Etsitään valkopesijää raiskauskriisin likapyykille

Päätoimittaja Mikko Salmen siunaama piirustus Ville Rannalta.
Julkaistu Demokraatti-lehdessä 1.1.2019.

Edellinen joulu tuli Ouluun synkeissä merkeissä, eikä alkanut vuosi näytä paremmalta. Marraskuun lopulla Junes Lokka paljasti sosiaalisessa mediassa, että kaupungissa on vangittu kasapäin kehitysmaalaisia miehiä lapsiin ja nuoriin kohdistuneista seksuaalirikoksista. Ikävä kyllä asia ei jäänyt yhteen rikosvyyhtiin - ei lähellekään. Uusia tapauksia on tullut ilmi tasaiseen tahtiin. Tällä viikolla on aloitettu tutkinta kahdesta uudesta rikoskokonaisuudesta, jotka noudattavat tuttua kaavaa: tekijä/tekijät yleisistä turvapaikanhakumaista, uhri/uhrit nuoria kantasuomalaisia tyttöjä. Lisäksi viime aikoina on poliisin tietoon tullut jo aiemmin tapahtuneita rikoksia, joista ei ole heti ilmoitettu. Kaiketi julkinen keskustelu aiheesta ja rikosten yleisyydestä on rohkaissut uhreja kertomaan kokemastaan.

Tällaiseen tilanteeseen Oulussa sitten täytyi valita uusi kaupungin viestintäjohtaja. Pohditaanpa hetki aivan maalaisjärjen pohjalta, miten valinta tulisi tehdä. Tarvitaan henkilö, jolla on jalat maassa ja ymmärrystä sille, millainen mieliala kaupungissa vallitsee. Hänen on myös oltava uskottava turvallisuuskysymyksistä puhuessaan ja uskottava kaikille kaupunkilaisille. Poliittista agendaa ajavat eivät siis hommaan sovi. Oli kansallismielinen tai vihervasemmistolainen, vahvasti poliittinen viestintäjohtaja vieraannuttaa jo omalla lähtötelineissä suuren osan kaupunkilaisista ja päätyy näyttämään yhden asian ajajalta. Uskottavuutta tarvitaan myös itse valintaprosessille. Oululaiset ovat väsyneitä suljettujen ovien takana tehtyihin sopimuksiin, lestadiolaisverkostojen sisäiseen suosintaan ja muuhun suhmurointiin, ja heidän verorahoilleen tulee antaa vastinetta täyttämällä virat henkilöillä, jotka niihin pätevimpiä hakijoita ovat.

Näin siis maalaisjärjellä, mutta miten meni käytännössä? No metsään tietenkin. Hakijoita viestintäjohtajan tehtävään oli 26, ja heistä loppusuoralle valittiin seuraavat kolme hakijaa:

-Salla Rajala, Porin kaupungin viestintäyksikön päällikkö, taiteen maisteri (viestintä ja media), Pori.

-Taija Rämet-Hara, Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan journalistinen projektipäällikkö, filosofian maisteri, medianomi AMK, Helsinki.

-Mikko Salmi, Demokraatti-lehden päätoimittaja, valtuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen, teologian ja filosofian maisteri, Oulu.

Yksi henkilö pistää heti silmään kahdellakin tavalla: SDP:n edustaja valtuustossa ja kaupunginhallituksessa sekä puolueensa lehden päätoimittaja on niin poliittinen hakija kuin suinkin voi olla, ja toisekseen hän on loppusuoralle päässeistä hakijoista ainoa, jonka koulutuksesta tai nykyisistä tehtävistä ei näy, miksi hän on loppusuoralle päässyt. Toisen kaupungin viestintäyksikön päälliköllä on kokemusta juuri siitä tehtävästä, mihin on haettu, ja medianomi on viestinnän ammattilainen - tässä tapauksessa vielä johtotehtävistä kokemusta omaava. Kumpikaan ei ole paikallinen henkilö, mutta he molemmat aloittaisivat varsin puhtaalta pöydältä, mikä mahdollistaa neutraalin imagon luomisen. Mikko Salmi taas on niin tiukasti sidoksissa demareihin, että häntä olisi mahdoton nähdä minään muuna kuin politrukkina, ja mielipidekirjoitusten rustaamisesta puoluelehteen on pitkä matka suuren kaupungin viestinnän johtamiseen. Joten mitä joukossa tekee kiihkomielinen monikulturisti Salmi, jolla ei ole muodollista pätevyyttä tehtävään eikä kokemusta vastaavanlaisesta työstä?

"Tärisen vieläkin. Vihan vimma vyöryi päälleni sillä voimalla, 

että oksennusta on vaikea pidätellä."

Äskeinen sitaatti on peräisin Salmen mielipidekirjoituksesta, ja asia, joka hänet on saanut vapisemaan ja pahoinvoimaan, on oululaisten mielenilmaus tyttöjen turvallisuuden puolesta. Hän ei kirjoittanut vastaavanlaista tunteenpurkausta kuultuaan raiskatuista pikkutytöistä. Oli rikos kuinka törkeä tahansa, ihmisten suuttumus rikoksesta pöyristyttää Mikkoa aina enemmän. Samassa kirjoituksessa hän kutsuu sitä rikokseksi ihmisyyttä vastaan, että kansallismieliset poliitikot puhuvat raiskauksista. Tämän kirjoituksen otsakekuvana oleva piirustus on virallisesti Demokraatti-lehden ja Mikko Salmen linjan mukainen - julkaistiinhan se Demokraatissa Mikon vastatessa lehden sisällöstä. Tässä meillä on siis mies, joka yhä uusien raiskaustragedioiden moukaroidessa oululaisten yhteisöä ja yhä useampien tyttöjen joutuessa hirviömäisen saalistuksen uhreiksi katsoo sopivaksi naureskella oululaisten huolelle. Hähä, typerykset pelkäävät muutamaa raiskausta, laitetaanpa rasisteille jauhot suuhun. 

Eräässä valtuuston kokouksessa Junes Lokka esitti, että koska valtuutetut ja virkamiehet haluavat viedä turvapaikanhakijoita tutustumaan kaupunkilaisten lapsiin, miksei hän jakaisi näille irakilais- ja afgaanimiehille päättäjien omien lasten yhteystietoja tutustumista varten. Salmi ei tehnyt uskottavuudelleen palvelusta, kun hän tyrmistyneenä syytti Lokkaa perheenjäsentensä uhkailusta. Salmi haluaa kaupunkilaisten asettavan omat lapsensa vaaraan mutta vihjauskin siitä, että hänen tulisi elää kuten opettaa, saa Mikon pöyristymään. Vastaavanlainen tekopyhyys ja halpamainen toiminta yksityiselämässä on osaltaan rapauttanut Salmen mainetta ja uskottavuutta, vaikka hän on parhaansa mukaan mennyt naistenlehtien sivuille uhriutumaan omista pahoista teoistaan.

Oulussa hyväveli-verkosto on aina toiminut tehokkaasti, joten poliittista virkanimitystä oli tässäkin odotettavissa, vaikka sisimmässäni yritin toivoa, että kaupungin johdossa olisi sen verran järkeä ja kunnioitusta kaupungin asukkaita kohtaan, että tätä ilmeistä virhettä ei tehtäisi.

No, taas sain todeta, ettei päättäjiltä koskaan kannata odottaa järkeä ja suoraselkäisyyttä. Siinä petaa vain pettymyksen itselleen.

Kaupunginjohtaja Päivi Laajala, jonka rooli turvallisuushuoliin vastaamisessa on ollut olla kroonisesti järkyttynyt lehtien otsikoissa, meni ja valitsi tehtävään Mikko Salmen, kun jo loppusuoralle päässeistä hakijoista Salmi on muodollisesti ja kokemukseltaan epäpätevin. Olisi enemmän kuin kiinnostavaa kuulla Laajalan perustelut valinnalle. Kaikki tietävät, että poliittinen nimitys on kyseessä, mutta eihän Päivi nyt voi julkisesti vastata, että puoluepomot ovat jossain kaupungintalon kokoushuoneessa lohileipiä napsien sopineet tämänkin viran jakamisen epävirallisessa kokouksessa, josta ei ole pöytäkirjoja. Kuitenkin kaupunkilaisilla on oikeus kuulla perustelut sille, miten heidän verorahoillaan palkataan henkilöstöä heidän kotikaupunkinsa johtoryhmään.

Jääviysongelmakin syntyy, kun virkamieheksi valitaan demareista demarein. Sanomalehti Kalevassa Salmen oma näkemys tähän oli hyvin perioululainen, mitä politiikkaan tulee: onhan kaupungin hallintojohtaja Ari Heikkinenkin vihreiden entinen puoluesihteeri! Eli koska virkanimityksiä on aiemminkin jaettu poliitikoille ja poliittisin perustein, ei hänenkään nimityksessään ole moitittavaa. "Vakiintunut käytäntö" on Oulussa niin tiuhaan käytetty selittely suhmuroinnille ja korruptiolle, että siitä on tullut eräänlainen vitsi. Salmi myös sivuutti poliittisuutensa aiheuttaman ongelman sillä, että hän luopuu luottamustehtävistään ennen virkatehtävän alkamista. Ja kaupunkilaisten pitäisi kaiketi uskoa, että Salmi lakkaa sillä hetkellä olemasta demari ja toimii täysin neutraalisti virassaan. 

Yksi järjestelmämme valuvioista on, että jos valtuustossa on mätää, se tartuttaa koko kaupungin johdon. Valtuusto valitsee kaupunginhallituksen ja kaupunginjohtajan, johtaja johtoryhmän jäsenet ja niin edelleen. Jos ketjun alussa on ketkuilua, se on nopeasti joka tasolla.  Paikka paikalta Oulun johtoryhmää miehitetään vihervasemmistolla. Näin luodaan kaupungille eräänlainen punavihreä varjohallinto, jota kaupunkilaiset eivät voi äänestää ulos, koska ei tätä hallintoa koskaan ole äänestetty sisäänkään. Salmen rooli teatterissa on henkilövalinnasta ja sen ajoituksesta päätellen valkopestä Oulun likapyykkiä. Tiedämme jo, mikä hänen linjansa kaupungin tiedotuksessa tulee olemaan: Ei saa antaa pelolle valtaa. Vain rasistit ovat huolestuneita tai suuttuneita. Täällä ei ole mitään nähtävää.

Salmen valinta on läimäys oululaisten kasvoille monella tasolla. Poliittista suhmurointia, johon ollaan läpen kyllästyneitä. Vastuutonta virantäyttöä nimittää kaupungin johtoryhmän henkilöstöä pätevyyden sijaan puoluekirjan perusteella. Vastuutonta veronmaksajien rahojen käyttöä haaskata niitä siihen, että epäpätevä henkilö ajaa poliittista agendaa virkamiehen toimistosta käsin. Kaupunkilaisten älykkyyttä loukkaavaa nimittää monikulttuurin tyrkyttäjä valkopesemään Oulun ongelmia ja rauhoittelemaan aiheesta vihaisia kaupunkilaisia. Suhmuroinneille saa lopun äänestämällä hyvät veljet ulos niin valtuustosta kuin eduskunnastakin.