sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Ketä varten valtamedian Trump-propagandaa tehdään?


Brexit-kansanäänestys sai Suomen mediassa aikaan valtavan esikampanjoinnin ja äänestyksen jälkeisen itkupotkuraivarin. On sinänsä hassua, että Suomen media kampanjoi Brexitiä vastaan kuin siinä uskossa, että he voisivat äänestystulokseen vaikuttaa. Sama tapahtuu nyt Yhdysvaltain presidentinvaalien kanssa: Suomen media käy vaalikampanjaa, ei raportoi vaaleista, kuten Yrjöperskeles blogipäivityksessään, jonka lukemista lämpimästi suosittelen, totesi.

Presidentinvaaleja Suomessa käyvät etulinjassa Helsingin Sanomat, Iltalehti ja Ilta-Sanomat. Varsinkin kaksi ensimmäistä ovat tuottaneet häkellyttävän puolueellista ja läpinäkyvää sisältöä Trumpiin liittyen. Juuri tänään IL väitti kaikkien meksikolaisten miesten olevan Trumpille bad hombres (pahoja tyyppejä) ja naisten Miss Kodinhoitoja.

Trump sanoi yhdessä puheessaan, että osa laittomista maahanmuuttajista on pahoja tyyppejä, jotka tekevät rikoksia. Se on totta. Miss Kodinhoidoksi taas hänen väitetään kutsuneen ylipainoista latinomissiä. Tarina perustuu vain naisen omaan kertomukseen, kukaan muu ei häneen kohdistuneita kommentteja kuullut. Tästä Iltalehti veti yleistyksen, että Trump suhtautuu kaikkiin latinomiehiin ja -naisiin niin. Luotettava, vastuullinen media.

Yrjöperskeles ihmetteli sitä, miten media täällä voi kuvitella, että heillä olisi vaaleihin vaikutusta, mutta häneltä jäi jotain olennaista huomaamatta: ei media yritä vaikuttaa vaaleihin vaan meihin. Brexitin suhteen media pyrki luomaan kuvan, että kaikki olisivat Brexitiä vastaan ja että EU-erosta olisi vain haittaa.

Ei sitä suunnattu briteille vaan propagandaksi meille. Meidän halutaan uskovan, että EU-ero olisi hullun hommaa. Aivan samoin meidän halutaan uskovan, että kaikki vihaavat Trumpia ja että jokainen normaali ihminen äänestäisi mukamas maltillista Hillarya. Ei media yritä vaikuttaa ulkomaalaisten vaan meidän mielipiteisiimme ja äänestyskäytökseemme.

Oikeistolaisuus, varsinkin oikeistopopulismi, on nouseva aate kautta länsimaailman, mutta sen mediamme haluaa meiltä pitää pimennossa. Meille halutaan antaa kuva, että kaikkialla muualla ihmiset ovat sosiaalidemokraattisia monikulturisteja.
Sillä vedotaan suomalaisten epävarmuuteen: Ettehän te halua olla ne hankalat, eurokriittiset juntit, jotka eivät halua kehitysmaamaahanmuuttoa ja loputonta unionin vallan kasvua, kun kaikki muut niin kiltisti tästä menosta tykkäävät?
 Suomen ajastaan jäänyt, mielipidehegemoniastaan kynsin ja hampain kiinni pitävä media vaan ei ole vielä sisäistänyt sitä, että elämme uutta aikaa. Internetin aikana aivopesun mahdollisuudet ovat hyvin rajalliset. Se tepsii enintään vanhuksiin, joilla edelleen on sokea luottamus suomalaiseen mediaan ja jotka eivät nettiä käytä. Kaikki muut kyllä pääsevät käsiksi muuhunkin tietoon kuin suomimedian poliittisen linssin läpi suodatettuun versioon. He voivat verrata Iltalehden uutisointia kansainvälisiin uutisiin ja yksinkertaisesti todeta suomimedian olevan epärehellinen.

Tästä päästäänkin toiseen päivänpolttavaan aiheeseen eli vastamediaan. Vastamedia on valtamedian epärehellisyyden laillinen lapsi. Kun valtamedia pettää kansan luottamuksen, kansa kääntää katseensa muualle. Tästä media ei voi syyttää kuin itseään. 

perjantai 28. lokakuuta 2016

"Julkinen" on yllättävän joustava käsite


"Eihän kaikkea julkista tietoa saa julkistaa ja levittää netissä, ne ovat kaksi eri asiaa."

Tuon kiinnostavan ja ristiriitaisen lausunnon päästi suustaan Oulun käräjäoikeuden laamanni Antti Savela, kun Lapin Kansa kyseli hänen näkemystään siihen, että insesti-isä Seydou Kouandan oikeudenkäyntiä kuvattiin salaa.

Olen aina ollut siinä uskossa, että julkisuus on varsin binäärinen käsite - asia joko on julkinen tai ei ole. Ilmeisesti julkinen on kuitenkin liukuvampi käsite. On julkisia asioita, jotka sopivat julkisesti levitettäviksi, ja on julkisia asioita, jotka eivät olekaan kovin julkisia.

Tämä on mainio esimerkki suomalaisesta oikeuskäytännöstä ja byrokratiasta. Vaikka hallitus puhuisi avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä, tosiasia on, että Suomessa tiedon tarpeetonta salaamista ja piilottelua tapahtuu jatkuvasti.

Insesti-isän oikeudenkäynnissä oli kiinnostavaa seurata tuomareiden suhtautumista median läsnäoloon. Heidän ilmeensä ja olemuksensa viestivät harvinaisen selvästi, että he kokivat median ja yleisön ärsyttäväksi rasitteeksi. Tuomarit myös kielsivät kuvaamisen käsittelyn aikana. Heillä katsotaan olevan siihen oikeus, koska sali on käytännössä heidän työhuoneensa, ja heillä on oikeus pitää siellä järjestystä miten haluavat.

Ymmärrän täysin, ettei kenenkään haluta käsittelyn aikana juoksentelevan ympäri salia kameran kanssa, mutta häiriötä aiheuttamattoman, paikallaan olevalla kameralla tehdyn kuvaamisen kiellolle ei ole perusteita. On käsittämätöntä, että tuomarin henkilökohtainen mukavuus menee vapaan tiedonkulun edelle.
Jos oikeudenkäynti on julkinen, on tallennuskielto täysin järjenvastainen. Kuka tahansa saa kävellä sisään kuuntelemaan tapahtumia, mutta jostain mystisestä syystä niitä ei saisi seurata livelähetyksenä tai tallenteena laitteelta. Samoin kuka tahansa voi kirjoittaa sisällön ylös ja julkaista sen, mutta audiona saman tekeminen on kiellettyä. 
Tiedonsaanti jää myös onnen varaan yhdenvertaisuuden vastaisesti: jos on fyysisesti kykenevä ja omaa aikaa lähteä paikalle, saa kuulla tapahtumat. Muut saavat median suodattaman version tapahtumista.

Suomi on virkaintoisten byrokraattien taikamaa. Meiltä löytyvät säädökset ja porsaanreiät lähes minkä tahansa tiedon pimittämiseen valtion työntekijöille, jotka laiskuudesta, mukavuudenhalusta tai ideologisista syistä haluavat jotain salata. Säätelyn tulisi aina suojata ensisijaisesti kansan perusvapauksia, ei virkailijoiden oikkuja.

Insesti-isän tapauksessa mies sai kahdeksan vuoden vankeustuomion tyttärensä säännöllisestä raiskaamisesta 9 vuoden ajan. Sääntö-Suomessa otsikoiden aiheeksi nousee kuitenkin pikkumainen valitus oikeudenkäynnin äänittämisestä niille, jotka eivät paikalle päässeet.

Laamanni Savela ei osannut nimetä lakia, joka on tullut rikotuksi kun nauhoitus laitettiin päälle, ja valitteli lain puutteellisuutta. Syylliset on löydetty, rikos vain puuttuu. Jotenkinhan se pitäisi päästä vapaa tiedonlevitys estämään. No, laamanni kai tietää, mistä Junes Lokan tai minut löytää, jos jonkun sopivan pykälän keksii.

Vasemmisto sahaa taas omaa oksaansa


Voi turvallisin mielin olettaa, että ollaan varsin kaukana ns. avoimesta, demokraattisesta keskustelusta, kun yksi keskustelun osapuolista ryhtyy sanelemaan, kenellä muulla on oikeus keskusteluun ottaa osaa.  Yleensä sanelijoille heidän oma oikeutensa siihen on aina tietysti itsestäänselvä - sitä ei edes mietitä.

Avoin, demokraattinen keskustelu on juuri sitä, miltä termi kuulostaisikin: liberalismin arvojen mukaista ideoiden vapaata markkinaa, jossa jokainen voi ajatuksiaan esittää ja kuulijat ratkaisevat, mitkä ajatukset menestyvät.

Vasemmiston määritelmä on kuitenkin jokseenkin erilainen. He katsovat demokraattisen keskustelun olevan perässä myöntelyä ja nyökyttelyä samanmielisten vasemmistolaisten kesken. Kenellekään, joka on Kokoomuksesta oikealle, eli oikeistolainen alkuunkaan, ei tule olla oikeutta keskusteluun osallistua. Vasemmiston samanmieliset arvioivat ympäristönsä ihmiset ja luokittelevat heidät joko ihmisoikeuksien arvostajiin (lupa osallistua keskusteluun) tai ihmisvastaisiin toimijoihin (ei lupaa, ulos vaan).

Vihreän Langan artikkeli "Vihapuhe tappaa avoimen keskustelun" oli häikäisevän hieno esimerkki tästä ajattelusta. Vääränlainen avoin keskustelu tappaa avoimen keskustelun. Paitsi, että jos suljet tietynlaisen puheen ulos, keskustelu sananmukaisesti lakkaa olemasta avointa. Eräs kappale loisti erityisesti vasemmiston kaksoisajattelussa:

Olin keskiviikkona paikalla, kun joukko toimittajia kokoontui uuden sananvapausjärjestön ensimmäiseen tapaamiseen Tukholmassa. Mukaan pääsivät vain etukäteen ilmoittautuneet, ja nimet tarkastettiin ovella.
Avoin keskustelu ei vain toimi, sanoi järjestäjä.
Ne ovat järkyttäviä sanoja toimittajalta, mutta kumpuavat käytännön pakosta.
Voisiko paljon säälittävämpää ja tarkoitustaan tuhoavampaa sananapausjärjestön tapahtumaa kuvitella? Sananvapausjärjestö toteaa, että sananvapaus ei nyt vaan toimi. Jotenkin en yllättynyt siitä, että kyseessä on ruotsalaisen järjestön tapahtuma.
Esitetyn näkemyksen ei tarvitse olla edes poliittinen, että vaientamisen halu eräissä herää. Lontoossa feministit ja islamistit yhdistivät voimansa tämän poliittisesti epäkorrektin, antifeministisen, esineellistävän ja kehohäpäisevän mainoksen poistamiseksi.

Samaa viestiä ovat toitottaneet myös mm. kansanedustaja Jani Toivola, Nasima Razmyar sekä feministi Katju Aro. Razmyar ja Toivola kieltäytyivät osallistumasta Ylen keskusteluohjelmaan, koska mukana oli FDL:n johtohahmo. Heistä oli suunnattoman loukkaavaa, että ohjelmaa mainostettiin niin, että mukana olisivat molemmat ääripäät, koska he eivät mielestään edusta mitään ääripäätä. Ilmeisesti suojaamattoman puistoseksin tai hallitsemattoman kehitysmaamaahanmuuton kannattaminen ovat heidän maailmassaan kaikin puolin maltillisia ajatuksia.

Katju Aro taas sanoi Ylen eli-lainkaan-puolueelliselta-kuulostavassa jutussa "Naiset, jotka ajattelevat naisten parasta", ettei hänestä ole edes mitään järkeä keskustella eri mieltä olevien "ihmisvastaisten toimijoiden" kanssa. Hän haluaa vain puhua ihmisille, jotka ovat valmiiksi vastaanottavaisia kolmannen aallon eksklusiivisen feminismin ilosanomalle -  toisin sanoen hän vain haluaa saarnata, ei keskustella. 

Ja kuvio kääntyykin toisin päin: kaikki muut (tervejärkiset) tahot yhteiskunnassamme suostuvat keskustelemaan toistensa kanssa, mutta nämä vasemmistolaiset eristävät itse itsensä yhteiskunnallisesta keskustelusta järjestelmällisesti kieltäytymällä osallistumisesta, mikäli yksikään muista osallistujista kantaa mielipidettä, josta he eivät pidä. He siis vahingoittavat vain omaa asiaansa, koska muiden keskustellessa he päätyvät huutelemaan keskenään.

Mutta kuten sanonta menee: kun vihollisesi tekee virheen, älä häiritse.


Lyhyt linkki tekstiin: http://tinyurl.com/zvtcpcs

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Mamurikollisuus nousee - vasemmisto valkopesee


Poliisi julkisti tammi-syyskuun välisen ajan rikostilastot tälle vuodelle, ja varsinkin ulkomaalaisten osuus rikoksissa nousi otsikoihin. Ulkomaan kansalaisten tekemissä raiskausrikoksissa kasvua oli tapahtunut 59%. Sekä seksuaalirikosten määrä että ulkomaalaisten osuus epäillyissä nousivat muissakin rikostyypeissä. Ahdistelujen määrässä kasvua oli hurjat 521%.

Suvaitsevaisto oli tietysti selittämässä tätä eroa parhain päin. Bloggaaja Saku Timonen sivuutti raiskausten määrän nousun selittelyssä kokonaan, koska sitä on haastavampi kaunistella, ja keskittyikin ahdisteluihin. Hänen teoriansa on, että koska ahdistelu on rikosnimikkeenä uusi, on ihmisten tietoisuus siitä vielä nousemassa, joten kasvua tapahtuu jo siksi. Tämä on osin tottakin: tietysti uusi rikosnimike ei kaikille ole heti alusta saakka tuttu, joten jonkinasteista kasvua voidaan odottaa.

On kuitenkin luku, joka melko pitkälti osoittaa Timosen teorian vääräksi: 59%. Se on se kasvun määrä, joka suomalaisten tekemissä ahdisteluissa tapahtui. Tuota 59% kasvua voidaan siis käyttää eräänlaisena lähtöarvona sille, kuinka paljon rikosnimikkeen tuoreus tuottaa kasvua vielä parin vuoden jälkeenkin. Ulkomaalaisten tekemien ahdistelujen määrä oli kuitenkin lähes kymmenkertainen. Miksi tietoisuus kasvaa kymmenkertaisesti ulkomaalaisten ahdisteluista?

Timonen jopa turvautui Jori Eskolinilta tuttuun selitykseen siitä, että vaikka ulkomaalaisten rikollisuus on nousukiidossa, kokonaisrikollisuuden määrä laskee. Heidän paras selittelynsä on siis siinä, että suomalaiset tekevät niin paljon vähemmän rikoksia tätä nykyä, että edes ulkomaalaisten hurjat per cap -luvut rikoksissa eivät riitä niitä nostamaan. Se ilmeinen asia tietysti jätetään sanomatta, että ilman ulkomaalaisia rikollisuuden lasku olisi ollut vielä suurempaa.
En nyt pidemmälti pureudu Timosen tekstiin jo siksikin, että siitä paistoi laiskuus. Saku on menettämässä intohimonsa ja heitti lonkalta omalle tasolleenkin heikosti argumentoidun tekstin ihan vain rauhoitellakseen tyhmimpiä lukijoitaan. En usko hetkeäkään, että hän itsekään uskoi väitteisiinsä. Niin väsynyt tekstin tunnelma oli.
Helsingin Sanomat taas uutisoi rikostilastoista otsikolla "Ulkomaalainen joutuu Helsingissä yhä useammin rikoksen uhriksi – rikoksesta epäiltyjä ulkomaalaisia viimevuotista vähemmän"
Otsikon on tarkoitus luoda se mielikuva, että ulkomaalaiset eivät juuri tekisi rikoksia mutta joutuvat suomalaisten rikollisuuden uhreiksi.

Ulkomaalaisten tekemien rikosten uhrit ovat usein toisia ulkomaalaisia, joten siellä, missä ulkomaalaisten määrä kasvaa, kasvaa myös heidän osuutensa rikosten uhreissa. Tämä ilmiö näkyy selvästi esim. turvapaikanhakijoiden väkivaltarikollisuudessa. Eivät suomalaiset turvapaikanhakijoita rikosuhreiksi tee vaan pääsääntöisesti toiset turvapaikanhakijat.

Otsikon toinen väite siitä, että epäiltyjä olisi vähemmän, on erittäin valikoivaa totuutta. Helsingissä ulkomaan kansalaisten tekemien rikosten kokonaismäärä on pienentynyt viime vuodesta, mutta se ei tietenkään kerro koko totuutta, koska useat alueen ulkomaalaiset ovat kansalaisuuden saaneita. Itä-Uudellamaalla ulkomaalaisiin liittyvien rikosepäilyjen määrä oli kasvanut 8,5%. HS:n otsikosta saisi sen vaikutelman, kuin ulkomaalaisten rikosepäilyjen määrä olisi vähentynyt kautta maan, koska paikkaa ei määritellä.

Totuus on tietysti toisenlainen, kuten blogin alkupuolen luvut kertovat. Ulkomaalaisten rikollisuus on varsinkin omaisuus- ja seksuaalirikosten osalta nousussa. Uutisointi on jälleen täysin tarkoitushakuista ja kieroa, mutta mitäpä muuta Hesarilta enää odottaisimmekaan.

perjantai 21. lokakuuta 2016

Kusetus on voimavara

Imaami Hajjar arvioi keskustelukumppani Visalaa ja tarkkailee, ettei hän sano mitään islamofobista.
Visala epätoivoisesti tavoittelee Hajjarin hyväksyntää.
Osallistuin eilen kahteen keskustelutilaisuuteen, joista ensimmäinen pidettiin Oulun yliopistolla aiheesta "Synnyttääkö uskonto väkivaltaa?" ja toinen Puolangalla siitä, tulisiko kunnan ottaa vastaan turvapaikan saaneita ja kiintiöpakolaisia. Molemmat olivat häkellyttävän epärehellistä puhetta piiloteltuna monimutkaisiin, epäolennaisiin ympäripyöreyksiin.

Ensimmäisen keskustelun järjestäjissä olivat mm. evankelis-luterilainen kirkko ja helluntaiseurakunta rockstar-vieras oli tietysti imaami Anas Hajjar, ja hänen islam-apologiaansa oli komppaamassa uskonnonfilosofian dosentti Aku Visala. Kahden tunnin kiertelyn ja kaartelun jälkeen keskustelijat päätyivät siihen lopputulokseen, ettei uskonto aiheuta erityisemmin väkivaltaa eikä mikään uskonto ole toista väkivaltaisempi.

Visala oli suorastaan säälittävä. Hän ilmiselvästi haki hyväksyntää Hajjarilta samalla kun imaami hallitsi keskustelua täysin jo olemuksellaan. Hajjar piti ylipitkiä, epämääräisiä puheenvuoroja vailla mitään todellista sisältöä ja muiden puhuessa katseli heitä arvioivasti kuin kuningas valtaistuimelta. Visala sortui jatkuvasti pahoihin argumentointivirheisiin islamia puolustaessaan, kuten ns. vesien samentamiseen, kun hän leikki, että olisi aivan sama kysyä, aiheuttaako vaikkapa politiikka väkivaltaa.
Juuri näin islam hallitsee länsimaissa. Se ajaa poliittisella korrektiudella ja islamofobian pelolla kaikki muut alistumaan. Paikalliset uskontokunnat järjestivät siis keskustelutilaisuuden, jonka ainoa tavoite oli valkopestä islamia ja siirtää pois vastuuta sen lieveilmiöistä. Suomen uskontokunnat ovat islamin aisankannattajia.
Taka-ajatus tässä kaikessa lienee se, että jos asian kiistää riittävällä vakavuudella, se lakkaa olemasta totta. Islamin ongelmat katoavat, jos vain menestyksellä kusettaa itseään ja ympäristöään. Sali oli täynnä ensimmäisen vuoden opiskelijoita, joita oli tarkoitus aivopestä tällä keskustelun irvikuvalla, jossa molemmat keskustelijat olivat tismalleen samalla asialla. Samalla nuoriin iskostetaan ajatus siitä, että hyvän ihmisen on uskottava kyseiseen soopaan. Itsepetos on voimavara.
Puolangan paneeli. Mukana valtuuston ja sosiaalipuolen väkeä. Dioja esittelee kunnanjohtaja
Esko Rautiainen, jolta ei saanut vastauksia mihinkään tärkeisiin kysymyksiin.
Toinen farssi seurasi Puolangalla, missä kunnanjohtaja kaikella avoimuudella julisti sosialismin ihanuutta. Kunnanjohtaja perusteli tulijoiden ottamista nimenomaan taloudellisin syin: valtiontuet kasvavat, kun asukkaiden määrä kasvaa, ja kaikenlaisia mukavia määrärahoja ja korvauksia ilmaantuu myös,

Kysyin keskustelussa, onko kunnan päättäjien mielestä kestävää kehitystä ja ylipäätään moraalista käyttää maahanmuuttajia keinona pumpata veronmaksajien rahaa kuntansa talouteen.

Tähän kunnanjohtaja sanoi pääpiirteissään, että kusettavathan muutkin. Pääkaupunkiseutu saa paljon esim. asumistukia, joten Puolangankin pitää päästä jaolle veropotista. Yksi kuntalaisistakin sanoi puheenvuorossaan, että kyllä se valtiontukien virta jatkuu hamaan tulevaisuuteen, kuin raha tulisi taikaseinästä. Ilmeisesti se ajatus, että kunta pyrkisi elättämään itse itsensä, on täysin vieras.
Maahanmuuttajien kulttuuria hyvin ymmärtävä Hannele Al-Hamzawi yrittää kysyä siitä, miten päättäjät
aikovat huolehtia naisten ja lasten turvallisuudesta tulijoita otettaessa. Kylä nukkuu.
Eräs toinen kusetuksen muoto pisti korvaani keskustelussa: Puolangan biovoimaprojekti mainittiin pariinkin otteeseen. Miksi ihmeessä köyhä, hieman yli 2000 asukkaan kunta ryhtyisi biokeskusta rakentamaan? No tietysti, koska valtio ja EU tukevat sitä. Puolangan verkkosivujen mukaan biokeskuksen rahoituksesta 70% tulee Euroopan aluekehitysrahastolta, 12,5% kuntarahoitukselta (lainarahaa siis) ja 17,2% yrityksiltä. Puuttuvasta 0,3%:sta ei sanota mitään.

Tarvittaessa projektia voi venyttää ja hakea samoja määrärahoja aina uudelleen. Voimalaa ei kuitenkaan voi loputtomiin olla rakentamassa, joten uusi kusetus on keksittävä. Mamubisnes on rahakasta ja sopivasti tarjolla, joten se tuli valituksi.

Tähänkö on tultu? Pitääkö meistä tulla kansa, joka elää kusettaen itseään ja muita? Kansa, joka leikkii, että fantasioilla ja kiistämisellä voi paeta reaalielämän ongelmia ja joka ottaa elinkeinokseen sen, että pyritään viemään yhteisiä resursseja mahdollisimman paljon mahdollisimman vähällä vaivalla. 

Tämä on takuuvarma linja maamme tuhoon, ellei moista itsekästä, vastuutonta ja itsetuhoista ajattelutapaa vastaan kamppailla.


Lyhyt linkki tekstiin jaettavaksi: http://tinyurl.com/hrjxq6s

Uskontokeskustelun taltiointi: https://www.youtube.com/watch?v=57veIvdhC9s


Puolangan farssin taltiointi: https://www.youtube.com/watch?v=-60Q97W9QhI

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Opetushallitus kehottaa kouluja valehtelemaan lapsille


Opetushallitus on antanut perusopetukseen uuden ohjeistuksen, jolla tavoitellaan nimellisesti tasa-arvoa mutta käytännössä sukupuolineutraaliutta.

Sanoja "tyttö" ja "poika" ei suositella käytettäväksi, eikä sukupuolijaottelua esim. jonoihin kannateta, vaikka se yleisesti on helpoin tapa jakaa luokka kahteen kohtalaisen samankokoiseen ryhmään. Ohjeistuksessa kerrotaan, ettei sukupuolen tärkeyttä pidä korostaa, ja lapsille tulee opettaa, ettei kaikista pojista kasva miehiä ja kaikista tytöistä naisia.

Ruuna ei ole tamma, eikä eunukki ole nainen.

Olemme siis päätyneet siihen pisteeseen, jossa lapsille valehdellaan koulussa, koska vale on ideologisesti miellyttävämpi kuin totuus. Pojat kasvavat miehiksi, tytöt naisiksi. Se on pakenematon tosiasia. Ihminen voi syödä hormoneja ja silvotuttaa itseään, mutta se ei muuta hänen sukupuoltaan, tekee vain hänestä lisääntymiskyvyttömän sukupuolensa edustajan.
Ihminen on vapaa kuvittelemaan itsestään mitä haluaa, mutta kuvitelmat eivät muuta fyysistä todellisuutta. Voisin identifioitua miljonääriksi, mutta kuvitelmalla ei ole totuuspohjaa, ellei tililläni todella ole miljoonaa.
Kaikilla parittelemalla lisääntyvillä lajeilla on sukupuolten välistä biodiversiteettiä eli fysiologisia eroja, eikä ihmislaji nouse siinä muiden yläpuolelle, vaikka se keksisi muuta väittäviä aatteita.

Sukupuolten biodiversiteettiä teerillä. Urokset erottuvat naaraasta ilmiselvästi.

Tässä muutamia miesten ja naisten vähemmän näkyvistä eroista:

Miehen aivoissa toiminta on aktiivisimmillaan etu- ja takaosissa, naisen aivoissa vasemmalla ja oikealla. Miehet käyttävät ajattelussaan enemmän vasenta aivopuoliskoa, naiset tasaisemmin molempia. Miehen aivot ovat keskimäärin 7% suuremmat, mutta naisen aivoissa on enemmän sisäisiä yhteyksiä. Miehet oppivat nopeammin, naisilla on parempi kyky käsittää laajoja kokonaisuuksia ja asia, jota he oppivat nopeammin kuin miehet, on kielet. Miehet ovat selvästi naisia taipuvaisempia riskinottoon. Nuo ovat muutamia noin sadasta havaitusta neurologisesta erosta sukupuolten välillä.

Miehet ovat syntymästä saakka keskimäärin 10% naisia suurempia. Vain yksi kahdestakymmenestä naisesta omaa enemmän ylävartalon voimaa kuin keskimääräinen mies. Miehen nyrkin puristusvoima on tavallisella, harjoittelemattomalla miehelläkin suurempi kuin naispuolisilla huippu-urheilijoilla.  Naisen lantio on leveämpi ja jalat lyhyemmät kuin miehellä, ja naisen kasvojen luut ovat miesten vastaavia leveämmät lukuunottamatta keskimäärin kapeampaa leukaa.

Miehet ovat alttiimpia lähes kaikille sairauksille kuin naiset. Ainoa molempien sukupuolten sairastama tauti, joka tappaa naisia enemmän kuin miehiä ovat kasvaimet. Naiset elävät miehiä pidempään ja miesten kuolleisuus on suurempi läpi eliniän. Miehillä on naisia suuremmat keuhkot ja sydän, naisilla maksa ja munuaiset ovat miesten keskiarvoa suurempia. Miehiä ja naisia vaivaavat myös usein eri sairaudet. Miehet ovat taipuvaisempia saamaan sydän- ja verisuonisairauksia, naiset diabetesta.

Pojat saavutavat puberteetin keskimäärin kaksi vuotta tyttöjä myöhemmin. Naisen hedelmällisyys alkaa heiketä 35 vuoden iän jälkeen selvästi, mies taas pysyy lisääntymiskykyisenä pitkälle vanhuuteen.

Nuo ja lukemattomat muut erot ovat yhtä pakenemattomia kuin sukupuoli itse. Sukupuoli on tärkeä riippumatta siitä, esitetäänkö se sellaisena vai ei. Vahvinkaan ideologia ei muuta ihmisen biologiaa ja fyysistä todellisuutta. On törkeää valehdella lapsille ideologian nimissä. Se ei ole koulutusta vaan aivopesua. Nämä ovat faktat:

-Sukupuolia on kaksi.

-Sukupuolta ei voi vaihtaa.

-Kaikki elämäntavat eivät ole tasa-arvoisia. Elämä transsukupuolisena on monin  tavoin vaikeampaa ja raskaampaa kuin elämä oman sukupuolensa hyväksyen.

-Harvinaisten sukupuolen kehityshäiriöiden olemassaolo ei ole perustelu "muunsukupuolisuudelle" tai "kolmannelle sukupuolelle". Intersukupuoliset ovat kehityshäiriöstä kärsiviä, eivät oma sukupuolensa sen enempää kuin downin syndroomaa sairastavatkaan, eikä heidän tilallaan ole mitään tekemistä sen kanssa, että terve, biologinen mies tai nainen kuvittelee olevansa muuta kuin biologista sukupuoltaan.

-Lapsilla 80-90% sukupuolestaan epävarmoista kasvaa vaiheen yli ja hyväksyy biologisen sukupuolensa luonnostaan. He eivät ole transsukupuolisia vaan hämmentyneitä lapsia. Ei pidä pahentaa vaikeampaan elämään johtavaa hämmennystä vaan tukea kehitystä terveeksi aikuiseksi, joka voi elää täysivaltaista elämää.


Lyhyt linkki tekstiin jaettavaksi: http://tinyurl.com/jg7fwcm

Aiheeseen liittyvää: 
Kenestäkään ei tarvitse kasvaa transsukupuolista
Nainen tai jotain sinne päin

maanantai 17. lokakuuta 2016

Vasemmiston naiivius islamismin suhteen on vaaraksi kaikille

Monikulttuurisuuden tavoittelu on saanut vasemmiston uhraamaan kaikki muut arvonsa matkan varrella.

Poliittinen vasemmisto on luontainen ja mukava pesäpaikka islamismille ja arabinationalismille. Ensinnäkin ryhmät jakavat yhteisiä vihollisia: heistä kaikki maailmassa on pahojen länsimaisten ja Israelin vastuulla, molemmat halveksivat länsimaista arvomaailmaa sekä samoja ihmisryhmiä - lähinnä kristittyjä ja juutalaisia.

Toisekseen vasemmiston multikulturalismi ja rasisminvastaisuus sokaisevat heidät islamismin uhalle. Heidän mielessään vain vainoharhainen rasisti voisi epäillä muslimia islamistiksi tai jihadistiksi, joten he eivät huomaa ilmeisiäkään merkkejä. He kategorisesti kieltäytyvät uskomasta muslimeista pahaa, vaikka joidenkin tapausten kohdalla se olisi hyvinkin aiheellista.

Tästä naiiviudesta on lukemattomia esimerkkejä. Iso-Britanniassa työväenpuolueen johtaja Jeremy Corbyn tuki ja ylisti "hyväntekeväisyysjärjestöä", joka tosiasiassa opetti pikkulapsille jihadia Palestiinassa. Corbyn vain vaikeni, kun videonauhoja järjestön järjestämästä tilaisuudesta vuosi julkisuuteen.
Videolla alle kouluikäiset lapset laitettiin näyttelemään israelilaissotilaita ja heitä vastaan urheasti itsemurhaiskuja tekeviä marttyyreja. Britanniassa myös lakkautettiin kaksi muuta "hyväntekeväisyysjärjestöä", jotka olivat keräävinään rahaa Syyrian sisällissodan uhreille mutta tosiasiassa rahoittivat ISIS-järjestöä.
Ruotsissa islamismikohua on noussut luonnollisesti vihervasemmistolaisen ympäristöpuolueen keskuudesta, ja yhden puoluevaikuttajan yhteydet turkkilaisiin islamisteihin saivat jopa multikulturalistisen Ruotsin median pohtimaan, onko islamismi pesiytynyt ympäristöpuolueeseen.

Tämän tiedon valossa suomalaisvasemmiston naiivius keskuudessaan pesivää ääriainesta kohtaan on entistä absurdimpaa - heidän pitäisi tietää varoa. SDP hyssytteli jutun maton alle, kun sen nuorisoaktiivi Kamal Palani Jafi kehotti aseelliseen vastarintaan rasisteja vastaan ja totesi, ettei koskaan voi olla liian radikaali rasismin vastustuksessa. Valtamedia ei juuri aiheesta innostunut puhumaan, mutta jos saman olisi sanonut persunuori, olisi kohua riittänyt koko viikoksi.

Nyt toinen demareihin liittynyt maahanmuuttajavahvistus Rami Adham jäi kiinni jihadismiyhteyksistä. On käsittämätöntä, että palaneen käryä ei haistettu. Adham esiintyi hyväntekijänä, joka mukamas salakuljettaa leluja lapsille, jotka ovat jääneet Syyrian sodan jalkoihin. Aleppossa lapset nääntyvät. He syövät puunlehtiä nälkäänsä. Jos joku todella olisi heitä auttamassa, miksi ihmeessä hän veisi leluja eikä vaikkapa ruokaa ja lääkintätarvikkeita?

Lelutarina olisi surkeaa auttamista mutta loistavaa rahankeruuta.Ajatus leluista sodasta kärsiville lapsille saa ihmiset tunteen valtaan, ja lompakot aukeavat, vaikka järjellä ajatellen koko keräyksen kohde on idioottimainen. No, kävi ilmi, että Syyrian-matkat sisälsivätkin mm. kivoja yhteiskuvia jihadistisaarnaajien kanssa, joita Adham ylisti vapaustaistelijoina, ja keräysrahojen todellisen saajan voi arvata.

Tämä naiivius on vaaraksi meille kaikille, koska vihervasemmisto avaa islamisteille ja jihadisteille ovet poliittisen vaikuttamisen ytimeen. Heidän olisi aika tunnustaa, että sekä heidän aatteessaan että maailmankuvassaan täytyy olla jotain pahasti vialla, jos islamistit heidät kokevat itselleen läheisimmäksi puolueeksi ja siellä saavat rauhassa puuhastella.


Aiheeseen liittyviä tekstejä: 
Aiheellinen kysymys feministeille ja LGBT-aktivisteille
Viha kytee vasemmistossa

Tekstin lyhyt linkki jaettavaksi: http://tinyurl.com/grabkfo

lauantai 15. lokakuuta 2016

Pikkuhitlerit mielipidevainoa suunnittelemassa

Kirjarovioita ja muuta väärinajattelun jahtaamista on aina ollut, keksitty oikeutus sille vain vaihtelee.

Kaikkien sisällä elää pieni fasistipiru, joka haluaisi päästä määräilemään muita ja kieltämään epämieluisia asioita. Luonne mitataan siinä, kuinka hyvin sen pirun pitää kurissa. Kun ihminen uskoo aatteensa olevan moraalinen ja hyvä, voi itselleen oikeuttaa aivan mitä tahansa. Tarkoitus pyhittää keinot, ja fasistipiru pääsee merrasta.

Regressiivinen vasemmisto on tästä rappiosta hyvä esimerkki. Koska he uskovat aatteensa hyvyyteen, he katsovat itsensä taistelijoiksi fasismia vastaan. Taistelu vaan tekee heistä fasistisimman aineksen, mikä yhteiskunnastamme löytyy. 

Eräs regressiivinen vassari notkuu päivät sometilejäni kyttäämässä ja ahdistui tuhmanpuhumisestani siinä määrin, että yrittää nyt organisoida mielipidevainoa minua vastaan,

Täytyy sanoa, että hänen porukkansa on hulvaton esimerkki vasemmiston luonteenlaadusta: herra itse totesi keskustelussa ryhmälleen,  että Wiik puhuu tuhmia ja esittää perustelemattomia väitteitä, mikä itsessään oli perustelematon väite, koska hän ei onnistunut yhtään esimerkkiä tuottamaan. Ryhmä reagoi, ja ryhtyi kuorossa kiljumaan "Shut it down!".
Yksi ryhmäläinen selvästi omasi rasisminvastustajan tyypilliset salapoliisintaidot, koska hän sanoi, että onkin miettinyt, kuka tämän vihapuheblogin takana on. Tokihan tuossa sivun oikeassa laidassa on edelleenkin laatikko, jossa on nimeni, kuvani ja linkit sometileihini, mutta ilmeisesti vihjeitä ei ollut tarpeeksi tätä herraa varten. Onneksi ryhmän vetäjä valisti häntä asiasta.

Toinen ryhmäläinen totesi, että lakia tietenkin kannattaa käyttää mielipidevainoon. Syyllinenhän on jo valmiina, nyt ei tarvitse, kuin löytää joku rikos! Hän oli sitä mieltä, että sometileistäni täytyy löytyä jotain, mistä rikosilmoituksen pystyisi tehtailemaan. Toivotan öyhötysjahtiin onnea ja menestystä. Ryhmän vetäjä on Facebook-kavereissani, joten hän näkee nekin julkaisuni, jotka ovat kavereille suunnattuja. Ei kun penkomaan. 

Enhän minä tietenkään ainoa ollut, joka väärinajattelijaksi todettiin. Junes Lokasta esitettiin melkoisia väitteitä, ja ilmeisesti jokin vaino kansalainen.fi-sivustoa vastaan oli suunnitteilla. Jälleen ensin valikoidaan syylliset, sitten yritetään löytää se rikos, jonka jälkeen esitetään, että ollaan muka lakia valvomassa. Jostain syystä lainkuuliaisia kansalaisia kuitenkin kiinnostaa lain noudattaminen vain heidän kohdallaan, jotka on väärien mielipiteiden kantajiksi havaittu.

Pikkuhitlereiden mieli on varsin yksinkertainen: he näkevät jotain, mistä eivät pidä ja mihin he eivät osaa järkiargumentein vastata - sitten se pitää yrittää kieltää. Heillä ei viime kädessä ole edes mitään, minkä vuoksi taistella, koska he luovuttavat kaiken tärkeän pois taistelun tuoksinassa. He hylkäävät ne länsimaiset liberalismin arvot, joiden varaan yhteiskuntamme oikeuksineen on rakennettu, joten heidän aatteensa ytimeen jää heidän itsensä jäljiltä vain kasa tuhkaa. Syntyy eräänlainen maalifiksaatio, ja taistelun tuoksinassa unohtuu se, miksi alun alkaen taisteluun ryhdyttiin.

Näitä pikkufasisteja on aina ollut ja tulee aina olemaan. Milloin he tulevat kristillisyyden, milloin sosialismin, milloin kansallissosialismin ja milloin multikulturalismin nimissä. Aate vaihtuu, mutta ydinajatus on sama: kansa on tyhmää, ja sitä on väärien mielipiteiden kuulemiselta suojeltava. Hittoon liberalismin ajatukset, kuten ideoiden vapaat markkinat - nyt ollaan rakentamassa parempaa maailmaa ja suojelemassa kansaa vaarallisilta/taantumuksellisilta/harhaoppisilta/rasistisilta vaikutteilta!

He ovat aina olleet samanlaisia, ja historia muistaa heidät aina samoin: muiden ihmisten sananvapauden ja mielipiteiden ilmaisun vaientajat päätyvät aina historian väärälle puolelle, oli heidän kuvitteellinen motiivinsa kuinka jalomielinen tahansa. Antaa heidän leikkiä ja tuomita itsensä sortajien kastiin.

Lyhyt linkki tekstiin jaettavaksi: http://tinyurl.com/j996mfb

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Poliittisen pyrkyröinnin lyhyt oppimäärä


Pyrkyröinti on monitahoinen taitolaji. Ei riitä, että on tarvittava kunnianhimo ja häikäilemättömyys - on myös omattava pelisilmää ja tilannetajua, jotta opportunisminsa voi laittaa hyötykäyttöön. 

Poliittisen pyrkyrin on tietysti vaalien alla osattava arvioida ensinnäkin se, mihin ryhmään kannattaa liittyä. Pelisilmää omaava pyrkyri seuraa gallupeja jo pitkään ennen vaaleja ja valikoi puolueekseen aatteesta riippumatta sen, jolle vaalimenestystä enteillään. Keskusta on varma valinta, viime vaaleissa Perussuomalaiset olivat hyvä valinta, seuraavissa merkit ovat parhaat SDP:lle.

Mutta aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Joskus käykin niin, että väki ei vain innostu pyrkyristä ja oman puolueen kannatusluvutkin sukeltavat gallupeissa. Tällaisissa tilanteissa pyrkyrit mitataan ja jyvät seulotaan akanoista.
Yksi tapa, miten pyrkyri voisi tällaisen tilanteen hoitaa, on ryhtyä petaamaan loikkaa. Mitäpä tuota turhia lojaaliutta osoittamaan omalle puolueelle, kun unelmissa siintää loistelias poliittinen ura virkamersuineen, ja oma puolue ei sitä kovin todennäköisesti ainakaan heti tarjoa. 
Loikka kannattaa suunnitella huolellisesti. On mietittävä valmiiksi, minne aikoo loikata, ja ryhtyä muokkaamaan mielipiteitään uuden puolueen linjan mukaisiksi. Tämä hoituu vaikkapa niin, että aiemmin maahanmuuttokriittistä leikkinyt pyrkyri kääntyykin omiaan vastaan ja heittää ensimmäisen puolueensa bussin alle, että vilahtaa. Omaa väkeä voi haukkua vaikkapa rasisteiksi, jos toiveena on paikka vasemmistopuolueesta.

Tämä kaikki tietenkin kannattaa tehdä mahdollisimman julkisesti, koska mitä hyötyä on hyveliputuksesta yksin? Oman väen rasisteiksi haukkuminen ei pelkästään ole toimivaa petausta loikalle, se on myös takuuvarma  keino saada itselleen näkyvyyttä. Vaikka olisi pikkupoliitikko, jonka kirjoitukset eivät muuten ketään kiinnosta, jos haukut hallituspuolueen lyttyyn sen sisältä, saat takuulla näkyvyyttä.
Vasemmistolaisia varten mielistelyn ja hyveliputuksen ei tarvitse olla edes kovin hyvin peiteltyä. He rakastavat automaattisesti tekstejä, jotka ovat heidän kanssaan samaa mieltä, eivätkä pysähdy pohtimaan motiiveja tai väitteiden todenmukaisuutta. Hölmöläiset jakavat pyrkyrin hyveliputusta keskuudessaan ylistävin saatetekstein. Koska he sokaistuvat vahvistusharhan hurmoksesta, he eivät huomaa, että heitä huijataan, ja pyrkyri on askeleen lähempänä virkamersua.
 Tämän jälkeen pyrkyri toivoo, että hän joutuisi nykyisen puolueensa julkisen harjauksen kohteeksi puheidensa vuoksi. Se saisi pyrkyrin näyttämään entistä enemmän hyveellisyyden marttyyriltä hölmöläisten silmissä, tarjoaisi ennennäkemätötä medianäkyvyyttä sekä tekisi mukamas sydämestä tulevasta mielenmuutoksesta uskottavamman uudelle puolueelle. Pyrkyri voisi harjauksen alla esittää tulleensa puolueensa mielipidevainon uhriksi. Fiksu puolue ei siis auta pyrkyriä harjaukseen ryhtymällä.

Pyrkyri voi kuitenkin myös töpeksiä. Hän voi paljastaa todelliset motiivinsa ilmaisemalla sen, ettei hän koskaan ole vilpittömästi minkään puolueen takana ollut, kunhan on ajanut omaa etuaan. Pyrkyri voi myös unohtaa sen, ettei oikea puolue riitä: on oltava siinä määrin pidetty ihminen, että sinua äänestetään ylipäänsä. Jos ääniä tulee 3, joista yksi on itseltä ja kaksi vanhemmilta, ei mikään jäsenkirja pelasta. Jos tämä unohtuu, pyrkyri voi runnella loikkaamisen sivuvaikutuksena maineensa niin pahoin, ettei sitä enää käy korjaaminen.

Pyrkyri siitä tuskin lannistuu. Hän vain yrittää entistä kovemmin ja ehkäpä ryhtyy pohtimaan seuraavaa takinkääntöään. Kaikenlaista maailmaan mahtuu.

Lyhyt linkki tekstiin jaettavaksi: https://goo.gl/6NgFfA

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Palefacen ghetto-larppauksesta tulikin totta

Kuvankaappaus Palefacen videolta. Taposta epäilty Al-mehsen on ympyröitynä. Kvassa myös mm. vasemmistopoliitikot
Paavo Arhinmäki ja Suldaan Said Ahmed, Paleface itse eturivissä vasemmalla. (Kuvankaappaus: MV-lehti)
Kun ajaa tietynlaista politiikkaa, on turha yrittää irtisanoutua sen seurauksista. Kuitenkin seurausten pakeneminen on vasemmiston puolella jo suoranainen toimintatapa. Ajetaan holtitonta maahanmuuttopolitiikkaa, ja kun haittavaikutukset alkavat näkyä, sanotaan: "Mutku emmä tätä tavoitellut", vaikka yksittäisiä onnistumisia hehkutetaan oman työn tuloksena. Vastuuta tekojensa seurauksiin ei voi valikoida mukavuuden mukaan.

Ilmiö laajeni myös vasemmiston kulttuurisiipeen, kun kävi ilmi, että Helsingin Puotilan kappelin läheisyydessä 86-vuotiaan puukottanut Al-Muntazar Al-mehsen oli esiintynyt Palefacen Emme suostu pelkäämään -kappaleen videolla. Ehkäpä jotain pelättävää kuitenkin oli.

Paleface itse poisti asiasta kysyneiden kommentit seinältään parin päivän ajan, kunnes jutusta tuli niin peruuttamattoman julkinen, että siihen oli pakko ottaa jotain kantaa. Lopulta hän kirjoitti geneerisen kauhistelun järkyttävästä rikoksesta ja tietysti irtisanoutui väkivallasta. Arvattava reaktio muttei kovin rehellinen. Paleface kun on itse ylläpitänyt vasemmiston rikollisuutta ihannoivaa kulttuuria.

Varsinkin Palamaan-kappale on saanut ihmiset kritisoimaan miehen tekopyhyyttä. Kyseisessä kappaleessa sanotaan mm. seuraavanlaista:

Laita palaan se hullun audi, hallitus leikkaa meiltä kurkut auki.
Aika maksaa velka pois ja luovuttaa verta poika. 
Ette muka osanneet ennakoida, että suomipoika alkaa mellakoida.
Seuraamukset on raskaita, Jari ottaa vastaan rahat,All Cops Are Bastards, A.C.A.B.
Kenen booliin ne paskantavat, kun ne jatkaa leikkauksii valtiontalouden vakauden nimissä, 
kunnes ne seisoo Haminan valleilla kuopan reunoilla rivissä. 
Täytyy jaksaa kaikenlaista paskaa ilmasuvapauden nimissä. 
Pitäis pelkää omii koiria mut ne pelkää ISIStä.

Melkoista retoriikkaa. Ollaan laittamassa kurkunleikkaajaministerit kuopan reunalle, on aika luovuttaa verta, ja eri mieltä olevien ilmaisunvapautta ei haluta sietää. Kappaleen videossa taas on lisää rikollisuuden ihannointia, kun mellakointi esitetään jonkinlaisena jalona tekona fasistista hallitusta vastaan.

Taposta epäilty Al-mehsen edustaa varsin tyypillistä vähemmistö-vasemmistolaisen luonteenlaatua: hän on pauhannut netissä jenkkien ja Israelin pahuudesta, syytti Ranskaa siihen kohdistuneista ISIS-iskuista ja jakoi pro-Palestine-materiaalia. Mentaliteetti on juuri se, mitä vasemmisto pyrkii vähemmistöissä luomaan: että kaikki ikävä omassa elämässä on jonkun muun - yleensä valkoisen miehen - syytä, ja valkoiset eivät ole vastuussa pelkästään omistaan vaan myös ruskeiden ihmisten valinnoista.

Ei ole mikään ihme, että vähemmistöjen edustajat vasemmiston hellässä huomassa oppivat vihaamaan valtaväestöä sekä hallitusta ja valtiota, jotka sitä edustavat.

Kun tähän päälle heittää osallisuuden alakulttuurissa, jossa väkivaltaa avoimesti ihannoidaan, on ongelmia syytä odottaa. Paleface ei tietenkään ole vastuussa videollaan esiintyvän miehen tekosista, mutta häneltä on liian myöhäistä enää olla tuomitsevinaan väkivaltaa.

Varakkaan perheen nappulana Palefacella ei takuulla ole mitään omakohtaista yhteyttä mellakointiin tai siihen tyytymättömyyteen vallitsevaa yhteiskuntaa kohtaan, josta hän laulaa, joten hänelle ghettoangstin leikkiminen on varmaan ollut jonkinlaista hauskaa roolipeliä. Siksi uskon hänen vilpittömästi olevan järkyttynyt ghetto-leikkinsä muuttumisesta todeksi, mutta aikuisena ihmisenä hänen olisi pitänyt ajatella ihannoimansa kulttuurin seurauksia etukäteen.

Hän on edistänyt väkivaltakulttuuria, tarkoitti sitä tai ei, eikä irtisanoutuminen auta, kun vahinko on jo tapahtunut.

lauantai 8. lokakuuta 2016

Pilaavatko pimpsapuheet Trumpin kampanjan?


Olen oppinut suhtautumaan varauksella siihen, kun valtamedia povaa Trumpin kampanjan tuhoa hänen viimeisimmän tempaustensa takia. 

Nyt mm. Iltalehti ja Helsingin Sanomat povaavat Trumpille vaikeuksia vuonna 2005 nauhoitettujen törkypuheiden vuoksi. Nauhoite oli tehty bussissa matkalla saippuasarjan kuvauksiin, ja nauhalla Trump kertoo mm. varatun naisen piirittämisestä ja sanoo, että naiset antavat hänen vaikka kouria heitä sukuelimistä, koska hän on tähti. Arvioin tämän illan Patriarkaatti-podcastissa, ettei moinen mitenkään riitä Trumpin kampanjaa romuttamaan, ja nauhan nyt kuunnelleena olen asiasta entistä varmempi.

Nauha ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi paha aiheuttamaan pysyvää vauriota Trumpille. Koko Trump-ilmiö on rakennettu suorapuheisuuden ja poliittisen epäkorrektiuden varaan, joten ihmiset tietävät Trumpilta suorapuheisuutta odottaa. Toisekseen Trump-kohuja tulee niin tiuhaan, etteivät ne jaksa ketään enää erityisesti kauhistuttaa.

Kolmannekseen Trumpia suojaa hurskastelun puute: tyypillinen republikaani on kristilliskonservatiivi ja olisi jo tekopyhyyden vuoksi pahassa paikassa. Lisäksi sellaiselta persoonalta lievempiäkin puheita pidettäisiin täysin epäsopivina. Trump ei koskaan ole teeskennellyt olevansa puhdas pulmunen. Hän on useaan otteeseen eronnut ja jopa pehmopornoleffassa esiintynyt mies, jolla on tunnetusti heikkous kauniisiin naisiin, joten kukaan ei ylläty Trumpin puheista.

Kun Trumpin tuhoa ties kuinka monetta kertaa povataan, on syytä pitää mielessä myös, mistä kaikesta Trump on aiemmin selvinnyt:
  • Hän loukkasi Irakin sodassa kaatuneen sotilaan perhettä vihjaamalla, että muslimisotilaan äiti on alistettu hiljaiseksi.
  • Hän esitti spastista matkiessaan vammaista toimittajaa.
  • Hän vihjasi, että aseenkantovapauden kannattajat voisivat ehkä ampua Hillary Clintonin.
  • Häntä vastaan on esitetty raiskaussyytöksiä.
  • Hänen kiinteistöfirmansa on maksanut korvauksia mustien syrjimisestä asuntojen myöntämisessä.
  • Hän on käyttänyt paperitonta työvoimaa, tuonut työvoimaa Meksikosta ja häntä on syytetty Kuuban kauppasaarron rikkomisesta bisneksissään.
  • Hän on jättänyt palkkoja maksamatta työntekijöille ja ollut mukana tuhansissa oikeusjutuissa.
  • Trump University -kursseja vastaan on useita syytteitä petoksellisesta toiminnasta.
  • Hän väitetysti kutsui latinotaustaista missiä Miss Piggyksi ja Miss kodinhoidoksi sekä naispuolista toimittajaa nimellä cunt (vittu, narttu).
Mikään em. ei ollut tarpeeksi tuhoamaan Trumpin kampanjaa. Asia voi hyvinkin olla juuri niin, miten Trump sen itse sanoi: että hänen kestäisi vaikka ampua ihminen kadulle menettämättä äänestäjiä. Mutta mistä tämä sitten johtuu? Pitkälti siitä, miten media on Trumpia kohdellut. He ovat nostaneet hänen jokaisen möläytyksensä otsikoihin ja siten saaneet ne kärsimään täyden inflaation. Samalla kansa on tullut turrutetuksi Trumpin tempauksille. Paheksunta vain lisää Trumpin kannatusta, koska se saa hänet entistä voimakkaammin näyttämään kapinalliselta, joka ei pc-kulttuurista ja muusta nykyajan humpuukista piittaa.

Tätä Trump-kohua takuulla pyöritetään jonkin aikaa jo Wikileaksin vuotamien Hillaryn sähköpostien pitämiseksi poissa uutisista.

Sähköposteissa varmentuivat entisestään Hillaryn syleilevän lämpimät välit Wall Streetin maailmaan, vaikka äänestäjille Clinton leikkii, että hänestä tulee presidentti, joka laittaa pörssi- ja pankkimaailman paksut katit kuriin. Hillary oli myös fantasioinut pankkiireille pitämässään puheessa koko pohjoisen pallonpuoliskon kattavasta, valtiorajattomasta kauppa-alueesta, mikä on globalisteille tietysti aivan peruskauraa.

Trump-kohut tarjoavat kuitenkin medialle hyvän harhautuksen ikäviä Hillary-uutisia vastaan. Näimmehän me jo edellisten Wikileaks-paljastusten aikaan, miten suomalainen media puhui vain Trumpin edesottamuksista samalla kun Hillary tekopyhästi vakuutteli, että on autettava Syyrian pakolaisia, ja kävi sähköposteissa keskusteluja siitä, miten Syyriaa on epävakautettava lisää Iranin geopoliittisen aseman heikentämiseksi. Taktiikka on kääntynyt itseään vastaan: se on ollut kuin rokote Trumpiin suunnattua tuohtumusta vastaan. Kansa on turtunut ja parhaimmillaankin huvittunut Trumpin edesottamuksista.

Can't stump the Trump. Oranssi on uusi musta.

torstai 6. lokakuuta 2016

Kiemunkia viedään roviolle, mutta missä todella palaa?

Perussuomalaisten Terhi Kiemunki liittyi tuhmanpuhujiin, joita yritetään muutamalla päiväsakolla
estää sanomasta ikäviä asioita maahanmuutosta ja sen seurauksista.

Perusvapauksien tarpeettomilla rajoitteilla on taipumus kääntyä itseään vastaan, ja juuri niin käy perusmuotoiselle kiihottamiselle kansanryhmää vastaan. Kyseisen rikoksen törkeä muoto tarkoittaa esim. joukkotuhontaan yllyttämistä, mutta perusmuotoisena kiihotus voi tarkoittaa aivan mitä tahansa. Laki on niin epämääräinen, että aroista aiheista puhuessa sen rajaa on mahdoton määrittää.

Terhi Kiemunki sai syytteen perusmuotoisesta kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, koska hän tekstissään "Kun unelma on saavutettu, on myöhäistä katua" otti esille muslimien muodostaman turvallisuusuhan. Kiemunki ei väittänyt jokaisen muslimin olevan vaarallinen, mutta totesi muslimipopulaation koon vaikuttavan suoraan maan turvallisuuteen.

Kiemunki teki itse tutkintapyynnön itsestään rasismisyytösten alla. Syyttäjä sanoi tätä poikkeukselliseksi ja toivoi, etteivät ihmiset "kuormittaisi järjestelmää" niin. Mikäli rikos todella on tapahtunut, miksi syyttäjälle on väliä ilmoituksen tekijällä? Eikö ole vain hyvä, että tapahtunut rikos tulee selvitettyä? Vai onkohan niin, ettei mielipidevaino olekaan yhtään kivaa, kun kohde kääntää itse koko kuvion vitsiksi?

Terhin kirjoituksen ensisijainen viesti eli muslimipopulaation haittavaikutukset turvallisuuteen ovat kiistaton tosiasia. Yrittäkääpä keksiä muslimimaa, joka on yhtä turvallinen kuin Suomi. Yrittäkääpä sitten miettä länsimaa, josta on tullut mukavampi, turvallisempi ja rauhallisempi paikka rauhan uskonnon edustajien massamaahanmuuton seurauksena. No yrittäkää keksiä edes joku sellainen maa, jossa turvallisuus on pysynyt samana muslimien määrän kasvaessa, eikä rikosten määrä ole lisääntynyt!
Miten meni? Aivan niin.

Vaikka ehdoton enemmistö muslimeista on lakia noudattavia ihmisiä, on heillä ryhmänä aina kielteinen vaikutus alueen turvallisuuteen. Harva saksalainenkaan oli joukkotuhontaa harjoittava natsi, ja harva kamputsealainen kuului punaisiin khmereihin, mutta tuottelias vähemmistö riittää tekemään ryhmästä uhan ympäristölleen.

Islamin tuhovoiman uhreja ovat useimmin muslimit itse. He kuolevat sodissa ja terroriteoissa meitä useammin, ja heidän on elettävä sortavan kulttuurin ja uskonnon kanssa päivästä päivään. Islamin terve kritiikki ei siis ole hyökkäys heitä vastaan ihmisinä vaan heidänkin etunsa ajamista. Islamin katoaminen maan päältä olisi muslimimaiden pelastus ja portti nykyaikaan. Muhammedin ajoista lähtien islam ja sen globaali jihad ovat jättäneet lähes 200 miljoonan ruumiin vanan jälkeensä.

On jokseenkin koomista, että uskonnon edustajia edes katsotaan kansanryhmiksi. Uskontohan on vain tavallinen ideologia, johon sisältyy mielikuvituskaveri ja yliluonnollisia elementtejä. Jos siis vaikkapa Suomen Vastarintaliike kehittäisi jumalolennon mukaan ideologiaansa, heistä tulisi suojeltu kansanryhmä, jota ei saa arvioida millään tavoin uhkaavaksi ja  josta ei saa esittää yleisluontoisia lausuntoja.

On ymmärrettävää, että esim. rotu, seksuaalisuus ja äidinkieli ovat laittoman syrjinnän perusteita, koska niitä ei kukaan valitse, eivätkä ne kerro yksilöstä mitään piirteinä riittävällä tarkkuudella. Uskonto on toista maata. Aikuinen ihminen valitsee maailmankatsomuksensa, ja se valitaan omien arvojen pohjalta. Aivan samoin kuin vastarintaliikkeen jäsenyys kertoo jotain kantajansa ajatuksista, kertoo uskonto olennaisia asioita kantajansa maailmankuvasta, älykkyydestä ja moraalista.

Kiemunki totesi ikävät faktat ääneen. Ne ongelmat eivät katoa vaikenemisella, ne vain ajavat meidät samaan, pelottavaan tilanteeseen, jossa esim. Saksa, Ranska, Britannia ja Ruotsi ovat. Meillä ei ole varaa toivoa, että ehkäpä muslimiyhteisö yhtäkkiä menettää vaarallisen aineksensa. Sitä ei ole tapahtunut 1300 vuoteen; en usko sen tapahtuvan huomenna.

Mikäli me aiomme onnistua yhteiskuntana, on meidän kyettävä puhumaan ongelmista myös silloin, kun se ei ole poliittisesti korrektia. Maahanmuuton ongelmia ei voi toivoa pois. Kiemungin ohella muita tutkinnassa olevia ovat mm. Teuvo Hakkarainen, Sebastian Tynkkynen sekä Ilja Janitskin, joka tänään määrättiin vangittavaksi. Samalla kun näitä ihmisiä tutkitaan ja syytetään, maahanmuuton ongelmat sen kun paisuvat.

Miksi me katsomme ihmisiä, jotka yrittävät varoittaa tulipalosta, emmekä sammuta itse paloa? Lähetin voi ampua, mutta liekit sen kun loimuavat. Ennemmin tai myöhemmin kaikkien on kohdattava todellisuus. Toivon, että se Suomen kohdalla on ennemmin, koska mitä pidemmälle ongelmien antaa kyteä, sitä raskaampaa niiden korjaaminen tulee olemaan.

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Vaadin SDP:ltä pedofiliasta irtisanoutumista


SDP keksi sitten yrittää hyveliputtaa ja keräillä moralismin irtopisteitä vaatimalla, että kaikki kunnallisvaaliehdokkaat sitoutuvat rasisminvastaiseen julistukseen. 

Ensimmäinen kysymys tietysti on, että keitä nämä ihmiset ovat keneltäkään muulta vaatimaan yhtään mitään? Heillä on oma puolueensa, tehköön siellä, miten haluavat, ja antakoon muiden hoitaa asiansa tavallaan.

Äkkiseltään rasisminvastainen julistus kuulostaa harmittomalta, mutta julistus ei tosiasiassa vastaa sisällöltään sen jalomielisen kuuloista nimeä. Julistus on perin pohjin sananvapautta vaientava, antiliberaali ja epä-älyllinen, ja se pyrkii vaimentamaan julkista keskustelua tavalla, joka takuulla olisi yhteiskunnan ilmapiirille vahingollinen.

Harvalla olisi mitään rasisminvastaisuutta vastaan, mutta julistuksen toinen pykälä koskeekin jotain aivan muuta:
"[Sitoudumme ] kieltäytymään näyttämästä, julkaisemasta tai levittämästä näkemyksiä, jotka herättävät tai lietsovat tai joiden voi perustellusti odottaa herättävän tai lietsovan ennakkoluuloja, vihamielisyyttä ja kahtiajakoa eri etnisten tai kansallisten tai uskonnollisten ryhmien kesken sekä puuttumaan kaikenlaiseen rasistiseen käyttäytymiseen ja rasistisiin mielipiteisiin." 
Rasisminvastainen julistus siis kieltäisi sinua esim. kertomasta, että olet joutunut maahanmuuttajan tekemän rikoksen uhriksi, koska sellaisen voi odottaa herättävän tai lietsovan ennakkoluuloja. Et saisi myöskään paljastaa maahanmuuttajille kielteisiä rikostilastoja tai puhua vaikkapa islaminuskon sortavista piirteistä.

Puheen hyväksyttävyydelle asetetaan täysin rationalismin vastainen rajoite: hyväksyttävyyttä ei määrittele se, mikä on totta, vaan se, mikä on ideologisesti miellyttävää ja mielenpahoitusta välttävää.

Tämä ajattelu ei tietenkään rajoitu julistukseen, vaan se on olennainen osa multikulturalismin aatetta. Kun viittasin tiettyjen etnisten ryhmien huonompiin menestysmahdollisuuksiin heikomman keskimääräisen ÄO:n tuottavien geenien vuoksi, toimittaja Maria Pettersson vastasi kutsumalla väitettä rasistiseksi. Hän ei edes pysähtynyt miettimään, eikö hänen kannattaisi ennemminkin pohtia, mikä on totta. Kun persuedustaja mainitsi Otanmäen ryöstömurhan eduskunnassa, tuli Eva Biaudet'lta välittömästi huudahdusta: "Aika rasistista!"

Julistus on myöskin loukkaus sinänsä: koko julistuksen tyrkytys perustuu olettamukseen siitä, että suomalaiset eivät välttämättä vastustaisi rasismia. Ei meillä ole roskaamisen, pedofilian tai eläinrääkkäyksen vastaisia julistuksia, ja jos joltain erikseen vaatisi pedofilian tuomitsemista, se otettaisiin aikamoisena loukkauksena. Aivan samoin tulisi suhtautua alentuvaan ja holhoavaan rasisminvastaisuuden vaatimiseen.

Ja mitä moinen tekee yleiselle keskustelulle ja ihmisten luottamukselle viranomaisiin? Mikäli poliitikot ja virkamiehet todella sitoutuisivat rasisminvastaiseen julistukseen, voisimme siis varmuudella tietää, että he eivät tule toteamaan ääneen tosiasioita, mikäli ne ovat ristiriidassa monikulturismin kanssa.

Jo nykyinen pimityksen ja valkopesun taso on saanut yhä useamman menettämään luottamuksensa politiikkaan, oikeusjärjestelmään ja mediaan, ja samalla se on tuottanut vastamedian, jota vastamedian avuliaimmat rakentajat  - ne pimittäjät, jotka vastamedialle loivat markkinaraon - ovat hurskastelevasti tuomitsemassa, vaikka olisivat omalla rehellisyydellään voineet MV:t välttää.

SDP:ssä tuskin oikeasti rasismi kiinnostaa pisaraakaan. Julistuksen allekirjoittamisen vaatiminen muilta vaan on heille halpa kikka, jolla voi yrittää asettua moraalisen johtajan asemaan laittamaan alhaisemmalle paarialle vaatimuksia. Koska tuo on peli, johon kuka tahansa voi ryhtyä, vaadinkin nyt, että jokainen SDP:n jäsen irtisanoutuu julkisesti seuraavista asioista:

-Ilkivalta
-Murhat
-Raiskaukset
-Varkaudet
-Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö
-Kesäkissojen pitäminen
-Eläinrääkkäys
-Vanhukselta kavaltaminen
-Saastuttaminen
-Seksuaalinen häirintä

Ai ette ala irtisanoutumaan noista ja kirjoittamaan julistuksia noita asioita vastaan ihan vain siksi, että minä keksin niin vaatia? Millaisia ihmisiä te oikein olette? Kai tästä on pääteltävä, että SDP on luonnosta piittaamattomien, vanhuksia kaltoinkohtelevien raiskaajien puolue. 

Lyhyt linkki tekstiin jaettavaksi: https://goo.gl/2vrqwg

tiistai 4. lokakuuta 2016

Kenestäkään ei tarvitse kasvaa transsukupuolista

Sukupuolestaan hämmentyneille lapsille tehdään nykyään murrosiän estäviä hormonihoitoja, ja jopa leikkauksia. Luonnolliset biologiset prosessit, jotka tapahtuvat jokaiselle terveelle yksilölle, estetään ideologisista syistä. On käsittämätöntä, ettei moista katsota lapsen pahoinpitelyksi.

 Paavi Fransiskuksen kuherruskuukausi edistyksellisten kanssa päättyi kuin seinään, kun paavi tuomitsi transsukupuolisuuteen yllytyksen koulujärjestelmässä.

Täytyy sanoa, että olen kerrankin paavin kanssa samaa mieltä: transsukupuolisuuden normalisointi ei kuulu lasten terveeseen kasvuympäristöön. Trans-agendaa on ajettu linkittämällä se keinotekoisesti samaan ryhmään LGB-oikeuksien kanssa, vaikka ensimmäisessä on kyse tyytymättömyydestä omaan kehoon, jälkimmäisissä seksuaalisesta suuntautumisesta. Kyseessä ovat aivan erilaiset ilmiöt, ja mm. räikeän homoseksuaali toimittaja Milo Yiannopoulos on puhunut sitä vastaan, miten trans-agendaa viedään eteenpäin homojen oikeuksien reppuselässä.

Vaikka suvaitsevaisuusoppi sanoisi mitä, kaikki elämäntavat eivät ole tasaveroisia, eikä niitä sellaisina tulisi lapsille esittää.

Transsukupuolisena eläminen on monin tavoin raskaampaa kuin oman sukupuolensa hyväksyvänä eläminen. Transsukupuoliset ovat alttiimpia mielenterveys- ja päihdeongelmille, ja heillä on jopa monikymmenkertainen itsemurhariski. Ilman näitä ongelmiakin elämä on vaikeampaa: transsukupuolinen elää usein hautaan saakka epäterveellisen hormonihoidon varassa ja teetättää tuskallisia, peruuttamattomia ja usein tuloksiltaan epätyydyttäviä leikkauksia. 
Leikkaukset ovat kammottavampia kuin useimmat tietävät: miehestä naiseksi vaihtavalle tehdään peräsuolen ja peniksen osista keinotekoinen ontelo, jonka syvyys ei riitä normaaliin yhdyntään. Kyseessä on pinnallinen imitaatio naisen elimistä. Koska "vagina" ei ole oikea, se ei puhdista itseään kuten naisen välineistö, joten ontelosta on säännönmukaisesti huuhdottava sinne erittyvää limaa ulos. Onteloa on myös säännöllisesti venytettävä, jotta se ei supistu. Tämä luonnottomuus saa monet leikkaukseen menneet pettymään tuloksiin: ei heistä tullutkaan naisia.
 Joka viides "sukupuolikorjattu" transsukupuolinen katuu leikkausta, eikä sadan tutkimuksen metatutkimuksessa leikkauksilla havaittu olevan mitään elämäntyytyväisyyttä parantavaa vaikutusta. Sen pitäisi olla hälyttävää meille yhteiskuntana: mitä me teemme näille ihmisille? Onko raakalaismainen silvonta todella oikea tapa hoitaa tilaa, jossa mieli ei pysty hyväksymään fyysistä todellisuutta?

Alammeko seuraavaksi hoitaa kehodysforiasta kärsiviä silpomalla heiltä raajoja irti, sokeuttamalla ja halvaannuttamalla heitä? Kehodysforia (BIID) oireilee mm. haluna olla sokea, kuuro, halvaantunut tai menettää raajoja, eikä se poikkea mitenkään siitä, mitä sanomme transsukupuolisuudeksi.

Toinen tapa, miten transsukupuolisuus eroaa seksuaalisista suuntautumisista on vielä merkittävämpi: transsukupuolisuuden voi välttää!

Homojen eheytyshoidot ovat tuottaneet karmaisevia tuloksia, jopa itsemurhia ja itsensä silvontaa, ja usein eheytyshoidossa olleet joutuvat vuosien terapiaan, jossa kumotaan eheytyshoidon tuhoisia vaikutuksia psyykeen. Transsukupuolisuus nuorilla taas on useimmiten ohimenevää: 88% sukupuolestaan hämmennystä kokevista tytöistä ja 98% pojista hyväksyy ajan mittaan biologisen sukupuolensa täysin, jos hämmennyksen annetaan rauhassa mennä ohi.

Miettikääpä sitä: Sadasta pojasta vain kahdesta "tarvitsee" tulla transsukupuolinen, jos heidät jätetään rauhaan ja luonnollisen sukupuolen hyväksymistä tuetaan. Kuinka moni päätyy elämään raskaampaa transsukupuolisen elämää, vaikka se olisi täysin vältettävissä, jos lapsen päätä sekoitetaan trans-agendalla ja sukupuolidysforiaan yllyttämisellä?

Lapsilla on monenlaisia kasvuvaiheita, ja niihin usein liittyy henkisiä ja käytöksellisiä oireiluja. Emme me minkään muunkaan hetkellisen ongelman vuoksi ala opettamaan lapselle, että ongelmasta tulee tehdä hänen pysyvä tilansa loppuelämäksi. Sukupuoli-ideologia harhaanjohtaa lapset luulemaan, että elämä on yhtä helppoa miten vain, ja tukee hämmennystä siellä missä tulisi tukea lapsen tervettä henkistä kehitystä.

 Kun mielikuvat ovat ristiriidassa fyysisen todellisuuden kanssa, se ei voi olla todellisuus, joka on väärässä omasta luonteestaan. Mieli on korjattava sopimaan todellisuuteen niin usein kuin se vain on mahdollista. Kaikkien kohdalla se ei toimi, mutta 88% hämmentyneistä tytöistä ja 98% pojista voi elää normaalia elämää.

Ei syöpää ja veritulppia aiheuttavia hormonihoitoja. 
Ei groteskeja silpomisia ja leikkauksen loputonta, inhaa jälkihuoltotyötä. 
Ei kohonnutta riskiä mielenterveyden ongelmiin. 
Mahdollisuus normaaliin avioliittoon ja lastenhankintaan.
Elämä vailla pelkoa syrjinnästä tai ennakkoluuloista. 

Millainen raakalainen veisi ne pois lapselta, jos ne ovat käden ulottuvilla? Historia tulee tuomitsemaan meidät takuulla siitä, miten primitiivisesti ja julmasti kohtelemme psykiatrista apua tarvitsevia ihmisiä ja herkässä kasvuiässä olevia lapsia.

Se ei ole mikään loukkaus transihmisille vaan vaatimus heidän oikeuksiensa toteutumiselle. Heillä on oikeus hoitoon, joka oikeasti auttaa heitä, ei runtele heitä masentuneiksi, itsetuhoisiksi, silvotuiksi ja lisääntymiskyvyttömiksi.


Lyhyt linkki tähän tekstiin jaettavaksi: https://goo.gl/X7SUY6

maanantai 3. lokakuuta 2016

Onko konservatiivinen nainen tyhmä ja itsetuhoinen?

On vapautta, ja on hyviä ja huonoja tapoja käyttää sitä. Kestävää onnea ei
useinkaan saavuteta loikkimalla yhdestä spontaanista nautinnontavoittelusta toiseen.
Kaverini vinkkasi minulle erään nettifoorumin keskustelun, jossa puhuttiin minusta ja konservatiivisista naisista ylipäänsä. Ketjua lukiessani tajusin, kuinka harva ymmärtää, mitä konservatismi on. Usea henkilö oli sitä mieltä, että nainen konservatiivina on tyhmä tai itsetuhoinen, koska hän ajaa omien oikeuksiensa menetystä, mutta tietenkään he eivät menneet yksityiskohtiin siinä, että mitä oikeutta konservatiivit olisivat naisilta viemässä.

Konservatismi ei ole tarkkarajainen ideologia vaan suhtautumistapa, jonka kehyksessä on useita ideologioita ja ideoita. Konservatiivi on yleensä klassinen liberaali tai libertaari. Hän kannattaa suppeaa valtionhallintoa ja vähäistä verotusta ja säätelyä. Sosiaalinen konservatiivi arvostaa perinteistä perhettä sekä luonnonmukaisia yhteiskunnan rakenteita ja sukupuolirooleja.
 Kristilliskonservatiivit ovat oma, erillinen ryhmänsä, eivät konservatiivien alalaji, koska he ovat pääsääntöisesti säätelystä pitäviä, autoritäärisiä ja jokseenkin sosialistisia. Epäilen, että konservatiivisista naisista omien oikeuksiensa tuhoajina puhuvat sekoittavat konservatismin juuri kristilliskonservatismiin, johon kuuluu usein mm. abortin vastustaminen. Väärinkäsitys on jättimäinen, koska konservatismi on naisille selviytymisvaiston ja oman edun kannalta ehdottomasti järkevin vaihtoehto.
Onnellisuusmittausten mukaan naiset ovat nykypäivänä onnettomampia kuin 1950-luvulla. Kuitenkin feministit yrittävät vakuuttaa meille, että se sama linja, joka on alasajanut onnellisuuttamme puoli vuosisataa, tulee vielä jonain kauniina päivänä tuottamaan onnellisimman mahdollisen yhteiskunnan. Uskokoon moiseen fantasiaan kuka haluaa. Nykypäivän ihanne supernaiseudesta, johon sisältyy ura, lapset, harrastukset, seksi ja vilkas sosiaalinen elämä on yksinkertaisesti liian raskas naisille.

On täysin normaalia tavata minun ikäiseni nainen, joka on ollut kuusi kertaa kihloissa ja jolla on lapsia useille eri isille. Vapaata seksiä ihannoiva hookup-kulttuuri ja tukiaiset mahdollistavat huonon arvostelukyvyn parinvalinnassa: ei tarvitse miettiä, olisiko kumppani hyvä isä tai äiti lopuksi ikää, yhteiskunta kyllä hoitaa. Syntyy myrkyllinen kehä, kun näiden sängystä toiseen hyppijöiden lapset kasvavat ilman oikean parisuhteen mallia ja tulevat sitten itse pärjäämään vielä huonommin parisuhteen muodostuksessa. Ongelma pahenee sukupolvi sukupolvelta.

 Kukaan ei toivoisi lapsilleen yksinhuoltajuutta tai viikonloppuisyyttä, ja sille on hyvä syy: pysyvä parisuhde nyt vaan on paras tapa tuottaa onnellinen, tervehenkinen ja taloudellisesti tasapainoinen elämä. Tutkimuksen mukaan 50% naimisissa olevista naisista arvioi itsensä "hyvin onnelliseksi" kun taas sinkuista niin sanoi 25%. Toisessa tutkimuksessa naimisissa olevista miehistä 52% ja naisista 47% ilmoitti olevansa erittäin tyytyväisiä elämäänsä, kun taas sinkuilla luvut olivat 35% ja 33%. Naimisissa olevat humalajuovat vähemmän ja ovat selvästi harvemmin vakavasti masentuneita. Avioliitossa elävät ovat myös taloudellisesti turvatumpia.

Yhteiskuntamme murenee parisuhteen ja perheen mukana. Mitä suurempi määrä aviottomia lapsia ja eroja yhteisössä on, sitä enemmän on muitakin sosiaalisia ongelmia. Tämä näkyy selvästi afroamerikkalaisissa yhteisöissä, joissa keskimäärin 75% lapsista syntyy avioliiton ulkopuolella. Isättömistä lapsista tulee köyhiä viisi kertaa muita todennäköisemmin, ja he päätyvät vankilaan 20 kertaa todennäköisemmin. Lapsen näkymät ovat myös mielenterveyden, koulutuksen ja uran kannalta heikommat ilman kahta vanhempaa.
Joka toisella afroamerikkalaisella naisella on herpes, ja mustan 36-49-vuotiaan sinkkunaisen keskimääräinen varallisuus on viisi dollaria. Heillä on oikeuksia, heillä on vapauksia, heillä on tukiaiset lapsentekoon, mutta onko se heille hyväksi? Ovatko naisen vapaudet hookup-kulttuuriin niin mahtava asia, että on niiden arvoista katsoa, miten yhteisö romahtaa ja naiset itsekin ovat onnettomia ja huonosti menestyviä?
Me emme voi ajatella vain itseämme tai sitä, mikä itsestä juuri nyt tuntuisi kivalta. On ajateltava myös tulevaisuutta ja jälkipolvia, sekä sitä, mikä itselle on oikeasti hyväksi. Se, mikä on kivaa juuri nyt, voi pilata loppuelämän, ja se voi myös romuttaa koko yhteisömme, kuten afroamerikkalaisille on käynyt. Minua ei haittaa pisaraakaan, että sitoutumiseni vanhanaikaiseen, pysyvään parisuhteeseen riistää minulta vapauden iskeä sattumanvaraisia kumppaneita baarista, koska tiedän jääväni voitolle. Minulle jää käteen onnellinen parisuhde, josta saada läheisyyttä, turvaa ja tukea, kun toisessa vaakakupissa odottaisi yksinäisyys, mahdollinen yksinhuoltajuus, riitaisat erot ja tukiaisten nosto lasten elättämiseksi.

En ole viemässä naisilta yhtäkään oikeutta tai vapautta, toivon vain, että he käyttäisivät vapauttaan fiksummin. On surkeaa nähdä, miten kulttuurimme ajaa naiset pilaamaan omat mahdollisuutensa onnellisuuteen hetkellisten sosiaalisten trendien nimissä. On myös surkeaa seurata kaiken tämän vaikutuksia: kasvaneita sosiaaliturvan, terveydenhuollon ja oikeusjärjestelmän kustannuksia sekä sukupolvi sukupolvelta pahenevaa vahingollisen parisuhdekäytöksen kierrettä.

Olen konservatiivinen juuri siksi, että en ole itsetuhoinen. Haluan itselleni mahdollisimman onnellisen elämän, ja haluan samaa kaikille Suomen naisille. Me olemme jo nähneet, mihin itsetuhoiseen vapauteen yllyttävä ja sukupuolten välistä skismaa väkisin lietsova vasemmistokulttuuri johtaa, ja meidän on opittava jotain menneisyydestä.

Suomalainen mies ei ole vihollinen vaan ainoa liittolainen maailmaa vastaan, joka suomalaisella naisella on, eikä perheen ja aidon rakkauden arvostaminen ole naisten oikeuksista ja onnesta pois vaan niiden paras suoja. 


Lyhyt linkki tekstiin: https://goo.gl/vwLcts

Aiheeseen liittyvää sisältöä: Nyt halpuutetaan naisen seksuaalisuus

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Yhdistyneet Vajakit ry


Yllä eri väestöryhmien työllisyyslukuja vuodelta 2009. (Tilastokeskus)

Husu Husseinin blogi on kyllä paatoksen ja säälinkerjäyksen kultakaivos. Milloin Husu itkee, että maamme ei ole "hänen Suomensa", milloin valittaa ikävistä tilastoista. Nyt hän on jälkimmäisen parissa ja kritisoi kansanedustaja Juho Eerolaa maahanmuuttajien kurjien työllisyystilastojen esilleottamisesta. Husu väittää, että Eerola toistelee valetta, kunnes siitä tulee totta. Paitsi, että Husu ei osoita mitään Eerolan väitettä valeeksi. Husu ei kerro yhtään numeroa vaikkapa oman kansansa eli somalien työllisyydestä. Husu vain heittelee yleisluontoisia latteuksia siitä, miten ilman maahanmuuttajia roskikset eivät tyhjenisi eikä olisi bussikuskeja jättämässä Valtteria pysäkille.

No minäpä hoidan sen, minkä Husu epähuomiossa unohti, vaikka olen lukuja aiemminkin käsitellyt. Katsotaanpas suurimpien tulija-kehitysmaiden lukuja, koska niistä Eerolakin maahanmuuttoasiassa puhui. Irakilaisten ja somalien työllistyminen on heikointa, eikä niitä ole saatu nousemaan 20% tuntumaa korkeammalle kertaakaan edes jo 1990-luvulla tulleiden tulijoiden suhteen.
 Vielä paljastavampi on huoltosuhde, koska se antaa hyvän kokonaiskuvan väestöryhmän tuottavuudesta: irakilaisten väestöllinen huoltosuhde on 9,3, somalien 9,7*. Jokaisen työssäkäyvän irakilaisen tai somalin pitäisi siis tuottaa samalla ansioillaan ja luomallaan verotuotolla liki kymmenen maanmiehensä elanto, jotta koko ryhmä päätyisi edes nollille yhteiskunnan resurssien suhteen. 
Ymmärrettävää, että Husu ei mennyt yksityiskohtiin. Tilastojen sijaan hän tarjoilikin vain henkilöön käyvän hyökkäyksen Juho Eerolan musiikkivideota vastaan. Eerolan hahmo oli videossa käyttävinään kokaiinia ja ottamassa seksilelusta takalistoon, ja se on Husun mielestä hyvä syy miettiä, pitäisikö tällaisen miehen päättää meidän asioistamme.

 No jos Husu nyt tälle linjalle haluaa lähteä, odotan, että hän ensi tekstissään arvioi vaikkapa Jani Toivolan soveltuvuutta samoin kriteerein. Toivola ei esittänyt hahmoa videolla vaan kertoi aivan avoimesti siitä, miten hän etsii puistoista tuntematonta seuraa suojaamattomaan anaaliseksiin. Minähän en mikään kristilliskonservatiivi ole, joten minua ei kiinnosta, kuka tunkee mitä ja minne, mutta Husu ilmeisesti moralistiksi haluaa ryhtyä, joten arvioikoon kaikkia sitten samoin standardein. 

Eikö viikonlopun anti hölmöilyssä tietenkään siihen jää, koska Helsingin Sanomat pukkasi taas säännölliseksi muodostunutta feministituotantoaan julkaisuun. Alan epäillä lehdellä olevan naisasiakiintiö, koska viikkoakaan ei mene Hesarissa ilman feministien manguntaa.

Toimittaja Jenni Virtanen kertoi kolumnissaan "Naiseus ei ole koskaan neutraalia", missä miesfeminismin ydin piilee: säälissä. Virtanen kertoo ruotsalaisesta #TackaNej-kampanjasta, jossa miespuoliset seminaaripuhujat ylpeydellä kieltäytyvät heille tarjotuista puhujantöistä, jotta joku nainen otettaisiin heidän tilalleen! Naisten voimaantumista siis edistetään aivan avoimesti miesten säälillä ja erityispalveluksilla.
Virtanen tekee selväksi, ettei hän usko miesten ja naisten olevan tasa-arvoisia, koska hän ei halua miesten kohtelevan naisia tasa-arvoisesti. Kieltäytyminen puhujan pestistä naisen hyväksi, vaikkei sitä miehen hyväksi tekisi, on epätasa-arvoista kohtelua. Mies ei suhtaudu naispuoliseen kollegaan tasaveroisena kilpakumppanina vaan reppanana, jota pitää avittaa tilanteissa, joissa miespuolinen kilpailija kampitettaisiin armotta. 
Juuri tällaiset säälinkerjäykset saavat osaavat, omillaan pärjäävät naiset kiristelemään hampaitaan. He eivät tarvitse mitään erityiskohtelua tai palveluksia menestyäkseen, ja sitten tulevat feministit säälipisteineen sabotoimaan kaikkien naisten onnistumista. Ne ovat myös nämä säälipistejärjestelmät, kuten sukupuolikiintiöt, jotka langettavat epäilyksen varjon kaikkien naisten osaamisen ylle. Niin pitkään, kun kiintiöitä ja naisten suosimista on, tullaan jokaista menestyvää naista katsomaan sillä silmällä, saiko hän paikkansa varmasti osaamisellaan vai jalkovälillään, ja se ei ole patriarkaatin vaan naiskiintiöiden olemassaolon vika.

Siinäpä vasemmistoideologiaa sunnuntaille. Meidän halutaan uskovan, että maahanmuuttajat ovat vajakkeja, joiden puuhasteluille pitää vain lempeästi ja hyväksyen nyökytellä karuja tilastoja katsomatta, koska kauniit lauseet. Meidän pitäisi ajatella, että he eivät pysty parempaan, joten tokkopa noita tilastoja kannattaa katsoa, vaikka kotimaisten kohdalla kyllä arvioidaan tilannetta ihan raaoilla luvuilla. Kulkeehan ne bussit kuitenkin.

Eerolan moraalia saa arvioida videoesiintymisen pohjalta, mutta kahteen vajakkikohtelua saavaan luokkaan kuuluvan Toivolan ei.  Naiset heitetään samaan vajakkien kastiin muistuttamalla kansaa siitä, että miesten on aika ajoin suotava naisille säälipisteitä, joita he mieskollegalle eivät koskaan soisi, että naisetkin pääsevät joskus puhumaan.

Näin tuotetaan vasemmiston suojellut luokat: yhdistyneet vajakit, joilla ei ole vastuuta mihinkään. Se on sitä tasa-arvoa.


*Lähde: Väestörakenteen muutos ja maahanmuutto (Taloudellinen tiedotustoimisto)

Tekstin voit jakaa somesensuurin iskiessä liittämällä tämän linkin julkaisuusi: https://goo.gl/ygvJOK

lauantai 1. lokakuuta 2016

Eva Biaudet itsepetoksen mannekiinina


Kuuntelin kiinnostavan lähetyksen, jossa kirjailija Stefan Molyneux haastatteli litteän maan teoriaan uskovaa miestä. Vaikka todisteet miehen uskomusta vastaan ovat absoluuttisen vankat, hän ei niitä hyväksynyt. Kun häneltä kysyttiin kysymyksiä, joihin hän ei osannut tarjota loogista vastausta, hän vain selitteli, että kyllä sille joku selitys on, mutta hän ei sitä nyt vain hoksaa. Miestä kohtaan heräsi eniten ehkä myötätuntoa, koska ei voi olla helppoa omistaa elämäänsä täysin epärealistiselle fantasialle.

Huomasin tuntevani aivan samat tuntemukset kun luin Eva Biaudet'n väitteestä, jonka mukaan on rasismia sanoa tiettyjen etnisyyksien tekevän enemmän rikoksia kuin muut 
Vaikka väitteen olisi pitänyt kaikessa älyttömyydessään olla raivostuttava, huomasin sääliväni Evaa. Hän on ideologian uhri. Ryhdyin miettimään sitä, miksi hän otti tuollaisen asian juuri nyt puheeksi, ja päädyin siihen, että hän tarvitsi jotain pönkitystä aatteelleen samoin kuin uskovat käyvät kokouksissa ja palveluksissa kun kokevat uskonsa horjuvan.
Eva tietää kyllä, että tilastot ovat häntä vastaan: kehitysmaista tulevat loistavat varsinkin seksuaalirikostilastoissa. Somalit ja irakilaiset raiskaavat Optulan mukaan 17- ja 16-kertaisilla per cap-tiheyksillä kantaväestöön nähden ja tekevät rasistisia viharikoksiakin 20-30-kertaisella tiheydellä. Kyse ei ole yhdestä poikkeusvuodesta vaan kaavasta. Ruotsissa maahanmuuttajien määrä on suhteessa suurempi, joten tilastot ovat vielä pahempia: Paavo Tajukankaan ruotsalaisista käräjäoikeuksista pyytämien raiskaustuomioiden pohjalta laskimme ulkomaalaistaustaisten osuuden raiskaajista olevan yli 80%.

Seksuaalisten ahdistelujen määrä tuplaantui valtakunnallisesti vuosien 2014 ja 2015 välissä, kaupungeissa kasvua oli jopa 8-kertaisena. Kannattaa miettiä Evan ajattelua näiden faktojen valossa: kuinka epätoivoista sen täytyykään olla, että yrittää niin kovasti uskoa naurettavuuksiin, ja maailma vaan ei toimi omien toiveiden mukaan. Lemmikit käyttäytyvät huonosti, ja tilastot todistavat sen. Kun persujen Sami Savio otti esille Otanmäen ryöstömurhan, Evasta pääsi se multikulturalistin vaistomainen parahdus: "Aika rasistista!"

Siinä se on: viimeinen linnake, johon multikulturalisti voi perääntyä ja kaivaantua. Biaudet ei enää muuta keksi kuin rasismisyytökset. 

Tosiasiat ovat mitä ovat, mutta niiden ääneen sanominen on Evasta rasismia. Multikulturalismi on epäonnistunut ideologia, joka paraikaa romahtaa silmiemme edessä. Eva yrittää ostaa aikaa leimaamalla tilanteen omin silmin näkeviä ja tunnustavia, jotta he eivät uskaltaisi puhua tilanteesta. Vaientaminen ei kuitenkaan heijastu mitenkään todellisuuteen: irakilaiset raiskaavat ja ahdistelevat, se ei hiljaisuudella muuksi muutu.

Päätän tämän päivityksen neuvoon Evalle: Ota hieman hermolomaa ja perehdy näihin tilastoihin. Äläkä pelkästään Suomessa, vaan katso myös muiden pohjoismaiden seksuaalirikosluvut, turvapaikanhakijoiden tekemät ahdistelut Saksassa tai muslimien osuus Ranskan vangeista. Siinä ei ole mitään hävettävää, että tunnustaa langenneensa huonoon uskomukseen - häpeä on siinä, jos illuusiosta sinnillä pitää kiinni todisteita vastaan. Mieti näitä naisia, jotka ovat joutuneet rikosten uhreiksi. Yritä kokea hieman solidaarisuutta heitä kohtaan. Siitä eteenpäin tee päätöksesi sen mukaan, mikä meille Suomen naisille on parasta - mikä meidän oikeuksiamme, turvallisuuttamme ja hyvinvointiamme edistää.

Aiheeseen liittyvää: 
Traumaperäinen raiskausoireyhtymä
Rajat auki raiskaukselle,
Monikulttuurisuuden hurmos on riippuvuus