Kansallismielinen ilmaherruus Tanskan tapaan

Tanskan parlamenttivaalit käytiin eilen, ja hallitusta muodostamaan pääsevät Suomen ja Ruotsin tapaan sosiaalidemokraatit. Kuitenkin eritoten maahanmuuttopolitiikan suhteen tilanne on Tanskassa tyystin erilainen, eikä demarivetoiselta hallitukselta ole siellä odotettavissa maailmaa halaavaa rajat auki -politiikkaa. 

Tanskan demarit ovat turvanneet kannatuksensa säilymisen omaksumalla oikeistopopulisteille tyypillisen maahanmuuttopolitiikan. He mm. kannattavat linjaa, joka keskittyy kotiinpalaamisen edesauttamiseen integrointitoimien sijaan, ja vaativat nykymuotoisen turvapaikkajärjestelmän lakkauttamista ja turvapaikanhakijoiden siirtämistä leireille EU:n ulkopuolella. Tiukka maahanmuuttopolitiikka hillitsee liikennettä Suomeenkin, koska Tanska on useimpien tulijoiden läpikulkumaa, ja mikäli demarien vaatimat muutokset toteutetaan, liikenne tänne länsirajan kautta todennäköisesti pysähtyy lähes täysin.

Tanska on monin tavoin erilainen kuin Suomi tai Ruotsi, mitä tulee maahanmuuttoasioihin. Tanskan Yle ei hehkuta varauksetta monikulttuuria ja viimeisimpiä vihervasemmiston trendi-ilmiöitä. Tanskassa voit Ylen kanavilla nähdä toimittajien jauhottavan poliittisia tapahtumia häiriköiviä vasemmistolaisia tai aidosti haastavan afrikkalaistaustaista poliitikkoa, joka on pahoittanut mielensä taiteilija Dan Parkin kohauttavista teoksista.

Asenne-ero ei olisi voinut olla selkeämpi jo Muhammed-pilakuvakohun aikaan vuonna 2006.

Suomessa pelokas valtamedia ei uskaltanut julkaista pilakuvia, vaikka useissa muissa maissa lehdet julkaisivat kuvat solidaarisuudesta uhkailtuja tanskalaistoimittajia vastaan ja kannanottona sananvapauden puolesta. Kun Suomen Sisu julkaisi kuvat verkkosivuillaan, pääministeri Matti Vanhanen pyysi kuvien julkaisua anteeksi ja KRP aloitti tutkinnan mahdollisesta uskonrauhan rikkomisesta. Suomen pääministeri siis käytännössä siunasi pilakuvien julkaisijoiden vainoamisen ilmaisemalla, että kuvien julkaisu olisi jotenkin väärin. Muslimijohtajat vaativat Tanskan hallitukselta toimia kuvien sensuroimiseksi, mutta tanskalaiset kieltäytyivät ykskantaan: tämä on ilmaisunvapautta, ja siitä ei neuvotella. Tanskan median suhtautuminen oli sama: sananvapaudesta ei anneta myönnytyksiä - eikä todellakaan pilapiirroksista väkivaltauhkauksia tekeville.

Tanskassa ollaan lähempänä kansallismielisen aktivismin lopullisen tavoitteen toteutumista. Suomessa ja Ruotsissa tilanne on vielä se, että on pääasiassa yksi kansallismielinen puolue, jolle sitten toivotaan jytkyä. Jytkyt eivät kuitenkaan käy pitkän linjan tavoitteesta. Mitä lopulta tulisi syntyä on kansallismielinen hegemonia suurten puolueiden kesken eli tilanne, jossa kansallismielisyys ja tarkka maahanmuuttopolitiikka ovat perusarvoja, jotka kaikki suuret puolueet tunnustavat, vaikka muista asioista voivatkin olla eri mieltä. Tämä on huomattavasti tehokkaampi ja toimivampi lopputulos kuin yksi kansallismielinen puolue, jolle toivotaan 51% kannatusta, jotta se pääsisi hallitusvaltaan kaikkien muiden puolueiden ollessa sitä vastaan ja kieltäytyessä yhteistyöstä. Kansallismielisyydestä on tehtävä itsestäänselvyys ja moraalinen hyve, jonka kaikki jakavat.

Tanskan vastine perussuomalaisille on Tanskan Kansanpuolue, mutta toisin kuin perussuomalaiset, se ei ole asiansa kanssa yksin. Jopa Tanskan kuningatar otti kantaa epäonnistuneeseen maahanmuuttopolitiikkaan sanomalla, että oli harhaluulo kuvitella, että Tanskassa asuminen tekisi tulijoista tanskalaisia - ketään ei voi integroida vasten tahtoaan. Sekä demarit että keskustaoikeistolainen Venstre jakavat tiukan linjan maahanmuuttopolitiikan, joten tilanne on kansallismieliselle äänestäjälle varsin mukava: riippumatta siitä, mikä suurista puolueista nappaa hallituksen muodostajan aseman, odotettavissa on tarkkaa rajapolitiikkaa ja palautuslentoja.

Tästä hyötyvät demarit ja Venstrekin: Kansanpuolue kärsi vaaleissa tappion, koska kansallismielisellä äänestäjällä on mistä valita, ja muut suuret puolueet ovat saaneet kovalla mamu-politiikalla estettyä äänestäjiensä menettämisen oikeistopopulisteille. Siinäpä reseptiä Suomenkin suurille puolueille: jos haluatte estää perussuomalaisten nousun, omaksukaa heidän maahanmuuttopolitiikansa.

Suomenkin suurissa puolueissa on kansallismielistä ainesta, mutta tähän saakka ongelma on ollut, että he eivät johda puolueitaan. Bloggaaja Tere Sammallahti on ns. nuiva kokoomuslainen, ja hän on pyytänyt ihmisiä äänestämään itsensä kaltaisia kokoomuslaisia, jotta puolueen linja voitaisiin muuttaa sisältä päin. En usko Teren logiikan toimivuuteen tässä, koska ikävä kyllä äänestyslipuissa ei ole palautelaatikkoa, jossa äänestäjä voisi kertoa motiivit äänensä takaa. Mietitäänpä hetki, miltä asia näyttäisi nykyisen kokoomusjohdon silmin: jos puolue saisi huomattavan vaalivoiton orpojen ja mykkästen ministerikauden jäljiltä, puoluejohtohan tulkitsisi sen omaksi menestyksekseen riippumatta siitä, menevätkö äänet liberaaleille kokoomuslaisille vai nuiville. He katsoisivat, että vaalitulos on hyväksyntä edelliselle hallituskaudelle, ja niin katsoisi puolueväkikin. Koska kaavalla saataisiin vaalivoitto, seuraavassa puoluekokouksessa äänestettäisiin valtaan luonnollisesti lisää sitä samaa.

Tanskan suuret puolueet eivät omaksuneet kansallismielistä linjaa siksi, että tanskalaiset olisivat äänestäneet nuivia demareiden ja Venstren edustajia, vaan siksi, että äänestäjät karkasivat Kansanpuolueelle. Sillä keinoin Suomenkin puolueet on herätettävä: kun ne ottavat vaaleista toiseen iskua ja perussuomalaiset sen kuin nousee, on siitä vedettävä johtopäätös jos toinenkin. On kuitenkin toivottavaa, että Teren kaltaiset ihmiset eivät loiki muista puolueista perussuomalaisiin vaikka oman puolueen toimet välillä sapettaisivat, koska huonojen vaalitulosten herättämän motivaation lisäksi muissa puolueissa tullaan tarvitsemaan muutoksen liikkeellepanijoita - heitä, jotka sanovat omassa puolueessaan ääneen monikulttuuria ihannoivan linjan epäonnistumisen ja asettuvat puolueen vaaleissa haastamaan vanhaa johtoa.

Kun kansallismielinen hegemonia on saavutettu, ei maahanmuutto-ongelmasta huolestuneiden tarvitse enää sydän kurkussa jännittää, tuottavatko vaalit hallituksen, joka pyrkii ratkomaan ongelmia vai pahentamaan niitä. Niin tai näin, isänmaa on turvattu.