Miksi kukaan kannattaa turvapaikkajärjestelmää?

Maailmassa on yli miljardi sodassa tai äärimmäisessä köyhyydessä elävää.
Onko ratkaisu vain tyhjentää maat ja ottaa kansat länsimaihin? 

Olen jatkuvasti ihmetellyt sitä, miksi suvaitsevaisto niin raivokkaasti puolustaa turvapaikkajärjestelmää. He siis väittävät, että he haluavat auttaa kärsiviä pakolaisia ja pahimmin hädänalaisia. Kuitenkin he menevät vaistomaisesti puolustuskannalle kun turvapaikkakarusellia kritisoidaan. Milloin auttamisesta tuli heille synonyymi turvapaikkajärjestelmän kanssa?

Jos joku todella haluaa auttaa hädänalaisia ja osoittaa resurssit hyödyllisiin kohteisiin, hänen täytyy olla nykymuotoista turvapaikka- ja sosiaaliturvajärjestelmää vastaan. Ongelmat voi tiivistää hyvin seuraavilla kysymyksillä:

1. Onko paras auttaa sattumanvaraisia ihmisiä vai niitä, jotka apua tarvitsevat?
2. Onko parempi auttaa yhtä vai kymmentä ihmistä?
3. Onko parempi suojella naisten turvallisuutta vai vaarantaa se?
4. Pitäisikö pakolaisten sopeutuminen tehdä mahdollisimman helpoksi?
5. Onko parempi auttaa vahingoittamalla meidän maatamme vai vahingoittamatta sitä?

Turvapaikkajärjestelmä luotiin toisinajattelijoita ja muita yksittäistapauksia varten, ei massaliikuntoja ajatellen. Järjestelmä on kieroutunutta pseudoauttamista: apu ei mene eniten tarvitseville vaan niille, joilla on tuhansia euroja maksaa ihmiskauppialle, fyysistä kuntoa matkaan ja riittävää häikäilemättömyyttä ja röyhkeyttä jatkaa turvallisten maiden rajojen ylittämistä yksi toisensa jälkeen, kunnes he saapuvat Suomeen.

Yhden pakolaisen sijoittaminen lähialueelle vuodeksi maksaa YK:n tietojen mukaan 945 euroa.  Viime vuonna tulijan välittömien kulujen hinnaksi tuli hieman yli  20 000 euroa/henkilö. Se on siis peruskustannusten taso, ei sisällä kotoutustoimia, hakemuksen käsittelyyn ja valituksiin kuluvia resursseja tai harrasteluja. Migrin lukujen mukaan turvapaikanhakija voi maksaa jopa 443 euroa/vrk, eli 161 695 euroa vuodessa.

Yhden tulijan hinnalla sijoitettaisiin siis minimissään 21 ihmistä lähialueille, korkeimmillan jopa satoja. Miksi auttaa 32 000 ekonomista siirtolaista vuodessa, kun rahalla voisi auttaa vähintään puolta miljoonaa, jopa miljoonaa todellista pakolaista lähialueilla? Miten voisi inhimillisesti ja moraalisesti perustella pienemmän ihmismäärän auttamisen ja todellisten pakolaisten huomiotta jättämisen?

Lähialueille sijoittaminen ei olisi inhimillisin ratkaisu vain pakolaisille vaan myös meille. Meillä olisi nyt satoja tyttöjä ja naisia, jotka eivät olisi joutuneet seksuaalirikosten uhriksi. Poliisimme resurssit eivät kuluisi vokeissa ramppaamiseen, eivätkä Supon resurssit ulkomaalaistaistelijoiden kyttäämiseen. Monelta pahalta olisi säästytty, rahaa olisi mennyt saman verran ja useampia ihmisiä olisi tullut autetuksi. On vaikea keksiä mitään järkiperäistä argumenttia, jolla tuota voisi vastustaa.

Integroituminen onnistuu parhaiten ympäristössä, joka on mahdollisimman samanlainen kuin kotimaan olot. Siksi suomalaiset ovat integroituneet hyvin Ruotsiin, mutta kehitysmaista tulevat muodostavat ongelmaisia, väkivaltaisia ghettoja, jotka ajavat paljon pakolaisia omaavien kaupunkien talouden valtionavun varaan. Monenlaisia kauheuksia selitellään kulttuurieroilla.

Miksi alkaa tähän? Pakolaisten sopeutuminen ja uuden elämän rakentaminen olisi paljon helpompaa kotiseudun lähialueilla, jossa kieli, kulttuuri, uskonto ja etnisyys ovat tutumpia. Töihin pääsykin on helpompaa alueella, jossa koulutuksen standardit ja kielten osaamisvaatimukset vastaavat lähtömaan tasoa. Pakolaisten olisi paljon helpompi jatkaa elämäänsä lähialueilla.

Meidän ei tarvitse hankkia maahamme Malmön Rosengårdin tai Tukholman Rinkebyn kaltaisia kamalia paikkoja auttaaksemme. Ja on ihan turha yrittää väittää, että ghettoutuminen olisi kotoutustoimilla vältettävissä. Mikään kotoutustoimi ei ole ihmisen perusvaistoja, kuten ryhmävalintaa, vahvempi. Ihminen hakeutuu aina itsensä kaltaisten keskuuteen, se on vain luonnollista. Mamu-naapurustoista myös tulee vääjäämättä heikommin pärjääviä.

Tulijat ovat ihmisiä, jotka eivät kotimaassaan ole kokeneet tarpeelliseksi tuottaa demokraattista yhteiskuntajärjestystä koko pitkän historiansa aikana, joten miksi he innostuisivat niitä vieraalle maalle ylläpitämään? "Auttamalla" ottamalla ihmisiä tänne me vaurioitamme omaa yhteiskuntaamme ja luomme kansanryhmän, joka on tuomittu heikommin pärjääväksi luokaksi. Onko se oikein edes tulijoita kohtaan?

Pakolaisuuden puntarointi järkisyin paljastaa ainoat mahdollisen syyt turvapaikkakarusellin kannatukselle: hyveliputuksen ja rahastuksen. Turvapaikkajärjestelmä on vahingollista, tehotonta ja täysin väärin suunnattua auttamista, ja sitä tuetaan vain siksi, että voitaisiin itse näyttää hyvältä ihmiseltä. Eivät pseudoauttajat mieti oikeita pakolaisia, he näkevät tulijoissa pelinappuloita, joiden avulla he voivat rakentaa omaa monikulttuurista unelmaansa.

SPR:n, Tapanilan Erän ja Luona oy:n kaltaiset järjestöt ja yritykset taas näkevät tulijoissa euroja ja senttejä. Jonkunhan on maksettava SPR-johtajien huippupalkat ja työsuhde-edut sekä tuotettava valtion ja järjestöjen rahoitusta mukamas-hyödyllisten palveluiden tuottamiseen. Rahansa kovalla työllä ansaitsevilta taviksilta vielä ruinataan lahjoituksia ja vapaaehtoistyötä, mutta samaa henkeä ei aivan löydy vaikkapa SPR:n pääsihteeri Kristiina Kumpulalta, joka hyvällä omallatunnolla nostaa liki sadan tonnin vuosipalkkaa.

 Pseudoauttamisessa ei ole mitään hyveellistä. Se on silkkaa itsekkyyttä, eikä monikulttuurisuuden rakentaminen turvapaikkajärjestelmällä liity pakolaisten auttamiseen mitenkään.


Aiempi aiheeseen liittyvä tekstini kehitysavusta: Avulias Aatu pelastaa maailman

Se ei ole keltään pois, ja valtio maksaa kaikki kulut

Multikulturalistien taikaseinäteorian mukaan nuokin rahat voidaan taikoa jostain ilman leikkauksia tai velkaa.

Maahanmuutto on aina joltain pois. Koko ihmislajin aamunkoitosta lähtien ihmiset ovat käyneet sotia tiettyjen perusasioiden vuoksi: elintilan ja resurssien. On evolutiivisesti mielipuolinen päätös ottaa suosiolla vieraan populaation asukkeja omalle reviirille jakamaan niitä resursseja, jotka muutoin voitaisiin jakaa vain oman populaation kesken. Se on myös julmaa oman kansan jäseniä kohtaan, koska he eivät ole tehneet mitään ansaitakseen menetyksiä.

Länsimaisesta ihmisestä on tullut monin tavoin luonnon- ja järjenvastainen otus. Tuskin suomalainen vassarikaan laittaisi kettua kanalaan odottaen, että kettu ja kanat elävät rauhaisassa rinnakkainelossa ja keskinäisessä kunnioituksessa, mutta he olettavat saman toimivan ihmisten kanssa.

Kun Suomeen otetaan turvapaikanhakijoita, kuluu ensin rahaa heidän elättämiseensä. Jo pelkät suorat ylläpitokustannukset viime vuoden turvapaikanhakijoille olivat yli 700 miljoonaa. Sen päälle tulevat vielä harrastelut, poliisin työllistäminen ja hakemus- sekä valitusprosessien kustannukset. Inhimillistä hintaa maksetaan siinä, miten vastaanottokeskukset heikentävät alueen turvallisuutta.

Nämä rahat voidaan saada kahdella tavalla: leikkaamalla suomalaisten palveluista tai ottamalla velkaa ja siten maksattamalla tulijoiden kulut jälkipolvilla.

Arviot turvapaikanhakijoiden kuluista olivat alussa pahasti alakantissa, koska Migri antoi harhaanjohtavia lukuja. Aikuisen turvapaikanhakijan "vuosihinta" on noin 16 000 euroa, alaikäisen jopa 32 000 euroa. (kuva: Suomen Uutiset)

Ne tulijat, jotka saavat oleskeluluvan, pääsevät suoraan tukien saajiksi. Siksihän he tänne asti ovat tulleet turvallisten maiden kautta. On epärealistista odottaa uusien tulijoiden toimivan työvoimana ja itsensä elättäjänä, koska 90-luvulla tulleita pakolaisiakaan ei ole saatu työllistymään. Irakilaisten ja somalien väestön huoltosuhde on surkea: yhtä työllistettyä kohden on 9,3-9,7 elätettävää.

Tuottamalla maahan vain 2,3 suomalaista saadaan siis sama määrä aktiivista työvoimaa kuin ottamalla tänne 10,3 irakilaista tai 10,7 somalia. Jotta saisimme yhtä paljon työvoimaa kuin viime vuoden turvapaikanhakijat tuottavat, meidän olisi tarvinut tuottaa vain noin 7 000 uutta suomalaista.

 Tulijoiden koulutus- ja osaamistaso on niin matala, että heistä ei ole kuin matalapalkka-aloille.Harvat työllistyvät tulijat kilpailevat samoista töistä omien matalapalkka-alojen työntekijöidemme kanssa, joten suomalaisten tilanne heikkenee - työllistyivät tulijat tai eivät.

Maahanmuuttajien työllisyystilastoa vuodelta 2009. Edes niistä tulijoista, jotka tulivat 15 vuotta sitten, emme ole saaneet työllistettyä kuin 10-15%. Millähän taikatempulla uudet tulijat saadaan myyttistä työvoimapulaa paikkaamaan?

Tulijat pitää tietysti jonnekin asuttaakin. Ainahan heitä voi yrittää hajasijoittaa junttiloihin, mutta tulijat lähtevät ensi tilaisuuden tullen kaupunkikeskuksiin. Siellä he lisäävät asuntojen kysyntää ja siten luonnollisesti aiheuttavat vuokrien nousua. Kasun voi olla vaikeampi saada asuntoa, jos tarjolla vuokralaiseksi on myös irakilainen, jolle yhteiskunnalta on taattu vuokranmaksu. Asuntojonot pitenevät pääkaupunkiseudulla, ja asunnottomien määrä taatusti kasvaa.

Tulijoiden lapsia laitetaan kouluihin, missä heidän heikko pärjäämisensä ja yleinen häiriköintinsä vaikuttaa opetuksen laatuun. Tietyssä vaiheessa kasut ryhtyvät karttamaan maahanmuuttajanaapurustoja ja muuttavat pois, koska koulut ovat liian levottomia kunnollisen opetuksen saamiseen lapsille.

Näin tuotetaan kokonaisia kaupunginosia, jotka ovat kuin Suomalian sivistysvaltion ulkoilmanäyttelyitä: niihin keskittyvät maahantulijat, joita sitten yhteisillä resursseilla elätetään, yritetään kouluttaa, integroida ja de-radikalisoida. Näyttelyn avulla rauhallisempiin naapurustoihin paenneet kasut voivat kuitenkin tuntea itsensä humaaneiksi ihmisiksi.

Kun paetaan mamulähiöstä, voidaan samalla ummistaa silmät sen todellisuudelta. Voidaan leikkiä, että siellä ei painosteta tyttöjä huntuihin, silvota heidän sukuelimiään tai pakkonaiteta heitä. Voidaan leikkiä, että tulijat eivät kuuntele vihasaarnaajia tai pidä homoja, juutalaisia ja ateisteja ali-ihmisinä. Voidaan kuvitella, että mamut vain elävät länsimaisten arvojen mukaan, kun sitä menoa ei tarvitse kovin läheltä katsoa.

Kuinka törkeää se onkin, että yhteiskuntaamme käytetään häikäilemättä sosiaalisten kokeilujen tekemiseen. Onko eriväristen ihmisten näkyminen katukuvassa niin suuri itseisarvo, että se tekee kaikesta ympäristölle tuotetusta harmista sen arvoista?

Jos saat itse valita, otatko irakilaisen ravintolan ja ruskeita ihmisiä kadunvarteen vai vakaamman valtiontalouden, halvemmat, helpommin saatavat vuokra-asunnot, laadukkaat koulut ja turvallisen naapuruston?