lauantai 9. huhtikuuta 2022

Käsi pystyyn virheen merkiksi

Ukrainalaissotilaiden paikallisen siviiliväestön tuella toteuttaman puolalaisten kansanmurhan jälkiä.

Seurattuani eri alustoilta Ukraina-kommentointiani seuranneiden ihmisten reaktioita ymmärsin, että olen epäonnistunut ajatusteni selittämisessä tekstiformaatissa.

Kirjoitukset tuottavat someraivoa ja väärinymmärryksiä, mutta eilinen, valtaenemmistöltään Ukrainaa kannattava striimiyleisömme ei someraivonnut. He keskustelivat aiheesta aivan normaalisti erilaiset näkökulmat kuunnellen ja niihin vastaten.

Kun blogi- tai varsinkin Twitter-tuotantoni herättää niin päinvastaisia reaktioita ja ryssänhuoraksi nimittelyä, jotain on mennyt vikaan, ja nyt on nostettava käsi pystyyn virheen merkiksi. Striimillä ajatustensa selittäminen ja perustelu ovat helppoa, koska sinulla on rajattomasti aikaa puhua näistä aiheista, jolloin yleisöllekin aukeaa paremmin, mitä oletkaan oikeastaan sanomassa.

Kirjoitettuun tekstiin nojaavat alustat taas avaavat oven väärinymmärryksille, koska tekstissä et saa välitettyä mielentilojasi lukijoille yhtä helposti, ja Twitter on näistä se pahin, koska siellä myös merkkirajoitus tulee vastaan. Ihmiset lukevat pitkästä ketjusta vain ekan twiitin ja ryhtyvät someraivoamaan sen perusteella.

Jotkut ovat esim. ihmetelleet, miksi vaadin puolueettomuutta sodassa, jonka hyökkäävä osapuoli on Suomelle ainoan yhden valtion taholta tulevan sotilaallisen uhan muodostava valtio, mutta tämä ihmettely perustuu väärinymmärrykseen: en ole missään vaiheessa tarkoittanut sellaista puolueettomuutta, jossa kumpaakaan osapuolta ei saisi kannattaa, vaan älyllistä neutraliteettia. Eli sitä, että vaikka tunnustaisi väriä konfliktissa, ei silti heitä kriittisellä ajattelullaan ja mediakritiikillään vesilintua. Jokaisessa sodassa tuotetaan sotapropagandaa puolin ja toisin, ja tämän toivoisin ihmisten tunnistavan ja ottavan huomioon nähdessään uutisia Ukrainasta.

Mutta minun vikani tämä aika pitkälti on.

Minun tehtäväni on saada näkemykseni mahdollisimman selkeästi ja helppolukuisesti julkiseen keskusteluun, enkä ole siinä onnistunut. Toki Twitterissä on paljon kiihkoilevia ihmisiä (öhöm, Atte Kaleva), jotka huutavat putinistia vaikka henkilölle, joka twiittaa faktoja USA:n Afganistanin sodasta. Heille ei tuskin auttaisi mikään ratakiskosta vääntäminen, mutta en ole koskaan suunnannut viestejäni tällaisille fanaatikoille, joiden mielipidettä on mahdoton muuttaa millään argumenteilla. Antaa heidän mölistä, mutta kun älykkäiksi tietämäni ihmisetkin ymmärtävät väärin sanomisiani, jotain olisin voinut selvästikin tehdä paremmin.

Mitä siis tehdä? Kenties minun pitäisi alkaa sisällyttämään twiitteihini videoklippejä striimeistämme, joissa twiitin aiheesta puhutaan, jotta ihmiset pelkän lyhyen twiitin lukemisen sijaan näkisivät myös kattavamman keskustelun samasta aiheesta.

Kielenkäytön selkeyttä on ehdottomasti lisättävä, koska moni ystävänikin oli ymmärtänyt väärin sen, mitä tarkoitin viimeisimmän blogitekstini vaatimuksella sodan katsomisesta neutraalin ulkopuolisen silmin. He tulkitsivat tämän niin, että neutraalius tarkoittaisi sitä, että konfliktissa ei saisi ottaa puolia, vaikka puhuin älyllisestä neutraaliudesta.

Siitä tavasta katsoa maailmaa, jossa hyväksyt todellisuuden silloinkin, kun se on kiusallista kannattamallesi armeijalle, kuten Ukrainan sotarikokset tai täysin absurdit valeuutiset, joissa videopelikuvaa esitellään Kiovan Aaveen toimintana. 

Tässä sodassa vastakkain on kaksi slaavilaista kansaa. Kun slaavit alkavat tapella, siviilien on syytä olla kauhuissaan.

Kun Neuvostojoukot etenivät kohti Saksaa, saksalaisnaiset tekivät joukkoitsemurhia välttyäkseen äärimmäisen raaoilta joukkoraiskauksilta, joita tuli liukuhihnalta. 

Serbit perustivat raiskausleirejä, joihin vihollisvaltioiden siviilinaisia vietiin seksiorjiksi. Erään läheiseni kihlattu, nuori, kaunis arkkitehtiopiskelija, menehtyi tällaisella leirillä, enkä halua ajatella hetkeäkään, mitä hän joutui raiskausleirillä kokemaan ennen menehtymistään vammoihinsa.

40-luvulla ukrainalaiset toteuttivat puolalaisten kansanmurhan ja etnisen puhdistuksen paikallisen ukrainalaisen siviiliväestön tuella. Uhriluvun arvioidaan olevan 50 000-100 000 valkoista veljeskansan jäsentä, jotka ukrainalaiset katsoivat ali-ihmisiksi.

Ukrainalaisten tekemistä hirmuteoista läpi 8-vuotisen konfliktin on lukuisia raportteja mm. YK:lta ja Amnesty Internationalilta. Näitä hirmutekoja esiteltiin valtamediassa vuosien ajan, kunnes keskustelun muotivirtaus muuttui, ja näistä asioista ei ollut enää soveliasta puhua.

Henkilökohtaisesti ahdistavimmaksi koin Ukrainan kansalliskaartin henkisesti jälkeenjääneeseen mieheen kohdistaman joukkoraiskauksen ja kidutuksen v. 2014. Kokemus ajoi miehen pysyvästi psykiatriselle osastolle. Mies on ukrainalainen, mutta koska hän kuuluu venäläisvähemmistöön, hän valikoitui kohteeksi raakuuksille.

Etnonationalistia kirvelee katsoa tällaista valkoisten mieletöntä toisten valkoisten teurastusta, mutta se on jo shokeeraavaa, että niin monet kansallismieliset tahotkin haluavat vain lakaista tämän kaiken maton alle.

Summa summarum: En ole sanomassa todellakaan kenellekään, etteivätkö he saisi ottaa puolia sodassa. Mutta sen tehdessään heille on oman edun mukaista säilyttää älyllinen objektiivisuus ja hyväksyä uutiset myös silloin, kun ne eivät anna kivaa kuvaa ukrainalaisista.

Toivon, että tuki Ukrainalle tulee jatkumaan, mutta jos se perustuu fantasioihin Sauron-Putinin örkeistä ja putipuhtoisista ukrainalaisista, jotka eivät ole tehneet mitään väärää eivätkä varsinkaan mitään provokaatioita, jotka edesauttoivat konfliktin eskaloitumista, silloin ei enää puhuta Ukrainan sodasta.

Silloin puhutaan mielikuvitus-Ukrainasta. Ja jos tällaisen fantasian luominen on edellytys Ukrainan tukemiselle joidenkin mielestä, heidän on syytä katsoa peiliin ja pohtia, miksi heidän narratiivinsa ei toimi, jos se asetetaan totuudenmukaiseen asiayhteyteen.

Joten toivon kaikkien nyt vähän vetävän henkeä ja kysyvän itseltään, miksi he eivät halua noudattaa tämän konfliktin tapahtumiin samaa mediakriittisyyttä kuin minkä tahansa muunkin? Ukrainan kannattamisen edellytys ei ole, että uskot jokaisen negatiivisen väitteen Venäjästä ja jokaisen positiivsen Ukrainasta.

Ei mulla muuta.

tiistai 5. huhtikuuta 2022

Älyllinen keskustelu, Ukrainan sodan ensimmäinen uhri



Onko tässä yksi syy Venäjän aseiden­kalisteluun? Ukrainan tiedustelu­palvelujen 
härski suunnitelma Wagner-sotilaiden sieppaamiseksi paljastui

Tuosta Ilta-Sanomien otsikosta arvaa päiväystä katsomattakin, että juttu on kirjoitettu varmasti ennen Venäjän laajamittaista hyökkäystä Ukrainaan, koska nyt moista ei saisi enää sanoa. Hyökkäyksen alettua keskustelu aiheesta on muuttunut täysin: aiemmin konfliktista puhuttiin kuin mistä tahansa muustakin sodasta eli kahden osapuolen kiistana, joista molemmat ovat aktiivisia toimijoita. 

Nyt kaikki asiat, jotka ovat vähänkään kielteisiä tai epäilyttäviä Ukrainan kannalta, on siivottu keskustelusta, joten mistään "härskeistä suunnitelmista" ei enää puhuta, ja vaikka Ukrainan sotapropagandan olemassaolo nihkeästi voidaan todeta, kaikki Ukrainan tiedottama julkaistaan silti totuutena.

Lopputuloksena on ollut varsinkin median kannalta surkuhupaisia juttuja, kuten tarina Kiovan aaveesta. Ensin media julkaisi kritiikittä täysin absurdin tarinan hävittäjä-ässästä, joka pudotti viisi venäläiskonetta päivässä. Kun kävi ilmi, että tällaista lentäjää ei ole olemassa ja että Ukrainan julkaisema video lentäjästä olikin oikeasti otettu videopelistä, media vain käänsi narratiivin siihen, että okei, Kiovan aavetta ei taida olla olemassa, mutta tarina on moraalin kannalta tärkeä.

Myös tavan somekäyttäjät ovat silmänräpäyksessä menettäneet kaiken mediakriittisyyden. Riittää, että joku sanoo netissä jotain, ja siitä tulee saman tien totuus. Ukrainan sotaa koskevia somejulkaisuja tykätään ja jaetaan tarkistamatta, pitääkö sisältö edes paikkaansa. Viraaliksi on mennyt mm. Syyrian sodasta otettuja kuvia, joita levitettiin Ukrainassa otettuina, ja kuva australialaisista palomiehistä, joita väitettiin ukrainalaisiksi.

Yleensä sotakeskusteluissa amerikkalaiset ovat patrioottisuutensa kanssa lennokkaimpia, mutta Ukraina-keskustelussa jenkit ovat pysyneet huomattavasti suomalaisia rationaalisempina. 

Amerikkalaisille Ukrainan sota on jälleen uusi ulkomaan-sota, johon he eivät erityisemmin koe henkilökohtaista yhteyttä tai tunnesidoksia. Suomalaisille tilanne on toinen, koska historiamme vuoksi suomalaiset ovat taipuvaisia rakentamaan analogiaa Ukrainan tilanteen ja omien sotiemme välillä. On ollut lehtijuttuja siitä, mitä yhteistä on talvisodalla ja Ukrainan sodalla, ja ilman lehtijuttujakin suomalaisten mielet palautuisivat kansamme omiin kokemuksiin sodasta Venäjän kanssa.

Tällaisten rinnastusten luominen on omiaan vääristämään todellisuutta. Jos sanottaisiin vaikkapa, että Harry Potterin ja Teräsmiehen tarinat ovat yksi ja sama tarina, mitä kuulijan mielessä tapahtuisi? Hän lähtisi etsimään yhtäläisyyksiä näiden hahmojen väliltä ja yrittäisi löytää yhteiset raamit, joihin molemmat saa mahdutettua. Jotta tällaiset raamit voi luoda, täytyy molemmista hahmoista karsia paljon tärkeää pois, ja yhtäläisyyksiä on ylikorostettava. Saadaan luotua analogia kahden hahmon välille, mutta se vääristää käsitystä molemmista, ja paljon tärkeää tietoa jää uupumaan kokonaiskuvasta.

Mutta Ukraina-keskustelussa melkein suurempi tuhovoima talvisota-rinnastuksissa on sillä tunnelatauksella, jonka tämä virheellinen rinnastus luo.

Jos ulkomaalainen katsoo kahden valtion sotaa ulkopuolisen silmin, hän voi säilyttää neutraalin ajattelun seuratessaan tilannetta, mutta jos hän katsoo sotaa kuin se olisi hänen oman kansansa historiallinen selviytymistaistelu, tunne ottaa vallan. Tällöin katsojasta tulee henkisesti sodan osapuoli, eikä kriittisen ajattelun säilyttäminen enää onnistu.

Lopputuloksen näkee millä tahansa somealustalla: suomalaisten kommentit aiheesta puhkuvat suurta tunnetta ja sitä mustavalkoisuutta, joka syntyy, kun ihminen asettaa itsensä mielessään osapuoleksi hyvän ja pahan suuressa taistossa. 

Nämä ihmiset sallivat keskusteluksi aiheesta vain seuraavat asiat:

-Empatian osoitukset ukrainalaisille

-Voitonriemu ukrainalaisten menestyessä

-Vahingonilo venäläisten epäonnistumisille

-Venäjän yleinen tuomitseminen

Keskustelu sodasta maailmanpoliittisena ja pian historiallisena kysymyksenä muuttuu siis mahdottomaksi näille ihmisille, koska analyysille ei ole minkäänlaista sijaa. 

Ei voi pohtia, millaiset syyt johtivat sotaan, koska ainoa sallittu ajatus tästä on, että Venäjä nyt vain mielivaltaisesti hyökkäsi. Ukrainan sisäpolitiikasta ei voi puhua oikeastaan mitään, koska tällöin joutuisi puhumaan presidenttin Zelenskyin yleisesti epäonnistuneeksi katsotusta presidenttikaudesta ja hänen korruptiokohuistaan, ja Zelenskyistä ei saa nyt sanoa mitään etäisestikään negatiivista. 

Tässä suomalaiset keskustelijat eroavat sekä jenkeistä että ukrainalaisista. Zelenskyi-myytti on luomus, jonka Ukrainan presidentinkanslia on luonut yhdessä länsimaisen median ja somekansan kanssa. Tavan ukrainalaiset eivät juuri jaa meemejä Zelenskyistä supersankarina, vaan he keskittyvät erilaisiin asioihin, kuten Ukrainan sotilaiden ihailuun ja kannustamiseen. Zelenskyin suosio kun oli pohjamudissa vielä juuri ennen sotaa, ja moni ukrainalainen ei ole antanut anteeksi sitä, että Zelenskyi vähätteli heidän huoltaan sodasta vain hieman ennen hyökkäystä.

Ukrainalaisille Zelenskyi on ihminen vikoineen päivineen, joten he eivät voi luoda hänestä jalustalle nostavaa sankarimyyttiä. Heille ulkomaalaisten Zelenskyi-hehkutus näyttää aivan yhtä hassulta kuin amerikkalaisten feministitoimittajien innostus Sanna Marinista näyttää suomalaisille, jotka ovat saaneet nähdä niin aamupalagatet kuin Sannan baari-illatkin.

Suosittelenkin mitä lämpimimmin esim. Kyiv Independentin englanninkielisen sisällön lukemista Zelenskyistä ja siitä, mitä Ukrainassa sodan aikana on tapahtunut. New York Timesiin vieraskynätekstin kirjoittanut ukrainalaistoimittaja Olga Rudenko arvioi Zelenskyin olevan sodan suhteen liian syvissä vesissä, ja tämä oli sodan kynnyksellä enemmistön mielipide Ukrainassa. Toistaiseksi näyttää siltä, että sota saattaa pelastaa Zelenskyin jo pystyyn kuolleelta näyttäneen presidenttiyden, mutta rauhanneuvottelut ovat todellinen näytön paikka. Niissä eivät nokkelat elokuvaviittaukset tai historian merkkihenkilöiden siteeraukset auta, kun reaalipolitiikan pelisilmä ja Zelenskyin kyky hallita sotajoukkojaan laitetaan testiin.

Ajoittain Ukrainasta kiihkoilevat onnistuvat todella äimistyttämään minua. Kun mainitsin Twitterissä Ukrainan syksyiset drone-iskut, jotkut somekeskustelijat ryhtyivät kaikella vakavuudella väittämään, että drone-iskuja ei koskaan tapahtunut. Tunsin olevani jossain oudossa rinnakkaistodellisuudessa: siis hyvänen aika, ne iskuthan olivat uutisissa vain muutama kuukausi sitten, ja Ukrainan omat puolustusvoimat niistä kertoivat!

Mutta kiihkoilijalle sillä ei ole väliä, mikä on varsinainen totuus, koska he luovat oman moraalisen totuutensa, jonka mukaan mitään drone-iskuja ei ole voinut tapahtua, koska Ukraina ei ole voinut tehdä mitään provosoivaa, koska muutenhan voitaisiin jo puhua siitä, että sodalla oli jokin syykin, ja silloin ollaan jo Kremlin propagandan puolella. Koska Venäjän mukaan Ukraina teki jotain, ja Venäjän täytyy olla väärässä, Ukraina ei ole voinut tehdä mitään.

Jotkut ihmiset sotakiihko on vallannut niin täysin, että he jopa puhuvat ydinsodasta asiana, joka voitaisiin hyväksyä, kunhan Ukraina saadaan pelastettua. Siis sivilisaation tuho, joka vaikuttaisi yli 7 miljardiin ihmiseen, jotta pelastaisimme muutaman kymmenen miljoonaa ihmistä. Miltä sinusta tuntuisi, jos vaikkapa Kongo ja Botswana olisivat keskenään sodassa ja valmiita aiheuttamaan globaalin ydintalven sotansa vuoksi? Olisit varmasti tyrmistynyt ja katsoisit, että heillä ei ole oikeutta tehdä sellaista. Että heidän sotansa ei ole niin tärkeä, että sen vuoksi koko maailman pitäisi kärsiä. Mutta jotkut vakavissaan sanovat, että heidän lemmikkisotansa Ukrainassa on juuri sellainen, josta vaikka koko maailman joutaa maksaa.

Jos kiihkoilijoista saisi muitakin kommentteja irti kuin putinisti-syytöksiä, kysyisin heiltä, miksi juuri tämä sota antaa aiheen erityiselle kiihkolle, NATO-jäsenyydelle ja jopa ydinsodan riskin ottamiselle, kun vaikkapa Georgian sota ei sitä aihetta antanut? Georgian sotaa käytiin myös pitkälti kiistana Georgian mahdollisesta NATO-jäsenyydestä ja sen separatistialueiden takia. Siihen sotaan ei kuitenkaan liittynyt alkuunkaan samaa innostusta länsimaisten taholta, ja ainakin minun on vaikea nähdä, mikä näissä kahdessa sodassa on niin erilaista, että se oikeuttaisi kaksi tyystin erilaista reaktiota meiltä.

Sanotaan, että et tiedä, mitä sinulla on, ennen kuin olet menettänyt sen. En olisi arvannut, että vain paria kuukautta myöhemmin päätyisin kaipaamaan sitä aikaa, kun Ukrainasta voitiin puhua niin kuin mistä tahansa valtiosta. Kun Ilta-Sanomatkin saattoi kirjoittaa Ukrainan "härskistä suunnitelmasta" (aika hupaisa ilmaus) ilman, että heti alkoi lentää syytöksiä Kremlin propagandan levittämisestä, ja kun Zelenskyi oli vielä se koomikosta presidentiksi ponnistanut tyyppi, joka rämpii korruptiokohusta toiseen mutta on vetoava esiintyjä.

Ei auta kuin odottaa, että kiihko laantuu ja tolkku palautuu kansaan. Vääjäämättä se tapahtuu, kun ihmiset väsyvät aiheeseen ja jotain uutta ja kiinnostavaa ilmaantuu, oli itse sodan lopputulos mikä tahansa, ja joillakin tulee olemaan melkoinen nolotuksen krapula, kun he joutuvat toteamaan, että naapurin Marja-Leena ei ehkä sittenkään ole Kremlin agentti vaan ehkä vain eri mieltä NATO:on liittymisestä.

Monet olivat pöyristyneitä talebanin valtaannoususta ja vaativat vallankumousta. No ei tullut vallankumousta, taleban on edelleen Afganistanin johdossa, mutta somekansa ja media nyt vain löysivät uusia kiinnostuksen kohteita. Sama tulee tapahtumaan Ukrainan kanssa, ja pian ihmisillä on profiiliensa Ukrainan lippujen tilalla jotain uutta.

Ukrainalaiset joutuvat elämään seurausten kanssa vielä silloinkin, kun heidän sotansa ei enää ole muotia länsimaissa.

lauantai 8. tammikuuta 2022

Lääkärin huikea korona-meltdown Twitterissä - miten järkevästä keskustelusta tuli koronan ensimmäinen uhri

Matti ei elä ihan tasapainoista elämää, mikä näkyy hänen Twitter-tuotannossaan.
Tämä kuvakaappaus auttaa ymmärtämään tässä
tekstissä myöhemmin esiteltävää Matin kommentointia.

Jos olet puhunut koronatoimista tai -rokotteesta somessa kriittiseen sävyyn, olet todennäköisesti saanut usein vastaukseksi: "Oletko sinä muka joku virologi tai lääkäri?"

Kyseisen kommentin sisältö on tosiasiallisesti tämä: "Olen eri mieltä kanssasi, mutta nyt loppui argumentit kesken, joten kokeillaanpa vaihtaa puheenaihetta henkilöön käymällä, vaikka eihän koulutuksella sen kanssa ole mitään tekemistä, oliko sanomasi asia totta vai ei." Ja tietenkään pätevyyksiä ei koskaan kysellä heiltä, jotka komppaavat koronafanaatikon mielipiteitä vaan ainoastaan heiltä, jotka ovat asioista eri mieltä.

Ja muistatteko vielä ne ajat, kun lehtiotsikoissa saatettiin kertoa, että influenssarokotteen teho on jäämässä tänä vuonna hyvin heikoksi, eikä kukaan repinyt pelihousujaan keskusteluissa influenssasta tai influenssarokotteesta? 

Ymmärrettiin, että kulkutaudit ovat elämän realiteetti ja ihmisen näkökulmasta lääketieteellinen kysymys, jota tulee käsitellä samalla viileällä tieteellisyydellä kuin vaikkapa syvänmeren eliöiden tutkimusta.

Sitten tuli korona, ja tämä ymmärrys katosi kuin tuhka tuuleen. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii Twitter-keskustelu, jossa lääkäri vetäisi huikean tunteikkaan meltdownin vain siksi, että esitin toiselle lääkärille täysin normaalin, asiallisen ja aiheellisen kysymyksen:


Tapiainen ei ole tähän mennessä kysymykseen vastannut, mutta muilta kommentteja on tullut. Paikalle tuli mm. toimittaja kertomaan, että long covid on todellinen. Väitettään hän ei sen kummemmin perustellut, enkä moista valtamedian toimittajalta odottaisikaan. Yksi keskustelija vakuutti long covidin olevan todellinen, koska hänen tutullaan on semmoinen.

Mutta sitten paikalle tuli lääkäriksi itsensä Twitter-biossaan kuvaileva Matti Wallin, joka vuodatti tunteitaan useamman twiitin verran ilmeisen suuttuneena siitä, että olin tällaisen kysymyksen edes esittänyt, ja ryhtyi lopuksi jopa solvaamaan minua, vaikka yritin rauhoitella häntä ja muistuttaa tieteellisen viileyden tärkeydestä.

Wallinin argumentti oli, että minun logiikallani syöpäkään ei ole todellinen, koska syövän oireet ovat moninaisia. Tosin syövät ja long covid eivät ole millään muotoa vertailukelpoisia. On maalaisjärjelläkin selvää, että aivokasvaimen ja paksusuolensyövän oirekuvat ovat erilaiset, mutta long covid ei ole syövän tavoin kokoelma useita erilaisia, paikallisesti alkavia sairauksia, vaan mikäli se on todellinen, kyseessä on yksi oireyhtymä. Eli long covidia voisi verrata yhden lajityypin syöpään - niistä jokaisella on oma taudinkuvansa - mutta ei syöpäsairauksiin kaikkinensa.

Wallin vetosi siihen, että vaikuttaahan koronakin useisiin osiin kehossa, mutta tämä ei muuta asiaa miksikään. Jos koronan jälkioireina tulee useita erilaisia sairauksia, tällöinhän ei voida puhua vain long covidista vaan nimenomaan useammasta eri sairaudesta, jotka ovat koronan jälkitauteja. Long covid ei tällöin olisi sairaus vaan enemmänkin kattonimike sarjalle erinäisiä oireyhtymiä.

Koska Wallinin reaktio oli niin tunteikas ja irrationaalinen, päätin vilkaista Terhikistä, onko hän todella lääkäri. Kyllä sillä nimellä psykiatrian erikoislääkäri löytyy, mutta hänen oikeuttaan ammatinharjoittamiseen on rajoitettu. Wallinin mukaan tämän rajoituksen syynä olisi se, ettei hän ole vastannut ajoissa Valviran selvityspyyntöön hänen puolisonsa pahoinpideltyä hänet työkyvyttömäksi. 

Koska väite on aika erikoinen ja Valviran listasta lääkärien ammatinharjoitusoikeuden rajoittamisista ei löydy tällaista tapausta, on parasta selvittää asia ottamalla maanantaina yhteyttä Valviraan. Heidän omilla sivuillaan luetelluissa ammantinharjoitusoikeuden rajaamistapauksissa on kyse joko asiattomasta huumaavien lääkkeiden määräämisestä tai potilasturvallisuuden vaarantamisesta muulla holtittomuudella. Sitä kyllä tapahtuu, että työkyvyn vuoksi viedään oikeudet, mutta kaikissa Valviran luettelemissa tapauksissa työkykyasiat, kuten päihdeongelmat, johtivat ammatinharjoitusoikeuden poistoon, ei sen rajoittamiseen. Rajoittamisella tarkoitetaan esim. sitä, että lääkäri ei saa enää määrätä PKV-lääkkeitä, mutta voi harjoittaa ammattiaan muilta osin, tai hän ei saa työskennellä itsenäisenä ammatinharjoittajana.

Keskustelu, pohdinta ja ideointi ovat elintärkeä osa tieteen tekemistä. Varsinkin puhuttaessa aiheista, joista tutkimustietoa on saatavilla hyvin rajallisesti, käydään tiedepiireissä vilkasta keskustelua, jonka tarkoitus on edesauttaa totuuden jäljille pääsemistä. 

Internetin ansiosta myös kaltaiseni maallikot voivat keskusteluun osallistua, ja sitä he aktiivisesti tekevät vaihtelevalla osaamisella. Joidenkin maallikoiden tieteellinen neutraalius ja rationalismi ovat korkeampaa tasoa kuin akateemikoilla keskimäärin, ja toisessa ääripäässä ovat ne Dunning-Kruger-tapaukset eli ihmiset, joilla on hyvin rajallinen tietämys aiheesta, mutta koska heiltä puuttuu ymmärrys sille, kuinka rajallinen heidän tietämyksensä on, he voivat luulla itseään suorastaan asiantuntijoiksi.

Koronafanaatikkojen periaate on, että jos asian sanojana on jonkinlainen tiedealan ihminen, sen täytyy olla totta. Paitsi silloin, kun se ihminen on vaikkapa lääkäri Mikael Kivivuori (jonka oikeutta lääkärinä toimimiseen ei ole rajoitettu), Nobel-palkittu virologi Luc Montagnier tai mRNA-rokotteen kehittäjä Robert Malone - he kun eivät koronahysteriaan tai massapiikityksiin kokeellisilla lääkkeillä suhtaudu varauksettomalla ihastuksella.

Sama tutkijakin voi välillä olla luotettava lähde ja välillä ei. Tutkija Hanna Nohynek on ollut koronafanaatikkojen lemmikki, mutta kun hän kertoi lehtihaastattelussa, että jossain vaiheessa koronan kanssa on vain opittava elämään normaalia arkea, hänen aiemmat faninsa hyökkäsivät somessa vimmatulla raivolla Nohynekiä vastaan. Tälle ns. zerocorona-porukalle kaikki rajoitukset ja toimet ovat välttämättömiä niin pitkään, kun yksikin tartunta jostain löytyy.

Mutta palataanpa Walliniin ja hänen tuotantoonsa. Minä olen maallikko, hän on psykiatri - joskin Valviran toimesta toimiluvan rajoituksen kohteeksi hankkiutunut. Jätän täysin lukijoiden arvioitavaksi, kuka tässä keskustelussa edustaa tieteellistä maailmankuvaa ja siihen kuuluvaa neutraliteettia ja mielen avoimuutta, ja kuka ei. Kaikki kuvakaappaukset ovat samasta ketjusta, jonka löydät täältä. Kuvat saa suuremmiksi niitä klikkaamalla.


Yritin parhaani mukaan muistutella siitä, miten keskustelua tieteellisistä asioista rationaalisten ihmisten kesken käydään. Sain vastaukseksi solvaamista ja "I fucking love science"-tyyppien meemin.


Keskusteluun liittyi useita muitakin henkilöitä. Tämä tyyppi ehti klikata tykkäyksen ensimmäiselle vastaukselleni mutta poisti sen, kun näki jatkotwiittini, jossa mennään rokotefanaatikkojen vihaamalle alueelle eli rokotteiden haittavaikutuksiin. 

Siinäpä teille sitä ammattilaisenkin Twitter-tuotantoa korona-aiheeseen. Toisen keskustelijan koulutuksen puuttumiseen vetoaminen on tunnettu mutta sitkeästi elävä argumentointivirhe, mutta eiköhän jo tällä keskustelulla ole osoitettu, että koulutus ei automaattisesti ihmisestä rationaalista, tieteellisen viileyden omaavaa keskustelijaa tee.

Koronan ensimmäinen uhri oli normaali, järkevä keskustelu kulkutaudeista ja niiden hoidosta. Sikaflunssarokotteen haittavaikutuksista nousi suuri mediakohu, ja influenssarokotteiden hyvin vaihteleva teho oli arkipäiväinen puheenaihe, joka ei kenessäkään suuria tunteita nostattanut. Rokotekriittisyys samaten oli täysin normaalia. Kun markkinoille tulee uusi lääke, joka vieläpä saadaan poikkeusluvalla pikavauhdilla myyntiin, kun sen tutkimus on vielä pahasti kesken, vain täysin hullu ihminen suhtautuisi tähän lääkkeeseen varauksettoman positiivisesti. Tolkun ihminen seuraa tilannetta ja uutta tutkimustietoa ja mukauttaa mielipidettään sitä mukaa, mitä uutta tietoa tulee.

Mutta korona muutti pelin hengen täysin. Vaikka kaikki siihen virukseen liittyvä on meille tuntemattomampaa kuin vaikkapa influenssaan,  on keskuuteemme syntynyt ryhmä, joille koronasta on tullut kuin uskonto: rokotteilla ei ole haittavaikutuksia, rokotteet ovat loistavan tehokkaita, lääkeyhtiöt ovat aina luotettavia, rokotekriittiset ovat tyhmiä, mikä tahansa rätti naaman edessä estää tartuntoja, ja samalla, kun rokotteet, joiden tutkimukset valmistuvat v. 2023 julistetaan toimiviksi ja turvallisiksi, long covid, joka on yhtä lailla keskeneräisen tutkimuksen kohde, julistetaan mitä todellisimmaksi sairaudeksi.

Pahoin pelkään, että tämä ongelma ei tule poistumaan, vaikka koronahössötys aikanaan loppuu. Jos kansa on kertaalleen päättänyt tieteellisestä maailmankuvasta ja sen periaatteista luopua, he tuskin rationaalisiksi ihmisiksi muuttuvat, kun koronakriisi väistyy. Jo ennen koronaa "tieteellistä keskustelua" oli valittaa antropologin tutkimuksista ei siksi, että tutkimuksissa jotain virheitä olisi tehty, vaan siksi, että tulokset voivat ruokkia rasismia, ja kouluissakin on ryhdytty väittämään lapsille, että mieskin voi synnyttää.

Lepää rauhassa, empiirinen tiede. Ihan hyvät pari vuosisataa sinulla oli.

perjantai 7. tammikuuta 2022

Onko läheisesi tiedevastainen denialisti? Tee testi ja tunnista hörhöt!



Tiedevastaisuutta, valheellista revisionismia ja kaiken maailman hörhöilyä on ilmennyt kautta lajimme historian, mutta kausittain hörhöily nousee koko kansan keskustelunaiheeksi. Kriisitilanteet ovat käärmeöljykauppiaiden, maailmanlopun profeettojen ja muiden hihhulien kulta-aikaa, ja korona-aikana ilmiö tulee vain päivä päivältä näkyvämmäksi.

Myös valtamediassa ilmaistaan toistuvasti huolta tiedevastaisuuden ja misinformaation leviämisestä. Olen itsekin ilmiöstä huolissani, joten tehdäkseni osani rationaalisuuden eteen laadin yksinkertaisen testin, jolla voit tunnistaa tuttavapiiristäsi tiedevastaiset hörhöt. Tunnistuksen tehtyäsi voit yrittää puhua heille järkeä. Suuria tuloksia ei tosin kannata odottaa, koska hörhöt ovat yleensä jo mielipiteensä kiveen kirjoittaneet: mikään todiste tai argumentti maailmassa ei saisi heitä koskaan mielipiteitään muuttamaan. Mutta aina voi yrittää, ja jos järkipuhe ei tepsi, voit hyvällä omallatunnolla heivata yhteiskunnalle vahingollisen hörhön elämästäsi.

Testi toimii kysymyksiä ja väittämiä esittämällä. Vastaukset paljastavat, onko kyseessä järkevä ihminen vai tiedevastainen hörhö. Listani on suuntaa antava, eli muotoile kysymykset ja väittämät vapaasti tilanteeseen ja omaan suuhusi sopiviksi.

1. Monestako sukupuolesta ihmislaji koostuu?

Päiväkoti-ikäinen lapsikin osaa oikean vastauksen antaa kuin apteekin hyllyltä, mutta keskuudessamme on tiedevastaisia aikuisia ja nuoria, joille kysymys tuottaa huomattavia hankaluuksia. He kiistävät sen tieteellisen tosiasian, että kuten kaikki muutkin suvullisesti lisääntyvät lajit, ihmiset jakautuvat kahteen sukupuoleen, jotka parittelemalla tuottavat jälkikasvua. Jos saat vastaukseksi jotain muuta kuin numeron 2, kenties sekavaa höpinää "sukupuolen moninaisuudesta" tai kehitysvammojen väittämistä uusiksi sukupuoliksi, tiedät olevasi tekemisissä tiedevastaisen hörhön kanssa.

2. Onko etnisyyksien välillä eroja henkisissä ominaisuuksissa kuten älykkyydessä tai temperamentissa?

Jos saat vastaukseksi ei, olet varmuudella tekemisissä ankaran tiedevastaisen henkilön kanssa - niinkin tiedevastaisen, että hän kiistää ihmislajin evoluution. Usein nämä tiedevastaiset ovat vielä hörhömpiä kuin vaikkapa uuden maan kreationistit, jotka uskovat Maan olevan 6000 vuotta vanha. He sentään ovat johdonmukaisia evoluution kiistämisessä, kun taas uskonnottomat liberaalit pilkkaavat kreationisteja mutta kiistävät itse evoluution pätevän myös ihmislajiin. Ihmisrodut lähtivät erkaantumaan toisistaan 125 000 vuotta sitten. Vaatii jo uskonnollisen tason uskoa kuvitella, että vaikka näiden vuosien aikana ihmiset ovat fysiikaltaan kehittyneet moninaisemmiksi kuin mikään muu luonnonvarainen laji, he kaikki olisivat aivotoiminnaltaan kehittyneet täsmälleen samaan pisteeseen.


 

3. Tuttavani sai koronarokotteesta hyvin ikäviä haittavaikutuksia / Suomessakin on jo vahvistettuja rokotekuolemia tms.

Rationaalinen ihminen, joka on korona-aiheesta kiinnostunut, kuuntelee kertomuksen, selvittää lisäkysymyksin, aiheutuivatko haitat todennäköisimmin rokotteesta vai muusta syystä, ja useimmiten lopulta toteaa, että kaikenlaista haittavaikutustahan sitä on, ja kovin paljoa dataa meillä ei vielä aiheesta ole - varsinkaan pitkän tähtäimen haittavaikutuksista.

Jos taas reaktio koronarokotteiden haittavaikutuksista puhumiseen on välitön haittavaikutusten kiistäminen tai kyseenalaistaminen, olet hyvin todennäköisesti tekemisissä tiedevastaisen hörhön kanssa. Lääketiede ei tunne ainuttakaan lääkettä, jolla ei olisi mahdollisia haittavaikutuksia. Jokaisen särkylääkepaketin tai yskänlääkepullon mukana tulee pakkausseloste, jossa mahdolliset haittavaikutukset luetellaan.

Jos henkilön reaktioista ilmenee, että hän ei usko koronarokotteiden haittavaikutuksiin, hän on ilmiselvä tiedevastainen hörhö. Edes rokotteiden valmistajat eivät haittavaikutuksia kiistä, ja ainuttakaan rokoteannosta ne eivät jakeluun päästä ilman vastuuvapautussopimusta mahdollisten haittojen varalle. Ihminen, joka uskoo kokeellisen, todetusti haittavaikutuksia ja kuolemia aiheuttaneen rokotteen olevan ainutlaatuinen ihmelääke, jonka kaikki haittavaikutukset ovat vain rokotekielteisten ihmisten keksintöä, seikkailee mieleltään sellaisissa sfääreissä, että järkipuhe tuskin sinne saakka kuuluu.

4. Maskit on havaittu hyödyttömiksi koronatartuntojen rajoittamiseksi, ja maskit aiheuttavat kohonneen riskin hengitystieinfektioille


Väite on siltään täysin paikkansapitävä. Lähtökohtaisesti vain FFP2-tason tai sitä tehokkaammat hengityssuojaimet voivat edes teoriassa rajoittaa tartuntatautien leviämistä, ja muunlaiset maskit on jo THL:n johdonkin taholta todettu hyödyttömiksi räteiksi. Vertaillessa eri maiden tartuntamääriä ja maskiohjeistuksia, on mahdotonta löytää minkäänlaista korrelaatioita maan maskipolitiikan ja tartuntatilanteen välillä. Maskeilla ei vain ole väliä.

Ja koska valtaosa käyttää juuri niitä hyödyttömiä rättejä ja vieläpä epähygieenisin tavoin eli samaa maskia toistuvasti käyttämällä ja sitä taskun pohjalla säilyttämällä, maskista tulee vain kaikenlaisten mikrobien kasvualusta, jota hengitysteiden ja silmien läheisyydessä pidetään. Puhutaan yleisesti jopa "masknesta" eli ihon tulehduksista, joita maskien mikrobit aiheuttavat, mutta aihetta käsittelevissä lehtijutuissa ei koskaan pohdita sitä, mitä nämä samat mikrobit tekevät hengitysteille, jos ne hengitysteitä paljon vahvemman ihon pinnankin saavat tulehtumaan.

Jos saat vastaukseksi väittämiä maskien tehokkuudesta, voit toki pyytää siitä todisteita: tilastotietoa, joka osoittaa, miten maskit ovat vähentäneet tartuntoja. Sellaista vain ei ole olemassa, joten todennäköisimmin tulet tiedevastaiselta kuulemaan vain vakuuttelua siitä, että TIEDE on maskien puolella. Tällainen ihminen on toivoton tapaus. Tiede tarkoittaa hänelle sitä, mitä hän sen nyt milloinkin haluaa tarkoittavan.

Tiedevastaisissa hörhöpiireissä on kehitetty jopa uusia sairausnimikkeitä kuten FUF maskittomien kasvojen pelolle. Säilyttääkseen etäluentonsa "turvallisena tilana" järjestäjä vaatii kaikilta zoom-kokouksen osanottajilta maskin käyttöä kotisohvillaan luennon ajan.

4. Rokotetut toimivat kasvualustana uusille, rokotteita tehokkaammin väistäville koronavarianteille


Tässä kysymyksessä palataan jälleen siihen, uskooko ihminen evoluutioon vai ei. Evoluutio kun pätee viruksiin samoin kuin eliöihinkin. Nobel-palkittu virologi Luc Montagnier nosti tämän rokotettujen ongelman esiin jo rokotekampanjan ollessa vasta aluillaan, ja hänen kannanottonsa on täysin looginen ja sopusoinnussa sen kanssa, mitä virusten evoluutiosta ja koronarokotteista tiedetään.

Jotkut ovat yrittäneet väittää, että juuri rokottamattomat toimisivat varianttien kasvualustoina sillä perusteella, että heillä on enemmän tartuntoja. Mutta kun se ei pidä paikkaansa, että heillä olisi enemmän tartuntoja. Tiedetään, että rokote ei estä tartunnan saamista vaan toimiessaankin ihanteellisella tavalla vain estää vakavan tautimuodon kehittymisen. Virus siis elää rokotettujen kehoissa siinä missä rokottamattomienkin. Mutta rokottamattomat eivät luo virukselle evoluutiopainetta.

Ilman rokotteita delta olisi todennäköisesti jäänyt valtavariantiksi, koska kyseinen viruskanta olisi tehokkaasti väestössä levinnyt ja jättänyt jälkeensä laajamittaisen immuniteetin. Mutta sitten tulivat rokotteet, ja ne variantit, jotka eivät rokotetta pysty väistämään, alkoivat hiipua pois, ja oli vain ajan kysymys, milloin kehittyy se variantti, joka rokotettuihin tehokkaasti tarttuu, ja sieltähän se omikron tuli ja laajeni nopeasti vallitsevaksi variantiksi.

Saksassa yli 78% omikron-tartunnoista on tähän mennessä havaittu vähintään kahdesti rokotetuilla ja näistä noin kolmannes triplarokotetuilla. Rokotettujen riski omikronin saantiin on siis 3,7-kertainen rokottamattomiin nähden. Havainto on sopusoinnussa uuden tanskalaistutkimuksen kanssa, jossa havaittiin koronarokotteiden antavan merkittävää suojaa vain 30 päivän ajan, ja ajan mittaan suoja laskee heikommiksi kuin rokottamattomilla.

Nyt kehitellään uusia rokotteita ja pistetään ihmisiin buustereita eli luodaan vain lisää evoluutiopainetta virukselle sen sijaan, että annettaisiin lieväoireiseksi todetun omikronin tehdä kierroksensa väestössä ja jättää laumasuojan jälkeensä. Jos henkilö, jonka kanssa keskustelet, kiistää väittämän, hän on ilmeisen tiedevastainen ja osoittaa myös, ettei hän usko evoluutioon.

4. Voiko tavan suomalainen tai Suomen valtio vaikuttaa toimillaan globaaliin ilmastoon?


Tieteen vastaus tähän on jyrkkä EI. Koko valtiomme ilmastovaikutus on niin mitätön globaalilla tasolla, että edes koko Suomen katoaminen maailmasta ei näkyisi millään tapaa ilmastossa. Tiedevastaisen ihmisen tunnistaa vastauksesta, joka on tuon selkeän ei-sanan sijaan kiertelyä ja kaartelua. No kaikkien on tehtävä osansa. Kaikkihan voisivat sanoa, ettei heidän toimillaan ole väliä, ja silloin kukaan ei tekisi mitään. Tällainen ihminen on vaarallisimman sortin tiedevastainen. Hän siis tietää totuuden, mutta ei halua sanoa sitä, koska se ei sovi hänen poliittiseen agendaansa tai maailmankatsomukseensa.

Näille ihmisille on yleensä turha yrittääkään puhua järkeä, koska he ovat mielenterveystapauksia, joille ilmastoaktivismi on terapiaa. Eihän Mannerheimintiellä istuminen tai ilmasto-flashmob-tanssiesitys mitään sille ilmastolle tee, mutta nämä ihmiset saavat jotain puuhasteltavaa. Usein he haastatteluissa itsekin tämän sanovat, että he kokivat maailmantuskaa ja ahdistusta, mutta banderollien askartelu ja tanssikoreografioiden harjoittelu Elokapinan parissa on ihmeesti piristänyt mieltä. Nämä ovat harmittomia hörhöjä, mutta heidän tiedevastaisuutensa vaarallisuus piilee siinä, että heidän mentaliteettinsa edustajia löytyy myös hallituksestamme, joka on hyödyttömät ilmastotavoitteet asettanut.

Aktivisti Greta Thunberg, joka on osoittanut, että on mahdollista saada aikuiset ihmiset massoittain ulkoistamaan ajattelunsa mielenterveysongelmaiselle, pakko-oireiselle FAS-lapselle.


Koska ilmastoaktivistit usein käskevät muita "kuuntelemaan tiedemiehiä" ja "uskomaan tiedettä", voit kokeilla seuraavaa kysymystä:

5. Mitä se tiede sitten ilmastonmuutoksesta ja meidän ilmastotoimiemme vaikuttavuudesta oikein sanoo?


Olen esittänyt tämän kysymyksen lukemattomia kertoja ilmastoaktivisteille, jotka sanovat, että minun pitäisi vain "uskoa tieteeseen". Vastaukseksi olen saanut kiusaantunutta hiljaisuutta. Nämä ihmiset kun eivät oikeasti tiedä, mitä ne tutkijat ilmastonmuutoksesta sanovat. He vain ovat kuulleet Gretan ja muiden ilmastoaktivistien hokevan "uskokaa tiedettä" -slogania perehtymättä itse koskaan siihen, millaista tutkimusmateriaalia aiheesta on tarjolla. Näissä ihmisissä ei juuri ole potentiaalia parannukseen tiedevastaisuudesta. He ovat laumasieluja, joita ei aidosti tiede kiinnosta pätkääkään. He eivät usko tiedettä vaan Gretaa ja muita aatetovereitaan ja toistavat sokeasti heidän hokemiaan. Ihminen, joka on ulkoistanut ajattelunsa mielenterveysongelmaiselle FAS-lapselle, on kaikella todennäköisyydellä toivoton tapaus.

Seuraava on kaksiosainen jatkokysymys ilmastoaiheeseen:

Pitäisikö mielestäsi ilmastovaikutukset huomioida kaikessa päätöksenteossa?

Eli meidän tulisi lopettaa maahanmuutto Suomeen kehitysmaista?


Somalin hiilijalanjälki kasvaa n. 180-kertaiseksi hänen muuttaessaan Somaliasta suomalaisen elintason piiriin. Kun kehitysmaiden ylijäämäväestöä tasaiseen tahtiin miljoonittain valuu länsimaisten lihapatojen äärelle, vaikutus päästöihin on massiivinen. Jos henkilö kannattaa ilmastotekoja mutta sivuuttaa kehitysmaamaahanmuuton päästövaikutukset, hän on ilmeisen tiedevastainen hörhö.

Koronahössötys ei tule loputtomiin jatkumaan, mutta ikävä kyllä keskuuteemme on kehittynyt marginaaliryhmä, joka on koronatoimista itselleen kokonaisen identiteetin luonut, ja he eivät halua tämän koskaan päättyvän. Olen huomannut, että tiedevastaisten hörhöjen välillä on paljon päällekkäisyyttä. Usein he, jotka kiistävät ihmisen evoluution ovat myös heitä, jotka kiistävät maahanmuuton ilmastovaikutukset tai rokotteiden haittavaikutukset. Pääsääntöisesti nämä hörhöporukat edustavat poliittisen spektrin vihervasemmistolaista laitaa. Kun koronahössötys vääjäämättä joskus väistyy, he vain siirtävät fokuksensa johonkin uuteen hihhulointiin.

Silloin, kun Suomi oli vielä normaali maa, tällaiset ihmiset laitettiin joko laitoksiin tai heidän pahimmat sekoilunsa pidettiin kurissa yhteisön sosiaalisella paineella. Eiköhän olisi aika, että kansan valtaenemmistö, joka ei tästä hörhöilystä innostu, laittaisi sekopäät ojennukseen ja maan asiat takaisin oikeille raiteille? Siihen ei tarvita kuin valtaenemmistön hiljaisuus, että hullujen vähemmistö saa tahtonsa läpi.