Useissa Yhdysvaltain osavaltioissa on tehty kiristyksiä aborttilainsäädäntöön, ja viime aikoina puhutuin kiristys on Georgian osavaltion ns. sydämensykelaki. Laki kieltää abortit sikiöille, joiden syke on havaittavissa. Käytännössä tämä tarkoittaa yleensä kuuden viikon rajaa abortin tekemiselle, mikä on huomattavasti suomalaista tasoa lyhyempi sallittu ajanjakso.
Abortinvastustajat iloitsevat uudesta laista Georgiassa, mutta kaikki eivät jaa heidän riemuaan, ja lakia vastaan protestoidaan sangen erikoisin tavoin. Feministit lanseerasivat näyttelijä Alyssa Milanon johdolla #SexStrike-kampanjan eli seksilakon painostuskeinona aborttiasiansa puolesta. Kollegansa Rose McGowanin tavoin Alyssan aika julkisuudessa on viime vuosina ollut rajattu lehtijuttuihin, joissa kysellään, muistatko vielä tämän 90-luvun tähtösen, koska tältä hän näyttää nyt, joten molemmat naiset ovat ryhtyneet lunastamaan julkisuutta aktivismilla.
Milanon perustelu seksilakolle on, että seksin harrastaminen on naisille yksinkertaisesti liian vaarallista, koska on riski tulla raskaaksi saamatta aborttia. Tämä herättää kysymyksen: väittääkö Alyssa siis, että huolimatta siitä, että feministit pitävät seksistä pidättäytymisen merkitystä painottavaa seksivalistusta humpuukina, hän kuitenkin ymmärtää pidättäytymisen varmimmaksi keinoksi välttää ei-toivottu raskaus?
Tunnettu somefeministi Laurie Penny muotoilee seksilakon Twitterissä näin:
Tämä on se seksilakko, jolla on merkitystä. Älä harrasta seksiä kenenkään sellaisen kanssa, joka uskoo, että naiset tulisi pakottaa synnyttämään. Älä pane naisvihaajia tai valkoisen ylivallan kannattajia. Älä harrasta seksiä sellaisen kanssa, joka ei näe sinua ihmisenä. Kaiken muun lisäksi he ovat yleensä vielä huonoja sängyssä.Nyt on todettava, että ovatpa keksineet kampanjan, joka on joka tasolla pielessä.
Aloitetaan aivan käytännön tason asioista: tuskin feministit ja konservatiivit muutenkaan harrastavat seksiä keskenään, joten on vaikea nähdä, kenen elämään tällainen seksilakko vaikuttaisi.
Ovatko nämä Twitter-feministit sitten tähän asti paneskelleet republikaaneja äänestäviä kristilliskonservatiiveja, mutta nyt lopettavat sen? Tuskin.
Ja onko syytä olettaa, että konservatiivimiehet pitäisivät jotenkin harmillisena sitä, että feministit eivät halua seksiä heidän kanssaan? Eipä juuri.
Entä onko konservatiivimiehillä syytä haluta, että nämä naiset ylipäänsä harrastaisivat seksiä vain tehdäkseen abortin, mikäli raskaus pääsee alkamaan? Ei tietenkään. Nämä feministithän toimivat asiassa juuri siten, miten abortinvastustajat haluavat heidän toimivan. Vähemmän seksiä heitukoille, vähemmän myös niitä abortteja. Mikäli feministien joukossa on heitäkin, jotka todella pitävät seksistä, silloinhan heidän lakkonsa on vain suolaa haavoihin heille itselleen: abortinvastustajat saavat tahtonsa läpi, ja lisäksi feministit menettävät seksiä.
Pennyn loppuhuomautus valkoisen ylivallan kannattajien ja naisvihaajien seksitaidoista ei sekään ole aivan loppuun asti ajateltu. Jos aiot uskoa hänen sanaansa, sinun on oletettava hänen harrastaneen seksiä mainitsemiensa miestyyppien kanssa - eikä aivan vähän, koska hän uskaltaa peräti kommentoida näiden sänkytaitoja yleisesti. Siinä on asia, jota minäkään nationalistinaisena en uskaltaisi ryhtyä arvioimaan, koska otantaa ei vain ole riittävästi, mutta ilmeisesti Penny haluaa seuraajiensa uskovan, että hänellä on. En tiedä miksi.
Kampanjan suurempi ongelma on kuitenkin muualla kuin käytännön toteutuksessa seksilakolle. 1960-luvulta lähtien feministit ovat valittaneet naisten esineellistämisestä, ja nyt he esineellistävät itse itsensä varsin räikeällä ja alentavalla tavalla ja tekevät itsestään prostituoituja. He itse välittävät kampanjallaan sen viestin, että heidän parhain valttikorttinsa yhteiskunnassa sijaitsee heidän jalkojensa välissä. Tämäkö on sitä voimaantumista ja naisten yhteiskunnallista aktiivisuutta - yrittää kiristää seksillä miehet täyttämään tavoitteet näiden naisten puolesta?
Alyssa Milano on kaunis nainen, joskin ei enää luonnollisesti lisääntymisiässä, eli hänellä on tietynlaista seksuaalista valtaa kanssaihmisiinsä. Mutta monet feministit eivät ole viehättäviä alkujaankaan. Heidän markkina-arvonsa ei riitä siihen, että he voisivat yrittää käyttää seksuaalista valtaansa vipuvartena. Miten seksilakko heidän osaltaan toimii? Jos läpeensä epäviehättävä henkilö julistaa, että ähäkutti, enpä pane teitä, ei siinä ole mitään uhkaavaa, enemmänkin se on kaikille hieman kiusallista ja säälittävää.
Ja todellakin, esineellistämisen lisäksi tämä on prostituutiota. "Anna minulle mitä haluan, niin saat pimpsaa" - eikös se ole koko ajatus itsensä myymisen takana. Tunnen paljon asialleen omistautuneita nationalistinaisia mutta en sentään niin omistautuneita, että he olisivat valmiita huoraamiseen politiikanteon välineenä. Heidän suhtautumisensa seksiin ja naiseuteen onkin terveempää ja luontevampaa kuin feministeillä, joiden suhde seksiinkin on aatteellisten ristiriitojen leimaamaa.
Toisaalta he vastustavat esineellistämistä, mutta tekevät itsestään kauppatavaraa. He ovat olevinaan seksipositiivisia, mutta seksilakkokampanja herättää sen mielikuvan, että he suhtautuvat seksiin vain miehelle suunnattuna palveluna - eivät asiana, josta he itse saisivat iloa irti. He tempoilevat ristiriidassa siitä, onko porno esineellistämistä ja sortoa vai voimaannuttavaa naisen seksuaalisuuden osoittamista. He vaativat naisille seksuaalista itsemääräämisoikeutta mutta ei vapautta valita seksikumppaneitaan väärin perustein, kuten rodun, sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen mukaan. He paasaavat siitä, miten naisten ei tule yrittää miellyttää miehiä, samalla kun heidän seksipositiivisuusgurunsa tyrkyttävät jopa teinitytöille seksikäsitystä, joka pohjaa miehille suunnattuun fetissipornoon.
Konservatiivinaisille seksi on verraten hyvin helppo asia: etsi kumppani, jonka kanssa haluat jakaa elämäsi, ja tehkää vällyjen välissä kaikkea sellaista, mistä pidätte. Feministien seksikäsityksestä poiketen konservatiivien näkemys sitoo seksin osaksi ihmisyyttä ja elämän jatkumoa. Se ei ole videopeliin verrattava viihdyke vailla tunnesiteitä vaan osa aikuisten rakkautta ja yhteiseloa, jonka perimmäistä tarkoitusta eli lisääntymistä ei suinkaan unohdeta.
Tästäkin syystä seksilakko ei ole onnistunut tempaus vaan masentava ja surullinen katsaus feministiseen mielenmaisemaan. He eivät näe yhteyttä seksin ja tunne-elämän välillä, koska jos he näkisivät, he luonnollisestikaan eivät kannattaisi seksistä irtisanoutumista poliittisista syistä. Pariskunnan välistä fyysistä läheisyyttä ei voi laittaa hetken oikusta katkolle ja henkisen läheisyyden ja luottamuksen kärsimättä, minkä vuoksi seksin pihtaaminen tai seksillä kiristys ovat arjessa pomminvarmoja keinoja sabotoida itse parisuhteensa, vaikka lyhyellä tähtäimellä ne voivatkin auttaa saamaan tahtonsa läpi.
Jos omaksuu feministien kylmän suhtautumisen seksiin, luopuu ehdoin tahdoin tärkeästä ulottuvuudesta rakkauselämässään. Vaikka joskus löytäisi pysyvän kumppanin, jonka kanssa haluaa olla monogamisessa suhteessa, ei intimiteetti ja seksin erityisluonne voi täysin toteutua, koska ihminen on jo rapauttanut suhteensa seksiin ja hyvin mahdollisesti tahrannut oman kokemuspohjansa siitä epäonnisilla kokeiluilla ja merkityksettömillä irtosuhteilla. Ei suhteen vakavoituminen jaetun aviovuoteen tasolle ole aivan sama asia, jos taustalla tajunnassa pyörii tietoisuus siitä, että on jo tehnyt ja antanut tehdä itselleen kaiken mahdollisen seksuaalisen toiminnan lukemattomien muiden kanssa.
Tässä ei ole mitään voimaannuttavaa tai pohjimmiltaan naisten asiaa ajavaa. Seksistä on tehty yksi kauppatavara ja viihdyke nykyajan loputtomassa kuluttamisen ja elämyksentavoittelun joukossa, ja naiset ovat häviäjiä siinä pelissä yhtä paljon kuin miehetkin. Kaikki menettävät jotain erityistä, joka ennen oli tuli osaksi lähes jokaisen elämää aikuistuessa.
En voi olla miettimättä, voiko feministien valuvikaa korjata. Jos on onnistunut aivopesemään itsestään kaikki vaistonvaraiset käsitykset omasta arvosta ja ihmissuhteiden tunnekokemuksista, voiko normaaliin enää palata? Olen nähnyt toki haastatteluja esim. pornotähdistä, jotka ovat lopettaneet pornouran ja siirtyneet hyvinkin konservatiiviseen elämäntapaan, mutta jopa pornon kohdalla suunnanmuutoksen luulisi olevan helpompaa kuin feminismin. Pornon tekemisenkin voi kuitenkin ainakin jollain tasolla eristää mielessään puhtaaksi työnteoksi, jonka lainalaisuuksia ei noudata itse omassa yksityiselämässään, mutta feminismi on jo valmiiksi kantajansa yksityiselämässä ja leimaa hänen koko maailmankuvaansa.
Ainoa em. feministien näkemyksiä masentavampi ajatus on se, että feministit todellakin saisivat tahtonsa läpi ja korruptoitua sukupolven toisensa jälkeen tyttöjä kaltaisikseen. Riippumatta sateenkaariperheiden ja yksinhuoltajuuden hehkutuksesta ydinperhe on kuitenkin yhteiskuntaa kannatteleva voima, koska se tuottaa seuraavan sukupolven.
Mitä mahdollisuuksia perheillä ja avioliitolla olisi yhteiskunnassa, jossa kaikki naiset ovat itseään sopivasta hinnasta kauppaavia prostituoituja, jotka ovat tietoisesti kuolettaneet itsestään normaaleja tunneyhteyksiä? Mitä motivaatiota miehillä olisi tehdä töitä perheensä ja jälkipolvien paremman elämän turvaamiseksi? Jäljelle jäisi käytännössä vain jonkinlainen postmoderni järkiavioliitto, jossa ei edes yritetä rakentaa todellista ihmissuhdetta vaan tehdään kauppaa erinäisillä palveluilla, joita kumppanilleen keksii tarjota.
Mietinpä vain, pysäyttäisikö se feministit miettimään elämäänsä, jos he viiden minuutin ajan voisivat nähdä itsensä ja maailmankuvansa tyhjyyden ja masentavuuden sellaisina, millaisina me näemme ne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti