Koska kaikesta päätellen asioista päättävillä tahoilla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, miten vastuullista, kestävän kehityksen maahanmuuttopolitiikkaa tehdään, väännän tähän rautalangasta eriasteisia toimenpiteitä sen kehittämiseksi. Ehkäpä sisäministeriön Orpo tai Nerg eksyvät vinkkien pariin ja kokevat ahaa-elämyksen.
1. Poistetaan ylimääräiset kannusteet. Suomessa maahantulijoille maksetaan päivärahaa, ja vieläpä yhtä Euroopan korkeimmista. Suomella ei ole velvollisuutta antaa diskorahaa kenellekään. Vaatimukset täyttyvät vain tarjoamalla katto pään päälle ja ruoka eteen turvapaikkakäsittelyn ajaksi.
2. Perheenyhdistäminen poikkeuksetta tulosidonnaiseksi tai kokonaan pois. Tällä hetkellä se on juuri perheenyhdistäminen, joka houkuttaa turvapaikanhakijat viilettämään useiden turvallisten pohjoismaidenkin läpi Suomeen.
Hallituksen toimet perheenyhdistämisen kiristämiseksi eivät vaikuta juuri mitenkään: edelleenkin turvapaikanhakija saa perheen maahan ilman ansiotulovaatimuksen täyttymistä, mikäli hän vain laittaa hakemuksen ensimmäisen kolmen kuukauden aikana. Kiinteä perheenyhdistämisen tuloraja houkuttaisi Suomeen vain töihin haluavia tulijoita. Perheenyhdistämisen poistaminen kokonaan taas jo suorastaan romahduttaisi turvapaikanhakijoiden määrän.
3. Rajavalvonta. Ruotsin mallin mukaan maahan pääsisi vain asianmukaisilla matkustusasiakirjoilla.
4. Sosiaaliturvan poisto. Tässä kohtaa on aivan turha vedota kansainvälisiin sopimuksiin: turvapaikanhakijat matkaavat Etelä- ja Itä-Euroopan maiden läpi, koska niistä ei saa ilmaista rahaa. Nekään maat eivät riko mitään sopimuksia, eikä niitä olla vetämässä ihmisoikeustuomioistuimeen.
Yhdysvalloissa pakolainen saa vain 1000 dollarin starttirahan, minkä jälkeen on pärjättävä omillaan. Mikään sopimus ei velvoita tarjoamaan koko maailmalle samoja etuoikeuksia kuin mitkä valtion omille kansalaisille tarjotaan. Valtion kassaa voisi verrata vakuutuskassaan: siitä voivat nostaa ne, jotka siihen ovat maksaneet.
5. Turvapaikkakäsittelyn ulkoistaminen: hakemuksen jättäjät siirretään Australian mallin mukaan kolmanteen maahan käsittelyä odottamaan. Tällä tavoin meille ei synny massiivista turvallisuus- ja talousongelmaa tuhansien maastapoistoa vaativien kielteisen päätöksen saaneiden kanssa.
Turvapaikanhakija ei ilmoittautuisi Suomen rajalla vaan johonkin Suomen lähetystöön, mistä hänet ohjattaisiin järjestelykeskukseen odottamaan. Järjestelykeskukset kehitysmaissa olisivat paljon kotimaassa tehtävää käsittelyä edullisempi vaihtoehto.
6. Turvapaikkajärjestelmästä irtisanoutuminen. Useat muut maat ovat ottaneet käyttöön rajavalvonnan sekä asettaneet rajoitteita turvapaikanhakijoiden määrälle. Tässäkään kohtaa on turha vedota sopimuksiin: Schengen sallii rajavalvonnan, mikäli maan turvallisuus sitä kriisitilanteen vuoksi vaatii.
Ihmisoikeussopimuksen turvapaikkapykälää taas ei noudateta muuallakaan, joten Suomineidon ei kannata jäädä hölmöläiseksi, joka kympin tyttönä haluaa leikkiä maailman mallioppilasta ja itsetuhoisesti jatkaa niidenkin sopimusten noudattamista, jotka muut ovat jo hylänneet.
