tiistai 19. heinäkuuta 2022

Zelenskyin hallinto syöksykierteessä



Merkit ovat olleet nähtävillä pitkään, mutta nyt se on virallista: Zelenskyin hallinto on kaaoksessa ja hänen otteensa valtion instituutioista kirpoamassa lopullisesti.

Jo kauan ennen Venäjän helmikuista suurhyökkäystä ukrainalainen media pilkkasi Zelenskyiä hänen hallinnossaan tauotta käyvästä henkilöstön pyöröovesta: ministerit ja korkeat virkamiehet vaihtuivat tämän tästä heti riitaannuttuaan jotenkin Zelenskyin kanssa.

Tämä siitäkin huolimatta, että alusta asti Zelenskyi miehitti presidentinkansliaa ja sen lähipiirin korkeita asemia tv-alan tuttavuuksillaan. Ministerivaihdoksia on tehty tämän tästä, ja alkuperäisestä hallituksesta ei ole mitään jäljellä. Syyskuussa 2021 koko hallitus meni vaihtoon

Kyiv Independentin toimittaja Olga Rudenko kuvaili tilannetta näin: 

Zelenskyin ensimmäinen vuosi presidenttinä oli kaoottinen. Hänen häthätää kasattu tiiminsä hajosi nopeasti, ja eilisen liittolaisista tuli joitain kovimmmista kriittisistä äänistä Zelenskyiä vastaan. Oli jatkuvia henkilöstövaihdoksia. Uusille ministereille annettiin vain vähän aikaa todistaa sopivuutensa, ja heidät potkittiin pihalle, jos he epäonnistuivat siinä.

Henkilöstövaihdokset päättyivät lopulta, mutta sillä oli hintansa. Aiempien sähläysten nostattamasta kritiikistä kärsivä Zelenskyi asetti luottamuksensa laajalti itselleen lojaaleihin eikä päteviin. Entisestä elokuvatuottajasta ja pitkäaikaisesta ystävästä tuli kansliapäällikkö, ja näin hän liittyi siihen joukkoon Zelenskyin ystäviä ja uskottuja, jotka käyttävät suhteetonta valtaa. Turvallisuuspalvelua johtaa Zelenskyin lapsuudenystävä, entinen yrityslakimies, ja Zelenskyin puolueen eduskuntaryhmää johtaa hänelle lojaali ystävä, entinen IT-alan liikemies. Piiristä presidentin ympärillä on tullut kaikukammio.
Järkyttävin ja vaikutuksiltaan suurin esimerkki Zelenskyin taipumuksesta vältellä ikäviä realiteetteja oli hänen piittaamaton suhtautumisensa varoituksiin Venäjän hyökkäyksestä. Zelenskyi viittasi kintaalla sekä oman tiedustelupalvelunsa että USA:n varoituksille, pilkkasi sotaa pelkääviä ukrainalaisia "panikoinnista" ja oli nukkumassa hyökkäyksen alkaessa.

Näin voi käydä, kun ympäröi itsensä ihmisillä, jotka vain myötäilevät sinua, vaikka olisit väärässä. Mutta tuskin mediassakaan olisi osattu arvata, millaisille kierroksille Zelenskyi henkilöstövaihdoksensa ja väärinajattelijoiden jahdin laittaa, kun sotatila on käynnissä.

2 kenraalia erotetaan syyttäen heitä maanpettureiksi.

Mitään tutkintaa saati syytteitä heitä vastaan Zelenskyi ei kuitenkaan yrittänytkään saada. Väistääkseen tämän ilmeisen kummallisuuden, Zelenskyi sanoi, ettei hänellä ole aikaa pettureille, mutta ajallaan heitä rangaistaan. Erikoinen lausunto huomioiden sen, että presidentin ei tarvitse käyttää sekuntiakaan rikostutkintaan. Se on aivan muiden tahojen tehtävä.

Suomenkin media sivuutti tämän niin kuin olisi pikku juttu, että sotaa käyvässä maassa erotetaan korkeinta sotilasjohtoa heitä maanpetoksesta syyttäen. Kun Putin on erottanut henkilöstöä, media on analysoinut, mitä kulisseissa tapahtuu ja kertoo erottamisten viittaavan hajaannukseen Putinin hallinnossa. Mutta koska kaaosta Zelenskyin hallinnossa ja Ukrainan instituutioissa ylipäänsä halutaan peitellä, mitään syväanalyysejä ei media tarjoa siitä, miksi presidentti erottaa kenraaleja kesken sodan.

Armeija ja kansalliskaartit sooloilevat miten haluavat, ja Zelenskyi yrittää säilyttää edes jonkinlaisen hallinnan niihin.

Kertoessaan keväällä rauhanneuvottelujen ehdoista, Zelenskyi sanoi, että ehdot olisi hyväksytettävä kansanäänestyksellä. Tälle on painava syy: Zelenskyi kun ei hallitse armeijaa eikä militioita, joten pelkästään hänen neuvottelemaansa sopimusta ei välttämättä noudatettaisi. Varsinkin kansalliskaartit ovat tuottaneet päänvaivaa Kiovassa, koska ne ovat omin luvin rikkoneet sovittuja aselepoja Venäjän kanssa.

Syksyllä armeijan sooloilu asetti Zelenskyin erittäin kiusalliseen asemaan. Puolustusvoimien johtaja twiittasi videon, jolla nähdään ukrainalaisten käyttävän Turkista hankittua dronea separatistien tykin tuhoamiseen Donbasissa tulitauon aikana. Videolta oli selvästi nähtävissä, että tykki ei ollut käytössä, ja kansainvälinen selkkaus oli valmis.

Länsimaat yrittivät varoittaa Ukrainaa moisista tulitaukorikkomuksista, ja Zelenskyi joutui selittelemään armeijan toimia. Selitykseksi hän tarjosi yleisluontoisen väittämän siitä, että droneja käytetään vain puolustussotaan, ja "aggressioksi" hän esitti sitä, että tykki ei olisi saanut olla niin lähellä linjoja, vaikka aseleposopimukset eivät kieltäneet kaluston sijaintia tai siirtämistä, vain sen käytön.

Se, että armeijan korkein johto uskaltaa näin sooloilla tietäen, että se asettaa presidentin vaikeaan asemaan, kertoo paljon siitä, kuka valtaa todella käyttää. Tilanne on armeijan näkökulmasta ymmärrettävä. Varsinkin johtohenkilöt ovat kokeneita sodanjohtajia, ja heidän silmäänsä koomikkopresidentillä ei vain ole uskottavuutta. Joten miksi he tottelisivat häntä? Mutta jatketaanpa hallinnon henkilöstökaaoksen parissa.

Kesäkuussa sai lähdöt ihmisoikeusvaltuutettu Ljudmila Denisova, joka oli keksinyt äärimmäisen groteskeja tarinoita venäläisten sotarikoksista ja käytti asemaansa rahan haalimiseen itselleen ja perheelleen.


Denisova perusti virastossaan alajaoston, jonka johtoon hän asetti oman tyttärensä, jolle hän toistuvasti hankki palkankorotuksia. Sitten he yhdessä levittivät valeita jopa sadoista tuhansista puheluista raiskattujen hätälinjalle. Tosiasiassa puheluita oli vain n. 200, ja tyttären hätälinjalla asiat oli vieläpä järjestetty niin, että puheluita ei tallennettu, jotta lennokkaita tarinoita olisi vaikeampi kumota.

Kun ihmisoikeusjärjestöt ja raiskausuhreja auttavat järjestöt lähtivät kiireen vilkkaa auttamaan uhreja Denisovan luettelemissa kaupungeissa, joissa hirveyksiä väitettiin tapahtuneen, he saivat huomata jotain yllättävää: uhreja ei löytynyt. Tämä toistui joka kylässä ja kaupungissa. Parisen kymmentä rikosilmoitusta raiskauksista oli tehty, mutta yksikään niistä ei täsmännyt Denisovan kuvauksiin.

Ukrainalle tuli kiire: oli vain ajan kysymys, milloin järjestöt kertovat julkisesti, että näitä uhreja ei ole olemassa. Joten parlamentti erotti Denisovan vauhdilla luottamuspulaan vedoten. Jokainen  voi osaltaan pohtia, olisiko Ukrainan parlamentti reagoinut tähän paljon Ukrainalle sympatiaa tuottaneeseen huijaukseen, ellei olisi ollut sitä uhkaa, että ulkopuoliset tahot paljastavat huijauksen.

Nyt saivat lähteä tiedustelupalvelu SBU:n johtaja Ivan Bakanov ja valtakunnansyyttäjä Iryna Venediktova. Perusteluksi Zelenskyi kertoi, että molempien virastoissa työskentelee kymmeniä Venäjän kätyreitä.

Kuvassa erotetut Bakanov ja Venediktova.


Ennen kuin kerron, mitkä näiden henkilöiden taustat ja yhteydet Zelenskyiin ovat, vilkaistaanpa, miten Ilta-Sanomat uutisoi aiheesta:

Ukrainalaislehti Kyiv Independentin mukaan Bakanov on Zelenskyin lapsuudenystävä ja yksi presidentin läheisimmistä liittolaisista. Lakimiehen koulutuksen saanut Bakanov työskenteli aiemmin Zelenskyin tv-tuotantoyhtiöille.

Lokakuussa 2019 julkaistujen niin kutsuttujen Pandoran papereiden mukaan Bakanov on myös joidenkin Zelenskyihin liitettyjen offshore-yhtiöiden omistaja.

Venediktova on puolestaan johtanut toimintaa venäläissotilaiden syyttämiseksi sotarikoksista Ukrainassa. Kyiv Independentin mukaan häntä on ennen sotaa syytetty korkeassa asemassa olevien virkamiesten ja lainsäätäjien korruptiotutkintojen lakaisemisesta maton alle.

Miltä tuo kuulostaa? Tavan lukijalle siltä, että Zelenskyi hankkiutui eroon korruptoituneista virkamiehistä.

Mutta se ei pidä alkuunkaan paikkaansa, ja tunnustaessaan, että hän on lukenut Kyiv Independentin jutun aiheesta, Ilta-Sanomien toimittajat syyllistyivät suoraan disinformaatioon. He jättivät kertomatta valtavan määrän olennaista tietoa, jonka Kyiv Independent kertoi.

Zelenskyi ei nyt vain ajautunut huonoon seuraan Bakanovin kanssa, vaan hyödynsi tämän lainopillista osaamista offshore-yhtiöiden luomisessa. Bakanov oli alkujaan työskennellyt lakiasioiden parissa Zelenskyin Kvartal 95 -tv-tuotantoyhtiössä.

Bakanovilla ei ollut minkäänlaista pätevyyttä tiedustelupalvelun johtajaksi, mutta sellainen ei koskaan ole Zelenskyiä pidätellyt: hänen hallintonsa on alusta asti ollut väärällään hänen kavereitaan viihdealalta, ja kun kaverit eivät sitten osaa hommia, joihin heillä ei ole mitään pätevyyttä, Zelenskyi kaataa syyn heidän niskaansa, vaikka itse hän heidät nimitti.

Venediktova taas oli pitkään (noin Zelenskyin hallinnon mittakaavalla eli parisen vuotta) Zelenskyin luottonainen. Venediktova todellakin sabotoi korruptiotutkintoja, kuten IS kertoo, mutta jättää kertomatta sen ilmeisen asian, jonka Kyiv Independent kertoo: että Venediktova blokkasi juuri Zelenskyiin ja tämän lähipiiriin kohdistuvia korruptiotutkintoja.

Kyiv Independentillä, joka on ollut monien Ukrainaa tukevien vakiolähde sotauutisiin, on hyvä syy suhtautua Venediktovaan nihkeästi: hän kun painosti itseään ja Zelenskyiä kritisoineen Kyiv Postin lakkauttamaan lehtensä kuukausien painostuskampanjalla.

Zelenskyin mukaan kyseessä oli operaatio "Venäjä-mielisiä" lehtiä vastaan, vaikka kyseessä oli hyökkäys kaikkea oppositiomediaa vastaan. Kyiv Post oli aina ollut Ukrainan Venäjä-vastaisin lehti, mutta koska se kritisoi Zelenskyin hallintoa, sulku tuli.

Lehden toimittajat perustivat uuden lehden jatkaakseen vapaata journalismia: minkäs muunkaan kuin Kyiv Independentin!

Korruptioasiat eivät edes kuuluisi valtakunnansyyttäjän toimialueeseen, koska tehtävä kuuluisi riippumattomalle korruptiosyyttäjälle, jonka virka perustettiin USA:n pyynnöstä. No sellainen virka on, mutta se on ollut vuosia täyttämättä, koska parhaat pisteet saanut ehdokas tulee toistuvasti blokatuksi äänestyksessä ja kenenpä muun kuin hallitusta edustavien äänillä. Zelenskyi siis on vuosien ajan jumittanut uuden korruptiosyyttäjän nimityksen, jotta saisi korruptioasiat itsensä valitseman henkilön, viimeksi Venediktovan, käsiin, eikä riippumattoman tutkijan. Näin hän on onnistunut suojaamaan itseään ja lähipiiriään korruptiotutkinnoilta.

Zelenskyi kertoi yli 650 turvallisuuspalvelun virkamiestä epäiltävän "Venäjän auttamisesta".

On vaikea uskoa, että kyse on muusta kuin hallituskriittisten puhdistuksesta - samoin kuin Vinnytjassa, jossa satoja ihmisiä on pidätetty väittäen, että he ovat toimineet "spottereina" Venäjän ohjusiskulle ukrainalaisupseerien kokoukseen. Paitsi että ohjuksia ei ammuta silmämääräisesti minkään spotterin avulla, kuten tarkka-ampuja ampuu, vaan syöttämällä koordinaatit.

Selvästikin Venäjä oli vain saanut tiedustelutiedon kokouksesta, iskun jälkeen hallinto alkoi pidättää oppositiomielisiä, ja toki joukkoon liittyvät ne, jotka ilmiantavat vaikka naapurinsa, jonka kanssa on ollut jotain riitaa. Tämä on ollut suuri ongelma monissa Ukrainan kaupungeissa heti Venäjän hyökkäyksen alkuhetkistä lähtien: Ihmiset ovat niin paranoideja, että he ilmiantavat toisiaan mm. jouluvaloista ikkunassa tai venäjäksi kiroilemisesta, ja osa ilmiantaa kiusantekomielessä vihamiehiään.

Sotilastiedustelupalveluun Zelenskyin välit hajosivat lopullisesti jo viime syksynä.

Tällöin tapahtui ns. Wagnergate: sotilastiedustelupalvelulla oli pitkään suunniteltu ja työstetty operaatio, jossa he huijasivat Venäjän Wagner-palkkasotureita tavoitteenaan saada heidät kuljetettua Ukrainaan syytettäväksi sotarikoksista. Presidentinkanslia sabotoi operaation viime metreillä, ja Valko-Venäjälle asti saadut Wagner-taistelijat palautettiin Venäjälle. Syyksi Zelenskyin sabotaasille on arveltu sitä, että kenties hän pelkäsi Venäläisten reaktiota moiseen operaatioon.

Koska tämä oli vielä sitä aikaa, jolloin Ukrainan konfliktista puhuttiin kuten mistä tahansa konfliktista, eli myös Ukrainan väärät tai kyseenalaiset teot uutisoitiin, IS uutisoi aiheesta otsikolla: Onko tässä yksi syy Venäjän aseiden­kalisteluun? Ukrainan tiedustelu­palvelujen härski suunnitelma Wagner-sotilaiden sieppaamiseksi paljastui

Mitä tästä kaikesta voi päätellä? Sodan alkaminen ei korjaa presidentin persoonallisuuden ongelmia, kuten halua ympäröidä itsensä jees-miehillä, jotka eivät kerro huonoja uutisia tai sano vastaan. Se ei myöskään korjaa maan sisäistä hajaannusta tai herätä armeijassa yhtäkkisesti luottamusta presidenttiin, johon armeija ei ole missään vaiheessa luottanut. Vaikka he samalla puolella taistelevatkin, sota ei saa Azovia kunnioittamaan latex-asussa ja stripparikorkkareissa esiintynyttä presidenttiä. Sota ei korjaa poltettuja siltoja sotilastiedustelupalveluun.

Zelenskyin hallinto on hajoamispisteessä, ja se on sotaa käyvälle maalle tuhon enne.

Suomalaiset puhuvat talvisodan hengestä eli kansallisesta yhtenäisyydestä sodassa ylivoimaista vihollista vastaan. Mitä Suomelle olisi tapahtunut, jos tilanne olisi ollut sama kuin Ukrainassa? Entä jos presidentillä ei olisi ollut kontrollia armeijaan? Entä jos armeija olisi omin luvin rikkonut poliittisen johdon tekemiä sopimuksia? Entä jos poliittisen johdon ja muiden instituutioiden välillä ei olisi ollut minkäänlaista luottamusta vaan jopa suoranaista vihamielisyyttä?

Zelenskyin taidot esiintyjänä ovat tuoneet maalle paljon ulkomaista apua, mutta hänen henkilökohtaiset puutteensa ja taipumuksensa voivat hyvinkin tehdä sen kaiken hyödyttömäksi, koska mikään määrä sinkoja ja kenttätykkejä ei pelasta maata, jota ei hallitse kukaan ja jossa tärkeimmät johtajat riitelevät keskenään.

maanantai 11. heinäkuuta 2022

Marilyn Manson on MeToo-huijauksen uhri - lue faktat ja tee johtopäätöksesi

Johnny Deppin maine palautettiin kunnianloukkauskäräjillä, ja paha sai palkkansa.
Seuraavaksi on Marilyn Mansonin vuoro saada psykopaatti vastuuseen.


Jospa kertoisin teille #metoo-huijauksesta, joka on niin räikeä, että sen tekijät ovat väärentäneet FBI:n asiakirjoja värvätäkseen muita naisia liittymään syyttäjien kuoroon, ja päätekijä käyttää syytöksiä tekosyynä erottaakseen lapsensa tämän isästä?

Mutta pohditaanpa tällaisia tapauksia ensin lyhyesti yleisellä tasolla.

Lehtiotsikoissa huudetaan syytöksiä ahdistelusta tai väkivallasta tunnettua miestä kohtaan.
Millaisin perustein sinä arvioit syytösten uskottavuutta?
Mikä saa sinut epäilemään syytösten todenmukaisuutta?
Mikä taas arvioimaan suoralta kädeltä, että mies on syyllinen?

Jos mies omaa lähtökohtaisesti arveluttavan imagon, on suuri yleisö taipuvaisempi pitämään häntä syyllisenä. 

Mitä enemmän syytöksiä esittäviä naisia löytyy, sitä helpommin syytöksiä uskotaan. 

Ajatellaan, että eihän voi olla, että noin moni vain keksisi samankaltaisia tarinoita. Tällöin unohtuu usein kysyä itseltään jotain muuta: paljonko on heitä, joiden kokemus ja kertomus ovat päinvastaisia kuin syytösten esittäjien, ja voiko syyttäjillä olla motiivia valehdella?

Kun Amber Heard haki lähestymiskieltoa puolisoaan Johnny Deppiä vastaan, kuvat surullisen näköisestä Amberistä ruhje poskessaan levisivät kulovalkean tavoin, ja suuren yleisön oli helppoa uskoa hänen tarinansa. Hän oli nuori nainen suhteessa selvästi vanhempaan ja menestyneempään mieheen, jonka päihdeongelmat olivat olleet juorulehtien aiheena 90-luvulta lähtien.

Johnny Deppin ujo ja yksityisyyttä varjeleva luonteenlaatu kääntyi häntä vastaan. Hän ei koskaan ole ollut sitä tyyppiä, joka päästää kuvaajat kotiinsa sisustustaan ja perhe-elämäänsä ihastelemaan, joten suuri yleisö ei ole tiennyt käytännössä mitään siitä, millaista arki hänen kodissaan on. Mutta he muistivat otsikot Deppin päihdeongelmasta ja vetivät johtopäätöksen - no tottahan toki, Depp on päihtyneenä hakannut nuorta vaimoaan.

Vei lähes 6 vuotta, kunnes totuus paljastui kaikille, kun Depp ja Heard käräjöivät syyttäen toisiaan kunnianloukkauksesta. Kaikki olikin mennyt päin vastoin kuin monet ehtivät uskoa: Heard oli se räjähdysherkkä ja moniongelmainen pahoinpitelijä, Depp hänen uhrinsa. Deppin maine on puhdistettu, mutta vuodet epäiltynä vaimonhakkaajana olivat epäilemättä hyvin raskaita hänelle ja hänen läheisilleen, ja vahinko hänen urakehitykselleen ja menetettyjen roolien tuottama taloudellinen vahinko on vain siedettävä.

Tapaus Marilyn Manson

Vuonna 2021 uusi metoo-pommi räjähti, ja tällä kertaa kohteena oli rock-tähti Marilyn Manson, oikealta nimeltään Brian Warner, mutta puhun hänestä tässä tekstissä Mansonina, koska sillä nimellä hänet tunnetaan.

Mansonin seurustelukumppani vuosilta 2006-2010, näyttelijä Evan Rachel Wood, oli vuodesta 2016 lähtien kertonut medialle joutuneensa joskus raiskauksen ja väkivallan kohteeksi mutta ei nimennyt tekijää. Vuosien varrella hän brändäsi itseään naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisena aktivistina - kuten Amber Heard - ja ryhtyi korostamaan biseksuaalisuuttaan noustakseen myös tunnetuksi LGBT-aktivistiksi - juuri kuten Amber Heard.

Helmikuussa 2021 hän kirjoitti Instagramiin, että mies, joka häntä kidutti, oli Marilyn Manson. Täsmälleen samaan aikaan useat muut naiset julkaisivat somessa vastaavanlaisia kertomuksia Mansonista, ja suurelle yleisölle siinä oli valmis #metoo-paketti: mies, jonka imago on valmiiksi äärimmäisen shokeeraava, ja useita syytösten esittäjiä. Joten syytösten täytyy olla totta, eikö niin?

Asia ei ole lainkaan niin yksinkertainen. Itse asiassa se on niin monimutkainen ja useita toimijoita sisältävä tapahtumakulku, että minun oli kirjoitettava itselleni neljä sivua muistiinpanoja tätä blogitekstiä varten.

Kun useat naiset syyttävät miestä jostain, on heidän tarinaansa helpompi uskoa, ja suuri yleisö unohtaa asian, jonka he ottavat itsestäänselvyytenä, kun syytösten esittäjiä on vain yksi: jokainen tarina ja sen uskottavuus on arvioitava erikseen ja sen omilla meriiteillä.

Kun Mansonia syyttäneiden naisten tarinoita alkaa näin arvioimaan, narratiivi Mansonista herkkiä, nuoria naisia saalistavana petona hajoaa käsiin.

Evan Rachel Wood ja hänen apurinsa feministiaktivisti Illma Gore.


Miksi naiset julkaisivat syytöksensä yhtä aikaa?

Kun Mansonia syyttäneet naiset pudottivat tarinansa someen samaan aikaan, useimmat luulivat sen johtuvan siitä, että he näkivät jonkun muun puhuvan asiasta ja uskaltautuivat sitten itsekin puhumaan. Mutta asiat eivät menneet alkuunkaan näin. Sekä tarinat että niiden yhtäaikainen julkaisu olivat suunniteltu operaatio, jota varten Wood oli ystävänsä, feministiaktivisti Illma Goren kanssa värvännyt naisia vuosien ajan.

Koska Illma Gore on toinen tarinan päätekijöistä, kerrottakoon hänen taustoistaan. 

Hän on LGBT- ja feministiaktivisti, joka on jo aiemmin järjestänyt huijauksia julkisuustempauksikseen. Gore on se nainen, joka teki maalauksen alastomasta, hyvin pienellä peniksellä varustetusta Donald Trumpista, ja buustatakseen maalauksen myyntiarvoa, hän kehitti toinen toistaan uskomattomampia tarinoita mm. siitä, että Trumpin kannattaja olisi pahoinpidellyt hänet kadulla ja toinen Trumpin kannattaja kidnapannut hänet kahden tunnin ajaksi. Rikosilmoituksia hän ei ole näistä tapahtumista tehnyt, koska niitä ei ole tapahtunut.

Wood oli ottanut sähköpostitse yhteyttä kaikkiin naisiin, joilla tiesi olevan jonkinlainen yhteys Mansoniin, kutsui heidät Zoom-tapaamisiin, joissa yhteisiä tarinoita hiottiin, ja hän oli jopa lähettänyt naisille lomakkeen, josta naiset voivat rastittaa "kokemiansa" pahoinpitelyn muotoja Mansonin taholta. Ne lukuisat naiset, jotka sanoivat, että heillä ei ole minkäänlaisia negatiivisia kokemuksia Mansonista, eivät päässeet Zoom-tapaamisiin, ja heidät unohdettiin.

Saadakseen lisää naisia mukaan syytöksiä esittämään, Wood ja Gore esittelivät naisille väärennettyä "FBI:n asiakirjaa", joka antaa ymmärtää, että Marilyn Mansonista olisi meneillään FBI-tutkinta hänen lukuisista väkivallanteoistaan naisia vastaan. Mitään tällaista tutkintaa ei ole ollut, ja asiakirja oli tekaistu, mutta uskottavuuden nimissä siihen oli liitetty aidon FBI-agentin nimi.

Tällaisella tekaistulla FBI-asiakirjalla naisille oli uskoteltu Mansonin olevan tutkinnan kohteena.

Tässä kohtaa ihmisen psykologia astuu kehiin. Sinulla itselläsi ei ole ikäviä kokemuksia miehestä, mutta kuulet yhtäkkiä, että hän onkin hirviö, josta on peräti FBI-tutkinta meneillään. Kenties sinulla herää ajatus, että tässä tapauksessa on ihan ok valehdella, koska valehtelet suuremman hyvän puolesta: autat uhreja saamaan tosi pahan tyypin vastuuseen teoistaan. Näin kampanjaan saadaan mukaan sellaisiakin naisia, jotka muutoin eivät valehtelemaan ryhtyisi.

Kuten sanottua, tarinat laadittiin yhdessä, jotta niihin saataisiin yhtenäisyyttä: jos naiset syyttävät Mansonia saman kaltaisista teoista, tarinat kuulostavat uskottavammilta kuin jos heidän tarinansa ovat hyvinkin erilaisia.

Mansonin ex-assistentti Ashley Morgan Smithline tunnusti suoraan eräässä aiheesta käydyssä somekeskustelussa: "We made our fucking statements together!" - "Me teimme ne vitun lausuntomme yhdessä!"

Siksi naisten kertomukset näyttävät kuin saman kirjoittajan tekeleiltä, ja epähuomiossa kaksi syytösten esittäjää, Wood ja näyttelijä Esme Bianco olivat sisällyttäneet saman tarinan kertomuksiinsa: molemmat väittivät Mansonin hakanneen heitä natsiruoskalla talossa olevalla rukousalttarilla niin kovaa, että alttari hajosi. Tosin myöhemmät kuvat Mansonin kodista näyttävät täysin ehjän alttarin. Naisten olisi kannattanut tarkistaa, ettei nyt sentään ihan saman esineen hajoamista juuri samalla tavalla kahteen eri kertomukseen laiteta.

Mutta miksi Wood ryhtyi moiseen kampanjaan vuosia hänen ja Mansonin suhteen päätyttyä - varsinkin kun hän oli aiemmat vuodet antanut ylistäviä lausuntoja medialle siitä, kuinka ihana heidän parisuhteensa oli?


Miksi Wood aloitti kampanjan Mansonia vastaan?

Tällainen menneisyys on hivenen kiusallista, kun brändäät itsestäsi woke-skenen
aktivistia. Joten kirjoitetaanpa menneisyys uusiksi, päätti Evan Rachel.

Uskon Woodin motiivien tälle olevan moninaiset ja liittyvän pitkälti myös hänen mielenterveydellisiin ongelmiinsa, mutta ystävystyminen Illma Goren kanssa ja tätä seurannut Woodin uudelleenbrändäys Hollywood-tähtösestä vakavasti otettavaksi aktivistiksi olivat merkittävä motivaattori sille, miksi Wood ryhtyi maalituskampanjaansa Mansonia vastaan. Eikä metoo-uhriudesta koskaan urallekaan haittaa ole - saihan Wood jo tarinallaan kaksiosaisen HBO-dokumentin "kokemuksistaan" nimellä Phoenix Rising - Feeniks-lintu nousee.

Wood on kertonut avoimesti mt-ongelmistaan, ja hänen veljensä kertoi Woodilla olleen vaikeuksia erottaa fantasiaa todellisuudesta jo nuorena. Seurustellessaan Mansonin kanssa Wood rakasti pahan tytön imagoaan, esiintyi alastomana ja veren peitossa Mansonin musiikkivideolla, pukeutui Hitleriksi ihan vain kohauttaakseen ja teki natsitervehdyksiä Mansonin keikkoja lavan sivusta seuratessaan.

Kun kelataan aikaa 10 vuotta eteenpäin, Wood haluaakin rakentaa itselleen uuden henkilöbrändin naisten ja seksuaalivähemmistöjen asiaa ajavana aktivistina, ja kainalontuulettelut eivät ihan sellaiseen imagoon sovi. Hänellä oli kaksi vaihtoehtoa: hyväksyä se, että Hitler-jutut ja muut edgyilyt nyt vain olivat osa hänen elämäänsä nuorempana, tai kirjoittaa elämänhistoriansa uusiksi. Ja jälkimmäinen on se helppo tie, koska silloin et joudu selittelemään uusille woke-kavereillesi natsifetissiäsi ja aiempaa käytöstäsi. Voit vain leikkiä, että sinut pakotettiin siihen kaikkeen.


Kun Wood alkoi kirjoittaa elämänhistoriaansa uusiksi, se menikin kunnolla uusiksi:

Aikaisemmin hän oli säännönmukaisesti kertonut, miten hänen parisuhteensa Mansonin kanssa oli ihana, ja miten Manson oli herttaisin tyyppi ikinä. 2.0-versiossa Manson olikin hirviö, joka pahoinpiteli Woodia jokaisella mahdollisella tavalla, kontrolloi tämän joka liikettä eikä sallinut tälle omaa elämää laisinkaan.

Varsinkin viimeinen väite on hyvin helposti kumottavissa jo Woodin julkisia tekemisiä seuraamalla. Seurustelun aikana hän on tehnyt töitä näyttelijänä ja mallina, matkustellut ympäri maailmaa yksin ja Mansonin kanssa, eikä mikään viittaa siihen, että joku olisi häntä pitänyt kotona vangittuna.

Tarina Heart-Shaped Glasses -musiikkivideostakin meni täysin uusiksi. Aiemmin Wood oli kertonut kuvausten olleen "hänen elämänsä romanttisin kokemus" ja että hänen alastoman ruumiinsa peittäminen verellä oli ollut "kiihottavaa". Hän teki lukuisissa haastatteluissa hyvin selväksi, että videon seksikohtaus on täysin näytelty - oikeaa seksiä ei siis videolla nähdä.

Wood Mansonin Heart-Shaped
Glasses -musiikkivideolla

Uusi metoo-tarina menikin näin: Manson raiskasi hänet äkkiarvaamatta videon kuvauksissa, ja se oli Woodille äärimmäisen traumaattista. Hän oli niin päihtynyt, ettei pystynyt reagoimaan tilanteeseen tai edes kävelemään kunnolla. Tämä ei ole ristiriidassa vain Woodin aiempien kertomusten kanssa vaan myös silminnäkijöiden havaintojen kanssa.

Malli Vanessa Alexandra oli paikalla, kun videota kuvattiin, ja hän kertoi, ettei ollut havainnut Woodin olleen mitenkään päihtynyt, ja hän oli puhunut Woodin kanssa paljon niin ennen kuin jälkeenkin seksikohtauksen kuvaamisen. Itse seksikohtauksesta Vanessa kertoi, että se oli simuloitua seksiä, jossa molemmilla oli alusvaatteet päällä. Wood oli ollut hyvin aktiivinen videon tuotannossa ja editointiprosessissa ja innoissaan siitä ja lopputuloksesta.

Katsoit mitä tahansa osaa Woodin tarinasta, hän on joko itse sanonut aiemmin päinvastaista, väite on muista lähteistä kumottavissa tai usein molempia. Koska mitään todisteita kaltoinkohtelusta ei ole, on Wood pyrkinyt jälkikäteen sellaisia tekaisemaan, kuten Instagram-julkaisussa, jossa on kuvia hänen kuvaussessiostaan Guccin parfyymimainosta varten. Kuvatekstissä Wood kertoo olleensa vuosien kaltoinkohtelun jäljiltä niin uupunut ja masentunut että pystyi hädin tuskin seisomaan.

Tosin kulissien takana -video mainoksen kuvauksista näyttää iloisen ja energisen Woodin, ja samalla matkalla hän mm. kävi äitinsä kanssa turistikierroksella Roomassa ja pystyi kävelemään vallan mainiosti. Hän käyttäytyi täysin normaalisti. Eli todisteiden puuttuessa hän otti kolme kuvaa parfyymimainoksen kuvaussessiosta ja yritti kehystää ne todisteiksi kaltoinkohtelusta - kuvia, joissa hän näytti surullisen kohtalokkaalta, koska mainoksen käsikirjoitus sitä vaati.

Woodin tarina oli aina ristiriitainen, ja hän luo niitä koko ajan lisää. Hän on väittänyt tulleensa raiskatuksi parisuhteen myöhäisessä vaiheessa, mutta toisaalla hän on sanonut, ettei suhteessa tapahtunut yhdyntöjä "sinä aikana, kun häntä kidutettiin".

Kun lapsesi isä tuhoaa #metoo-huijauksesi
Jamie Bell

Evan Rachel Woodilla on lapsi ex-aviomiehensä, näyttelijä Jamie Bellin kanssa. Bell tunnetaan mm. Billy Elliot -, King Kong - ja Fantastic Four -elokuvista. Avioeron jälkeen alkoi huoltajuuskiista heidän yhteisestä pojastaan. Wood väitti hänen ja lapsensa olevan niin suuressa vaarassa Mansonin taholta, että heidän oli pakko muuttaa toiselle puolen maata Tennesseen osavaltioon Mansonia pakoon.

Bellin mukaan tämä kaikki on tekaistua, ja Wood vain haluaa tehdä isän ja lapsen tapaamiset mahdollisimman vaikeaksi ja käyttää Mansonia tekosyynä asialle. Bellin mukaan Woodin väitteet Mansonin tähän kohdistamasta väkivallasta "uhmaavat kaikkea uskottavuutta". 

Eikä ole vaikea nähdä, miksi Bell ajattelee näin: Wood kun oli toimittanut huoltajuuskäräjille todistusaineistoksi sen saman väärennetyn FBI-asiakirjan, jolla hän ja Gore houkuttelivat naisia liittymään mustamaalauskampanjaan. Bellille paljastui vasta jälkikäteen, että FBI-asiakirja oli väärennös, joten hän ei hoksannut haastaa sitä oikeuskäsittelyssä.

Bellillä ei ole mitään syytä valehdella tästä asiasta. Päin vastoin. Jos hän aidosti uskoisi, että psykopaattinen rock-tähti on todella uhannut raiskata ja tappaa hänen pikkupoikansa, kuten Wood väittää, tietysti hän haluaisi lapsensa mahdollisimman kauas uhasta ja kaikki mahdolliset turvatoimet tämän suojaksi. Hänen ainoan lapsensa henki ja elämä ovat siis pelissä. Ja Bell sanoo, että mitään uhkaa ei ole, ja sekopäinen ex-vaimo nyt vain keksii tarinoita saadakseen lapsen erotettua isästään.

Kuten sanoin, Woodin motiivit tarinoinnille ovat moninaiset, ja huoltajuuskamppailu on yksi niistä asioista, jotka antavat hänelle syyn keksiä valeita Mansonista.

Entäs ne muut syyttäjät? Ei savua ilman tulta?

Esme Bianco

Suuri yleisö muistaa Esme Biancon Game of Thronesista.
Pääasiallisesti hän kuitenkin tekee sadomaso- ja sidonta-aiheisia esityksiä.

Bondage-esityksiä vetävä strippari Esme Bianco, joka tunnetaan parhaiten Game of Thronesista, jossa hänen hahmonsa oli prostituoitu Ros, on Woodin ohella yksi kolmesta näkyvimmästä Mansonin syyttäjästä.

Hänen alkuperäinen kertomuksensa Mansonista meni niin, että Manson pyysi häntä mukaan guerilla-tyylillä (eli ilman käsikirjoitusta ja ammattimaista studiota) kuvattavaan musiikkivideoon, johon sisältyisi kovakouraista kohtelua. Biancolle moinen oli hänen sadomaso-taustansa vuoksi hyvin tuttua, hän suostui ja vietti viikonlopun Mansonin luona, ja he kuvasivat videon. Manson ei ollut yrittänyt lähestyä häntä millään asiattomalla tavalla koko viikonlopun aikana, mikä olisi aika erikoista käytöstä kyltymättömälle naisten saalistajalle. Video kuvattiin, viikonloppuna oli kivaa, ja siinä se.

Biancon uusi versio, joka oli laadittu yhdessä muiden mustamaalauskampanjaan ryhtyneiden kanssa, olikin aivan erilainen. Yhtäkkiä hän olikin joutunut brutaalin väkivallan kohteeksi, ja häntä oli ruoskittu niin kovasti, että hänen allaan oleva rukousalttari hajosi. Wood kertoi vahingossa juuri saman tarinan, ja kaikissa kuvissa paikalta alttari on ehjä. Todisteeksi Bianco tarjosi kuvan "ruoskitusta" selästä, ja kuvasta ei voinut edes sanoa, onko kyseessä Biancon oma selkä, koska kuva oli leikattu vain naisen kaulasta alaspäin.

Monet osasivat suoriltaan sanoa, että kuvan jäljet eivät ole ruoskan jälkiä vaan näyttävät köysien aiheuttamilta hiertymiltä. Minkäänlaisia haavoja ei näy, ja Bianco tekee työkseen sitomisesityksiä, joten jos kuva edes on hänestä, se on todennäköisesti yhden tällaisen esityksen jäljiltä. 

Kaiken lisäksi Bianco väitti jälkien olevan arpia vuosien takaisesta tapahtumasta, ei siis heti tapauksen jälkeen otettuja kuvia. Ja koko maailma on voinut nähdä Biancon selän Game of Thronesissa useita kertoja hänen alastonkohtauksissaan: ei merkkiäkään arvista.

Biancon kertomuksen mukaan väkivallanteot tapahtuivat vuonna 2011. Kuitenkin hänet on usein sen jälkeenkin bongattu Marilyn Mansonin keikoilta. Kiduttajansa keikalle meneminen olisi uhrilta melko erikoista käytöstä.

Bianco tietää, että hänen uransa on parhaat päivänsä nähnyt, joten metoo-uhriuden tuoma julkisuus on enemmän kuin tarpeen naiselle, joka alkaa olla liian vanha Hollywoodin seksikkäiden naisten rooleihin ja jonka näyttelijänura koostuu yhdestä onnenkantamoisesta hittisarjaksi päätyneen GoT:n roolin muodossa.


Esme Biancon julkaisema kuva selästään, jota hän väittää Mansonin ruoskinnan arpeuttamaksi.
Oikealla kuvakaappaus Game of Thronesista, jonka varmuudella tiedämme Biancon seläksi.
Minne arvet katosivat noinkin täydellisesti?


Ashley Walters

Mansonin ex-assistentti Ashley Walters vaati Mansonilta oikeudessa 10 miljoonan dollarin korvauksia väittäen Mansonin tehneen hänelle henkistä, fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa. Oikeusistuin hylkäsi vaateen suoriltaan, koska väitetyt teot olisivat joka tapauksessa laillisesti vanhentuneita, ja tuomari asetti Waltersille kiellon yrittää nostaa oikeusjuttua samasta asiasta toistamiseen.

Waltersilla on kaikki syyt olla katkera Mansonille, joka on ollut suorastaan häkellyttävän ymmärtäväinen Waltersin tempauksille. Manson antoi potkut Waltersille tämän otettua luvatta Mansonin Jaguarin huviajelulle alkoholin vaikutuksen alaisena. Ja tietenkin hän kolaroi Jaguarin lunastuskuntoon. No, Manson antoi Waltersille vielä uuden mahdollisuuden assistenttina, mutta koska tällaisille tempauksille ei tullut loppua, hänen oli irtisanottava Walters lopullisesti.

Eli Walters on päihdeongelmainen rikollinen, joka ottaa omin luvin etuoikeuksia kuuluisan esimiehensä omaisuuden suhteen, romuttaa kännissä hänen Jaguarinsa, jatkaa perseilyä vielä saatuaan uuden mahdollisuuden, eikä omaa sitä vähää itsetutkiskelukykyä, että korjaisi käytöstään sen sijaan, että katkeroituu Mansonille ja yrittää vaatia häneltä miljoonia perättömillä väitteillä.

Waltersin kertomus ja haaste Mansonia vastaan ovat ristiriitoja väärällään. Kysyttäessä haastattelussa, miksi Walters nosti oikeusjutun vasta vuosia väitettyjen rikosten jälkeen, hänen vastauksensa oli, että hän oli luullut olevansa ainoa uhri ja pelännyt Mansonia, mutta kun hän oli nähnyt Evan Rachel Woodin lausunnon perheväkivallasta kongressin edessä, hän oli ymmärtänyt myös tämän joutuneen uhriksi ja päätti, että Mansonin toiminnalle on saatava loppu.

Tämä vastaus on suoraan ristiriidassa hänen haasteensa sisällön kanssa: hän kun väittää haasteessa nähneensä Mansonin pahoinpitelevän Woodia eli olisi siis ollut tietoinen "muista uhreista" jo ainakin 8 vuotta aiemmin. Valehtelijalla on syytä olla hyvä muisti, totuuden kertojalle ei tuota vaikeuksia kertoa asiansa johdonmukaisesti ja samalla tavalla tilanteessa kuin tilanteessa.

Myös Walters on kuvattu Mansonin keikkojen yleisössä vielä vuosia hänen väitetyn kaltoinkohtelunsa jälkeen.

Chlöe Black

Chlöe Blackin syytökset Mansonia vastaan tulivat yhtä puskista kuin muidenkin. Aiemmin hänellä ei ollut mitään pahaa sanottavaa Mansonista, mutta kun Wood ja Gore värväsivät hänet mukaan kampanjaan Mansonia vastaan, hän näki siinä erinomaisen tilaisuuden edistää uraansa.

Hän kun ajoitti syytöstensä julkaisun passelisti samalle ajankohdalle kuin uuden levyjulkaisunsa. Kukaan ei tunne tätä naista, eikä hän ole millään tasolla tunnettu artisti, mutta Mansonin ja Woodin mediakiinnostavuuden siivellä hänkin voi saada vähän lisähuomiota levylleen.

Ashley Smithline

Smithline saamassa juuri sitä mitä halusi: mediahuomiota.
Myöhemmin tuli ikävämpää huomiota, kun Smithline kärysi todisteiden väärentämisestä.


Smithline oli seurustelusuhteessa Mansonin kanssa ja on pyrkinyt elokuvatähdeksi, mutta ura on jäänyt pieniin rooleihin pienissä elokuvissa, ja kun neljän kympin ikä häämöttää lähitulevaisuudessa, Smithline tietää, että mahdollisuudet urakehitykseen tulevat vain heikkenemään. Mutta entä jos saakin äkillisen julkisuusbuustauksen metoon tiimoilta?

Noh, Ashley antoi People-lehdelle haastattelun ja pääsi kansikuvaan tekstillä "Selvisin hirviöstä". Todisteita tälläkään naisella ei tietysti ole, joten hän päätti tekaista niitä. Smithline julkaisi Instagramissa kuvia vammoista, joita hän väitti Mansonin hänelle aiheuttamiksi. Varsin nopeasti huomattiin, että kuvat ovat arkistokuvia fritsuista. Eli Smithline oli vain napannut joitain kuvia netistä ja esitteli niitä ominaan. Ymmärrettävästi hän poisti julkaisun hyvin nopeasti.

Smithlinen tarina oli siitä erityisen epäuskottava, että hän väitti Mansonin raiskanneen hänet sidottuna, koska Manson oli hänen mukaansa innostunut kaikenlaisesta kinky-seksistä. Tämä menee vastoin Mansonin exien, mukaanlukien Evan Rachel Woodin kuvauksia Mansonin seksimieltymyksistä: he kaikki ovat kertoneet, ettei Manson pidä mistään outouksista vaan romanttisesta vaniljaseksistä.

Kiinnostavaa on myös se, että Smithlinen ex-poikaystävä, jonka kanssa hän seurusteli joitain kuukausia heti Mansonin jälkeen, kertoo, ettei Smithline ollut koskaan sanonut mitään siihen viittaavaa, että Manson olisi ollut väkivaltainen. Exän arvion mukaan Smithline kärsii jonkinlaisesta persoonallisuushäiriöstä ja pyrkii etsimään juuri julkkismiehiä seurustelukumppaneiksi, ja exä ei usko sanaakaan syytöksistä.

Annie Abrams


"Annie Abrams"
Anniesta tuli Mansonia syyttävien naisten uusi lemmikki, kun hän julkaisi lukuisia somepäivityksiä siitä, miten Marilyn Manson on raiskannut hänet ja kiduttanut häntä. Mutta sitten kävikin ilmi, että Annie Abrams ei ole todellinen henkilö.

Hänen oikea nimensä on Andrea Salijevic, ja hän on käyttänyt ainakin kymmentä eri nimeä ja järjestänyt lukuisia huijauksia, joihin sisältyy mm. täysin keksitty rakkaustarina näyttelijä Hayden Christensenin kanssa sekä aivan yhtä tekaistu tarina siitä, miten "Annie" selvisi syövästä.

Kun huijaus paljastui, "Annie" poisti nopeasti sometilinsä, ja muut Mansonia syyttävät naiset olivat kiusaantuneina hiljaa.

Jälleen sama kuvio toistuu: Mansonia syyttävät naiset ovat joko hyötymässä siitä jotain tai osoittavat vain psyykkisiä ongelmiaan, kuten "Annie".


Sarah McNeilly ja Brittany Leigh

Näiden naisten kertomuksiin on vaikea suhtautua edes kertomuksina ja käsitellä niitä samoin kuin muiden, koska ne ovat niin epämääräisiä, epäjohdonmukaisia ja yksityiskohtia vältteleviä. McNeillyn kertomus on kuin sanasalaattia, joka on koostettu muiden Mansonia syyttäneiden naisten kertomusten osista, ja Leigh vain sanoo nähneensä Mansonin tehneen "jotain väkivaltaista" kertomatta minkäänlaisia yksityiskohtia. 

Vaikuttaa, että nämä ystävykset nyt vain keksivät hypätä kelkkaan julkisuuden ja median tarjoamien haastattelurahojen toivossa. Varsinkin Leigh'n kertomus on suorastaan surkea yritelmä. Jos tulet julkisuuteen omalla nimelläsi kertomaan väkivallasta, kai sinä nyt hyvä ihminen osaat edes selittää, millaista väkivaltaa sinä oikein näit. Mutta koska Leigh ei ole nähnyt mitään, hän välttelee yksityiskohtia kenties ristiriitojen tai kunnianloukkauskäräjien pelossa.

Gabriella

Nainen, joka julkisuudessa esiintyy vain nimellä Gabriella, kertoi Daily Mailille rajun tarinan kaltoinkohtelusta Mansonin käsissä ja siitä, miten Manson ajoi hänet itsetuhoisuuteen ja mielisairaalaan.

Mutta sitten Mansonin pitkäaikainen assistentti Paula astui julkisuuteen faktantarkistamaan Gabriellan kertomusta ja julkaisi Gabriellan ja itsensä välistä tekstailua siltä ajalta, kun Gabriella väitti olleensa mielisairaalassa. Viesteissä Gabriella on iloinen ja kyselee, mitä Mansonille kuuluu. 

Gabriella katosi julkisuudesta saman tien ja poisti sometilinsä.

Mansonin haastattelut ja omaelämäkerta

Mansonia kohtaan syytöksiä esittäneet, eritoten Wood, ovat vedonneet haastatteluun, jossa Manson sanoo "haaveilevansa (Woodin) pään murskaamisesta lekalla joka päivä".

Asiayhteyden kuuleminen tosin muuttaa lausuman merkityksen tyystin: Manson kun puhuu kappaleestaan I want to Kill You Like They Do in The Movies, joka kertoo eron jälkeisestä tunnemyrskystä. Eli hän puhuu pään sisäisistä tunteista, jotka ihmisille erotilanteissa ovat hyvin tavanomaisia - ei mistään todellisesta aikomuksesta.

Varsinkin petetyksi tulemisen tunteeseen liittyy usein väkivaltafantasioita siihen tyyliin, että nainen haaveilee uskottoman miehen kastroinnista, mutta eivät ihmiset näitä ajatuksia koskaan aiokaan toteuttaa. Ne ovat vain tunnemyrskyn vallassa olevan ihmisen ajatuksia.

Todisteena Mansonin pahuudesta käytetään myös hänen elämäkertaansa vuodelta 1998. Kirjan on kirjoittanut Neil Strauss Mansonin kertoman perusteella. 

Koko teos on rajusti väritetty kuvaus Mansonin elämästä ja monilta osin valheelliseksi todettu, koska kirjalla oli tarkoituksensa: sen julkaisun aikaan Manson ei ollut sen luokan julkkis kuin nykyään, ja kun haluat luoda uraa shokeeraavana rokkarina, tottahan pyrit luomaan itsestäsi mahdollisimman shokeeraavan kuvan vaikkapa värittämällä elämäkertaasi tarinoilla, joita ei tosiasiassa ole koskaan tapahtunut.

Kirjassa puhutaan seksistä nuorten, usein päihtyneiden fanien kanssa, ja jo se, että kukaan nainen ei ole ilmaantunut tällaisen hyväksikäytön uhriksi ilmoittautumaan, kertoo siitä, ettei näitä asioita koskaan tapahtunut.

Greta Aurora


Tähän viittaa myös taiteilija Greta Auroran kertomus hänen kohtaamisestaan Mansonin kanssa, kun hän oli nuori, hädin tuskin täysi-ikäinen fani. Auroran mukaan Manson oli kohtelias ja ujo, ja Aurora oli ollut aloitteellinen osapuoli seksin suhteen. Hän oli halunnut seksiä ja odottanut, että Manson tekisi aloitteen, mutta tämä oli vain jutellut niitä näitä, joten Gretan oli täytynyt tarttua toimeen seksiä saadakseen.

Haasteessaan Mansonia vastaan Ashley Walker väitti Auroran olleen Mansonin "groomauksen" uhri, minkä Aurora ehdottomasti kiistää. Kaikki, mitä tapahtui, tapahtui hänen omasta tahdostaan. Myös Illma Gore oli yrittänyt lähestyä Auroraa sähköpostitse siinä toivossa, että saisi tämän värvättyä mukaan syyttämään Mansonia, mutta Aurora ei ollut reagoinut viesteihin. Auroran videokertomuksen voit katsoa tästä.

Rose McGowan

Rouva #MeToo eli feministi Rose McGowan on joutunut kiusalliseen paikkaan. Hän on Mansonin entinen tyttöystävä, joka on aina kertonut täsmälleen saman kuin kaikki muutkin, ennen kuin muutama existä ryhtyi kirjoittamaan historiaa uusiksi: että Manson on hyvin herttainen ja arki hänen kanssaan on hyvin tavanomaista pariskunnan arkea. McGowan on pitäytynyt tarinassaan: Manson ei ollut muuta kuin huolehtiva, romanttinen ja herttainen.

Kuitenkin hän #Metoon liikkeellepanijana on tietyllä tapaa velvollinen olemaan suoraan syyttämättä muita naisia valehtelijoiksi - yksi liikkeen tärkeimmistä iskulauseista on kuitenkin uskoa kaikkia naisia. Joten McGowan on valinnut kultaisen keskitien: hän sanoo, että hänen kokemuksensa Mansonista ei ole alkuunkaan syytösten kaltainen, mutta että hän ei kritisoi muiden väitettyjä kokemuksia. 

Dita Von Teese

Burleskitaiteilija Dita von Teese, joka oli naimisissa Mansonin kanssa 7 vuoden yhteiselon aikana, on kertonut hyvin samanlaisen seurustelukokemuksen Mansonista. Sana "sweet", herttainen, toistuu usein näissä kertomuksissa, ja siten myös Wood kuvaili Mansonia ennen kuin päätti uudistaa henkilöbrändinsä feministiaktivistiksi uhriksi tekeytymällä. Samanlaisen kuvauksen antoi malli Paula Vice, joka myös on Mansonin entinen tyttöystävä.

Lindsay Usich - Mansonin vaimo vuodesta 2020

Usich on pitänyt miehensä puolia sinnikkäästi mediassa ja sosiaalisessa mediassa. Hän on tehnyt harvinaisen selväksi, että pitää Mansoniin kohdistuvia syytöksiä täysin perättöminä.

Kuitenkin hänetkin on yritetty vetää vastentahtoisesti mukaan naistenhakkaaja-narratiiviin. Muusikko Otep Shamaya hankki itselleen mediatilaa kertomuksella, jonka mukaan hän olisi seurustellut (lesbosuhteessa) naisen kanssa, joka oli Usichin ystävä, ja että Usich usein soitti heidän kotiinsa hädissään, kun Manson heitteli veitsiä häntä kohti tai oli muutoin väkivaltainen.

Tätä väitettyä tyttöystävää, joka olisi ollut Mansonin vaimon ystävä, ei ole kuulunut julkisuuteen, ja veikkaan, että sille on syy, miksi Shamaya ei nimeä häntä: tätä ystävää ei ole olemassa. Shamaya nyt vain halusi ympätä itsensä otsikoihin tarinallaan.

Kuten sanottua, Usich on ollut ehdoton puheissaan siitä, että Manson ei ole ollut koskaan häntä kohtaan väkivaltainen millään tapaa.

Woodin HBO-dokumenttia varten oli kaiveltu kaikki pohjamudat jonkinlaisten todistajien löytämiseksi. Näihin kuului mm. keikkateknikko, jonka havainnot olivat, että Woodilla oli "synkkä aura", sekä Mansonin bändin ex-kitaristi, joka ei edes ollut paikalla Woodin väittämissä tilanteissa ja joka on edelleen katkera Mansonille siitä, että hän sai potkut bändistä.

Summa summarum: nyt tiedät, mitä tapahtui. Mitä ajattelet nyt?

Siinä se on: mies, jolla on kunnon pahiksen maine, ja useat naiset esittävät samankaltaisia syytöksiä. Mutta nyt kun tiedät niiden taustat, vieläkö tuntuu, että usean naisen syytösten täytyy olla ainakin jollain tasolla totta?

Millainen väkivallan ja raiskauksen uhri käyttäisi vuosia värvätäkseen muita naisia mukaan tarinaansa ja manipuloisi heitä väärennetyllä FBI-asiakirjalla, jotta naiset luulisivat olevansa hyvällä asialla, jos he suostuvat valehtelemaan?

Kuinka paljon sinun pitäisi uskoa, että Manson uhkaa Evan Rachel Woodia ja hänen lastaan, kun edes tämän lapsen isä ei usko uhkaa tai Woodin muitakaan väitteitä todeksi?

Tuntuuko ihan normaalilta, että "uhrit" kokoontuvat yhdessä laatimaan tarinoitaan ja julkaisevat ne sitten yhdessä sovittuun aikaan tehon maksimoimiseksi?

Tuntuuko uskottavalta, että mies olisi voinut raiskata ja pieksää lukemattomia naisia vuosikymmenten ajan ilman, että yksikään nainen on ikinä mennyt poliisille tai sairaalaan? Että yksikään nainen ei vain olisi kävellyt poliisiasemalle tekemään rikosilmoitusta?

Tuntuuko, että kaikessa tässä on jotain vialla? Varmaan tuntuu, koska on.

Evan Rachel Wood on psykopaatti, joka jättää Amber Heardin kevyesti varjoonsa. Heardin tarina mureni heti, kun sitä vähänkään tökittiin, koska hän persoonallisuushäiriöidensä takia ei ollut kykenevä luomaan ja toteuttamaan kunnollista suunnitelmaa uskottavan uhriuden luomiseksi itselleen.

Wood, yhdessä Illma Goren kanssa, pohjusti hyökkäystään vuosien mittaisella myyräntyöllä, jossa muita naisia värvättiin valheellisin perustein mukaan mustamaalauskampanjaan, ja kun suuren luokan julkkismies on kyseessä, ja eksien joukosta löytyy naisia, joilla olisi julkisuudelle ja rahalle tarvetta, hän sai kun saikin muita mukaansa.

Toivon, että Mansonin kunnianloukkauskäräjät annetaan striimata samoin kuin Johnny Deppin, jotta suuri yleisö voi katsoa kaiken ja tehdä itse arvionsa. Kuten Deppin tapaus osoitti, valtamediaan ei ole luottaminen, joten oikeudenkäynnistä ei voi realistista kuvaa saada, jos sitä on seurattava valtamedian filtterin läpi.

Ennen kaikkea toivon, että Wood saa maksaa siitä, mitä hän on tehnyt.



Tämä blogiteksti on pituudestaan huolimatta vain tiivistelmä olennaisimmista osista. Jos haluat perehtyä aiheeseen laajemmin, suosittelen tätä sivustoa: https://www.marilynmansonuncanceled.com













lauantai 9. huhtikuuta 2022

Käsi pystyyn virheen merkiksi

Ukrainalaissotilaiden paikallisen siviiliväestön tuella toteuttaman puolalaisten kansanmurhan jälkiä.

Seurattuani eri alustoilta Ukraina-kommentointiani seuranneiden ihmisten reaktioita ymmärsin, että olen epäonnistunut ajatusteni selittämisessä tekstiformaatissa.

Kirjoitukset tuottavat someraivoa ja väärinymmärryksiä, mutta eilinen, valtaenemmistöltään Ukrainaa kannattava striimiyleisömme ei someraivonnut. He keskustelivat aiheesta aivan normaalisti erilaiset näkökulmat kuunnellen ja niihin vastaten.

Kun blogi- tai varsinkin Twitter-tuotantoni herättää niin päinvastaisia reaktioita ja ryssänhuoraksi nimittelyä, jotain on mennyt vikaan, ja nyt on nostettava käsi pystyyn virheen merkiksi. Striimillä ajatustensa selittäminen ja perustelu ovat helppoa, koska sinulla on rajattomasti aikaa puhua näistä aiheista, jolloin yleisöllekin aukeaa paremmin, mitä oletkaan oikeastaan sanomassa.

Kirjoitettuun tekstiin nojaavat alustat taas avaavat oven väärinymmärryksille, koska tekstissä et saa välitettyä mielentilojasi lukijoille yhtä helposti, ja Twitter on näistä se pahin, koska siellä myös merkkirajoitus tulee vastaan. Ihmiset lukevat pitkästä ketjusta vain ekan twiitin ja ryhtyvät someraivoamaan sen perusteella.

Jotkut ovat esim. ihmetelleet, miksi vaadin puolueettomuutta sodassa, jonka hyökkäävä osapuoli on Suomelle ainoan yhden valtion taholta tulevan sotilaallisen uhan muodostava valtio, mutta tämä ihmettely perustuu väärinymmärrykseen: en ole missään vaiheessa tarkoittanut sellaista puolueettomuutta, jossa kumpaakaan osapuolta ei saisi kannattaa, vaan älyllistä neutraliteettia. Eli sitä, että vaikka tunnustaisi väriä konfliktissa, ei silti heitä kriittisellä ajattelullaan ja mediakritiikillään vesilintua. Jokaisessa sodassa tuotetaan sotapropagandaa puolin ja toisin, ja tämän toivoisin ihmisten tunnistavan ja ottavan huomioon nähdessään uutisia Ukrainasta.

Mutta minun vikani tämä aika pitkälti on.

Minun tehtäväni on saada näkemykseni mahdollisimman selkeästi ja helppolukuisesti julkiseen keskusteluun, enkä ole siinä onnistunut. Toki Twitterissä on paljon kiihkoilevia ihmisiä (öhöm, Atte Kaleva), jotka huutavat putinistia vaikka henkilölle, joka twiittaa faktoja USA:n Afganistanin sodasta. Heille ei tuskin auttaisi mikään ratakiskosta vääntäminen, mutta en ole koskaan suunnannut viestejäni tällaisille fanaatikoille, joiden mielipidettä on mahdoton muuttaa millään argumenteilla. Antaa heidän mölistä, mutta kun älykkäiksi tietämäni ihmisetkin ymmärtävät väärin sanomisiani, jotain olisin voinut selvästikin tehdä paremmin.

Mitä siis tehdä? Kenties minun pitäisi alkaa sisällyttämään twiitteihini videoklippejä striimeistämme, joissa twiitin aiheesta puhutaan, jotta ihmiset pelkän lyhyen twiitin lukemisen sijaan näkisivät myös kattavamman keskustelun samasta aiheesta.

Kielenkäytön selkeyttä on ehdottomasti lisättävä, koska moni ystävänikin oli ymmärtänyt väärin sen, mitä tarkoitin viimeisimmän blogitekstini vaatimuksella sodan katsomisesta neutraalin ulkopuolisen silmin. He tulkitsivat tämän niin, että neutraalius tarkoittaisi sitä, että konfliktissa ei saisi ottaa puolia, vaikka puhuin älyllisestä neutraaliudesta.

Siitä tavasta katsoa maailmaa, jossa hyväksyt todellisuuden silloinkin, kun se on kiusallista kannattamallesi armeijalle, kuten Ukrainan sotarikokset tai täysin absurdit valeuutiset, joissa videopelikuvaa esitellään Kiovan Aaveen toimintana. 

Tässä sodassa vastakkain on kaksi slaavilaista kansaa. Kun slaavit alkavat tapella, siviilien on syytä olla kauhuissaan.

Kun Neuvostojoukot etenivät kohti Saksaa, saksalaisnaiset tekivät joukkoitsemurhia välttyäkseen äärimmäisen raaoilta joukkoraiskauksilta, joita tuli liukuhihnalta. 

Serbit perustivat raiskausleirejä, joihin vihollisvaltioiden siviilinaisia vietiin seksiorjiksi. Erään läheiseni kihlattu, nuori, kaunis arkkitehtiopiskelija, menehtyi tällaisella leirillä, enkä halua ajatella hetkeäkään, mitä hän joutui raiskausleirillä kokemaan ennen menehtymistään vammoihinsa.

40-luvulla ukrainalaiset toteuttivat puolalaisten kansanmurhan ja etnisen puhdistuksen paikallisen ukrainalaisen siviiliväestön tuella. Uhriluvun arvioidaan olevan 50 000-100 000 valkoista veljeskansan jäsentä, jotka ukrainalaiset katsoivat ali-ihmisiksi.

Ukrainalaisten tekemistä hirmuteoista läpi 8-vuotisen konfliktin on lukuisia raportteja mm. YK:lta ja Amnesty Internationalilta. Näitä hirmutekoja esiteltiin valtamediassa vuosien ajan, kunnes keskustelun muotivirtaus muuttui, ja näistä asioista ei ollut enää soveliasta puhua.

Henkilökohtaisesti ahdistavimmaksi koin Ukrainan kansalliskaartin henkisesti jälkeenjääneeseen mieheen kohdistaman joukkoraiskauksen ja kidutuksen v. 2014. Kokemus ajoi miehen pysyvästi psykiatriselle osastolle. Mies on ukrainalainen, mutta koska hän kuuluu venäläisvähemmistöön, hän valikoitui kohteeksi raakuuksille.

Etnonationalistia kirvelee katsoa tällaista valkoisten mieletöntä toisten valkoisten teurastusta, mutta se on jo shokeeraavaa, että niin monet kansallismieliset tahotkin haluavat vain lakaista tämän kaiken maton alle.

Summa summarum: En ole sanomassa todellakaan kenellekään, etteivätkö he saisi ottaa puolia sodassa. Mutta sen tehdessään heille on oman edun mukaista säilyttää älyllinen objektiivisuus ja hyväksyä uutiset myös silloin, kun ne eivät anna kivaa kuvaa ukrainalaisista.

Toivon, että tuki Ukrainalle tulee jatkumaan, mutta jos se perustuu fantasioihin Sauron-Putinin örkeistä ja putipuhtoisista ukrainalaisista, jotka eivät ole tehneet mitään väärää eivätkä varsinkaan mitään provokaatioita, jotka edesauttoivat konfliktin eskaloitumista, silloin ei enää puhuta Ukrainan sodasta.

Silloin puhutaan mielikuvitus-Ukrainasta. Ja jos tällaisen fantasian luominen on edellytys Ukrainan tukemiselle joidenkin mielestä, heidän on syytä katsoa peiliin ja pohtia, miksi heidän narratiivinsa ei toimi, jos se asetetaan totuudenmukaiseen asiayhteyteen.

Joten toivon kaikkien nyt vähän vetävän henkeä ja kysyvän itseltään, miksi he eivät halua noudattaa tämän konfliktin tapahtumiin samaa mediakriittisyyttä kuin minkä tahansa muunkin? Ukrainan kannattamisen edellytys ei ole, että uskot jokaisen negatiivisen väitteen Venäjästä ja jokaisen positiivsen Ukrainasta.

Ei mulla muuta.

tiistai 5. huhtikuuta 2022

Älyllinen keskustelu, Ukrainan sodan ensimmäinen uhri



Onko tässä yksi syy Venäjän aseiden­kalisteluun? Ukrainan tiedustelu­palvelujen 
härski suunnitelma Wagner-sotilaiden sieppaamiseksi paljastui

Tuosta Ilta-Sanomien otsikosta arvaa päiväystä katsomattakin, että juttu on kirjoitettu varmasti ennen Venäjän laajamittaista hyökkäystä Ukrainaan, koska nyt moista ei saisi enää sanoa. Hyökkäyksen alettua keskustelu aiheesta on muuttunut täysin: aiemmin konfliktista puhuttiin kuin mistä tahansa muustakin sodasta eli kahden osapuolen kiistana, joista molemmat ovat aktiivisia toimijoita. 

Nyt kaikki asiat, jotka ovat vähänkään kielteisiä tai epäilyttäviä Ukrainan kannalta, on siivottu keskustelusta, joten mistään "härskeistä suunnitelmista" ei enää puhuta, ja vaikka Ukrainan sotapropagandan olemassaolo nihkeästi voidaan todeta, kaikki Ukrainan tiedottama julkaistaan silti totuutena.

Lopputuloksena on ollut varsinkin median kannalta surkuhupaisia juttuja, kuten tarina Kiovan aaveesta. Ensin media julkaisi kritiikittä täysin absurdin tarinan hävittäjä-ässästä, joka pudotti viisi venäläiskonetta päivässä. Kun kävi ilmi, että tällaista lentäjää ei ole olemassa ja että Ukrainan julkaisema video lentäjästä olikin oikeasti otettu videopelistä, media vain käänsi narratiivin siihen, että okei, Kiovan aavetta ei taida olla olemassa, mutta tarina on moraalin kannalta tärkeä.

Myös tavan somekäyttäjät ovat silmänräpäyksessä menettäneet kaiken mediakriittisyyden. Riittää, että joku sanoo netissä jotain, ja siitä tulee saman tien totuus. Ukrainan sotaa koskevia somejulkaisuja tykätään ja jaetaan tarkistamatta, pitääkö sisältö edes paikkaansa. Viraaliksi on mennyt mm. Syyrian sodasta otettuja kuvia, joita levitettiin Ukrainassa otettuina, ja kuva australialaisista palomiehistä, joita väitettiin ukrainalaisiksi.

Yleensä sotakeskusteluissa amerikkalaiset ovat patrioottisuutensa kanssa lennokkaimpia, mutta Ukraina-keskustelussa jenkit ovat pysyneet huomattavasti suomalaisia rationaalisempina. 

Amerikkalaisille Ukrainan sota on jälleen uusi ulkomaan-sota, johon he eivät erityisemmin koe henkilökohtaista yhteyttä tai tunnesidoksia. Suomalaisille tilanne on toinen, koska historiamme vuoksi suomalaiset ovat taipuvaisia rakentamaan analogiaa Ukrainan tilanteen ja omien sotiemme välillä. On ollut lehtijuttuja siitä, mitä yhteistä on talvisodalla ja Ukrainan sodalla, ja ilman lehtijuttujakin suomalaisten mielet palautuisivat kansamme omiin kokemuksiin sodasta Venäjän kanssa.

Tällaisten rinnastusten luominen on omiaan vääristämään todellisuutta. Jos sanottaisiin vaikkapa, että Harry Potterin ja Teräsmiehen tarinat ovat yksi ja sama tarina, mitä kuulijan mielessä tapahtuisi? Hän lähtisi etsimään yhtäläisyyksiä näiden hahmojen väliltä ja yrittäisi löytää yhteiset raamit, joihin molemmat saa mahdutettua. Jotta tällaiset raamit voi luoda, täytyy molemmista hahmoista karsia paljon tärkeää pois, ja yhtäläisyyksiä on ylikorostettava. Saadaan luotua analogia kahden hahmon välille, mutta se vääristää käsitystä molemmista, ja paljon tärkeää tietoa jää uupumaan kokonaiskuvasta.

Mutta Ukraina-keskustelussa melkein suurempi tuhovoima talvisota-rinnastuksissa on sillä tunnelatauksella, jonka tämä virheellinen rinnastus luo.

Jos ulkomaalainen katsoo kahden valtion sotaa ulkopuolisen silmin, hän voi säilyttää neutraalin ajattelun seuratessaan tilannetta, mutta jos hän katsoo sotaa kuin se olisi hänen oman kansansa historiallinen selviytymistaistelu, tunne ottaa vallan. Tällöin katsojasta tulee henkisesti sodan osapuoli, eikä kriittisen ajattelun säilyttäminen enää onnistu.

Lopputuloksen näkee millä tahansa somealustalla: suomalaisten kommentit aiheesta puhkuvat suurta tunnetta ja sitä mustavalkoisuutta, joka syntyy, kun ihminen asettaa itsensä mielessään osapuoleksi hyvän ja pahan suuressa taistossa. 

Nämä ihmiset sallivat keskusteluksi aiheesta vain seuraavat asiat:

-Empatian osoitukset ukrainalaisille

-Voitonriemu ukrainalaisten menestyessä

-Vahingonilo venäläisten epäonnistumisille

-Venäjän yleinen tuomitseminen

Keskustelu sodasta maailmanpoliittisena ja pian historiallisena kysymyksenä muuttuu siis mahdottomaksi näille ihmisille, koska analyysille ei ole minkäänlaista sijaa. 

Ei voi pohtia, millaiset syyt johtivat sotaan, koska ainoa sallittu ajatus tästä on, että Venäjä nyt vain mielivaltaisesti hyökkäsi. Ukrainan sisäpolitiikasta ei voi puhua oikeastaan mitään, koska tällöin joutuisi puhumaan presidenttin Zelenskyin yleisesti epäonnistuneeksi katsotusta presidenttikaudesta ja hänen korruptiokohuistaan, ja Zelenskyistä ei saa nyt sanoa mitään etäisestikään negatiivista. 

Tässä suomalaiset keskustelijat eroavat sekä jenkeistä että ukrainalaisista. Zelenskyi-myytti on luomus, jonka Ukrainan presidentinkanslia on luonut yhdessä länsimaisen median ja somekansan kanssa. Tavan ukrainalaiset eivät juuri jaa meemejä Zelenskyistä supersankarina, vaan he keskittyvät erilaisiin asioihin, kuten Ukrainan sotilaiden ihailuun ja kannustamiseen. Zelenskyin suosio kun oli pohjamudissa vielä juuri ennen sotaa, ja moni ukrainalainen ei ole antanut anteeksi sitä, että Zelenskyi vähätteli heidän huoltaan sodasta vain hieman ennen hyökkäystä.

Ukrainalaisille Zelenskyi on ihminen vikoineen päivineen, joten he eivät voi luoda hänestä jalustalle nostavaa sankarimyyttiä. Heille ulkomaalaisten Zelenskyi-hehkutus näyttää aivan yhtä hassulta kuin amerikkalaisten feministitoimittajien innostus Sanna Marinista näyttää suomalaisille, jotka ovat saaneet nähdä niin aamupalagatet kuin Sannan baari-illatkin.

Suosittelenkin mitä lämpimimmin esim. Kyiv Independentin englanninkielisen sisällön lukemista Zelenskyistä ja siitä, mitä Ukrainassa sodan aikana on tapahtunut. New York Timesiin vieraskynätekstin kirjoittanut ukrainalaistoimittaja Olga Rudenko arvioi Zelenskyin olevan sodan suhteen liian syvissä vesissä, ja tämä oli sodan kynnyksellä enemmistön mielipide Ukrainassa. Toistaiseksi näyttää siltä, että sota saattaa pelastaa Zelenskyin jo pystyyn kuolleelta näyttäneen presidenttiyden, mutta rauhanneuvottelut ovat todellinen näytön paikka. Niissä eivät nokkelat elokuvaviittaukset tai historian merkkihenkilöiden siteeraukset auta, kun reaalipolitiikan pelisilmä ja Zelenskyin kyky hallita sotajoukkojaan laitetaan testiin.

Ajoittain Ukrainasta kiihkoilevat onnistuvat todella äimistyttämään minua. Kun mainitsin Twitterissä Ukrainan syksyiset drone-iskut, jotkut somekeskustelijat ryhtyivät kaikella vakavuudella väittämään, että drone-iskuja ei koskaan tapahtunut. Tunsin olevani jossain oudossa rinnakkaistodellisuudessa: siis hyvänen aika, ne iskuthan olivat uutisissa vain muutama kuukausi sitten, ja Ukrainan omat puolustusvoimat niistä kertoivat!

Mutta kiihkoilijalle sillä ei ole väliä, mikä on varsinainen totuus, koska he luovat oman moraalisen totuutensa, jonka mukaan mitään drone-iskuja ei ole voinut tapahtua, koska Ukraina ei ole voinut tehdä mitään provosoivaa, koska muutenhan voitaisiin jo puhua siitä, että sodalla oli jokin syykin, ja silloin ollaan jo Kremlin propagandan puolella. Koska Venäjän mukaan Ukraina teki jotain, ja Venäjän täytyy olla väärässä, Ukraina ei ole voinut tehdä mitään.

Jotkut ihmiset sotakiihko on vallannut niin täysin, että he jopa puhuvat ydinsodasta asiana, joka voitaisiin hyväksyä, kunhan Ukraina saadaan pelastettua. Siis sivilisaation tuho, joka vaikuttaisi yli 7 miljardiin ihmiseen, jotta pelastaisimme muutaman kymmenen miljoonaa ihmistä. Miltä sinusta tuntuisi, jos vaikkapa Kongo ja Botswana olisivat keskenään sodassa ja valmiita aiheuttamaan globaalin ydintalven sotansa vuoksi? Olisit varmasti tyrmistynyt ja katsoisit, että heillä ei ole oikeutta tehdä sellaista. Että heidän sotansa ei ole niin tärkeä, että sen vuoksi koko maailman pitäisi kärsiä. Mutta jotkut vakavissaan sanovat, että heidän lemmikkisotansa Ukrainassa on juuri sellainen, josta vaikka koko maailman joutaa maksaa.

Jos kiihkoilijoista saisi muitakin kommentteja irti kuin putinisti-syytöksiä, kysyisin heiltä, miksi juuri tämä sota antaa aiheen erityiselle kiihkolle, NATO-jäsenyydelle ja jopa ydinsodan riskin ottamiselle, kun vaikkapa Georgian sota ei sitä aihetta antanut? Georgian sotaa käytiin myös pitkälti kiistana Georgian mahdollisesta NATO-jäsenyydestä ja sen separatistialueiden takia. Siihen sotaan ei kuitenkaan liittynyt alkuunkaan samaa innostusta länsimaisten taholta, ja ainakin minun on vaikea nähdä, mikä näissä kahdessa sodassa on niin erilaista, että se oikeuttaisi kaksi tyystin erilaista reaktiota meiltä.

Sanotaan, että et tiedä, mitä sinulla on, ennen kuin olet menettänyt sen. En olisi arvannut, että vain paria kuukautta myöhemmin päätyisin kaipaamaan sitä aikaa, kun Ukrainasta voitiin puhua niin kuin mistä tahansa valtiosta. Kun Ilta-Sanomatkin saattoi kirjoittaa Ukrainan "härskistä suunnitelmasta" (aika hupaisa ilmaus) ilman, että heti alkoi lentää syytöksiä Kremlin propagandan levittämisestä, ja kun Zelenskyi oli vielä se koomikosta presidentiksi ponnistanut tyyppi, joka rämpii korruptiokohusta toiseen mutta on vetoava esiintyjä.

Ei auta kuin odottaa, että kiihko laantuu ja tolkku palautuu kansaan. Vääjäämättä se tapahtuu, kun ihmiset väsyvät aiheeseen ja jotain uutta ja kiinnostavaa ilmaantuu, oli itse sodan lopputulos mikä tahansa, ja joillakin tulee olemaan melkoinen nolotuksen krapula, kun he joutuvat toteamaan, että naapurin Marja-Leena ei ehkä sittenkään ole Kremlin agentti vaan ehkä vain eri mieltä NATO:on liittymisestä.

Monet olivat pöyristyneitä talebanin valtaannoususta ja vaativat vallankumousta. No ei tullut vallankumousta, taleban on edelleen Afganistanin johdossa, mutta somekansa ja media nyt vain löysivät uusia kiinnostuksen kohteita. Sama tulee tapahtumaan Ukrainan kanssa, ja pian ihmisillä on profiiliensa Ukrainan lippujen tilalla jotain uutta.

Ukrainalaiset joutuvat elämään seurausten kanssa vielä silloinkin, kun heidän sotansa ei enää ole muotia länsimaissa.

lauantai 8. tammikuuta 2022

Lääkärin huikea korona-meltdown Twitterissä - miten järkevästä keskustelusta tuli koronan ensimmäinen uhri

Matti ei elä ihan tasapainoista elämää, mikä näkyy hänen Twitter-tuotannossaan.
Tämä kuvakaappaus auttaa ymmärtämään tässä
tekstissä myöhemmin esiteltävää Matin kommentointia.

Jos olet puhunut koronatoimista tai -rokotteesta somessa kriittiseen sävyyn, olet todennäköisesti saanut usein vastaukseksi: "Oletko sinä muka joku virologi tai lääkäri?"

Kyseisen kommentin sisältö on tosiasiallisesti tämä: "Olen eri mieltä kanssasi, mutta nyt loppui argumentit kesken, joten kokeillaanpa vaihtaa puheenaihetta henkilöön käymällä, vaikka eihän koulutuksella sen kanssa ole mitään tekemistä, oliko sanomasi asia totta vai ei." Ja tietenkään pätevyyksiä ei koskaan kysellä heiltä, jotka komppaavat koronafanaatikon mielipiteitä vaan ainoastaan heiltä, jotka ovat asioista eri mieltä.

Ja muistatteko vielä ne ajat, kun lehtiotsikoissa saatettiin kertoa, että influenssarokotteen teho on jäämässä tänä vuonna hyvin heikoksi, eikä kukaan repinyt pelihousujaan keskusteluissa influenssasta tai influenssarokotteesta? 

Ymmärrettiin, että kulkutaudit ovat elämän realiteetti ja ihmisen näkökulmasta lääketieteellinen kysymys, jota tulee käsitellä samalla viileällä tieteellisyydellä kuin vaikkapa syvänmeren eliöiden tutkimusta.

Sitten tuli korona, ja tämä ymmärrys katosi kuin tuhka tuuleen. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii Twitter-keskustelu, jossa lääkäri vetäisi huikean tunteikkaan meltdownin vain siksi, että esitin toiselle lääkärille täysin normaalin, asiallisen ja aiheellisen kysymyksen:


Tapiainen ei ole tähän mennessä kysymykseen vastannut, mutta muilta kommentteja on tullut. Paikalle tuli mm. toimittaja kertomaan, että long covid on todellinen. Väitettään hän ei sen kummemmin perustellut, enkä moista valtamedian toimittajalta odottaisikaan. Yksi keskustelija vakuutti long covidin olevan todellinen, koska hänen tutullaan on semmoinen.

Mutta sitten paikalle tuli lääkäriksi itsensä Twitter-biossaan kuvaileva Matti Wallin, joka vuodatti tunteitaan useamman twiitin verran ilmeisen suuttuneena siitä, että olin tällaisen kysymyksen edes esittänyt, ja ryhtyi lopuksi jopa solvaamaan minua, vaikka yritin rauhoitella häntä ja muistuttaa tieteellisen viileyden tärkeydestä.

Wallinin argumentti oli, että minun logiikallani syöpäkään ei ole todellinen, koska syövän oireet ovat moninaisia. Tosin syövät ja long covid eivät ole millään muotoa vertailukelpoisia. On maalaisjärjelläkin selvää, että aivokasvaimen ja paksusuolensyövän oirekuvat ovat erilaiset, mutta long covid ei ole syövän tavoin kokoelma useita erilaisia, paikallisesti alkavia sairauksia, vaan mikäli se on todellinen, kyseessä on yksi oireyhtymä. Eli long covidia voisi verrata yhden lajityypin syöpään - niistä jokaisella on oma taudinkuvansa - mutta ei syöpäsairauksiin kaikkinensa.

Wallin vetosi siihen, että vaikuttaahan koronakin useisiin osiin kehossa, mutta tämä ei muuta asiaa miksikään. Jos koronan jälkioireina tulee useita erilaisia sairauksia, tällöinhän ei voida puhua vain long covidista vaan nimenomaan useammasta eri sairaudesta, jotka ovat koronan jälkitauteja. Long covid ei tällöin olisi sairaus vaan enemmänkin kattonimike sarjalle erinäisiä oireyhtymiä.

Koska Wallinin reaktio oli niin tunteikas ja irrationaalinen, päätin vilkaista Terhikistä, onko hän todella lääkäri. Kyllä sillä nimellä psykiatrian erikoislääkäri löytyy, mutta hänen oikeuttaan ammatinharjoittamiseen on rajoitettu. Wallinin mukaan tämän rajoituksen syynä olisi se, ettei hän ole vastannut ajoissa Valviran selvityspyyntöön hänen puolisonsa pahoinpideltyä hänet työkyvyttömäksi. 

Koska väite on aika erikoinen ja Valviran listasta lääkärien ammatinharjoitusoikeuden rajoittamisista ei löydy tällaista tapausta, on parasta selvittää asia ottamalla maanantaina yhteyttä Valviraan. Heidän omilla sivuillaan luetelluissa ammantinharjoitusoikeuden rajaamistapauksissa on kyse joko asiattomasta huumaavien lääkkeiden määräämisestä tai potilasturvallisuuden vaarantamisesta muulla holtittomuudella. Sitä kyllä tapahtuu, että työkyvyn vuoksi viedään oikeudet, mutta kaikissa Valviran luettelemissa tapauksissa työkykyasiat, kuten päihdeongelmat, johtivat ammatinharjoitusoikeuden poistoon, ei sen rajoittamiseen. Rajoittamisella tarkoitetaan esim. sitä, että lääkäri ei saa enää määrätä PKV-lääkkeitä, mutta voi harjoittaa ammattiaan muilta osin, tai hän ei saa työskennellä itsenäisenä ammatinharjoittajana.

Keskustelu, pohdinta ja ideointi ovat elintärkeä osa tieteen tekemistä. Varsinkin puhuttaessa aiheista, joista tutkimustietoa on saatavilla hyvin rajallisesti, käydään tiedepiireissä vilkasta keskustelua, jonka tarkoitus on edesauttaa totuuden jäljille pääsemistä. 

Internetin ansiosta myös kaltaiseni maallikot voivat keskusteluun osallistua, ja sitä he aktiivisesti tekevät vaihtelevalla osaamisella. Joidenkin maallikoiden tieteellinen neutraalius ja rationalismi ovat korkeampaa tasoa kuin akateemikoilla keskimäärin, ja toisessa ääripäässä ovat ne Dunning-Kruger-tapaukset eli ihmiset, joilla on hyvin rajallinen tietämys aiheesta, mutta koska heiltä puuttuu ymmärrys sille, kuinka rajallinen heidän tietämyksensä on, he voivat luulla itseään suorastaan asiantuntijoiksi.

Koronafanaatikkojen periaate on, että jos asian sanojana on jonkinlainen tiedealan ihminen, sen täytyy olla totta. Paitsi silloin, kun se ihminen on vaikkapa lääkäri Mikael Kivivuori (jonka oikeutta lääkärinä toimimiseen ei ole rajoitettu), Nobel-palkittu virologi Luc Montagnier tai mRNA-rokotteen kehittäjä Robert Malone - he kun eivät koronahysteriaan tai massapiikityksiin kokeellisilla lääkkeillä suhtaudu varauksettomalla ihastuksella.

Sama tutkijakin voi välillä olla luotettava lähde ja välillä ei. Tutkija Hanna Nohynek on ollut koronafanaatikkojen lemmikki, mutta kun hän kertoi lehtihaastattelussa, että jossain vaiheessa koronan kanssa on vain opittava elämään normaalia arkea, hänen aiemmat faninsa hyökkäsivät somessa vimmatulla raivolla Nohynekiä vastaan. Tälle ns. zerocorona-porukalle kaikki rajoitukset ja toimet ovat välttämättömiä niin pitkään, kun yksikin tartunta jostain löytyy.

Mutta palataanpa Walliniin ja hänen tuotantoonsa. Minä olen maallikko, hän on psykiatri - joskin Valviran toimesta toimiluvan rajoituksen kohteeksi hankkiutunut. Jätän täysin lukijoiden arvioitavaksi, kuka tässä keskustelussa edustaa tieteellistä maailmankuvaa ja siihen kuuluvaa neutraliteettia ja mielen avoimuutta, ja kuka ei. Kaikki kuvakaappaukset ovat samasta ketjusta, jonka löydät täältä. Kuvat saa suuremmiksi niitä klikkaamalla.


Yritin parhaani mukaan muistutella siitä, miten keskustelua tieteellisistä asioista rationaalisten ihmisten kesken käydään. Sain vastaukseksi solvaamista ja "I fucking love science"-tyyppien meemin.


Keskusteluun liittyi useita muitakin henkilöitä. Tämä tyyppi ehti klikata tykkäyksen ensimmäiselle vastaukselleni mutta poisti sen, kun näki jatkotwiittini, jossa mennään rokotefanaatikkojen vihaamalle alueelle eli rokotteiden haittavaikutuksiin. 

Siinäpä teille sitä ammattilaisenkin Twitter-tuotantoa korona-aiheeseen. Toisen keskustelijan koulutuksen puuttumiseen vetoaminen on tunnettu mutta sitkeästi elävä argumentointivirhe, mutta eiköhän jo tällä keskustelulla ole osoitettu, että koulutus ei automaattisesti ihmisestä rationaalista, tieteellisen viileyden omaavaa keskustelijaa tee.

Koronan ensimmäinen uhri oli normaali, järkevä keskustelu kulkutaudeista ja niiden hoidosta. Sikaflunssarokotteen haittavaikutuksista nousi suuri mediakohu, ja influenssarokotteiden hyvin vaihteleva teho oli arkipäiväinen puheenaihe, joka ei kenessäkään suuria tunteita nostattanut. Rokotekriittisyys samaten oli täysin normaalia. Kun markkinoille tulee uusi lääke, joka vieläpä saadaan poikkeusluvalla pikavauhdilla myyntiin, kun sen tutkimus on vielä pahasti kesken, vain täysin hullu ihminen suhtautuisi tähän lääkkeeseen varauksettoman positiivisesti. Tolkun ihminen seuraa tilannetta ja uutta tutkimustietoa ja mukauttaa mielipidettään sitä mukaa, mitä uutta tietoa tulee.

Mutta korona muutti pelin hengen täysin. Vaikka kaikki siihen virukseen liittyvä on meille tuntemattomampaa kuin vaikkapa influenssaan,  on keskuuteemme syntynyt ryhmä, joille koronasta on tullut kuin uskonto: rokotteilla ei ole haittavaikutuksia, rokotteet ovat loistavan tehokkaita, lääkeyhtiöt ovat aina luotettavia, rokotekriittiset ovat tyhmiä, mikä tahansa rätti naaman edessä estää tartuntoja, ja samalla, kun rokotteet, joiden tutkimukset valmistuvat v. 2023 julistetaan toimiviksi ja turvallisiksi, long covid, joka on yhtä lailla keskeneräisen tutkimuksen kohde, julistetaan mitä todellisimmaksi sairaudeksi.

Pahoin pelkään, että tämä ongelma ei tule poistumaan, vaikka koronahössötys aikanaan loppuu. Jos kansa on kertaalleen päättänyt tieteellisestä maailmankuvasta ja sen periaatteista luopua, he tuskin rationaalisiksi ihmisiksi muuttuvat, kun koronakriisi väistyy. Jo ennen koronaa "tieteellistä keskustelua" oli valittaa antropologin tutkimuksista ei siksi, että tutkimuksissa jotain virheitä olisi tehty, vaan siksi, että tulokset voivat ruokkia rasismia, ja kouluissakin on ryhdytty väittämään lapsille, että mieskin voi synnyttää.

Lepää rauhassa, empiirinen tiede. Ihan hyvät pari vuosisataa sinulla oli.

perjantai 7. tammikuuta 2022

Onko läheisesi tiedevastainen denialisti? Tee testi ja tunnista hörhöt!



Tiedevastaisuutta, valheellista revisionismia ja kaiken maailman hörhöilyä on ilmennyt kautta lajimme historian, mutta kausittain hörhöily nousee koko kansan keskustelunaiheeksi. Kriisitilanteet ovat käärmeöljykauppiaiden, maailmanlopun profeettojen ja muiden hihhulien kulta-aikaa, ja korona-aikana ilmiö tulee vain päivä päivältä näkyvämmäksi.

Myös valtamediassa ilmaistaan toistuvasti huolta tiedevastaisuuden ja misinformaation leviämisestä. Olen itsekin ilmiöstä huolissani, joten tehdäkseni osani rationaalisuuden eteen laadin yksinkertaisen testin, jolla voit tunnistaa tuttavapiiristäsi tiedevastaiset hörhöt. Tunnistuksen tehtyäsi voit yrittää puhua heille järkeä. Suuria tuloksia ei tosin kannata odottaa, koska hörhöt ovat yleensä jo mielipiteensä kiveen kirjoittaneet: mikään todiste tai argumentti maailmassa ei saisi heitä koskaan mielipiteitään muuttamaan. Mutta aina voi yrittää, ja jos järkipuhe ei tepsi, voit hyvällä omallatunnolla heivata yhteiskunnalle vahingollisen hörhön elämästäsi.

Testi toimii kysymyksiä ja väittämiä esittämällä. Vastaukset paljastavat, onko kyseessä järkevä ihminen vai tiedevastainen hörhö. Listani on suuntaa antava, eli muotoile kysymykset ja väittämät vapaasti tilanteeseen ja omaan suuhusi sopiviksi.

1. Monestako sukupuolesta ihmislaji koostuu?

Päiväkoti-ikäinen lapsikin osaa oikean vastauksen antaa kuin apteekin hyllyltä, mutta keskuudessamme on tiedevastaisia aikuisia ja nuoria, joille kysymys tuottaa huomattavia hankaluuksia. He kiistävät sen tieteellisen tosiasian, että kuten kaikki muutkin suvullisesti lisääntyvät lajit, ihmiset jakautuvat kahteen sukupuoleen, jotka parittelemalla tuottavat jälkikasvua. Jos saat vastaukseksi jotain muuta kuin numeron 2, kenties sekavaa höpinää "sukupuolen moninaisuudesta" tai kehitysvammojen väittämistä uusiksi sukupuoliksi, tiedät olevasi tekemisissä tiedevastaisen hörhön kanssa.

2. Onko etnisyyksien välillä eroja henkisissä ominaisuuksissa kuten älykkyydessä tai temperamentissa?

Jos saat vastaukseksi ei, olet varmuudella tekemisissä ankaran tiedevastaisen henkilön kanssa - niinkin tiedevastaisen, että hän kiistää ihmislajin evoluution. Usein nämä tiedevastaiset ovat vielä hörhömpiä kuin vaikkapa uuden maan kreationistit, jotka uskovat Maan olevan 6000 vuotta vanha. He sentään ovat johdonmukaisia evoluution kiistämisessä, kun taas uskonnottomat liberaalit pilkkaavat kreationisteja mutta kiistävät itse evoluution pätevän myös ihmislajiin. Ihmisrodut lähtivät erkaantumaan toisistaan 125 000 vuotta sitten. Vaatii jo uskonnollisen tason uskoa kuvitella, että vaikka näiden vuosien aikana ihmiset ovat fysiikaltaan kehittyneet moninaisemmiksi kuin mikään muu luonnonvarainen laji, he kaikki olisivat aivotoiminnaltaan kehittyneet täsmälleen samaan pisteeseen.


 

3. Tuttavani sai koronarokotteesta hyvin ikäviä haittavaikutuksia / Suomessakin on jo vahvistettuja rokotekuolemia tms.

Rationaalinen ihminen, joka on korona-aiheesta kiinnostunut, kuuntelee kertomuksen, selvittää lisäkysymyksin, aiheutuivatko haitat todennäköisimmin rokotteesta vai muusta syystä, ja useimmiten lopulta toteaa, että kaikenlaista haittavaikutustahan sitä on, ja kovin paljoa dataa meillä ei vielä aiheesta ole - varsinkaan pitkän tähtäimen haittavaikutuksista.

Jos taas reaktio koronarokotteiden haittavaikutuksista puhumiseen on välitön haittavaikutusten kiistäminen tai kyseenalaistaminen, olet hyvin todennäköisesti tekemisissä tiedevastaisen hörhön kanssa. Lääketiede ei tunne ainuttakaan lääkettä, jolla ei olisi mahdollisia haittavaikutuksia. Jokaisen särkylääkepaketin tai yskänlääkepullon mukana tulee pakkausseloste, jossa mahdolliset haittavaikutukset luetellaan.

Jos henkilön reaktioista ilmenee, että hän ei usko koronarokotteiden haittavaikutuksiin, hän on ilmiselvä tiedevastainen hörhö. Edes rokotteiden valmistajat eivät haittavaikutuksia kiistä, ja ainuttakaan rokoteannosta ne eivät jakeluun päästä ilman vastuuvapautussopimusta mahdollisten haittojen varalle. Ihminen, joka uskoo kokeellisen, todetusti haittavaikutuksia ja kuolemia aiheuttaneen rokotteen olevan ainutlaatuinen ihmelääke, jonka kaikki haittavaikutukset ovat vain rokotekielteisten ihmisten keksintöä, seikkailee mieleltään sellaisissa sfääreissä, että järkipuhe tuskin sinne saakka kuuluu.

4. Maskit on havaittu hyödyttömiksi koronatartuntojen rajoittamiseksi, ja maskit aiheuttavat kohonneen riskin hengitystieinfektioille


Väite on siltään täysin paikkansapitävä. Lähtökohtaisesti vain FFP2-tason tai sitä tehokkaammat hengityssuojaimet voivat edes teoriassa rajoittaa tartuntatautien leviämistä, ja muunlaiset maskit on jo THL:n johdonkin taholta todettu hyödyttömiksi räteiksi. Vertaillessa eri maiden tartuntamääriä ja maskiohjeistuksia, on mahdotonta löytää minkäänlaista korrelaatioita maan maskipolitiikan ja tartuntatilanteen välillä. Maskeilla ei vain ole väliä.

Ja koska valtaosa käyttää juuri niitä hyödyttömiä rättejä ja vieläpä epähygieenisin tavoin eli samaa maskia toistuvasti käyttämällä ja sitä taskun pohjalla säilyttämällä, maskista tulee vain kaikenlaisten mikrobien kasvualusta, jota hengitysteiden ja silmien läheisyydessä pidetään. Puhutaan yleisesti jopa "masknesta" eli ihon tulehduksista, joita maskien mikrobit aiheuttavat, mutta aihetta käsittelevissä lehtijutuissa ei koskaan pohdita sitä, mitä nämä samat mikrobit tekevät hengitysteille, jos ne hengitysteitä paljon vahvemman ihon pinnankin saavat tulehtumaan.

Jos saat vastaukseksi väittämiä maskien tehokkuudesta, voit toki pyytää siitä todisteita: tilastotietoa, joka osoittaa, miten maskit ovat vähentäneet tartuntoja. Sellaista vain ei ole olemassa, joten todennäköisimmin tulet tiedevastaiselta kuulemaan vain vakuuttelua siitä, että TIEDE on maskien puolella. Tällainen ihminen on toivoton tapaus. Tiede tarkoittaa hänelle sitä, mitä hän sen nyt milloinkin haluaa tarkoittavan.

Tiedevastaisissa hörhöpiireissä on kehitetty jopa uusia sairausnimikkeitä kuten FUF maskittomien kasvojen pelolle. Säilyttääkseen etäluentonsa "turvallisena tilana" järjestäjä vaatii kaikilta zoom-kokouksen osanottajilta maskin käyttöä kotisohvillaan luennon ajan.

4. Rokotetut toimivat kasvualustana uusille, rokotteita tehokkaammin väistäville koronavarianteille


Tässä kysymyksessä palataan jälleen siihen, uskooko ihminen evoluutioon vai ei. Evoluutio kun pätee viruksiin samoin kuin eliöihinkin. Nobel-palkittu virologi Luc Montagnier nosti tämän rokotettujen ongelman esiin jo rokotekampanjan ollessa vasta aluillaan, ja hänen kannanottonsa on täysin looginen ja sopusoinnussa sen kanssa, mitä virusten evoluutiosta ja koronarokotteista tiedetään.

Jotkut ovat yrittäneet väittää, että juuri rokottamattomat toimisivat varianttien kasvualustoina sillä perusteella, että heillä on enemmän tartuntoja. Mutta kun se ei pidä paikkaansa, että heillä olisi enemmän tartuntoja. Tiedetään, että rokote ei estä tartunnan saamista vaan toimiessaankin ihanteellisella tavalla vain estää vakavan tautimuodon kehittymisen. Virus siis elää rokotettujen kehoissa siinä missä rokottamattomienkin. Mutta rokottamattomat eivät luo virukselle evoluutiopainetta.

Ilman rokotteita delta olisi todennäköisesti jäänyt valtavariantiksi, koska kyseinen viruskanta olisi tehokkaasti väestössä levinnyt ja jättänyt jälkeensä laajamittaisen immuniteetin. Mutta sitten tulivat rokotteet, ja ne variantit, jotka eivät rokotetta pysty väistämään, alkoivat hiipua pois, ja oli vain ajan kysymys, milloin kehittyy se variantti, joka rokotettuihin tehokkaasti tarttuu, ja sieltähän se omikron tuli ja laajeni nopeasti vallitsevaksi variantiksi.

Saksassa yli 78% omikron-tartunnoista on tähän mennessä havaittu vähintään kahdesti rokotetuilla ja näistä noin kolmannes triplarokotetuilla. Rokotettujen riski omikronin saantiin on siis 3,7-kertainen rokottamattomiin nähden. Havainto on sopusoinnussa uuden tanskalaistutkimuksen kanssa, jossa havaittiin koronarokotteiden antavan merkittävää suojaa vain 30 päivän ajan, ja ajan mittaan suoja laskee heikommiksi kuin rokottamattomilla.

Nyt kehitellään uusia rokotteita ja pistetään ihmisiin buustereita eli luodaan vain lisää evoluutiopainetta virukselle sen sijaan, että annettaisiin lieväoireiseksi todetun omikronin tehdä kierroksensa väestössä ja jättää laumasuojan jälkeensä. Jos henkilö, jonka kanssa keskustelet, kiistää väittämän, hän on ilmeisen tiedevastainen ja osoittaa myös, ettei hän usko evoluutioon.

4. Voiko tavan suomalainen tai Suomen valtio vaikuttaa toimillaan globaaliin ilmastoon?


Tieteen vastaus tähän on jyrkkä EI. Koko valtiomme ilmastovaikutus on niin mitätön globaalilla tasolla, että edes koko Suomen katoaminen maailmasta ei näkyisi millään tapaa ilmastossa. Tiedevastaisen ihmisen tunnistaa vastauksesta, joka on tuon selkeän ei-sanan sijaan kiertelyä ja kaartelua. No kaikkien on tehtävä osansa. Kaikkihan voisivat sanoa, ettei heidän toimillaan ole väliä, ja silloin kukaan ei tekisi mitään. Tällainen ihminen on vaarallisimman sortin tiedevastainen. Hän siis tietää totuuden, mutta ei halua sanoa sitä, koska se ei sovi hänen poliittiseen agendaansa tai maailmankatsomukseensa.

Näille ihmisille on yleensä turha yrittääkään puhua järkeä, koska he ovat mielenterveystapauksia, joille ilmastoaktivismi on terapiaa. Eihän Mannerheimintiellä istuminen tai ilmasto-flashmob-tanssiesitys mitään sille ilmastolle tee, mutta nämä ihmiset saavat jotain puuhasteltavaa. Usein he haastatteluissa itsekin tämän sanovat, että he kokivat maailmantuskaa ja ahdistusta, mutta banderollien askartelu ja tanssikoreografioiden harjoittelu Elokapinan parissa on ihmeesti piristänyt mieltä. Nämä ovat harmittomia hörhöjä, mutta heidän tiedevastaisuutensa vaarallisuus piilee siinä, että heidän mentaliteettinsa edustajia löytyy myös hallituksestamme, joka on hyödyttömät ilmastotavoitteet asettanut.

Aktivisti Greta Thunberg, joka on osoittanut, että on mahdollista saada aikuiset ihmiset massoittain ulkoistamaan ajattelunsa mielenterveysongelmaiselle, pakko-oireiselle FAS-lapselle.


Koska ilmastoaktivistit usein käskevät muita "kuuntelemaan tiedemiehiä" ja "uskomaan tiedettä", voit kokeilla seuraavaa kysymystä:

5. Mitä se tiede sitten ilmastonmuutoksesta ja meidän ilmastotoimiemme vaikuttavuudesta oikein sanoo?


Olen esittänyt tämän kysymyksen lukemattomia kertoja ilmastoaktivisteille, jotka sanovat, että minun pitäisi vain "uskoa tieteeseen". Vastaukseksi olen saanut kiusaantunutta hiljaisuutta. Nämä ihmiset kun eivät oikeasti tiedä, mitä ne tutkijat ilmastonmuutoksesta sanovat. He vain ovat kuulleet Gretan ja muiden ilmastoaktivistien hokevan "uskokaa tiedettä" -slogania perehtymättä itse koskaan siihen, millaista tutkimusmateriaalia aiheesta on tarjolla. Näissä ihmisissä ei juuri ole potentiaalia parannukseen tiedevastaisuudesta. He ovat laumasieluja, joita ei aidosti tiede kiinnosta pätkääkään. He eivät usko tiedettä vaan Gretaa ja muita aatetovereitaan ja toistavat sokeasti heidän hokemiaan. Ihminen, joka on ulkoistanut ajattelunsa mielenterveysongelmaiselle FAS-lapselle, on kaikella todennäköisyydellä toivoton tapaus.

Seuraava on kaksiosainen jatkokysymys ilmastoaiheeseen:

Pitäisikö mielestäsi ilmastovaikutukset huomioida kaikessa päätöksenteossa?

Eli meidän tulisi lopettaa maahanmuutto Suomeen kehitysmaista?


Somalin hiilijalanjälki kasvaa n. 180-kertaiseksi hänen muuttaessaan Somaliasta suomalaisen elintason piiriin. Kun kehitysmaiden ylijäämäväestöä tasaiseen tahtiin miljoonittain valuu länsimaisten lihapatojen äärelle, vaikutus päästöihin on massiivinen. Jos henkilö kannattaa ilmastotekoja mutta sivuuttaa kehitysmaamaahanmuuton päästövaikutukset, hän on ilmeisen tiedevastainen hörhö.

Koronahössötys ei tule loputtomiin jatkumaan, mutta ikävä kyllä keskuuteemme on kehittynyt marginaaliryhmä, joka on koronatoimista itselleen kokonaisen identiteetin luonut, ja he eivät halua tämän koskaan päättyvän. Olen huomannut, että tiedevastaisten hörhöjen välillä on paljon päällekkäisyyttä. Usein he, jotka kiistävät ihmisen evoluution ovat myös heitä, jotka kiistävät maahanmuuton ilmastovaikutukset tai rokotteiden haittavaikutukset. Pääsääntöisesti nämä hörhöporukat edustavat poliittisen spektrin vihervasemmistolaista laitaa. Kun koronahössötys vääjäämättä joskus väistyy, he vain siirtävät fokuksensa johonkin uuteen hihhulointiin.

Silloin, kun Suomi oli vielä normaali maa, tällaiset ihmiset laitettiin joko laitoksiin tai heidän pahimmat sekoilunsa pidettiin kurissa yhteisön sosiaalisella paineella. Eiköhän olisi aika, että kansan valtaenemmistö, joka ei tästä hörhöilystä innostu, laittaisi sekopäät ojennukseen ja maan asiat takaisin oikeille raiteille? Siihen ei tarvita kuin valtaenemmistön hiljaisuus, että hullujen vähemmistö saa tahtonsa läpi.