Tarina Ahmedista - Mikä tekee suomalaisen?

Minäpä kerron teille tarinan, jota seuraa muutama kysymys. 

Ahmed on Turussa asuva Suomen kansalainen. Mallikansalainen hän ei ole. Ahmedin taustalla on monenlaista rötöstelyä: pahoinpitelyjä, raiskauksen yritys ja koko joukko rikkomisia lähestymiskiellolle, johon hänen entinen tyttöystävänsä on turvautunut. Ahmed ei ole mikään lupsakka kaveri. Hän on pahoinpidellyt ja raiskannut puolisoaan liiton alkumetreiltä saakka ja johtaa perhettä tyrannin ottein. Tytär saa häneltä kuulla huorittelut jos vilkaiseekaan kaupassa vaatetusta, joka ei isää miellytä. Ahmed on omasta valinnastaan työtön mutta osaa sukkuloida tukiviidakossa itselleen ja perheelleen kohtalaiset tukirahat. Hän kyllä tietää, ettei hän elä yhteiskuntamme standardien mukaan, mutta ei välitä. Ahmedia ei kiinnosta muuttua muiden mieliksi.

Voidaanko Ahmedia sanoa suomalaiseksi? Arvaan aika hyvin, miten eri ihmistyypit vastaisivat. Vihervasemmistolaisten mielestä kyllä, koska hän on Suomen kansalainen. "Maahanmuuttokriitikoiden" eli kulttuurinationalistien mielestä ei, koska hän ei elä suomalaisen yhteiskunnan sääntöjen ja normien mukaan, vaikka hänellä onkin passi. Etnonationalistien mielestä ei, koska Ahmedin verenperimä ei ole suomalaista.

Aika selkeää kullekin ryhmälle, mutta sekoitetaanpa pakkaa hieman. Entä, jos tarinan päähenkilön nimi onkin Göran? Entäs sitten, jos Ahmedin nimi korvataan Juholla?

Vihervassari pitäytyisi kannassaan: näistä kaikki ovat suomalaisia, mikäli heillä on Suomen passi. Etnonationalistille tilanne olisi edelleen aivan yhtä selkeä: suomalaiseksi synnytään, ja suomalaiseksi syntynyt on suomalainen, vaikka hän olisi kuinka vastenmielinen ihminen. Ulkomaalainen taas ei suomalaiseksi tule hyvällä käytökselläkään.

Mutta kulttuurinationalisti on pulassa. Ahmedin kohdalla hän katsoisi moisen käytöksen integraatiohaluttomuudeksi eli lähtömaasta jääneeksi käytökseksi. Göran olisi jo vaikeampi tapaus. Hän olisi roisto, mutta kuvailtu käytös ei ole ruotsalaiselle kulttuurille ominaista, joten hän ei olisi vieraan maan tapoihin piintynyt omapäinen maahanmuuttaja vaan yksinkertaisesti rikollinen yksilö. Olisiko rötöstelyn vaikutus tällöin sama? Vaikea sanoa, kun en ole kulttuurinationalisti. Heidän aatemaailmansa mukaan Göran ei olisi suomalainen, koska hän ei noudata Suomen sääntöjä, mutta kulttuurinationalisteilla on taipumusta lajitella ihmisiä senkin mukaan, millaisesta maasta he tulevat, ei vain heidän käytöksensä pohjalta.

Juho taas saisi hien mamu-kriitikon otsalle. Jos kansan jäsenyys ei tule verenperimässä vaan tietyt kriteerit omalla toiminnallaan täyttämällä, Juho ei ole suomalainen. Jos sanoo, että tietysti hän on, onhan hän Suomen kansalainen, rikotaan kulttuurinationalismin sääntöjä. Sääntöhän oli, että passi ei vielä tee kenestäkään suomalaista. Voisi myös sanoa, että Juho on syntynyt Suomessa. No niin Ahmedkin voisi olla, tai Göran. Ja he ansaitsisivat kansan jäsenyyden vain käytöksellään. Mikä tekee Juhosta erilaisen? Maalaisjärkikin sen sanoo: verenperimä. Mutta mamu-kriitikon mielestä verenperimällä ei ole väliä, joten mikä hänen mielestään tekee Juhosta erilaisen?

Tällä ajatusleikillä pohjustin varsinaista aihetta eli etnonationalismin yleisyyttä. He ovat harvassa, jotka laskevat itsensä kansallismielisiksi mutta eivät todella koe Juhon olevan eri asia kuin Ahmed, koska Juho on etninen suomalainen ja Ahmed ei ole. Etnonationalismi on toimivaa ja maalaisjärjen mukaista, joten ymmärrettävästi useimmat katsovat verenperimän olevan ratkaisevaa.

Viime päivien PS-nuoriin liittyvän etnonationalismikohun tiimoilta olen törmännyt outoon ilmiöön: etnonationalisteihin, jotka parjaavat etnonationalisteja, koska he eivät jostain käsittämättömästä syystä ymmärrä itsekin olevansa sellaisia. Ja mistäkö tiedän, että nämä ihmiset ovat etnonationalisteja? Heidän omista ulostuloistaan. Eikä tämä rajoitu ihmisiin. Perussuomalaisten maahanmuuttopoliittisessa ohjelmassa puhutaan väestönvaihdosta uhkana, mutta sama puolue harjaa nuorisojärjestönsä väestönvaihdoksen vastustamisesta.

Väestönvaihtohan on etnonationalistinen käsite. Jos se on sinusta järkevä käsite, olet etnonationalisti. Jotta väestö voi vaihtua, on oltava useita väestöjä: se, joka korvataan, ja ne, joilla korvataan. Kulttuuri ja tavat ei ole millään tapaa mielekäs tapa määritellä kansaa tällaisessa yhteydessä. Itse asiassa lopputulos on varsin hullunkurinen, jos kulttuurinationalismin yrittää sovittaa yhteen väestönvaihdon käsitteen kanssa.

Jos kansan jäsenyys määritellään tapojen ja arvojen kautta, sama ihminen voi elinaikanaan olla Suomessa sekä väestönvaihtoa että suomalainen. Ali ja Fatima edustavat väestönvaihtoa eläessään alkuperämaansa tapojen mukaan, mutta he tulevat suomalaisiksi ja siirtyvät siis heihin, joita väestönvaihto Suomessa uhkaa, mikäli he omaksuvat suomalaisia arvoja, hankkivat yhteensopivat tuulipuvut ja arvioivat Linnan Juhlien pukuja. Sitten he voivat suomalaisina murehtia itseään uhkaavaa väestönvaihdosta eli sitä, että heidän lähtömaastaan tulee aleja ja fatimoita, jotka eivät halua yhteensopivia tuulipukuja, ja korvaavat Alin ja Fatiman suomalaiset arvot.

Tämä hullunkurinen konsepti toimii myös suomalaisiin: suomalaisista voisi sen mukaan tulla oman kotimaansa väestönvaihtoa. Koska verenperimä ei määrää kansalaisuutta, mattimeikäläinen voisi muuttua suomalaisesta väestönvaihdoksi vain ryhtymällä käyttäytymään huonosti.

Eiköhän asia tullut selväksi. Etnonationalismi on ainoa käytännössä toimiva ja järkeenkäypä tapa määritellä kansa. Ei ole toimivia esimerkkejä kulttuurinationalistisista valtioista, joissa eri syntyperien ihmiset onnistuisivat ylittämään etniset rajat ja elämään aidosti yksilöinä ja saman kansan jäseninä ilman etnistä klikkiytymistä. Ja jos sinä olet puhunut väestönvaihdosta tai pidät sitä edes mahdollisena käsitteenä, sinäkin olet etnonationalisti.