lauantai 15. huhtikuuta 2017

Kansallismielisten voitto, persujen tappio

Junes Lokka Oulun uusien kaupunginvaltuutettujen kukituksessa.

Perussuomalaiset saivat kuntavaaleissa löylytyksen, joka tuskin kenellekään tuli yllätyksenä. Selkäsauna oli täysin ansaittu, ja nyt jännitämme vain sitä, osataanko aiemmista virheistä ottaa opiksi. Kautta Suomen persut menettivät valtuustopaikkoja, ja tästä toki voi syyttää hallitusvastuuta, mutta se ei selitä pudotuksen suuruutta. Myös Kokoomus ja Keskusta kärsivät hallitusvastuun seurauksista mutta eivät alkuunkaan siinä laajuudessa kuin Perussuomalaiset.

Kuntavaaleissa persut jakautuivat häviäjiin ja menestyjiin pitkälti taustansa mukaan: voimakkaimmin kansallismielisinä profiloituneet kasvattivat äänisaaliitaan, soinilainen SMP-kaarti kärsi tappion. Tämä näkyi myös kotikaupungissani Oulussa, jossa persujen äänikuningattareksi nousi vahvasti kansallismielisenä ja mamu-kriittisenä tunnettu Jenna Simula (1189 ääntä) samoin kansallismielisenä tunnetun Sebastian Tynkkysen (680) noustessa uutena valtuustoon.

Junes Lokka nousi valtuutetuksi 704 äänellä, minä taas varapaikalle 582:lla, mitkä varsinkin kahden hengen piskuiselta yhteislistalta valtuustoon pyrkiville ovat huimia määriä ja joilla suuremmassa puolueessa olisivat molemmat menneet heittämällä valtuustoon. Lahdessa taas itsenäisenä yhteislistalta valtuustoon pyrkinyt Kalle Aaltonen keräsi hurjat 1382 ääntä, jolla hän olisi yksinkin noussut valtuustoon.

Itsenäisten ehdokkaiden menestys oli suoraan persuilta pois. Aaltosta ei persuehdokkaaksi Lahdessa huolittu, koska hänen katsottiin olevan rasistinen. Lokkaa ja minua taas ei Oulussa kelpuutettu ehdokkaiksi - päätös, joka maksoi persuille täällä yhden valtuustopaikan ja 1286 ääntä. Tällaiset päätökset myös vahvistivat luottamuspulaa persuihin: mikäli paikallisten kansallismielisten keskuudessa suositut ehdokkaat eivät ole persuihin sopivia, eihän silloin persut ole näille kansallismielisille sopiva puolue.

Sisäinen riitely on ollut toinen merkittävä persurivien hajottaja. Helsingissä se teki melkein selvän koko valtuustoryhmästä, Oulun seudullakin loikkia muihin puolueisiin on ollut silmäänpistävällä tiheydellä. Älyvapaan riitelyn malliesimerkki täällä on kohtalaisen suositun ex-piirijohtaja Jari-Pekka Teurajärven ulos jättäminen kuntavaalien ehdokaslistalla. Useimmissa puolueissa olisi naurettava ajatuskin, että koko piirin puheenjohtaja ei itse pääse ehdokkaaksi, mutta Oulun persuissa mikään ajatus ei ole liian hölmö toteutettavaksi. Listalta ulos jättäminen johti tietysti Teurajärven loikkaan Keskustaan, persujen haukkumiseen rasisteiksi (vaikka mies on itsekin puhunut Rajat Kiinni -tapahtumissa) ja jälleen muutaman sadan äänen menetykseen puolueelle.

Valtataistelu ja halu olla se oman piirin isoin tekijä on ajanut persut tekemään päätöksiä, jotka eivät lyhytnäköisyydessään ole edes heille itselleen henkilökohtaisesti hyödyllisiä, ja puolueelle ne ovat olleet suorastaan tuhovoimaisia. Suosittujen ehdokkaiden ulos jättäminen siinä pelossa, että oma valtuustopaikka menee heille tai että he vievät lähtevältä persusuosikilta periytyvät äänet, pitää tehokkaasti huolen siitä, että kovin suurta äänipottia ei jaettavaksi tule ja kaikki jäävät helpommin valtuustosta ulos.

Persujen selkäsauna tuli sopivaan aikaan: kuntavaaleissa vihervasemmiston voitto ei niin suurta tuhoa saa aikaan kuin valtakunnantasolla, ja vihervasemmistolaisen politiikan seurauksetkin kaatuvat reilummin vain paikallisten niskaan eli heidän, jotka nyt ovat omalla paikkakunnallaan valinneet punavihreitä äänestää. Persuilla on myös kesäkuun puheenjohtajavaaliin aikaa miettiä, haluavatko he pelastaa puolueen vai jatkaa epäonnistuneeksi todetulla linjalla. Tärkeimmät oppitunnit ovat mielestäni seuraavat:

  1. Kansallismielisyyden ja kansallismielisten ehdokkaiden käyttö hunajapurkkeina on loputtava. Persujen äänestäjät ovat pitkälti kansallismielisiä ja tämän on näyttävä myös puolueen linjassa. Kansallismielisille on annettava puolueen sisällä lisää vapautta toimia, koska tällä hetkellä he hissuttelevat vaisusti jatkuvassa harjauksen pelossa.
  2. Sisäinen riitely ja valtataistelu on saatava kuriin. Mikäli ne puolueen pikkupomot, jotka tähän saakka riitelyä ovat ylläpitäneet, eivät osaa kasvaa aikuiseksi ja laittaa yhteistä etua oman pikkumaisuutensa edelle, nämä hajottajat on heivattava puolueesta ulos, jotta tervehenkinen, samanmielisten yhteistyöhön perustuva ja yhteistä menestystä tavoitteleva puolue voi syntyä.
  3. Kansallismielinen linja on toteutettava ylpeydellä ja anteeksi pyytelemättä. Vihervasemmiston imitoinnin on loputtava. He kyllä heittelevät rasistikorttia riittävällä tiheydellä ilman, että persut itse siihen ryhtyvät. Soinilainen linja, jossa kansallismielisyys pyritään häivyttämään pois rasismisyytösten pelossa ja jossa itsekin heittäydytään "lyömään oikealle" on virhe, johon vihervasemmisto ei koskaan omassa ideologiassaan syyllistyisi. He eivät nöyristele tai käyttäydy, kuin häpeäisivät omaa aatemaailmaansa - saati pokkuroi poliittisten vastustajien edessä heiltä hyväksyntää kerjäten. Se on ainoa voitokas tapa hoitaa asia.

5 kommenttia:

  1. Aika paljon persut menettivät ääniä sellaisille itsenäisille ehdokkaille, jotka eivät edes päässeet läpi. Sellaiset äänet menivät totaalisen hukkaan. Siinä mielessä itsenäisten ehdokkaiden ehdolla oleminen oli vahingollista koko maahanmuuttokriittisille skenelle. Olisi ollut parempi, jos itsenäiset, maahanmuuttokriittiset ehdokkaat olisivat muodostaneet jokaisessa kunnassa yhden ison listan. Maahanmuuttokriittisten ääniä ei olisi mennyt niin paljon hukkaan

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Yksi suomalaisen politiikan ongelma on siinä, että maahanmuuttokriittisyys on asemoitunut vain Perussuomalaisiin. Vaikka kansan ylivoimaisesti suurin osa jakaa kriittisen aseman esimerkiksi suhteessa laittomiin maassaolijoihin, heidän näkemyksensä ei tule poliittisesti vallitsevaksi äänestyspäätöksen perustuessa esimerkiksi talous- koulutus-
    tai sosiaalipoliittisiin kysymyksiin ja kohdistuessa muihin maahanmuuttolöperyyttä ajaviin puolueisiin.

    Median toiminta näkyy siinä, ettei maahanmuuttokriittisyydestä ole tullut valtavirtaa esimerkiksi Keskustassa tai Kokoomuksessa, joiden kannattajakunta on kuitenkin monissa suhteissa Perussuomalaisten linjoilla. Samastamalla maahanmuuttokriittisyyden rasismiin tai natsismiin on saatu aikaiseksi tilanne, jossa poliitikot eivät uskalla puolustaa näkemyksiään muualla kuin Perussuomalaisissa tai teidän listanne kaltaisissa pikkuryhmittymissä. Näin maahamme on syntynyt maahanmuuttolöperö vähemmistön diktatuuri.

    VastaaPoista
  4. Perussuomalainen puolue oli Soinin "hillotolppa"-projekti. Saavutettuaan haluamansa Soini ei perustanut paskan vertaa maahanmuuttokriittisten äänistä ja edustajista. Hallituksessa Soini teki kompromissin toisensa jälkeen saadakseen Keskustan ja Kokoomuksen kannatuksen tulevalle palkkioviralleen, josta aikoo jäädä eläkkeelle. Palkkiovirka on suurlähettilään paikka Yhdistyneessä Kuningaskunnassa, missä Soini voi sitten seurata Millwall FC:n jalkapallomatseja livenä kotikatsomossa. Soinilla ei koskaan ollut muuta päämäärä ja siksi hän ei edes yrittänyt pelastaa puoluettaan tulevissa vaaleissa, ei näissä eikä seuraavissa. Totaalinen populistihuijari.

    VastaaPoista
  5. Mukava lukea kilpailijan arvioita meidän tappiostamme. Ei varmaan ole täysin väärinkään arvioitu.
    Jos saan mennä ohi blogin aiheen, niin ensiksikin onnittelut ASYLin hienosta menestyksestä Oulussa. Aiemmin toivoinkin kolmen valtuustopaikan verran ääniä, joka ehkä olikin vähän liikaa.
    Toisekseen ne lautakuntapaikat jaetaan pääosin ryhmän äänipotin mukaan, mutta esim. teknisellä vaaliliitolla pienet ryhmät voivat päästä lähemmäksi tapapuolista määrää paikkoissa. Pers.koht. äänimäärä ei ratkaise näissä kahinoissa.

    VastaaPoista