Tosielämän idioluutio

Kuva Idioluutio-elokuvasta. 

Yksi eilisillan elokuvista oli komedia Idioluutio (Idiocracy), johon usein viitataan myös vitsaillen yhteiskunnan kehityksestä puhuttaessa. Elokuvan juoni menee siis niin, että ihmiskunnan älykkyysosamäärä alkoi laskea tasaisesti, ja lopulta syntyi idioottien kansa, joka ei pystynyt huolehtimaan edes omista perustarpeistaan. Meidän aikanamme syväjäädytetty mies löydetään, ja tämä täysin keskinkertainen tapaus päätyy olemaan tulevaisuuden maailman älykkäin mies, joka yrittää pelastaa tyhmän kansan.

Evoluutio on ihmisen suhteen toiminut samoin, kuin kaikkien muidenkin lajien kanssa: yksilöt, joilla on hyödyllisiä ominaisuuksia, kuten älykkyyttä, hyviä ruumiillisia ominaisuuksia tai taitoja, selviävät ja tuottavat jälkeläisiä. Huonommin ympäristöönsä sopivat yksilöt eivät lisäänny yhtä tehokkaasti, koska he kuolevat pois. Näin positiiviset piirteet jalostuvat, huonot karsiutuvat pois. 

Vahvimman selviytyminen on ihmisen kohdalla jo lajimme aamunkoitosta saakka tarkoittanut oikeasti älykkäimmän selviytymistä. Ruoan ja suojan hankinta sekä esim. talvikausiin varautuminen ovat vaatineet älykkyyttä, kärsivällisyyttä, organisointikykyä sekä kykyä pidättyä välittömän tyydytyksen hakemisesta. Ne ovat varsinkin pohjoisten kansojen jalostuneet ominaisuudet.

Jokin kuitenkin muuttui: enää eivät älykkäimmät lisäänny eniten, itse asiassa he lisääntyvät liian vähän edes ylläpitääkseen populaationsa kokoa Euroopassa. Japanissa kärsitään vakavasta eläkepommin uhasta, Kiinassa noudatetaan yhden lapsen politiikkaa. Maailman fiksuimmat kansat: europidit ja itä-aasialaiset, taistelevat evoluutiota vastaan eivätkä suostu enää tunnustamaan, että me emme ole genetiikan ja evoluution ulottumattomissa.

Samaan aikaan ihmiset, jotka eivät edes saa tuotettua toimivaa yhteiskuntaa, lisääntyvät holtittomasti. Länsimaiset pahentavat ongelmaa ruoka-avulla. Halutaan auttaa suurisilmäistä kehitysmaan lasta ajattelematta, että lapsesta kasvaa vielä nuori nainen, joka täysi-ikäisyyteen mennessä ehtii putkauttaa neljä-viisi uutta, nälkäistä lasta.

Maailmankartta syntyvyyden mukaan. Kehittyneiden maiden väestönkasvu on jo negatiivista,
kehitysmaissa syntyvyys on räjähtänyt käsiin.

Maailmankartta keskimääräisen älykkyyden mukaan taas näkyy alla. Kun vertaa näitä kahta karttaa keskenään, alkaa idioluution todellisuus hahmottua. Ainoa kohtuullisen syntyvyyden omaava korkean älykkyden kansa ovat  mongolit.

Sama ongelma näkyy verratessa syntyvyyttä bruttokansantuotteeseen: ne kansat, joilla on vähiten kykyä huolehtia jälkikasvustaan ja tuottaa heille menestyvä yhteiskunta, lisääntyvät eniten.

Ja ne eivät ole vain köyhät kansat, jotka kasvavat merkittävästi. Kyseessä ovat myös arvoiltaan kehittymättömät yhteiskunnat, joissa ihmisoikeudet ovat pitkälti tuntematon käsite ja raakuudet sekä naisten sorto arkipäivää, kuten näkyy globaalia rauhan indeksiä ja raiskauksien yleisyyttä kuvaavissa kartoissa alla.

Kaikki, mikä on kivaa yksilöstä, ei välttämättä ole yhteisölle tai ihmiskunnalle hyväksi. Ehkäisytuotteet, naisten korkeakoulutus ja taloudellinen itsenäisyys toivat naisille mukavuutta ja vaihtoehtoja, mutta tuottivat demografisen talven, länsimaisten kansojen vääjäämättömän kutistumisen.

Ilmiöstä näkee myös sen, että se, mitä ihminen haluaa, ei aina ole se, mitä hän tarvitsee. Avioerojen määrä on kasvanut, avioliittojen määrä vähentynyt ja naiset ovat onnettomampia kuin he olivat 1950-luvulla* 

Ongelma ei ole pelkästään avioerojen yleistyminen vaan myös naimisiinmenoiän nousu. Naisiin iskostetaan lehdissä ja tv:ssä unelma "supernaiseudesta", jossa hankitaan korkeakoulututkinto, menestyksekäs ura ja siinä sivussa pyöräytetään kauniit lapset ja täydellinen koti. Tavoite on mahdoton, koska samaa sekuntia ei voi käyttää töihin ja lapsiin, joten se vain stressaa naisia. Lapsentekoiän nousu laskee luonnollisesti mahdollisten hankittavien lasten määrää ja lisää lasten syntymävikoja.

Kuva Tilastokeskuksen sivuilta.

Euroopassa väestönkasvu muodostuu pitkälti maahanmuutosta. Alla olevassa tilastossa näkyy joidenkin EU-maiden väestönkasvun (population growth) aiheuttajat. Kasvu ei tule eurooppalaista ÄO-keskiarvoa edustavista vauvoista (natural change), vaan 20-35 pistettä heikomman keskiarvon omaavista maahanmuuttajista (net migration). Saksan oma väestö olisi kutistunut, mutta maahanmuuttajat toivat väestönkasvua, samoin kuin EU:ssa ylipäänsä.

Ihmiset ovat monin tavoin poikkeuksellinen laji, mutta me emme ole perimämme yläpuolella. Geenit määräävät leijonanosan ihmisen lopullisesta älykkyydestä, ja vain pieni osa muodostuu ympäristön vaikutteista, kuten kotona tarjotuista virikkeistä. Geenejään ei pääse karkuun, ja se on hyväksyttävä. 

Vuoteen 2050 mennessä maapallon väestön arvioidaan nousevan lähelle 10 miljardia. Se tarkoittaa n. 2,5 miljardia uutta ihmistä maapallolla, ja he eivät tule olemaan eurooppalaisia ja itä-aasialaisia vaan pääosin Afrikan ja Lähi-Idän kansaa. Parhaat älylliset keskiarvot omaavien kansojen osuus maapallon väestöstä siis supistuu kehitysmaiden väestöräjähdyksen jatkuessa, mikä taas heikentää ihmiskunnan geenipoolia kokonaisuudessaan. Olemme saaneet aikaan täysin luonnon lakien vastaisen tilanteen, joissa selviytymiskykyisimmät lisääntyvät kaikista vähiten,

Tutkimuksissa on havaittu älykkyyden noudattavan samoja periytymissääntöjä kuin useimmat määrälliset ominaisuudet: kahden eritasoisen yksilön lisääntyessä jälkeläisen perimä edustaa vanhempien keskiarvoa. Valkoisten lasten keskiarvoksi havaittiin 106, mustien 89, ja kaksirotuisten tulos päätyi niiden välille pisteisiin 99.

Älykkyys on siis elävä ominaisuus: se ei ole vakio kaikkien kansojen kesken, eikä se ole itsestään säilyvä. Sen säilyttäminen vaatii sitä, että hyvien geenien kantajat lisääntyvät paljon ja muiden hyvien geenien kantajien kanssa. Älykkyyden säilyttäminen taas on välttämättömyys sivistyneen, järjestäytyneen yhteiskunnan ylläpitämiseen ja kehityksen takaamiseen. Edes muutamat huippuyksilöt eivät voi pelastaa kansaansa, jos ympäröivä enemmistö on sen verran tyhmää, ettei se voi poikkeusyksilöille tarjota puitteita kehitykseen ja potentiaalinsa täyttämiseen.

Tiedän, kuinka rajulta ja julmalta se kuulostaa, mutta idioluutio on tilastollinen totuus. Huonon keskimääräisen ÄO:n omaavat lisääntyvät, hyvän eivät. Kuten kaikki geenipoolin laaja-alainen muutos, on tämäkin tietysti hidas muutos, jonka vaikutukset eivät huomenna näy, mutta kestävän kehityksen nimissä se on otettava huomioon, jos haluamme säilyttää yhteiskuntamme elinkelpoisena myös jälkipolville.

*Tutkimustyö: The Paradox of Declining Female Happiness