sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Näin netin jättiläiset voivat manipuloida meitä



Ajattele kuin roisto, sanoo eräs nokkela periaate. Tarkoitan tällä sääntöä, jonka mukaan jokaista järjestelmää luodessa tulisi ajatella, miten roisto voisi järjestelmää hyödyntää, koska siten voi paljastaa järjestelmän puutteita. Malliesimerkkinä tämän periaatteen tarpeellisuudesta käytetään usein kaupunkia, jossa rottaongelma paisui niin pahaksi, että rotista ryhdyttiin maksamaan tapporahaa. Ikävä kyllä roistot näkivät tilaisuuden, jota järjestelmän luojat eivät huomanneet, ja ryhtyivät kasvattamaan rottia tapporahoja saadakseen.

Tämä periaate unohdettiin myös kun internetin jättiläisten annettiin paisua nykyisiin mittoihinsa. Koko kammottavien väärinkäytösten kirjo, jota nettimonopolit voivat toteuttaa, alkaa vasta valjeta kansalle ja päättäjille. Mediassa suhtautuminen Googlen, Facebookin, Twitterin ja Youtuben toimiin on lapsekkaan hyväuskoista ja mielikuvituksetonta. Sinänsä on ymmärrettävää, miksi media ei halua nähdä väärinkäytösten todellista potentiaalia tai ainakaan puhua siitä, koska ainakin tällä erää nettijätit jakavat median agendan. Mikäli Google kärähtäisi Trumpin suosimisesta tai Twitter sensuroisi vihervasemmiston poliitikkoja, epäilen, että suhtautuminen mediassa olisi kriittisempää.

Keskustelu nettimonopolien ongelmista on vielä lapsenkengissään, minkä näkee eritoten mielikuvituksettomuudesta siinä, miten niiden poliittisesta vaikuttamisesta puhutaan. Oikeistolaisten piilottamisesta hakutuloksissa ja somessa puhutaan siihen tapaan, kuin se olisi ainoa poliittisen vaikuttamisen muoto, johon nettijätit pystyvät. Potentiaalia on paljon suurempiin kuvioihin kuin yksittäisiin vaaleihin vaikuttamiseen. Mietitäänpä hetki tätä asiaa roiston vinkkelistä.

1. Nettimonopolit voivat uudelleenkirjoittaa historiaa. 

Historioitsijat voivat sanoa mitä tahansa, mutta se historia, joka vaikuttaa ihmisten mieliin, päätöksiin ja yhteiskuntiin, on kansan eikä historian ammattilaisten mielissä. Ja kansan käsitys historiasta syntyy enenevissä määrin netin kautta. Mitäpä jos ehdottomasti suosituimman hakukoneen omistaja haluaisi hieman värittää asioita? Entäpä, jos se ryhtyisi suosimaan hakutuloksia, jotka syyttäisivät vaikkapa jostain sisällissodasta väärää osapuolta tai väittäisivät, että jotain historiallista tapahtumaa ei olekaan tapahtunut? Entä jos kärkeen nostetaan tuloksia, joiden mukaan armenialaisten kansanmurha on myytti ja Holodomor oli vain epäonniseen saumaan sattunut nälänhätä?

Menneisyytemme määrittää meitä ja tulevaisuuttamme, ja nyt nettimonopolit määrittävät menneisyyttä. Tällaisen väärinkäytön ja manipulaation potentiaalia hirvittää jo ajatella. Eikä tässä edes ole mitään epärealistista. On valtava määrä myyttejä, jotka historioitsijat tietävät myyteiksi, mutta joista kansalle on tullut totta - tai niistä on väkisin tehty totta. Eikä todisteilla ole silloin mitään merkitystä. Otetaan vaikkapa Amerikan intiaanit. Heistä on viime aikoina luotu myytti, jonka mukaan he olivat hyvin rauhanomaisia ja väkivallattomia, kunnes eurooppalaiset saapuivat ja toivat väkivallan mukanaan. Kukaan vakavasti otettava antropologi tai historioitsija ei tällaista väitettä esittäisi, ja todisteita heimojen väkivaltaisuudesta on valtavasti, mutta media ja viihdeteollisuus ovat saaneet taivutettua toisiaan hurjissa määrin tappaneet ja kiduttaneet kansat Kevin Costner -elokuvan luonnonläheisiksi hipeiksi.

Entä jos et hallitsekaan vain yksittäisiä elokuvia tai kirjoja vaan hallussasi on avaimet kaikkeen internetin tietoon, ja sinä päätät, mitä tietoa ihmiset saavat nähdä?

2. Tiede on yhtä taipuisaa manipuloinnin edessä kuin historia. 

Vaikka jokainen maailman tutkija olisi sitä mieltä, että maapallo on pyöreä, sillä ei olisi mitään merkitystä, mikäli maapallon miljardit muut asukkaat olisivat sitä mieltä, että se on litteä. Itse asiassa sellaisessa tilanteessa tutkijoille itselleen syntyisi paine miellyttää valtavirtaa, koska totuuden sanominen voisi johtaa vihaiseen vastareaktioon tietämättömältä kansalta.

Voidaan nostaa esiin lukuisia esimerkkejä siitä, miten valeestakin saadaan tieteellinen totuus riittävällä toistolla ja politiikalla. Meille vakuutellaan kaikkialta, että sukupuolten välillä ei todella ole merkittävää eroa - ei varsinkaan henkisissä ominaisuuksissa. Rotujen välilläkään ei saisi olla eroa - vaikka tutkimus toisensa jälkeen antaisi johdonmukaisesti syyn uskoa päinvastaiseen. Sukupuoliakin on niin monta, kuin niitä vain jaksaa keksiä, vaikka jokainen ala-asteen biologian suorittanut tietää, että ihmislaji lisääntyy kahden sukupuolen välisestä pariutumisesta, eikä ole mitään perustetta kutsua muita identiteettejä sukupuoliksi. 

Ilmastonmuutoksen suhteen väitteitä, joita ei ole nykyaikaisella tieteellä edes mahdollista vahvistaa tai kumota, esitetään totena, ja jatkuvasti pieleen menevät ennusteet edes lyhyen tähtäimen muutoksista säässä ja ilmastossa kuitataan pikkuvikoina. Samalla sinun vaaditaan uskovan, että he, joiden ennusteet seuraavan kymmenen vuoden säästä ovat menneet aina pieleen, osaavat ennustaa sen kuitenkin sadan vuoden päähän.

Yhteiskunnan kannalta on yksi ja sama, mitä tutkimukset sanovat, koska hyvin harva niitä lukee. Se, mikä ratkaisee yhteiskuntiemme suunnan, on ihmisten käsitys siitä, mitä tutkimuksissa sanotaan. Jo nyt useimmat ovat tässä asiassa välikäsien luotettavuuden varassa. He asettavat maailmankuvansa sen varaan, että valtamedia raportoi heille rehellisesti ja kattavasti siitä, mitä viimeaikaisin tieteellinen tutkimus sanoo. Se olisi riskaabeli valinta jopa tilanteessa, jossa ei ole erityistä syytä pitää mediaa puolueellisena. Kun otat puolueellisen median tulkinnat ja filtteröinnit sen suhteen, mitä tieteestä julkaistaan ja mitä edes kutsutaan tieteeksi, ja lisäät päälle hakukoneet ja sosiaaliset mediat, jotka piilottavat tiettyä tietoa ja puskevat näkyviin toista, on resepti helpolle massamanipulaatiolle valmis. 

3. Internet muokkaa moraalia ja mielipiteitä vertaispaineella, ja nettijätit hallitsevat vertaispaineen luonnetta. 

Moraali on enemmän kuin yksilön näkemys oikeasta tai väärästä. Laajemmin se on yhteiskunnan normisto sille, että kannustetaan yhteisön kannalta hyödylliseen toimintaan ja hillitään vahingollista käytöstä. Sinunkaan moraalisi ei ole omasi. Siihen on suurelti vaikuttanut ympäristö, jossa kasvoit. Kaikki haluaisivat uskoa määräävänsä itse arvonsa, mutta viime kädessä kaikki katsovat ympärillään olevien suhtautumista asioihin ja pyrkivät ainakin joissain määrin mukautumaan yleiseen asenneilmapiiriin. Vaatii huomattavaa rohkeutta poiketa yhteisön moraalinormeista, koska seuraus siitä on yleensä vähintään laajamittainen paheksunta ja usein sosiaalinen syrjintä.

Nykymaailmassa elävän elämän kontaktit eivät enää ole ainoa tietolähteemme selvittäessämme, millainen ympäröivän yhteiskunnan moraali on ja mitä ihmiset asioista ajattelevat. Dataa tästä syötetään meille tv:ssä, mediassa ja netissä jatkuvasti, ja yleensä huomaamme vain räikeimmät yritykset vaikuttaa meihin. Tv-sarja tai lehti voi joutua kritiikin kohteeksi, mikäli se liian näkyvästi yrittää tyrkyttää tietynlaista arvomaailmaa. Kuitenkin kaikkeen sisältyy myös moraalinen lataus - ei vain ylilyönteihin. Kun katsot elokuvaa tai luet lehteä, otat jatkuvasti sisääsi pieniä vihjeitä siitä, mikä muiden mielestä on hyvää ja mikä pahaa, ja se vääjäämättä vaikuttaa mieleesi.

Vertaispaineen vaikutus on vahva. Kuvitellaan, että olet menossa katsomaan elokuvaa, ja googletat tuoreimpia leffoja. Valitsetko elokuvan, jota kaikki näyttävät haukkuvan huonoksi? Entä jos olet jo nähnyt elokuvan, aiot kirjoittaa siitä jotain someen ja huomaatkin, että kaikki muut pitävät elokuvaa täysin typeränä, vaikka sinusta se vilpittömästi oli hyvä. Rohkenetko altistaa itsesi pilkalle kehumalla huonona pidettyä teosta? Jokaisessa tällaisessa mikrotilanteessa nettijätit voivat vaikuttaa sinuun päättämällä, millaisia mielipiteitä näet. He voivat antaa sinulle yleisestä mielipiteestä täysin väärän kuvan niin pikkujutuissa, kuten leffa-arvosteluissa, kuin merkittävissä yhteiskunnallisissa kysymyksissä, kuten siinä, mikä on yleinen mielipide jostain poliittisesta toimenpiteestä tai henkilöstä.

Näin saadaan luotua eräänlaiset keisarin uudet vaatteet. Kaikki luulevat muiden ajattelevan tietyllä tavalla, vaikka tosiasiassa kyse voi olla vain kaikille syötetystä illuusiosta, jota kukaan ei rohkene epäillä ääneen. Entä kun tällaista mielipidemuokkausta toteutetaan vaikkapa merkittävien kansanäänestysten tai vaalien alla? Netissä jollekin voidaan luoda keinotekoiset voittajan vankkurit, ja toisen suosiota voidaan vähätellä. Jos googletat "eurovaalien voittajat", saat tuloksia vihreiden massiivisesta voitosta. Tosiasiassa vihreät saivat 18 lisäpaikkaa koko EU:ssa. 18 lisäpaikkaa veti yksin kotiin Italian Lega-puoluekin, joten koko EU:n vihreät juuri pääsivät tasoihin yhden maan yhden populistipuolueen kanssa. Samoin vaalien alla ilmastonmuutosta pyrittiin jopa kyselytutkimuksia vääristelemällä nostamaan kansan mukamas suurimmaksi kiinnostuksen kohteeksi vaaleissa. Jotkut voivat langeta tähän ja ajatella, että äänestetään nyt näin, kun niin kaikki muutkin vaikuttavat tekevän.

Ihmisten elämä siirtyy enenevissä määrin nettiin, ja suurten nettipalveluiden rooli tiedonhankinnassa vain kasvaa. Ennemmin tai myöhemmin koko planeetta on netissä ja samojen palvelujen luotettavuuden varassa. Nämä palvelut päättävät, mitä menneisyytemme on, mitä tämän hetken tapahtumista näet, millainen vaikutelma yleisestä mielipiteestä sinulle syntyy ja jopa sen, mikä tieteen kanta asiaan on. Tämän tulisi huolestuttaa jokaista poliittisista kannoista riippumatta.

Internet on avannut ennennäkemättömiä mahdollisuuksia tiedonhankinnassa ja -kulussa, ja nyt meillä kaikilla on reaaliaikainen ikkuna kaikkialle muualle maailmaan.  Internetin mahdollisuudet vain sokaisivat ihmiset sen riskeille. Nettimonopolien uhkaa ei huomattu juuri ajatella ennen kuin tietoa alkoi jo valua siitä, että netin portinvartijoina toimivat monopolit vakoilevat käyttäjiään, myyvät heidän henkilökohtaisia tietojaan, sensuroivat heitä, sensuroivat mitä he voivat nähdä ja pyrkivät vaikuttamaan vaalituloksiin.

Oma suomalaismediamme hössöttää Venäjän cybervaikuttamisen uhasta. Venäjän vaikutusvalta edes massiivisia resursseja käyttämällä ei yltäisi lähellekään sitä, mihin Google pystyy algoritmiaan hieman muuttamalla. Me emme elä 1970-luvun suurvaltataistelun aikaa, vaan nyt suurin uhka demokratialle ja vapaudelle on joukko piilaakson huippujohtajia. Ja tämä on se realiteetti, joka päättäjien olisi kohdattava: nettijätit ovat ohittaneet suurvallat vaikutusvallassa. ja me emme salli valtioidenkaan toimia roistomaisesti ilman sanktioita, joten miksi antaisimme suuryritysten rapauttaa demokratiaamme?

lauantai 29. kesäkuuta 2019

Raskaana olevaa ammuttiin, ammuttu sai tapposyytteen - mitä tapahtui?



Alabaman osavaltion kiristetyn aborttilainsäädännön tiimoilta on noussut kiinnostava oikeusjuttu: ammutuksi joutunut nainen vastaa syytteisiin sikiönsä vahingoittamisesta. 

Tilanne oli seuravaanlainen: raskaana oleva afroamerikkalainen Marshae Jones oli törmännyt kauppareissulla rotusiskoonsa, jonka kanssa hänellä oli syntynyt sanaharkkaa siitä, kuka on tulevan lapsen isä. Toinen nainen oli ampunut Jonesia viisi kertaa vatsaan, mutta välttyy syytteiltä. Jones taas katsotaan vastuulliseksi sikiönsä kuolemaan, koska hän oli se, joka aloitti riitatilanteen eikä siis lain näkökulmasta osoittanut riittävää vastuullisuutta syntymättömän lapsensa turvallisuuden suhteen.

Juttu on herättänyt Suomessakin paljon keskustelua, ja pöyristyminen perustuu pitkälti vaillinaiseen uutisointiin. Ihmiset eivät ymmärrä, miten moinen on mahdollista, koska media ei kerro tarpeeksi tapahtumien takana olevasta lainsäädännöstä. Kuten Katju Aro sanoisi, lähdetäänpä liikkeelle faktoista.

Miksi ammuttu nainen joutuu syytteeseen?

Yhdysvalloissa laki suojaa myös sikiötä väkivallalta. Sikiöön ei suhtauduta äidin omaisuutena vaan väkivaltarikoksen uhrina eli omana henkilönään. Tämä ei päde vain Alabamassa vaan koko maassa. Unborn Victims of Violence Act on liittovaltion laki syntymättömiin kohdistuvasta väkivallasta. Naisen tappamisesta rangaistus on kovempi, jos mukana on myös sikiön tappaminen, ja keskenmenon aiheuttaminen väkivallalla on rangaistavaa tämän lain nojalla, vaikka äidille ei tulisi muita vammoja.

Jotkin osavaltiot vievät lain astetta pidemmälle - osavaltioillahan on huomattava vapaus rikoslain säätämisessä, kunhan perustuslakia ja liittovaltion lakia noudatetaan. Näissä osavaltioissa, kuten Alabamassa, sikiöön kohdistuvan väkivallan lait eivät koske vain ulkopuolisia ihmisiä vaan myös lapsen äitiä. Nainen siis joutuu syytetyksi siksi, että hänen aiheuttamaansa vahinkoon sikiölle suhtaudutaan laissa samoin kuin jonkun muun henkilön tekemään väkivaltaan.

Se, mikä lasketaan sikiöön kohdistuvaksi väkivallaksi, riippuu myös paikallisista säädöksistä. Joskus se tarkoittaa vain varsinaista väkivaltaa, joissain osavaltioissa raskaana oleva voi joutua syytteeseen muistakin asioista, kuten vaikkapa huumeiden käytöstä. Nämä lait ovat varsin tulkinnanvaraisia, eivätkä paikalliset viranomaisetkaan ole täysin selvillä siitä, miten lakia tulisi tulkita. Miten suhtaudutaan vaikkapa lääkärin määräyksellä otettaviin lääkkeisiin, jotka ovat riippuvuutta aiheuttavaa huumetta? Entä holtittomuuteen? Entä jos odottava nainen aloittaa laskuvarjohyppyharrastuksen? Kaikki tämä on varsin epämääräistä ja arvaamatonta.

Jonesin tapaus on sinänsä selkeämpi. Syyttäjä selitti tilannetta näin: "Meidän ei tule unohtaa sitä, että syntymätön lapsi on uhri tilanteessa. Hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tulla vedetyksi tarpeettomasti tappeluun, kun hän oli riippuvainen äitinsä suojelusta."

Mutta miksi ampuja välttyy kaikilta syytteiltä?

Lähes kaikissa Yhdysvaltain osavaltioissa on tavalla tai toisella voimassa hätävarjeluun liittyvä laki, joka tunnetaan nimellä Stand Your Ground eli "puolusta maata jalkojesi alla" tai "säilytä paikkasi". Tämä tarkoittaa perääntymättömyyttä uhkaajan edessä, ja eroaa Suomen itsepuolustuslaista kuin yö päivästä. Suomessa hätävarjelutilanteissa on vaikea välttyä syytteiltä, vaikka pystyisi osoittamaan joutuneensa vakavan uhan kohteeksi, koska usein ryhdytään vänkäämään siitä, olisiko ollut mahdollisuutta toimia jotenkin toisin tai käyttää vähemmän väkivaltaa. Läheisten hätävarjelua ei Suomessa hyväksytä juuri lainkaan, vaan itsepuolustus pätee lain kirjaimessa vain omaan turvallisuuteen. Suomalainen käsitys voi ehkä ehkäistä konfliktien tarpeetonta paisumista, mutta toisaalta se heikentää yleistä turvallisuutta vähentämällä ihmisten motivaatiota auttaa hädänalaisia. On ollut tilanteita, joissa on estetty pahoinpitely, ryöstö tai raiskaus ja jouduttu sitten itse syytteeseen pahoinpitelystä.

Olen itsekin törmännyt tällaisiin tapauksiin. Eräässä tapauksessa mies ampui henkilön, joka uhkasi haulikolla asunnossa paikalla ollutta kaveriporukkaa ja ilmaisi aikeen jatkaa joukkosurmaa heidän jälkeensä ampumalla vanhempansa ja sattumanvaraisia ihmisiä kadulla, kunnes poliisi ampuisi hänet. Tilanteen kulku oli kiistaton ja kaikkien paikalla olleiden vahvistama, mutta siitä huolimatta sekä käräjä- että hovioikeus tuomitsivat miehen hätävarjelun liioittelusta. Korkein oikeus vapautti miehen myöhemmin, mutta hän ehti istua 9 kuukautta vankilassa siitä, että pelasti useita ihmishenkiä. Ei ihme, että suomalainen epäröi, kun pitäisi auttaa väkivallan uhriksi joutuvaa.

Amerikkalainen tulkinta hätävarjelusta on hyvin erilainen. Uhan kohteella ei ole velvollisuutta yrittää paeta tai löytää väkivallatonta ratkaisua. Katsotaan, että koska hyökkääjä on se osapuoli, joka toimii lain vastaisesti ja on aloittanut konfliktin, uhrilla ei ole velvollisuutta huolehtia hyökkääjän turvallisuudesta. Kaikki, mitä hyökkääjälle tapahtuu, on hänen oman valintansa seurausta. Se, kuinka tiukasti lakia tulkitaan, riippuu osavaltiosta. Joissain osavaltioissa suhteellisen vähäinen väkivalta tai oletettu uhkakin riittää perusteeksi itsepuolustukselle, toisissa vaaditaan enemmän perusteita väkivallan käytölle hätävarjelussa.

Useimmiten maa, johon lain nimessä viitataan, tarkoittaa mitä tahansa paikkaa, jossa hyökkäyksen kohteeksi joutuu. Jotkut osavaltiot taas suojaavat lailla vain tiettyjä paikkoja, kuten kunkin ihmisen kotia ja/tai autoa. Autoon liittyvät tilanteet ovat ajoittain johtaneet ylilyönteihin paikoissa, joissa ryöstöt liikennevaloissa ovat yleisiä. Joku on saattanut ampua hyökkääjänä vaikkapa rahaa pyytämään tulleen kodittoman, eli riskinsäkin tässä laissa on.

Jonesin tapauksessa syyttäjän kanta on, että Jones on hakeutunut fyysiseen tappeluun ja muodostanut uhan toiselle naiselle, jolla on siten ollut oikeus olla perääntymättä ja käyttää väkivaltaa.

Tällaiset tapaukset ovat kiinnostavia niin juridisessa kuin moraalisessa mielessäkin. Sinänsä äidinkin syyttäminen sikiötä vahingoittavista toimista on johdonmukaista. Sikiöön ei suhtauduta omaisuutena silloinkaan, kun joku muu vahingoittaa naisen syntymätöntä lasta, vaan erillisenä uhrina, joten on vain loogista, että myös äiti voi tätä uhria vahingoittaa. Jos laki taas suhtautuisi toisen ihmisen sikiön vahingoittamiseen kuin omaisuusrikoksena, esim. vahingontekona, silloin olisi ymmärrettävää, että äitiä ei voida syyttää, koska kyseessä olisi hänen omaisuutensa.

Lainsäädäntö syntymättömien lasten suhteen on haastavaa, koska näin henkilökohtaisia ja luonteeltaan kirjavia tapauksia on vaikea rajata yhteen muottiin. Usein johdonmukaisimmat ja loogisimmat ratkaisut eivät ole enemmistön mielestä moraalisia. Abortin suhteen loogisimmat kannat ovat täysi kyllä ja täysi ei, eli joko sallii kaikki abortit syntymään saakka tai ei salli abortteja missään olosuhteissa. Kaikissa muissa kannoissa on tehtävä keinotekoisia ja subjektiivisia rajanvetoja siitä, milloin sikiön saa vielä abortoida, ja milloin inhimillisyys äitiä kohtaan on tärkeämpää kuin sikiön elämä. Itsekään en tue kumpaakaan äärikantaa, vaikka tiedostan, että ne ovat ne loogisimmat näkemykset.

Ja mikä taas on sikiön vahingoittamista? Pitääkö sen olla väkivaltaa, joka olisi rangaistavaa myös aikuiselle tehtynä, vai riittääkö kaltoinkohtelu, joka tuottaa välillisesti haittaa, kuten äidin epäterveelliset elämäntavat tai riskinotto? Kaivattaisiin rauhallista ja järkevää keskustelua syntymättömien oikeuksiin liittyvistä kysymyksistä, mutta ikävä kyllä aihe on niin latautunut ja polarisoitunut, että keskustelu tyssää alkuunsa. Feministiaktivistit eivät alkuunkaan ymmärrä tai yritä ymmärtää abortinvastustajien motiiveja, ja abortinvastustajat yhtä herkästi leimaavat feministiaktivistit läpeensä moraalittomiksi lapsenmurhaajiksi.

Kuten maahanmuuttokysymyksessä, tässäkin ääripäät ovat niin kaukana toisistaan, ettei molempia miellyttävää kompromissia ole olemassakaan. Toinen puoli voittaa, toinen häviää. Seuraan mielenkiinnolla, kuka jää niskan päälle.

lauantai 22. kesäkuuta 2019

Miten niillä on varaa tuohon!?


Vasemmistofoorumeilla someraivotaan massiivisesti matkoista, joita Junes ja minä teemme. Ajatus someraivon takana on ilmeisesti se, että pienituloisen tubettajan kuuluisi vain istua hiljaa jossain lähiön itsemurhaluukussa ja kärsiä - eihän nyt köyhien sovi nauttia elämästä.

Avataanpa hieman reissujemme taustoja ja tehdään lopuksi huikea paljastus siitä, paljonko Norjan-matka, jolla nyt olemme, meille maksaa. Mutta ensin muutama matkailuvinkki.

Suunnittelu, suunnittelu, suunnittelu.

Älä odota viime hetkeen lippu- ja majoitusvarausten kanssa, vaan aloita tulevien reissujen suunnitteleminen niin aikaisin kuin mahdollista. Me olemme varanneet esim. kesällä euron bussilippuja Helsinkiin itsenäisyyspäivän viettoa varten ja varanneet laivalippuja kuukausia ennen reissua. Mitä aiemmin aloitat, sitä halvemmalla pääset. Lippujen hinta julkisissa nousee yleensä lähtöajan lähestyessä. Varsinkin VR:n puolen hinnan lippujen kanssa tämä on syytä muistaa. Niitä on rajallinen määrä, joten varaa ajoissa ja voit säästää kuluissa puolet. Ja kun olet ajoissa liikkeellä, sinulla on enemmän valinnanvaraa majoituksen suhteen, vaikka reissusi ajoittuisi sesonkiin. Voit kuoria kermat päältä Airbnb:ssä kun varaat kuukausia ennakkoon.

Mieti myös yksityiskohdat valmiiksi, jotta vältyt spontaaneilta kuluilta. Mitä aiot syödä ja missä? Haetko aamukahvin kahvilasta, otatko hotelliaamiaisen vai tarvitseeko ostaa paketti mukaan airbnb-kämpässä keittämistä varten? Paljonko bensa maksaa kohteessa? Voitko säästää arkikuluissa hankkimalla tavaraa matkakohteestasi? Jos tarvitsee vaikkapa lääkkeitä, Viron reissulla voi säästää melkoisen summan ostamalla lääkkeet Virosta, mikä taas auttaa kattamaan matkakustannuksia. Entäpä vaatteet tai käyttötavarat? Ota selvää kohteen hintatasosta eri tuotteille ja säästä missä voit.

Priorisointi

Me emme juuri kuluta arkielämässä muuhun kuin ruokaan tai bensaan. Sohvakalusto pitäisi uusia, ja pitäisi myös hommata isot matot olohuoneeseen ja keittiöön, mutta nämä asiat ovat aina lykkääntyneet, koska reissumahdollisuuksia on auennut ja asetamme ne etusijalle. En usko, että vanhana kiikkustuolissa muistelisin ilolla, että olipas meillä perkele komeat matot, mutta Skandien lumiset vuorenhuiput, Tallinna joulutunnelmissa tai Naapurinvaaran maisemat varmaan ovat vielä mielessä.

Tämä on aika pitkälti arvovalinta - priorisoiko sitä nyt materian vai elämykset.

Kavereiden häikäilemätön riisto 

Meidän reissujemme suunnittelussa on usein kokonainen joukkue taustalla. Yksi kaveri pystyy tarjoamaan majoituksen jossain välietapilla, yhdeltä saa kyydin asemalta satamaan, yhdellä on tarjota ylimääräiset etukupongit laivamatkalle, ja joku hyppää reissuun mukaan ja siten Airbnb-kulut jakautuvat useammalle hengelle, joku osaa paikallistuntemuksella neuvoa halpoja liikennevälineitä, yöpymispaikkoja tai ruokapaikkoja. Kyselkää rohkeasti kavereilta apua ja vinkkejä. Voit myös tarjoutua itse riistettäväksi ja tuoda kaverille reissusta jotain hänen haluamaansa tuomista sitä vastaan, että kaveri auttaa matkakuluissa. Ja kenties sinulta löytyy kaveri, joka asuu kiinnostavassa kohteessa. Voit aina kysyä, kiinnostaisiko kaveria vaihtaa asuntoja kanssasi viikoksi, pariksi.

Auto 

Liikukaa mahdollisimman paljon autolla. Jos kaverillasi on hyvin pienikulutuksinen auto, kysy, saatko reissuun lainaksi sitä omaasi vastaan. Rotterdamin-reissumme olisi neljään pekkaan tullut lentämällä niin kalliiksi, ettei siihen olisi varaa, mutta bensat, tullit, lauttaliput ja siltamaksut hoituivat neljästään hyvin kaverin kustannustehokkaalla mersulla matkatessa.

Ruoat ja kahvit

Näistä syntyy helposti ennakoimattomia kuluja, joihin ihmiset eivät huomaa varautua. Suomalaiset ovat kahvikansaa, ja huoltoasemien ja kahviloiden kupeista kertyy nopeasti iso summa, jos pariskunta joka päivä kahveja niistä ostaa. Samoin halvoissa hampurilaispaikoissa käynnitkin voivat tulla pidemmän päälle kalliiksi. Osta ruokaa ruokakaupasta, ei ravintolasta, ja pakkaa auto- tai junamatkoille omat juomat ja välipalat eli kahvia termariin ja omat vesipullot mukaan. On todella ärsyttävää, jos junamatkalla iskee jano, ja on ostettava kolmen euron vesipullo ravintolavaunusta tai nälkään kolmen euron jugurttipurkki, joten varaudu aina siihen, että voi iskeä jano tai pieni hiuko. Jääkahvin tekeminen pulloon on myös kätevää ja poistaa termarin tarpeen. Jääkahvi myös pysyy juotavana pidempään.

Tuossapa muutama perusvinkki, joilla köyhäkin voi matkailla. Tosiasiassa useimpien matkustamista ei rajoita raha vaan se, että he eivät yksinkertaisesti tee päätöstä lähteä johonkin. Jos ei ryhdy edes selvittämään, paljonko matka maksaisi ja miten sen voisi toteuttaa, niin kotiinhan siinä jää. On oltava rohkeutta lähteä ja tarttua yllättäviinkin mahdollisuuksiin.

Mutta paljonko Norjan-matkamme sitten on maksanut? 

Tähän mennessä hieman alle 32 euroa. Oman Opelimme sijasta matka-autonamme on kaverien pienikulutuksinen dieselauto, ja majoitus on maksuton, koska sekin kuuluu kaverille, joka tarjosi mökkiään käyttöömme. Ruoat ostimme Suomen puolelta Lidlistä, koska Norjassa ruoka on kallista, ja eväät matkasivat auton perässä kylmälaukuissa Norjaan. Ruokakuluja ei ole mielekästä laskea matkakuluiksi, koska söisimme me kotonakin. Itse asiassa ruokakulumme ovat tällä viikolla normaalia pienemmät, koska reissussa ei tule laitettua monimutkaisia aterioita vaan enimmäkseen tulee paistettua makkaraa, keiteltyä aamupuuroja ja syötyä rahkaa ja viiliä,. Ajelemme Narvikin kautta sitten takaisin Ouluun, ja bensakuluja tulee lisää arviolta vajaat 40 euroa.

Eli viikon mökkimatka Norjan vuorimaisemiin kahdelle tekee noin 70 euroa.

Näin meillä on varaa tähän. Pienelläkin budjetilla pärjää - tarvitaan vain kipinä lähteä.

perjantai 14. kesäkuuta 2019

Voi ei, taasko Ulla?


Ulla Appelsinin kirjoituksilla on voima saada minusta ulos syviä huokauksia jo otsikon kohdalla. Ulla on aina Ulla, ja hänen kirjoituksensa noudattavat aina samaa kaavaa. Useimpien ihmisten poliittiset näkemykset kehittyvät ja hioutuvat iän myötä, ja yleensä Ullan tyylinen alkeistason konservatismi ja klassinen liberalismi ovat välivaiheita, joista kasvetaan ulos. Mutta ei tässä tapauksessa.

Ilta-Sanomien kirjoituksessaan "Mitä Suomelle on tapahtunut – saako naista enää kutsua prinsessaksi?" Ulla päivittelee vihervasemmiston pahastumista Maria Ohisalon kutsumisesta jääprinsessaksi. Todellakin, jo otsikko nostaa niskavillani pystyyn ja herättää kevyttä myötähäpeää. Ulla tekee tieten tahtoen itsestään pöyristelevän konservatiivin arkkityypin. Onhan "eikö mitään saa enää sanoa?" jo eräänlainen vitsi vihervasemmiston keskuudessa 

Leipäteksti on käytännössä vain sitä, että Ulla vetää esiin vassarit on niitä oikeita seksistejä -kortin, kuin olisi hyvinkin freesi avaus sanoa, että sellainen hallitus, jossa miehiä ja naisia on 50-50, olisi tasa-arvoisempi kuin nykyinen naisenemmistöhallitus. Joopajoo. On paljonkin Ullaa puolet nuorempia ihmisiä, jotka ovat siinä määrin Ullaa poliittisesti kehittyneempiä, että he nauravat kuluneille konservatiiviläpille, kuten "vassarit on niitä oikeita rasisteja/seksistejä/fasisteja", "en ole feministi vaan kannatan oikeaa tasa-arvoa" jne..

Syy sille, miksi nämä läpät ovat pilkan kohteena, on niiden kuluneisuuden lisäksi tietysti se, että ne ovat väitteitä, jotka ovat suunnattu poliittisten vastustajiemme miellyttämiseen ja toimivat vain heidän luomassaan moraalisessa viitekehyksessä. Kiltti konsu siis pyrkii vakuuttelemaan, että hän on oikeasti feministimpi kuin feministit ja rasisminvastaisempi kuin rasmuslaiset sen sijaan, että hän heittäisi vihervasemmiston arvoilla vesilintua, määrittelisi itse moraaliset hyveet konservatiivisten arvojen mukaan ja puolustaisi niitä.

Olen itsekin muutama vuosi sitten kirjoittanut samankaltaisia juttuja kuin Ulla. Keskeinen ero on se, että kirjoituksissani ja videoissani näkyy poliittista kypsymistä ja virheellisten käsitysten korjaamista. Ulla on yli viisikymppinen, eikä vieläkään ole päässyt yli useimmiten yliopistoikäisillä ilmenevästä klassisen liberalismin ja egalitarismin tyypistä. En siis odota suuria hänen tulevilta kirjoituksiltakaan.

Kansan reaktiot Ullan kirjoituksiin taas kertovat karua tarinaa valtamedian vihervasemmistolaisesta vinoumasta. Lukijat tietävät, että kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia, ja Ullan väsähtäneimmätkin kirjoitukset keräävät aina huomattavan määrän kehuja siitä, miten kerrankin joku valtamediassa osoittaa maalaisjärkeä. Sitten tekstit keräävät tolkuttomasti tykkäyksiä ja jakoja somekansalta, joka on pohjattoman ilahtunutta vähäisimmästäkään ymmärryksestä heidän mielipiteilleen, jota valtamediassa osoitetaan.

Mutta ehkäpä kansallismielisen ja konservatiivisen lukijan olisi syytä nostaa rimaansa hieman. Ullan kirjoitusten jakaminen somessa on vain mainostulojen tuottamista Suomen luokattomimmalle clickbait-roskalehdelle, jossa säännönmukaisesti hyökätään kansallismielisiä ja konservatiiveja vastaan. Somejaoilla tulee maksaneeksi pakkomielteisen Trump-vastaisen Johannes Kotkavirran ja persu-vihassaan ajoittain fantasiakirjoittamisen puolelle siirtyvän Timo Haapalan palkat. Innokas Ullan kirjoituksen jakaja siis tulee huomaamattaan rahoittaneeksi kansallismielisten ja konservatiivien vastaista propagandaa.

Jos vaivautuu etsimään, Ullan ja muiden valtamedian konservatiivi-hunajapurkkien (kirjoittajat, joiden tarkoitus on kerätä somejakoja konservatiiveilta ja pitää heidät lehden lukijoina yksittäisten asiallisten juttujen toivossa) käsittelemistä aiheista löytyy takuulla kirjoituksia paremmista lähteistä, joita voi jakaa hyvällä omallatunnolla. Ullan alkeistasoisen kirjoituksen sijaan voi jakaa vaikkapa tämän Oikea Median mediaseurantakoosteen jääprinsessa-kaustista. Kun jaat artikkeleita heidän sivuiltaan, Kansalaisesta, PT-mediasta ja muilta tolkun sivustoilta, et tule samalla rahoittaneeksi kansallismielisten vastaista toimintaa vaan nimenomaan mahdollistat valtamedian punavihreän agendan haastavan vaihtoehtomedian olemassaolon.

Jos taas et löydä parempaa lähdettä aiheeseen tai on siteerattava tarkkaan valtamedian juttua, älä jaa linkkiä juttuun vaan ota kuvakaappaus tarvitsemastasi kohdasta. Koko jutun voi jakaa rahoittamatta vihollismediaa unv.is-sivuston kautta. Syötä valtamedian linkki sivustolle ja se tarjoaa sinulle uuden linkin, jonka voit jakaa. Linkin takaa löytyy sama sisältö kuin alkuperäiseltäkin sivulta, mutta se ei vie klikkaajaa valtamedian saitille.

Koska minunkin on selattava paljon valtamediaa lähetyksien ja blogitekstien aiheita hakiessa, mutta en halua tuottaa heille mainostuloja, käytän säännösteltyä mainosten estämistä eli adblokkeri-laajennusta, jonka asetukset olen laittanut sellaisiksi, että kunnollisilla sivustoilla mainoksenesto ei ole päällä mutta valtamedian sivuilla on. Hyviä laajennuksia tähän hommaan ovat esim. hyvin kevyt ja heikkotehoiseen koneeseenkin sopiva uBlock Origin sekä perinteisempi Adblock Plus (nimenomaan Plus, ei pelkkä Adblock, joka on eri firman tuote).

Jokaisella klikkauksella ja jaolla on väliä, ja on täysin kansan päätettävissä, mihin suuntaan suomalainen mediakenttä kehittyy. Jokainen jako mainosrahoitteiselle valtamedialle on meille vihamielisen tahon rahoittamista ja hölmö teko, koska saman huomion voisi tarjota jaollaan jollekin asialliselle sivustolle. Tykkäysten ja jakojen klikkailu ei maksa paljoa vaivaa, ja törmätessäsi kiinnostavaan juttuun vastamedian sivustoilla, se kannattaa jakaa. Säännöllisillä tuloilla vastamediat voivat kehittää sisältöään ja palveluitaan ja kasvaa vakavaksi haastajaksi valtamedialle. Ja kun valtamedian mainostulot tyrehtyvät, on heidänkin ryhdyttävä miettimään, pitäisikö linjaa korjata.

Kyseessä on siis win-win-tilanne. Tarjoamalla klikkitulot vastamedialle kehität sekä sitä että valtamediaa parempaan suuntaan.

torstai 6. kesäkuuta 2019

Kansallismielinen ilmaherruus Tanskan tapaan


Tanskan parlamenttivaalit käytiin eilen, ja hallitusta muodostamaan pääsevät Suomen ja Ruotsin tapaan sosiaalidemokraatit. Kuitenkin eritoten maahanmuuttopolitiikan suhteen tilanne on Tanskassa tyystin erilainen, eikä demarivetoiselta hallitukselta ole siellä odotettavissa maailmaa halaavaa rajat auki -politiikkaa. 

Tanskan demarit ovat turvanneet kannatuksensa säilymisen omaksumalla oikeistopopulisteille tyypillisen maahanmuuttopolitiikan. He mm. kannattavat linjaa, joka keskittyy kotiinpalaamisen edesauttamiseen integrointitoimien sijaan, ja vaativat nykymuotoisen turvapaikkajärjestelmän lakkauttamista ja turvapaikanhakijoiden siirtämistä leireille EU:n ulkopuolella. Tiukka maahanmuuttopolitiikka hillitsee liikennettä Suomeenkin, koska Tanska on useimpien tulijoiden läpikulkumaa, ja mikäli demarien vaatimat muutokset toteutetaan, liikenne tänne länsirajan kautta todennäköisesti pysähtyy lähes täysin.

Tanska on monin tavoin erilainen kuin Suomi tai Ruotsi, mitä tulee maahanmuuttoasioihin. Tanskan Yle ei hehkuta varauksetta monikulttuuria ja viimeisimpiä vihervasemmiston trendi-ilmiöitä. Tanskassa voit Ylen kanavilla nähdä toimittajien jauhottavan poliittisia tapahtumia häiriköiviä vasemmistolaisia tai aidosti haastavan afrikkalaistaustaista poliitikkoa, joka on pahoittanut mielensä taiteilija Dan Parkin kohauttavista teoksista.

Asenne-ero ei olisi voinut olla selkeämpi jo Muhammed-pilakuvakohun aikaan vuonna 2006.

Suomessa pelokas valtamedia ei uskaltanut julkaista pilakuvia, vaikka useissa muissa maissa lehdet julkaisivat kuvat solidaarisuudesta uhkailtuja tanskalaistoimittajia vastaan ja kannanottona sananvapauden puolesta. Kun Suomen Sisu julkaisi kuvat verkkosivuillaan, pääministeri Matti Vanhanen pyysi kuvien julkaisua anteeksi ja KRP aloitti tutkinnan mahdollisesta uskonrauhan rikkomisesta. Suomen pääministeri siis käytännössä siunasi pilakuvien julkaisijoiden vainoamisen ilmaisemalla, että kuvien julkaisu olisi jotenkin väärin. Muslimijohtajat vaativat Tanskan hallitukselta toimia kuvien sensuroimiseksi, mutta tanskalaiset kieltäytyivät ykskantaan: tämä on ilmaisunvapautta, ja siitä ei neuvotella. Tanskan median suhtautuminen oli sama: sananvapaudesta ei anneta myönnytyksiä - eikä todellakaan pilapiirroksista väkivaltauhkauksia tekeville.

Tanskassa ollaan lähempänä kansallismielisen aktivismin lopullisen tavoitteen toteutumista. Suomessa ja Ruotsissa tilanne on vielä se, että on pääasiassa yksi kansallismielinen puolue, jolle sitten toivotaan jytkyä. Jytkyt eivät kuitenkaan käy pitkän linjan tavoitteesta. Mitä lopulta tulisi syntyä on kansallismielinen hegemonia suurten puolueiden kesken eli tilanne, jossa kansallismielisyys ja tarkka maahanmuuttopolitiikka ovat perusarvoja, jotka kaikki suuret puolueet tunnustavat, vaikka muista asioista voivatkin olla eri mieltä. Tämä on huomattavasti tehokkaampi ja toimivampi lopputulos kuin yksi kansallismielinen puolue, jolle toivotaan 51% kannatusta, jotta se pääsisi hallitusvaltaan kaikkien muiden puolueiden ollessa sitä vastaan ja kieltäytyessä yhteistyöstä. Kansallismielisyydestä on tehtävä itsestäänselvyys ja moraalinen hyve, jonka kaikki jakavat.

Tanskan vastine perussuomalaisille on Tanskan Kansanpuolue, mutta toisin kuin perussuomalaiset, se ei ole asiansa kanssa yksin. Jopa Tanskan kuningatar otti kantaa epäonnistuneeseen maahanmuuttopolitiikkaan sanomalla, että oli harhaluulo kuvitella, että Tanskassa asuminen tekisi tulijoista tanskalaisia - ketään ei voi integroida vasten tahtoaan. Sekä demarit että keskustaoikeistolainen Venstre jakavat tiukan linjan maahanmuuttopolitiikan, joten tilanne on kansallismieliselle äänestäjälle varsin mukava: riippumatta siitä, mikä suurista puolueista nappaa hallituksen muodostajan aseman, odotettavissa on tarkkaa rajapolitiikkaa ja palautuslentoja.

Tästä hyötyvät demarit ja Venstrekin: Kansanpuolue kärsi vaaleissa tappion, koska kansallismielisellä äänestäjällä on mistä valita, ja muut suuret puolueet ovat saaneet kovalla mamu-politiikalla estettyä äänestäjiensä menettämisen oikeistopopulisteille. Siinäpä reseptiä Suomenkin suurille puolueille: jos haluatte estää perussuomalaisten nousun, omaksukaa heidän maahanmuuttopolitiikansa.

Suomenkin suurissa puolueissa on kansallismielistä ainesta, mutta tähän saakka ongelma on ollut, että he eivät johda puolueitaan. Bloggaaja Tere Sammallahti on ns. nuiva kokoomuslainen, ja hän on pyytänyt ihmisiä äänestämään itsensä kaltaisia kokoomuslaisia, jotta puolueen linja voitaisiin muuttaa sisältä päin. En usko Teren logiikan toimivuuteen tässä, koska ikävä kyllä äänestyslipuissa ei ole palautelaatikkoa, jossa äänestäjä voisi kertoa motiivit äänensä takaa. Mietitäänpä hetki, miltä asia näyttäisi nykyisen kokoomusjohdon silmin: jos puolue saisi huomattavan vaalivoiton orpojen ja mykkästen ministerikauden jäljiltä, puoluejohtohan tulkitsisi sen omaksi menestyksekseen riippumatta siitä, menevätkö äänet liberaaleille kokoomuslaisille vai nuiville. He katsoisivat, että vaalitulos on hyväksyntä edelliselle hallituskaudelle, ja niin katsoisi puolueväkikin. Koska kaavalla saataisiin vaalivoitto, seuraavassa puoluekokouksessa äänestettäisiin valtaan luonnollisesti lisää sitä samaa.

Tanskan suuret puolueet eivät omaksuneet kansallismielistä linjaa siksi, että tanskalaiset olisivat äänestäneet nuivia demareiden ja Venstren edustajia, vaan siksi, että äänestäjät karkasivat Kansanpuolueelle. Sillä keinoin Suomenkin puolueet on herätettävä: kun ne ottavat vaaleista toiseen iskua ja perussuomalaiset sen kuin nousee, on siitä vedettävä johtopäätös jos toinenkin. On kuitenkin toivottavaa, että Teren kaltaiset ihmiset eivät loiki muista puolueista perussuomalaisiin vaikka oman puolueen toimet välillä sapettaisivat, koska huonojen vaalitulosten herättämän motivaation lisäksi muissa puolueissa tullaan tarvitsemaan muutoksen liikkeellepanijoita - heitä, jotka sanovat omassa puolueessaan ääneen monikulttuuria ihannoivan linjan epäonnistumisen ja asettuvat puolueen vaaleissa haastamaan vanhaa johtoa.

Kun kansallismielinen hegemonia on saavutettu, ei maahanmuutto-ongelmasta huolestuneiden tarvitse enää sydän kurkussa jännittää, tuottavatko vaalit hallituksen, joka pyrkii ratkomaan ongelmia vai pahentamaan niitä. Niin tai näin, isänmaa on turvattu.