Paula Risikko: tuhmanpuhuminen on pahoinpitely

"Vihapuheesta on lyhyt matka väkivallantekoihin."

Näin sanoi Ylen artikkelissa sisäministeri Paula Risikko, ja samaa ovat hokeneet monet muutkin. Näyttöä vaan ei tarjota. Kyseessä on falsifioitavissa oleva väite, jonka todenperäisyyttä olisi helppo tutkia. Koska kukaan ei kuitenkaan perusteluja tarjoa, kuten tutkimuksia, jotka osoittaisivat vihapuheen altistavan ihmisen väkivaltaisille impulsseille, täytyy tähän suhtautua hatusta vedettynä lausuntona, joka perustuu vain Paulan mutu-tuntumaan.

Paula kuitenkin paljastaa seuraavalla möläytyksellään sen, miksi hän uskoo väitteeseensä: hänen mielestään lähes mikä tahansa on väkivaltaa.

Paula sanoo: "Meillä on paljon vihapuhetta, netissä varsinkin tälläkin hetkellä pahoinpidellään ihmisiä. Ne on tuomittavia asioita. Jotenkin tuntuu, että virtuaalimaailmassa voi tehdä mitä vaan ja niin ei todellaan ole. "

Eli nyt siirryttiin jo kolmannen aallon feministien kielenkäyttöön: ikävät kommentit netissä ovat pahoinpitelyä. Tämä on idioottimaista ja todellista väkivaltaa vähättelevää. Kulttuurimarxistien kielessä termejä, kuten raiskaus, pahoinpitely tai väkivalta laajennetaan niin kattaviksi, etteivät ne lopulta enää merkitse mitään. Mikäli Paulan määritelmä olisi millään tasolla järkevä, olisin minäkin tullut netissä pahoinpidellyksi päivittäin tai jopa useita kertoja päivässä.

Seuraavaksi Risikko kiihottaa eräänlaista kansanryhmää vastaan näillä sanoin: "Syrjäytyneellä ihmisellä on mahdollisuus tehdä erittäin vakaviakin tekoja. Se on nyt nähty maailman sivu. Se on vuosien varrella pahentunut ja sitä on vaikeaa taklata. Mutta yrittää pitää." 

Eli syrjäytyneisiin tulisi nyt suhtautua vakavana uhkana yleiselle turvallisuudelle. Tämä monenlaisia persoonia ja monenlaisista syistä yhteiskunnan ulkopuolelle jäänyt ryhmä maalataan armotta vaaraksi muille. Mikäli mistään muusta riskiryhmästä, kuten somaleista tai muslimeista, sanoisi samaa, se olisi kiihottamista kansanryhmää vastaan. Syrjäytynyt mielletään kuitenkin valkoiseksi mieheksi, joten häntä saa haukkua ja hänen ryhmäänsä yleistää.

Lopulta Ylen toimittaja vie tarkoitushakuisesti haastattelun aselupiin. Pitäisikö aselupiin puuttua jotenkin, kun Imatralla ammuttiin ihmisiä? Risikko välttää tämän sudenkuopan toteamalla, että on liian aikaista sanoa asiaan mitään, mutta ei sulje mahdollisia toimia pois. Ylen toimittaja todennäköisesti toivoi asevastaisempaa lausuntoa.

Aselupien määrällä ei ole merkitystä turvallisuuden kannalta. Suomessa eniten aseita on Ahvenanmaalla, mikä myös on maan turvallisinta seutua. Ampuma-ase on harvinainen henkirikoksen tekoväline Suomessa: 40% henkirikoksista tehdän teräaseella, 17% ampuma-aseella ja vain 5% luvallisella ampuma-aseella. Siksi aselupien kyttääminen voisi parhaimmillaankaan vaikuttaa vain muutamaan prosenttiin maan henkirikoksista.

Päättäjät toki pitävät asesäätelystä, koska se on helppo pseudotoimenpide. Voidaan esittää, että tehdään jotain väkivaltaongelmalle, tekemättä todella mitään. Mielenterveys- ja päihdehuollon kehittäminen olisivat todellisia toimia, joilla olisi todellinen vaikutus, mutta ne maksavat rahaa. Asesäätely on niihin nähden halpaa, joten siihen päättäjät turvautuvat.

Paulan ja muiden poliitikkojen perustelemattomien väittämien kritiikitön julkaisu kertoo paljon myös median tilasta. Missä tahansa todella puolueettoman ja avoimen mediakentän omaavassa maassa toimittaja olisi kysynyt, miksi Paula uskoo vihapuheen lisäävän väkivaltaa, mutta suomalainen toimittaja vain nyökyttelee ja nöyristelee ministeriä kiitollisena haastattelusta.