Näytetään tekstit, joissa on tunniste Antti Rinne. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Antti Rinne. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 23. elokuuta 2017

8 umpityperää selittelyä terrorismista ja maahanmuutosta



Olen surrealistisissa tunnelmissa seurannut valtamedian ja kaiken maailman tutkijoiden asennoitumista Turun terrori-iskuun. Tässä muutamia väitteitä, joihin olen törmännyt sekä niiden herättämiä ajatuksia.

"Turvapaikanhakijat ja maahanmuuttajat auttoivat uhreja ja ajattivat tekijää."

Selvä. Mitä tällä haetaan? Sitäkö, että rajat pitää pitää auki, jotta meillä on turvapaikanhakijoita tappelemassa turvapaikanhakijoita vastaan, kun turvapaikanhakijat sekoavat ja ryhtyvät tappamaan meitä? Tokihan auttajien toimet lieventävät tilannetta, mutta eikö parasta olisi, jos mitään ei olisi päästetty tapahtumaan? Sekin olisi ollut saavutettavissa.

Marokkolaisella ei ole mitään asiaa turvapaikanhakijaksi, ja ongelmia pitäisi osata odottaa, kun kultamunista liki kolmella neljästä on mielenterveysongelmia ja heistä joka kolmas on harkinnut itsemurhaa.

"Ulkomaalaistaustaisiin kohdistuu nyt enemmän rasismia ja vihaa. He joutuvat nyt pelkäämään viharikoksia, koska heidät epäreilusti yhdistetään terrorismiin. Tämä aiheuttaa varsinkin muslimeissa turvattomuuden tunteita." 

No äkkiäkö nuo terrorismin "todelliset uhrit" löytyivät. Entäpä suomalaiset, jotka saavat pelätä puskaraiskauksia, ryöstöjä ja terrori-iskuja? Eivätkö he ole uhreja? Entä suomalaisten turvattomuus järjettömän väkivallan edessä? Tämä kaikki on avoimien rajojen tuottamaa ongelmaa, joka olisi helposti ratkaistavissa rajojen sulkemisella kehitysmaamaahanmuutolta ja tehokkailla palautuksilla. Tänne ei ole mikään pakko tulla viharikoksia pelkäämään.


"Suomessa on aina ollut väkivaltarikoksia. Muistakaa kouluampumiset ja perhesurmat!"

Organisoitu, maailmanlaajuinen väkivallan aalto on täysin eri asia kuin yksittäiset väkivallanteot. Ratkaisevimmat erot ovat toistuvuus ja estettävyys. Meidän keskuudessamme ei ole viiteryhmää, joka uskoisi perhesurmien ideologiaan ja olisi halukas sattumanvaraisia ihmisiä sen nimissä tappamaan. Kenenkään ei niiden vuoksi tarvitse kadulla pelätä. Perhesurma on henkilökohtainen tragedia, jota politiikalla on vaikea estää. Islamistinen terrorismi taas on tiukasti kytköksissä muslimien maahanmuuton määrään ja siten helposti yhteiskuntamme ulkopuolelle eristettävissä.

"Suurin huoli on se, että vihaan reagoidaan vihalla. Poliisin vihapuheyksikkö tutkii kymmentä vihapuherikosta Turun tapahtumiin liittyen."

Ihanko tosi, Juha Sipilä? Joko ollaan siinä pisteessä, että rinnastetaan tuhmanpuhuminen netissä siihen, että ihmiseltä vedetään veitsellä kaulavaltimot auki? Kaikkien vihapuheesta höpisevien olisi syytä hieman miettiä prioriteettejään.

"Euroopassa on aina ollut terrorismia. Nykyaikana on verraten turvallista."

Tottahan toki esim. 1970-1980-luvuilla oli esim. äärivasemmiston terrorismia. On kuitenkin naurettavaa verrata nykytilanneta jo ohi menneeseen, vuosikymmenien takaiseen Euroopan sisäiseen turvallisuusuhkaan. Vertaus tulee tehdä siihen, mikä terrorismin määrä Euroopassa nyt olisi ilman islamisteja. Ennen islamilaisen terrorismin aaltoa terrorismikuolemien määrä oli pitkään hyvin matala, mitä se olisi nytkin ilman muslimien massamaahanmuuton mukanaan tuomia ongelmia.

Poista mielessäsi alla olevasta kuvasta punaiset palkit, niin näet, mitä terrorismin taso nyt olisi ilman islamisteja. Olisiko se 1970-luvun tasoa?


"Onko tuo nyt kumma, että ulkomaalainen saattaa seota, kun Perussuomalaiset ja muut rasistit heitä kiusaavat kaikin tavoin."

Islamilaista terrorismia on eniten siellä, missä on eniten islamisteja. Irakissa, Syyriassa, Nigeriassa, Somaliassa tai Afganistanissa terrorismi on täysin arkipäiväistä. Pelkästään tämän, vielä pitkästi kesken olevan elokuun aikana on tehty ympäri maailmaa reilusti toistasataa terrori-iskua muslimien toimesta.

Kuka siellä Nigeriassa tai Malissa vihapuhuu ja rasisteeraa? Kuka syrjii pommittajia Irakissa? Tällä ongelmalla ei ole mitään tekemistä meidän puheidemme kanssa. Se on islamilaisen maailman ongelma, joka luonnollisesti raahautuu tänne kun päästämme islamilaisen maailman sisään.

"Maahanmuuttovastaisuus ja vastakkainasettelu ovat juuri sitä, mitä terroristit haluavat. Jos tapamme terroristeja, he voittavat."

Ensimmäinen lausunto on SDP:ltä, jälkimmäinen Justin Trudeaulta islamilaiseen terrorismiin liittyen, mutta saman tason retoriikkaa kuullaan täälläkin. Onpa erinomaista, että Antti Rinne tietää terroristeja itseään paremmin, mitä terroristit haluavat. Höpsöt kuvittelevat palvelevansa Allahia, tappavansa vääräuskoisia ja rakentavansa kalifaattia, mutta oikeasti he tietenkin tavoittelevat vain sitä, että Jussi Halla-aho tuhmanpuhuu netissä.

Kiitos SDP tästä tiedosta. Trudeaun kommentti taas on jo huumaavaa tappiomielialaa. Siis se voittaa, joka tapetaan? Mukava tietää, että kun kurkku on auki, oletkin yllättäen voittaja ja tappajasi jostain syystä häviää.

"Terroristit eivät voi olla oikeita muslimeja, koska islam kieltää viattomien tappamisen."

Itse asiassa Koraanissa on toistasataa jaetta, jotka kannustavat sotaan vääräuskoisia vastaan. Ja riippumatta Koraanista väite on tyypillinen No True Scotsman -argumentaatiovirhe. Tätäkin mantraa toistavat sanovat kuitenkin, ettei ole yhtä oikeaa islamia, vaan muslimi voi olla monella tapaa. No miten ISIS-muslimina oleminen ei sitten ole mahdollista? Entäpä jos ryhtyisimme hautaamaan kuolleet terroristit siansontaan ja rankaisisimme vangittuja pekonidieetillä? Eikö kukaan oikeasti sanoisi moista muslimeja loukkaavaksi? Jos terroristit eivät kerran muslimeja ole, väliäkö sillä?

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Kansalaissotakolikko kohauttaa, ihmissalakuljetuskolikko ei

Valokuvan pohjalta tehty kohukolikko.

Suomen Rahapajan julkaistua mainoskuvia Itsenäisyyden vuosikymmenet -juhlarahasarjasta saatiin kohu jo samalle päivälle. Kolikoita nopeasti vilkaisemalla voisi olettaa, että kohun olisi aiheuttanut kolikko, johon on kuvattu isänsä ihmissalakuljetusbisneksessä kuolleen Aylan Kurdin ruumiin kantamista Välimeren rannalla tekstin GLOBAALI OIKEUDENMUKAISUUS säestämänä. Asiahan ei Suomen satavuotisjuhlaan liity mitenkään.

Toisekseen vasemmiston puolelta herää valitusten aalto joka kerta, kun terrori-iskujen uhrien kuvia levitetään. Tällöin sanotaan, että varsinkin lapsivainajien kuvaaminen on mautonta poliittisen agendan edistämistä. Jostain syystä sama periaate ei tietenkään päde silloin, kun sotaa ja vainoa Turkista paenneen miehen lapsen kuvaa levitellään rajat auki -politiikan ajamiseksi. Kyseessä lienee se pahamaineinen eri asia. Se on aina eri asia, kun vasemmisto tai heidän lemmikkinsä tekevät sen.

Kohu kuitenkin heräsi toisesta kolikosta, jossa kuvattiin kansalaissodan aikaista teloitusta. Kuva ei edes ole graafinen: vain miehiä seisomassa - osa aseiden kanssa. Ymmärrettävästi mielipahaa nousi taas Vasemmistoliiton ja SDP:n edustajien riveissä. Vanhojen kommunistien jälkikasvua oleva Vasemmistoliiton Anna Kontula sanoi, että hänestä Suomen historian suurin kansanmurha on outo aihe juhlarahalle. Kansanmurha on terminä varsin virheellinen. Sama kansahan oli sekä tappajina että uhreina puolin ja toisin. Kyse ei ollut kansanmurhasta vaan poliittisten jakolinjojen tuottamasta sisällissodasta.

SDP:n Antti Rinne sanoi juhlarahan henkivän "valkoisen Suomen totuutta". Facebook-päivityksessään Rinne tosin vahingossa sanoi merkittävän totuudenkin: "Tämä menee monen suomalaisen ihon alle siitä syystä, että jokaisella suomalaisella suvulla on vuoden 1918 tapahtumiin suhde." Aivan niin. Jokainen suomalainen on osa suomalaisuuden monituhatvuotista jatkumoa. Kuinka suomalaisia lätkäpaitasomalit tämän Rinteenkin tiedostaman tosiasian pohjalta ovat?

Itsenäisyyden vuosikymmenet -kolikkosarjaa. Oikealla tekstissä mainittu Aylan Kurdi -kolikko.

Rimanalitus tuli tähänkin asiaan kuitenkin valtiovarainministeri Petteri Orpolta. Orpo jää historiaan sisäministerinä, joka nukkui ratissa samalla kun yli 30 000 tulijaa - pitkälti elintasopakolaisia - vyöryi Suomeen vuodessa. Sama ratissa nukkuminen jatkuu kaiketi valtiovarainministeriössäkin, koska Orpo ilmaisi ensin syvän paheksuntansa kolikosta. Orpon mukaan kolikko on mauton ja tulisi vetää pois markkinoilta.

Yksi pikku juttu vaan: Orpo oli itse hyväksynyt juhlarahasarjan allekirjoituksellaan. Hän tajusi asian vasta toimittajien muistuteltua häntä siitä. Sitten paheksunta muuttui selittelyiksi siitä, että Orpo oli luottanut Suomen Rahapajan designiin ja allekirjoittanut paperit sen kummemmin katsomatta. Mitäköhän muuta Orpo on uransa aikana tullut allekirjoittaneeksi kännissä ja läpällä?

Lopulta Orpo ilmoitti peruuttavansa koko rahasarjaa koskevan asiakirjan. Eli muutaman vasemmistopoliitikon lapsellinen valittelu ja uhriutuminen riittää siihen, että lukemattomien muiden huolellinen työ juhlarahojen eteen tehdään yhdellä kynänvedolla tyhjäksi. Kansalta ei missään vaiheessa kysytty, mitä mieltä he asiasta ovat.

Mutta palataanpa kohusta itse kolikkoon. Toki teloitus aiheena on räväkkä, mutta kansalaissota on merkittävä osa Suomen historiaa. Se vasta kyseenalaista toimintaa olisikin, jos ryhtyisimme valikoimaan historian käännekohdiksi vain riittävän poliittisesti korrektit tapahtumat. Ja eikö juuri vasemmiston pitäisi aiheen esille nostamisesta olla tyytyväisiä? Hehän ovat vuosikymmeniä vaatineet noteerausta teloituksille ja vankileirien raakuuksille. Nyt he saivat sen taas uudessa muodossa, mutta valittavat kuitenkin.

On myös olennaista, että emme anna historian leimata itseämme, kuten mainitut vasemmistolaiset tekevät: he kategorisoivat itsensä tietylle puolelle historiallista konfliktia, jonka aikana eivät edes eläneet. Se on aivan yhtä typerää kuin olisi leimata valkoisten jälkikasvua lahtareiksi. Jälkipolvien tehtävä ei ole ottaa vastuuta muiden tekemisistä vaan tuottaa asian loppuunkäsittely ja eheytymistä. Se, että kansalaissotaa ja sen ominaisuuksia ei osata ilman tunneryöppyjä katsoa, osoittaa, että mainitussa tehtävässä on epäonnistuttu.

Kaunaa ja ylitunteellista suhtautumista kantaa nytkin vasemmisto. Heidän on opittava päästämään tästä irti. He eivät ole lahtarien uhreja. Minä en ole lahtari. Aikamme saksalaiset eivät ole kaasuttajia tai ikäiseni juutalaiset uhreja. Valkoiset amerikkalaiset eivät ole orjuuttajia ja mustat orjia. Historian kanssa on päästävä sovintoon. Sovinto ei tarkoita täyttä unohtamista tai virheistä oppimatta jättämistä - ainoastaan sitä, että ihmiset eivät joudu kantamaan tarpeetonta tunteellista ja poliittista lastia, joka perisynnin tavoin kaatuu heidän niskaansa heidän edeltäjiensä tekemisistä.

Emme voi valita kansamme historiaa. Koska emme ole sitä valinneet, ei meidän tule sen suhteen tunteilla suuntaan tai toiseen. On kuitenkin muistettava myös se, että historiamme on meidät tähän pisteeseen tuonut, ja esi-isämme virheistään tai epäonnistumisistaan huolimatta ansaitsevan kiitollisuutta ja noteerauksen aikansa kokemuksille. Juhlaraha muistuttaa niin ajan sankareista kuin sen uhreistakin.