Mestari, irtosuhteet ja äärioikeiston moraali

Suomen Kuvalehti kertoi kätevästi ajoitetussa artikkelissaan Jussi Halla-aholla olevan taaperoikäinen, hänen pitkän avioliittonsa ulkopuolella syntynyt lapsi. Artikkelin mukaan lapsen äiti oli suivaantunut siitä, että Halla-aho ilmoitti lapsilukuunsa julkisesti vain avioliitossa syntyneet lapset, ja teki myöhemmin jo poistetun Facebook-päivityksen asiasta. Halla-aho itse kommentoi asiaa varsin rajallisesti ja julkisuudessa tarpeettomiin yksityiskohtiin menemättä. Hän totesi tehneensä virheitä ja että asia on ollut niiden tiedossa pitkään, joiden tiedossa sen nyt kuuluu olla. Keskustelua seurasi satojen kommenttien verran.

Täytyy sanoa, että olen sanoinkuvaamattoman pettynyt oikeiston arvopohjaan ja moraaliin. En tosin Jussin tekemisten takia vaan hänen kannattajakuntansa. Koska Halla-ahon kannattajat ovat usein jokseenkin fanaattisia, he eivät aikailleet vieraissa kulkemisen oikeuttamiseksi.

Luonto se tikanpojankin puuhun vetää. 

No lapsen tekeminen tuskin on mikään virhe. On aviossa tai ei. Ihmeellistä syyllistämistä. 

Joskus mono vipattaa väärään suuntaan, mutta sen kanssa on elettävä.
Uusi elämä on luonnon ihme.  

Et ole ainoa Suomessa, jolla on lapsia avioliiton ulkopuolella....sehän vain osoittaa, että olet lisääntymiskykyinen isänmaallinen mies. 

Rapatessa roiskuu...

Koska kannattajat eivät halua nähdä mitään väärää Halla-ahon tekemisissä, he veivät järkeilynsä huomattavasti aloituksen sisältöä pidemmälle - ja eräästä Halla-ahon kommentista päätellen pidemmälle, kuin hän olisi tarkoittanut. 

Halla-aho itse määritteli tekonsa virheeksi, joka asianosaisille on sovitettu. Monet kannattajat menivät harppauksen pidemmälle järkeilemällä, että kyseessä ei ole virhe lainkaan, koska a) aviorikos on yleistä ja siten se on myös normaalia ja oikeastaan sen pitäisi olla hyväksyttyäkin sekä b) jos aviorikoksesta syntyy lapsi, muuttuu virhe iloiseksi asiaksi. Halla-aho itse osoitti jälkimmäistä järkeilyä kohtaan epäilyksensä julkaisun kommenteissa.

Jos jopa "äärioikeisto" normalisoi ja oikeuttaa au-suhteet, mitä toivoa meillä on sivistyneen yhteiskunnan peruspilarien - avioliiton ja perheyksikön - turvaamisesta? Olen tähän saakka mieltänyt "seksipositiivisen" (myöh. herpespositiivisen) hookup-kulttuurin vasemmiston jutuksi, mutta ilmeisesti se oikeissa olosuhteissa saisi äärioikeistoltakin kannatusta, vaikka juuri tällaisten tapausten kuuluisi toimia ilmeisenä todisteena irtosuhteita vastaan.

Ymmärrän toki, miksi moista halutaan normalisoida. Kyseessä on virhe, jonka monet ovat tehneet. On tunnetasolla helpompaa yrittää muuttaa yhteiskunnan normit hyväksymään oma virhe kuin tunnustaa poikenneensa hyvästä tavasta ja kantaa teon tuottama syyllisyys ja häpeä. Tämän vuoksi ihmiset, jotka itsekin ovat kokeneet irtosuhteiden haittavaikutukset, silti yrittävät niitä oikeuttaa ja perustella.
Puhutaanpa vieraissa kulkemisesta hetki täysin yleisellä tasolla. Halla-ahon tai kenenkään muunkaan yksittäisen henkilön tapauksista ei ulkopuolisen ole järkevää ryhtyä esittämään arvioita. 

Irtosuhteilla tahtoo olla tuhoisia seurauksia toteuttajalleen. Ne tuottavat usein ongelmia, joilta muutoin välttyisi, ja joskus lyhyestä suhteesta saa tavalla tai toisella maksaa lopun ikäänsä. Pettäminen on loukkaus liittoa, puolisoa ja yhteisiä lapsia kohtaan, koska se turmelee luottamuksen, intimiteetin sekä vaarantaa puolison ja yhteisten lasten taloudellisen aseman.

Kolmas osapuoli joutuu ikävään asemaan myös. Hän ei tule saamaan puolison statusta eivätkä hänen lapsensa samaa asemaa kuin avioliitossa syntyneet. Oman puolison löytyminenkin muuttuu ihmeesti vaikeammaksi, kun kainalossa on lapsi jo valmiiksi. Toisen naisen stigmasta tulee au-lapsen myötä pakenematon seikka, joka väistämättä tulee herättämään negatiivisia reaktioita ihmisissä.

Avioliitossa syntyneet lapset vääjäämättä saavuttavat iän, jossa he ymmärtävät, mitä avioliiton ulkopuolisen siskon tai veljen olemassaolo oikein tarkoittaa: yksi vanhempi on pettänyt toista. Tämä ei vanhempien ja lasten suhteelle takuulla hyvää tee. Au-lapsi taas voi vain haaveilla asemasta, jossa isä asuu samassa osoitteessa. Pahimmillaan au-lapsen olemassaoloa jopa peitellään, mikä ei lapsen henkiselle kehitykselle ole hyväksi.

Henkilökohtaisella tasolla katson pettämisen peruuttamattomaksi myös suhteen kannalta. Kun yhteistä elämää on valittu julmalla tavalla loukata, en voisi suhteessa jatkaa. Tilanteet ja ihmiset ovat kuitenkin täysin erilaisia, joten en kenenkään muun päätöksiä lähtisi arvostelemaan. Vaikkapa tilanteessa, jossa avioliitossa on jo lapsia, olisi anteeksiannon ja luottamuksen jälleenrakentamisen tien valinta suotavaa ja todennäköisesti se pienimmän pahan tie, kunhan hairahtunut osapuoli tahtoo vakavissaan virheensä korjata ja niitä jatkossa välttää.

Minun parisuhdemoraalillani ei kuitenkaan Halla-ahon tapauksen kanssa ole mitään tekemistä. 

En minä Jussista ole itselleni miestä hakemassa vaan poliittista johtohahmoa. Tilannetta voisi verrata vaikkapa Trumpin kourintapuheisiin: vaikka Trump olisi mitä kamalin lääppijä, sillä ei äänestyspäätöksen kannalta tule olla väliä, koska äänestäjän ei tarvitse Trumpin lääppimisten kanssa elää. Valitun johtajan poliittisten linjausten ja päätösten kanssa taas on pakko elää jokaisen kansan jäsenen - myös niiden, jotka eivät henkilöä koskaan edes äänestäneet. Tämän vuoksi vain henkilön poliittisilla näkemyksillä tulee olla merkitystä kyseisessä asiassa.

Mikäli Halla-ahon kannattajakunta haluaa vängällä jotain positiivista sankarinsa harha-askeleessa nähdä, voisi positiivisen näkökulman pettämisen normalisoinnin sijaan muotoilla näin: kuten sanoin, minussa ei olisi voimaa pettämisen anteeksiantamiseen ja elämän jatkamiseen - tuskin olisi haluakaan.

Rakastavat, omistautuvat ja anteeksiantavat puolisot eivät vain lankea ihmisille, heidät ansaitaan rakkaudella ja pitkäjänteisellä työllä yhteisen elämän eteen. Halla-ahon puolisolla selvästikin on e.m. ominaisuuksia, ja se on saavutus Jussillekin. Kukaan ei ottaisi vieraissa kulkenutta takaisin, ellei kokisi siinä voittavansa eniten. Harha-askelista huolimatta Halla-ahon on siis täytynyt onnistua puolison ja isän roolissa niin hyvin, että hänen vaimonsa näkee oman ja lastensa elämän parhaaksi, kun hän on siinä mukana.