keskiviikko 15. toukokuuta 2019
Pienpuolueet eivät hajota - niiden etu on sinunkin etusi
Aika ajoin näen jonkun somessa valittavan halvatun pienpuolueista, jotka hajauttavat kansallismielisten ääniä ja rajoittavat persujen kasvua. Ihmettelen aina, että miksi tämä asetelma on näiden ihmisten mielestä juuri pienpuolueiden vika? Monet niiden ehdokkaat ovat sellaisia, joita ei kelpuutettaisi persuihin vaikkapa liian radikaalien näkemysten vuoksi, vaikka he itse olisivat yhteistyöhaluisia.
Näissä tapauksissa kritiikki tulee suunnata tietysti persuille, jos he ovat kerran se yhteistyöhaluton taho, joka on luonut tilanteen ja voi sen korjata. Vai pitäisikö kaikkien persuihin kelpaamattomien kansallismielisten vain lopettaa politiikka kokonaan, etteivät he vain tule vieneeksi yhtään PS-ääntä? Se olisi jo melkoinen vaatimus: kutsumuksesta tehty työ päättäviin pöytiin pääsemisen eteen pitäisi lopettaa yhden puolueen mielipiteen takia. Aika hurjaa.
Lisäksi kyseenalaistan koko sen ajatuksen, että muiden kämyehdokkaiden äänet ovat automaattisesti persuilta pois. Itsekin tiedän lukuisia kannattajia, jotka eivät äänestäisi persuja, vaikka Junes Lokka tai minä emme olisi ehdolla.
Syitä on moneksi:
Jonkun mielestä PS on liian EU-myönteinen.
Joku voi olla kristilliskonservatiivi, joka vierastaa tynkkysläistä liberalismia puolueessa mutta kokee minut riittävän konservatiiviksi.
Joku voi olla liberaali mutta kovaa rajapolitiikkaa haluava rastatukka, joka vierastaa PS:ää uskovaisten edustajien takia mutta pystyy samaistumaan Junekseen.
Jonkun mielestä PS on kauttaaltaan valeoppositio.
Olen kuullut syitä laidasta laitaan.
Pienpuolueet siis voivat hyvinkin kasvattaa kansallismielisten yhteistä äänisaalista, koska ne herättävät nukkuvia, joille ei muuten kelpaisi kukaan.
Laskelmointi äänten suhteen on ylipäänsä asia, joka nostaa niskavillani pystyyn, koska sen tekemällä kansa itse rapauttaa omaa demokratiaansa ja pelaa suoraan valtaapitävien pussiin. Ei ole mikään sattuma, että meillä on d'Hontin menetelmä, puoluetuet, suuria puolueita suosivat muutokset Ylen vaaliohjelmia koskeviin pykäliin ja kaikki muut rakenteet, jotka edesauttavat jo vallassa olevien suurien puolueiden vallassa pysymistä. Perinteiset puolueet ovat määrätietoisesti rakentaneet tätä järjestelmää, ja itse koen niin, että jos ryhtyisin laskelmoimaan äänestyspäätöksissäni, antaisin periksi heidän huijauksensa edessä ja varmistaisin huijauksen toimivuuden jatkossakin. Järjestelmä kun ei muutu äänestämällä niitä, jotka ovat sen rakentaneet. Samalla kokisin pettäväni omat arvoni äänestämällä vähemmän sopivaa ehdokasta vaalimatematiikan takia. Silloin olisi sama vaikka äänestää demareita. Onhan vaalimatematiikka heidän puolellaan, väliäkö arvoilla ja tavoitteilla.
Ilman Junes Lokkaa minulle olisi hyvin vaikeaa löytää sopivaa ehdokasta. Omalla tavallaan silloin olisi järkevää äänestää "vähiten huonoa". Aiemmin olisin toiminutkin niin, mutta en nykyään, koska ymmärsin pienimmän pahan äänestämisen olevan viime kädessä vain ja ainoastaan ääni ehdokkaalle, joka ei ole sitä ansainnut. Tämä riittämätön ehdokas voisi saada tuhansia pienemmän pahan ääniä ja kuvitella suoriutuneensa erittäin hyvin, koska äänestyslipussa ei ole kommenttiosiota. Se ei kannustaisi häntä korjaamaan linjaansa. Ja jos kokonaiselle puolueelle sataa kautta maan pienimmän pahan ääniä, sama ongelma. He eivät silloin kuule kansallismielisten viestiä siitä, että enemmän tarvitaan. Ilman Juneksen ja omaani ehdokkuutta jättäisin aika usein vain äänestämättä.
Pienpuolueiden asiaan palatakseni, niiden nousua kannattaa toivoa. Mitä useampi kämypuolue meillä on, sitä parempi on sinun kuluttajansuojasi kämyäänestäjänä. Jos on vain yksi kansallismielinen puolue, sen kestää lepsuilla ilman suurempaa pelkoa äänestäjien valumisesta muille. Useat kämypuolueet taas kirittävät toisiaan ja pitävät huolen siitä, että lupaukset pidetään ja asian eteen tehdään töitä. Myyjien kilpailu keskenään on aina asiakkaan etu.
Tästä syystä sinunkin kannattaa tsempata jokaista etäisestikään uskottavaa puoluehanketta, yhdistystä ja ehdokasta kansallismielisellä kentällä, vaikka kantaisit persujen jäsenkirjaa. Pitkällä tähtäimellä niiden muiden kansallismielisten menestys on sinunkin etusi, koska PS-kannattajien ääniä kärkkyvä kilpailijapuolue antaisi sinunkin edustajallesi motivaatioruiskeen kansallismielisten asian ajamiseen.
Ja mikäli olet vannoutunut persujen tai minkä tahansa puolueen kannattaja, älä koskaan unohda sitä, mikä ajaa kansallismielisen asian etua ja mikä ajaa puolueen etua, vaikka vaistomaisena reaktionasi kilpailija persuille ei kuulostaisi hyvältä idealta. Ryhdyit persujen kannattajaksi todennäköisesti siksi, että halusit ajaa kansallismielistä asiaa. Katso, ettet matkan varrella unohda sitä ja ryhdykin ajamaan vain puolueen asiaa. Sitäkin näkee, että taistellaan vaikka on jo unohdettu, miksi taisteluun liityttiin.
Tällaista toimintaa on esim. puolustaa puoluetta tai jotain sen poliitikkoa, joka on tehnyt jotain ilmeisen väärin - otetaan nyt vaikka Teuvo Hakkaraisen tempaukset. En usko, että Hakkaraisen väkisinsuutelua selittelevät ja puolustelevat aidosti uskovat, että naisia saisi kohdella niin. He vain unohtivat, mikä heidän tavoitteensa on. He ryhtyivät kannattamaan persuja kansallismielisyyden tai konservatismin takia, mutta jossain kohtaa sokaistuivat ja ryhtyivätkin ajamaan puolueen ja sen ihmisten asiaa vaikka kansallismielisyyden kustannuksella - kämyskenellehän se yleisesti ottaen on pahaksi, jos siihen kuuluvat puolustelevat käsiksi käymistä naisiin. Ei se houkuta uusia naisia puolellemme - tai normaaleja miehiäkään.
Mutta tämä oli nyt vain esimerkki siitä, miten ydinarvot ja tavoite voivat sumentua taistelun tuoksinassa. Tärkeän pointin se kuitenkin sisältää: älä hukkaa sitä, kuka olet ja minkä puolesta taistelet. Yritä pitää kiinni arvoistasi, älä alistu ryhmäpaineelle tai myy periaatteitasi lojaliteetista ihmistä tai puoluetta kohtaan. Jos me kaikki onnistuisimme tässä edes hitusen paremmin - eihän kukaan täydellinen ole tai sellaiseksi tule - maailma olisi aika erilainen paikka elää.
Mieti, miltä näyttäisi vaalitulos, jos jokainen äänestäisi aidosti arvojensa mukaan - ei tottumuksesta, hetken mielijohteesta, koska kaverikin äänesti tai vaalimatematiikan takia. Kello tikittäisi korruptoituneelle järjestelmälle.
No minäkin olen näitä SKE tyyppisiä isäm maam pullustus kerhoja naureskellut. Mutta totta toki, että ovat nämä pellehermannin puuhakerhot ihan kanava paikallaan toimijoille joiden habitus ei oikeaan puolueeseen sovi.
VastaaPoistaOma paikkansa noilla sosiaalitapausten vertaistukena joka antaa tunteen Tärkeästä Tekemisestä. Nykyään kun toi julkaisukynnys on matala noi niiku oota siis niiku skriimit tota tiäksä on vahvasti mukana. Eli tunti tolkulla rasittavaa editoimatonta tajunnan virtaa jota tekijät ja fanikerho pitää Kovana Dokumenttina.