Miksi en todellakaan ala irtisanoutumaan natseista

Antifasistit suunnittelevat avoimesti lainvastaista, kumouksellista toimintaa. Liberaalitkin saavat
luonnollisesti osansa heidän kiukuttelustaan. Linkki antifanttien hauskaan tapahtumakutsuun tekstissä.

Kommentoin Facebookissa Suomen Vastarintaliikkeen mielenilmausta Tampereella, mikä kirvoitti muissa näkemyksiä niin puolesta kuin vastaan. 

Muutaman henkilön tulkinta oli, että jo irtisanoutumatta jättäminen SVL:stä ja sen toiminnasta olisi jonkinlainen tuen osoitus järjestön aatemaailmalle kokonaisuudessaan. Samoin sen ilmeisen asian toteamisen, että poliisihallitus on aivan väärällä asialla järjestöä lakkauttaessaan, katsovat nämä ihmiset vihoviimeiseksi natsiuden julistukseksi.

Selitänpä tässä, miksi en ryhdy SVL:stä irtisanoutumaan, vaikka olen samankaltaista asiaa selittänyt jo blogipäivityksessäni, jossa kerroin, miksi en allekirjoittaisi rasisminvastaista julistusta. 

Irtisanoutumiset ja tuomitsemiset olisivat yksinkertaisesti noloa moraalisäteilyä, jolla yritetään kiillottaa omaa imagoa jonkun toisen kustannuksella. Toisekseen ne ovat vasemmiston luomaan keskustelukehykseen alistumista; omaa keskustelua ohjaa heidän aatemaailmansa ja siihen reagointi, jolloin omat kannanotot lähtevät puolustuskannalta. 

Irtisanoutumiset ovat lisäksi hölmöjä ja tehottomia: ainoat, jotka uskovat niitä, ovat ne, jotka jo valmiiksi ovat puolellasi ja seuraavat kannanottojasi. Vihervasemmistolle kaikki kansallismieliset järjestöt, poliitikot ja aktivistit ovat natseja, ja heille irtisanoutumiset ovat vain eräänlainen anteeksipyytelyn yritys, jonka he hyödyntävät armotta pilkkaamiseen ja nolaamiseen. 

Tämän voi todeta vaikkapa lukemalla antirasistien keskusteluja näistä irtisanoutumisista: irtisanoutuja ei todellakaan saa sympatiaa, ainoastaan pilkkaa ja halveksuntaa. Kansallismielisiä somekanavia seuraavat lähes yksinomaan kansallismieliset ja vihervasemmiston aktiivit, joten normoja ei irtisanoutumisilla tavoiteta.

Miksi siis nolata itsensä heittäytymällä polvilleen vihervasemmiston eteen anelemaan hyvepisteitä, joita ei koskaan tule herumaan? Parempi hoitaa asiansa pää pystyssä ja anteeksi pyytelemättä. Meillä ei ole velvollisuutta selitellä mitään kenellekään.

Seinälläni alkoi välittömästi jankkaaminen siitä, miksi ei-kansallissosialistisena etnonationalistina tukisin SVL:n mielenilmausta, kun eihän SVL ole edes kansallismielinen, koska se uskoo pohjoismaiseen yhteisvaltioon. No tietenkin uskoo - hehän ovat täysin avoimia aatemaailmastaan. Mutta me kun emme ole siinä pisteessä, että neuvottelisimme siitä, millainen kantasuomalaisten valtio tässä perustettaisiin. Olemme kaukana siitä. 

Ensimmäinen asia on turvata kantasuomalaisten asema ja tulevaisuus omassa maassaan, sen jälkeen voidaan katsoa, millaisen valtion se kansa pidemmän päälle haluaa. Tämän vuoksi mikä tahansa ryhmä, joka haluaa estää suomalaisten tulemisen jyrätyksi, kuten monissa Euroopan kaupungeissa niiden eurooppalainen alkuperäisväestö on tullut, ja joka haluaa tukea muita eurooppalaisia kansoja samassa asiassa, on ensisijaisimman ongelmamme suhteen liittolainen. Selvitellään vaikkapa se kansallisvaltion vs. pan-pohjoismaisen valtion kysymys, kunhan siihen pisteeseen ensin onnistumme pääsemään.

Mietimme mieheni kanssa, jaksammeko Oulusta lähteä vielä Tampereelle mielenosoitusta seuraamaan, kun olemme vasta Alankomaiden-matkalta palanneet. Tarvittava lopullinen kimmoke lähtöön oli antifasistien hupaisa sodanjulistus fasisteja ja natseja vastaan. Onneksi olkoon, Tampereen antifantit. Teidänkin ansiostanne Tampere saa nyt viikonlopuksi pari fasistia lisää.

Alla samaa aihepiiriä käsittelevä videoni, jossa puhun siitä, miksi omaa ei-rasistisuutta ei koskaan pidä ryhtyä vakuuttelemaan.