Sure, unohda, toista.

Sureminen on uusi länsimainen joukkueurheilu. Järkytytään, surraan, unohdetaan ja toivotaan, että
saisi edes muutaman kuukauden normaalia elämää välissä.

Terrori-iskujen jälkeisiin uutisotsikoihin ja somekeskusteluihin tiivistyy jotain hyvin olennaista länsimaisten selkärangattomuudesta taistelussa islamisteja vastaan. Iltalehti kertoo, että presidentti Sauli Niinistö tuomitsee jyrkästi terrori-iskut. No mitä muutakaan? Poliitikkojen selkärangattomuuden mahdollistaa tietysti media, joka vain hymyssä suin julkaisee typerimmätkin latteudet kysymättä, mitä oikeasti aiotaan surunvalittelujen ohella tehdä.

 Jo nyt Twitterissä trendaa #PrayForNice, jonka voimin hyveliputtajat voivat taas aloittaa uuden kierroksen tässä kieroutuneessa kehässä, jota länsimaat islamistien kanssa kiertävät. Hashtagit, profiilikuvafiltterit ja poliittikkojen synteettistä myötätuntoa uhkuvat somepostaukset eivät ole tarvittuja. Kukaan ei pyydä niitä, niistä ei ole mitään hyötyä. Kuitenkin tämä haaskalintujen joukko on aina paikalla valmiina solidaarisuuteen, jonka voimalla on mukava näyttää kavereille, kuinka hyvä ihminen sinä olet, koska sinä todella välität.

Kaikki tämä on melua, jonka alle hukkuu se olennainen, aidon myötätunnon keskustelu. Kuten Raheem Kassam sanoi Breitbartissa tänään, ei ole solidaarisuutta katsella sivusta raiskausta ja twiittailla myötätunnosta uhria kohtaan. Aito sympatia ja solidaarisuus ei elä sometrendien listalla tai iltapäivälehtien otsikoissa vaan tässä todellisuudessa.

Tuntuu käsittämättömältä, että tuon joutuu edes sanomaan, mutta sellainen on mentaliteetti nykyisin. Länsimainen hyveliputtaja twiittaa "rakkaus voittaa vihan" ja kokee suurta itsetyytyväisyyttä osallistuttuaan taisteluun ISIStä vastaan. Jos heiltä kysyy selitystä sille, miten heidän kampanjointinsa materialisoituu oikeaan elämään ja ISISin tappioksi, he loukkaantuvat, kuin olisi syvästi epäkohteliasta kyseenalaistaa heidän hyveliputuksensa merkityksellisyys.

Törkein piirre näissä hyveliputtajissa on, että he kehtaavat mustamaalata itseään myötätuntoisemmat tunteettomiksi julmureiksi. Jos ei osallistu teennäisen solidaarisuuden tanssiin ja kannusta muita, on paha ihminen, koska nämä ihmiset mittaavat hyvyyttä postattujen itkuhymiöiden määrässä. 

Syy tälle haukkumiselle on tietenkin motiiveissa: hyveliputtajat nimenomaan haluavat tuntea itsensä hyviksi ihmisiksi. Ei se ole kivaa kun on aamun somettanut rukous-emojien ja Googlen avulla löydettyjen surusitaattien voimin, ja sitten joku tulee pilaamaan hyveliputuksen sanomalla, että et sinä oikeasti tee mitään hyvää. Omat tunteet ovat uhreja tärkeämmät hyveliputtajille.

Sama näkyy politiikan maailmassa. Trump kerää paheksuntaa poliitikkotovereiltaan, koska hänen pragmaattisuutensa korostaa muiden poliitikkojen tyhjää sanahelinää. Trump saa muut näyttämään huonolta, koska hän ehdottaa oikeita käytännön toimia. Tämä käytännöllisyys halutaan karistaa, joten muut poliitikot ja vasemmistomedia kirjoittavat joka terrori-iskun jälkeen enemmän järkyttyneitä juttuja Trumpin twiiteistä kuin itse terrori-iskusta. 

Jos johtajamme olisivat palokunta, he olisivat ryhmä voivottelevia vätyksiä kertomassa palavan talon omistajalle, että ei saa antaa pelolle valtaa. Samaan aikaan Trump yrittää keriä letkuja auki, ja sekös vätyksiä harmittaa, koska se luo heillekin paineen tehdä jotain.

Jos tuntee aidosti myötätuntoa uhreja kohtaan, silloin haluaa tietenkin estää uusien uhrien syntymisen. Aitoa myötätuntoa kokeva tekee parhaansa, ei sitä, mikä on helppoa. Me emme voi koskaan selviytyä ja voittaa, jos vastaamme luoteihin, räjähdyksiin ja yliajoihin emojeilla ja latteuksilla. Lopettakaa se lässytys ja osoittakaa kerrankin aitoa myötätuntoa vaatimalla käytännön toimenpiteitä tulevien uhrien syntymisen estämiseksi.

Sauli vastaan talvisodan pasifistit

Valtiopäivien avajaispuheessa presidentti Niinistö teki rohkean kannanoton Eurooppaa kohdanneesta maahanmuuttokriisistä. Menemättä äärimmäisyyksiin tai hysterianlietsontaan hän totesi ilmiselvän asian: Eurooppa ei kestä tämän mittakaavan kansainvaelluksen jatkumista. Niinistö otti kansaa myös kansan kahtiajakautumiseen maahanmuuttoaiheen suhteen sekä viittasi kansainvälisiin sopimuksiin, jotka luotiin täysin erilaisessa maailmantilanteessa. Hän suuntasi myös vaivihkaista kritiikkiä koko turvapaikkajärjestelmää kohtaan.

Niinistö olisi voinut valita paljon helpommankin tien. Useimmat poliitikot tyytyvät suoltamaan mukavia latteuksia, joilla on hyvin vähän tekemistä käytännön tilanteen kanssa. Niinistö olisi voinut valita hyveliputuksen tien eli puhua hädänalaisten auttamisesta, rasismin vastustamisesta ja länsimaisista arvoista sanomatta yhtään mitään.  Niinistö kuitenkin osoitti todelliselta arvojohtajalta vaadittua moraalista selkärankaa ja otti kantaa todelliseen tilanteeseen, todellisiin ongelmiin.

Eipä kuitenkaan mennyt kauaa, kun hyveliputtajat ilmaantuivat haaskalle.
Kansanedustaja Nazima Razmyar sanoi: “Olisin odottanut häneltä arvojohtajana tilannetta rauhoittavaa ja stabilisoivaa lähestymistapaa. Mutta hän teki tässä kovan arvovalinnan.”

Demaripuhemies Heinäluoma taas totesi: "Se oli normaaliakin synkempi. Ja se, että hänellä oli niin kriittinen kanta kansainvälisiin sopimuksiin. Pienenä maana Suomelle on ollut tärkeää, että tehdään niin kuin sanotaan. En ole ihan varma, kannattaako Suomen lähteä hakemaan ratkaisua tästä puolesta."

Ja vasemmistoliiton lausuntoautomaatti Li Andersson taas sanoi: "Mitä tulee kansainvälisoikeudellisiin velvoitteisiin, surullisin mielin kuuntelin sitä. Vaikeina aikoina on tärkeää, että pidetään kiinni eurooppalaisista perusoikeuksista."

Nuo lausunnot ovat vertaansa vailla olevia esimerkkejä poliitikkojen itseäänpalvelevasta hyveliputuksesta. Huomionarvoista on, ettei kukaan heistä kiistä Niinistön toteamusta siitä, että tällainen kehitys olisi Suomelle kestämätöntä. He tietävät sen ikävän seikan olevan totta, joten jättävät sen huomiotta. Heistä yksikään ei myöskään tarjoa ratkaisuja. On helppo valittaa jonkun muun ajatuksista jos ei itse tarvitse nostaa omia ajatuksia pöydälle. 

Hyveliputtaja on valta-asemansa väärinkäyttäjä. Kyllä nämäkin henkilöt tietävät Suomen romahtavan jos muuttoliike jatkuu. He tietävät Niinistön olevan oikeassa siitä, että kansainvälisiä sopimuksia ei välttämättä luotu tällaista tilannetta ajatellen. He tietävät useimpien maahantulijoiden olevan ekonomisia siirtolaisia. Mutta se ei ole heille prioriteetti: heille on tärkeintä näyttää hyvältä. He voisivat Niinistön tavoin valita vaikeamman tien ja rehellisesti puhua tilanteesta mutta mieluummin käyttävät julkisen asemansa henkilökohtaisten moraalipisteiden keruuseen.

Hyveliputus ongelmaa väistelemällä on pelkurimaista ja rinnastaisin sen sodanvastustukseen vääjäämättömän sodan kynnyksellä. Razmyar, Andersson ja Heinäluoma ovat kuin pasifisteja Talvisodan alkaessa. He valitsevat helpon tien: sanovat vastustavansa sotaa, vaikka tietävät, että ilman sitä maa menee raunioiksi. He luottavat siihen, että joku muu tekee likaisen työn.  Jonkun on nytkin tehtävä "likainen työ": ne muutokset, joilla Suomen tulevaisuus turvataan. Razmyar, Andersson ja Heinäluoma eivät vaan halua sitä roolia ottaa, koska moraalipisteiden keruu on helpompaa.

Sauli osoitti puheellaan luonnetta, jota tältä kolmikolta ei koskaan tule löytymään.

Kiitos Sauli, sinä harvinainen, moraalisen
selkärangan omaava poliitikko.