Näytetään tekstit, joissa on tunniste nice guy. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nice guy. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Miten mies huijataan käsilaukun kantajaksi


Hesarin Maria Pettersson, joka aiemmin on kunnostautunut journalistina mm. viettämällä pari tuntia Malmössä ja todeten sen täysin turvalliseksi koska ei joutunut siellä raiskatuksi tai murhatuksi, kirjoittaa nyt parisuhteiden dynamiikkaa uusiksi Nyt-liitteen kolumnissa nimeltä Mukava kundi haluaa palkintoseksiä normaalista käytöksestä.

Kolumni käsittelee siis yleisluontoisesti miehiä, jotka kokevat jäävänsä ilman seksiä mukavuutensa vuoksi, mutta yleisluontoisen käsittelyn esimerkkitapaukseksi on jostain syystä otettu harvinainen ääritapaus Elliot Rodger. Rodger surmasi kuusi ja haavoitti neljäätoista ihmistä kampusammuskelussa, jonka syyksi hän itse videossa kertoi katkeruuden siitä, että naiset eivät kiinnostu hänestä vaan jopa mustista jätkistä ennen häntä, vaikka Rodger oli mielestään niin kiva.
 Naisesta ei välttämättä ole viehättävää, että toinen on kohtelias vain siksi, että saisi laittaa peniksensä hänen sisäänsä. Mukava mies huijaa, eikä haluakaan olla ystävä. Hän haluaa palkintoseksiä siitä, että käyttäytyy kuin normaali ihminen.
Melkoisen asenteellinen lähtökohta. Pettersson toteaa, että ystävällisyys, kuten naisen huolien kuunteleminen, on normaalia kohteliaisuutta, josta ei tulisi odottaa seksiä vastapalvelukseksi. Petterssonin näkökulma on kuitenkin auttamattoman yksipuolinen: hän sanoo ilmiön olevan miesten toteuttamaa huijaamista, mutta huoletta jättää huomiotta naisten osuuden samassa ilmiössä eli friend zonelle laittamisessa.
Friend zone -teorialla on yksinkertainen evoluutiopsykologinen perustelu, jonka Pettersson sivuuttaa täysin. On naiselle täysin luonnollista tavoitella itseään korkeamman markkina-arvon omaavaa kumppania. Korkeamman markkina-arvon tunnistaa parisuhteen alun dynamiikasta: kuka tavoittelee ketä. 
Kiltit miehet tekevät itselleen karhunpalveluksen pyrkimällä miellyttämään naista joka käänteessä ja saamaan hänen huomiotaan. Se viestittää naiselle selvästi, että nainen on se markkina-arvoltaan korkeampi yksilö suhteessa - hän, jota tavoitellaan.

Dynamiikka tappaa naisen romanttisen kiinnostuksen mieheen nopeasti: onhan jo todettu, että hän ei ole se naista parempi kumppani, mutta kyllä sellainen lohduttavaksi olkapääksi alfojen aiheuttamien sydänsurujen jäljiltä kelpaa.

Naiset ovat yleensä hyvin tietoisia oman viehätysvoimansa tasosta ja tunnistavat kiinnostuksen merkit helposti. Mikäli sopivan itsekeskeisen luonteenlaadun omaava nainen bongaa alempiarvoiseksi katsomansa miehen, joka on naisesta ilmeisen kiinnostunut, on mies helppoa kauraa hyväksikäytölle. Hänestä tulee helposti käsilaukun kantaja ja naisen arkisten valitusten kuuntelija, ja koko ajan nainen antaa juuri tarpeeksi hienovaraista vihjettä siitä, että ehkäpä jossain tulevaisuudessa voisi häämöttää romanttinen suhde, että mies jatkaa yrittämistä eikä irtisanoudu hyväksikäyttävästä suhteesta.

Kyseessä on yleinen manipuloinnin muoto, enkä laisinkaan ihmettele, miksi kiltit betamiehet jossain vaiheesa turhautuvat naisten palvelijoina toimimiseen ja johdatelluksi tulemiseen.

Toki on Rodgerin tai katuraiskaajien kaltaisia tapauksia, jotka näkevät signaaleja siellä, missä niitä ei ole ja uskovat itsensä niin loistaviksi persooniksi, että automaattisesti ansaitsisivat parhaan mahdollisen kumppanin, mutta he muodostavat erittäin pienen vähemmistön miehistä. Suurin osa näkee signaalit juuri siksi, että ne ovat siellä. Heitä vain vedätetään.

Pettersson myös leikkii, että naiset eivät muka erottaisi, kuka mies haluaa ystävyyttä, kuka enemmän. Tietenkin he erottavat. Eivät miehet ole ainoita, jotka osaavat lukea vastakkaisen sukupuolen signaaleja. Mikäli huomaa, että vastapuoli toivoisi suhteelta jotain, mitä itse ei siitä halua, on eettinen teko kertoa, että tästä ei koskaan tule tulemaan mitään romanttista.

Tämän naiset jättävät tekemättä friend zoneen joutuneille miehille, koska toivon vieminen veisi myös miehen halun palvella naista, ja nainen kuitenkin haluaa lunastaa omat voittonsa suhteesta vaikkei koskaan aio miehelle sitä antaa, mitä tämä toivoisi suhteesta saavansa irti.

Tästä voi kirjoittaa artikkelikaupalla feminististä skeidaa siitä, miten mies ei missään tilanteessa saisi odottaa naiselta yhtään mitään, mutta tosiasia on se, että yksipuolinen suhde on hyväksikäyttöä. Toisen tietoinen johdattelu tai olennaisen tiedon kertomatta jättäminen on hyväksikäyttöä.

Pettersson olisi aivan samaa mieltä, mikäli roolit olisivat toisin päin - jos puhuisimme vaikka suhteesta, jossa nainen toivoo parisuhdetta ja mies roikottaa suhteen mahdollisuutta naisen edessä täysin tietoisena siitä, ettei koskaan tule naiselta todella muuta kuin seksiä haluamaan. Parisuhteen tai seksin käyttäminen palvelun porkkanana ei muutu terveeksi ihmissuhteeksi sillä, että toisen tunteita hyväksikäyttävä osapuoli on nainen.