Tulivat leijonapaidat, sarvikypärät, kasvomaalaukset, alastomat miehet lippuun kääriytyneenä, änkyräkännäys ja torilla tavataan. Sitten se loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin, kun hopea tuli.
Suomalainen isänmaallisuus on alennustilassa samoin kuin monet muutkin arvomme. Aidosti isänmaalliset parjataan rasisteiksi, iltapäivälehdet julkaisevat kuvia hölmön näköisistä lätkäfaneista, että kaikki pääsisivät nauramaan niille Suomi-Finland-karikatyyreille. Isänmaallisuutta kohdellaan tarkoituksella vähätellen ja pilkaten.
Sitä ei kuitenkaan tee vain media vaan myös ne pellet, jotka lippujen kanssa heiluvat lätkäottelua odotellen. Heidän isänmaallisuutensa kestää tasan niin pitkään, kun isänmaallisuus on helppoa, hauskaa ja viinaa sisältävää.
Kultajuhliin näitä isänmaan sankareita saadaan kerättyä lyhyellä varoitusajalla kymmeniä tuhansia. Kuitenkin kun jotain aidosti isänmaalle edullista yritetään tehdä, kuten islamisaation tai haittamaahanmuuton vastaisia mielenosoituksia, ei edes suurissa kaupungeissa saada kerättyä paikalle paria sataa ihmistä enempää.
Jos suomalaiset valitsevat olla niin laiskoja ja mukavuudenhaluisia, että aito isänmaallisuus ei kiinnosta, ei Suomi ansaitse selviytyä. Luonto ei jaa lohdutuspalkintoja, vahvin jyrää vääjäämättä. Se ei auta, vaikka vähemmistö kansasta taistelisi: heimon selviytymisen ratkaisee heimo kokonaisuutena, ja taistelijat menevät pohjalle vätysten matkassa, jos vätyksiä on tarpeeksi paljon.
Suomalaiset vaikuttavat odottavan, että joku pelastus tulee ilman, että sen eteen tarvitsee mitään tehdä.
Ehkäpä kehitysmaalaiset lakkaavat tulemasta, ehkäpä valtio löytää jostain lompakon, jossa on kymmenen miljardia euroa talousvaikeuksien ratkaisuun, ehkä eduskunta jossain kohtaa tulee viisaammaksi, vaikkei itse äänestäisi.
Suomalaiset ostavat mukavuutta hiljaisuudella: on helpompi valinta olla hiljaa. Ei tarvitse ottaa riskiä siitä, että tulisi kutsutuksi rasistiksi. Ei tarvitse pelätä, mitä työpaikalla kuiskutellaan tai mitä sukulaiset sanovat. Massamaahanmuutto kuitenkin jatkuu hiljaisuuden vallitessa.
Kun vaikenevalle suomalaiselle tulee liian kovat paikat kaupungissa, hän ostaa vielä joitain vuosia rauhaa ja suomalaista elämäntapaa muuttamalla maalle. Kuitenkin huono kehitys ottaa hänet kiinni ennemmin tai myöhemmin, ja vaikeneminen kostautuu.
Siinäkö on Suomen joutsenlaulu? Kasvomaalatut, leijonapaitaiset klovit tanssivat meidän viihteeksemme, kun Suomen laiva uppoaa.
Samaa mieltä.Hyvin sanottu.Paasasin jo viime syksynä tästä asiasta kun tänne alkoi lappaamaan porukkaa .silloin sain 3 yhtä vastaan tilanteen, mutta ei lannistuta.
VastaaPoistaSamaa mieltä.Hyvin sanottu.Paasasin jo viime syksynä tästä asiasta kun tänne alkoi lappaamaan porukkaa .silloin sain 3 yhtä vastaan tilanteen, mutta ei lannistuta.
VastaaPoistaHei, olet kirjoittanut loistavia tekstejä, jatka samaan tapaan ja erityiskiitokset sinulle, Tuukalle, Junekselle ja Paavolle mahtavasta radio-ohjelmasta: siinä on sitä kansalaiskeskustelua, jota ei valtamedia kykene tarjoamaan. Kiitos niistä.
VastaaPoistaHyvä huomio tämä karikatyyri. Haluaisin lähestyä jääkiekkoaihetta mokutuksen kannalta: On jännää miksi suvaitsevaiston tasa-arvostelijat ei vaadi leijonajoukkueeseen kiintiömamuja, kiintiöhomoja ja kiintiönaisia. Jos toimittaisiin vallitsevan intersektionalismin ja social justice opin mukaan ja joukkueen haluttaisiin edustavan tasa-arvoa, ei siinä olisi turhan paljoa miehiä. Nais- ja miesjoukkueethan edustavat nykyisellään patriarkaalista syrjintää ja valkoisista koostuva joukkue ei edusta monikulttuurista Suomea vaan etuoikeutettuja pottunokkia. Lisäksi jääkiekkoa voidaan pitää liian heteronormatiivisena lajina. Tasa-arvoväki saisi varmasti ammattiloukkaantumisella aikaan miesten maajoukkueen muutoksen, jos se vain haluaisi.
Syy miksi näin ei kuitenkaan tehdä lienee siinä mistä puhut - lätkäisänmaallisuus halutaan pitää viihteenä, rahvaan näköisenä sirkushuvina ja käyttää lätkäfaneja omalle kansainväliselle falangille varoittavana esimerkkinä suomalaisesta marginalisoitavasta kulttuurista, jolle voidaan naureskella ja remuaminen, möykkääminen ja kaljahumuinen helppoisänmaallinen juhlija tuottaa monikulturistin toivoman karikatyyrin perusteeksi Suomen mokutukselle. Suvaitsevaisto ei halua kajota tähän saarekkeeseen, sillä sen pitäminen nykyisen kaltaisena palvelee heidän päämääriä. Jos tasa-arvo tunkisi tälle saarekkeelle, ehkä nämäkin kansalaiset olisivat heräämässä ja marssilla islamisaatiota vastaan - tai sitten ei.
Mutta ehdotan ihan kokeilumielessä, että Suomen maajoukkue kootaan ensivuonna somalinaisista ja irakilaismiehistä ja muutamasta julkihomosta. Moniosaajat veisivät maamme voittoon ja toisivat köyhään kulttuuriimme myös rikastusta jääkiekon saralla ;)
Naulan kantaan. Kiekkofani halutaan pitää heteronormatiivisen pottunokkamiehen karikatyyrinä, jotta sitä voitaisiin osoitella ja nauraa. Jääkiekon valtaaminen ei palvelisi tosiaan feministien intressejä, he keskittyvät esim. valtionyhtiöiden naiskiintiöihin ja yliopistojen valtaukseen, koska niistä käsin voi käyttää yhteiskunnallista valtaa sukupolvien ajan.
PoistaNiin, miksi ei jääkiekossa ja muissa joukkuepeleissä toteuteta tasa-arvo idiotismia, kuten esim. työelämässä? Siksi, että joukkueurheilussa tarvitaan parhaat yksilöt riippumatta siitä, minkä värinen on iho tai millaiset sukuelimet ovat. Työelämässä tasa-arvo toteutuisi paremmin, jos hakuprosessin aikana hakijan sukupuoli ja muut epäoleelliset ominaisuudet eivät paljastuisi. Jos naisista ei keskimäärin löydy yhtä paljon kyvykkäitä yrityksen johtoon, niin sen ei pitäisi olla mikään ongelma. Nykypäivänä näitä ongelmia järjestetään aivan väkisin ja huolestuttavaa tässä on se, että nuo suvakit, tasa-arvon puolesta mölisevät idiootit aivan tosissaan uskovat olevansa parempia ihmisiä. Sinänsä hienoa on se, että ovat ymmärtäneet jokaisen ihmiselämän olevan yhtä arvokas, mutta miten esim. se voikaan olla niin vaikeaa käsittää, ettei kaikki ihmiset ole saavuttaneet tarvittavaa älyllistä ja henkistä tilaa elääkseen sopusoinnussa meidän kanssa...
PoistaWikipediasta:
"Talousnobelisti Gary Becker osoitti kirjassaan The Economics of Discrimination (University of Chicago Press, 1957), että markkinat rankaisevat automaattisesti syrjinnästä. Jos yritys palkkaa työntekijöitä muulla perusteella kuin sillä, kuka suoriutuu parhaiten työtehtävistä, yritys häviää rahaa, sitä enemmän, mitä voimakkaammin valinta perustuu muihin tekijöihin. Joskus kuitenkin sukupuoli voi olla olennainen tekijä työsuoritukselle, esimerkiksi palkattaessa henkilö näyttelemään Virginia Woolfia.[7]"