Feministi Saara Särmän valeet ja vainoilut

Saara Särmä. Aloitteleva kirjailija, ammatikseen vainon ja sorron uhri.

Feministi kieroilee, valehtelee ja uhriutuu. Ei mitään uutta sinänsä, mutta omiin läheisiin suuntautuneena tämä ketkuilu tahtoo pistää jo vähän vihaksi. Kirjoitin marraskuussa 2016 otsikolla Voimaantuneet vinkupellet - tapaus Vehkoo siitä, miten viaton yritys haastatella Ylen toimittajaa muuttui natsien uhkaavaksi väijytykseksi. Nyt tarina on saanut uusia käänteitä.

Pääpiirteissään tilanne lähti liikkeelle seuraavanlaisesti: Feministit Johanna Vehkoo, Saara Särmä ja Rosa Meriläinen järjestivät Rovaniemellä kirjanjulkistamistilaisuuden ja feministisen kiroiluiltaman. Junes Lokka ja Tuukka Kuru halusivat haastatella Johanna Vehkoota ja kertoivat asiasta Monokulttuuri FM -lähetyksessä näyttäen samalla Vehkoota varten mietittyjä kysymyksiä.

Kuultuaan suunnitelmasta Vehkoo jätti tulematta tilaisuuksiin. Hän oli myös soittanut poliisille maalaillen ties mitä uhkakuvia, joita nyt feministin mielikuvitus voi tuottaa. Kirjakaupan tilaisuuden jälkeen Monokulttuurin seurue, johon Kurun ja Lokan ohella kuului kaksi Rovaniemen yliopiston naisopiskelijaa poikaystävineen, siirtyi kuuntelemaan kiroiluiltamaa. Henkilökunta kertoi Saara Särmän vaatineen, että heidät poistetaan paikalta välittömästi, mutta ravintola ei tähän vaatimukseen suostunut.

Myöhemmin Johanna Vehkoo kirjoitti kohun aiheuttaneen Facebook-julkaisun, jossa hän väitti "natsipellejen" yrittäneen väijyttää hänet. Kuvakaappausten vuoto Vehkoon kavereille suunnatusta julkaisusta aiheutti oman kaustinsa, mutta siitä ja tapahtumien yksityiskohdista voitte lukea lisää Voimaantuneet vinkupellet -kirjoituksesta.

Nyt feministit jatkavat tapauksesta valehtelua ja sympatian lypsämistä "häirinnällä". Tamperelainen-lehti kirjoittaa Saara Särmän selviytymistarinan kirjakauppakaustista otsikolla Saara Särmä muistelee kokemaansa uhkailua uutuuskirjassa – "Rovaniemellä tarvittiin turvamiehiä".

Heti otsikossa valehdellaan kahdesti. Kukaan ei uhkaillut Särmää. Hänen läsnäolonsa ei edes kiinnostanut ketään – se oli Vehkoo, jota haluttiin haastatella. Turvamiehiä ei tarvittu myöskään. Se, että feministit saivat taatusti lennokkaalla tarinankerronnallaan poliisit ja turvamiehet uskomaan, että jokin uhka olisi, ei tee uhasta todellista.

Jutussa fantasiasatu alkaa näin:

Kertaalleen tilanne eskaloitui, kun Särmä oli puuhaamassa Rosa Meriläisen ja Johanna Vehkoon kanssa kiroiluiltamaa rovaniemeläiseen kirjakauppaan. Lopullisesti häiriön laukaisi naisten kurjanjulkistamistilaisuus.Ilta herätti jo entuudestaan tietyssä väessä sen verran paljon aggressioita, että tilaisuutta tultiin seuraamaan muutamankin ns. valemedian kautta tutustuneen henkilön voimin. 

Feministit itse eskaloivat tilanteen kutsumalla poliisit haastatteluaikomuksen takia. Ja kiroiluiltama ei ollt kirjakaupassa vaan ravintolassa kirjatilaisuuden jälkeen. Mitään häiriöitä ei ollut. Kenessäkään ei herännyt aggressioita. Kysymyslistalla Vehkoon haastattelua varten oli kysymyksiä, kuten "mistä tunnistaa ammattitoimittajan" ja "miten naisvihaa voidaan torjua konkreettisin keinoin". Haluaisin myös tietää, mitä lopussa mainittu valemediajuttu tarkoittaa. Miten Särmä ajattelee Tuukan, Juneksen ja heidän kavereidensa tavanneen, ja mikä on mainittu valemedia?

– Se, että tultiin fyysisesti paikalle, ja kymmenkunta tyyppiä oli paikalla myös kiroiluiltamassa kahdeksankymmenen feministin joukossa omassa nurkassaan, siitä tuli tosi kurja fiilis pitkäksi aikaa. Fyysinen uhka oli siinä eri tavalla läsnä.

Tällaiset puheet paljastavat, kuinka kuplautunut feministien ajatusmaailma on. Heidän maailmassaan normaalia kanssakäymistä eri mieltä olevien kanssa ei yksinkertaisesti ole olemassa. Uhaksi katsotaan jo eri mieltä olevien oleskelu samassa rakennuksessa feministien kanssa. Fyysisestä uhasta hourailu taas ei ole enää vain paranoidia – se on jo herjaavaa. Ihmisiä, jotka eivät koskaan ole olleet millään tavoin väkivaltaisia, leimataan naistenhakkaajiksi, joiden väkivaltaiset aikeet estää vain turvamiesten läsnäolo.

– Kirjakaupassa oli paikalla useita turvamiehiä, koska poliisi oli tehnyt turvallisuusarvion ja päättänyt, miten tähän reagoidaan. He (uhkailijat) saivat käännettyä sen jutun, että me olemme ylireagoineet ja olemme tilanneet sinne turvamiehet. Periaatteena on tietysti, että uhkiin ei reagoida itse, vaan ne ilmoitetaan poliisille ja he ammattilaisina tekevät mitä tekevät.

Särmä yrittää vieläkin ulkoistaa vastuun turhasta poliisille soittelusta sanomalla, että poliisi teki turvallisuusarvion. Taatusti teki, mutta minkä pohjalta? No feministien hysteeristen uhkakuvien. Tottahan poliisit tulevat paikalle, jos väität heille, että joku on suurin piirtein tulossa murhaamaan sinut. Samoin vaikkapa palokunnan saa tekemään sen tilannearvion, että on tultava paikalle, jos heille väittää talonsa olevan tulessa. Se, että heidät saa huijattua paikalle, ei tarkoita, että talo oikeasti olisi palanut.

Särmä toivoo, että vastaavasta toiminnasta olisi seurauksena selkeämpi rangaistus.

Mistä toiminnasta? Mikä tässä on se rikos? Kirjakauppaan tuleminen? Kahvilassa istuminen? Keskusteluyritys feministin kanssa? Ja mitä hän tarkoittaa "selkeämmällä" rangaistuksella? Eihän moisista asioista ole mitään rangaistusta, koska ne eivät ole rikoksia, vaikka Saara kuinka niin toivoisi. Kuinka sekaisin tämä ihminen oikein on?

– Meidän tietysti sanottiin ylireagoineen itse, vaikka kyse oli poliisin arviosta. Poliisilla toivoisi tietysti olevan resursseja puuttua myös vähemmän konkreettiseen uhkaan ja uhkailuun. Kyllä moni tavallinen perheenisä lopettaisi turhan huutelun, jos siitä tulisi esimerkiksi sakko heille. Herättäisiin siihen, että tämä ei ole OK eikä laillista, Särmä pohtii kirjassa.

Jos Tuukan ja Juneksen läsnäolo on se kamala uhka, mitä ihmettä on sitten tämä "vähemmän konkreettinen uhka ja uhkailu"? Saara Särmän ajattelemista? 

Ja millaisesta huutelusta tavallisia perheenisiä tulisi sakottaa? Ai niin, varmaan niistä samankaltaisista rikoksista, kuin mistä Saara edellisessä sitaatissa vaati selkeämpiä rangaistuksia. Tämä rikos taitaa olla Saaran feministikuplan puhkaiseminen ja hänen kanssaan eri mieltä oleminen.

Ja koska Tuukan ja Juneksen haastatteluyritys ei todellakaan ollut laitonta, ei sitä vähemmän konkreettinen "uhkailukaan" sitä voi olla. Särmä uskoo kaikella vakavuudella, että feministin näkemysten haastaminen verbaalisesti on rikos tai ainakin sen tulisi olla.

Särmä kertoo tämän kirjakauppasadun myös uudessa kirjassaan, mikä on takuulla yksi syy valeen keksimiselle. Feministit ovat rakentaneet identiteettinsä sen varaan, että heitä vainotaan, mutta kun todellisuudessa ei joudu vainotuksi, on pakko keksiä häirintäkokemuksia. Niistä saa meheviä uhriutumistarinoita kirjaa varten, ja räväköillä saduilla voi myös päästä lehtiin kirjaa markkinoimaan.

Tamperelainen-lehden valejutun kirjoittaneelta, Tuukkaa ja Junesta häiriköiksi kutsuneelta Pekka Ruissalolta pyydettiin oikaisua. Hän ei ole vastannut juttua koskeviin kysymyksiin vaan blokkaa jokaisen kysymyksiä esittävän.