Kun raiskatut kehtasivat häiritä vaalikampanjaa

Jenni Pitko hihittelee, näprää puhelintaan ja tsekkailee kynsiään Jenna Simulan puhuessa
tyttöjen ahdistelusta ja raiskausyrityksistä kaupungilla.
Pitko on Vihreiden valtuustoryhmän pj. ja kaupunginhallituksen vpj.

"Kyllä minä tiedän, että tulee raiskauksia, murhia ja kärsimystä, mutta koen sen hyväksyttäväksi hinnaksi monikulttuurisuudelle."

Tuota toimittaja Marja Sannikka käytännössä tarkoitti sanoessaan, että maahanmuutto tuottaa rikollisuutta, mutta tulee myös mukavia ruoanlaittohetkiä. Mitä enemmän asiaa pohtii, sitä julmemmaksi tuon ajattelutavan huomaa: inhimillinen kärsimys katsotaan toissijaiseksi abstraktille arvolle, monikulttuurisuudelle.

Puolisoani ja minua on ajoittain moitittu siitä, että kutsumme tällaisia ihmisiä psykopaateiksi. Se on kuulemma sopimatonta nimittelyä. Kuitenkaan kyseessä ei ole summassa keksitty herja vaan perusteltavissa oleva analyysi suvaitsevaiston toiminnasta ja luonteenlaadusta.

Oulun valtuuston "mokuttajat" toimikoon esimerkkinä tästä. Kun Oulun raiskausvyyhti lähti purkaantumaan mediassa niin näkyvästi, ettei ongelmaa enää voinut piilotella, valtuuston vihervasemmistolaiset kuitenkin tekivät kaikkensa pitääkseen asian poissa valtuuston käsittelystä. Sebastian Tynkkynen (ps.) esitti jo joulukuussa, että aihe lisättäisiin valtuuston kokouksen asialistaan kiireellisenä. Tällainen asialistan muutos vaatii valtuuston yksimielisen hyväksynnän. Kun puheenjohtaja Juha Hänninen kysyi valtuustolta, tulisiko raiskausaihe ottaa käsittelyyn, vihervasemmiston puolelta salia huudettiin yhteen ääneen: "Ei!". He ovat tuoneet ongelman tänne, ja luonnollisesti eivät tästä kiusallisesta aiheesta ole halukkaita keskustelemaan.

Maanantaina 28.1. kaupungintalolla pidettiin sekä seminaari turvallisuuskysymyksistä että valtuuston kokous, ja molemmissa nähtiin punavihreää psykopatiaa eri puolueista. Vasemmistoliiton Hilkka Haaga boikotoi turvallisuusseminaaria kokonaan kutsuen sitä maahanmuuttokriittisten ehdokkaiden kampanjatilaisuudeksi. Hän siis laiminlöi luottamustehtäväänsä ja jätti tärkeää ja ajankohtaista aihetta koskevan seminaarin väliin vain koska koki aiheen sellaiseksi, että seminaarin puheenvuoroissa maahanmuuttokriittiset asettuvat positiiviseen valoon. Kun muut ovat seminaarissa puhumassa turvallisuudesta, Hilkka pohtii vain raiskauskriisin vaikutusta vaalitulokseen. Jälkikäteen hän yritti saada tallenteen seminaarista poistetuksi Youtubesta ja on puheistaan päätellen tehnyt peräti tutkintapyynnön Junes Lokan puheenvuorosta seminaarissa. Hilkka lopultakin löysi raiskausvyyhdistä jotain, mikä pöyristyttää häntä, ja se on Junes Lokan puhe aiheesta.

Sari Halonen (vas.) oli seminaarissa tyrmistynyt - ei tosin raiskauksista vaan siitä, että maahanmuuttokriittiset puhuvat niistä. Sarin mukaan on oksettavaa käyttää raiskauksia vaaleissa. Kuten Hilkan, Sarinkin ajatukset pyörivät vain tulevissa vaaleissa. Demarien Mikko Salmi, joka on myös pappi ja Demokraatti-julkaisun päätoimittaja, oli ilmaissut syvän huolensa ja järkytyksensä Demokraatin sivuilla jo pari viikkoa aiemmin. Toki hänenkään huolenaiheensa ei ollut raiskatut tytöt vaan turvallisuutta vaativien mielenosoittajien rumat puheet lapsenraiskaajista sekä tietenkin vaalit. Mikko sanoi, että raiskattujen hyödyntäminen on vastenmielisintä, mitä hän tietää. Mikon paheksunta ei tietenkään liity millään tavalla huoleen uhreista vaan huoleen demarien huippunsa jo nähneestä kannatuksesta. Demarit itse ovat ottaneet vaaliteemaksi hoivakotikohun, vaikka Mikon omaa logiikkaa noudattaen voisi sanoa, että kaltoin kohdeltujen vanhusten kärsimyksellä ratsastaminen on kuvottavaa.

Vasemmistoliiton Paavo Heinonen tapansa mukaan ei kuunnellut koko seminaaria vaan keskittyi somettamaan - saahan kokouspalkkion silläkin. Sami Pikkuaho (kok.) kuittasi palkkion vielä tehokkaammin saapumalla myöhässä ja lähtemällä seminaarin puolessavälissä. Hanna Sarkkinen (vas.) kertoi ryhmäpuheenvuorossaan, että on metoo-liikkeen ansiota, että tästä asiasta nyt puhutaan. On vaikea nähdä, miten amerikkalaisten filmitähtien hashtag liittyy seksirikosongelmaan, jonka Junes Lokka paljasti, ja vielä erikoisempaa on kuulla vihervasemmiston teeskentelevän, että he ovat tyytyväisiä, että asiasta nyt puhutaan. Ei kuitenkaan unohdeta sitä yksimielistä ei-huutoa puheenjohtajan kysyessä valtuustolta, tulisiko raiskauksista puhua kokouksessa.

Kun Jenna Simula (ps.) kysyi seminaarissa Oulun poliisin edustajilta, eikö ole ristiriitaista varoittaa lapsia ja nuoria heitä somessa lähestyvistä ulkomaalaisista miehistä ja samalla kaupungin toimesta viedä näitä miehiä tyttöjä tapaamaan, huomioni kiinnittyi Simulan takana istuvaan Jenni Pitkoon, joka on vihreiden valtuustoryhmän puheenjohtaja. Pitko yrittää esiintyä naisasianaisena, mutta Simulan kertoessa, miten tyttöjä ahdistellaan kaupungilla ja on yritetty repiä väkisin kauppakeskuksen vessaan, Pitko virnuili ja hihitteli taustalla, naputteli puhelintaan ja tarkasteli kynsiään ilmeisen epäkiinnostuneena.

Kuinka vaikeaa Pitkolle ja kumppaneille voi olla edes yrittää leikkiä, että he ottavat turvallisuusongelmat vakavasti? Totta kai tiedän, että eivät heitä raiskaustapaukset kiinnosta, mutta kunnioituksesta rikosten koskettamia ja niistä huolestuneita kaupunkilaisia kohtaan voisi edes käyttäytyä valtuustossa siihen tapaan, kuin kokisi tämän vakavaksi asiaksi. Ja valtuutetut kehtaavat vielä paheksua Junes Lokan "huonoa käytöstä" eli suuttumista ja turhautumista, jota hän kokee muiden valtuutettujen ja virkamiesten piittaamattomuudesta, kun he itse jättävät kaupunkilaisten akuuteinta huolenaihetta koskevan seminaarin väliin, koska kokevat sen ajavan väärien puolueiden asiaa, ja paikalle raahautuessaankin käyttäytyvät kuin olisivat teinejä tylsällä koulutunnilla.

Poliisi Lauri Nikula (kesk.), joka vuosi sitten puolusti valtuustossa kiihkeästi Esikoto-hankkeeseen kuulunutta aikuisten turvapaikanhakijamiesten tutustuttamista suomalaislapsiin päiväkodeissa ja kouluissa, kaivautui entistä syvemmälle poteroonsa ja sanoi, että tarvitaan lisää esikotouttamista. Eli lisää grooming-jengiläisiä päiväkoteihin ja kouluihin, niin ongelma ratkeaa. Anteeksi vain, mutta en usko Nikulan ratkaisuehdotuksen toimivuuteen. Haastoin Nikulan Esikoto-hankkeesta seminaarin jälkeen kaupungintalon aulassa. Kun mainitsin, että hankkeessa oli viety teinien juoksutapahtumaan nyt Saksasta Ouluun palautettu raiskausjengiläinen, näin Nikulan ilmeestä, että se tuli hänelle uutena tietona. Asiahan on ollut esillä pitkään, ja jopa Vuolteen omassa lausunnossa valtuutetuille se todettiin. Mutta ilmeisesti Laurilla on niin kiire saada lisää irakilaisia lasten seuraan, että hän ei ole ehtinyt tehdä alkeellisintakaan taustatyötä tukemastaan hankkeesta, kuten lukemaan valtuustopostiaan. Edes tieto raiskaajasta hankkeessa ei riittänyt hetkauttamaan Nikulaa, vaan hän pysyi kannassaan.

Jari Laru (kok.) pyrki sumuttamaan valtuustoa väittämällä, että 95% tulijoista on työperäisiä, opiskelijoita tai avioliiton kautta tänne tulleita. Tuohon lukuun on päästy sillä, että jokainen oleskeluluvan saanut pakolainenkin lasketaan opiskelijaksi, jos hän osallistuu kotoutukseen kuuluviin kursseihin tai käy vaikkapa peruskoulua. 80% Oulun maahanmuuttajaväestön kasvusta tulee Afrikasta ja Lähi-Idästä. Nämä tulijat eivät muutu työsiirtolaisiksi tai vaihto-opiskelijoiksi sillä, että he käyvät pari tuntia viikossa suomen kielen alkeistunnilla. Väite prosenteista oli Larulta äärimmäisen epätoivon ele: hän oli taatusti miettinyt päänsä puhki, miten saisi väännettyä raiskauskriisin parhain päin, ja parasta mitä hän keksi, oli täysin asiaan liittymätön tilasto, joka ei edes pidä paikkaansa.

Illalla valtuuston kokouksessa Junes Lokka kysyi, voisivatko valtuutetut ja virkamiehet antaa hänelle omien lastensa yhteystiedot, jotta hän voisi painaa niitä käyntikorteille ja jakaa maahanmuuttajille kauppakeskuksessa ja vokeissa kaksisuuntaisen kotoutumisen nimissä. Raivokas rääkynä alkoi jo ennen kuin Lokka oli saanut puheenvuoroaan loppuun, ja Tuija Pohjola (sdp) ja Mikko Salmi sanovat Junes Lokan uhkailevan heidän lapsiaan. Kun kaupunkilaiset ilmaisevat huolensa siitä, että aikuisia miehiä rahdataan kouluun ja päiväkotiin heidän lapsiaan tapaamaan, vihervasemmisto sanoo heitä ennakkoluuloisiksi, kun kehtaavat pitää turvapaikanhakijoita vaarallisina. Omien lastensa ollessa kyseessä nämä suvaitsijat yhtäkkiä havahtuvatkin siihen, että tulijat voivat olla vaarallisia. Ikävä kyllä tämä havainto unohtuu heti, kun puhe siirtyy takaisin tavallisten kuntalaisten lapsiin.

Nämä ovat ihmisiä, jotka raiskauksesta, murhasta tai terrori-iskusta kuullessaan laittavat sormet ristiin ja toivovat, että tekijäksi paljastuu joku muu kuin muslimi tai ulkomaalainen. Heidän ensireaktionsa tragediaan on huoli siitä, miten se vaikuttaa heidän agendaansa. Kaiken kukkuraksi heille tällainen ajattelutapa on niin normaalia, etteivät he juuri sitä edes huomaa peitellä ja päätyvät turvallisuusseminaarissa murehtimaan vaaleja ja käyttäytymään täysin piittaamattomasti. Kun monikulturisti on toipunut ensijärkytyksestään siitä, miten joku raiskausuhri kehtasi olemassaolollaan häiritä hänen poliittisia tavoitteitaan, ryhdytään säätämään valkopesuohjelmaa. Miten tämän kaiken saisi seliteltyä parhain päin tai edes harhautettua ihmisten huomion jonnekin muualle?

Tällainen ajattelu ja käytös vaatii psykopaattista viileyttä, johon useimmat eivät kykenisi yrittämälläkään. Se, miten puolisoni valtuustotoverit tämän tekevät, on kai monitahoinen asia. Joukossa on piinkovia fanaatikkoja, jotka eivät yksinkertaisesti välitä uhriluvun kasvusta, vaan se on heille vain häiriötekijä. Osa hyötyy maahanmuutosta joko taloudellisesti tai poliittisesti, joten uhrit eivät heitä häiritse, kunhan niitä ei synny omaan lähipiiriin. Jotkut taas ovat Sannikan kaltaisia hyödyllisiä idiootteja, jotka vain yrittävät olla ajattelematta liikaa verta käsissään ja uskovat, että vielä tämä monikulttuuri voitoksi kääntyy, kunhan kasvukivuista selvitään. He välittäisivät uhreista, mutta ikävä kyllä he välittävät Irakin pojista enemmän.

Uhriluku sen kuin kasvaa, mutta se ei vaikuta näihin ihmisiin mitenkään. He eivät edes ole tunnustaneet, että turvapaikanhakijamiesten rahtaaminen päiväkoteihin oli huono ja vaarallinen idea vaan puolustavat sitäkin hanketta edelleen. He leikkivät, ettei heillä ole mitään osaa eikä arpaa tähän, vaikka tämä kaikki on heidän politiikkansa tuotosta. Ja kun uhreista puhutaan, he näpräävät puhelimiaan ja miettivät, mitäköhän kaupungintalon ruokalassa on lounaaksi. Miten on epäreilua kutsua heitä psykopaateiksi?