Kiitos, pellet ja keppihevostelijat!

Kun näen keppihevostelijoiden väittelevän asiansa puolesta, herää se tunne kuin katsoisi koiran yrittävän kävellä kahdella jalalla ihmistä leikkien: onhan se hellyttävää mutta viehätys menee nopeasti ohi. Keppihevostelijat ovat aikuisia ihmisiä, jotka ovat perustaneet ryhmänsä ja protestinsa argumentointivirheen varaan. Siis kokonainen ryhmä aikuisia, joista yksikään ei ole huomannut "Oho, tämä meidän iskulausehan on virheellistä argumentointia. Ehkä pitäisi keksiä uusi."

"Rasistit käyttävät naisten turvallisuutta keppihevosena" ei vaan ole hyvää väittelyä ja muuttuu vieläkin huonommaksi kun sitä käytetään keskustelun ajamiseen sivuraiteelle. Kyseessä on eräänlainen ad hominem, tarkalleen ottaen kaivon myrkyttäminen. Kaivon myrkyttäjä hyökkää vastapuolen persoonaa tai motiiveja vastaan ja yrittää siten diskreditoida hänen argumenttinsa sisällön sen sijaan, että vastaisi siihen. Jos mielenosoittaja vaatii rajojen sulkemista maahantulijoilta, on kaivonmyrkyttämistä yrittää ohjata keskustelu mielenosoittajan motiiveihin.

Keppihevos-väite perustuu siihen ajatukseen, että suomimies ei välitä naisten turvallisuudesta, ellei sitä uhkaava henkilö ole ruskea tai musta. Jos suomimiehen vaimo, äiti tai tytär tulisi toisen suomimiehen raiskaamaksi, ei hän välittäisi tuon taivaallista. Raiskauskulttuurin edustajana hän varmaan kysyisi, kuka raiskaaja oli, että tietää kenelle tarjota kaljat. 
Kuinka uskottavalta tuo kuulostaa?

Keppihevostelijat myös vetoavat siihen, että on tahoja, jotka ovat aktiivisesti työskennelleet naisten turvallisuuden eteen jo kauan ennen maahantulijoiden rikoksia. Näitä tahoja todella on olemassa, ja hyvä niin mutta miten se liittyy tähän aiheeseen? Ja jos keppihevostelijan mielestä naisten turvallisuus on prioriteetti, mitä ihmettä hän tekee rasisminvastaisessa mielenosoituksessa aikana, jolloin on meneillään Euroopanlaajuinen seksirikosaalto naisia vastaan?

Pellet ovat keppihevostelijaakin taantuneempia: he eivät edes yritä argumentoida, kunhan häiriköivät. Pellejen mielestä kadut eivät ole vielä tarpeeksi turvattomia joten he yrittävät provosoida katupartioita väkivaltaisuuksiin. Ja pellethän eivät ole lapsia vaan aikuisia ihmisiä, jotka kokevat järkeväksi ajankäytöksi pukeutua pelleksi ja häiriköidä kadulla. Yhdessä tapauksessa jopa lastentarhaopettaja-pelle vaani kameran kanssa ilta-aikaan pusikossa saadakseen nauhalle pelletoverien provosointiyritykset SOO-partiota kohtaan. Se, miten väkivallan provosointi pelleasussa illasta toiseen ei saa ihmistä miettimään "olisiko aika hankkia elämä" jäänee mysteeriksi.

Oli miten oli, tässä terveiseni hevostelijoille ja pelleille: Jatkakaa ihmeessä!
Edes maksamalla ei saisi noin tehokasta antimainosta mamu-myönteisyydelle. Vaikka kuinka yrittäisi jälkikäteen selitellä, miten keppihevospelleily aamu-tv:ssä liittyy raiskauksiin, tavallinen kansa näkee vain raiskauksista pilkkaa tekeviä idiootteja. Kun maahanmuuttokriitikoilla on argumentteja ja rauhallisia protesteja mutta vastapuolella keppihevosia, pellepukuja ja argumentointivirheitä, ketä kuunnellaan? Kenet koetaan uskottavaksi? Kun Rajat Kiinni-väki kävelee muistokulkueessa ja keppihevostelijat huutelevat, tönivät ja syljeskelevät, kuka saa positiivista huomiota?

   Kiitos, pellet ja hevostelijat. Yksikään maahanmuuttokriitikko ei koskaan voisi tuottaa               sellaista tuhoa yltiöpäisen mamu-myönteisyyden maineelle, mitä te olette saaneet aikaan.

Päättäkäämme loistavaan videoon Sye Ten Atheistilta: feministien ja islamistien iloinen ystävyys. Ja kiitokset Rauno Kykkäselle, jonka Twitter-viestistä idea tähän aiheeseen lähti.

Herkät kukkaset Honkasalo ja Auvinen vs. vihaposti

Jos olet osallistunut yhteiskunnalliseen keskusteluun netissä, olet siihen varmaan törmännyt: vihapostiin. Vihapostin luonne vaihtelee tyylittömästä laittomaan, mutta sen tuomittavuus ei sitä netistä kadota. Meillä on oikeus laittaa mielipiteemme nähtäville ja muilla on oikeus niihin lain rajoissa reagoida. Vihapostia on mahdoton täysin välttää mikäli haluaa kontorversiaaleista aiheista puhua.

Kuitenkin on henkilöitä, jotka haluavat sananvapauden itselleen mutta valittavat kun muut käyttävät omaansa. Henkilöitä kuten Veronika Honkasalo. Voimaantunut vasemmistolainen Veronika otti asiakseen valittaa saamastaan ilkeästä viestistä ja todeta, että yhteiskunnassa on joku pahasti vialla. Rikollisuus tai se tosiasia, että joulukuussa 2015 tapahtui liki neljännes enemmän seksuaalirikoksia kuin edellisenä vuonna, eivät Veronikaa tähän herättäneet. Vihaposti on se todellinen merkki, että yhteiskunnassa on joku vialla.

Honkasalon prioriteetit: ilkeä kirje netissä kertoo, että maassa on jotain pahasti vialla.
Ei sitten muut viimeaikaiset tapahtumat ole tähän herättäneet?

Toinen vihapostivalitus tuli anarkisti Suvi "mä-en-pysty-hengittää" Auviselta. Auvinen julkaisi "uhkauksiksi" kutsumiaan vihapostiviestejä blogissaan uhriksi asettuen. Kyseessä ei kuitenkaan ollut uhkaukset vaan enemmänkin väkivaltafantasiat. Uhkaus ei ole sama kuin toivoa jollekin pahaa, eli Suvi valehteli heti otsikossaan. Tekopyhyysmittarista loppuivat lukemat kun nainen, joka on pidätetty, koska ei kunnioita lakia ja joka kutsuu poliisia viholliseksi, asettuu uhria leikkimään. Eihän hänen tulisi välittää edes lakia rikkovista uhkauksista, koska uskoo, että lakia saa halutessaan rikkoa. Tämä taktiikka on feministeillekin tyypillinen: ollaan rohkeita ja voimaantuneita, mutta muututaan herkiksi uhreiksi silloin kun halutaan myötätuntoa. 

Noin Suvi ja Veronika hoitavat vihapostin, kypsät aikuiset hoitavat sen toisin. Jos saa vakavan uhkauksen, tulisi viestistä ottaa screenshottia tai muuta tallennetta ja tehdä ilmoitus poliisille. Jos taas saa lain rajoissa liikkuvaa vihapostia, voi siihen suhtautua ihan ilmaisena viihteenä. Minä saan vihapostia koko ajan ja useasta eri suunnasta. Aukaisin Facebookin muut-laatikon ja katsoin, mitä timantteja sinne tällä viikolla oli ilmaantunut. Oli varsin hauskaa, että sain eri ihmisiltä täysin päinvastaisia syytöksiä: muslimi haukkui minua natsiksi, amerikkalainen oikeistolainen haukkui minut muslimin puolustamisesta tietyssä keskustelussa. Musta amerikkalaismies haukkui minut rasistiksi ja valkoihoinen mies uskoi minulla olevan "viidakkokuume" ja povasi minulle mustien tekemää joukkoraiskausta. Yksi viesteistä sai minut repeämään kehottamalla minua menemään leikkimään liikenteen sekaan.

Hauskaa vihapostia viime viikolta. Enemmän kuin ironinen natsikortti palestiinalaiselta,
rasistikortti, raiskaustoiveita rasistilta, toive että menen leikkimään liikenteen sekaan.
Jokainen viesti sisältää sanan  bitch,  narttu. Mukavaa, että huomasivat!

Veronikan ja Suvin vihapostissa ei juuri tätä vakavampaa sisältöä ollut. He voisivat toimia kuin aikuiset naiset: nauraa hölmöille vihapostittajille ja jatkaa matkaa. Kuitenkin he valitsevat lapsellisen uhrin leikkimisen ja kitinän.

Minä arvostan sananvapautta suuresti ja siihen sisältyy muiden oikeus lähettää minulle vihapostia lain rajoissa. Tiedon vapaa välittäminen ja vastaanottaminen ovat minulle paljon tärkeämpiä kuin positiivisen haliboksin luominen sosiaaliseen mediaan. Jos ei kestä vihapostia, kannattaa joko pysyä poissa netistä tai luoda tiukasti salattu profiili, jolla osallistuu vain suljettujen ryhmien moderoituihin keskusteluihin. 

Tämä on päätös, jonka jokainen voi omalta osaltaan tehdä. Koen erityisen inhottavaksi sen, että tätä kitinää ylläpitävät usein feministit: "vahvat, itsenäiset naiset" jotka saavat post-traumaattisen stressireaktion jos joku sanoo netissä heidän olevan perseestä ja yrittävät luoda oman turvatilansa muiden vapautta rajoittamalla. Nämä valittajat antavat kaikista naisista huonon kuvan. Me kaikki emme ole herkkiä ressukoita, jotka eivät kestä suodattamatonta todellisuutta. Valitukseen usein myös liittyy seksismisyyttelyä, kuin pahat, valkoiset miehet eivät netissä muuta tekisikään kuin raiskausuhkauksia lähettäisivät. Tosiasiassa miehet kohtaavat lähes kaikkia nettihäirinnän tyyppejä enemmän kuin naiset. Poikkeuksen muodostavat vain stalkkaus ja seksuaalinen häirintä, jotka muodostavat vain pienen osan kaikesta nettihäirinnästä.

Pew:n tutkimus nettihäirinnästä. Miehet kohtaavat naisia enemmän häirintää.

Uhkaukset ovat vakava asia ja niihin tulisi kohteen reagoida välittömästi, mutta lain rajoissa pysyvästä vihapostista valittaminen on muiden sananvapaudesta valittamista. Tässä noudattaisin sanontaa "En välttämättä pidä siitä, mitä sanot mutta menen hautaani puolustaen oikeuttasi sanoa se." En pidä vihapostien sisällöstä, en koe sitä rakentavaksi tai millään tavoin järkeväksi toiminnaksi, mutta puolustan myös itselleni vihapostia lähettävien oikeutta tehdä niin.

                                            Kasvakaa aikuisiksi, tytöt.

Lähde Pew:n tutkimukseen: http://www.pewinternet.org/2014/10/22/online-harassment/

Selätä maahanmuuttokriitikko: nettiväittelyn ABC

Aina joskus käy niin, että päädyt kiivaaseen some-väittelyyn maahanmuuttokriitikon kanssa. Tämän oppaan tarkoitus on tarjota sinulle parhaat progressiivisen väittelyn keinot, joilla selviät väittelyistä ehjin nahoin. 

Yleisluontoiset latteudet ovat mitä parhain keino asian ohi puhumiseen ja ikävien aiheiden välttelyyn. Harjoitellaanpa: maahanmuuttokriitikko voisi kysyä sinulta vaikkapa, että mitä Kempeleessä raiskanneelle turvapaikanhakijalle tulisi tehdä. Miten vastaisit? On ehdottoman tärkeää että et  vastaa itse kysymykseen vaan sivuutat sen yleisluontoisella kommentilla kuten "kaikki raiskaukset tulisi käsitellä oikeudessa lain mukaisesti". Huomasitko? Keskustelu ei  enää koskekaan ikävää yksittäistapausta, vaan raiskaajia yleisesti.

Tällä tavoin sinun ei tarvitse puhua nimenomaisesta ongelmasta, kuten turvapaikanhakijoiden raiskauksista. Yleisluonteisen latteuden serkku, aiheen laajentaminen ei myöskään ole huono keino. Älä puhu rikollisuudesta, puhu sopeutumisvaikeuksista. Älä puhu spesifisesti ulkomaalaisten tekemistä seksuaalirikoksista, heitä kaikki miehet junan alle syyttämällä testosteronia. Älä puhu omaisuusrikoksista, vaan reaktiosta köyhyyteen, kulttuurieroihin ja suomalaisten rasismiin.

Entä kun maahanmuuttokriitikko vaan jankkaa ja jankkaa? Heittelee tilastoa toisensa perään ja nostaa esille ikäviä tosiasioita. Se mitä tarvitset on red herring eli savusilli: asiaankuulumaton väite, jonka tarkoitus on harhauttaa vastapuoli mukaan vaihdettuun puheenaiheeseen. Kokeillaanpa. Maahanmuuttokriitikko sanoo "Pohjois-afrikkalaiset raiskaavat 17,5 kertaa kantasuomalaisia enemmän päätä kohden"  Eikö olekin hankalaaa? Valkoinen syyllisyys kalvaa vatsanpohjassa etkä haluaisi joutua puhumaan ulkomaalaisista negatiiviseen sävyyn. Tällöin voit heittää kehiin kummallisen väitteen kuten "Anne Frank KUOLI koska Yhdysvallat ei halunnut ottaa juutalaispakolaisia!" Tadaa, puheenaihe on vaihtunut.

Toinen hyödyllinen keino tilastojen ja faktojen väistelyyn on äärimmilleen viety lähteiden pyytäminen. Vaadi nähdä lähdettä kaikelle - aivan kaikelle. Jos vastapuoli sanoo villan tulevan lampaista, vaadi lähdettä.  Jos hän viittaa päivänpolttavaan uutisjuttuun, leiki ettet ole siitä kuullutkaan ja vaadi lähteitä. Usein vastapuoli uupuu linkittämiseen, jolloin voit trivialisoida kaiken tämän sanoman valeeksi, koska lähteitä joka ikiselle seikalle ei ilmaannu. Voit voittaa väittelyn puhumatta kertaakaan sen varsinaisesta aiheesta!

Joskus syntyy tarve myös viivyttelytekniikoille. Viivyttelyllä voit uuvuttaa vastustajan lopettamaan keskustelun ja julistautua voittajaksi. Taantuminen on erinomainen viivyttelykeino. Esitä, että et ymmärrä vastapuolen argumentteja lainkaan ja esitä lapsenomaisen yksinkertaisia vasta-argumentteja.

Esimerkki: maaahanmuuttokriitikko sanoo "On tullut jo 32 000 maahantulijaa, ja on aika laittaa rajat kiinni". Hyvä vastaus tähän on vaikkapa "Eihän me voida rajoja laittaa kiinni! Suomi tarvitsee ulkomaankauppaa ja työvoiman vapaata liikkumista!" eli lapsenomainen esitys, ettet muka ymmärtäisi hänen tarkoittavan rajojen sulkemista turvapaikanhakijoilta, ei kokonaan. Nyt vastapuoli voi luovuttaa: hän olettaa keskustelevansa henkisesti jälkeenjääneen henkilön kanssa, ei näe keskustelulle järkevää kehityssuuntaa ja lakkaa vastaamasta. Sitten vaan twiittailemaan voitostasi!

Taantumiselle on myös muita samankaltaisia vaihtoehtoja. Voi myös käydä niin, että haluaisit kovasti kritisoida ja kumota vastapuolen argumentteja mutta et vain löydä niistä mitään vikaa, johon voisit tarttua. Älä hätäänny, progressiivisen paras ystävä olkiukko tulee hätiin. Olkiukon rakennat laittamalla sanoja vastapuolen suuhun, sitten hyökkäämällä itse keksimiäsi sanoja vastaan.

Maahanmuuttokriitikko saattaisi sanoa, että islamilainen terrorismi on akuutti uhka Euroopalle. Siitä on helppo rakentaa olkiukko vastaamalla vaikkapa näin: "Kaikki muslimit eivät ole terroristeja! Todella naurettavaa edes väittää että he ovat. Olet täysin väärässä." Hoksasitko? Ota siis vastapuolen argumentti, taivuttele se uuteen, helposti kritisoitavaan muotoon ja iske kiinni.

Edelliset neuvot auttavat yksittäisissä tilanteissa mutta on myös yleispäteviä metodeja, kuten moraalisen selkärangan puute. Älä luo itsellesi turhia rajoitteita: vailla moraalista selkärankaa on helpompi taipua argumentoimaan aivan minkä tahansa puolesta. Jos teet tämän tarpeeksi hyvin, ei kukaan väittele kanssasi, koska kaikki tulkitsevat äärimmäiset argumenttisi trollaamiseksi.

Hyviä tapoja viestittää moraalisen selkärangan puutetta ovat esim. epäinhimilliset kommentit seksuaalirikoksista: sano, että useimmat maahantulijat eivät raiskaa, joten nykyinen raiskausten määrä on hyväksyttävää vahinkoa. Sano, että on oikeudenmukaisempaa ottaa raiskaaja maahan ja tuomita hänet teon jälkeen raiskauksesta kuin ennaltaehkäistä naisen uhriksi joutuminen. Sano, että eihän 61 maahanmuuttajien tekemää raiskausta neljässä kuukaudessa ole mitenkään kamalaa, niin pitkään kunhan uhri on joku muu kuin sinä. Ääriargumenttien heittelyä helpottaa valeprofiili feikkinimellä ja kissakuvalla. Ethän sinä kuitenkaan halua näistä hullutuksista vastuuseen joutua.

Sitten tulemmekin vihoviimeiseen puolustuslinjaan. Tätä keinoa on suositeltavaa käyttää jos kohtaat poikkeuksellisen sinnikkään maahanmuuttokriitikon, jota et saa karkotettua keskustelusta edellämainituilla keinoilla.

Viimeisen linjan nimi on Adolf-juokse-blokkaa ja se koostuu kolmesta vaiheesta. Ensin sinun tulee heittää rasistikortti, mielellään myös natsikortti jos keksit köykäisenkään aasinsillan Hitlerin reichiin. Hyvä lopetus sisältää rasismisyytöksen lisäksi esim. kevyesti harhaiselta kuulostavia syytöksiä vastapuolen mielenterveyttä, ulkonäköä ja käytöstä vastaan. Mukaan on hyvä  heittää myös uhkauksia, vaikkapa että otat yhteyttä vastapuolen työnantajaan tai äitiin jos tämä jatkaa natsismiaan tai, että ilmiannat vastapuolen palvelun ylläpidolle.

Laita vielä loppuun raivokas avautuminen siitä, miten et jaksa jankata idioottien kanssa, kun ne vaan ei tajua. Kun olet painanut lähetä, pakene keskustelusta välittömästi. Siirry  profiiliisi ja blokkaa vastapuoli, ettet näe hänen viestejään enää. Näin voit tehokkaasti suojella omia virhekäsityksiäsi kyseenalaistamiselta ja jatkaa elämääsi samojen harhaluulojen ja huonosti perusteltujen näkemysten vallassa.

Onnea matkaan, sosiaalisen oikeuden soturit!

Raiskaa ja hakkaa ne suomalaisetkin.

Suomi on Euroopan vaarallisimpia maita naiselle, sanoo naisasialiitto Unioni.
Tilastollisesti naisille suomalaismiehiä vaarallisempien miesten maahantuonti ei tee siitä turvallisempaa. 

Aamulehti kirjoitti 26.1. Tampereen Soldiers of Odin-katupartion jäsenten rikostaustasta. Kahden jäsenen rekisteristä löytyi väkivaltaa naisia kohtaan: lyömisiä, puukon heilutteluja, hiusten repimistä ja potkimista. SOO:n edustaja kiisti jäsenten rikostaustan ja kieltäytyi vastaamasta kysymyksiin aiheesta. Tuomiot olivat tulleet vuosien 2006 ja 2012 välissä.

En ole lukenut nettikeskusteluja aiheesta mutta uskallan esittää arvauksen: suvaitsevaisto riemuitsee vahingoniloisena ja pyrkii tapauksella leimaamaan koko maahanmuuttokriittisen kansanosan ja tietty aines mamu-vastaisista kävelee suoraan sudenkuoppaan ja paljastaa oman asenteellisuutensa puolustamalla naistenhakkaajia, esittämällä tekosyitä tai syyttämällä uhreja. Tribalismi on vahvimmillaan kiistanalaisissa aiheissa ja ikävä kyllä tyhjät tynnyrit kolisevat kovimmin foorumeilla. Maahanmuuttokeskustelulla on taipumus erotella moraalisen selkärangan ylpeät omistajat näistä tyhjistä tynnyreistä.

Mamu-kriittisyyteen on pesiytynyt puhtaasti rasismin motivoima fanaatikkojen ryhmä, joiden pohjalta koko ryhmä päätyy saamaan huonon leiman. Tästä porukasta on enemmän haittaa kuin hyötyä maahanmuuttokriittisyydelle ja heidän kaksinaismoraalistaan saimme esimakua #lääppijä-keskustelussa. Rakel Liekki kertoi törkeästä tapauksesta, jossa mies oli yrittänyt tunkea kameraa hänen hameensa alle ja sai mauttomia vastauksia junttimaiselta PS-aktiivi Jukka Wallinilta. Koska kommenttien heittelijä oli persu, asettuivat nämä fanaatikot hänen puolelleen. Nettikeskustelu heijasteli ironisesti islamistista maailmankuvaa:

          Sehän oli pornotähti, siis periaatteessa huora. Eihän semmoisen lähentely ole ahdistelua. 

Saman logiikan siitä, että on olemassa tietty ryhmä naisia, jotka eivät ansaitse kunnioittavaa, ihmisarvoista kohtelua voisi muotoilla toiseen tapaan:

     Sehän oli vääräuskoinen, siis periaatteessa huora. Eihän semmoisen lähentely ole ahdistelua.

Joko sytyttää?

Naisia pahoinpidelleet SOO-jäsenet eivät ansaitse puolustelua sen kummemmin kuin Wallin. Jos naisten turvallisuus ja koskemattomuus on itseisarvo, täytyy sen olla sitä kaikissa tapauksissa.  Maahanmuuttokeskustelussa on jo tarpeeksi tribalismia ja äärinäkemyksiä; rationaaliselle, rehelliselle keskustelulle taas on kipeä tarve. SOO:n taas tulisi tehdä tähän selkeä kannanotto: jäsenten rikostaustasta valehtelu ei anna sitä vaikutelmaa, että he ottaisivat naisiin kohdistuvan väkivallan vakavasti.

Moraalista selkärankaa osoittaisi vaikkapa julkilausuma tyyliin "Nämä tuomiot ovat totta, mutta nämä jäsenet ovat tuomionsa sovittaneet yhteiskunnalle ja ovat saaneet toisen mahdollisuuden. Ryhmä ei voi tarkistaa halukkaiden jäsenten rikostaustaa." mutta peittelyllä viestitään ryhmän imagon olevan tärkeämpi kuin aatteellinen rehellisyys.

Törmäsin artikkeliin käydessäni Twitterissä keskustelua toisen äärilaidan edustajien kanssa: suvaitsevaiston, joka tekee käytännössä samaa kuin rasistit mutta toisin päin. He peittelevät ja jättävät huomiotta maahantulijoiden rikoksia ja retostelevat kasujen rikoksilla. Artikkelin minulle twiittasi Outsa Popp käydessämme keskustelua maahantulijoiden raiskauksista ja minun twiitattuani hänelle tilastoja, jotka osoittivat maahantulijoiden moninkertaiset raiskausluvut. Outsan vastaus edusti progressiivista logiikkaa, arkikielellä puuttuvaa logiikkaa.

 En ole koskaan täysin ymmärtänyt, mitä suvaitsevaisto tarkoittaa kasujen rikoksiin vetoamisella. Että raiskausten ja pahoinpitelyjen ollessa joka tapauksessa todellinen ilmiö on aivan sama hankkia lisää niitä yhteiskuntaan? Ehkäpä sillä tarkoitetaan, että koska kotimaisia rikosentekijöitä ei voida estää tulemasta maahan tai karkoittaa, ei ulkomaalaisiakaan tulisi. Samalla logiikalla meidän ei tulisi jakaa poliorokotteita, koska AIDSia ei voida ehkäistä rokotteella.

Ruotsalainen maahantulijoiden raiskauksen ja pahoinpitelyn uhri.
Ruotsalaismedia valkopesi jutun sanomalla epäiltyjen olleen kaksi ruotsalaista, suomalainen ja somali.
Kaikki neljä olivat somalitaustaisia, kolmella vain oli pohjoismainen kansallisuus.

Ulkomaalaisten rikollisuuden ennaltaehkäisyyn meillä on laajemmat keinot kuin kasu-rikollisuuden, ja on silkkaa typeryyttä jättää ne keinot tasa-arvon nimissä hyödyntämättä. Maahantulijoiden määrän rajoittaminen Dublinin sopimuksen mukaisilla palautuksilla turvallisiin naapurimaihin Norjan tapaan, ja rikoksentekijöiden karkottaminen ovat laillisia keinoja tähän. Ja tämä on argumentti, jonka takana uskaltaa seistä niin yleisellä kuin yksilöllisellä tasollakin. Suvaitsevaiston argumenttien heikkouden paljastaa juuri se, ovatko ne yksilöllisesti päteviä. Minä uskaltaisin tuon näkemykseni sanoa raiskauksen uhrille mutta kehtaisiko suvaitsevainen käyttää omia yleisluontoisia argumenttejaan?

Ei ne kaikki ole raiskaajia. Ajattele nyt kaikkia niitä maahantulijoita, jotka eivät raiskanneet sinua!

Raiskaa ne suomalaisetkin. 

Raiskaukset selvitetään oikeusistuimessa eikä maahantuloa rajoittamalla. Onhan tuomio jälkikäteen paljon tasa-arvoisempaa kuin se, ettei sinua olisi koskaan raiskattu!

En usko, että hulluinkaan vihervasuri noita sanoisi tuttavalle, joka on joutunut raiskauksen uhriksi. Mitä se kertoo argumenttien moraalisuudesta, uskottavuudesta ja inhimillisyydestä, että niitä voi yleisellä tasolla laukoa muttei samaa kehtaisi asian koskettamalle yksilölle sanoa?

Vaikken Outsan logiikkaa ymmärrä, ymmärsin motiivin täysin. Hän koki hetken harhaista voitonriemuisuutta uskoessaan, että hän kasujen rikoksilla paljastaisi jonkin syvän tekopyhyyden minusta. Ei onnistu, mutta ymmärrän yrityksen, Outi.

 Luulit minun olevan kuin ne fanaatikot, jotka yllä mainitsin. En ole. Uskon faktapohjaiseen, rationaaliseen maahanmuuttokriittisyyteen, jonka syynä ovat yhteiskunnan realiteetit, en suomalaiseen ylivaltaan, joka sallii suomalaiselta väkivallan tuomitessaan sen muiden tekemänä. Arvojeni kanssa on täydessä sopusoinnussa suomalaisten väkivallan tuomitseminen: se ei vie yhteiskuntaamme parempaan suuntaan, se loukkaa toisten oikeuksia eikä sitä tulisi suvaita.

Olen maahanmuuttokriittinen, koska uskon rajoitetun maahanmuuton rakentavan yhteiskuntaamme tasapainoiseen, turvalliseen ja taloudellisesti menestyvään suuntaan, ja uskon liberaalien arvojemme olevan paremmin turvattuja kun maassa ei ole merkittävää teokraattista, naisia ja homoseksuaaleja sortavaa sekä sanan- ja uskonnonvapautta epäkunnioittavaa kansanosaa, jonka uskonto kehottaa lyömään vaimoa jos tämä ei suostu seksiin. 

Mutta kuinka johdonmukaisia omat näkemyksesi ovat? Kehtaisitko katsoa maahantulijan tekemän rikoksen uhria silmiin ja toistaa ne hänelle?

Aamulehden artikkeli: http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1195015684119/artikkeli/tampereen+soldiers+of+odin+sanoo+suojelevansa+naisia+joukossa+naisia+pahoinpidelleita.html?utm_source=twitterfeed&utm_medium=twitter

Ensimmäisenä Suomessa: Mikä Tukholmassa räjähti?

Paikalliselta saatujen tietojen mukaan kyseessä oli vain ilotulite, mutta tehokas sellainen. Koska ilotulite räjähti osin suljetussa tilassa, rikkoi se autonikkunoita ja aiheutti kovan pamauksen joka kuului kauas.

Isä tapettiin, vaimo tapettiin, minut siepattiin mutta tää ranneke on perseestä

Pahamaineinen ranneke, vasemmistomedian mukaan moderni keltainen daavidintähti

Ison-Britannian hallitus taipui vasemmistopaineen alla luopumaan paljonpuhutuista rannekkeista, joita turvapaikanhakijoiden tuli käyttää. Rannekkeen saa irti vain saksilla eikä sitä sen jälkeen voi enää kiinnittää uudelleen, joten se on kohtalaisen varma keino kantajan tunnistukseen. Maahantulijat valittivat värillisten rannekkeiden olevan heidän arvokkuuttaan loukkaavia, leimaavia sekä syrjintää lietsovia.

Vasemmalle nojaavat medialähteet innokkaasti uutisoivat yksisilmäistä vinkkeliä, jossa rannekkeet rinnastettiin keltaisiin tähtiin, joita juutalaiset pistettiin natsi-Saksassa kantamaan. Monet artikkelit ja asiasta somessa valittaneet "unohtivat" mainita, että rasistinen brittihallitus ei ihan kiusallaan pistä maahantulijoita ranneketta pitämään, vaan käytännön syystä: kaikki turvapaikanhakijat eivät saa samoja palveluita samalla tavalla.

Jotkut maahantulijat saavat rahaa ruoan ostoon, toiset taas ovat oikeutettuja aterioihin vastaanottokeskuksissa. Ymmärrettävästi eivät työntekijät voi jokaisen maahantulijan naamaa muistaa, niin tarvittiin keino sen erottamiseen, kuka on oikeutettu aterioihin ja kuka ei. Rannekkeella pyritään myös ehkäisemään väärinkäytöksiä kuten sitä, että ruokarahaa saava käyttäisi myös ilmaisia aterioita.

Onneksi löytyy niitäkin julkisuuden henkilöitä, jotka uskaltavat vasemmistolinjasta poiketa. Tv-persoona ja kolumnisti Katie Hopkins tarttui aiheeseen Daily Mailin kolumnissaan otsikolla "Jos Britannia tarjoaa all inclusive-luokan palvelua turvapaikanhakijoille, vähintä mitä he voivat tehdä on pitää sitä hiton ranneketta" ja vertaa rannekkeita lapsille all inclusive-kohteissa jaettaviin rannekkeisiin, joilla he voivat tilata ruokaa ilmaiseksi. Useimmat kansalaiset pitäisivät mieluusti ranneketta jos se tarkoittaisi ilmaisia aterioita. Ilmeisesti se, mikä kelpaisi kansalaisille on kuitenkin liian alentavaa hattu kourassa vieraaseen maahan tulevalle turvapaikanhakijalle ja hänen arvokkuudelleen.

Arvokkuus ei ole sama asia kuin ihmisarvo. Ihmisarvon kanssa synnytään eikä sitä voi menettää mutta arvokkuus ansaitaan omalla työllä. Jos irakilainen tai afgaani keksii hyväksikäyttää syyrialaisten pakenemista, heivaa henkilöllisyyspaperinsa ja matkustaa Eurooppaan elämään muiden verorahoilla, on aika turvallista sanoa, että henkilö on itse luopunut arvokkuudestaan. Vai sanoisimmeko arvokkaaksi vastaavalla tavalla järjestelmää hyväksikäyttävää eurooppalaista?

Toinen tyrmistyttävää yksisilmäisyyttä ja historiantuntemuksen puutetta osoittava piirre kohussa on juutalaisvertaukset. Vasemmisto käyttää mitä tahansa -mukaanlukien juutalaisia- maailman antisemitistisimmän kansan puolustamiseen. Pew Research Center teki tutkimuksen muslimien asenteista juutalaisia kohtaan muslimienemmistöisissä maissa ja tulosten mukaan useissa muslimimaissa 95-99%:lla väestöstä on negatiivinen kuva juutalaisista.

Anti Defamation Leaguen antisemitismitutkimuksen mukaan 74% muslimeista omaa erittäin antisemitistisiä ajatuksia. Tutkimuksessa vastaajien tuli sanoa ovatko he samaa vai eri mieltä erilaisten juutalaisia koskeneiden väittämien kanssa, kuten väitteen "juutalaiset ovat vastuussa suurimmasta osasta maailman sodista" kanssa. Eikä tutkimus yllätä: juutalaiset ovat joutuneet myös Euroopassa muslimien hyökkäysten kohteeksi ja historiallisesti muslimeilla on usein ollut sormensa pelissä kun juutalaisia on vainottu tai murhattu.

 Vasemmisto käyttää juutalaisten kärsimystä kun se heille sopii. Jos taas puhutaan vaikkapa Palestiinan konfliktista, tilanteesta jossa juutalaiset ovat kuluttavassa sodassa sellaisen kansan kanssa, jonka vaistomainen reaktio kaikkeen on kivien heittely ja josta yli 60% uskoo juutalaissiviileihin kohdistuvien terrori-iskujen olevan oikeutettuja, ovat juutalaiset yhtäkkiä pahiksia ja heistä saa sanoa mitä vaan ilman että päätyy syytetyksi antisemitismistä.

Juutalaisia on Israelissa reilut 6 miljoonaa ja heidän ympärillään on tuplamäärä palestiinalaismuslimeja. He ovat siis kansana sellaisessa tilanteessa, jossa suomalaiset olisivat jos täällä olisi 10 miljoonaa muslimia. Siinäpä mietittävää jokaiselle, joka haluaa Israelin tuomita.

Katie Hopkinsin kolumni: http://www.dailymail.co.uk/news/article-3416052/KATIE-HOPKINS-Britain-prepared-provide-inclusive-resort-service-asylum-seekers-wear-bloody-wristband.html#

Pew:n tutkimus muslimien asenteista juutalaisia kohtaan: http://www.pewglobal.org/2010/02/04/chapter-3-views-of-religious-groups/

ADL:n antisemitismi-indeksi: http://global100.adl.org/

Vuoden oululaiseksi itseään äänestämällä?

Niin ihmeelliseltä kuin se tuntuukin, Oulu-Lehden järjestämän vuoden oululainen-kisan voisi voittaa saamatta ääniä keneltäkään muulta kuin itseltään. Tämän mahdollistaa ryhmien ehdokkaaksi asettuminen. Jos yksittäinen ehdokas äänestäisi itseään, ei tämä yksi ääni paljoa painaisi, mutta jos suuri ryhmä ryhtyy äänestämään itseään, voisivat he voittaa yksin niillä äänillä. Oulun vastaanottokeskuksen tukiryhmässä jäseniä oli viimeksi tarkistaessa 1680, kun Oulu-Lehden sivuilla kokonaisäänien määrä (seinällä näkyvät, ei sisällä muilla tavoin lähetettyjä ääniä) oli vajaat noin 385. Niistä silmämääräisesti arvioiden 85-95% nimesivät maahanmuuttokriitikko Junes Lokan.  Isot ryhmät siis voisivat jo omilla äänillään voittaa, jos äänestysaktiivisuus riittäisi. Oulun vok:n tukiryhmä olikin joitain ääniä saanut ja nopealla tarkastuksella huomasi, että lähes kaikki olivat tulleet ryhmäläisiltä itseltään. Eihän tällainen äänestys mikään maatakaatava asia ole, mutta reilu peli tämä ei ole myöskään.

Oulun vok:n tukiryhmän jäsenet äänestävät itseään. Vasemmalla screesnshotteja heidän jäsenhaustaan,
 oikealla Oulu-Lehden äänestyksestä.

Oikaisu: alkuperäisessä tekstissä sanoin Junes Lokan olevan MV-lehden toimittaja. Tämä oli täysin virheellinen väite. MV on julkaissut Lokan tekstejä, mutta Lokka ei ole toimittaja lehdelle.

Iltalehti promotoi kulttuurimarxisteja

Eilisessä blogissa käsittelin kulttuurimarxismin uhkaa yksilönvapaudelle ja tänään törmäsin Iltalehden nettiversiossa perisuomalaisen kulttuurimarxistin haastatteluun. Iltalehti otsikoi juttunsa naurettavasti "Suvaitsevaisuutensa vuoksi vainotut". Tällaista kutsutaan virheelliseksi premissiksi: haastateltu mies on ilmeisesti saanut vihapostia, mutta suvaitsevaisuuden osuus asiassa jää todistamatta. Kulttuurimarxisti heijastaa kaiken kritiikin pois itsestään: feministit lyttäävät kaiken kritiikin naisvihana, monikulttuurisuuden kannattajat rasismina ja LGBT-puolestapuhujat homo- tai transfobiana. Kun lähtökohtaisesti suhtautuu kritiikkiin niin, että sen ainoa syy voi olla oma hyveellisyys ja kriitikon hyveellisyyden puute, ei kritiikkiä tule rehellisesti arvioitua. Tämä on henkinen puolustautumismekanismi, jolla suojellaan omia, huonoja mielipiteitä kyseenalaistamiselta. Älyllisesti tätä vastaisi suhtautua kaikkeen kritiikkiin sanomalla "Se on vaan kateellinen".

Saku Timonen, itsejulistautunut suvaitsevaisuusmartyyri ja sananvapauden kiihkeä vastustaja.

Ah, niin suvaitsevaisen Saku Timosen haastattelun täysi versio olisi saatavilla vain IL:n maksullisessa versiossa, ja en moisesta roskasta maksaisi. Kirjoitan siis ilmaisversion tiedoilla. Timonen väittää välittävänsä oikeusvaltion periaatteista mutta omien sanojensa pohjalta häntä ei valistusfilosofiksi tai liberaaliksi voisi tuomita. Timonen kertoo, että hän "joutuu" poistamaan jopa 80% bloginsa kommenteista. Hän ei selvennä miksi. En usko, että 80% Timosen blogin kommenteista todella rikkoisi lakia. Todennäköisimmin niissä vain esitetään poikkeavia mielipiteitä, jotka Timonen kulttuurimarxistin silmin tulkitsee vihapuheeksi.

Uskallan tuon olettamuksen esittää, koska artikkelin jatkuessa Timonen itse kertoo kulttuurimarxistisista taktiikoistaan. Hän kertoo poistavansa kavereistaan "roskalehtien" juttuja jakavia tai "muuten häiriköiviä". Nyt ollaan kulttuurimarxismin ytimessä: vääränlaisen artikkelin jakaminen on "häiriköintiä", eli on realistista olettaa että tällaisilla perusteilla Timonen myös moderoi kommenttejaan. Suvaitsevaisuuden kannattajaksi hän on varsin suvaitsematon mielipiteenvapautta ja avointa keskustelua kohtaan. Ryhmiinsä ja sosiaaliseen mediaan hän progressiiviseen tyyliin haluaa luoda kaikukammion, jossa kenenkään huonosti perusteltuja mielipiteitä ei kyseenalaisteta, vaan ainoastaan samanmielinen kannustus sallitaan. Tämä on kuvottavaa. Olen itse päätynyt kiivaisiinkin keskusteluihin somessa ja saan vihapostia toistuvasti. En ole koskaan poistanut ketään kavereistani tai blokannut ketään mielipide-eron vuoksi. Uskon älylliseen rehellisyyteen enkä siksi yritä suojella näkemyksiäni rajultakaan kritiikiltä. Jos todella olen oikeassa asian suhteen, selviytyvät mielipiteeni kyllä väittelystä. Jos taas käy ilmi, että olen ollut väärässä, poistun keskustelusta viisaampana kuin sinne tulin. Vapaan keskustelun salliminen on siis win-win-tilanne ihmiselle, joka ei halua ylläpitää virheellisiä mielipiteitä. Mutta kulttuurimarxistin tavoite ei ole viisastuminen tai edes oikeassa oleminen, vaan saarnaaminen. Koska saarnaaminen ei ajattelevalle yleisölle onnistu, muodostetaan näitä kaikukammioita joissa voi "saarnata kuorolle" ja saada ylistävää palautetta ällistyttävän typeristäkin mielipiteistä.

Artikkelin lopussa kulttuurimarxistinen agenda nousee vahvasti esiin: 
"Ikävä kyllä ajattelen, että tällä menolla joku kohta kuolee, ja vasta sen jälkeen ruvetaan puuhaamaan muutoksia. Nettikeskusteluun asetetaan rajoja ja saatetaan jopa mennä yksilönvapauden rajoittamiseen saakka." sanoo Timonen.

Saku rakas, nettikeskustelussa on jo rajoja niin paljon kuin sinne voi käytännössä laittaa. Kansainvälisiä some-alustoja ei Suomen lainsäädäntö voi komentaa. Sosiaalinen media mahdollistaa jo nyt rikollisen sisällön ilmiantamisen ja nettipoliisikin on vain yhden viestin päässä. Nettikeskustelua on mahdoton sensuroida, koska sensuroidut mielipiteet siirtyvät vain aina uudelle sivustolle sensuurin ulottumattomiin. Täysin sensuroitu nettikeskustelu olisi vaarallista niin demokratialle kuin yhteiskuntarauhalle.

Vapaa sana on kuin rokote väkivaltaisuuksia ja terrorismia vastaan: sallimme kärkkäänkin puheen jotta meidän ei tarvitsisi sallia väkivaltaisuuksina purkautuvia mielipide-eroja. 

Kulttuurimarxistille tyypillisesti yksilönvapauden loukkaukset eivät haittaa Timosta niin pitkään kun ne suuntautuvat eri mieltä oleviin. Erityisen vastenmieliseksi koen Timosen ajatuksen siitä, että joku saattaa kuolla jos sananvapautta ei rajoiteta. Ihmisiä on jo kuollut, mutta sananvapauden puolesta. Tekisimmekö tyhjäksi Anna Politkovskajan, Charlie Hebdo-toimittajien tai Theo Van Goghin uhraukset? Heidät murhattiin, koska he käyttivät sananvapauttaan. Timonen ei kuulu hyvään seuraan. Sananvapauden rajoittamista ovat ajaneet diktaattorit, terroristit ja uskonnolliset ääriajattelijat. Sananvapautta ovat puolustaneet filosofit, taiteilijat ja kansakuntien isät.

Mm. nämä henkilöt olisivat Timosen kanssa eri mieltä sananvapauden rajoittamisesta. Vasemmalta Sabeen Mahmud, ihmisoikeusaktivisti joka murhattiin Pakistanissa, Ayaan Hirsi Ali, ex-muslimi, ateisti, naisten oikeuksien puolestapuhuja, Raif Badawi, sananvapausaktivisti joka tuomittiin Saudi-Arabiassa raipaniskuihin nettisivunsa sisällön vuoksi, sekä Maajid Nawaz, ex-militantti, nykyinen islamismin vastustaja ja mies, joka loi termin "regressiivinen vasemmisto" sananvapautta innokkaasti rajoittavalle äärivasemmistolle. Ovatkohan myös he Timosesta suvaitsevaisuuden vainoajia?

Tunnustaudun klassiseksi liberaaliksi ja tämän aatteen vuoksi kannatan myös Timosen oikeutta esittää typeriä, taantumuksellisia näkemyksiään. Ajatusten vapaat markkinat kyllä huolehtivat typeryyksistä: huonot ajatukset kohtaavat kritiikkiä ja hiipuvat pois markkinoilta, hyvät todetaan toimiviksi, ja niiden suosio kasvaa. Kirjoitukseni toimikoon esimerkkinä Timoselle siitä, miten mielipide-erot selvitetään vapaassa yhteiskunnassa. Hän asetti omat näkemyksensä markkinoille, minä omani. Tosin minä en koe tarpeelliseksi blokata eri mieltä olevia tai sensuroida kommentteja. Lukija päättäköön kumman argumentit kuihtuvat pois ja kumman menestyvät.

Kulttuurimarxismi uhkaa sinunkin vapauttasi

Kulttuurimarxismi on vahingollisuudessaan aliarvioitu ideologia ja aivan liian harvalle tuttu käsite. Pakolaiskriisin myötä kulttuurimarxistit eli progressiiviset ovat jälleen otsikoissa Suomessakin ja pyrkivät vaikuttamaan julkiseen keskusteluun ja politiikkaan kieroin keinoin. Selvennän aluksi aiheen termejä. Jos aihe on tuttu, voit hypätä suoraan seuraavan kuvan alla olevaan kappaleeseen.

Kulttuurimarxismi on yhteiskunnallinen ideologia, jonka tavoitteena on luoda sosiaalisen manipulaation, kuten pikkutarkan lainsäädännön sekä sosiaalisen paineen avulla yhteiskunta, joka heijastaa kulttuurimarxismin tavoitteita ja jossa poikkeamia progressiivisesta ajatusmaailmasta ei suvaita. Kulttuurimarxistien menetelmät ja tavoitteet ovat anti-liberaaleja. Ideologia ei arvosta yksilönvapautta ja yksilön oikeuksia, vaan kaikki lähtee "suuremmasta hyvästä" eli kollektiivin edusta, jonka eteen yksilöiden vapauksia voidaan uhrata. Esimerkkinä tästä toimisi heidän rasistiseksi tai homofobiseksi katsomansa puheen rajoittaminen: liberaali uskoo sananvapauteen ja siihen, että ajatusten vapailla markkinoilla huonot ideat kuihtuvat luonnostaan pois ja hyvät kukoistavat. Kulttuurimarxistisen näkemyksen mukaan on oikein rajoittaa yksilön puhetta, koska se palvelee suurempaa hyvää. Poliittinen korrektius on yksi kulttuurimarxismin tuote, jossa sananvapauden rajoittaminen on vain imagosyistä nimetty uudelleen.

Sisäryhmä ja ulkoryhmä ovat myös kulttuurimarxismin ydinkäsitteitä. Sisäryhmä on kulttuurimarxistien oma ryhmä, eli samoin ajattelevat ihmiset. Ulkoryhmään päätyvät muiden ideologioiden edustajat tai kulttuurimarxismin vastustajat. Kulttuurimarxistien ajattelua ja toimintaa ei voi täysin ymmärtää ilman näitä käsitteitä. Sisäryhmältä suvaitaan lähes mitä tahansa, mukaan lukien kiusaamista, rikollisuutta tai muuta antisosiaalista käytöstä, mutta ulkoryhmälle kulttuurimarxisteilla on eri säännöt. Kulttuurimarxisteille on tyypillistä uskoa, että heidän mielipiteensä on moraalisesti oikea ja siksi tärkeämpi kuin ulkoryhmän näkemykset. Tämä tekee kulttuurimarxismista myös epädemokraattisen: sen edustajat uskovat, että heillä on moraalisen oikeamielisyyden vuoksi oikeus päättää, miten asiat tehdään, vaikka enemmistö olisi eri mieltä. Ulkoryhmän ja sisäryhmän eri säännöt näkyvät monin tavoin: kulttuurimarxisti saattaa lietsoa väkivaltaa eri mieltä olevaa kohtaan mutta tekee ilmoituksen nettipoliisille jos näkee jonkun käyttävän sanaa neekeri.

Kulttuurilibertarismilla tarkoitetaan kulttuurimarxismin vasta-aatetta eli yksilönvapauden ehdotonta tukemista sekä sensuurin ja poliittisen korrektiuden vastustamista.

Kulttuurilibertarismiin kuuluu sananvapauden perusajatus: "En ehkä pidä siitä mitä sanot, mutta menen hautaani puolustaen oikeuttasi sanoa se." Sananvapaus ei päde vain samaa mieltä oleviin.

Kulttuurimarxismin uhri Gregory Alan Elliott sekä oikealla hänen sananvapautensa
tunnetuimmat puolustajat, kulttuurilibertariaanit Lauren Southern ja Milo Yiannopoulos

Ryhdyin kirjoittamaan tästä aiheesta nyt, koska tänään kanadalaisessa tuomioistuimessa käsiteltiin kulttuurimarxismin uhrin, Gregory Alan Elliottin tapausta. Elliott päätyi oikeuteen feministien syytettyä häntä ahdistelusta, koska Elliot uskaltautui olemaan eri mieltä heidän kanssaan Twitterissä. Elliott ei julkaissut mitään sääntöjen- tai lainvastaista sisältöä, mutta feministit uhkailivat häntä väkivallalla ja levittivät valheita joiden mukaan Elliott olisi pedofiili. Juttu alkoi kolme vuotta sitten ja tänään oikeus totesi Elliottin syyttömäksi. Järkyttävintä tapauksessa on, että feministit saivat syytteen nostaessaan Elliottin niskaan oikeuden määräyksen, joka kielsi tätä käyttämästä internetiä tai edes omistamasta netin mahdollistavaa laitetta oikeudenkäyntiin asti. Tämän kiellon vuoksi Elliott on ollut kykenemätön tekemään työtään ja menettänyt toimeentulonsa kolmen vuoden ajalta. Tätä vahinkoa sekä herjauskampanjan aiheuttamaa maineenmenetystä ei syyttömäksi toteaminen korvaa. Ennen tätä tapausta kanadalaiset olisivat pitäneet tällaista oikeusjuttua mahdottomana. Kuitenkin se tapahtui eli ei ole mitään syytä, miksi progressiiviset eivät voisi tehdä vastaavaa Suomessa. Kuka tahansa voisi pahaa aavistamatta riitautua väärän henkilön kanssa ja joutua modernin noitavainon uhriksi. Varsinkin hyvin tulkinnanvaraisia vihapuhe- ja jumalanpilkkapykäliä on helppo hyödyntää vastustajien hiljentämisessä, ja niitä on jo käytettykin mm. Jussi Halla-Ahoa ja Mika Ellilää vastaan.

Meemi kulttuurimarxisti-feministi Stephanie Guthriesta, joka tuhosi Elliotin elämän kolmeksi vuodeksi syytöksillään.
Tekstissä sanotaan: "Tarvitsen feminismiä, koska yksi jätkä oli kanssani eri mieltä, eikä hänen pitäisi voida tehdä niin."

Suomalaisen kulttuurimarxismin edustajia ovat mm. Rasmus-ryhmä. Ryhmän ymmärtämiseksi on ehdottoman tärkeää ymmärtää sisäryhmän ja ulkoryhmän käsitteet. Ryhmän Facebook-sivulla on mm. nimitelty raiskauksen uhriksi joutuneita lapsia, sekä syytetty heitä valehtelijoiksi ja rasisteiksi. Alaikäinen lapsikin voi siis päätyä ulkoryhmään vain sillä, että joutuu vääränvärisen miehen raiskaamaksi. Jos Kempeleen uhrin raiskaaja olisi ollut suomalainen, eivät ryhmäläiset olisi tyttöä vastaan hyökänneet. Kaksoisstandardit ovat toiminnassa ilmiselviä. Rasmuslaiset ovat järjestäneet kampanjan, jossa he hyökkäsivät rasisteiksi tulkitsemiaan henkilöitä vastaan ottamalla yhteyttä heidän työnantajiinsa ja vaatimalla heille potkuja. Tästä kieltäytyvät työnantajat he leimasivat osasyyllisiksi rikokseen, vaikka tapauksissa ei ollut ketään rikoksesta tuomittu. Tämä on erittäin tyypillinen kulttuurimarxistien taktiikka, jonka liberaalit tuomitsevat sananvapauden vastaiseksi ja raukkamaiseksi.

 Kulttuurimarxistit usein tietävät itsekin, etteivät heidän näkemyksensä kestä kriittistä arviointia joten he vastustavat ajatusten vapaita markkinoita. Eri mieltä olevia ei voida voittaa väittelyssä, niinpä heidät pyritään hiljentämään. Sisäryhmältä suvaitaan mitä ällistyttävintä käytöstä, kuten MV-lehden uutisoima Rasmus-ryhmän keskustelua, jossa suunniteltiin väkivaltaista kostoa henkilölle, joka oli toivonut vääränlaista säätä. Kulttuurimarxistit ovat sokeita oman ryhmänsä vastenmieliselle käytökselle mutta puuttuvat innokkaasti muiden käytökseen ja puheeseen.

Kulttuurimarxistien ase on pelko. He käyttävät kiusaamiskampanjoita sekä leimaamista muiden äänten vaientamiseen. Heidät voi päihittää tässä pelissä sillä, että pitää kiinni omista, yksilönvapautta arvostavista periaatteistaan, eikä taivu pelottelun alla hiljaisuuteen. Eurooppalaisten kansantauti on rasimin ja rasistiksi leimautumisen pelko. Hekin, jotka itse tietävät, etteivät ole rasisteja, kauhistuvat usein rasismisyytöksistä niin paljon, että taipuvat anteeksipyytelyyn, vaikkeivät olisi tehneet mitään väärää. Kulttuurimarxisti on aseeton jos et pelkää näitä leimoja. Ideoiden vapaat markkinat ovat kulttuurimarxistien heikkous: jos et anna periksi vaan säälimättä vedät heidän näkemyksensä markkinoille avoimen keskustelun kohteeksi, olet jo puolessavälissä voittoon. Siinä vaiheessa kun kulttuurimarxisti lakkaa tarjoamasta argumentteja ja väittää sinua rasistiksi, olet voittanut. Rasismisyytös on progressiivisen viimeinen puolustuslinja: kun ei argumentteja enää keksitä, kokeillaan lapsellista nimillä kutsumista siinä toivossa, että vastapuoli säikähtäisi. On täysin sinusta kiinni, kuinka paljon annat progressiivisille valtaa. 

-Jos sananvapaus viedään, voidaan meidät tyhminä ja hiljaisina johtaa kuin lampaat teuraalle-

                                                        George Washington

SPR, kulissiliitot ja Kanadan malli

SPR päätyi skandaalin keskelle, kun media sai vihiä seksisuhteista vastaanottokeskusten työntekijöiden ja asukkaiden välillä.  Sittemmin aiheesta uutisoinut Seiska on paljastanut, että yksi SPR:n työntekijä oli jättänyt aviomiehensä kihlautuakseen kotimajoituksessa olleen turvapaikanhakijan kanssa. SPR:n väki on innokkaasti mainostanut sitä, kuinka turvapaikanhakijat ovat epätoivoisia ihmisyksilöitä, jotka ovat tehneet mittavia uhrauksia hankkiakseen matkan Euroopan läpi ja haluavat välttää palautuksen kotimaahan millä hinnalla tahansa. Ilmeisesti jokainen suominainen ei kuitenkaan ymmärrä, että "millä hinnalla hyvänsä" sisältää myöskin kulissiliiton solmimisen paikallisen kanssa. Jos maahantulijan kanssa suhteessa olevalta naiselta kysyisi tästä mahdollisuudesta, hän oletettavasti kiistäisi sen jyrkästi.

"Ei tämä mies. Ei tämä suhde. Tämä on aitoa rakkautta." 
--Tosin aivan samoin kyllä uskoivat kaikki nekin pohjoismaiset naiset, joita ulkomaalaisen kanssa avioiduttua on huomenlahjana odottanut tyhjä paikka vuoteessa ja kadonneet autonavaimet. Sanonpa vaan.--

Kulissiliitosta kiinnijäänyt brittinainen arabimiehineen

Ajatellaanpa tätä maahantulijan näkökulmasta:
Heistä suurin osa ei täytä turvapaikan saamisen kriteerejä, ja he tietävät sen itsekin. Ellei muuta tietä oleskelulupaan ilmaannu, jää vaihtoehdoiksi laiton maassaolo tai turvapaikkaturistiksi ryhtyminen. Kumpikaan vaihtoehto ei varmasti houkuttelevalta tunnu. Sitten saapuu automaattinen oleskelulupa suvaitsevaisen suominaisen muodossa, ja tph:n kannalta tilanne on täydellinen. Oleskelulupa on taattu, ja jos ei kiinnosta jäädä suominaisen kanssa sauvakävelemään, ei kantturan kanssa tarvitse edes asua. Riittää kun on nimi avioliittopaperissa. Ruusuiset kuvitelmat karisevat naisilta vasta kun pahin on tapahtunut, ja tällöin häpeä  hyväuskoisuudesta on usein niin syvä, ettei nainen kehtaa viranomaisille tarinaansa kertoa.

 Ruotsista suuntautuu kehitysmaihin, kuten Gambiaan, paljon naisten seksiturismia. Ikääntyneet ruotsalaisnaiset etsivät romantiikkaa ja paikalliset miehet pääsylippua Eurooppaan. Fiksuimmat naiset tietävät, ettei miehen kanssa kannata avioitua, jos hänet Ruotsiin tuo, koska silloin mies lähtee. Tällöin on kyse eräänlaisesta bisnesjärjestelystä, jossa molemmat osapuolet ovat tietoisesti mukana: mies pääsee vauraampaan maahan, saa naiselta elatuksen ja pystyy siten myös elättämään perhettään kotimaassa. Nainen saa seuraa, romantiikkaa ja komean miehen, jota esitellä tuttaville. Tällöin on kyse yksityisasiasta: niin pitkään kun nainen vastaa puolison ja tämän perheen kuluista, ei kulissiliitosta ole yhteiskunnalle harmia. Mutta jotkin naiset kuitenkin sokaistuvat kuvittelemastaan rakkaudesta niin, että hyväuskoisuuttaan avioituvat ja päätyvät jätetyiksi.

Svea-mammat -suuret, valkoiset metsästäjät- Gambiassa

Kanadan lainsäädäntö kulissiliittojen ehkäisemiseksi on maailman tiukimpia.
Lainsäädännön tavoite on siirtää kulissiliiton taloudellinen vastuu avoituvalle kansalaiselle ja siten vähentää kansan motivaatiota valeliittojen solmintaan. Kanadassa puolison kanssa on elettävä todellisessa suhteessa kaksi vuotta liiton solmimisen jälkeen, ja paikallinen puoliso on taloudellisesti täysin vastuussa puolisonsa luomista kuluista kolmen ensimmäisen vuoden ajan riippumatta siitä, kestääkö liitto sen ajan. Jos maahantullut puoliso käyttää sinä aikana mitään valtion palveluita kuten terveyspalveluita tai sosiaaliturvaa, perii valtio paikalliselta puolisolta niiden arvon täysimääräisenä. Valeliitosta tai sen yrittämisestä kiinni jäävä ulkomaalainen saa kahden vuoden maahantulokiellon sekä rikosoikeudelliset seuraamukset, paikallista osapuolta uhkaa ehdoton vankeus.

Brittipoliisi pidättää ostettuja feikkimorsiamia

Kanadan malli todennäköisesti hillitsisi myös suomalaisten intoa kulissiliittoihin. Myös "aitoon rakkauteen" uskovat olisivat varovaisempia päätöksenteossa kun seurauksena voisi olla kymmenientuhansien lasku valtiolta puolison käyttämistä palveluista. Ikävä kyllä, henkilökohtainen vastuu omien päätösten seurauksista on monille välttämätön kannuste järkevään käytökseen. Yhteiskunta hoitaa laskun ja usein typeryydestä palkitaan: jos hankit itsellesi potkut töistä, tulee valtiolta rahaa kuitenkin. Jos typeryyksissäsi hankit lapsia, joihin sinulla ei ole varaa, valtio maksaa jälleen. Jos otat ulkomaalaisen puolison, joka sitten nostaa Suomessa sosiaalietuuksia loppuikänsä, yhteiskunta, eli parempia päätöksiä tehneiden verokassa, maksaa jälleen.
                 
                  Typeryyttä ja typeryyden hyväksikäyttöä ei yhteiskunnan pidä kannustaa.

Älä antaudu puolustuskyvyttömyydelle

Suomen hallituksen tämänhetkiseen linjaan ei sisälly vain hallitsemattoman maahanmuuton tukeminen vaan myös valtaväestön ajaminen täysin valtiovallasta riippuvaiseksi. Europarlamentaarikko Jussi Halla-Aho ehdotti kaasusumuttimien saatavuuden parantamista, jotta naisilla olisi enemmän keinoja puolustautua väkivaltaa vastaan. Poliisi luonnollisesti vastustaa sanoen, että vastuu turvallisuudesta kuuluu poliisille. Näin holhoavaksi valtiomme on tullut: poliisimme kokee, että nainen astuu heidän varpailleen käyttäessään sumutinta hyökkääjää vastaan tilanteessa, jossa poliiseja ei ole mailla halmeilla. Samoin vain kaduilla rauhallisesti kulkeneet katupartiot tuomitaan, koska valtiovallalla pelottaa ajatus siitä, että kansa voisi puolustaa itseään.

Poliisin luoma turva on utopiaa. Jos se olisi mahdollista, ei rikoksia edes tapahtuisi, koska poliisi olisi aina paikalla suojelemassa uhreja. Budjettileikkaukset johtavat laitosten sulkemisiin ja yhä useammissa kunnissa poliisin paikalletuloaika on jopa useita tunteja. Silti poliisi yrittää vakuuttaa kansan harhaiseen turvallisuudentunteeseen siitä, että poliisi kyllä suojelee. Tämä ei ole kansan etu, eikä paranna kenenkään turvallisuutta.

Älä antaudu holhousvaltiolle. Älä ole puolustuskyvytön. Maahanmuuttajien rikollisuus tulee vain pahenemaan. Niin on käynyt kaikkialla Euroopassa muslimien määrän kasvaessa, ja on täysin epärealistista kuvitella, ettei Suomen tilanne pahenisi. Kesä tulee olemaan vaarallista aikaa. Näin talvella pakkanen ja naisten peittävä pukeutuminen hillitsevät rikollisia, mutta ikävä kyllä epäilen, että kevään tullessa helvetti repeää. Jo uudenvuoden pakkasissa Taharrush-ahdistelujoukko jouduttiin hajottamaan Helsingissä. Miten käy Vapun tai Juhannuksen juhlinnassa, kun ihmisiä on liikkeellä enemmän, sää on miellyttävämpi ja naiset kulkevat kesähepenissään? Meillä täytyy olla realistiset odotukset, jotta vältymme pahimmalta.

Suomen naisille sanon tämän:
 parantakaa fyysistä kuntoanne, menkää salille. Osallistukaa itsepuolustuskurssille mikäli mahdollista. Laki sallii monenlaiset itsepuolustus- ja turvavälineet; hyödyntäkää niitä. Raiskaushälyttimet, itsepuolustusavaimenperät, mentolisumutteet ja lain sallimat veitset ovat pieni sijoitus omaan turvallisuuteen. Muistakaa, että todennäköisesti poliisi ei paikalle ehdi, eli teidän on kyettävä puolustamaan itseänne omin päin.
Suomen miehille viestini on tämä: 
pitäkää huoli naisistanne. Vaikka tyttöystävä väittäisi sitä tarpeettomaksi, käy hakemassa hänet autolla jos hän on iltamyöhään tulossa harrastuksesta. Saattele hänet kotiin, töihin tai harrastukseen jos on liikuttava vaaralliseen aikaan tai vaarallisella alueella, esim. vastaanottokeskuksen läheisyydessä. Jo pelkkä miehen läsnäolo vähentää naisen uhriksi joutumisen riskiä paljon, koska seksuaalirikolliset valitsevat mahdollisimman haavoittuvan uhrin, kuten yksinäisen tai päihtyneen naisen. Ja pitäkää itsenne kunnossa. Käykää punttisalilla tai muussa treenissä, kerätkää massaa ja fyysistä voimaa.

Maahantulijat hyökkäävät saksalaisparin kimppuun kadulla

Itsensä, rakkaidensa ja kotinsa puolustaminen on ihmisen perusvaistojen noudattamista ja niiden kuuluisi olla perusoikeuksia. Valtio yrittää heikentää kansan niin, että he ovat täysin valtiosta riippuvaisia.

Pitäkää puolenne, puolustakaa oikeuttanne koskemattomuuteen ja puolustakaa itseänne ja rakkaitanne.