Marilyn Manson on MeToo-huijauksen uhri - lue faktat ja tee johtopäätöksesi

Johnny Deppin maine palautettiin kunnianloukkauskäräjillä, ja paha sai palkkansa.
Seuraavaksi on Marilyn Mansonin vuoro saada psykopaatti vastuuseen.

Jospa kertoisin teille #metoo-huijauksesta, joka on niin räikeä, että sen tekijät ovat väärentäneet FBI:n asiakirjoja värvätäkseen muita naisia liittymään syyttäjien kuoroon, ja päätekijä käyttää syytöksiä tekosyynä erottaakseen lapsensa tämän isästä?

Mutta pohditaanpa tällaisia tapauksia ensin lyhyesti yleisellä tasolla.

Lehtiotsikoissa huudetaan syytöksiä ahdistelusta tai väkivallasta tunnettua miestä kohtaan.

Millaisin perustein sinä arvioit syytösten uskottavuutta?

Mikä saa sinut epäilemään syytösten todenmukaisuutta?

Mikä taas arvioimaan suoralta kädeltä, että mies on syyllinen?

Jos mies omaa lähtökohtaisesti arveluttavan imagon, on suuri yleisö taipuvaisempi pitämään häntä syyllisenä. 

Mitä enemmän syytöksiä esittäviä naisia löytyy, sitä helpommin syytöksiä uskotaan. 

Ajatellaan, että eihän voi olla, että noin moni vain keksisi samankaltaisia tarinoita. Tällöin unohtuu usein kysyä itseltään jotain muuta: paljonko on heitä, joiden kokemus ja kertomus ovat päinvastaisia kuin syytösten esittäjien, ja voiko syyttäjillä olla motiivia valehdella?

Kun Amber Heard haki lähestymiskieltoa puolisoaan Johnny Deppiä vastaan, kuvat surullisen näköisestä Amberistä ruhje poskessaan levisivät kulovalkean tavoin, ja suuren yleisön oli helppoa uskoa hänen tarinansa. Hän oli nuori nainen suhteessa selvästi vanhempaan ja menestyneempään mieheen, jonka päihdeongelmat olivat olleet juorulehtien aiheena 90-luvulta lähtien.

Johnny Deppin ujo ja yksityisyyttä varjeleva luonteenlaatu kääntyi häntä vastaan. Hän ei koskaan ole ollut sitä tyyppiä, joka päästää kuvaajat kotiinsa sisustustaan ja perhe-elämäänsä ihastelemaan, joten suuri yleisö ei ole tiennyt käytännössä mitään siitä, millaista arki hänen kodissaan on. Mutta he muistivat otsikot Deppin päihdeongelmasta ja vetivät johtopäätöksen - no tottahan toki, Depp on päihtyneenä hakannut nuorta vaimoaan.

Vei lähes 6 vuotta, kunnes totuus paljastui kaikille, kun Depp ja Heard käräjöivät syyttäen toisiaan kunnianloukkauksesta. Kaikki olikin mennyt päin vastoin kuin monet ehtivät uskoa: Heard oli se räjähdysherkkä ja moniongelmainen pahoinpitelijä, Depp hänen uhrinsa. Deppin maine on puhdistettu, mutta vuodet epäiltynä vaimonhakkaajana olivat epäilemättä hyvin raskaita hänelle ja hänen läheisilleen, ja vahinko hänen urakehitykselleen ja menetettyjen roolien tuottama taloudellinen vahinko on vain siedettävä.

Tapaus Marilyn Manson

Vuonna 2021 uusi metoo-pommi räjähti, ja tällä kertaa kohteena oli rock-tähti Marilyn Manson, oikealta nimeltään Brian Warner, mutta puhun hänestä tässä tekstissä Mansonina, koska sillä nimellä hänet tunnetaan.

Mansonin seurustelukumppani vuosilta 2006-2010, näyttelijä Evan Rachel Wood, oli vuodesta 2016 lähtien kertonut medialle joutuneensa joskus raiskauksen ja väkivallan kohteeksi mutta ei nimennyt tekijää. Vuosien varrella hän brändäsi itseään naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisena aktivistina - kuten Amber Heard - ja ryhtyi korostamaan biseksuaalisuuttaan noustakseen myös tunnetuksi LGBT-aktivistiksi - juuri kuten Amber Heard.

Helmikuussa 2021 hän kirjoitti Instagramiin, että mies, joka häntä kidutti, oli Marilyn Manson. Täsmälleen samaan aikaan useat muut naiset julkaisivat somessa vastaavanlaisia kertomuksia Mansonista, ja suurelle yleisölle siinä oli valmis #metoo-paketti: mies, jonka imago on valmiiksi äärimmäisen shokeeraava, ja useita syytösten esittäjiä. Joten syytösten täytyy olla totta, eikö niin?

Asia ei ole lainkaan niin yksinkertainen. Itse asiassa se on niin monimutkainen ja useita toimijoita sisältävä tapahtumakulku, että minun oli kirjoitettava itselleni neljä sivua muistiinpanoja tätä blogitekstiä varten.

Kun useat naiset syyttävät miestä jostain, on heidän tarinaansa helpompi uskoa, ja suuri yleisö unohtaa asian, jonka he ottavat itsestäänselvyytenä, kun syytösten esittäjiä on vain yksi: jokainen tarina ja sen uskottavuus on arvioitava erikseen ja sen omilla meriiteillä.

Kun Mansonia syyttäneiden naisten tarinoita alkaa näin arvioimaan, narratiivi Mansonista herkkiä, nuoria naisia saalistavana petona hajoaa käsiin.

Evan Rachel Wood ja hänen apurinsa feministiaktivisti Illma Gore.

Miksi naiset julkaisivat syytöksensä yhtä aikaa?

Kun Mansonia syyttäneet naiset pudottivat tarinansa someen samaan aikaan, useimmat luulivat sen johtuvan siitä, että he näkivät jonkun muun puhuvan asiasta ja uskaltautuivat sitten itsekin puhumaan. Mutta asiat eivät menneet alkuunkaan näin. Sekä tarinat että niiden yhtäaikainen julkaisu olivat suunniteltu operaatio, jota varten Wood oli ystävänsä, feministiaktivisti Illma Goren kanssa värvännyt naisia vuosien ajan.

Koska Illma Gore on toinen tarinan päätekijöistä, kerrottakoon hänen taustoistaan. 

Hän on LGBT- ja feministiaktivisti, joka on jo aiemmin järjestänyt huijauksia julkisuustempauksikseen. Gore on se nainen, joka teki maalauksen alastomasta, hyvin pienellä peniksellä varustetusta Donald Trumpista, ja buustatakseen maalauksen myyntiarvoa, hän kehitti toinen toistaan uskomattomampia tarinoita mm. siitä, että Trumpin kannattaja olisi pahoinpidellyt hänet kadulla ja toinen Trumpin kannattaja kidnapannut hänet kahden tunnin ajaksi. Rikosilmoituksia hän ei ole näistä tapahtumista tehnyt, koska niitä ei ole tapahtunut.

Wood oli ottanut sähköpostitse yhteyttä kaikkiin naisiin, joilla tiesi olevan jonkinlainen yhteys Mansoniin, kutsui heidät Zoom-tapaamisiin, joissa yhteisiä tarinoita hiottiin, ja hän oli jopa lähettänyt naisille lomakkeen, josta naiset voivat rastittaa "kokemiansa" pahoinpitelyn muotoja Mansonin taholta. Ne lukuisat naiset, jotka sanoivat, että heillä ei ole minkäänlaisia negatiivisia kokemuksia Mansonista, eivät päässeet Zoom-tapaamisiin, ja heidät unohdettiin.

Saadakseen lisää naisia mukaan syytöksiä esittämään, Wood ja Gore esittelivät naisille väärennettyä "FBI:n asiakirjaa", joka antaa ymmärtää, että Marilyn Mansonista olisi meneillään FBI-tutkinta hänen lukuisista väkivallanteoistaan naisia vastaan. Mitään tällaista tutkintaa ei ole ollut, ja asiakirja oli tekaistu, mutta uskottavuuden nimissä siihen oli liitetty aidon FBI-agentin nimi.

Tällaisella tekaistulla FBI-asiakirjalla naisille oli uskoteltu Mansonin olevan tutkinnan kohteena.

Tässä kohtaa ihmisen psykologia astuu kehiin. Sinulla itselläsi ei ole ikäviä kokemuksia miehestä, mutta kuulet yhtäkkiä, että hän onkin hirviö, josta on peräti FBI-tutkinta meneillään. Kenties sinulla herää ajatus, että tässä tapauksessa on ihan ok valehdella, koska valehtelet suuremman hyvän puolesta: autat uhreja saamaan tosi pahan tyypin vastuuseen teoistaan. Näin kampanjaan saadaan mukaan sellaisiakin naisia, jotka muutoin eivät valehtelemaan ryhtyisi.

Kuten sanottua, tarinat laadittiin yhdessä, jotta niihin saataisiin yhtenäisyyttä: jos naiset syyttävät Mansonia saman kaltaisista teoista, tarinat kuulostavat uskottavammilta kuin jos heidän tarinansa ovat hyvinkin erilaisia.

Mansonin ex-assistentti Ashley Morgan Smithline tunnusti suoraan eräässä aiheesta käydyssä somekeskustelussa: "We made our fucking statements together!" - "Me teimme ne vitun lausuntomme yhdessä!"

Siksi naisten kertomukset näyttävät kuin saman kirjoittajan tekeleiltä, ja epähuomiossa kaksi syytösten esittäjää, Wood ja näyttelijä Esme Bianco olivat sisällyttäneet saman tarinan kertomuksiinsa: molemmat väittivät Mansonin hakanneen heitä natsiruoskalla talossa olevalla rukousalttarilla niin kovaa, että alttari hajosi. Tosin myöhemmät kuvat Mansonin kodista näyttävät täysin ehjän alttarin. Naisten olisi kannattanut tarkistaa, ettei nyt sentään ihan saman esineen hajoamista juuri samalla tavalla kahteen eri kertomukseen laiteta.

Mutta miksi Wood ryhtyi moiseen kampanjaan vuosia hänen ja Mansonin suhteen päätyttyä - varsinkin kun hän oli aiemmat vuodet antanut ylistäviä lausuntoja medialle siitä, kuinka ihana heidän parisuhteensa oli?

Miksi Wood aloitti kampanjan Mansonia vastaan?

Tällainen menneisyys on hivenen kiusallista, kun brändäät itsestäsi woke-skenen
aktivistia. Joten kirjoitetaanpa menneisyys uusiksi, päätti Evan Rachel.

Uskon Woodin motiivien tälle olevan moninaiset ja liittyvän pitkälti myös hänen mielenterveydellisiin ongelmiinsa, mutta ystävystyminen Illma Goren kanssa ja tätä seurannut Woodin uudelleenbrändäys Hollywood-tähtösestä vakavasti otettavaksi aktivistiksi olivat merkittävä motivaattori sille, miksi Wood ryhtyi maalituskampanjaansa Mansonia vastaan. Eikä metoo-uhriudesta koskaan urallekaan haittaa ole - saihan Wood jo tarinallaan kaksiosaisen HBO-dokumentin "kokemuksistaan" nimellä Phoenix Rising - Feeniks-lintu nousee.

Wood on kertonut avoimesti mt-ongelmistaan, ja hänen veljensä kertoi Woodilla olleen vaikeuksia erottaa fantasiaa todellisuudesta jo nuorena. Seurustellessaan Mansonin kanssa Wood rakasti pahan tytön imagoaan, esiintyi alastomana ja veren peitossa Mansonin musiikkivideolla, pukeutui Hitleriksi ihan vain kohauttaakseen ja teki natsitervehdyksiä Mansonin keikkoja lavan sivusta seuratessaan.

Kun kelataan aikaa 10 vuotta eteenpäin, Wood haluaakin rakentaa itselleen uuden henkilöbrändin naisten ja seksuaalivähemmistöjen asiaa ajavana aktivistina, ja kainalontuulettelut eivät ihan sellaiseen imagoon sovi. Hänellä oli kaksi vaihtoehtoa: hyväksyä se, että Hitler-jutut ja muut edgyilyt nyt vain olivat osa hänen elämäänsä nuorempana, tai kirjoittaa elämänhistoriansa uusiksi. Ja jälkimmäinen on se helppo tie, koska silloin et joudu selittelemään uusille woke-kavereillesi natsifetissiäsi ja aiempaa käytöstäsi. Voit vain leikkiä, että sinut pakotettiin siihen kaikkeen.

Kun Wood alkoi kirjoittaa elämänhistoriaansa uusiksi, se menikin kunnolla uusiksi:

Aikaisemmin hän oli säännönmukaisesti kertonut, miten hänen parisuhteensa Mansonin kanssa oli ihana, ja miten Manson oli herttaisin tyyppi ikinä. 2.0-versiossa Manson olikin hirviö, joka pahoinpiteli Woodia jokaisella mahdollisella tavalla, kontrolloi tämän joka liikettä eikä sallinut tälle omaa elämää laisinkaan.

Varsinkin viimeinen väite on hyvin helposti kumottavissa jo Woodin julkisia tekemisiä seuraamalla. Seurustelun aikana hän on tehnyt töitä näyttelijänä ja mallina, matkustellut ympäri maailmaa yksin ja Mansonin kanssa, eikä mikään viittaa siihen, että joku olisi häntä pitänyt kotona vangittuna.

Tarina Heart-Shaped Glasses -musiikkivideostakin meni täysin uusiksi. Aiemmin Wood oli kertonut kuvausten olleen "hänen elämänsä romanttisin kokemus" ja että hänen alastoman ruumiinsa peittäminen verellä oli ollut "kiihottavaa". Hän teki lukuisissa haastatteluissa hyvin selväksi, että videon seksikohtaus on täysin näytelty - oikeaa seksiä ei siis videolla nähdä.

Wood Mansonin Heart-Shaped
Glasses -musiikkivideolla

Uusi metoo-tarina menikin näin: Manson raiskasi hänet äkkiarvaamatta videon kuvauksissa, ja se oli Woodille äärimmäisen traumaattista. Hän oli niin päihtynyt, ettei pystynyt reagoimaan tilanteeseen tai edes kävelemään kunnolla. Tämä ei ole ristiriidassa vain Woodin aiempien kertomusten kanssa vaan myös silminnäkijöiden havaintojen kanssa.

Malli Vanessa Alexandra oli paikalla, kun videota kuvattiin, ja hän kertoi, ettei ollut havainnut Woodin olleen mitenkään päihtynyt, ja hän oli puhunut Woodin kanssa paljon niin ennen kuin jälkeenkin seksikohtauksen kuvaamisen. Itse seksikohtauksesta Vanessa kertoi, että se oli simuloitua seksiä, jossa molemmilla oli alusvaatteet päällä. Wood oli ollut hyvin aktiivinen videon tuotannossa ja editointiprosessissa ja innoissaan siitä ja lopputuloksesta.

Katsoit mitä tahansa osaa Woodin tarinasta, hän on joko itse sanonut aiemmin päinvastaista, väite on muista lähteistä kumottavissa tai usein molempia. Koska mitään todisteita kaltoinkohtelusta ei ole, on Wood pyrkinyt jälkikäteen sellaisia tekaisemaan, kuten Instagram-julkaisussa, jossa on kuvia hänen kuvaussessiostaan Guccin parfyymimainosta varten. Kuvatekstissä Wood kertoo olleensa vuosien kaltoinkohtelun jäljiltä niin uupunut ja masentunut että pystyi hädin tuskin seisomaan.

Tosin kulissien takana -video mainoksen kuvauksista näyttää iloisen ja energisen Woodin, ja samalla matkalla hän mm. kävi äitinsä kanssa turistikierroksella Roomassa ja pystyi kävelemään vallan mainiosti. Hän käyttäytyi täysin normaalisti. Eli todisteiden puuttuessa hän otti kolme kuvaa parfyymimainoksen kuvaussessiosta ja yritti kehystää ne todisteiksi kaltoinkohtelusta - kuvia, joissa hän näytti surullisen kohtalokkaalta, koska mainoksen käsikirjoitus sitä vaati.

Woodin tarina oli aina ristiriitainen, ja hän luo niitä koko ajan lisää. Hän on väittänyt tulleensa raiskatuksi parisuhteen myöhäisessä vaiheessa, mutta toisaalla hän on sanonut, ettei suhteessa tapahtunut yhdyntöjä "sinä aikana, kun häntä kidutettiin".

Kun lapsesi isä tuhoaa #metoo-huijauksesi

Jamie Bell

Evan Rachel Woodilla on lapsi ex-aviomiehensä, näyttelijä Jamie Bellin kanssa. Bell tunnetaan mm. Billy Elliot -, King Kong - ja Fantastic Four -elokuvista. Avioeron jälkeen alkoi huoltajuuskiista heidän yhteisestä pojastaan. Wood väitti hänen ja lapsensa olevan niin suuressa vaarassa Mansonin taholta, että heidän oli pakko muuttaa toiselle puolen maata Tennesseen osavaltioon Mansonia pakoon.

Bellin mukaan tämä kaikki on tekaistua, ja Wood vain haluaa tehdä isän ja lapsen tapaamiset mahdollisimman vaikeaksi ja käyttää Mansonia tekosyynä asialle. Bellin mukaan Woodin väitteet Mansonin tähän kohdistamasta väkivallasta "uhmaavat kaikkea uskottavuutta". 

Eikä ole vaikea nähdä, miksi Bell ajattelee näin: Wood kun oli toimittanut huoltajuuskäräjille todistusaineistoksi sen saman väärennetyn FBI-asiakirjan, jolla hän ja Gore houkuttelivat naisia liittymään mustamaalauskampanjaan. Bellille paljastui vasta jälkikäteen, että FBI-asiakirja oli väärennös, joten hän ei hoksannut haastaa sitä oikeuskäsittelyssä.

Bellillä ei ole mitään syytä valehdella tästä asiasta. Päin vastoin. Jos hän aidosti uskoisi, että psykopaattinen rock-tähti on todella uhannut raiskata ja tappaa hänen pikkupoikansa, kuten Wood väittää, tietysti hän haluaisi lapsensa mahdollisimman kauas uhasta ja kaikki mahdolliset turvatoimet tämän suojaksi. Hänen ainoan lapsensa henki ja elämä ovat siis pelissä. Ja Bell sanoo, että mitään uhkaa ei ole, ja sekopäinen ex-vaimo nyt vain keksii tarinoita saadakseen lapsen erotettua isästään.

Kuten sanoin, Woodin motiivit tarinoinnille ovat moninaiset, ja huoltajuuskamppailu on yksi niistä asioista, jotka antavat hänelle syyn keksiä valeita Mansonista.

Entäs ne muut syyttäjät? Ei savua ilman tulta?

Esme Bianco

Suuri yleisö muistaa Esme Biancon Game of Thronesista.
Pääasiallisesti hän kuitenkin tekee sadomaso- ja sidonta-aiheisia esityksiä.

Bondage-esityksiä vetävä strippari Esme Bianco, joka tunnetaan parhaiten Game of Thronesista, jossa hänen hahmonsa oli prostituoitu Ros, on Woodin ohella yksi kolmesta näkyvimmästä Mansonin syyttäjästä.

Hänen alkuperäinen kertomuksensa Mansonista meni niin, että Manson pyysi häntä mukaan guerilla-tyylillä (eli ilman käsikirjoitusta ja ammattimaista studiota) kuvattavaan musiikkivideoon, johon sisältyisi kovakouraista kohtelua. Biancolle moinen oli hänen sadomaso-taustansa vuoksi hyvin tuttua, hän suostui ja vietti viikonlopun Mansonin luona, ja he kuvasivat videon. Manson ei ollut yrittänyt lähestyä häntä millään asiattomalla tavalla koko viikonlopun aikana, mikä olisi aika erikoista käytöstä kyltymättömälle naisten saalistajalle. Video kuvattiin, viikonloppuna oli kivaa, ja siinä se.

Biancon uusi versio, joka oli laadittu yhdessä muiden mustamaalauskampanjaan ryhtyneiden kanssa, olikin aivan erilainen. Yhtäkkiä hän olikin joutunut brutaalin väkivallan kohteeksi, ja häntä oli ruoskittu niin kovasti, että hänen allaan oleva rukousalttari hajosi. Wood kertoi vahingossa juuri saman tarinan, ja kaikissa kuvissa paikalta alttari on ehjä. Todisteeksi Bianco tarjosi kuvan "ruoskitusta" selästä, ja kuvasta ei voinut edes sanoa, onko kyseessä Biancon oma selkä, koska kuva oli leikattu vain naisen kaulasta alaspäin.

Monet osasivat suoriltaan sanoa, että kuvan jäljet eivät ole ruoskan jälkiä vaan näyttävät köysien aiheuttamilta hiertymiltä. Minkäänlaisia haavoja ei näy, ja Bianco tekee työkseen sitomisesityksiä, joten jos kuva edes on hänestä, se on todennäköisesti yhden tällaisen esityksen jäljiltä. 

Kaiken lisäksi Bianco väitti jälkien olevan arpia vuosien takaisesta tapahtumasta, ei siis heti tapauksen jälkeen otettuja kuvia. Ja koko maailma on voinut nähdä Biancon selän Game of Thronesissa useita kertoja hänen alastonkohtauksissaan: ei merkkiäkään arvista.

Biancon kertomuksen mukaan väkivallanteot tapahtuivat vuonna 2011. Kuitenkin hänet on usein sen jälkeenkin bongattu Marilyn Mansonin keikoilta. Kiduttajansa keikalle meneminen olisi uhrilta melko erikoista käytöstä.

Bianco tietää, että hänen uransa on parhaat päivänsä nähnyt, joten metoo-uhriuden tuoma julkisuus on enemmän kuin tarpeen naiselle, joka alkaa olla liian vanha Hollywoodin seksikkäiden naisten rooleihin ja jonka näyttelijänura koostuu yhdestä onnenkantamoisesta hittisarjaksi päätyneen GoT:n roolin muodossa.

Esme Biancon julkaisema kuva selästään, jota hän väittää Mansonin ruoskinnan arpeuttamaksi.
Oikealla kuvakaappaus Game of Thronesista, jonka varmuudella tiedämme Biancon seläksi.
Minne arvet katosivat noinkin täydellisesti?

Ashley Walters

Mansonin ex-assistentti Ashley Walters vaati Mansonilta oikeudessa 10 miljoonan dollarin korvauksia väittäen Mansonin tehneen hänelle henkistä, fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa. Oikeusistuin hylkäsi vaateen suoriltaan, koska väitetyt teot olisivat joka tapauksessa laillisesti vanhentuneita, ja tuomari asetti Waltersille kiellon yrittää nostaa oikeusjuttua samasta asiasta toistamiseen.

Waltersilla on kaikki syyt olla katkera Mansonille, joka on ollut suorastaan häkellyttävän ymmärtäväinen Waltersin tempauksille. Manson antoi potkut Waltersille tämän otettua luvatta Mansonin Jaguarin huviajelulle alkoholin vaikutuksen alaisena. Ja tietenkin hän kolaroi Jaguarin lunastuskuntoon. No, Manson antoi Waltersille vielä uuden mahdollisuuden assistenttina, mutta koska tällaisille tempauksille ei tullut loppua, hänen oli irtisanottava Walters lopullisesti.

Eli Walters on päihdeongelmainen rikollinen, joka ottaa omin luvin etuoikeuksia kuuluisan esimiehensä omaisuuden suhteen, romuttaa kännissä hänen Jaguarinsa, jatkaa perseilyä vielä saatuaan uuden mahdollisuuden, eikä omaa sitä vähää itsetutkiskelukykyä, että korjaisi käytöstään sen sijaan, että katkeroituu Mansonille ja yrittää vaatia häneltä miljoonia perättömillä väitteillä.

Waltersin kertomus ja haaste Mansonia vastaan ovat ristiriitoja väärällään. Kysyttäessä haastattelussa, miksi Walters nosti oikeusjutun vasta vuosia väitettyjen rikosten jälkeen, hänen vastauksensa oli, että hän oli luullut olevansa ainoa uhri ja pelännyt Mansonia, mutta kun hän oli nähnyt Evan Rachel Woodin lausunnon perheväkivallasta kongressin edessä, hän oli ymmärtänyt myös tämän joutuneen uhriksi ja päätti, että Mansonin toiminnalle on saatava loppu.

Tämä vastaus on suoraan ristiriidassa hänen haasteensa sisällön kanssa: hän kun väittää haasteessa nähneensä Mansonin pahoinpitelevän Woodia eli olisi siis ollut tietoinen "muista uhreista" jo ainakin 8 vuotta aiemmin. Valehtelijalla on syytä olla hyvä muisti, totuuden kertojalle ei tuota vaikeuksia kertoa asiansa johdonmukaisesti ja samalla tavalla tilanteessa kuin tilanteessa.

Myös Walters on kuvattu Mansonin keikkojen yleisössä vielä vuosia hänen väitetyn kaltoinkohtelunsa jälkeen.

Chlöe Black

Chlöe Blackin syytökset Mansonia vastaan tulivat yhtä puskista kuin muidenkin. Aiemmin hänellä ei ollut mitään pahaa sanottavaa Mansonista, mutta kun Wood ja Gore värväsivät hänet mukaan kampanjaan Mansonia vastaan, hän näki siinä erinomaisen tilaisuuden edistää uraansa.

Hän kun ajoitti syytöstensä julkaisun passelisti samalle ajankohdalle kuin uuden levyjulkaisunsa. Kukaan ei tunne tätä naista, eikä hän ole millään tasolla tunnettu artisti, mutta Mansonin ja Woodin mediakiinnostavuuden siivellä hänkin voi saada vähän lisähuomiota levylleen.

Ashley Smithline

Smithline saamassa juuri sitä mitä halusi: mediahuomiota.
Myöhemmin tuli ikävämpää huomiota, kun Smithline kärysi todisteiden väärentämisestä.

Smithline oli seurustelusuhteessa Mansonin kanssa ja on pyrkinyt elokuvatähdeksi, mutta ura on jäänyt pieniin rooleihin pienissä elokuvissa, ja kun neljän kympin ikä häämöttää lähitulevaisuudessa, Smithline tietää, että mahdollisuudet urakehitykseen tulevat vain heikkenemään. Mutta entä jos saakin äkillisen julkisuusbuustauksen metoon tiimoilta?

Noh, Ashley antoi People-lehdelle haastattelun ja pääsi kansikuvaan tekstillä "Selvisin hirviöstä". Todisteita tälläkään naisella ei tietysti ole, joten hän päätti tekaista niitä. Smithline julkaisi Instagramissa kuvia vammoista, joita hän väitti Mansonin hänelle aiheuttamiksi. Varsin nopeasti huomattiin, että kuvat ovat arkistokuvia fritsuista. Eli Smithline oli vain napannut joitain kuvia netistä ja esitteli niitä ominaan. Ymmärrettävästi hän poisti julkaisun hyvin nopeasti.

Smithlinen tarina oli siitä erityisen epäuskottava, että hän väitti Mansonin raiskanneen hänet sidottuna, koska Manson oli hänen mukaansa innostunut kaikenlaisesta kinky-seksistä. Tämä menee vastoin Mansonin exien, mukaanlukien Evan Rachel Woodin kuvauksia Mansonin seksimieltymyksistä: he kaikki ovat kertoneet, ettei Manson pidä mistään outouksista vaan romanttisesta vaniljaseksistä.

Kiinnostavaa on myös se, että Smithlinen ex-poikaystävä, jonka kanssa hän seurusteli joitain kuukausia heti Mansonin jälkeen, kertoo, ettei Smithline ollut koskaan sanonut mitään siihen viittaavaa, että Manson olisi ollut väkivaltainen. Exän arvion mukaan Smithline kärsii jonkinlaisesta persoonallisuushäiriöstä ja pyrkii etsimään juuri julkkismiehiä seurustelukumppaneiksi, ja exä ei usko sanaakaan syytöksistä.

Annie Abrams

"Annie Abrams"

Anniesta tuli Mansonia syyttävien naisten uusi lemmikki, kun hän julkaisi lukuisia somepäivityksiä siitä, miten Marilyn Manson on raiskannut hänet ja kiduttanut häntä. Mutta sitten kävikin ilmi, että Annie Abrams ei ole todellinen henkilö.

Hänen oikea nimensä on Andrea Salijevic, ja hän on käyttänyt ainakin kymmentä eri nimeä ja järjestänyt lukuisia huijauksia, joihin sisältyy mm. täysin keksitty rakkaustarina näyttelijä Hayden Christensenin kanssa sekä aivan yhtä tekaistu tarina siitä, miten "Annie" selvisi syövästä.

Kun huijaus paljastui, "Annie" poisti nopeasti sometilinsä, ja muut Mansonia syyttävät naiset olivat kiusaantuneina hiljaa.

Jälleen sama kuvio toistuu: Mansonia syyttävät naiset ovat joko hyötymässä siitä jotain tai osoittavat vain psyykkisiä ongelmiaan, kuten "Annie".

Sarah McNeilly ja Brittany Leigh

Näiden naisten kertomuksiin on vaikea suhtautua edes kertomuksina ja käsitellä niitä samoin kuin muiden, koska ne ovat niin epämääräisiä, epäjohdonmukaisia ja yksityiskohtia vältteleviä. McNeillyn kertomus on kuin sanasalaattia, joka on koostettu muiden Mansonia syyttäneiden naisten kertomusten osista, ja Leigh vain sanoo nähneensä Mansonin tehneen "jotain väkivaltaista" kertomatta minkäänlaisia yksityiskohtia. 

Vaikuttaa, että nämä ystävykset nyt vain keksivät hypätä kelkkaan julkisuuden ja median tarjoamien haastattelurahojen toivossa. Varsinkin Leigh'n kertomus on suorastaan surkea yritelmä. Jos tulet julkisuuteen omalla nimelläsi kertomaan väkivallasta, kai sinä nyt hyvä ihminen osaat edes selittää, millaista väkivaltaa sinä oikein näit. Mutta koska Leigh ei ole nähnyt mitään, hän välttelee yksityiskohtia kenties ristiriitojen tai kunnianloukkauskäräjien pelossa.

Gabriella

Nainen, joka julkisuudessa esiintyy vain nimellä Gabriella, kertoi Daily Mailille rajun tarinan kaltoinkohtelusta Mansonin käsissä ja siitä, miten Manson ajoi hänet itsetuhoisuuteen ja mielisairaalaan.

Mutta sitten Mansonin pitkäaikainen assistentti Paula astui julkisuuteen faktantarkistamaan Gabriellan kertomusta ja julkaisi Gabriellan ja itsensä välistä tekstailua siltä ajalta, kun Gabriella väitti olleensa mielisairaalassa. Viesteissä Gabriella on iloinen ja kyselee, mitä Mansonille kuuluu. 

Gabriella katosi julkisuudesta saman tien ja poisti sometilinsä.

Mansonin haastattelut ja omaelämäkerta

Mansonia kohtaan syytöksiä esittäneet, eritoten Wood, ovat vedonneet haastatteluun, jossa Manson sanoo "haaveilevansa (Woodin) pään murskaamisesta lekalla joka päivä".

Asiayhteyden kuuleminen tosin muuttaa lausuman merkityksen tyystin: Manson kun puhuu kappaleestaan I want to Kill You Like They Do in The Movies, joka kertoo eron jälkeisestä tunnemyrskystä. Eli hän puhuu pään sisäisistä tunteista, jotka ihmisille erotilanteissa ovat hyvin tavanomaisia - ei mistään todellisesta aikomuksesta.

Varsinkin petetyksi tulemisen tunteeseen liittyy usein väkivaltafantasioita siihen tyyliin, että nainen haaveilee uskottoman miehen kastroinnista, mutta eivät ihmiset näitä ajatuksia koskaan aiokaan toteuttaa. Ne ovat vain tunnemyrskyn vallassa olevan ihmisen ajatuksia.

Todisteena Mansonin pahuudesta käytetään myös hänen elämäkertaansa vuodelta 1998. Kirjan on kirjoittanut Neil Strauss Mansonin kertoman perusteella. 

Koko teos on rajusti väritetty kuvaus Mansonin elämästä ja monilta osin valheelliseksi todettu, koska kirjalla oli tarkoituksensa: sen julkaisun aikaan Manson ei ollut sen luokan julkkis kuin nykyään, ja kun haluat luoda uraa shokeeraavana rokkarina, tottahan pyrit luomaan itsestäsi mahdollisimman shokeeraavan kuvan vaikkapa värittämällä elämäkertaasi tarinoilla, joita ei tosiasiassa ole koskaan tapahtunut.

Kirjassa puhutaan seksistä nuorten, usein päihtyneiden fanien kanssa, ja jo se, että kukaan nainen ei ole ilmaantunut tällaisen hyväksikäytön uhriksi ilmoittautumaan, kertoo siitä, ettei näitä asioita koskaan tapahtunut.

Greta Aurora

Tähän viittaa myös taiteilija Greta Auroran kertomus hänen kohtaamisestaan Mansonin kanssa, kun hän oli nuori, hädin tuskin täysi-ikäinen fani. Auroran mukaan Manson oli kohtelias ja ujo, ja Aurora oli ollut aloitteellinen osapuoli seksin suhteen. Hän oli halunnut seksiä ja odottanut, että Manson tekisi aloitteen, mutta tämä oli vain jutellut niitä näitä, joten Gretan oli täytynyt tarttua toimeen seksiä saadakseen.

Haasteessaan Mansonia vastaan Ashley Walker väitti Auroran olleen Mansonin "groomauksen" uhri, minkä Aurora ehdottomasti kiistää. Kaikki, mitä tapahtui, tapahtui hänen omasta tahdostaan. Myös Illma Gore oli yrittänyt lähestyä Auroraa sähköpostitse siinä toivossa, että saisi tämän värvättyä mukaan syyttämään Mansonia, mutta Aurora ei ollut reagoinut viesteihin. Auroran videokertomuksen voit katsoa tästä.

Rose McGowan

Rouva #MeToo eli feministi Rose McGowan on joutunut kiusalliseen paikkaan. Hän on Mansonin entinen tyttöystävä, joka on aina kertonut täsmälleen saman kuin kaikki muutkin, ennen kuin muutama existä ryhtyi kirjoittamaan historiaa uusiksi: että Manson on hyvin herttainen ja arki hänen kanssaan on hyvin tavanomaista pariskunnan arkea. McGowan on pitäytynyt tarinassaan: Manson ei ollut muuta kuin huolehtiva, romanttinen ja herttainen.

Kuitenkin hän #Metoon liikkeellepanijana on tietyllä tapaa velvollinen olemaan suoraan syyttämättä muita naisia valehtelijoiksi - yksi liikkeen tärkeimmistä iskulauseista on kuitenkin uskoa kaikkia naisia. Joten McGowan on valinnut kultaisen keskitien: hän sanoo, että hänen kokemuksensa Mansonista ei ole alkuunkaan syytösten kaltainen, mutta että hän ei kritisoi muiden väitettyjä kokemuksia. 

Dita Von Teese

Burleskitaiteilija Dita von Teese, joka oli naimisissa Mansonin kanssa 7 vuoden yhteiselon aikana, on kertonut hyvin samanlaisen seurustelukokemuksen Mansonista. Sana "sweet", herttainen, toistuu usein näissä kertomuksissa, ja siten myös Wood kuvaili Mansonia ennen kuin päätti uudistaa henkilöbrändinsä feministiaktivistiksi uhriksi tekeytymällä. Samanlaisen kuvauksen antoi malli Paula Vice, joka myös on Mansonin entinen tyttöystävä.

Lindsay Usich - Mansonin vaimo vuodesta 2020

Usich on pitänyt miehensä puolia sinnikkäästi mediassa ja sosiaalisessa mediassa. Hän on tehnyt harvinaisen selväksi, että pitää Mansoniin kohdistuvia syytöksiä täysin perättöminä.

Kuitenkin hänetkin on yritetty vetää vastentahtoisesti mukaan naistenhakkaaja-narratiiviin. Muusikko Otep Shamaya hankki itselleen mediatilaa kertomuksella, jonka mukaan hän olisi seurustellut (lesbosuhteessa) naisen kanssa, joka oli Usichin ystävä, ja että Usich usein soitti heidän kotiinsa hädissään, kun Manson heitteli veitsiä häntä kohti tai oli muutoin väkivaltainen.

Tätä väitettyä tyttöystävää, joka olisi ollut Mansonin vaimon ystävä, ei ole kuulunut julkisuuteen, ja veikkaan, että sille on syy, miksi Shamaya ei nimeä häntä: tätä ystävää ei ole olemassa. Shamaya nyt vain halusi ympätä itsensä otsikoihin tarinallaan.

Kuten sanottua, Usich on ollut ehdoton puheissaan siitä, että Manson ei ole ollut koskaan häntä kohtaan väkivaltainen millään tapaa.

Woodin HBO-dokumenttia varten oli kaiveltu kaikki pohjamudat jonkinlaisten todistajien löytämiseksi. Näihin kuului mm. keikkateknikko, jonka havainnot olivat, että Woodilla oli "synkkä aura", sekä Mansonin bändin ex-kitaristi, joka ei edes ollut paikalla Woodin väittämissä tilanteissa ja joka on edelleen katkera Mansonille siitä, että hän sai potkut bändistä.

Summa summarum: nyt tiedät, mitä tapahtui. Mitä ajattelet nyt?

Siinä se on: mies, jolla on kunnon pahiksen maine, ja useat naiset esittävät samankaltaisia syytöksiä. Mutta nyt kun tiedät niiden taustat, vieläkö tuntuu, että usean naisen syytösten täytyy olla ainakin jollain tasolla totta?

Millainen väkivallan ja raiskauksen uhri käyttäisi vuosia värvätäkseen muita naisia mukaan tarinaansa ja manipuloisi heitä väärennetyllä FBI-asiakirjalla, jotta naiset luulisivat olevansa hyvällä asialla, jos he suostuvat valehtelemaan?

Kuinka paljon sinun pitäisi uskoa, että Manson uhkaa Evan Rachel Woodia ja hänen lastaan, kun edes tämän lapsen isä ei usko uhkaa tai Woodin muitakaan väitteitä todeksi?

Tuntuuko ihan normaalilta, että "uhrit" kokoontuvat yhdessä laatimaan tarinoitaan ja julkaisevat ne sitten yhdessä sovittuun aikaan tehon maksimoimiseksi?

Tuntuuko uskottavalta, että mies olisi voinut raiskata ja pieksää lukemattomia naisia vuosikymmenten ajan ilman, että yksikään nainen on ikinä mennyt poliisille tai sairaalaan? Että yksikään nainen ei vain olisi kävellyt poliisiasemalle tekemään rikosilmoitusta?

Tuntuuko, että kaikessa tässä on jotain vialla? Varmaan tuntuu, koska on.

Evan Rachel Wood on psykopaatti, joka jättää Amber Heardin kevyesti varjoonsa. Heardin tarina mureni heti, kun sitä vähänkään tökittiin, koska hän persoonallisuushäiriöidensä takia ei ollut kykenevä luomaan ja toteuttamaan kunnollista suunnitelmaa uskottavan uhriuden luomiseksi itselleen.

Wood, yhdessä Illma Goren kanssa, pohjusti hyökkäystään vuosien mittaisella myyräntyöllä, jossa muita naisia värvättiin valheellisin perustein mukaan mustamaalauskampanjaan, ja kun suuren luokan julkkismies on kyseessä, ja eksien joukosta löytyy naisia, joilla olisi julkisuudelle ja rahalle tarvetta, hän sai kun saikin muita mukaansa.

Toivon, että Mansonin kunnianloukkauskäräjät annetaan striimata samoin kuin Johnny Deppin, jotta suuri yleisö voi katsoa kaiken ja tehdä itse arvionsa. Kuten Deppin tapaus osoitti, valtamediaan ei ole luottaminen, joten oikeudenkäynnistä ei voi realistista kuvaa saada, jos sitä on seurattava valtamedian filtterin läpi.

Ennen kaikkea toivon, että Wood saa maksaa siitä, mitä hän on tehnyt.

Tämä blogiteksti on pituudestaan huolimatta vain tiivistelmä olennaisimmista osista. Jos haluat perehtyä aiheeseen laajemmin, suosittelen tätä sivustoa: https://www.marilynmansonuncanceled.com