lauantai 9. huhtikuuta 2022

Käsi pystyyn virheen merkiksi

Ukrainalaissotilaiden paikallisen siviiliväestön tuella toteuttaman puolalaisten kansanmurhan jälkiä.

Seurattuani eri alustoilta Ukraina-kommentointiani seuranneiden ihmisten reaktioita ymmärsin, että olen epäonnistunut ajatusteni selittämisessä tekstiformaatissa.

Kirjoitukset tuottavat someraivoa ja väärinymmärryksiä, mutta eilinen, valtaenemmistöltään Ukrainaa kannattava striimiyleisömme ei someraivonnut. He keskustelivat aiheesta aivan normaalisti erilaiset näkökulmat kuunnellen ja niihin vastaten.

Kun blogi- tai varsinkin Twitter-tuotantoni herättää niin päinvastaisia reaktioita ja ryssänhuoraksi nimittelyä, jotain on mennyt vikaan, ja nyt on nostettava käsi pystyyn virheen merkiksi. Striimillä ajatustensa selittäminen ja perustelu ovat helppoa, koska sinulla on rajattomasti aikaa puhua näistä aiheista, jolloin yleisöllekin aukeaa paremmin, mitä oletkaan oikeastaan sanomassa.

Kirjoitettuun tekstiin nojaavat alustat taas avaavat oven väärinymmärryksille, koska tekstissä et saa välitettyä mielentilojasi lukijoille yhtä helposti, ja Twitter on näistä se pahin, koska siellä myös merkkirajoitus tulee vastaan. Ihmiset lukevat pitkästä ketjusta vain ekan twiitin ja ryhtyvät someraivoamaan sen perusteella.

Jotkut ovat esim. ihmetelleet, miksi vaadin puolueettomuutta sodassa, jonka hyökkäävä osapuoli on Suomelle ainoan yhden valtion taholta tulevan sotilaallisen uhan muodostava valtio, mutta tämä ihmettely perustuu väärinymmärrykseen: en ole missään vaiheessa tarkoittanut sellaista puolueettomuutta, jossa kumpaakaan osapuolta ei saisi kannattaa, vaan älyllistä neutraliteettia. Eli sitä, että vaikka tunnustaisi väriä konfliktissa, ei silti heitä kriittisellä ajattelullaan ja mediakritiikillään vesilintua. Jokaisessa sodassa tuotetaan sotapropagandaa puolin ja toisin, ja tämän toivoisin ihmisten tunnistavan ja ottavan huomioon nähdessään uutisia Ukrainasta.

Mutta minun vikani tämä aika pitkälti on.

Minun tehtäväni on saada näkemykseni mahdollisimman selkeästi ja helppolukuisesti julkiseen keskusteluun, enkä ole siinä onnistunut. Toki Twitterissä on paljon kiihkoilevia ihmisiä (öhöm, Atte Kaleva), jotka huutavat putinistia vaikka henkilölle, joka twiittaa faktoja USA:n Afganistanin sodasta. Heille ei tuskin auttaisi mikään ratakiskosta vääntäminen, mutta en ole koskaan suunnannut viestejäni tällaisille fanaatikoille, joiden mielipidettä on mahdoton muuttaa millään argumenteilla. Antaa heidän mölistä, mutta kun älykkäiksi tietämäni ihmisetkin ymmärtävät väärin sanomisiani, jotain olisin voinut selvästikin tehdä paremmin.

Mitä siis tehdä? Kenties minun pitäisi alkaa sisällyttämään twiitteihini videoklippejä striimeistämme, joissa twiitin aiheesta puhutaan, jotta ihmiset pelkän lyhyen twiitin lukemisen sijaan näkisivät myös kattavamman keskustelun samasta aiheesta.

Kielenkäytön selkeyttä on ehdottomasti lisättävä, koska moni ystävänikin oli ymmärtänyt väärin sen, mitä tarkoitin viimeisimmän blogitekstini vaatimuksella sodan katsomisesta neutraalin ulkopuolisen silmin. He tulkitsivat tämän niin, että neutraalius tarkoittaisi sitä, että konfliktissa ei saisi ottaa puolia, vaikka puhuin älyllisestä neutraaliudesta.

Siitä tavasta katsoa maailmaa, jossa hyväksyt todellisuuden silloinkin, kun se on kiusallista kannattamallesi armeijalle, kuten Ukrainan sotarikokset tai täysin absurdit valeuutiset, joissa videopelikuvaa esitellään Kiovan Aaveen toimintana. 

Tässä sodassa vastakkain on kaksi slaavilaista kansaa. Kun slaavit alkavat tapella, siviilien on syytä olla kauhuissaan.

Kun Neuvostojoukot etenivät kohti Saksaa, saksalaisnaiset tekivät joukkoitsemurhia välttyäkseen äärimmäisen raaoilta joukkoraiskauksilta, joita tuli liukuhihnalta. 

Serbit perustivat raiskausleirejä, joihin vihollisvaltioiden siviilinaisia vietiin seksiorjiksi. Erään läheiseni kihlattu, nuori, kaunis arkkitehtiopiskelija, menehtyi tällaisella leirillä, enkä halua ajatella hetkeäkään, mitä hän joutui raiskausleirillä kokemaan ennen menehtymistään vammoihinsa.

40-luvulla ukrainalaiset toteuttivat puolalaisten kansanmurhan ja etnisen puhdistuksen paikallisen ukrainalaisen siviiliväestön tuella. Uhriluvun arvioidaan olevan 50 000-100 000 valkoista veljeskansan jäsentä, jotka ukrainalaiset katsoivat ali-ihmisiksi.

Ukrainalaisten tekemistä hirmuteoista läpi 8-vuotisen konfliktin on lukuisia raportteja mm. YK:lta ja Amnesty Internationalilta. Näitä hirmutekoja esiteltiin valtamediassa vuosien ajan, kunnes keskustelun muotivirtaus muuttui, ja näistä asioista ei ollut enää soveliasta puhua.

Henkilökohtaisesti ahdistavimmaksi koin Ukrainan kansalliskaartin henkisesti jälkeenjääneeseen mieheen kohdistaman joukkoraiskauksen ja kidutuksen v. 2014. Kokemus ajoi miehen pysyvästi psykiatriselle osastolle. Mies on ukrainalainen, mutta koska hän kuuluu venäläisvähemmistöön, hän valikoitui kohteeksi raakuuksille.

Etnonationalistia kirvelee katsoa tällaista valkoisten mieletöntä toisten valkoisten teurastusta, mutta se on jo shokeeraavaa, että niin monet kansallismieliset tahotkin haluavat vain lakaista tämän kaiken maton alle.

Summa summarum: En ole sanomassa todellakaan kenellekään, etteivätkö he saisi ottaa puolia sodassa. Mutta sen tehdessään heille on oman edun mukaista säilyttää älyllinen objektiivisuus ja hyväksyä uutiset myös silloin, kun ne eivät anna kivaa kuvaa ukrainalaisista.

Toivon, että tuki Ukrainalle tulee jatkumaan, mutta jos se perustuu fantasioihin Sauron-Putinin örkeistä ja putipuhtoisista ukrainalaisista, jotka eivät ole tehneet mitään väärää eivätkä varsinkaan mitään provokaatioita, jotka edesauttoivat konfliktin eskaloitumista, silloin ei enää puhuta Ukrainan sodasta.

Silloin puhutaan mielikuvitus-Ukrainasta. Ja jos tällaisen fantasian luominen on edellytys Ukrainan tukemiselle joidenkin mielestä, heidän on syytä katsoa peiliin ja pohtia, miksi heidän narratiivinsa ei toimi, jos se asetetaan totuudenmukaiseen asiayhteyteen.

Joten toivon kaikkien nyt vähän vetävän henkeä ja kysyvän itseltään, miksi he eivät halua noudattaa tämän konfliktin tapahtumiin samaa mediakriittisyyttä kuin minkä tahansa muunkin? Ukrainan kannattamisen edellytys ei ole, että uskot jokaisen negatiivisen väitteen Venäjästä ja jokaisen positiivsen Ukrainasta.

Ei mulla muuta.

tiistai 5. huhtikuuta 2022

Älyllinen keskustelu, Ukrainan sodan ensimmäinen uhri



Onko tässä yksi syy Venäjän aseiden­kalisteluun? Ukrainan tiedustelu­palvelujen 
härski suunnitelma Wagner-sotilaiden sieppaamiseksi paljastui

Tuosta Ilta-Sanomien otsikosta arvaa päiväystä katsomattakin, että juttu on kirjoitettu varmasti ennen Venäjän laajamittaista hyökkäystä Ukrainaan, koska nyt moista ei saisi enää sanoa. Hyökkäyksen alettua keskustelu aiheesta on muuttunut täysin: aiemmin konfliktista puhuttiin kuin mistä tahansa muustakin sodasta eli kahden osapuolen kiistana, joista molemmat ovat aktiivisia toimijoita. 

Nyt kaikki asiat, jotka ovat vähänkään kielteisiä tai epäilyttäviä Ukrainan kannalta, on siivottu keskustelusta, joten mistään "härskeistä suunnitelmista" ei enää puhuta, ja vaikka Ukrainan sotapropagandan olemassaolo nihkeästi voidaan todeta, kaikki Ukrainan tiedottama julkaistaan silti totuutena.

Lopputuloksena on ollut varsinkin median kannalta surkuhupaisia juttuja, kuten tarina Kiovan aaveesta. Ensin media julkaisi kritiikittä täysin absurdin tarinan hävittäjä-ässästä, joka pudotti viisi venäläiskonetta päivässä. Kun kävi ilmi, että tällaista lentäjää ei ole olemassa ja että Ukrainan julkaisema video lentäjästä olikin oikeasti otettu videopelistä, media vain käänsi narratiivin siihen, että okei, Kiovan aavetta ei taida olla olemassa, mutta tarina on moraalin kannalta tärkeä.

Myös tavan somekäyttäjät ovat silmänräpäyksessä menettäneet kaiken mediakriittisyyden. Riittää, että joku sanoo netissä jotain, ja siitä tulee saman tien totuus. Ukrainan sotaa koskevia somejulkaisuja tykätään ja jaetaan tarkistamatta, pitääkö sisältö edes paikkaansa. Viraaliksi on mennyt mm. Syyrian sodasta otettuja kuvia, joita levitettiin Ukrainassa otettuina, ja kuva australialaisista palomiehistä, joita väitettiin ukrainalaisiksi.

Yleensä sotakeskusteluissa amerikkalaiset ovat patrioottisuutensa kanssa lennokkaimpia, mutta Ukraina-keskustelussa jenkit ovat pysyneet huomattavasti suomalaisia rationaalisempina. 

Amerikkalaisille Ukrainan sota on jälleen uusi ulkomaan-sota, johon he eivät erityisemmin koe henkilökohtaista yhteyttä tai tunnesidoksia. Suomalaisille tilanne on toinen, koska historiamme vuoksi suomalaiset ovat taipuvaisia rakentamaan analogiaa Ukrainan tilanteen ja omien sotiemme välillä. On ollut lehtijuttuja siitä, mitä yhteistä on talvisodalla ja Ukrainan sodalla, ja ilman lehtijuttujakin suomalaisten mielet palautuisivat kansamme omiin kokemuksiin sodasta Venäjän kanssa.

Tällaisten rinnastusten luominen on omiaan vääristämään todellisuutta. Jos sanottaisiin vaikkapa, että Harry Potterin ja Teräsmiehen tarinat ovat yksi ja sama tarina, mitä kuulijan mielessä tapahtuisi? Hän lähtisi etsimään yhtäläisyyksiä näiden hahmojen väliltä ja yrittäisi löytää yhteiset raamit, joihin molemmat saa mahdutettua. Jotta tällaiset raamit voi luoda, täytyy molemmista hahmoista karsia paljon tärkeää pois, ja yhtäläisyyksiä on ylikorostettava. Saadaan luotua analogia kahden hahmon välille, mutta se vääristää käsitystä molemmista, ja paljon tärkeää tietoa jää uupumaan kokonaiskuvasta.

Mutta Ukraina-keskustelussa melkein suurempi tuhovoima talvisota-rinnastuksissa on sillä tunnelatauksella, jonka tämä virheellinen rinnastus luo.

Jos ulkomaalainen katsoo kahden valtion sotaa ulkopuolisen silmin, hän voi säilyttää neutraalin ajattelun seuratessaan tilannetta, mutta jos hän katsoo sotaa kuin se olisi hänen oman kansansa historiallinen selviytymistaistelu, tunne ottaa vallan. Tällöin katsojasta tulee henkisesti sodan osapuoli, eikä kriittisen ajattelun säilyttäminen enää onnistu.

Lopputuloksen näkee millä tahansa somealustalla: suomalaisten kommentit aiheesta puhkuvat suurta tunnetta ja sitä mustavalkoisuutta, joka syntyy, kun ihminen asettaa itsensä mielessään osapuoleksi hyvän ja pahan suuressa taistossa. 

Nämä ihmiset sallivat keskusteluksi aiheesta vain seuraavat asiat:

-Empatian osoitukset ukrainalaisille

-Voitonriemu ukrainalaisten menestyessä

-Vahingonilo venäläisten epäonnistumisille

-Venäjän yleinen tuomitseminen

Keskustelu sodasta maailmanpoliittisena ja pian historiallisena kysymyksenä muuttuu siis mahdottomaksi näille ihmisille, koska analyysille ei ole minkäänlaista sijaa. 

Ei voi pohtia, millaiset syyt johtivat sotaan, koska ainoa sallittu ajatus tästä on, että Venäjä nyt vain mielivaltaisesti hyökkäsi. Ukrainan sisäpolitiikasta ei voi puhua oikeastaan mitään, koska tällöin joutuisi puhumaan presidenttin Zelenskyin yleisesti epäonnistuneeksi katsotusta presidenttikaudesta ja hänen korruptiokohuistaan, ja Zelenskyistä ei saa nyt sanoa mitään etäisestikään negatiivista. 

Tässä suomalaiset keskustelijat eroavat sekä jenkeistä että ukrainalaisista. Zelenskyi-myytti on luomus, jonka Ukrainan presidentinkanslia on luonut yhdessä länsimaisen median ja somekansan kanssa. Tavan ukrainalaiset eivät juuri jaa meemejä Zelenskyistä supersankarina, vaan he keskittyvät erilaisiin asioihin, kuten Ukrainan sotilaiden ihailuun ja kannustamiseen. Zelenskyin suosio kun oli pohjamudissa vielä juuri ennen sotaa, ja moni ukrainalainen ei ole antanut anteeksi sitä, että Zelenskyi vähätteli heidän huoltaan sodasta vain hieman ennen hyökkäystä.

Ukrainalaisille Zelenskyi on ihminen vikoineen päivineen, joten he eivät voi luoda hänestä jalustalle nostavaa sankarimyyttiä. Heille ulkomaalaisten Zelenskyi-hehkutus näyttää aivan yhtä hassulta kuin amerikkalaisten feministitoimittajien innostus Sanna Marinista näyttää suomalaisille, jotka ovat saaneet nähdä niin aamupalagatet kuin Sannan baari-illatkin.

Suosittelenkin mitä lämpimimmin esim. Kyiv Independentin englanninkielisen sisällön lukemista Zelenskyistä ja siitä, mitä Ukrainassa sodan aikana on tapahtunut. New York Timesiin vieraskynätekstin kirjoittanut ukrainalaistoimittaja Olga Rudenko arvioi Zelenskyin olevan sodan suhteen liian syvissä vesissä, ja tämä oli sodan kynnyksellä enemmistön mielipide Ukrainassa. Toistaiseksi näyttää siltä, että sota saattaa pelastaa Zelenskyin jo pystyyn kuolleelta näyttäneen presidenttiyden, mutta rauhanneuvottelut ovat todellinen näytön paikka. Niissä eivät nokkelat elokuvaviittaukset tai historian merkkihenkilöiden siteeraukset auta, kun reaalipolitiikan pelisilmä ja Zelenskyin kyky hallita sotajoukkojaan laitetaan testiin.

Ajoittain Ukrainasta kiihkoilevat onnistuvat todella äimistyttämään minua. Kun mainitsin Twitterissä Ukrainan syksyiset drone-iskut, jotkut somekeskustelijat ryhtyivät kaikella vakavuudella väittämään, että drone-iskuja ei koskaan tapahtunut. Tunsin olevani jossain oudossa rinnakkaistodellisuudessa: siis hyvänen aika, ne iskuthan olivat uutisissa vain muutama kuukausi sitten, ja Ukrainan omat puolustusvoimat niistä kertoivat!

Mutta kiihkoilijalle sillä ei ole väliä, mikä on varsinainen totuus, koska he luovat oman moraalisen totuutensa, jonka mukaan mitään drone-iskuja ei ole voinut tapahtua, koska Ukraina ei ole voinut tehdä mitään provosoivaa, koska muutenhan voitaisiin jo puhua siitä, että sodalla oli jokin syykin, ja silloin ollaan jo Kremlin propagandan puolella. Koska Venäjän mukaan Ukraina teki jotain, ja Venäjän täytyy olla väärässä, Ukraina ei ole voinut tehdä mitään.

Jotkut ihmiset sotakiihko on vallannut niin täysin, että he jopa puhuvat ydinsodasta asiana, joka voitaisiin hyväksyä, kunhan Ukraina saadaan pelastettua. Siis sivilisaation tuho, joka vaikuttaisi yli 7 miljardiin ihmiseen, jotta pelastaisimme muutaman kymmenen miljoonaa ihmistä. Miltä sinusta tuntuisi, jos vaikkapa Kongo ja Botswana olisivat keskenään sodassa ja valmiita aiheuttamaan globaalin ydintalven sotansa vuoksi? Olisit varmasti tyrmistynyt ja katsoisit, että heillä ei ole oikeutta tehdä sellaista. Että heidän sotansa ei ole niin tärkeä, että sen vuoksi koko maailman pitäisi kärsiä. Mutta jotkut vakavissaan sanovat, että heidän lemmikkisotansa Ukrainassa on juuri sellainen, josta vaikka koko maailman joutaa maksaa.

Jos kiihkoilijoista saisi muitakin kommentteja irti kuin putinisti-syytöksiä, kysyisin heiltä, miksi juuri tämä sota antaa aiheen erityiselle kiihkolle, NATO-jäsenyydelle ja jopa ydinsodan riskin ottamiselle, kun vaikkapa Georgian sota ei sitä aihetta antanut? Georgian sotaa käytiin myös pitkälti kiistana Georgian mahdollisesta NATO-jäsenyydestä ja sen separatistialueiden takia. Siihen sotaan ei kuitenkaan liittynyt alkuunkaan samaa innostusta länsimaisten taholta, ja ainakin minun on vaikea nähdä, mikä näissä kahdessa sodassa on niin erilaista, että se oikeuttaisi kaksi tyystin erilaista reaktiota meiltä.

Sanotaan, että et tiedä, mitä sinulla on, ennen kuin olet menettänyt sen. En olisi arvannut, että vain paria kuukautta myöhemmin päätyisin kaipaamaan sitä aikaa, kun Ukrainasta voitiin puhua niin kuin mistä tahansa valtiosta. Kun Ilta-Sanomatkin saattoi kirjoittaa Ukrainan "härskistä suunnitelmasta" (aika hupaisa ilmaus) ilman, että heti alkoi lentää syytöksiä Kremlin propagandan levittämisestä, ja kun Zelenskyi oli vielä se koomikosta presidentiksi ponnistanut tyyppi, joka rämpii korruptiokohusta toiseen mutta on vetoava esiintyjä.

Ei auta kuin odottaa, että kiihko laantuu ja tolkku palautuu kansaan. Vääjäämättä se tapahtuu, kun ihmiset väsyvät aiheeseen ja jotain uutta ja kiinnostavaa ilmaantuu, oli itse sodan lopputulos mikä tahansa, ja joillakin tulee olemaan melkoinen nolotuksen krapula, kun he joutuvat toteamaan, että naapurin Marja-Leena ei ehkä sittenkään ole Kremlin agentti vaan ehkä vain eri mieltä NATO:on liittymisestä.

Monet olivat pöyristyneitä talebanin valtaannoususta ja vaativat vallankumousta. No ei tullut vallankumousta, taleban on edelleen Afganistanin johdossa, mutta somekansa ja media nyt vain löysivät uusia kiinnostuksen kohteita. Sama tulee tapahtumaan Ukrainan kanssa, ja pian ihmisillä on profiiliensa Ukrainan lippujen tilalla jotain uutta.

Ukrainalaiset joutuvat elämään seurausten kanssa vielä silloinkin, kun heidän sotansa ei enää ole muotia länsimaissa.

lauantai 8. tammikuuta 2022

Lääkärin huikea korona-meltdown Twitterissä - miten järkevästä keskustelusta tuli koronan ensimmäinen uhri

Matti ei elä ihan tasapainoista elämää, mikä näkyy hänen Twitter-tuotannossaan.
Tämä kuvakaappaus auttaa ymmärtämään tässä
tekstissä myöhemmin esiteltävää Matin kommentointia.

Jos olet puhunut koronatoimista tai -rokotteesta somessa kriittiseen sävyyn, olet todennäköisesti saanut usein vastaukseksi: "Oletko sinä muka joku virologi tai lääkäri?"

Kyseisen kommentin sisältö on tosiasiallisesti tämä: "Olen eri mieltä kanssasi, mutta nyt loppui argumentit kesken, joten kokeillaanpa vaihtaa puheenaihetta henkilöön käymällä, vaikka eihän koulutuksella sen kanssa ole mitään tekemistä, oliko sanomasi asia totta vai ei." Ja tietenkään pätevyyksiä ei koskaan kysellä heiltä, jotka komppaavat koronafanaatikon mielipiteitä vaan ainoastaan heiltä, jotka ovat asioista eri mieltä.

Ja muistatteko vielä ne ajat, kun lehtiotsikoissa saatettiin kertoa, että influenssarokotteen teho on jäämässä tänä vuonna hyvin heikoksi, eikä kukaan repinyt pelihousujaan keskusteluissa influenssasta tai influenssarokotteesta? 

Ymmärrettiin, että kulkutaudit ovat elämän realiteetti ja ihmisen näkökulmasta lääketieteellinen kysymys, jota tulee käsitellä samalla viileällä tieteellisyydellä kuin vaikkapa syvänmeren eliöiden tutkimusta.

Sitten tuli korona, ja tämä ymmärrys katosi kuin tuhka tuuleen. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii Twitter-keskustelu, jossa lääkäri vetäisi huikean tunteikkaan meltdownin vain siksi, että esitin toiselle lääkärille täysin normaalin, asiallisen ja aiheellisen kysymyksen:


Tapiainen ei ole tähän mennessä kysymykseen vastannut, mutta muilta kommentteja on tullut. Paikalle tuli mm. toimittaja kertomaan, että long covid on todellinen. Väitettään hän ei sen kummemmin perustellut, enkä moista valtamedian toimittajalta odottaisikaan. Yksi keskustelija vakuutti long covidin olevan todellinen, koska hänen tutullaan on semmoinen.

Mutta sitten paikalle tuli lääkäriksi itsensä Twitter-biossaan kuvaileva Matti Wallin, joka vuodatti tunteitaan useamman twiitin verran ilmeisen suuttuneena siitä, että olin tällaisen kysymyksen edes esittänyt, ja ryhtyi lopuksi jopa solvaamaan minua, vaikka yritin rauhoitella häntä ja muistuttaa tieteellisen viileyden tärkeydestä.

Wallinin argumentti oli, että minun logiikallani syöpäkään ei ole todellinen, koska syövän oireet ovat moninaisia. Tosin syövät ja long covid eivät ole millään muotoa vertailukelpoisia. On maalaisjärjelläkin selvää, että aivokasvaimen ja paksusuolensyövän oirekuvat ovat erilaiset, mutta long covid ei ole syövän tavoin kokoelma useita erilaisia, paikallisesti alkavia sairauksia, vaan mikäli se on todellinen, kyseessä on yksi oireyhtymä. Eli long covidia voisi verrata yhden lajityypin syöpään - niistä jokaisella on oma taudinkuvansa - mutta ei syöpäsairauksiin kaikkinensa.

Wallin vetosi siihen, että vaikuttaahan koronakin useisiin osiin kehossa, mutta tämä ei muuta asiaa miksikään. Jos koronan jälkioireina tulee useita erilaisia sairauksia, tällöinhän ei voida puhua vain long covidista vaan nimenomaan useammasta eri sairaudesta, jotka ovat koronan jälkitauteja. Long covid ei tällöin olisi sairaus vaan enemmänkin kattonimike sarjalle erinäisiä oireyhtymiä.

Koska Wallinin reaktio oli niin tunteikas ja irrationaalinen, päätin vilkaista Terhikistä, onko hän todella lääkäri. Kyllä sillä nimellä psykiatrian erikoislääkäri löytyy, mutta hänen oikeuttaan ammatinharjoittamiseen on rajoitettu. Wallinin mukaan tämän rajoituksen syynä olisi se, ettei hän ole vastannut ajoissa Valviran selvityspyyntöön hänen puolisonsa pahoinpideltyä hänet työkyvyttömäksi. 

Koska väite on aika erikoinen ja Valviran listasta lääkärien ammatinharjoitusoikeuden rajoittamisista ei löydy tällaista tapausta, on parasta selvittää asia ottamalla maanantaina yhteyttä Valviraan. Heidän omilla sivuillaan luetelluissa ammantinharjoitusoikeuden rajaamistapauksissa on kyse joko asiattomasta huumaavien lääkkeiden määräämisestä tai potilasturvallisuuden vaarantamisesta muulla holtittomuudella. Sitä kyllä tapahtuu, että työkyvyn vuoksi viedään oikeudet, mutta kaikissa Valviran luettelemissa tapauksissa työkykyasiat, kuten päihdeongelmat, johtivat ammatinharjoitusoikeuden poistoon, ei sen rajoittamiseen. Rajoittamisella tarkoitetaan esim. sitä, että lääkäri ei saa enää määrätä PKV-lääkkeitä, mutta voi harjoittaa ammattiaan muilta osin, tai hän ei saa työskennellä itsenäisenä ammatinharjoittajana.

Keskustelu, pohdinta ja ideointi ovat elintärkeä osa tieteen tekemistä. Varsinkin puhuttaessa aiheista, joista tutkimustietoa on saatavilla hyvin rajallisesti, käydään tiedepiireissä vilkasta keskustelua, jonka tarkoitus on edesauttaa totuuden jäljille pääsemistä. 

Internetin ansiosta myös kaltaiseni maallikot voivat keskusteluun osallistua, ja sitä he aktiivisesti tekevät vaihtelevalla osaamisella. Joidenkin maallikoiden tieteellinen neutraalius ja rationalismi ovat korkeampaa tasoa kuin akateemikoilla keskimäärin, ja toisessa ääripäässä ovat ne Dunning-Kruger-tapaukset eli ihmiset, joilla on hyvin rajallinen tietämys aiheesta, mutta koska heiltä puuttuu ymmärrys sille, kuinka rajallinen heidän tietämyksensä on, he voivat luulla itseään suorastaan asiantuntijoiksi.

Koronafanaatikkojen periaate on, että jos asian sanojana on jonkinlainen tiedealan ihminen, sen täytyy olla totta. Paitsi silloin, kun se ihminen on vaikkapa lääkäri Mikael Kivivuori (jonka oikeutta lääkärinä toimimiseen ei ole rajoitettu), Nobel-palkittu virologi Luc Montagnier tai mRNA-rokotteen kehittäjä Robert Malone - he kun eivät koronahysteriaan tai massapiikityksiin kokeellisilla lääkkeillä suhtaudu varauksettomalla ihastuksella.

Sama tutkijakin voi välillä olla luotettava lähde ja välillä ei. Tutkija Hanna Nohynek on ollut koronafanaatikkojen lemmikki, mutta kun hän kertoi lehtihaastattelussa, että jossain vaiheessa koronan kanssa on vain opittava elämään normaalia arkea, hänen aiemmat faninsa hyökkäsivät somessa vimmatulla raivolla Nohynekiä vastaan. Tälle ns. zerocorona-porukalle kaikki rajoitukset ja toimet ovat välttämättömiä niin pitkään, kun yksikin tartunta jostain löytyy.

Mutta palataanpa Walliniin ja hänen tuotantoonsa. Minä olen maallikko, hän on psykiatri - joskin Valviran toimesta toimiluvan rajoituksen kohteeksi hankkiutunut. Jätän täysin lukijoiden arvioitavaksi, kuka tässä keskustelussa edustaa tieteellistä maailmankuvaa ja siihen kuuluvaa neutraliteettia ja mielen avoimuutta, ja kuka ei. Kaikki kuvakaappaukset ovat samasta ketjusta, jonka löydät täältä. Kuvat saa suuremmiksi niitä klikkaamalla.


Yritin parhaani mukaan muistutella siitä, miten keskustelua tieteellisistä asioista rationaalisten ihmisten kesken käydään. Sain vastaukseksi solvaamista ja "I fucking love science"-tyyppien meemin.


Keskusteluun liittyi useita muitakin henkilöitä. Tämä tyyppi ehti klikata tykkäyksen ensimmäiselle vastaukselleni mutta poisti sen, kun näki jatkotwiittini, jossa mennään rokotefanaatikkojen vihaamalle alueelle eli rokotteiden haittavaikutuksiin. 

Siinäpä teille sitä ammattilaisenkin Twitter-tuotantoa korona-aiheeseen. Toisen keskustelijan koulutuksen puuttumiseen vetoaminen on tunnettu mutta sitkeästi elävä argumentointivirhe, mutta eiköhän jo tällä keskustelulla ole osoitettu, että koulutus ei automaattisesti ihmisestä rationaalista, tieteellisen viileyden omaavaa keskustelijaa tee.

Koronan ensimmäinen uhri oli normaali, järkevä keskustelu kulkutaudeista ja niiden hoidosta. Sikaflunssarokotteen haittavaikutuksista nousi suuri mediakohu, ja influenssarokotteiden hyvin vaihteleva teho oli arkipäiväinen puheenaihe, joka ei kenessäkään suuria tunteita nostattanut. Rokotekriittisyys samaten oli täysin normaalia. Kun markkinoille tulee uusi lääke, joka vieläpä saadaan poikkeusluvalla pikavauhdilla myyntiin, kun sen tutkimus on vielä pahasti kesken, vain täysin hullu ihminen suhtautuisi tähän lääkkeeseen varauksettoman positiivisesti. Tolkun ihminen seuraa tilannetta ja uutta tutkimustietoa ja mukauttaa mielipidettään sitä mukaa, mitä uutta tietoa tulee.

Mutta korona muutti pelin hengen täysin. Vaikka kaikki siihen virukseen liittyvä on meille tuntemattomampaa kuin vaikkapa influenssaan,  on keskuuteemme syntynyt ryhmä, joille koronasta on tullut kuin uskonto: rokotteilla ei ole haittavaikutuksia, rokotteet ovat loistavan tehokkaita, lääkeyhtiöt ovat aina luotettavia, rokotekriittiset ovat tyhmiä, mikä tahansa rätti naaman edessä estää tartuntoja, ja samalla, kun rokotteet, joiden tutkimukset valmistuvat v. 2023 julistetaan toimiviksi ja turvallisiksi, long covid, joka on yhtä lailla keskeneräisen tutkimuksen kohde, julistetaan mitä todellisimmaksi sairaudeksi.

Pahoin pelkään, että tämä ongelma ei tule poistumaan, vaikka koronahössötys aikanaan loppuu. Jos kansa on kertaalleen päättänyt tieteellisestä maailmankuvasta ja sen periaatteista luopua, he tuskin rationaalisiksi ihmisiksi muuttuvat, kun koronakriisi väistyy. Jo ennen koronaa "tieteellistä keskustelua" oli valittaa antropologin tutkimuksista ei siksi, että tutkimuksissa jotain virheitä olisi tehty, vaan siksi, että tulokset voivat ruokkia rasismia, ja kouluissakin on ryhdytty väittämään lapsille, että mieskin voi synnyttää.

Lepää rauhassa, empiirinen tiede. Ihan hyvät pari vuosisataa sinulla oli.

perjantai 7. tammikuuta 2022

Onko läheisesi tiedevastainen denialisti? Tee testi ja tunnista hörhöt!



Tiedevastaisuutta, valheellista revisionismia ja kaiken maailman hörhöilyä on ilmennyt kautta lajimme historian, mutta kausittain hörhöily nousee koko kansan keskustelunaiheeksi. Kriisitilanteet ovat käärmeöljykauppiaiden, maailmanlopun profeettojen ja muiden hihhulien kulta-aikaa, ja korona-aikana ilmiö tulee vain päivä päivältä näkyvämmäksi.

Myös valtamediassa ilmaistaan toistuvasti huolta tiedevastaisuuden ja misinformaation leviämisestä. Olen itsekin ilmiöstä huolissani, joten tehdäkseni osani rationaalisuuden eteen laadin yksinkertaisen testin, jolla voit tunnistaa tuttavapiiristäsi tiedevastaiset hörhöt. Tunnistuksen tehtyäsi voit yrittää puhua heille järkeä. Suuria tuloksia ei tosin kannata odottaa, koska hörhöt ovat yleensä jo mielipiteensä kiveen kirjoittaneet: mikään todiste tai argumentti maailmassa ei saisi heitä koskaan mielipiteitään muuttamaan. Mutta aina voi yrittää, ja jos järkipuhe ei tepsi, voit hyvällä omallatunnolla heivata yhteiskunnalle vahingollisen hörhön elämästäsi.

Testi toimii kysymyksiä ja väittämiä esittämällä. Vastaukset paljastavat, onko kyseessä järkevä ihminen vai tiedevastainen hörhö. Listani on suuntaa antava, eli muotoile kysymykset ja väittämät vapaasti tilanteeseen ja omaan suuhusi sopiviksi.

1. Monestako sukupuolesta ihmislaji koostuu?

Päiväkoti-ikäinen lapsikin osaa oikean vastauksen antaa kuin apteekin hyllyltä, mutta keskuudessamme on tiedevastaisia aikuisia ja nuoria, joille kysymys tuottaa huomattavia hankaluuksia. He kiistävät sen tieteellisen tosiasian, että kuten kaikki muutkin suvullisesti lisääntyvät lajit, ihmiset jakautuvat kahteen sukupuoleen, jotka parittelemalla tuottavat jälkikasvua. Jos saat vastaukseksi jotain muuta kuin numeron 2, kenties sekavaa höpinää "sukupuolen moninaisuudesta" tai kehitysvammojen väittämistä uusiksi sukupuoliksi, tiedät olevasi tekemisissä tiedevastaisen hörhön kanssa.

2. Onko etnisyyksien välillä eroja henkisissä ominaisuuksissa kuten älykkyydessä tai temperamentissa?

Jos saat vastaukseksi ei, olet varmuudella tekemisissä ankaran tiedevastaisen henkilön kanssa - niinkin tiedevastaisen, että hän kiistää ihmislajin evoluution. Usein nämä tiedevastaiset ovat vielä hörhömpiä kuin vaikkapa uuden maan kreationistit, jotka uskovat Maan olevan 6000 vuotta vanha. He sentään ovat johdonmukaisia evoluution kiistämisessä, kun taas uskonnottomat liberaalit pilkkaavat kreationisteja mutta kiistävät itse evoluution pätevän myös ihmislajiin. Ihmisrodut lähtivät erkaantumaan toisistaan 125 000 vuotta sitten. Vaatii jo uskonnollisen tason uskoa kuvitella, että vaikka näiden vuosien aikana ihmiset ovat fysiikaltaan kehittyneet moninaisemmiksi kuin mikään muu luonnonvarainen laji, he kaikki olisivat aivotoiminnaltaan kehittyneet täsmälleen samaan pisteeseen.


 

3. Tuttavani sai koronarokotteesta hyvin ikäviä haittavaikutuksia / Suomessakin on jo vahvistettuja rokotekuolemia tms.

Rationaalinen ihminen, joka on korona-aiheesta kiinnostunut, kuuntelee kertomuksen, selvittää lisäkysymyksin, aiheutuivatko haitat todennäköisimmin rokotteesta vai muusta syystä, ja useimmiten lopulta toteaa, että kaikenlaista haittavaikutustahan sitä on, ja kovin paljoa dataa meillä ei vielä aiheesta ole - varsinkaan pitkän tähtäimen haittavaikutuksista.

Jos taas reaktio koronarokotteiden haittavaikutuksista puhumiseen on välitön haittavaikutusten kiistäminen tai kyseenalaistaminen, olet hyvin todennäköisesti tekemisissä tiedevastaisen hörhön kanssa. Lääketiede ei tunne ainuttakaan lääkettä, jolla ei olisi mahdollisia haittavaikutuksia. Jokaisen särkylääkepaketin tai yskänlääkepullon mukana tulee pakkausseloste, jossa mahdolliset haittavaikutukset luetellaan.

Jos henkilön reaktioista ilmenee, että hän ei usko koronarokotteiden haittavaikutuksiin, hän on ilmiselvä tiedevastainen hörhö. Edes rokotteiden valmistajat eivät haittavaikutuksia kiistä, ja ainuttakaan rokoteannosta ne eivät jakeluun päästä ilman vastuuvapautussopimusta mahdollisten haittojen varalle. Ihminen, joka uskoo kokeellisen, todetusti haittavaikutuksia ja kuolemia aiheuttaneen rokotteen olevan ainutlaatuinen ihmelääke, jonka kaikki haittavaikutukset ovat vain rokotekielteisten ihmisten keksintöä, seikkailee mieleltään sellaisissa sfääreissä, että järkipuhe tuskin sinne saakka kuuluu.

4. Maskit on havaittu hyödyttömiksi koronatartuntojen rajoittamiseksi, ja maskit aiheuttavat kohonneen riskin hengitystieinfektioille


Väite on siltään täysin paikkansapitävä. Lähtökohtaisesti vain FFP2-tason tai sitä tehokkaammat hengityssuojaimet voivat edes teoriassa rajoittaa tartuntatautien leviämistä, ja muunlaiset maskit on jo THL:n johdonkin taholta todettu hyödyttömiksi räteiksi. Vertaillessa eri maiden tartuntamääriä ja maskiohjeistuksia, on mahdotonta löytää minkäänlaista korrelaatioita maan maskipolitiikan ja tartuntatilanteen välillä. Maskeilla ei vain ole väliä.

Ja koska valtaosa käyttää juuri niitä hyödyttömiä rättejä ja vieläpä epähygieenisin tavoin eli samaa maskia toistuvasti käyttämällä ja sitä taskun pohjalla säilyttämällä, maskista tulee vain kaikenlaisten mikrobien kasvualusta, jota hengitysteiden ja silmien läheisyydessä pidetään. Puhutaan yleisesti jopa "masknesta" eli ihon tulehduksista, joita maskien mikrobit aiheuttavat, mutta aihetta käsittelevissä lehtijutuissa ei koskaan pohdita sitä, mitä nämä samat mikrobit tekevät hengitysteille, jos ne hengitysteitä paljon vahvemman ihon pinnankin saavat tulehtumaan.

Jos saat vastaukseksi väittämiä maskien tehokkuudesta, voit toki pyytää siitä todisteita: tilastotietoa, joka osoittaa, miten maskit ovat vähentäneet tartuntoja. Sellaista vain ei ole olemassa, joten todennäköisimmin tulet tiedevastaiselta kuulemaan vain vakuuttelua siitä, että TIEDE on maskien puolella. Tällainen ihminen on toivoton tapaus. Tiede tarkoittaa hänelle sitä, mitä hän sen nyt milloinkin haluaa tarkoittavan.

Tiedevastaisissa hörhöpiireissä on kehitetty jopa uusia sairausnimikkeitä kuten FUF maskittomien kasvojen pelolle. Säilyttääkseen etäluentonsa "turvallisena tilana" järjestäjä vaatii kaikilta zoom-kokouksen osanottajilta maskin käyttöä kotisohvillaan luennon ajan.

4. Rokotetut toimivat kasvualustana uusille, rokotteita tehokkaammin väistäville koronavarianteille


Tässä kysymyksessä palataan jälleen siihen, uskooko ihminen evoluutioon vai ei. Evoluutio kun pätee viruksiin samoin kuin eliöihinkin. Nobel-palkittu virologi Luc Montagnier nosti tämän rokotettujen ongelman esiin jo rokotekampanjan ollessa vasta aluillaan, ja hänen kannanottonsa on täysin looginen ja sopusoinnussa sen kanssa, mitä virusten evoluutiosta ja koronarokotteista tiedetään.

Jotkut ovat yrittäneet väittää, että juuri rokottamattomat toimisivat varianttien kasvualustoina sillä perusteella, että heillä on enemmän tartuntoja. Mutta kun se ei pidä paikkaansa, että heillä olisi enemmän tartuntoja. Tiedetään, että rokote ei estä tartunnan saamista vaan toimiessaankin ihanteellisella tavalla vain estää vakavan tautimuodon kehittymisen. Virus siis elää rokotettujen kehoissa siinä missä rokottamattomienkin. Mutta rokottamattomat eivät luo virukselle evoluutiopainetta.

Ilman rokotteita delta olisi todennäköisesti jäänyt valtavariantiksi, koska kyseinen viruskanta olisi tehokkaasti väestössä levinnyt ja jättänyt jälkeensä laajamittaisen immuniteetin. Mutta sitten tulivat rokotteet, ja ne variantit, jotka eivät rokotetta pysty väistämään, alkoivat hiipua pois, ja oli vain ajan kysymys, milloin kehittyy se variantti, joka rokotettuihin tehokkaasti tarttuu, ja sieltähän se omikron tuli ja laajeni nopeasti vallitsevaksi variantiksi.

Saksassa yli 78% omikron-tartunnoista on tähän mennessä havaittu vähintään kahdesti rokotetuilla ja näistä noin kolmannes triplarokotetuilla. Rokotettujen riski omikronin saantiin on siis 3,7-kertainen rokottamattomiin nähden. Havainto on sopusoinnussa uuden tanskalaistutkimuksen kanssa, jossa havaittiin koronarokotteiden antavan merkittävää suojaa vain 30 päivän ajan, ja ajan mittaan suoja laskee heikommiksi kuin rokottamattomilla.

Nyt kehitellään uusia rokotteita ja pistetään ihmisiin buustereita eli luodaan vain lisää evoluutiopainetta virukselle sen sijaan, että annettaisiin lieväoireiseksi todetun omikronin tehdä kierroksensa väestössä ja jättää laumasuojan jälkeensä. Jos henkilö, jonka kanssa keskustelet, kiistää väittämän, hän on ilmeisen tiedevastainen ja osoittaa myös, ettei hän usko evoluutioon.

4. Voiko tavan suomalainen tai Suomen valtio vaikuttaa toimillaan globaaliin ilmastoon?


Tieteen vastaus tähän on jyrkkä EI. Koko valtiomme ilmastovaikutus on niin mitätön globaalilla tasolla, että edes koko Suomen katoaminen maailmasta ei näkyisi millään tapaa ilmastossa. Tiedevastaisen ihmisen tunnistaa vastauksesta, joka on tuon selkeän ei-sanan sijaan kiertelyä ja kaartelua. No kaikkien on tehtävä osansa. Kaikkihan voisivat sanoa, ettei heidän toimillaan ole väliä, ja silloin kukaan ei tekisi mitään. Tällainen ihminen on vaarallisimman sortin tiedevastainen. Hän siis tietää totuuden, mutta ei halua sanoa sitä, koska se ei sovi hänen poliittiseen agendaansa tai maailmankatsomukseensa.

Näille ihmisille on yleensä turha yrittääkään puhua järkeä, koska he ovat mielenterveystapauksia, joille ilmastoaktivismi on terapiaa. Eihän Mannerheimintiellä istuminen tai ilmasto-flashmob-tanssiesitys mitään sille ilmastolle tee, mutta nämä ihmiset saavat jotain puuhasteltavaa. Usein he haastatteluissa itsekin tämän sanovat, että he kokivat maailmantuskaa ja ahdistusta, mutta banderollien askartelu ja tanssikoreografioiden harjoittelu Elokapinan parissa on ihmeesti piristänyt mieltä. Nämä ovat harmittomia hörhöjä, mutta heidän tiedevastaisuutensa vaarallisuus piilee siinä, että heidän mentaliteettinsa edustajia löytyy myös hallituksestamme, joka on hyödyttömät ilmastotavoitteet asettanut.

Aktivisti Greta Thunberg, joka on osoittanut, että on mahdollista saada aikuiset ihmiset massoittain ulkoistamaan ajattelunsa mielenterveysongelmaiselle, pakko-oireiselle FAS-lapselle.


Koska ilmastoaktivistit usein käskevät muita "kuuntelemaan tiedemiehiä" ja "uskomaan tiedettä", voit kokeilla seuraavaa kysymystä:

5. Mitä se tiede sitten ilmastonmuutoksesta ja meidän ilmastotoimiemme vaikuttavuudesta oikein sanoo?


Olen esittänyt tämän kysymyksen lukemattomia kertoja ilmastoaktivisteille, jotka sanovat, että minun pitäisi vain "uskoa tieteeseen". Vastaukseksi olen saanut kiusaantunutta hiljaisuutta. Nämä ihmiset kun eivät oikeasti tiedä, mitä ne tutkijat ilmastonmuutoksesta sanovat. He vain ovat kuulleet Gretan ja muiden ilmastoaktivistien hokevan "uskokaa tiedettä" -slogania perehtymättä itse koskaan siihen, millaista tutkimusmateriaalia aiheesta on tarjolla. Näissä ihmisissä ei juuri ole potentiaalia parannukseen tiedevastaisuudesta. He ovat laumasieluja, joita ei aidosti tiede kiinnosta pätkääkään. He eivät usko tiedettä vaan Gretaa ja muita aatetovereitaan ja toistavat sokeasti heidän hokemiaan. Ihminen, joka on ulkoistanut ajattelunsa mielenterveysongelmaiselle FAS-lapselle, on kaikella todennäköisyydellä toivoton tapaus.

Seuraava on kaksiosainen jatkokysymys ilmastoaiheeseen:

Pitäisikö mielestäsi ilmastovaikutukset huomioida kaikessa päätöksenteossa?

Eli meidän tulisi lopettaa maahanmuutto Suomeen kehitysmaista?


Somalin hiilijalanjälki kasvaa n. 180-kertaiseksi hänen muuttaessaan Somaliasta suomalaisen elintason piiriin. Kun kehitysmaiden ylijäämäväestöä tasaiseen tahtiin miljoonittain valuu länsimaisten lihapatojen äärelle, vaikutus päästöihin on massiivinen. Jos henkilö kannattaa ilmastotekoja mutta sivuuttaa kehitysmaamaahanmuuton päästövaikutukset, hän on ilmeisen tiedevastainen hörhö.

Koronahössötys ei tule loputtomiin jatkumaan, mutta ikävä kyllä keskuuteemme on kehittynyt marginaaliryhmä, joka on koronatoimista itselleen kokonaisen identiteetin luonut, ja he eivät halua tämän koskaan päättyvän. Olen huomannut, että tiedevastaisten hörhöjen välillä on paljon päällekkäisyyttä. Usein he, jotka kiistävät ihmisen evoluution ovat myös heitä, jotka kiistävät maahanmuuton ilmastovaikutukset tai rokotteiden haittavaikutukset. Pääsääntöisesti nämä hörhöporukat edustavat poliittisen spektrin vihervasemmistolaista laitaa. Kun koronahössötys vääjäämättä joskus väistyy, he vain siirtävät fokuksensa johonkin uuteen hihhulointiin.

Silloin, kun Suomi oli vielä normaali maa, tällaiset ihmiset laitettiin joko laitoksiin tai heidän pahimmat sekoilunsa pidettiin kurissa yhteisön sosiaalisella paineella. Eiköhän olisi aika, että kansan valtaenemmistö, joka ei tästä hörhöilystä innostu, laittaisi sekopäät ojennukseen ja maan asiat takaisin oikeille raiteille? Siihen ei tarvita kuin valtaenemmistön hiljaisuus, että hullujen vähemmistö saa tahtonsa läpi.


keskiviikko 22. joulukuuta 2021

Tyhmyydestä sakotetaan - miksi otin koronarokotteet



Otin ensimmäisen koronapiikkini 31.8. eli palattuamme Baltian-reissulta, jolla olimme raportoimassa Valko-Venäjän aiheuttamaa rajakriisiä. 

Miksi ihmeessä? Siis minähän tiedän täysin hyvin sen, kenelle korona on vaarallinen, kuinka arvaamattomia haittoja rokote voi aiheuttaa ja kuinka se on minulle käytännössä hyödytön.

Jos sairastuisin koronaan, se ei minun terveystaustallani nykytiedon pohjalta olisi sen kummempi kuin muillakaan ikäisilläni. Todennäköisesti jopa keskimääräistä lievempi, koska minulla ei ole ylipainoa, pidän huolta terveistä elämäntavoista enkä tupakoi. Vapea toki käytän, mutta sen haitat on Britannian hallituksen teettämässä tutkimuksessa todettu kirjaimellisesti 99% vähäisemmiksi kuin tupakan. Se ei vaikeuta hengittämistä, aiheuta tupakkayskää tai tuota myrkkykertymiä keuhkoihin.

Syynä oli yksinkertaisesti turhautuminen ja tulevaisuuteen varautuminen - terveyssyillä ei asian kanssa ollut mitään tekemistä.

On stressaavaa olla työmatkalla, jolla koronapassia vaaditaan siellä täällä, ja rokotepassilla asiat ovat helpompia kuin testiin perustuvalla passilla, joka täytyy uusia parin päivän välein. Tämä turhautuminen ei kuitenkaan ollut pääasiallinen syy vaan enemmänkin laukaiseva tekijä, joka sai minut miettimään sitä, mitä tulevaisuus voi tuoda. 

Juuri kun olimme palaamassa matkaltamme, oli Viro ottanut käyttöön kovat koronarajoitukset, joissa koronapassia vaadittiin lähes joka paikassa. Myöhemmin Latvia ja monet muut maat ottivat käyttöön vielä tiukempia rajoituksia, jotka eivät enää tarkoittaneet sitä, että ilman koronapassia et pääse baariin kaljalle vaan sitä, että et pääse markettiin ostamaan ruokaa. Samalla monin paikoin koronapassista tehtiin suora painostuskeino rokottamiselle - passia ei enää negatiivisella testituloksella saanut, vaikka se oli passin ainoa järkevä ominaisuus, josta pystyi sentään päättelemään jotain siitä, kuinka todennäköinen tartuttaja sen koronapassin omistaja on.

Samaan aikaan Suomen media teki pohjatyötä kovemmille rajoituksille kertomalla jutuissaan siitä, kuinka tiukkoja rajoituksia muualla on otettu käyttöön. Niitä maita, jotka vähensivät koronatoimia, joko jätettiin huomiotta, tai ne kuvattiin holtittomiksi. Oli ilmeistä, että media pyrkii normalisoimaan erittäin kovia koronatoimia ulkomaiden toimia mainostamalla, jotta suomalaiset hyväksyisivät ne helpommin täälläkin.

En halunnut meidän joutuvan tilanteeseen, jossa olemme yhtäkkiä kovien rajoitusten armoilla ja ilman mahdollisuuksia elää edes tavallista arkea. 

Laskelmoin asian niin, että meistä ainakin toisella kannattaa olla rokotepassi, ja sen kannattaa olla minä. Mietin potentiaalisia rokotehaittoja sekä itselleni että miehelleni. Ikäni puolesta en kuulu veritulppien riskiryhmään, ja sukupuoleni ja ikäni puolesta taas en kuulu sydäntulehdusten riskiryhmään. Ja koska lähipiirissämme oli tapaus, jossa miehelle tuli kuukausien mittainen impotenssi Pfizerin kakkospiikistä, olin myös tuskallisen tietoinen tämän haittavaikutuksen mahdollisuudesta. Minulle erektiohäiriötä ei voi tulla. Joten hain piikin.

Tietenkään miehelleni ei piikin hakemisesta kertoa voinut. 

Hän tietää rokotteiden mahdolliset haitat ja niiden hyödyttömyyden minulle aivan yhtä hyvin kuin minäkin, ja hän jo viime kesänä sai pahan säikäytyksen, kun sairastuin taas vakavaan nikamatulehdukseen - sellaiseen, joka voi viedä hengen tai halvaannuttaa. Jos hänelle kertoisi etukäteen rokotteesta, riitahan siitä tulisi, kun ei hän haluaisi minun sitä ottavan. 

Lisäksi varauduin pahimpaan skenaarioon: entä jos pahin toteutuukin ja kuolen, ja mieheni jää lopuksi ikää potemaan syyllisyyttä siitä, ettei estänyt minua ottamasta rokotetta, vaikka tiesi aikomuksistani. Ei. En ala sellaista riskiä ottamaan, joten piikkiä käteen, ja miehelle kerrottiin vasta kun tihutyö oli tehty. 

Kertomattakaan ei olisi oikein jättää. Sen mittakaavan salailu parisuhteessa ei olisi enää oikeutettua, ja lisäksi tietysti sen ihmisen, joka aikaa seurassani eniten viettää, on syytä tietää, että minut on rokotettu. Jos jotain tapahtuu, ja hän joutuu kutsumaan ambulanssin, hän ainakin osaa kertoa kaiken olennaisen terveydentilastani. Turhan rokotteen haittoihin kuoleminen on tyhmää, mutta vielä tyhmempää olisi kuolla niihin ihan vain siksi, että et saanut kerrottua puolisollesi, että olet sen rokotteen ottanut.

No, palautettahan siitä tuli, mutta ei niinkään riitelyä vaan enemmänkin hätääntymistä. Mies on kuullut rokotteiden aiheuttamista sydänkuolemista, joten ymmärrettävästi hän kauhistui kuullessaan, että valmiiksi sydänvikainen emäntä on mennyt sen piikin ottamaan. Rauhoittelin häntä kertomalla, että 80% vastaantulijoista on rokotettu - myös ne sairaalloisen ylipainoiset, vakavien perussairauksien kantajat, tupakoitsijat ja muut riskiryhmäläiset, mutta ei heitä silti massoittain kuole, joten ei ole todennäköistä, että minäkään kuolisin. Rauhoittui hän jonkin verran mutta paljasti tarkkailevansa öisin, hengitänkö minä vielä.

Mennäänpä niihin rokotusten seurauksiin.

Ensimmäisen piikin haittavaikutuksina en kokenut muuta kuin sen, että rokotettu käsi oli julmetun kipeä useiden päivien ajan. Käden liikuttaminen ja edes maitopurkin nostaminen sattui kovasti, ja kättä oli vaikea nostaa olkapään tason yläpuolelle. 

Koska ekan rokotteen haitat jäivät näinkin siedettäviksi, ajattelin, että tuskin se toinen voi mitään kovin paljon pahempaa aiheuttaa varsinkin, kun tiedetään, kuinka nopeasti rokotteet menettävät tehonsa. Tuttavapiirini rokotehaittoja kokeneilla ne olivat väistyneet kuukausissa, joten arvelin, että 4 kk on riittävä väli sille, että elimistö on ehtinyt puhdistaa ekan piikin tuottamia piikkiproteiineja pois kehosta ja voisi ikään kuin aloittaa puhtaalta pöydältä.

Kuinka väärässä olinkaan. Minä kun unohdin yhden tärkeän asian: ne tuttavat olivat saaneet Pfizerin rokotetta, jonka tehon tiedetään laskevan nopeasti. Minä olin saanut Modernaa, joka on tehokkaampi. Nykytiedon pohjalta voi karkeasti sanoa kahden Moderna-piikin vastaavan teholtaan kolmea Pfizeria.

10.12. kävin hakemassa rokotteen ruokatunnilla ja palasin töihin. Paluumatkalla alkoi huimata, ja tuli hassu olo, niin kuin olisin juonut pari olutta. Huimaus hellitti kun pääsin istumaan, mutta outo olo ei poistunut mihinkään, ja välillä hikoilin kasvoista ihan vain istuessani. Unohtelin aivan arkisia työasioita ja tein tyhmiä virheitä työssä, joita jouduin koko ajan korjailemaan. Siis asiat, jotka normaalisti osaisin vaikka silmät kiinni, muuttuivat vaikeiksi. Sinnittelin muutaman tunnin, mutta sitten totesin, että en vain ole työkuntoinen, ja lähdin illaksi kotiin lepäämään.

Nukuin joitain tunteja, ja kun heräsin, olo oli parempi - aika lailla normaali. Pistoskohtaa jomotti, mutta ei mitään sen kummempaa. Ajattelin, että no tämä oli tässä, kävipä hyvä tuuri, että menivät levolla ohi nuo oireet. Mutta olinkin turhan toiveikas. 

Jo seuraavana aamuna heräsin liian aikaisin vajaiden yöunien jälkeen tunteeseen, kuin sydän olisi lentämässä rinnasta. 

Olen teini-iästä saakka kärsinyt lisälyönneistä ja sivuäänestä, ja tällainen ei niiden kantajalle ole mitenkään tavatonta ilman mitään rokotteitakaan. Lisälyönnit kun tuntuvat voimakkaimmin juuri nukkuessa, joten ne voivat aiheuttaa tällaisia sätkyherätyksiä. Mutta se oli outoa, että en pystynyt nukahtamaan uudelleen, koska hakkaava tunne rinnassa ei mennyt ohi. Ja ei vain rinnassa. Se tuntui kurkussa asti - varmaankin kaulavaltimoiden kautta. Yleensä tykyttely menee ohi vain asentoa vaihtamalla, ja ahdistava tunne ei jatku.

Olin väsynyt, mutta lähdin kuitenkin töihin normaalisti. Seuraava aamu oli samanlainen, mutta sitten sydänoireet alkoivat yltyä. Enää en herännytkään vain aamuisin, vaan yöunet lähtivät melkein kokonaan. Kun laitoin nukkumaan, pystyin nukkumaan parisen tuntia, jonka jälkeen tuli ensimmäinen herätys tunteeseen, että sydän on räjähtämässä. Yritin saada uudelleen unen päästä kiinni, mutta onnistuin nukahtamaan vain parhaimmillaankin tunniksi uudelleen, kunnes seuraava herätys tuli. 

Samalla kun öiset sydänoireet pahenivat, niiden rinnalle ilmaantui päiväsaikaan ilmeneviä oireita, ja ne vasta outoja olivatkin. 

Verenpaineeni on aina ollut erittäin hyvin terveen rajoissa, enkä kärsi verenpaineen heittelyistä. Mutta nyt verenpaine saattoi tehdä äkillisen nousun paikallani istuessani, ja kun nousin ylös, heitehuimaus iski, ja tuntui, että silmissä näkyy vain keltaista eikä pystyssä pysy.

Koska oli viimeinen työviikko ennen joululomaa, yritin sinnitellä töissä parhaani mukaan, vaikka univelka kasvoi, ja huimaus ja verenpaineen heittelyt tekivät kotoa poistumisesta aika pelottavaa. Arvioin oloni joka päivä uudelleen ja päätin sen mukaan, olenko työkuntoinen vai en.

Keskiviikkona tuli raja vastaan. Olin nukkunut hieman yli 2 tuntia, ja ahdistava, hakkaava tunne rinnassa ei vain mennyt ohi, vaikka otin Propralia täydellä annoksella. Siihen saakka olin saanut oireita hieman lievennettyä Propralin ja Buranan yhdistelmällä. Burana siksi, että se on rokotehaittoina ilmenevien sydäntulehdusten tavallisin hoitomuoto, joten otin sitä siltä varalta, että oireilu johtuu tulehduksesta.

Niin, ja tässä myös vastaus niille Twitterin suvakkitrolleille, jotka 24/7 päivystävät Twitterissä ja ulisevat, jos en jokaista heidän ulinaansa noteeraa. Syy sille, miksi en keskiviikkona ollut somessa oli vain siinä, että olin sängyssä makaamassa kirjan ja ASMR-videoiden parissa ja yrittämässä onnistua nukahtamaan.

Verenpaineen lisäksi olen mitannut kuumetta säännöllisesti sen selvittämiseksi, voisiko oireiluni johtua siitä, että minulla olisi korona. Oulussa sen ilmaantuvuus kun on korkealla. Minulla ei kuitenkaan ilmennyt mitään hengitystieinfektioon viittaavia oireita: ei kurkun oireita, nuhaa, kuumetta, lihaskipuja, haju- ja makuaistin menetystä tai muutakaan, mikä viittaisi edes hyvin lieväoireiseen koronaan. Ja se olisi perin kummallinen korona, että mitään hengitystieinfektion oireita ei ole, mutta outoja ja voimakkaita sydämeen ja verenkiertoon liittyviä oireita ilmaantuu. Oli todettava, että kyllä se oli vain se rokote.

Nyt on tiistai, ja toisesta piikistä on siis 11 päivää, ja sydänoireet ovat hiljalleen lieventyneet.

Edelleenkin heräilen tämän tästä, mutta pystyn myös nukkumaan pidempiä ajanjaksoja kuin tuntia kerrallaan, ja jos ottaa sekä täyden annoksen Propralia että melatoniinia, pystyy nukkumaan täydet yöunet kahdessa erässä. Eli herään jossain vaiheessa yötä, otan uuden setin pillereitä, ja niillä nukkuu sitten loput yöunet.

Heitehuimaus on myös lieventynyt, tosin taannehtivasti. Välillä on päiviä, jolloin näitä verenpaineen heittelyitä ei ole lainkaan, mutta seuraavana päivänä ne taas palaavat, mutta eivät niin rajuina kuin ensimmäisellä viikolla rokotteen jälkeen. Nyt olo on aika normaali, mutta harmittaa, että ensinnäkin jäi töitä väliin ja toisekseen ei ole edes jaksanut joulukuusta laittaa, kun on ollut niin väsynyt. Sitä on turha harmitella, että olen saanut rokottautumisesta maksaa vittumaisena oireiluna ja vielä juuri joulun alla - oma vikanihan se on.

Eniten harmittaa se, että puoliso joutuu typerehtimiseni takia murehtimaan. 

Olen sairastanut lapsesta asti paljon, ja siksi minulla on zeniläisen rauhallinen suhtautuminen kuolemaan (lisää aiheesta voit lukea kirjoituksestani Kas, minähän olen vielä elossa), mutta läheisiin tämä kokemus ei tietenkään ulotu. Heille jokainen sairastumiseni on aina yhtä järkyttävää ja pelottavaa, ja siksi en äidilleni ole vuosiin edes kertonut sairasteluistani. Hän on niitä murehtinut siitä asti, kun olin pieni lapsi, ja mitään hyötyä hänen hätäilystään ei ole kenellekään, joten olen katsonut parhaaksi säästää hänet näiltä asioilta viime vuosina.

No, tässäpä oli tämä tarina tältä erää. Vähän huono olo on edelleen, mutta tyhmyydestä sakotetaan. Eikös olekin ihana yhteiskunta, kun sinut pakotetaan olemaan tyhmä ja altistamaan itsesi terveysriskeille, joiden täyttä laajuutta ei edes tunneta, jos haluat olla varma siitä, että voit elää normaalia arkeasi jatkossakin.

Ja ei, älkää rokotefanaatikot tulko tähän sössöttämään, että rokotteet on perusteellisesti tutkittu. 

Jos näin on, miksi niiden valmistajat eivät suostu antamaan yhtäkään piikkiä ilman kirjallista vastuuvapautusta piikin seuraamuksista? Rokotteiden hankintasopimuksissa se sanotaan täysin selkokielisesti, että valmistaja ei ota vastuuta haitoista, koska tutkimustietoa niistä ei ole tarpeeksi, ja tästä syystä se päätyi juuri uutisiin, että pakolaisleirien asukit eivät saa koronarokotteita, koska heillä ei ole hallitusta, joka voisi vastuuvapautuksen antaa, ja rokotevalmistajat pelkäävät oikeusjuttuja.

Katson tässä, miten tilanne etenee, noudatan varovaisuutta ja seurailen terveydentilaani, ja jahka tilani on ollut sen verran pitkään hyvä ja vakaa, että oireilujen voi katsoa väistyneen, laitan Fimealle yksityiskohtaisen ilmoituksen oireista ja niiden ilmenemisen ajankohdista. 

Tämä oli minun päätökseni: tietoinen riski tulevaisuutemme turvaamiseksi. En ala sanomaan sinulle, pitäisikö sinun ottaa rokote vai ei. Jokainen päättää itse, mitä hän kehoonsa laittaa. Toivon kuitenkin, että jokainen perehtyy asian kaikkiin puoliin huolellisesti ja luotettavaa tutkimustietoa käyttäen ja harkitsee tarkasti, onko rokotteiden ottaminen niistä koituvan riskin arvoista. Kaikkien elämäntilanteet ja terveydentila ovat erilaisia.


Jos haluat laskea omat riskisi sairastua ja kuolla koronaan, voit tehdä sen tällä Britannian terveysviranomaisten luomalla nettilaskurilla. Valitse ensin "Start calculating", selaa sitten sivun alalaitaan ja hyväksy käyttöehdot ja täytä aukeavan laskurisivun kentät.

maanantai 20. joulukuuta 2021

Maailman tyhmin feikattu viharikos - katsaus Jussie Smollettin tapaukseen


On idiootteja, on vielä idiootimpia, ja kaikkien näiden yläpuolella aivan omalla tasollaan häärää näyttelijä Jussie Smollett. 

Siis kuinka uskomattoman tyhmä täytyy ihmisen olla, että romuttaa nousujohteisen uran ja maineensa lavastamalla itseensä kohdistuneen viharikoksen ja vieläpä tavalla, jossa jokainen teon yksityiskohta on toista typerämpi?

Kaikki meni putkeen Jussie-pojalla: oli hyvin alkanut ura näyttelijänä, vakiorooli kohtalaisen menestyvässä Empire-sarjassa, ja homoseksuaalisuutensa vuoksi tämä musta näyttelijä sai vielä medialta erityistä näkyvyyttä, jota heteronäyttelijälle ei tarjottaisi. Sitten Jussie päätti pilata kaiken puuhaamalla julkisuustempaukseksi tarkoitetun viharikoslavastuksen. 

Hän palkkasi pari afrikkalaista pikkurikollista, Osundairon veljekset (otsikkokuvassa) hyökkäämään kimppuunsa 29.1.2019 Chicagon yössä. 

Alkumetreiltä lähtien hänen tarinansa näytti naurettavalta: Oman tarinansa mukaan hän oli jostain syystä lähtenyt ostamaan voileipää keskellä yötä 32 asteen paukkupakkasessa ja kaukaa kotoaan. Tällä leivänhakureissulla kaksi Trump-kannattajaa oli MAGA-hatuissa käynyt hänen kimppuunsa, kutsunut häntä "siksi homoksi Empire-sarjasta", kaatanut valkaisuainetta hänen päälleen ja solminut hirttosilmukan hänen kaulaansa. Silmukan, joka oli edelleen Jussien kaulassa, kun poliisi lähes tuntia myöhemmin saapui hänen kotiinsa kuulemaan hänen rikosilmoituksensa. 

Se hiton voileipäkin hänellä edelleen oli. Harmillisesti en saanut selville taustatyössäni, mitä täytteitä leivässä oli, koska haluaisin tietää, mikä leipä on niin hyvä, että jopa rasistisen lynkkausyrityksen kohteeksi joutuessasi et vain heivaa leipää vaan pidät siitä kiinni tiukemmin kuin henkikullastasi. Miten Jussie meinasi asian poliisille selittää? Kertoa, että se on se kana-BBQ-spesiaali, ja poliisit ymmärtävät heti, miksi pidit leivästä kiinni taistellessasi murhanhimoisia rasisteja vastaan?

Jokainen, jonka korvien välissä on kaksikaan aivosolua yhteistyötä tekemässä, näki heti, että kyseessä on huijaus. 

Siis kuinka järkeenkäyvältä ja todennäköiseltä tuo tapahtumaketju kuulostaa: Jussie lähtee keskellä yötä pakkasen autioittamille kaduille hakemaan voileipää, kun hän voisi vallan mainiosti vain tilata ruokaa kuljetuksella, ja juuri silloin paikalle osuu kaksi rasistia vieläpä MAGA-hatut hiihtopipojensa päällä Trump-kannattajuutensa merkiksi.

Ja kaiken kukkuraksi nämä rasistit tunnistavat Jussie Smollettin - miehen, joka on tunnettu vain yhdestä sarjasta, jonka katsojat ovat pääosin mustia. Punaniskat eivät Empiren kaltaisia sarjoja pahemmin katsele. Ja tiesivät vielä miehen homoudestakin. Aika häkellyttävä sattuma.

Ja sitten he kävivät hänen kimppuunsa julkisella paikalla, ja heillä sopivasti oli köyttäkin mukanaan hirttosilmukan tekemistä varten. Siis etkö sinä muka ole kulkenut paukkupakkasessa MAGA-lippiksessä köyttä ja Kloritea repussa ihan vain siltä varalta, että törmäät mustaan julkihomoon, johon voisit kohdistaa rasistisen viharikoksen? Anna mun kaikki kestää.

Jussien valeiden ilmeinen naurettavuus ei kuitenkaan estänyt mediaa ja vihervasemmistoa tarttumasta täkyyn välittömästi. 

Jopa nykyinen presidentti Joe Biden ja varapresidentti Kamala Harris tuomitsivat kovin sanoin Smollettiin kohdistuneen "hyökkäyksen", ja tästä atakista oltiin jälleen rakentelemassa kaikille jo tuttua "kasvava äärioikeiston uhka" -narratiivia. Media oli tietysti menossa mukana, vaikka epäilemättä myös toimittajakunnassa osattiin tarinaa epäillä. Todennäköisesti mediassa vain toivottiin, että Smollettin  tarinaa ei pystytä valeeksi osoittamaan, ja se riittää.  

Sitten Jussien tarina alkoi natista liitoksistaan yhä enemmän, mutta vihervasemmisto piti pintansa ja paheksui syvästi rasisteja, jotka kehtaavat kyseenalaistaa homofobis-rasistisen rikoksen uhrin tarinointia. 

Noh, tutkinnan edetessä hyökkääjät löydettiin, ja he heittivät Jussien bussin alle ja tunnustivat pelastaakseen omat persauksensa.

Nämä hyökkääjät olivat kaksi afrikkalaista miestä, jotka Jussie oli palkannut hyökkäämään kimppuunsa. Jussie oli valitellut heille, että hän ei mielestään saa tarpeeksi rahaa Empire-roolistaan, ja oli arvellut viharikoksella saadun huomion edistävän hänen uraansa.

He olivat yhdessä jopa harjoitelleet sitä, miten tilanteen tulisi mennä, ja valvontakameratallenteista kävi ilmi, että Jussie oli vieläpä itse kiristänyt kaulansa ympärillä olevaa silmukkaa tiukemmalle, koska afrikkalaiset palkkarasistit eivät sitä osanneet tehdä. Videonauhat myös osoittivat Jussien kierrelleen autolla alueella jo hyvissä ajoin ennen atakkia ja palkatut hyökkääjät kyydissään. 

Poliisin virkapukukameroiden nauhoilta on ilmeistä, että poliisit ovat varsin hämmentyneitä siitä, miksi Smolletilla on edelleen köysi kaulansa ympärillä heidän saapuessaan hänen kotiinsa. Smollett selittää, että halusi poliisin näkevän sen, ja sen jälkeen hän pyytää poliiseja sammuttamaan kameransa. Poliisit ihmettelevät tätäkin, koska on hyvin poikkeuksellista, että sitä heiltä pyydetään: kamerat kun ovat heillä kansalaisten oikeusturvaa varten. 

Tallenteilla voidaan todistaa, mitä kanssakäymisessä poliisin kanssa on tapahtunut, eikä jouduta sana-sanaa-vastaan-tilanteisiin, joissa oikeusistuimet ovat taipuvaisia uskomaan mieluummin poliisia. Hän myös kieltäytyi luovuttamasta puhelintaan poliisille - melkein niin kuin hän ei olisi jotenkin halunnut, että tätä rikosta selvitetään.

Kuten sanottua, voisiko typerämpää tempausta keksiä? On typerää lavastaa viharikos, koska vaikka sellaisella saa julkisuutta, paljon julkisuutta herättänyt viharikos tuottaa myös perusteellisen poliisitutkinnan, ja käryhän siinä tulee käymään, jos olet yhdenkin virheliikkeen tehnyt. 

Ja Jussie teki niitä joka käänteessä.


Aivan ensimmäinen kysymys on se, että jos haluat kerran viharikoksen uhria leikkiä, miksi ryhtyä oikeasti lavastamaan moista tekoa ja peräti palkata hyökkääjät lavastusta varten? 

Jussie olisi voinut vain mennä someen väittämään, että hänen kimppuunsa käytiin ja että hänelle huudettiin rasistisia solvauksia, ja vihervasemmisto ja media olisivat nielleet tarinan aivan samalla tavalla.

Sitähän tapahtuu koko ajan: joku vähemmistön edustaja vain sepittää tarinan, ja koska se tukee vihervasemmiston ajatusmaailmaa vahvistusharhalla ja median agendaa, tarinasta tulee välittömästi Jumalan totuus. 

Joskus tosin näistäkin tarinoista käy noloja käryjä kuten Maryam Askarille, joka väitti medialle Suomi Ensin -aktiivien käyneen hänen kimppuunsa ja että hän vielä oli raskaana. Tapahtumapaikalla oli lukemattomia striimajia, joiden tallenteille Maryamin liikkeet tallentuivat, ja valeeksihan hänen tarinansa osoittautui: kukaan ei koskenut häneen sormellakaan, eikä sitä vauvaakaan myöhemmin kuulunut, niin taisi myös se osuus raskaana olemisesta olla valetta. Asialle eniten huomiota eniten tuonut Iltalehden Anna Egutkina vain poisti nimensä lehtijutustaan, kun totuus alkoi paljastua - mitään oikaisevaa juttua keksitystä viharikoksesta ei julkaistu.

Myös Husu Hussein ja Suldaan Said Ahmed ovat nolosti jääneet kiinni sepitetyistä rasismitarinoista, mutta mikään määrä feikattuja viharikoksia ei koskaan tule muuttamaan vihervasemmiston ja median reaktiota, kun seuraava tarina paukautetaan ilmoille. Sama teatteri käydään läpi silläkin uhalla, että lopputulos on kaikille kiusallinen. 

Jos Jussie olisi vain sepittänyt tarinan, riski kiinnijäämiselle valehtelusta olisi ollut huomattavasti pienempi: ei olisi mitään palkattuja hyökkääjiä, jotka tunnustavat kaiken omaa tuomiotaan alentaakseen, eikä löytyisi valvontakameratallenteita Jussien liikkeistä, joilla asiaa voitaisiin selvittää.

Ja miksi sotkea poliisi asiaan? 

Juuri sitenhän tällaisista valeista kiinni jäädään. Jos Jussie olisi vain selittänyt satunsa somessa, hän olisi saanut saman määrän julkisuutta. Hän olisi voinut peräti BLM-hengessä sanoa, että ei tee poliisi-ilmoitusta, koska ei luota rasistiseen poliisiin, joka ihan huvikseen kulkee ympäri maata ampumassa viattomia, raskaana olevia naisia pahoinpiteleviä fentanyylimustia sänkyihinsä heidän nukkuessaan. Tämä tarina olisi tuottanut mediassa ja rasisminvastustelijoissa jo sen mittakaavan lämmintä itkua, että ilmakehä olisi höyrynnyt sumusta kautta läntisen maailman.

Eräs kommentaattori summasi puoliksi mustan ja puoliksi juutalaisen Jussien suunnitelman älyttömyyden sillä, että se oli Jussien fiksumpi juutalainen puoli, joka sai idean feikatusta viharikoksesta, mutta musta puoli hoiti käytännön toteutuksen, ja vituiksihan se meni.

Kun asia lopulta päätyi oikeuteen, ja joulukuun 9. valamiehistö katsoi Jussien syylliseksi viiteen kuudesta syytekohdasta nimikkeellä "disorderly conduct", jonka voisi suomentaa häiriön aiheuttamiseksi ja jota käytetään Illinois'n osavaltiossa rikosnimikkeenä valheellisten tietojen antamisesta viranomaisille. Kuudennesta syytekohdasta hänet vapautettiin vain sillä perusteella, että jonkinlainen hyökkäys oli tapahtunut - lavastettu tai ei - koska tämä syytekohta koski yksittäistä lausuntoa poliisille 2 viikkoa myöhemmin ja vain sen lausunnon sisältöä, ei hänen koko tarinaansa.

Mutta miten reagoi Jussie?

Hän väittää edelleen olevansa syytön minkäänlaiseen rikolliseen toimintaan ja aikoo valittaa tuomiosta. Todisteet hänen syyllisyydestään ovat enemmän kuin kiistattomat. On todistettu, että hän maksoi hyökkääjille, on todistettu, että he yhdessä suunnittelivat ja harjoittelivat hyökkäystä, on todistettu, että Jussie vieläpä itse veti silmukkaa kireämmälle ja on todistettu, että palkkahyökkääjät ostivat MAGA-hatut ja muut oheistuotteet. He jäivät tavaratalon valvontakameroihin, ja myyjä todisti heidän kyselleen nimenomaan MAGA-lippiksiä.

Mikä Jussien uusin tarina sitten on? Että hän ei ollut suunnitellut mitään lavastusta vaan että nigerialaisveljekset vain spontaanisti hyökkäsivät hänen kimppuunsa järjestäen jostain syystä samalla teatteriesityksen rasistisesta lynkkauksesta. Uskomattoman tyhmä tarina, koska se ei edelleenkään selitä sitä, miksi hän valehteli poliisille, ettei tuntenut hyökkääjiä, ja väitti heitä valkoisiksi rasisteiksi vaikka tunsi heidät itse ja oli juuri ennen hyökkäystä heidän kanssaan alueella autossa ajellut.

Mutta ei selityksessä tarvitsekaan olla järkeä, jos asiaa katsoo Jussien näkökulmasta. 

Youtubessa psykologia-aiheisia videoita tekevä psykoterapeutti Dr. Todd Grande arvioi, että Jussie voisi edustaa ns. haavoittuvaa narsismia - ei sitä tunnetuinta narsismia, jossa ihminen on yltiöpäisen itsevarma ja optimistinen vaan sellaista, jossa narsisti janoaa arvostusta ja huomiota, mutta hän on erittäin epävarma itsestään ja siitä, onnistuuko hän muiden arvostuksen saamaan. Grande ei tietenkään ventovieraita ihmisiä diagnosoimaan ryhdy, koska sellainen olisi ammattietiikan vastaista, mutta pyrkii videoissaan järkeilemään sitä, millaiset psykologiset syyt voisivat selittää aiheena olevan tapahtuman.

Uhrinarratiivin luominen sopisi tällaiseen persoonatyyppiin hyvin, koska tavan ihminen ei näe uhriudessa mitään erityisen hienoa, mutta haavoittuvan narsistin omituisessa maailmankuvassa uhriksi joutuminen on osoitus erityisyydestäsi ja siitä, että olet ansainnut muiden arvostuksen. 

Grande arvioi, että Jussie ei tule koskaan tunnustamaan valettaan, ellei hän löydä sen tekemiseen tapaa, jolla hän voisi uhristatustaan pönkittää. Yksi mahdollisuus on, että hän jossain vaiheessa tunnustaisi mutta väittäisi tekojensa johtuneen vain siitä, että häntä on niin hirvittävästi syrjitty ja hän halusi tämän kammottavan kohtalonsa yleiseen tietoisuuteen - eli piittaamaton yhteiskunta ajoi hänet rikokseensa sillä, ettei se tajunnut nostaa Jussiea jalustalle suurta arvostusta nauttivana henkilönä ajoissa.

Entä mitä tekevät ne media ja vihervasemmisto, jotka aikoinaan hyökkäsivät pää edellä hyödyntämään Jussien satuilua oman agendansa edistämiseen? 

Noh, Jussie on nyt pahimman sortin paariaa heillekin. Hän nolasi heidät kaikki ja päätyikin vahingoittamaan heidän agendaansa tuottamalla jälleen uuden feikatun viharikoksen, josta käry kävi. Raskauttavaa on juuri tuo viimeinen osuus: viharikoksen feikkaus on vihervasemmistolle pääsääntöisesti ok, koska niin voisi tapahtua, mutta käryäminen on vain noloa.

En usko, että olemme nähneet vielä tämän tarinan loppua. Jussien hinku huomiolle, maineelle ja rahalle on niin valtava, että ei hän tule vain hiljaa vetäytymään taka-alalle. Tavalla tai toisella hän tulee yrittämään paluuta viihdealalle, ja aika näyttää, tuleeko hän onnistumaan siinä.

torstai 16. joulukuuta 2021

Mitä tapahtui Enbuske-podcastille?


Olimme viime viikolla Junes Lokan kanssa Sanomatalolla nauhoittamassa podcastiä, jossa vetäjänä oli Tuomas Enbuske, ja nyt kun podcastin ennakkoon ilmoitettu julkaisupäivä on ohitettu, eikä haastattelua ole julkaistu, kysellään nyt kaikilta kolmelta, mitä oikein tapahtui. Eikös sen haastattelun pitänyt keskiviikkona tulla? Piti toki, ja nyt onkin syytä kertoa, mitä on meneillään. 

Todettakoon näin alkuun, että olemme Enbusken kanssa asiasta puhuneet tänään, mutta en tykkää yksityisten keskustelujen sisältöä levittää ilman erittäin painavia syitä, niin tämän juttutuokion yksityiskohtiin en mene. Kertokoon Tuomas itse omalta puoleltaan mitä halua. Julkisesti hän on tähän mennessä kertonut, että podcast tultaisiin joskus julkaisemaan, mutta ei hän oikeasti voi sitä tietää. 

Keskustelujen sisällön vuotaminen ei olisi edes tarpeenkaan tilanteen ymmärtämisen kannalta: tapahtui juuri se, mitä odottaisit tapahtuvan valtamedian kanssa toimiessa.

Keskustelussa kun mentiin alueelle, josta valtamedian oma narratiivi on järkkymätön ja sen kyseenalaistaminen ehdoton tabu: juutalaisiin, siionismiin ja holokaustiin. 

Ja vieläpä tietysti sellaisen mediatalon lähetyksessä, jonka perustajia ja suuromistajia tuon 1500 hengen vähemmistön edustajat ovat. Ei tilanne kovin erilainen tosin muidenkaan suurten mediatalojen kanssa olisi: niille kun on enemmän sääntö kuin poikkeus, että juutalaiset, jotka Suomessa muodostavat alle 0,03% väestöstä, ovat huomattavan yliedustettuina, mitä mediatalojen omistukseen ja toimintaan tulee. Keskustelussa ei mitään laitonta sanottu, mutta eihän tästä aiheesta tarvitsekaan - koska juutalaisaihe on täysi tabu, jo se, että aiheesta käydään keskustelua, jossa on useita eriäviä mielipiteitä, menee liian pitkälle.

Tämä onkin erityisen tärkeää ymmärtää varsinkin heille, jotka uskovat sensuurin iskevän juuri kansallismielisyyden takia. Kyllähän media jonkin verran on valmis antamaan tilaa kansallismielisille, mutta vain kun on pakko ja vain kun he eivät liikaa median omaa agendaa haasta. Vaikkapa perussuomalaisille mediassa ajoittain puheenvuoroja annetaan, mutta he ovatkin suurpuolue, jonka täysi sivuuttaminen olisi liian ilmeistä agendan ajamista medialta, joka yrittää edelleenkin puolueettomaksi tekeytyä.

Ja media osaltaan ohjaa persujakin noudattamaan agendaansa. Riikka Purra ja Sebastian Tynkkynen ovat saaneet huomattavasti enemmän neutraalia tai myönteistä palstatilaa medialta kuin puolueen nationalistit ja konservatiivit, ja näin media maanittelee puolueita omalle linjalleen: mitä vihervasemmistolaisempia olette, sitä enemmän tulette saamaan meiltä huomiota, ja mitä enemmän haastatte narratiivia, sitä enemmän saatte osaksenne huomiotta jättämistä ja mustamaalausta. 

Näin media pystyy myös rakentamaan omaa versiotaan nationalismista - sellaista, jossa kansallismielisyys tarkoittaa sitä, että hyväksyt väestönvaihdon, kunhan tulijat maksavat veronsa ja joka perinteisten perhearvojen sijaan tarjoaa pridetystä. "Nationalismia", jolla ei ole mitään tekemistä nationalismin kanssa.

Junes ja minä emme kauempana voisi olla tästä kansallismielisyyden irvikuvasta, joten olemme lähtökohtaisesti sitä kastia, jonka saama mediahuomio rajoittuu valheelliseen mustamaalaukseen ja jota ei koskaan päästetä itse kertomaan mielipiteistään. Enbusken virhe oli siinä, että hän oikeasti kuunteli, mitä sanottavaa meillä on ja miten sen perustelemme, ja kas, seinä tulikin vastaan ja hänen journalistinen vapautensa loppui siihen.

Jotkut ovat sanoneet, että ei olisi pitänyt kertoa somessa etukäteen asiasta, koska se antoi somen roskaväelle mahdollisuuden "känkelöintiin".

 Höpsis. Eivät ne ole Dmitry Gurbanovin kaltaiset someraivoavat rivijuutalaiset, jotka känkelöinnin tällaisessa asiassa hoitavat - häntä paljon vaikutusvaltaisemmat mediakonsernin uskonveljet kyllä hoitavat asian, vaikka somessa ei asiasta puhuttaisi yhtään mitään. 

Tästä puhuimmekin Juneksen kanssa kotiin saavuttuamme: saa nähdä, tuleeko tästä Enbuskelle vieläkin avartavampi kokemus, kuin hän odotti, kun hänen pomonsa tulevat osoittamaan todeksi sen, mitä heistä Enbuskelle sanoimme estämällä lähetyksen julkaisun.

Kun lähetystä ei julkaistu, kävimme Juneksen kanssa hieman vääntöä siitä, mikä oli Enbusken rooli asiassa. Junes oli alkujaan sitä mieltä, että kaikki oli huijausta alusta asti. Että mitään ei koskaan ollut tarkoituskaan julkaista, vaan Enbuske vain toivoi saavansa Juneksesta irti jotain, mitä Vehkoo-jutun korkeimman oikeuden käsittelyssä voitaisiin häntä vastaan käyttää.

Olin eri mieltä, olen edelleen, ja Enbusken kanssa käydyn keskustelun jälkeen Juneskin alkoi taipua kannalleni: että Enbuske ei juoninut mitään vaan ainoastaan yliarvioi raskaasti oman toimintavapautensa Sanoman alaisuudessa. Luotan omaan ihmistuntemukseeni, ja lisäksi Enbuske teki asioita, joita hänen ei olisi mitään järkeä tehdä, jos kyseessä olisi huijaus. 

Somen roskaväen someraivotessa hän sanoi, että hän valitsee vieraansa ulkopuolisten painostuksesta piittaamatta ja että haastattelusta tuli hyvä lähetys. Jos kyseessä olisi huijaus, hänhän noin sanomalla vain asettaisi itsensä noloon tilanteeseen, joka näyttäisi siltä, että hän ensin uhoaa journalistisella vapaudellaan mutta hannaa kuitenkin tosipaikan tullen. Uskon, että hän oli vilpittömästi siinä luulossa, että lähetys julkaistaisiin sovitussa aikataulussa.

On periaate, jonka olen hyväksi havainnut: "Älä oleta pahantahtoisuutta syyksi millekään, jos tyhmyys riittää saman asian selittämään." 

Tiedän, että tuo kuulostaa ilkeilyltä Enbusken suuntaan, mutta en sitä suinkaan niin tarkoita. En sano häntä tyhmäksi, koska tiedän, että ei hän sitä ole. Arvioisin hänet aika selvästi keskivertoa korkeamman ÄO:n ihmiseksi. Mutta sellainenkin voi olla tietämätön ja ymmärtämätön. Älykkyys itsessään on vain mahdollistaja maailman menon ymmärtämiselle, ja se vaatii aina rinnalleen laajan tietämyksen ja realismin, jotta älykkyys pääsisi oikeuksiinsa ja kantajaansa hyödyttämään.

Koska Enbuske ei ole samoin punapilleröity kuin Junes ja minä, hän ei vain ymmärtänyt, että nyt hän astuu media-alalla kielletylle alueelle tai edes tiennyt, että hän tosiasiassa työskentelee pitkälti juutalaisille. Ironista tilanteessa on tietysti se, että juutalaisten asema mediassa oli yksi puheenaiheista. Enbusken omat pomot osoittivat oikeaksi sen, mitä yritimme Enbuskelle sanoa.

Vastatessaan vihervasemmiston someraivoon podcastistä Enbuske otti esille sen, että hän on podcasteissään aikaisemmin haastatellut mm. pedofiilia ja sarjamurhaajaa. Se, että vihervasemmisto ei näistä lähetyksistä sanonut, että tällaisia vaarallisia ihmisiä ei tulisi päästää ääneen, kertoo kaiken tarvittavan someraivoajien moraalista ja prioriteeteista. Samanlainen osoitus heidän moraalirappiostaan nähtiin vain hieman aikaisemmin, kun "kämyt" ajoivat boikottikampanjaa Jari Sillanpäätä kohtaan. Erään antifan selitys sille, miksi he eivät osallistu tähän kampanjaan, oli siinä, että Sillanpää on pedari, mutta ei se nyt sentään rasisti ole. Siis kaikella vakavuudella hän tämän sanoi Punk in Finland -foorumilla.

Somessa aktiivisena ihmisenä vihervasemmiston kaksoisstandardit eivät varmasti Enbuskelle tulleet yllätyksenä, mutta puutteellisen punapilleröintinsä vuoksi hän ei vain ymmärtänyt, että hän työskentelee aivan saman arvomaailman omaaville ihmisille. Edes Enbusken raivokas siionismi ei häntä pelasta somen eikä mediatalon valitun kansan vihalta, jos hän yrittää nousta ulos siitä lokerosta, joka hänelle on annettu. Hänen roolinsahan on edustaa ns. räväkkää, sensuroimatonta ja suorapuheista tuotantoa, vaikka tosiasiassa rajat hänen toimintamahdollisuuksilleen ovat selvät. 

Eräänlaista ironiaa on siinäkin, että Enbuske itse halveksuu toimittajia, jotka teeskentelevät tällaista radikaalia suorapuheisuutta rahtaamalla studioon pari ihmistä, joiden mielipiteet eroavat vain yksityiskohdiltaan ja joista kumpikaan ei haasta vihervasemmistolaisen narratiivin ydinajatuksia. On epäilemättä karua joutua huomaamaan, että olet ollut yksi näistä valeoppositiota luovista toimittajista ja vieläpä tietämättäsi, kun useimmilla muilla näennäistä räväkkyyttä edustavilla toimittajilla heidän toimintansa on täysin tietoista ja laskelmoitua.

Ja nyt Enbuske onkin kiusallisessa asemassa. Hän ehti mennä sanomaan, että hyvä lähetys tuli ja että se julkaistaan, joten lähetyksen julkaisematta jättämisen selittäminen on vaikeaa. Hän kun sanoi myös tekevänsä yksin päätökset vieraistaan, joten hänen olisi joko valehdeltava ja väitettävä, että hän teki päätöksen olla julkaisematta podcastiä. Siinähän heräisi kysymyksiä: no miksi sitten kutsuit nämä ihmiset ja vielä sanoit, että hyvä lähetys tuli?

Jos hän taas kertoo totuuden ja twiittaa, että seinä tuli vastaan mediatalon johdon puolelta, hän tulee todistaneeksi luulleensa liikoja journalistisesta vapaudestaan ja siitä, kuka hänen vieraistaan todella päättää. Totuuden kertomalla hän myös purisi ruokkivaa kättä paljastamalla esimiestensä rajoittavan hänen toimintaansa ja vieläpä osoittaisi Juneksen ja minun olleen täysin oikeassa siitä, millaisia ne hänen esimiehensä ovat.

Yksi kiusallinen aspekti totuuden kertomisessa on myös se, mitä se kertoo lähetyksen kulusta, jos pomot ovat sanoneet, ettei tällaista voi julkaista. He kun tulevat samalla sanoneeksi, että kiivaasta siionismistaan huolimatta Enbuske ei heidän mielestään riittävän hyvin meille pärjännyt. Eihän heillä sellaisen haastattelun julkaisemista olisi mitään syytä estää, joka olisi meille kylmää kyytiä ja saisi meidät näyttämään tyhmiltä tai huonosti mielipiteensä perustelevilta.

Enbuske on nyt kertonut Twitterissä, että haastattelumme tullaan julkaisemaan, mutta kerrottakoon, että hän ei tästä varma voi olla ennen kuin podcast todella on Suplassa. Tiedän tämän keskustelumme perusteella, mutta kuten alussa sanoin, en tykkää yksityisten keskustelujen sisältöä levittää, niin en ryhdy yksityiskohtiin menemään asian suhteen, mutta tämä epävarmuustekijä on kaikkien edun mukaista todeta. Jos Enbuske ei taaskaan pysty lupaustaan täyttämään, siinä on entistäkin nolompi paikka hänelle.

Eihän sitä tiedä, vaikka hän oikeasti saisi haastattelumme julkaisuun. Itse kyllä epäilen, että ei tule saamaan, mutta ei mahdollisuutta voi toistaiseksi poiskaan sulkea tältä erää. Sopimukseen kun sisältyi se, että mitään ei keskustelusta leikata eikä sitä mitenkään editoida, joten hänen olisi saatava keskustelu sellaisenaan valitun kansan sensuurin läpi. Jos se ei sitä läpäissyt ennalta ilmoitettuun julkaisupäivään mennessä, tuskin se sitä läpäisee sen jälkeenkään.

Kiusallinen tilanne hänelle, epäilemättä. Ja siksi hän väistelikin somekansan kyselyjä siitä, missä se luvattu podcast oikein luuraa. Minua kiinnostaakin tilanteen jatkossa eniten se, hyödyntääkö Enbuske tämän mahdollisuuden oppia jotain, kun hänen omat pomonsa osoittivat haastateltavien olevan oikeassa, vai pitääkö hän edelleen kiinni vanhoista mielipiteistään.