Islam ei ansaitse paikkaa multikultin pöydässä

"Monikulttuurisuus on rikkaus. Ei mulla muuta." sanoi Stubb, ja samaa monikulttuurisuuden ilosanomaa tulee joka tuutista. Meistä jokainen on kuullut tuon sanottavan, mutta moniko on kuullut yhtäkään perustelua väitteelle? Toiset taas sanovat, että monikulttuurisuus on epäonnistunut. Ei se oikeastaan ole sitäkään. Meidän monikulttuurimme on epäonnistunut siksi, että meidän johtajamme typerästi kuvittelivat kaikkien kulttuurien ansaitsevan paikan monikulttuurin pöydässä automaattisesti. Ja paikka monikulttuurissa ei ole mikään osallistumispalkinto vaan tulee todellakin ansaita ylläpitämällä sellaista kulttuuria, jonka uskaltaa muiden sekaan pelotta päästää. Kulttuurit eivät ole ihmisiä, jotka syntyvät samojen oikeuksien kanssa, vaan ajatuksia ja uskomuksia, jotka voidaan todeta paljon muita huonommiksi ja sivistykseen kelpaamattomiksi.

Yhteiskunnassa on oltava pelisäännöt, joita kaikkien siihen sisältyvien kulttuurien tulee noudattaa. Tämän vuoksi monikulttuurisuus ei voi yltää syvimpien asenteiden tasolle. Silloin kun se yltää, tulee ongelmia. Eurooppaa kohdannut seksuaalirikosten aalto on juuri syvän monikulttuurisuuden tuotos, käytännön seuraus ajatustason multikultista. Miehet, joiden kulttuurissa naisella ei ole miehen arvoa ja ei-musliminaisella ei mitään arvoa, maahantuovat kulttuurillisen suhtautumisensa naisiin. Kansa ei voi selviytyä ja kukoistaa ilman sisäistä yhtenäisyyttä, ja ilman yhteisiä arvoja ei ole yhtenäisyyttä.

Multikultiin soveltuvan kulttuurin vaatimus on myös se, että sekin kulttuuri haluaa monikulttuurisuutta.  Jos menisimme vaikkapa Saudi-Arabiaan tai Afganistaniin, ei meitä odottaisi multikultin ihanuus, vaan ankara monokulttuuri, josta poikkeamista ei suvaita. Kuitenkaan edes nämä valtiot eivät selviä ilman jännitteitä: Saudi-Arabian kuninkaallisten valtaa uhkaavat fundamentalistiset wahhabiitit, ja Afganistan on etnisesti ja uskonnollisesti hyvin samankaltaisten, keskenään riitaisien heimojen tilkkutäkki. Saudi-Arabia ei edes myönnä kansalaisuutta ei-muslimeille, koska se haluaa säilyttää monokulttuurin. Afganistan voisi tehdä samoin, jos kukaan täysipäinen ei-muslimi sinne haluaisi mennä. Voimme turvallisin mielin sanoa, että muslimit eivät halua monikulttuuria; jos haluaisivat, heillä olisi sellainen kotona. Suomalaisissa vokeissa on jo nähty paljon heimoriitelyä, joka saa jokaisen ajattelevan ihmisen kysymään, miten näiden ihmisten voimalla voidaan rakentaa monikulttuuria, kun he eivät selviä edes keskenään ilman, että jotain puukotetaan?

Stephan Molyneux'n sanoin, monikulttuurisuus toimii, kun ihmiset siinä ovat täysjärkisiä.  Jos maahamme olisi virrannut vaikkapa 32 000 japanilaista kami-uskonnon edustajaa tai 32 000 buddhalaista, ei meillä olisi ongelmaa. Samoin juutalainen tai kristitty ei pidä uskontonsa pilkkaamisesta mutta ei kuitenkaan ryhdy räjäyttämään ja ampumaan uskontonsa pilkkaajaa. Kulttuuri, joka käskee reagoimaan kritiikkiin murhalla, ei ansaitse kuulua monikulttuuriseen yhteiskuntaan. Kulttuuri, joka kohtelee naisiaan ja vähemmistöjään kammottavasti, ei ansaitse monikulttuuria. Ainoat "muslimit", jotka pärjäävät multikultissa ovat he, jotka eivät usko islamin opetuksiin ja toteuta niitä, eli ainoastaan ei-muslimi voi menestyä multikultissa.

Muslimit ovat maailman tuhmat lapset, jotka vastuullinen valtion vanhempi haluaa eristää omista lapsistaan. Me voimme poliittisen korrektiuden nimissä suvaita heidän päivittäisiä hirveyksiään ja antaa heidän viedä länsimaisten kansojen lapset tuhoon, tai me voimme lyödä nyrkkiä pöytään ja vaatia heiltä kehittymistä ja uskonnollista reformaatiota. Järkevät ihmiset leikkikööt keskenään monikulttuurissa ja jättääköön muslimit keskenään sivistyksen lastenpöytään siihen asti, että he laittavat asiansa kuntoon ja ovat valmiita liittymään sivistyneeseen yhteiskuntaan. Islam saa ottaa häpeätötterön päästään ja liittyä seuraamme vasta kun kykenee leikkimään kiltisti.