Nyt halpuutetaan naisen seksuaalisuus

Viime päivinä iltapäivälehdet ovat kaupanneet irtonumeroitaan kohauttavilla jutuilla naisten lesbosuhteiden yleistymisestä. Rahan tavoittelun lisäksi sillä tyrkytetään ideologiaa: sitä, että mitään normeja ei enää ole. Kaikki menee, ja kaikki vaihtoehdot ovat yhtä hyviä.

Naisen seksuaalisuus halutaan halpuuttaa. Siitä halutaan tehdä jotain, millä ei ole enää mitään arvoa, koska sitä on kaikkialla saatavilla koko ajan ja joka muodossa. Kukapa vaivautuisi maksamaan hiekasta Saharassa. Agendaan kuuluu se, että kevytkenkäisyys, irtosuhteet ja villit kokeilut esitetään täysin haitattomina vaihtoehtoina, harmittomana harrastuksena. Eivät ne tietenkään ole, sen huomaa kuka tahansa, joka asiaa hetkenkään miettii.

Ensinnäkin kevytkenkäinen asettaa itsensä monenlaiseen vaaraan: kumppaneita etsiessä ja sattumanvaraisten ihmisten mukaan lähtiessä ihminen altistuu helpommin pahoinpitelyille, raiskauksille ja ryöstöille. Sukupuolitauti voi jäädä lopuksi ikää, ja monet taudit ovat naisille oireettomia ja huomataan vasta, kun aletaan ihmetellä, miksi nainen ei tule raskaaksi. Tauti on tehnyt tuhonsa sisälläpäin.

Ei-toivotun raskauden mahdollisuuskin on varsin todellinen, eikä mikään ehkäisykeino suojaa täysin varmasti. Ei-toivotun raskauden kohdalla taas joutuu valitsemaaan vakavillekin komplikaatioille altistavan abortin tai yksinhuoltajuuden. Lesbot ja biseksuaalit naiset ovat taipuvaisempia alkoholiongelmiin ja huumeiden käyttöön, sekä pitävät huonommin huolta terveydestään.

Vaikka noilta kaikilta välttyisi, rellestämisen varmin haitta näkyy, kun nainen alkaa olla kolmikymppinen ja pysyvä suhde alkaa kiinnostaa. Hyviä miehiä ei siinä vaiheessa ole omasta tai vanhemmista sukupolvista jäljellä. Sillä aikaa kun nainen on viettänyt 10 vuotta bilettäen ja sängystä toiseen hyppien, ovat kaikki sitoutumishaluiset miehet jo etsineet itselleen sitoutumishaluisen naisen.

Ja mikäli joku kunnon mies on vielä jäljellä, ei hän taatusti vilkaisekaan naiseen, joka on jo kiertänyt koko kylän sängynpohjat. Miehet on biologisesti ohjelmoitu arvostamaan luotettavia, monogamiaan taipuvaisia naisia, koska heidän kohdallaan riski sille, että joutuu huijatuksi elättämään toisen miehen lapsia, on pienempi.

Kun naisen bilevaihe loppuu, ovat jäljellä vain tarjonnan heikoimmat: ne miehet, jotka eivät muille naisille ole kelvanneet. Kaikkea ei voi saada, ja jos aikoo saada hyvän puolison, täytyy siihen tarttua heti. Eivät ne sitoutumishaluiset, vastuulliset miehet odottele kymmentä vuotta, että nainen saa juhlintansa hoidettua.

Tämä kaikki taas johtaa hajonneisiin avioliittoihin ja perheisiin. Kevytkenkäisyyteen tottuneet eivät osaa elää parisuhteessa, eivätkä usein edes kunnioittaa toisiaan tai itseään. He eivät löydä kunnon kumppania, koska ryhtyvät etsimään liian myöhään. Sitten kun toiset 10 vuotta on kulunut, ovat bilenaisemme yksinhuoltajaäitejä. Heille jäi lapsia irtosuhteista, osa yritti parisuhdettakin, mutta koska jäljellä oli vain renttuja, ei siitäkään tullut mitään.

Näiden naisten lapsista taas kasvaa muita todennäköisemmin päihde- tai mielenterveysongelmaisia sekä rikollisia. Heillä on todennäköisemmin käytöshäiriöitä kuin ehjien perheiden lapsilla. Parikymmentä vuotta lisää, ja nämä lapset ovat itse parisuhdemarkkinoilla. He eivät koskaan ole nähneet toimivaa, tervettä parisuhdetta, joten he eivät osaa sellaista itsekään toteuttaa. Onnettomien ihmisten onnettomien suhteiden kierre vain syvenee polvi polvelta.

Kaikki arvot eivät ole mielipidekysymyksiä. Monogamisen suhteen arvostaminen on yksi niistä, koska yhteiskuntamme on rakentunut niiden varaan rakennetuista perheyksiköistä. Yhteiskunta on kuin palikoista rakennettu torni, jonka alimmaisina palasina ovat parisuhteen ja perheyksikön kaltaiset perusasiat. Mikäli ne romutetaan ja nykäistään välistä, sortuu koko torni. 

Sukupuolimoraali ei ole jotain, mikä vain vedettiin yhtäkkiä hatusta. Sille on syynsä, miksi tiettyjä asioita on kautta aikain paheksuttu ja toisia arvostettu.