Avoin kirje Juha Sipilälle

Hyvä pääministeri. Tiedän, että meneillään on kirjekampanja, jossa etuoikeutettua elämää viettävät naiset kirjoittelevat teille vaatimuksiaan maahanmuuttopolitiikan löyhentämiseksi. Käytän sanaa etuoikeutettu, koska sitä nämä ihmiset ovat. He ovat pääsääntöisesti varakkaita, korkeasti koulutettuja ihmisiä, joiden ei tarvitse kestää massamaahanmuuton haittavaikutuksia.

 Heidän kauniisiin naapurustoihinsa ei tule ghettoja ja rikollisuutta, heidän työpaikkojaan yliopistoissa ja yrityksissä eivät kouluttamattomat tulijat uhkaa. Heidän on siis helppo kannattaa huonoa politiikkaa.

Kaikki suomalaiset eivät moista etuoikeutta nauti, ja massamaahanmuuton jatkuessa sekä sen lieveilmiöiden levitessä etuoikeutettujen määrä kutistuu. Minun ei olisi pakko tästä puhua. Asun maalla, missä vastaanottokeskuksia tai ghettoja ei ole. Voisin valita helpon tien: olla hiljaa ja nauttia rauhasta sen aikaa, mitä sitä kestää, sitten muuttaa pois ghettoutumisen alta, kun se tänne ehtii. Koen kuitenkin velvollisuudekseni puhua asiasta, vaikka se ei minua henkilökohtaisesti kosketa, koska vastuullinen ihminen välittää kanssaihmistensä hyvinvoinnista yhtä paljon kuin omastaan.

Monet ovat saaneet maksaa kovaa hintaa etuoikeutettujen monikulttuuriunelmasta. Tyttö maksoi teidänkin kotikunnassanne, minun naapurikunnassani, ja turvallisuuden tunne kärsi pysyvästi. Raiskauksien ja ahdistelujen uhreja tulee koko ajan lisää, ghettoutuminen syö asuntojen arvoa ja viihtyisyyttä,

Petteri Orvonkin todeksi tunnustamat sadat terrorismitaustaiset henkilöt, jotka tänne turvapaikanhakijoina tulivat, kalvavat varsinkin kaupunkien asukkaiden turvallisuudentunnetta. Jokainen terrori-isku Euroopassa näyttää meidänkin tulevaisuutemme: Ranskan muslimipopulaatio on Euroopan suurin, siksi terrorismiongelmakin on siellä pahin.

Etuoikeus ei koske vain yksilöitä. Meillä suomalaisilla on kansana etuoikeus: maantieteellisen sijaintimme vuoksi me emme ole maa, johon tulijat ensimmäisenä saapuvat, joten  me voimme katsoa muita Euroopan maita ja välttää heidän virheensä. Me näemme ne kammottavat virheet, joita Saksa, Ranska ja Ruotsi ovat tehneet, mutta silti toteutamme kaikki samat virheet kohta kohdalta. Meidän ei tarvitse kuin katsoa Malmö'hön tai Tukholmaan nähdäksemme, millaisia Suomen kaupungeista tätä menoa tulee.

Me muovaamme tulevaisuutemme itse, ja nyt sinun kaltaisiesi päättäjien on valittava, haluatteko joutua tulevaisuudessa ratkomaan niitä ongelmia, jotka Ruotsissa ovat arkipäivää: mellakointia, autopolttoja, ensihoitajien, poliisien ja palomiesten kivittämistä, kymmenittäin ahdisteluja ja raiskauksia joka festarilla, levottomuuksien alla lakkautettavia kouluja. 

Tai haluammeko Ranskan ongelmat: muslimiväestön, josta 35% katsoo terrori-iskut islamin puolustamiseksi oikeutetuiksi ja jossa jatkuvasti kytee mellakoinnin ja terrorismin riski, joka saa kantaväestön elämään sydän kurkussa?

Monikulttuurisuus ja integraatio ovat muslimien massamaahanmuuton suhteen fantasiaa. Ei ole yhtäkään maata, joka olisi menestyksekkäästi saanut suuret muslimimäärät integroitumaan ja joka olisi saanut aidon monikulttuurisuuden toimimaan. Kun ihminen uskoo oman elämäntapansa olevan Jumalan määräämä, ei hän ryhdy muita tapoja tietenkään omaksumaan. Aina uuden omaksuminen ei ole edes mahdollista.

Vihasaarnaaja Kamal el Mekki kutsuttiin Helsingin muslimien vieraaksi viime joulukuussa. Ruotsissa hänen tilaisuuksiaan on estetty, Suomessa ollaan autuaan tietämättömiä vihasaarnaajien ihailusta.

Voisin sinulta, Juha, näin kysyä: Kauanko veisi, että sinä omaksuisit islamilaiset arvot? Montako infotilaisuutta ja älypuhelinsovellusta tarvittaisiin, että ryhtyisit uskomaan, että naisen on aina toteltava miestään, että muiden maailmankatsomusten kantajat ovat moraalittomia ali-ihmisiä ja että esiaviollista seksiä harrastaneet tulisi tappaa?

 Nuo ovat Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa tutkitusti enemmistön mielipiteitä, ja jos koet, että et aivan helposti ajatuksiasi noin paljoa muuttaisi, miksi luulisit sen toimivan toiseen suuntaan yhtään helpommin?

Meidän ei tarvitse pohtia teoreettisia tulevaisuudenkuvia nähdäksemme, voiko multikulturalismi toimia: voimme vain suunnata katseemme Irakiin, Afganistaniin ja Somaliaan ja katsoa, millaisia yhteiskuntia tänne tulevat ovat halunneet rakentaa. Miten he ovat halunneet kohdella naisia, lapsia ja ympäristöä, mitä he arvostavat, ja haluavatko he vapautta ja demokratiaa.

Kaikki menestyneet yhteiskunnat jakavat tietyt yhteiset ominaisuudet: kulttuurillisen, sosiaalisen ja etnisen koheesion, kehitykselle avoimen kulttuurin sekä älyllisesti vahvan perimän, joka mahdollistaa monimutkaisen, järjestäytyneen yhteiskunnan rakentamisen. Monikulttuurisuus rappeuttaa tutkitusti kansan keskinäistä luottamusta, koheesiota ja turvallisuudentunnetta. Se ei ole rikkaus vaan rasite.

Jotkut kansakunnat voivat nilkuttaa eteenpäin monikulttuurisuuden yrittämisestä huolimatta, yksikään ei kukoista sen ansiosta. Tämä on realiteetti, jonka kanssa elämme. Se ei ehkä kuulosta yhtä mukavalta kuin multikulturalistien unelmat, mutta se on totta.

Suomi ansaitsee paremman unelman: sellaisen, joka voi oikeasti toteutua. Aiempia sukupolvia motivoi yksinkertainen ajatus: elämässä eteenpäin pääsy ja hieman paremman elämän tuottaminen jälkipolville. Suomalainen ei voi päästä huipulle, jos hänen on samalla kannettava selässään somaleja ja irakilaisia, joiden huoltosuhde keikkuu 9-10 hujakoilla, ja jotka tekevät jokaisesta seudusta, jolle he saapuvat, kantaväestölle ikävämmän, turvattomamman paikan asua.

Te ette ole Irakin pääministeri, ette myöskään Somalian. Teidän vastuunne on Suomen kansalle, sen hyvinvoinnille, säilymiselle ja turvallisuudelle. Heidän menestyksensä tulisi olla teidän ensisijainen tavoitteenne, ei multikulturalismi-ideologian noudattamisen tai muiden maiden asukkaiden elättämisen suomalaisten selkänahasta.

Yst. terv. Tiina Wiik