Vihervasemmistolaisen ääriajattelun lyhyt oppimäärä

Jos haluat nopeasti suututtaa vihervasemmistolaisen, mainitse kaksi ääripäätä. 

Ääripäistä puhuminen raivostuttaa monikulturistit, koska he eivät halua hyväksyä edustavansa ääripäätä. Siksi hyväntahtoinenkin asian mainitseminen johtaa seuraavanlaiseen jankutukseen (todellisia sitaatteja todellisilta ihmisiltä):

"Ei ole kahta ääripäätä. On toisten oikeuden elämään kiistävät rasistit ja ihmisoikeuksien kannattajat. Ihmisoikeudet ovat universaaleja, eivätkä ne ole neuvottelukysymys. Ei ole ääriajattelua kannattaa samoja oikeuksia kaikille. On vain yksi ääripää - rasistit - ja sitten on se 90-99% kansasta, joka on suvaitsevaisia."

Tietysti monikulturistit edustavat ääriajattelua. He vain ovat normalisoineet ajatuksensa itselleen ja ikävä kyllä monille muillekin erittäin myötämielisen median ja poliittisen eliitin tukemana. Eikä meidän edes tarvitse puhua Antifasta tai muista katuradikaaleista - puhun nyt monikulturisteista yleisesti.

"Samat oikeudet kaikille" on radikaali ajatus, samoin ihmisoikeuksien universaalius. Jo Ihmisoikeuksien Yleismaailmallisen Julistuksen luomisen aikaan 8 YK:n jäsenmaata kieltäytyi äänestämästä julistuksen puolesta. Myöhemmin islamilaiset maat kehittivät oman, sharia-lakiin pohjautuvan versionsa julistuksesta.

Islamilaisissa maissa yleinen mielipide on täysin meidän ihmisoikeuskäsityksemme vastainen. Usko siihen, että sharian tulisi olla maan virallinen laki, että islamista luopuvat tulisi teloittaa ja naisen olla miehen määräysvallassa, eivät ole ääriajatuksia. Ne ovat enemmistön mielipide lukuisissa muslimimaissa. Heidän mieliinsä ja maihinsa asti väitetysti universaalit ihmisoikeudet eivät yllä eivätkä ole koskaan yltäneet. He eivät halua samoja oikeuksia kaikille tai pidä meidän ihmisoikeuskäsitystämme omanaan tai universaalina.

On siis ilmeinen fakta, että ihmisoikeudet tai mielipide siitä, mitkä ovat ihmisoikeuksia, eivät ole universaaleja. Se, että me voimme nauttia länsimaisesta kuplasta, jossa oikeuksista välitetään, ei kumoa sitä seikkaa, että suurin osa maapallon ihmisistä elää aivan erilaisten lakien alla nauttien erilaisista oikeuksista - ja mikä järkyttävintä suvaitsevaistolle - kaikki tässä maailmassa eivät halua samanlaisia arvoja ja oikeuksia maahansa, kuin meillä on.

"Samat oikeudet kaikille" on aivan yhtä radikaali ajatus sellaisena, miten suomalaiset monikulturistit sen tarkoittavat. Vaaditaan, että ihmisillä pitäisi olla oikeus muuttaa maailmassa minne haluavat ja siten astua vaikka valmiiseen pöytään nauttimaan vieraan kansan työn tuloksista. Tämä on radikaali ajatus, joka kamppailee sitä vakiintunutta käsitystä vastaan, että suvereenilla valtiolla on oikeus valita, kenet se alueelleen päästää. 

Oikeus asua Suomessa lisäksi tuo henkilön käyttöön kaikki suomalaisen lain takaamat etuudet, mikä pahentaa hallitsemattoman muuttoliikkeen tuhoisuutta. Kun valtio tarjoaa etuudet niillekin, jotka eivät koskaan ole edes voineet verokassaan penniäkään maksaa, on ilmiselvää, että valtio silloin tulee vetämään puoleensa juuri vääränlaista tulijavirtaa eli heitä, jotka haluavat vain hyötyä järjestelmästä. Tästä saadaan aikaan taloudellisesti ja sosiaalisesti täysin kestämätön kuvio.

Myös turvapaikan saaminen tulkitaan perusoikeudeksi, vaikkei se sitä koskaan ole ollut. Turvapaikkaa saa hakea, mutta kriteerien jäädessä täyttymättä se voidaan evätä. Vihervasemmisto tulkitsee turvapaikan saannin kriteerin varsin toisella tapaa kuin laki. Lain mukaan turvapaikkaan oikeuttaa henkilökohtainen vaino ja maansisäisen paon mahdottomuus. Vihervasemmiston mielestä turvapaikanhakijan oma mielipide on täysin riittävä kriteeri, ja jos turvapaikanhakija kieltäytyy lähtemästä maasta ja ryhtyy protestoimaan, on se vihervasemmistolle vihoviimeinen todiste siitä, että turvapaikka tosiaan tarvitaan.

Se, että monikulturistit ovat ääripää, näkyy myös heidän ideologiansa ominaisuuksissa, jotka ovat fanaattisuudelle tyypillisiä.

He ajattelevat maailmaa erittäin yksinkertaistetulla, mustavalkoisella tavalla. Kielteisen päätöksen saaneita ei heidän mielissään palauteta vaan lähetetään aina pomminvarmaan kuolemaan. Ihmiset eivät heille ole erinäisiä näkemyksiä edustavia yksilöitä vaan jakautuvat kolmeen ryhmään: hyviin ihmisiin, rasisteihin ja "tolkun ihmisiin", jotka ovat käytännössä heille yhtä pahoja kuin rasistit. Eri mieltä olevissa he eivät näe minkäänlaisia eroja. Keskustelu Suomen Sisusta päätyy keskusteluksi Vastarintaliikkeen ohjelmasta. Kaikki eri mieltä olevat ovat neekeriä huutelevia, ruskeiden ihmisten kuolemista riemuitsevia pahiksia. 

Tämä mustavalkoinen käsitys on tuottanut sen tilan, jossa vihervasemmisto syö itseään. Ideologisen puhtauden vaatimus on niin ankara, että pienimmästäkin omaperäisen ajattelun merkistä joutuu julistetuksi harhaoppiseksi. Tämän sai viimeksi kokea ikänsä läpi vihervasemmistoa edustanut Pirkko Saisio, joka uskaltautui esittämään varovaista kritiikkiä - yllätys, yllätys - juuri vihervasemmiston jyrkkyyttä ja neuvottelukyvyttömyyttä kohtaan. Hänestä tuli heti rasisti, natsi ja populisti. Harva uskonlahkokaan on yhtä tarkka väärinajattelun valvonnassa kuin monikulturistit tai feministit ovat. Kunnolla väärin ajatteleville toivotaan jopa väkivaltaista loppua. Olen nähnyt suomalaisten antirasistienkin hyppäävän kelkkaan, jossa natsiksi mieltämänsä henkilön pahoinpitely katsotaan oikeutetuksi. 

Äärimmäisen yksinkertaistetut, jyrkät väitteet ovat ääriajattelulle ominaisia. Tämä näkyy vihervasemmiston kompromissikyvyttömyydessä. He katsovat, että heidän tulkintansa vaikkapa ihmisoikeuksista on ainoa oikea, ja tämä omaperäinen käsitys ihmisoikeuksista tulisi kaikkien hyväksyä, koska "ihmisoikeudet eivät ole neuvottelukysymys". Vähäinenkin kiristys maahanmuuttopolitiikkaan saa heidät takajaloilleen, enkä tähän mennessä ole nähnyt yhtäkään karkotuspäätöstä, joka vihervasemmiston parissa olisi kritiikittä otettu vastaan. Heistä ketään ei tulisi karkottaa. Jopa raiskaajamurhaajan kohdalla sanotaan, että karkotus olisi epäreilu lisärangaistus, koska eihän suomalaisiakaan karkoteta.

Eritoten vihervasemmiston maailmankuvaan verraten kansallismielisyys tai etnonationalismi ovat kaukana ääriajattelusta. Ne perustuvat yksinkertaisiin ajatuksiin, jotka ennen viimeisen parin vuosikymmenen monikulturismitrendiä hyväksyttiin totena sen kummemmin miettimättä 1800-luvulta lähtien: että valtio on a) kansansa edunvalvontakoneisto sekä b) kansan biologisen käsitteen varaan rakentuva poliittinen konstruktio - siten riippuvainen kansansa olemassaolosta ja kansalleen ominaisia erityispiirteitä osoittava.

Nämä asiat otettiin itsestään selvänä, eikä toimivaksi todetun ajattelutavan jatkamisessa ole mitään äärimmäistä tai radikaalia. Monikulturismi on viimeaikainen, toimimattoman luonteensa vuoksi lyhytaikaiseksi jäävä trendi - ei universaali totuus. Se selviytyy tälläkin hetkellä ainoastaan siksi, että se voi vampyyrin tavoin imeä elinvoimaa itseään paremman järjestelmän perinnöstä.

Se, mitä tätä nykyä kutsutaan äärioikeistolaisuudeksi, oli täysin vallitseva ajattelutapa huomattavasti pidempään kuin monikulturismi on ollut. Ja sen satoa korjataan edelleen - ikävä kyllä niin varmaan tulemme korjaamaan monikulttuurin satoakin.

Kansallismielisyys ei ole taianomaisesti muuttunut muutamassa vuosikymmenessä valtavirrasta ääriajatukseksi. Se on samaa kuin aina. Sen ympärille vain on kehittynyt monikulturismin loiseläjä, joka yrittää pakottaa maailman uskomaan omaan keskustelukehykseensä, jossa kaikki Li Anderssonista oikealle ovat natseja.