Kansalaissotakolikko kohauttaa, ihmissalakuljetuskolikko ei

Valokuvan pohjalta tehty kohukolikko.

Suomen Rahapajan julkaistua mainoskuvia Itsenäisyyden vuosikymmenet -juhlarahasarjasta saatiin kohu jo samalle päivälle. Kolikoita nopeasti vilkaisemalla voisi olettaa, että kohun olisi aiheuttanut kolikko, johon on kuvattu isänsä ihmissalakuljetusbisneksessä kuolleen Aylan Kurdin ruumiin kantamista Välimeren rannalla tekstin GLOBAALI OIKEUDENMUKAISUUS säestämänä. Asiahan ei Suomen satavuotisjuhlaan liity mitenkään.

Toisekseen vasemmiston puolelta herää valitusten aalto joka kerta, kun terrori-iskujen uhrien kuvia levitetään. Tällöin sanotaan, että varsinkin lapsivainajien kuvaaminen on mautonta poliittisen agendan edistämistä. Jostain syystä sama periaate ei tietenkään päde silloin, kun sotaa ja vainoa Turkista paenneen miehen lapsen kuvaa levitellään rajat auki -politiikan ajamiseksi. Kyseessä lienee se pahamaineinen eri asia. Se on aina eri asia, kun vasemmisto tai heidän lemmikkinsä tekevät sen.

Kohu kuitenkin heräsi toisesta kolikosta, jossa kuvattiin kansalaissodan aikaista teloitusta. Kuva ei edes ole graafinen: vain miehiä seisomassa - osa aseiden kanssa. Ymmärrettävästi mielipahaa nousi taas Vasemmistoliiton ja SDP:n edustajien riveissä. Vanhojen kommunistien jälkikasvua oleva Vasemmistoliiton Anna Kontula sanoi, että hänestä Suomen historian suurin kansanmurha on outo aihe juhlarahalle. Kansanmurha on terminä varsin virheellinen. Sama kansahan oli sekä tappajina että uhreina puolin ja toisin. Kyse ei ollut kansanmurhasta vaan poliittisten jakolinjojen tuottamasta sisällissodasta.

SDP:n Antti Rinne sanoi juhlarahan henkivän "valkoisen Suomen totuutta". Facebook-päivityksessään Rinne tosin vahingossa sanoi merkittävän totuudenkin: "Tämä menee monen suomalaisen ihon alle siitä syystä, että jokaisella suomalaisella suvulla on vuoden 1918 tapahtumiin suhde." Aivan niin. Jokainen suomalainen on osa suomalaisuuden monituhatvuotista jatkumoa. Kuinka suomalaisia lätkäpaitasomalit tämän Rinteenkin tiedostaman tosiasian pohjalta ovat?

Itsenäisyyden vuosikymmenet -kolikkosarjaa. Oikealla tekstissä mainittu Aylan Kurdi -kolikko.

Rimanalitus tuli tähänkin asiaan kuitenkin valtiovarainministeri Petteri Orpolta. Orpo jää historiaan sisäministerinä, joka nukkui ratissa samalla kun yli 30 000 tulijaa - pitkälti elintasopakolaisia - vyöryi Suomeen vuodessa. Sama ratissa nukkuminen jatkuu kaiketi valtiovarainministeriössäkin, koska Orpo ilmaisi ensin syvän paheksuntansa kolikosta. Orpon mukaan kolikko on mauton ja tulisi vetää pois markkinoilta.

Yksi pikku juttu vaan: Orpo oli itse hyväksynyt juhlarahasarjan allekirjoituksellaan. Hän tajusi asian vasta toimittajien muistuteltua häntä siitä. Sitten paheksunta muuttui selittelyiksi siitä, että Orpo oli luottanut Suomen Rahapajan designiin ja allekirjoittanut paperit sen kummemmin katsomatta. Mitäköhän muuta Orpo on uransa aikana tullut allekirjoittaneeksi kännissä ja läpällä?

Lopulta Orpo ilmoitti peruuttavansa koko rahasarjaa koskevan asiakirjan. Eli muutaman vasemmistopoliitikon lapsellinen valittelu ja uhriutuminen riittää siihen, että lukemattomien muiden huolellinen työ juhlarahojen eteen tehdään yhdellä kynänvedolla tyhjäksi. Kansalta ei missään vaiheessa kysytty, mitä mieltä he asiasta ovat.

Mutta palataanpa kohusta itse kolikkoon. Toki teloitus aiheena on räväkkä, mutta kansalaissota on merkittävä osa Suomen historiaa. Se vasta kyseenalaista toimintaa olisikin, jos ryhtyisimme valikoimaan historian käännekohdiksi vain riittävän poliittisesti korrektit tapahtumat. Ja eikö juuri vasemmiston pitäisi aiheen esille nostamisesta olla tyytyväisiä? Hehän ovat vuosikymmeniä vaatineet noteerausta teloituksille ja vankileirien raakuuksille. Nyt he saivat sen taas uudessa muodossa, mutta valittavat kuitenkin.

On myös olennaista, että emme anna historian leimata itseämme, kuten mainitut vasemmistolaiset tekevät: he kategorisoivat itsensä tietylle puolelle historiallista konfliktia, jonka aikana eivät edes eläneet. Se on aivan yhtä typerää kuin olisi leimata valkoisten jälkikasvua lahtareiksi. Jälkipolvien tehtävä ei ole ottaa vastuuta muiden tekemisistä vaan tuottaa asian loppuunkäsittely ja eheytymistä. Se, että kansalaissotaa ja sen ominaisuuksia ei osata ilman tunneryöppyjä katsoa, osoittaa, että mainitussa tehtävässä on epäonnistuttu.

Kaunaa ja ylitunteellista suhtautumista kantaa nytkin vasemmisto. Heidän on opittava päästämään tästä irti. He eivät ole lahtarien uhreja. Minä en ole lahtari. Aikamme saksalaiset eivät ole kaasuttajia tai ikäiseni juutalaiset uhreja. Valkoiset amerikkalaiset eivät ole orjuuttajia ja mustat orjia. Historian kanssa on päästävä sovintoon. Sovinto ei tarkoita täyttä unohtamista tai virheistä oppimatta jättämistä - ainoastaan sitä, että ihmiset eivät joudu kantamaan tarpeetonta tunteellista ja poliittista lastia, joka perisynnin tavoin kaatuu heidän niskaansa heidän edeltäjiensä tekemisistä.

Emme voi valita kansamme historiaa. Koska emme ole sitä valinneet, ei meidän tule sen suhteen tunteilla suuntaan tai toiseen. On kuitenkin muistettava myös se, että historiamme on meidät tähän pisteeseen tuonut, ja esi-isämme virheistään tai epäonnistumisistaan huolimatta ansaitsevan kiitollisuutta ja noteerauksen aikansa kokemuksille. Juhlaraha muistuttaa niin ajan sankareista kuin sen uhreistakin.

Joukkohukkumisia aiheuttavaa meripelastusta

Jussi Halla-aho ja Junes Lokka Helsingin Narinkkatorilla "Jotain Rajaa" -tapahtumassa.
(kuva: Jani Salomaa)

Euroopassa kauhistellaan Välimerellä hukkuneita afrikkalaisia mutta toisaalla on maa, joka on onnistunut massahukkumiset välttämään: Australia. 

Australia teki sen välittämällä laajalla kampanjoinnilla selvän viestin: tänne ei kannata tulla. Turvapaikanhakijoita ei päästetä suoraan Australian rajojen sisään odottamaan asiansa käsittelyä, vaan heidät majoitetaan esim. Naurulla oleviin keskuksiin. Hukkumisongelma oli ratkaistu.

Eurooppa ei tästä ymmärrä ottaa opikseen vaan noudattaa päinvastaista ajatusmallia: houkutellaan ihmisiä tänne ottamalla heidät suoraan rajojen sisäpuolelle ja noudetaan Välimerelle onnettomissa paateissa lähteneet EU:n rajojen sisään, vaikka tulokkaat olisivat huomattavasti lähempänä Libyan rannikkoa kuin Italian.

Luonnollisesti hukkumisia sitten tulee. 

Kun Välimerelle lähtemisestä tehdään kannattavaa ja meripelastuksella mahdollistetaan se, että jopa ei-merikelpoisilla aluksilla Afrikasta lähtevät voivat päästä perille, tulee ihmisvirta Afrikasta jatkumaan. EU ajaa itsensä loputtomaan suohon, jossa meritaksipalvelua joudutaan jatkamaan hamaan tulevaisuuteen, koska kannustimia matkaan lähtöön ylläpidetään samalla kun pintapuolisesti neuvotaan, että älkää nyt vaarantako henkeänne tänne lähtemällä.

Aylan Kurdin tapaus oli malliesimerkki kannustimien tuhovoimasta. Hänen perheensä oli asunut turvallisesti Turkissa jo pitkään, mutta isää houkutti länsimaiden tarjoama ilmainen hammashoito, joten hän keksi yrittää päästä Kanadaan. Isä rahoitti matkaansa toimimalla samalla ihmissalakuljettajana. Pieni poika hukkui matkalla, ja isä yritti valehdella tapahtumien kulusta väittäen, että hän ei ollut veneen kuljettaja.

Inhimillisempi pakolaispolitiikka ei kuolemaa olisi estänyt, koska perhe ei ollut pakolaisia. He tulivat Turkista - eivät sota-alueelta. Kannustimien poisto taas olisi pojan hukkumisen estänyt, koska isä ei silloin olisi Kreikkaan yrittänyt lähteä. Asia on äärimmäisen yksinkertainen.

Nyt europarlamentaarikko Jussi Halla-aho yrittää rajoittaa Välimeren uhrilukua tekemällä esityksen, joka sanktioisi kansalaisjärjestöjen tekemän meripelastuksen. Ilman meripelastusoperaatioita ihmiset eivät Afrikasta lähtisi veneenräppänöillä, joiden he itsekin tietävät olevan merimatkustukseen sopimattomia, koska uskoa siihen, että EU:n väki tulee hakemaan, ei olisi. Tämäkin asia on äärimmäisen yksinkertainen.

Kuitenkin suomalainen media reagoi Halla-ahon esitykseen vetämällä haastatteluihin milloin mitäkin ihmisoikeustaistelijoita, jotka kauhistelevat Halla-ahon esitystä epäinhimillisenä. Nämä päivystävät dosentit hokevat, että pitäähän ne ihmiset pelastaa, kun ne hädässä ovat. Kukaan heistä ei halua puhua siitä, miksi nämä ihmiset merihätään alun alkaen joutuivat.

Ei heitä Libyassa kukaan vainoa. Usein ei kotimaissakaan, koska tulijat tulevat usein Saharan eteläpuolisen Afrikan maista, joissa ei mitään sotaa ole. He eivät pakene henkensä edestä vaan paremman elintason toivossa, ja niin pitkään kuin parempi elintaso on täällä heille tarjolla ja EU-maat hakevat tulijoita mereltä rajojen sisään, hukkumisetkin jatkuvat.

Suomessakin tietyt tahot ovat vaatineet pakolaisille "turvallisia reittejä" väittäen niiden ehkäisevän hukkumisia. Ajatus on kuolleena syntynyt.

• Jos turvallisia reittejä tehdään esim. syyrialaisille ja muille sota-alueilla eläville, jatkavat rauhallisilta alueilta tulevat Välimeren ylityksiä veneillä, koska elintasopakolaisille ei turvallisia reittejä ole käytössä. Hukkumiset siis jatkuisivat samaan tahtiin, koska vain pieni osa tulijoista on edes peräisin sota-alueilta.

• Hukkumiset siis estettäisiin vain tekemällä turvallisia reittejä kaikille Eurooppaan haluaville. Se olisi siis täysi rajavalvonnan poisto ja hallitsematonta maahanmuuttoa, joka nopeasti romuttaisi Euroopan. Miljoonat kehitysmaalaiset haluavat Eurooppaan, mutta Eurooppa ei heidän tuloaan kestäisi taloudellisesti, sosiaalisesti eikä kulttuurillisesti.

Joten maahanmuuttokriittisten ratkaisu on ainoa inhimillinen ratkaisu. Ainoa keino saada hukkumisille loppu on lopettaa järjestelmät, jotka tekevät Eurooppaan yrittämisestä kannattavaa, sekä meripelastus, joka tekee Eurooppaan pääsystä helpompaa. Vasemmiston kauniit puheet eivät ole estäneet yhtään uhria - itse asiassa Refugees Welcome -politiikka on ne saanut aikaan. Halla-ahon esitys on sitä aidosti inhimillistä ja empaattista toimintaa.