Tyhmyydestä sakotetaan - miksi otin koronarokotteet

Otin ensimmäisen koronapiikkini 31.8. eli palattuamme Baltian-reissulta, jolla olimme raportoimassa Valko-Venäjän aiheuttamaa rajakriisiä. 

Miksi ihmeessä? Siis minähän tiedän täysin hyvin sen, kenelle korona on vaarallinen, kuinka arvaamattomia haittoja rokote voi aiheuttaa ja kuinka se on minulle käytännössä hyödytön.

Jos sairastuisin koronaan, se ei minun terveystaustallani nykytiedon pohjalta olisi sen kummempi kuin muillakaan ikäisilläni. Todennäköisesti jopa keskimääräistä lievempi, koska minulla ei ole ylipainoa, pidän huolta terveistä elämäntavoista enkä tupakoi. Vapea toki käytän, mutta sen haitat on Britannian hallituksen teettämässä tutkimuksessa todettu kirjaimellisesti 99% vähäisemmiksi kuin tupakan. Se ei vaikeuta hengittämistä, aiheuta tupakkayskää tai tuota myrkkykertymiä keuhkoihin.

Syynä oli yksinkertaisesti turhautuminen ja tulevaisuuteen varautuminen - terveyssyillä ei asian kanssa ollut mitään tekemistä.

On stressaavaa olla työmatkalla, jolla koronapassia vaaditaan siellä täällä, ja rokotepassilla asiat ovat helpompia kuin testiin perustuvalla passilla, joka täytyy uusia parin päivän välein. Tämä turhautuminen ei kuitenkaan ollut pääasiallinen syy vaan enemmänkin laukaiseva tekijä, joka sai minut miettimään sitä, mitä tulevaisuus voi tuoda. 

Juuri kun olimme palaamassa matkaltamme, oli Viro ottanut käyttöön kovat koronarajoitukset, joissa koronapassia vaadittiin lähes joka paikassa. Myöhemmin Latvia ja monet muut maat ottivat käyttöön vielä tiukempia rajoituksia, jotka eivät enää tarkoittaneet sitä, että ilman koronapassia et pääse baariin kaljalle vaan sitä, että et pääse markettiin ostamaan ruokaa. Samalla monin paikoin koronapassista tehtiin suora painostuskeino rokottamiselle - passia ei enää negatiivisella testituloksella saanut, vaikka se oli passin ainoa järkevä ominaisuus, josta pystyi sentään päättelemään jotain siitä, kuinka todennäköinen tartuttaja sen koronapassin omistaja on.

Samaan aikaan Suomen media teki pohjatyötä kovemmille rajoituksille kertomalla jutuissaan siitä, kuinka tiukkoja rajoituksia muualla on otettu käyttöön. Niitä maita, jotka vähensivät koronatoimia, joko jätettiin huomiotta, tai ne kuvattiin holtittomiksi. Oli ilmeistä, että media pyrkii normalisoimaan erittäin kovia koronatoimia ulkomaiden toimia mainostamalla, jotta suomalaiset hyväksyisivät ne helpommin täälläkin.

En halunnut meidän joutuvan tilanteeseen, jossa olemme yhtäkkiä kovien rajoitusten armoilla ja ilman mahdollisuuksia elää edes tavallista arkea. 

Laskelmoin asian niin, että meistä ainakin toisella kannattaa olla rokotepassi, ja sen kannattaa olla minä. Mietin potentiaalisia rokotehaittoja sekä itselleni että miehelleni. Ikäni puolesta en kuulu veritulppien riskiryhmään, ja sukupuoleni ja ikäni puolesta taas en kuulu sydäntulehdusten riskiryhmään. Ja koska lähipiirissämme oli tapaus, jossa miehelle tuli kuukausien mittainen impotenssi Pfizerin kakkospiikistä, olin myös tuskallisen tietoinen tämän haittavaikutuksen mahdollisuudesta. Minulle erektiohäiriötä ei voi tulla. Joten hain piikin.

Tietenkään miehelleni ei piikin hakemisesta kertoa voinut. 

Hän tietää rokotteiden mahdolliset haitat ja niiden hyödyttömyyden minulle aivan yhtä hyvin kuin minäkin, ja hän jo viime kesänä sai pahan säikäytyksen, kun sairastuin taas vakavaan nikamatulehdukseen - sellaiseen, joka voi viedä hengen tai halvaannuttaa. Jos hänelle kertoisi etukäteen rokotteesta, riitahan siitä tulisi, kun ei hän haluaisi minun sitä ottavan. 

Lisäksi varauduin pahimpaan skenaarioon: entä jos pahin toteutuukin ja kuolen, ja mieheni jää lopuksi ikää potemaan syyllisyyttä siitä, ettei estänyt minua ottamasta rokotetta, vaikka tiesi aikomuksistani. Ei. En ala sellaista riskiä ottamaan, joten piikkiä käteen, ja miehelle kerrottiin vasta kun tihutyö oli tehty. 

Kertomattakaan ei olisi oikein jättää. Sen mittakaavan salailu parisuhteessa ei olisi enää oikeutettua, ja lisäksi tietysti sen ihmisen, joka aikaa seurassani eniten viettää, on syytä tietää, että minut on rokotettu. Jos jotain tapahtuu, ja hän joutuu kutsumaan ambulanssin, hän ainakin osaa kertoa kaiken olennaisen terveydentilastani. Turhan rokotteen haittoihin kuoleminen on tyhmää, mutta vielä tyhmempää olisi kuolla niihin ihan vain siksi, että et saanut kerrottua puolisollesi, että olet sen rokotteen ottanut.

No, palautettahan siitä tuli, mutta ei niinkään riitelyä vaan enemmänkin hätääntymistä. Mies on kuullut rokotteiden aiheuttamista sydänkuolemista, joten ymmärrettävästi hän kauhistui kuullessaan, että valmiiksi sydänvikainen emäntä on mennyt sen piikin ottamaan. Rauhoittelin häntä kertomalla, että 80% vastaantulijoista on rokotettu - myös ne sairaalloisen ylipainoiset, vakavien perussairauksien kantajat, tupakoitsijat ja muut riskiryhmäläiset, mutta ei heitä silti massoittain kuole, joten ei ole todennäköistä, että minäkään kuolisin. Rauhoittui hän jonkin verran mutta paljasti tarkkailevansa öisin, hengitänkö minä vielä.

Mennäänpä niihin rokotusten seurauksiin.

Ensimmäisen piikin haittavaikutuksina en kokenut muuta kuin sen, että rokotettu käsi oli julmetun kipeä useiden päivien ajan. Käden liikuttaminen ja edes maitopurkin nostaminen sattui kovasti, ja kättä oli vaikea nostaa olkapään tason yläpuolelle. 

Koska ekan rokotteen haitat jäivät näinkin siedettäviksi, ajattelin, että tuskin se toinen voi mitään kovin paljon pahempaa aiheuttaa varsinkin, kun tiedetään, kuinka nopeasti rokotteet menettävät tehonsa. Tuttavapiirini rokotehaittoja kokeneilla ne olivat väistyneet kuukausissa, joten arvelin, että 4 kk on riittävä väli sille, että elimistö on ehtinyt puhdistaa ekan piikin tuottamia piikkiproteiineja pois kehosta ja voisi ikään kuin aloittaa puhtaalta pöydältä.

Kuinka väärässä olinkaan. Minä kun unohdin yhden tärkeän asian: ne tuttavat olivat saaneet Pfizerin rokotetta, jonka tehon tiedetään laskevan nopeasti. Minä olin saanut Modernaa, joka on tehokkaampi. Nykytiedon pohjalta voi karkeasti sanoa kahden Moderna-piikin vastaavan teholtaan kolmea Pfizeria.

10.12. kävin hakemassa rokotteen ruokatunnilla ja palasin töihin. Paluumatkalla alkoi huimata, ja tuli hassu olo, niin kuin olisin juonut pari olutta. Huimaus hellitti kun pääsin istumaan, mutta outo olo ei poistunut mihinkään, ja välillä hikoilin kasvoista ihan vain istuessani. Unohtelin aivan arkisia työasioita ja tein tyhmiä virheitä työssä, joita jouduin koko ajan korjailemaan. Siis asiat, jotka normaalisti osaisin vaikka silmät kiinni, muuttuivat vaikeiksi. Sinnittelin muutaman tunnin, mutta sitten totesin, että en vain ole työkuntoinen, ja lähdin illaksi kotiin lepäämään.

Nukuin joitain tunteja, ja kun heräsin, olo oli parempi - aika lailla normaali. Pistoskohtaa jomotti, mutta ei mitään sen kummempaa. Ajattelin, että no tämä oli tässä, kävipä hyvä tuuri, että menivät levolla ohi nuo oireet. Mutta olinkin turhan toiveikas. 

Jo seuraavana aamuna heräsin liian aikaisin vajaiden yöunien jälkeen tunteeseen, kuin sydän olisi lentämässä rinnasta. 

Olen teini-iästä saakka kärsinyt lisälyönneistä ja sivuäänestä, ja tällainen ei niiden kantajalle ole mitenkään tavatonta ilman mitään rokotteitakaan. Lisälyönnit kun tuntuvat voimakkaimmin juuri nukkuessa, joten ne voivat aiheuttaa tällaisia sätkyherätyksiä. Mutta se oli outoa, että en pystynyt nukahtamaan uudelleen, koska hakkaava tunne rinnassa ei mennyt ohi. Ja ei vain rinnassa. Se tuntui kurkussa asti - varmaankin kaulavaltimoiden kautta. Yleensä tykyttely menee ohi vain asentoa vaihtamalla, ja ahdistava tunne ei jatku.

Olin väsynyt, mutta lähdin kuitenkin töihin normaalisti. Seuraava aamu oli samanlainen, mutta sitten sydänoireet alkoivat yltyä. Enää en herännytkään vain aamuisin, vaan yöunet lähtivät melkein kokonaan. Kun laitoin nukkumaan, pystyin nukkumaan parisen tuntia, jonka jälkeen tuli ensimmäinen herätys tunteeseen, että sydän on räjähtämässä. Yritin saada uudelleen unen päästä kiinni, mutta onnistuin nukahtamaan vain parhaimmillaankin tunniksi uudelleen, kunnes seuraava herätys tuli. 

Samalla kun öiset sydänoireet pahenivat, niiden rinnalle ilmaantui päiväsaikaan ilmeneviä oireita, ja ne vasta outoja olivatkin. 

Verenpaineeni on aina ollut erittäin hyvin terveen rajoissa, enkä kärsi verenpaineen heittelyistä. Mutta nyt verenpaine saattoi tehdä äkillisen nousun paikallani istuessani, ja kun nousin ylös, heitehuimaus iski, ja tuntui, että silmissä näkyy vain keltaista eikä pystyssä pysy.

Koska oli viimeinen työviikko ennen joululomaa, yritin sinnitellä töissä parhaani mukaan, vaikka univelka kasvoi, ja huimaus ja verenpaineen heittelyt tekivät kotoa poistumisesta aika pelottavaa. Arvioin oloni joka päivä uudelleen ja päätin sen mukaan, olenko työkuntoinen vai en.

Keskiviikkona tuli raja vastaan. Olin nukkunut hieman yli 2 tuntia, ja ahdistava, hakkaava tunne rinnassa ei vain mennyt ohi, vaikka otin Propralia täydellä annoksella. Siihen saakka olin saanut oireita hieman lievennettyä Propralin ja Buranan yhdistelmällä. Burana siksi, että se on rokotehaittoina ilmenevien sydäntulehdusten tavallisin hoitomuoto, joten otin sitä siltä varalta, että oireilu johtuu tulehduksesta.

Niin, ja tässä myös vastaus niille Twitterin suvakkitrolleille, jotka 24/7 päivystävät Twitterissä ja ulisevat, jos en jokaista heidän ulinaansa noteeraa. Syy sille, miksi en keskiviikkona ollut somessa oli vain siinä, että olin sängyssä makaamassa kirjan ja ASMR-videoiden parissa ja yrittämässä onnistua nukahtamaan.

Verenpaineen lisäksi olen mitannut kuumetta säännöllisesti sen selvittämiseksi, voisiko oireiluni johtua siitä, että minulla olisi korona. Oulussa sen ilmaantuvuus kun on korkealla. Minulla ei kuitenkaan ilmennyt mitään hengitystieinfektioon viittaavia oireita: ei kurkun oireita, nuhaa, kuumetta, lihaskipuja, haju- ja makuaistin menetystä tai muutakaan, mikä viittaisi edes hyvin lieväoireiseen koronaan. Ja se olisi perin kummallinen korona, että mitään hengitystieinfektion oireita ei ole, mutta outoja ja voimakkaita sydämeen ja verenkiertoon liittyviä oireita ilmaantuu. Oli todettava, että kyllä se oli vain se rokote.

Nyt on tiistai, ja toisesta piikistä on siis 11 päivää, ja sydänoireet ovat hiljalleen lieventyneet.

Edelleenkin heräilen tämän tästä, mutta pystyn myös nukkumaan pidempiä ajanjaksoja kuin tuntia kerrallaan, ja jos ottaa sekä täyden annoksen Propralia että melatoniinia, pystyy nukkumaan täydet yöunet kahdessa erässä. Eli herään jossain vaiheessa yötä, otan uuden setin pillereitä, ja niillä nukkuu sitten loput yöunet.

Heitehuimaus on myös lieventynyt, tosin taannehtivasti. Välillä on päiviä, jolloin näitä verenpaineen heittelyitä ei ole lainkaan, mutta seuraavana päivänä ne taas palaavat, mutta eivät niin rajuina kuin ensimmäisellä viikolla rokotteen jälkeen. Nyt olo on aika normaali, mutta harmittaa, että ensinnäkin jäi töitä väliin ja toisekseen ei ole edes jaksanut joulukuusta laittaa, kun on ollut niin väsynyt. Sitä on turha harmitella, että olen saanut rokottautumisesta maksaa vittumaisena oireiluna ja vielä juuri joulun alla - oma vikanihan se on.

Eniten harmittaa se, että puoliso joutuu typerehtimiseni takia murehtimaan. 

Olen sairastanut lapsesta asti paljon, ja siksi minulla on zeniläisen rauhallinen suhtautuminen kuolemaan (lisää aiheesta voit lukea kirjoituksestani Kas, minähän olen vielä elossa), mutta läheisiin tämä kokemus ei tietenkään ulotu. Heille jokainen sairastumiseni on aina yhtä järkyttävää ja pelottavaa, ja siksi en äidilleni ole vuosiin edes kertonut sairasteluistani. Hän on niitä murehtinut siitä asti, kun olin pieni lapsi, ja mitään hyötyä hänen hätäilystään ei ole kenellekään, joten olen katsonut parhaaksi säästää hänet näiltä asioilta viime vuosina.

No, tässäpä oli tämä tarina tältä erää. Vähän huono olo on edelleen, mutta tyhmyydestä sakotetaan. Eikös olekin ihana yhteiskunta, kun sinut pakotetaan olemaan tyhmä ja altistamaan itsesi terveysriskeille, joiden täyttä laajuutta ei edes tunneta, jos haluat olla varma siitä, että voit elää normaalia arkeasi jatkossakin.

Ja ei, älkää rokotefanaatikot tulko tähän sössöttämään, että rokotteet on perusteellisesti tutkittu. 

Jos näin on, miksi niiden valmistajat eivät suostu antamaan yhtäkään piikkiä ilman kirjallista vastuuvapautusta piikin seuraamuksista? Rokotteiden hankintasopimuksissa se sanotaan täysin selkokielisesti, että valmistaja ei ota vastuuta haitoista, koska tutkimustietoa niistä ei ole tarpeeksi, ja tästä syystä se päätyi juuri uutisiin, että pakolaisleirien asukit eivät saa koronarokotteita, koska heillä ei ole hallitusta, joka voisi vastuuvapautuksen antaa, ja rokotevalmistajat pelkäävät oikeusjuttuja.

Katson tässä, miten tilanne etenee, noudatan varovaisuutta ja seurailen terveydentilaani, ja jahka tilani on ollut sen verran pitkään hyvä ja vakaa, että oireilujen voi katsoa väistyneen, laitan Fimealle yksityiskohtaisen ilmoituksen oireista ja niiden ilmenemisen ajankohdista. 

Tämä oli minun päätökseni: tietoinen riski tulevaisuutemme turvaamiseksi. En ala sanomaan sinulle, pitäisikö sinun ottaa rokote vai ei. Jokainen päättää itse, mitä hän kehoonsa laittaa. Toivon kuitenkin, että jokainen perehtyy asian kaikkiin puoliin huolellisesti ja luotettavaa tutkimustietoa käyttäen ja harkitsee tarkasti, onko rokotteiden ottaminen niistä koituvan riskin arvoista. Kaikkien elämäntilanteet ja terveydentila ovat erilaisia.

Jos haluat laskea omat riskisi sairastua ja kuolla koronaan, voit tehdä sen tällä Britannian terveysviranomaisten luomalla nettilaskurilla. Valitse ensin "Start calculating", selaa sitten sivun alalaitaan ja hyväksy käyttöehdot ja täytä aukeavan laskurisivun kentät.