Näytetään tekstit, joissa on tunniste Elisabeth Rehn. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Elisabeth Rehn. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Etkö sinä autistinen paskasakin juntti tajua edes tuntea syyllisyyttä?

"Olet kyllä ihan törkeä rasisti!"

"Ai, jaa."

"Siis islamofobi ja ihmisvihaaja myös! Juntti ja kaikin puolin paska ihminen!"

"Ok. Tiedätkö, tuleeko tänään mitään hyviä leffoja?"

"Siis etkö sinä nyt ymmärrä, että tuomitsen sinut kaikilla tasoilla, ja nyt olisi hyvä aika vähän potea syyllisyyttä ja madella?!"

"Oliko se Fury jollain ilmaiskanavalla vai maksukanavalla?"

Suurin piirtein tuollainen olisi keskustelu Suomen kansan ja heidän "älymystönsä" välillä kahden ihmisen käymänä. Suomalaiset ovat perinteisesti olleet aika alemmuudentuntoista kansaa, ja siitä on ollut helppo lypsää itselle mieluisia linjauksia. Suomalaiset ovat ylisuoriutujia ja mallioppilaita, joita usein on huolettanut muun maailman ajatukset meistä. Poliitikkojen ja median on ollut helppo käyttää sitä suomalaisia vastaan: on riittänyt, kun heille sanoo, että jos tätä ei tehdä, muut eivät ehkä tykkää meistä, tai näin se isossa maailmassa tehdään, ja suomalaiset ovat totelleet.
Ajan mittaan alettiin kuitenkin heräämään siihen todellisuuteen, että epätoivoinen miellyttäminen ei ole järkevä politiikan pohja, eikä se maailmanpolitiikassa tee sinusta sisäpiiriläistä vaan kynnysmaton. "Älymystöä" herännäisyys huolettaa, joten he pistävät kaiken peliin epätoivoisessa yrityksessä syyllistää suomalaiset tekemään vielä edes muutama virhe. Suomalaiset on todettu junteiksi, valkoiseksi roskaväeksi, paskasakiksi ja viimeisimmin autisteiksi, aivan kuin autismi jonkinlainen luonnevika olisi.
Jari Tervon, Tuomas Enbusken ja Mikael Jungnerin sortti heittää kaiken peliin saadakseen suomalaiset häpeämään itseään ja kansallista identiteettiään, mutta tulokset eivät vakuuta. Tervoa yritykset purivat jälleen omaan nilkkaan. On vaikea myydä kirjoja sille samalle kohdeyleisölle, jota tieten tahtoen pyrkii loukkaamaan ja manipuloimaan.  Helsingin Sanomat oli innolla mukana Tervon toilailussa. Siellä ei tullut mieleenkään kyseenalaistaa Tervon perusolettamusta: että suomalaiset ovat rasistista kansaa.
Jari Tervoa saattaisi luulla jonkinlaiseksi roskaväeksi, mutta hän on älymystöä, koska on joskus huomannut joukkotiedotusvälineissä sanoa, että kaikki muut ovat tyhmiä juntteja.
Rasistisimmat ja uskonnollisesti suvaitsemattomimmat kansat löytyvät Intiasta, Lähi-Idästä ja Afrikasta.  Tervo sanoi noin vuosi sitten, että vastaanottokeskukset lisäävät rikollisuutta tuottamalla kotimaisen paskasakin rikollisuutta, rasistien siis. Jos suomalaisten mitätön rasismi riittää rikollisuuden tuottamiseen, miten somalien tai irakilaisten äärimmäisenä väkivaltana jatkuvasti purkautuva rasismi ei näy rikollisuutena vastaanottokeskuksissa? Irakilaiset tekevät Suomessa 24-kertaisen määrän rasistisia viharikoksia päätä kohden kansaväestöön verraten, somalit 36-kertaisen määrän, mutta Tervon maailmassa vokeissa on magiaa, joka vaimentaa tulijoiden rasismin.

Totuutta ei päästetä hyvän tarinan ja hurskaan agendan tielle: mamujen rasismista valittamalla kun ei voita mitään, Ei muslimeja sellaisella voi syyllistää, eikä heiltä sillä saa rahaa mihinkään haluamaansa kohteeseen. Siksi kukaan ei yritäkään herätellä vaikka saudien syyllisyyttä 1960-luvulle jatkuneesta orjuudesta tai vaatia korvauksia. Oikeasti rasistiset, piittaamattomat kansat nauravat moisille yrityksille.

Elisabeth Rehn sitten päivitteli, miten on mahdollista, että nuoret naiset ovat konservatiivisia mamu-kriitikoita. Että ihan samankaltaiset sukuelimet omaavat kehtaavat olla hänen kanssaan eri mieltä! Nuoret naiset eivät olekaan automaattisesti vihervasemmiston vaalikarjaa! Rehn heitettiin Hesarissa mukaan syyllistämiseen, koska ilmeisesti naiset eivät olleet vielä tarpeeksi syyllistettyjä.

Suomalaiset eivät ole heräämisensä kanssa yksin. Yhdysvalloissa valkoinen väestö on jatkuvasti ruoskinut itseään esi-isiensä teoista, joissa ei ole edes mitään erityistä. Ne ovat asioita, joista ei voi yhtä kansaa syyttää, koska lähes kaikki ovat samaa tehneet, useat vielä julmempiakin asioita. Yhdysvalloissa "älymystön" ehdokas Hillary Clinton sanoi Trumpin kannattajia "tuomittavien koriksi" - rasisteiksi, ksenofobeiksi, seksisteiksi ja vaikka miksi, ja aiemmin yritti alt-right-liikkeeseen linkittämällä leimata Trumpin natsiksi.
Tervon tavoin Clinton on pudonnut kärryiltä: syyllistäminen ei enää toimi. Ihmiset eivät jaksa tuntea syyllisyyttä asioista, joita he eivät ole tehneet, ja samalla vielä hymyssä suin katsoa, miten heidän elämäntapansa hävitetään, kulttuurinsa häpäistään ja heidän identiteettinsä oikeus olemassaoloon kiistetään.
Kirjoitin eräässä tekstissäni monikulturismin kuolinkorinasta, jota nyt kuuntelemme. Sitä tämä meihin suuntautuva aggressio on: tuhoontuomitun ideologian viimeinen ponnistus, ennen kuin se lopullisesti hautautuu historian kirjoissa muiden epäonnistuineiden, yhteiskuntia luhistaneiden ideologioiden joukkoon. 

Suomalaisten kansallinen omatunto on puhtaampi kuin 99%:lla maailman kansoista. Meidän kulttuurimme, elämäntapamme, ulkonäkömme ja eriskummallisuutemme ovat jotain hienoa ja säilyttämisen arvoista, eikä kansa enää matele ja pyytele olemassaoloaan anteeksi.