![]() |
| On helpompi sanoa, että tulijat eivät ole vaarallisia, kuin todeta monikulturistien todellinen käsitys ääneen: joo, joitain raiskauksia ja murhia varmasti tulee, mutta me emme välitä, koska unelma. |
Li Andersson sanoi kesäkuussa, että ihmisoikeudet tulee laittaa etusijalle rahan sijasta. Kaunis ajatus, mutta miten Lin ihanne käytännössä toteutetaan? Jos turvapaikanhakuoikeudesta pidetään kiinni ja noudatetaan sitä väljää turvapaikkojen myöntämispolitiikkaa, jota vasemmistossa toivotaan, miten se toteutetaan? Mistä otamme ne rahat, jotka siihen projektiin kuluvat? Taikaseinää ei ole, eikä samaa euroa voi käyttää kahteen kertaan. Lin unelma siis vaatii kahden ikävän todellisen vaihtoehdon väliltä valitsemista: velanoton ja omalta väeltä leikkaamisen.
Samalla linjalla jatkoi tänään Husu Hussein blogikirjoituksessaan: tämä ei kuulemma ole hänen Suomensa, koska hänen Suomensa oli ilmeisesti se hölmölä, jossa jokainen kurpitsavankkuritarina uskottiin ja jonne tulivat kaikki ne siirtolaiset, jotka tiesivät, etteivät muualta turvapaikkaa saisi. Toki Suomi on edelleenkin sitä osin, mutta muutos järkevämpään suuntaan on käynnissä. Edelleenkin Keski-Euroopan maat vastaanottavat pitkälti syyrialaisia, mutta Pohjolaan tulevat irakilaiset, afgaanit ja muut ei-syyrialaiset, jotka tietävät, ettei mikään tolkun maa heille turvapaikkaa anna.
Tietenkään mitään Husun Suomea ei ole olemassa yhtään sen enempää kuin minun Somaliaani on. Meillä on vain isiemme maat, ja niitä meidän on parhaamme mukaan rakennettava itsellemme ja jälkipolville. Husua rohkeammat somalit palaavat diasporan jäljiltä kotimaahansa auttamaan sen kehittämisessä (kuten tämä v. 1991 pikkupoikana pakolaiseksi lähtenyt mies). Husu haluaa kuitenkin oikaista, säilyttää mukavan elintasonsa ja rakentaa somaleille mukavan maan meidän isiemme työn päälle sen sijaan, että hän kansansa kanssa rakentaisi Somaliasta asumiskelpoisen.
On täysin ymmärrettävää, että nämä ihmiset puhuvat abstraktilla tasolla. Käytännön tasolla näkemyksiä olisi paljon vaikeampi perustella, ja julmat ratkaisut oman tavoitteen toteuttamiseksi joutuisi sanomaan ääneen.
"Rahalla ei saa olla väliä kun ihmisoikeuksista on kyse" livahtaa huulilta merkittävästi helpommin kuin sen käytännön vastine: "Otetaan lisää velkaa tai leikataan lisää eläkeläisiltä, että saadaan taas joitain satoja miljoonia kasaan turvapaikanhakijoiden hoitamiseksi. Rikosten ja turvattomuuden uhrit huolehtikoot itsestään. Ensi vuonna leikataan ja otetaan velkaa taas vähän lisää, kun huollettavien määrä kasvaa taas."Monikulturistit puhuvat miten puhuvat. Ratkaisevaa on se, annammeko me unelmoijien puheille mitään painoarvoa. Koska he puhuvat abstraktilla tasolla, siellä heidän ideoidensa tulee pysyä. Jos he taas haluavat toteuttaa ajatuksiaan käytännössä meidän yhteiskunnassamme, puhukoot rehellisesti käytännön ratkaisuista asioihin abstraktien käsitteiden turviin pakenematta.
Siihen saakka heidän ajatuksillaan on yhtä paljon yhteiskunnallista merkittävyyttä kuin kadunvarressa pelastusta julistavan huru-ukon saarnoilla. Vain käytännön toimenpiteitä ja ratkaisuja esittävillä tulee olla oikeus vaikuttaa käytännön politiikkaan. Unelmapolitiikkaa voi noudattaa vapaasti Lin pilvilinnojen ja Husun Suomen mielikuvitusmaailmassa.
