Suomen motto: Toivotaan parasta!

Jostain syystä toiveista on tullut hyväksyttävä pohja poliittisille toimille ja lainsäädännölle. Maahanmuuttopolitiikka on malliesimerkki parhaan toivomiseen pohjautuvasta politiikasta: on luotu järjestelmä, joka mahdollistaa pahimman toteutumisen ja sitten vaan toivotaan, että se ei toteudu. Suomi on rakentanut talon vuorenrinteelle ja turvallisuustoimenpiteenä pitää sormia ristissä, ettei lumivyöry tai rankkasade veisi sitä mukanaan.

Se ei ole meidän järjestelmämme, joka suojelee meitä loputtomalta maahantulijoiden vyöryltä. Maahanmuuttopolitiikka on rakennettu sen varaan, että toivotaan Suomen maantieteellisen sijainnin ja muiden valtioiden tekemän hyysäyksen suojelevan meitä sen sijaan, että luotaisiin kestävä maahanmuuttopolitiikka joka varmistaa maamme selviämisen, tapahtui ulkomailla mitä tahansa. Suomen linja on toivoa, että jossain vaiheessa köyhyys ja selkkaukset loppuvat maailmasta, tai että kehitysmaiden ihmiset yksinkertaisesti unohtavat, että kenelle vaan elatuksen ja ilmaista rahaa syytävä Suomi on olemassa.

Tulijoiden integroiminen yhteiskuntaan ei tule onnistumaan. Edes niitä, jotka ovat jo kymmenen vuotta sitten tulleet, ei olla onnistuttu integroimaan. Työllistyminen on harvinaisuus, sossun tuilla eläminen yleisin vaihtoehto ja rikollisuus rehottaa. Mutta hallitus syytää rahaa kotoutukseen ja toivoo parasta. Terrorismin uhka nousee, ovet ovat auki ISISille ja sotarikollisille, mutta hallitus toivoo, että he eivät tänne hoksaa tulla. Vaikka ovat jo hoksanneet. Tartuntatautejakin tulijoiden mukana tulee ja sen myötä valtavia terveydenhuollon kustannuksia, mutta toivotaan parasta. Toivotaan, etteivät tulijat aiheuta epidemioita Suomessa.

Talouspolitiikka ei juuri kummempaa ole. Asiantuntijoiden ennusteet SSS-hallituksen talouskuritoimien työllistävälle ja taloutta elvyttävälle vaikutukselle ovat synkeitä, mutta SSS-hallituksen linja on "ainahan sitä voi kokeilla, toivotaan parasta".Toivotaan, että joku löytää Suomen valtiolle kuuluvan lompakon, jossa on pari miljardia, ja palauttaa sen löytötavaratoimistoon. Stubb ilmeisesti sellaista ihmettä odottaa, koska uskoo, että ilman lisävelkaa on mahdollista käyttää rahaa turvapaikanhakijoihin ilman, että se on mistään muusta pois. En muuta keinoa tuon matemaattisen yhtälön ratkaisuun keksi kuin sen parin miljardin lompakon löytymisen.

Meillä on valtiovarainministeri, jonka mielestä 10% on sama kuin 90%, ja joka uskoo valtiolla olevan jossain taikaseinä, josta voidaan nostaa velatonta rahaa, joka ei ole keneltäkään pois. Meillä on valtiovarainministeri, joka ymmärtää vähemmän taloutta kuin keskimääräinen ekaluokkalainen. Lapsikin tietää, ettei voi käyttää samaa euron kolikkoa kahteen euron hintaiseen ostokseen.

Meillä on pääministeri, jonka suurin prioriteetti on mukavalta mieheltä näyttäminen. Hän mainosti luksustalon antamista turvapaikanhakijoiden käyttöön miettimättä mahdollisia seurauksia lainkaan. Nyt maahamme valuu irakilaisia, jotka kertovat kuulleensa, että Suomen pääministeri antaa kaikille talon ja rahaa. Pääministerimme on lamaantunut, eikä ryhdy toimenpiteisiin, vaikka välittömästi toteutuskelpoisia toimenpiteitä on tarjolla. Tulijoiden päivärahat voitaisiin poistaa, perheenyhdistäminen voitaisiin lopettaa tai vaatia tulijalta perheen elättämiseen riittäviä ansiotuloja, turvapaikkakriteerit voitaisiin kiristää yleiseurooppalaiselle tasolle, ja suurimmat houkutteet olisivat kerrasta poissa ilman yhdenkään sopimuksen tai perustuslain pykälän rikkomista.

Meillä on ulkoministeri, joka on selvästi sanonut, ettei häntä kansan mielipide kiinnosta. Pöhöttynyt herra, joka johtaa puoluettaan diktaattorin ottein ja tunkee päänsä pensaaseen, kun olisi aika lunastaa vaalilupauksia tukipaketeista, autoverosta tai maahanmuutosta.

 Meillä on presidentti, joka osaa pitää pitkiä puheita sanomatta mitään. Niinistön puhetta juhlittiin kun luultiin, että kerrankin joku uskaltaa sanoa totuuden maahanmuutosta. Sitten alkoi selittely, ja Niinistö kiireellä kertoi, mitä kaikkea hänen puheensa EI tarkoittanut. Hän ei vaan kertaakaan sanonut, mitä se tarkoitti tai sitä, millaisia toimenpiteitä hänestä turvapaikkakriisin suhteen pitäisi tehdä. Eli presidentin linjaa maahanmuuttoon ei ole olemassakaan.

Meillä on maahanmuuttovirasto, jonka ensisijaiset prioriteetit ovat humanitäärisen maahanmuuton edistäminen ja monikulttuurisuus.

Meillä on rajavartiosto, joka toimii vastaanottokomiteana ulkomaalaisille, jotka voittavat lotossa katon pään päälle, ruoat ja taskurahat jos tajuavat sanoa asylum.

Tilanne on järkyttävä ja jokaisen tulisi olla tästä raivoissaan. Suomi on olevinaan vakavasti otettava moderni valtio mutta ei saa edes aikaan politiikkaa, joka perustuisi johonkin muuhun kuin toiveajatteluun. Suomen ja sen kansan etu on toteemipaalun pohjalla johtajiemme prioriteeteissa, jopa abstraktit ideat, kuten poliittinen korrektius, ovat meitä tärkeämpiä. Tätä ei voida hyväksyä.