Näytetään tekstit, joissa on tunniste rasismin vastainen peruskirja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rasismin vastainen peruskirja. Näytä kaikki tekstit

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Miksi en allekirjoittaisi rasismin vastaista sitoumusta - eikä muidenkaan pitäisi


Kuntavaalien alla tietty kansalaisjärjestöjen siipi on aloittanut tutun ulinan rasismin vastustukseen sitoutumisesta, jota kaikilta kuntavaaliehdokkailta odotetaan. Yleensä rasismin vastaisella sitoumuksella tarkoitetaan Euroopan poliittisten puolueiden peruskirjaa rasismista vapaan yhteiskunnan puolesta. Ehdokkaiden moraalinen hyveellisyys yritetään sitoa siihen, sitoutuvatko he peruskirjaan vai eivät.

Tässä syyni sille, miksi en nyt tai koskaan peruskirjan sisältöön sitoutuisi:

1. Peruskirja vaatii ikävistä totuuksista vaikenemista. Tarkoittamani kohta menee näin:

Kieltäydyn näyttämästä, julkaisemasta tai levittämästä näkemyksiä, jotka herättävät tai lietsovat tai joiden voi perustellusti odottaa herättävän tai lietsovan ennakkoluuloja, vihamielisyyttä tai kahtiajakoa eri etnisten tai kansallisten tai uskonnollisten ryhmien kesken sekä puutun kaikenlaiseen rasistiseen käyttäytymiseen ja rasistisiin mielipiteisiin.
Eli totuudenmukaista tietoa tai näkemystäkään ei saisi levittää, mikäli se voi asettaa tietyn ryhmän huonoon valoon. En koskaan sitoutuisi minkäänlaiseen totuudenmukaisuutta rajoittavaan asiakirjaan - en tähänkään.

2. En halua tukea rasismihypetystä ja sen varjolla tehtävää vastakkainasettelua

Rasismi ei minkään mittapuun mukaan ole kärkikastissa, kun puhutaan Suomen ja suomalaisten vakavimmista ongelmista. Moinen käsitys perustuu yksinomaan mediarummutukseen, jossa rasismista on valittu lemmikkiaihe. Aivan yhtä hyvin puolueet voisivat sitoutua ikäsyrjinnän vastustukseen, roskaamisen vastustukseen tai naapurien kyräilyn vastustukseen. Rasismi on jo valmiiksi paisuteltu ongelmana täysin ulos mittasuhteistaan, ja sen nostaminen muiden marginaaliongelmien joukosta peruskirjan aiheeksi on saman suhteettomuuden ruokkimista.

Rasismihypetyksen myötä myös rotujen vastakkainasettelu on noussut uuteen huippuunsa. Varsinkin Yhdysvalloissa - koko trendin lähtömaassa, ovat rotujen väliset jännitteet suuremmat kuin kymmeniin vuosiin. Suvaitsevaiston rotupakkomielle tuottaa rasistisemman, kahtiajakautuneemman yhteiskunnan.

3.  En halua osallistua rasismihypetyksellä tapahtuvaan moraalisäteilyyn

Kuka oikeasti tykkää rasismista? Epäilisin, että on äärimmäisen harvinaista pitää rotukollektivismia järkevänä ajatuksena. Rasismista irtisanoutumisessa ei siis ole mitään moraalisäteilyn sijaa, koska kaikki muut ovat jo valmiiksi samaa mieltä. Silti hypetystä käytetään oman hyveellisyyden esittelyyn. Jos se, että et ole rotukollektivisti, on mielestäsi moraalisäteilyn väärti hyve, sinulla on päässä vikaa.

4. En ole kiinnostunut tukemaan vasemmiston luomaa keskustelun viitekehystä

Koko rasismikeskustelu on luotu harhautukseksi vasemmistolle ikävämpien puheenaiheiden välttelyyn. Kun joku ottaa esille monikulttuurifantasian epäonnistumiseen viittaavia seikkoja, rasismikortti lentää. Rasismin vastaisuuteen sitoutuminen on kävelemistä suoraan tähän ansaan ja sen tekemällä annat poliittisten vastustajiesi päättää, mistä sinä puhut ja mitä sinä teet.

5. Rasismin vastainen peruskirja tukee valkoista syyllisyyttä

Valkoiset länsimaiset ovat rasismi-termin lanseeranneet ja ovat käytännössä maailman ainoa kansa, joka moisesta on edes kiinnostunut. Silti heihin lähtökohtaisesti suhtaudutaan pahoina rasisteina, joiden on jatkuvasti anteeksipyydeltävä olemassaoloaan, historiaansa ja kulttuuriaan sekä vakuuteltava vapauttaan rasismin paheesta. Kun suostut mukaan vakuutteluun, tunnustat samalla sen premissin oikeaksi, että jokaisen valkoisen velvollisuus on rasismivapauttaan todistella. Mikään muu kansa ei suhtaudu moisella itseinholla ja syyllisyydellä omaan olemassaoloonsa, eikä meidänkään tulisi.