Erään helsinkiläisen vastaanottokeskuksen henkilökunta joutui esittämään julkisen pyynnön, että nuoret tytöt eivät maleksisi vokin liepeillä. Eräs nainen taas kotimajoitti turvapaikanhakijan. Hän jätti lopulta suomalaisen aviomiehensä tämän vuoksi, vaikka majoitettu mieskin oli Irakissa naimisissa. Pari avioliittoa ei kuitenkaan tätä vanhahkoa rouvaa pidätellyt.
Siinä missä suominainen tiirailee turvapaikanhakijoita, tiirailee suomimies venäläisiä ja thaimaalaisia morsiamia. Turvapaikanhakijoista miestä etsivät matamit ja thai-vaimoja hakevat miehet toimivat samoin motiivein: ulkomaalaisesta on helpompi saada omaa ulkonäkötasoa parempi kumppani jos on valmis tinkimään muista ominaisuuksista, kuten koulutuksesta, kielitaidosta tai varakkuudesta.
Keski-ikäiset kantturat ja kaljamahatkin saavat siten hyvännäköisen, nuoren kumppanin. Ulkomaalaista hakevia motivoi myös se, että ulkomaalaista on helpompi hallita. Thai-vaimot ovat tottelevaisia ja mies, joka ei edes puhu suomea tai englantia, on arkielämässä täysin suominaisestaan riippuvainen.
Tähän monet ovat reagoineet niin, että he pyrkivät häpäisemään ulkomaalaisen ottaneen henkilön, lähinnä naisen, petturina ja siten vertaispaineella ja syyllisyydellä pitämään ihmiset oman kansansa parissa. Se ei ole etumme mukaista. Se ei vie meitä kansana yhtään parempaan suuntaan, vaan jumiuttaa meidät keskinkertaisuuteen, jota syyllisyyden pelossa olisimme pakotettuja sietämään. On paljon parempikin tie edistää piskuisen Suomen kansan säilymistä maailmankartalla.
Suomaalaiset voisivat kehittää itseään: hoitaa terveyttään ja ulkonäköään, pukeutua persoonallisemmin, lukea, jotta he osaisivat keskustella kiinnostavasti, tehdä kodistaan viihtyisämmän tai pohtia vaihtoehtoja uran edistämiseksi.
Suomalaisten on oltava siinä määrin kiinnostavia ja siedettäviä, että heistä voi joku toinen suomalainen kumppanin ottaa. Tämä on yksi niistä asioista, joissa kuka tahansa voi ryhtyä toimeen ja parantaa omaa elämäänsä suoraan.
Itsensä kehittäminen ei koskaan mene hukkaan, eivätkä kotimaiset vastakkaisen sukupuolen edustajat edes harkitsisi ulkomaalaisen ottamista, mikäli ilmiselvästi paras olisi saatavilla ihan kotimaasta. Olen tätä aihetta sivunnut eräässä vanhemmassa tekstissä, mutta periaate on oman tekstinsä väärti.
Tästäkin syystä meidän tulisi pyrkiä olemaan parhaita itsejämme. Se parantaa suoraan sekä suomalaista yhteiskuntaa että omaa elämänlaatua. Minä en pelkää jonkun siron ja suloisen thai-tytön vievän miestäni, koska pyrin aina kehitykseen ja pidän itseni thai-tyttöjä parempana vaihtoehtona. Minun ei tarvitse jättää asemaani lojaliteetin ja säälin varaan, vaan voin itse pitää asemani turvattuna.
Kenelläkään meistä ei ole lähtökohtaista oikeutta toisiin ihmisiin. Kumppani ansaitaan hankkiutumalla itse sille tasolle, jolta haluaisi tulevan kumppanin saada, ja tekemällä työtä parisuhteen säilyttämiseksi.
Jos olet paras sinä, olet itse markkina-arvosi hallinnassa. Ei ole tarvetta toivoa sääliä, laumalojaliteettia tai muuta parisuhdesosialismia, koska silloin pärjää vapailla markkinoillakin. Yhteiskunta koostuu jäsenistään, ja Suomen pysähtyneisyyden tilasta päästään eroon sillä, että kansalaiset hankkiutuvat omasta, henkilökohtaisesta pysähtyneisyydestään eroon. Hyvä, samaa kieltä puhuva, saman koulutustason omaava ja samasta kulttuurista tuleva kumppani on vaivannäön arvoinen.
