Brexit-kansanäänestys sai Suomen mediassa aikaan valtavan esikampanjoinnin ja äänestyksen jälkeisen itkupotkuraivarin. On sinänsä hassua, että Suomen media kampanjoi Brexitiä vastaan kuin siinä uskossa, että he voisivat äänestystulokseen vaikuttaa. Sama tapahtuu nyt Yhdysvaltain presidentinvaalien kanssa: Suomen media käy vaalikampanjaa, ei raportoi vaaleista, kuten Yrjöperskeles blogipäivityksessään, jonka lukemista lämpimästi suosittelen, totesi.
Presidentinvaaleja Suomessa käyvät etulinjassa Helsingin Sanomat, Iltalehti ja Ilta-Sanomat. Varsinkin kaksi ensimmäistä ovat tuottaneet häkellyttävän puolueellista ja läpinäkyvää sisältöä Trumpiin liittyen. Juuri tänään IL väitti kaikkien meksikolaisten miesten olevan Trumpille bad hombres (pahoja tyyppejä) ja naisten Miss Kodinhoitoja.
Trump sanoi yhdessä puheessaan, että osa laittomista maahanmuuttajista on pahoja tyyppejä, jotka tekevät rikoksia. Se on totta. Miss Kodinhoidoksi taas hänen väitetään kutsuneen ylipainoista latinomissiä. Tarina perustuu vain naisen omaan kertomukseen, kukaan muu ei häneen kohdistuneita kommentteja kuullut. Tästä Iltalehti veti yleistyksen, että Trump suhtautuu kaikkiin latinomiehiin ja -naisiin niin. Luotettava, vastuullinen media.
Yrjöperskeles ihmetteli sitä, miten media täällä voi kuvitella, että heillä olisi vaaleihin vaikutusta, mutta häneltä jäi jotain olennaista huomaamatta: ei media yritä vaikuttaa vaaleihin vaan meihin. Brexitin suhteen media pyrki luomaan kuvan, että kaikki olisivat Brexitiä vastaan ja että EU-erosta olisi vain haittaa.
Ei sitä suunnattu briteille vaan propagandaksi meille. Meidän halutaan uskovan, että EU-ero olisi hullun hommaa. Aivan samoin meidän halutaan uskovan, että kaikki vihaavat Trumpia ja että jokainen normaali ihminen äänestäisi mukamas maltillista Hillarya. Ei media yritä vaikuttaa ulkomaalaisten vaan meidän mielipiteisiimme ja äänestyskäytökseemme.
Oikeistolaisuus, varsinkin oikeistopopulismi, on nouseva aate kautta länsimaailman, mutta sen mediamme haluaa meiltä pitää pimennossa. Meille halutaan antaa kuva, että kaikkialla muualla ihmiset ovat sosiaalidemokraattisia monikulturisteja.
Sillä vedotaan suomalaisten epävarmuuteen: Ettehän te halua olla ne hankalat, eurokriittiset juntit, jotka eivät halua kehitysmaamaahanmuuttoa ja loputonta unionin vallan kasvua, kun kaikki muut niin kiltisti tästä menosta tykkäävät?Suomen ajastaan jäänyt, mielipidehegemoniastaan kynsin ja hampain kiinni pitävä media vaan ei ole vielä sisäistänyt sitä, että elämme uutta aikaa. Internetin aikana aivopesun mahdollisuudet ovat hyvin rajalliset. Se tepsii enintään vanhuksiin, joilla edelleen on sokea luottamus suomalaiseen mediaan ja jotka eivät nettiä käytä. Kaikki muut kyllä pääsevät käsiksi muuhunkin tietoon kuin suomimedian poliittisen linssin läpi suodatettuun versioon. He voivat verrata Iltalehden uutisointia kansainvälisiin uutisiin ja yksinkertaisesti todeta suomimedian olevan epärehellinen.
Tästä päästäänkin toiseen päivänpolttavaan aiheeseen eli vastamediaan. Vastamedia on valtamedian epärehellisyyden laillinen lapsi. Kun valtamedia pettää kansan luottamuksen, kansa kääntää katseensa muualle. Tästä media ei voi syyttää kuin itseään.