maanantai 22. elokuuta 2016

Nainen tai jotain sinnepäin

Caster Semenya, Rion 800 metrin naisten sarjan voittaja.
Moni asia meni pieleen Rion olympialaisissa, mutta edes buuaava yleisö ei vienyt kämmentä kasvoille yhtä tehokkaasti kuin naisten 800 metrin juoksu. No mitä erikoista juoksussa sitten oli, kisahan vaikutti menevän normaalisti? No ennakkosuosikki ja voittaja Caster Semenya.

Semenyasta tekee erikoisen naisten 800 metrin olympiavoittajan se, että hän ei ole nainen.  Hän ei siis ole käynyt transsukupuolisten leikkauksissa tai hormonihoidoissa, vaan hänellä on synnynnäinen tila. Sukupuolitarkastuksessa Semenyalla havaittiin kehonsisäiset kivekset, eikä hänellä ole kohtua. Hänen testosteronitasonsa on moninkertainen muihin naisiin nähden. Biologisesti hän siis on enemmän mies kuin nainen, koska hänellä on miehen sukurauhaset muttei naisen.

Jos kenenkään muun naiskilpailijan kehosta mitattaisiin vastaavia testosteronipitoisuuksia, hänet hyllytettäisiin saman tien dopingin käyttäjänä. Kolminkertainen pitoisuus antaa valtavan edun lihasmassan keräämisessä ja kunnon ylläpidossa. Semenya näyttää ulkoisesti enemmän mieheltä, ja hänellä on vaimo. Naiseuteen kuitenkin riittää vain se, että naiseksi sattuu itse ilmoittautumaan.

Tämä herättää monenlaisia kysymyksiä varsinkin, koska kisoissa kilpaillaan jättimäisistä palkkioista ja sponsorirahoista. Jos naiseksi voi tulla vain ilmoittautumalla, onko kovinkaan kaukaa haettu ajatus, että joku voisi ilmoittaa väärän sukupuolen vain henkilökohtaisen hyödyn vuoksi? On paljon maita, joissa tulevien olympiaurheilijoiden koulutus aloitetaan varhain. Avaako tämä oven sille, että mitalinhinkuiset maat värväävät urheilijoiksi nimenomaan geneettisiä häiriöitä tai kehityshäiriöitä kantavia? 

Transsukupuolisia urheilijoita on jo joitain, ja myös naisesta mieheksi vaihtavat ovat urheilun kannalta ongelmallisia: he kun pääsääntöisesti käyttävät hormonikorvaushoitoa, mikä muilta urheilijoilta olisi dopingia. Paljonko trans-mies saisi testosteronia ottaa?

Transsukupuolisuutta voidaan verrata helposti muihin kehodysforian (BIID) muotoihin. Siinä ihminen kokee jonkin piirteen kehossaan vieraaksi ja haluaa siitä eroon. Eräässä kiistanalaisessa tapauksessa terapeutti suostui sokeuttamaan potilaan, joka oli vakuuttunut siitä, että hänen oikeasti tulisi olla sokea. Invalidia teeskenteleville on kokonainen alakulttuuri, ja jotkut vievät sen niin pitkälle, että rampauttavat itsensä tahallaan. On myös ihmisiä, jotka leikkivät muun ikäistä väittäen toisen iän olevan heidän todellinen identiteettinsä.

Jos siis sukupuolen, synnynnäisen ominaisuuden, voi vaihtaa omalla ilmoituksella vasten omaa biologista kehoa, eikö terve, kehodysforiasta kärsivä henkilö voisi ilmoittautua myös paralympialaisiin invalidina? Tai eikö itsensä teini-ikäiseksi kokeva voisi kilpailla nuorisosarjassa halutessaan? Kyseessä ovat fyysisen todellisuuden määräämät ominaisuudet yhtä kaikki.
Transsukupuolisen Nattaphon Wangyotin (oik.) hyväksyntä alaskalaiseen tyttöjen nuorisosarjaan
nostatti kritiikkiä tytöiltä ja heidän vanhemmiltaan.
 Uusi absurdiuden aste saavutettiin, kun Semenya laitettiin sukupuolitesteihin epäilyjen vuoksi. Hänen tuloksensa paranivat lyhyessä ajassa huimasti kahdella eri matkalla, mikä yleensä aina johtaa epäilyihin dopingista tai muusta vilpistä. Sen sijaan, että Etelä-Afrikan urheilupomot olisivat yrittäneet hoitaa asian sillä arvokkuudella, millä sen nyt voisi hoitaa, he syyttivät IAAF:n johtoa kolonialistisesta rasismista. Näin sanoi Leonard Chuene, EA:n urheilijoiden edustaja:

"Keitä valkoiset ovat kyseenalaistamaan afrikkalaisen tytön kehoa? Tämä on puhdasta rasismia. Afrikassa, kuten muuallakin maailmassa, vanhemmat katsovat uusia lapsiaan ja tietävät heti, tuleeko heidät kasvattaa tyttöinä vai poikina. Nyt meille sanotaan, ettei se ole niin yksinkertaista."

Tosin, jos sukupuolitestit olisivat ihan vain rasistien työkalu, tuskin Marja-Liisa Kirvesniemeä niihin olisi laitettu. Kirvesniemi on kertonut julkisuudessa nöyryyttäviksi kokemistaan sukupuolitesteistä hiihtourallaan. 

Olympiakomitea joutuukin nyt pohtimaan, miten välttää identiteettipolitiikan hyväksikäyttö kisoissa. Seuraaviin olympialaisiin suunnitellaan sääntöä, joka vaatisi sukupuolen kehityshäiriön aiheuttaman testosteronitason korjaamisen sen tuotantoa hillitsevällä lääkityksellä, mikäli henkilö haluaisi kilpailla naisten sarjassa. 

On kuitenkin hyvin kyseenalaista, meneekö mikään uudistus läpi, koska voi ennakoida, miten identiteettipolitiikan kannattajat uudistukseen suhtautuvat: he tulevat vetämään rinnastuksia vanhan ajan pakkosterilointeihin ja hormonihoitoihin homoseksuaaleille. Itse asiassa jo argumentteja tarkkojen sukupuolirajojen puolesta on kutsuttu seksismiksi, miesten holhoavaksi yritykseksi suojella naisten urheilua lupaa kysymättä. 

Tässä on juuri ongelma, joka muodostuu, kun ideologia laitetaan fyysisen todellisuuden edelle: rajoja venytetään niin paljon, että niillä ei ole enää mitään virkaa, ja tasa-arvon tavoittelu päätyykin tuottamaan epäreilun sekä järjen- ja oikeustajun vastaisen asetelman ja parhaimmillaankin koomisen lopputuloksen, kuten Bruce Jennerin, miehen mekossa ja meikissä, valinta vuoden naiseksi.

9 kommenttia:

  1. Tämä on mennyt nykyään jo aivan älyttömäksi. Ei ole enää mitään kisoja ilman dopingia. Pitääkö kohta laittaa kaikki "samalle" viivalle ja sallia kaikki mahdollinen temppuilu? Minkähänlaisia ihmishirviöitä tulisimme näkemään??!!

    VastaaPoista
  2. Hyvä selostus jälleen kerran sinulta! Pitäisikö tehdä niin, että todellakin laitettaisiin urheiluun pääsääntönä vain yksi, ihmisten, sarja. Halukkaat voisivat kuitenkin valita itselleen naisten sarjan, jos he suostuisivat lääkärintarkastukseen aina tarvittaessa. Siinä tarkastettaisiin, että kilpailija on 100 % nainen luonnostaan.

    VastaaPoista
  3. Eivät nuo kisat jaksa kiinnostaa, kuten ei muukaan urheilu. Aivan liikaa filunkipeliä joka lajissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi Turkkulaanen, sinulla riittää kyllä työsarkaa, jos pyörit netissä kertomassa kaikissa mahdollisissa keskusteluissa, että sinua ei keskustelun aihepiiri kiinnosta, jos se ei kiinnosta. Hieman hassu tapa viettää vapaa-aikaa minusta kyllä.

      Poista
  4. Tietääkseni ainoa nainen Olympiakisojen historiassa, joka on välttänyt sukupuolitestin on Englannin prinsessa Anne, joka kilpaili jossakin ratsastuslajissa 1970-luvulla. Ei enää jaksa kiinnostaa koko kisat. Siellä pyörii liikaa rahaa ja sitä myöden liikaa filunkia. Urheilulta putoaisi se vähäkin uskottavuus jos kisaajat saisivat valita oman sarjansa. Kuvitellaan vaikka raskaan sarjan nyrkkeilijä, joka ilmoittaisi identiteettinsä olevan 50-kiloisen naisen. Alkaisi olla jo vaarallista.

    VastaaPoista
  5. No teinisarjoihinhan voi ilmoittautua nykyään kaiken ikäiset. Näistähän näkee kuvia osastolla "hassuja maailman uutisia", kun partavauva voittaa 13-vuotiaiden juoksukisat jne.
    Caitlyn Jenner ei voittanut mitään YK:n vuoden nainen palkintoa, vaan palkinnon antoi Glamour magazine lehti. Se antaa lukijaprofiiliensa mukaisia palkintoja. C.Jenner ei ole julkisuudessa sosiaalipoliittisin perustein, vaan osana viihdeteollisuutta. Kysynnän ja tarjonnan laki: C.Jenner on julkisuudessa niin kauan, kuin ostajia riittää.

    VastaaPoista
  6. Minusta trans- ja intersukupuolisilta pitäisi lähtökohtaisesti kokonaan evätä pääsy Olympialaisiin tai vastaaviin urheilukisoihin. Miksi? Koska se on epäreilua kaikkia muita kohtaan. Jos sukupuolesta voidaan joustaa, niin sittenhän voidaan joustaa muustakin fyysisiin ulottuvuuksiin liittyvistä asioista, kuten pituudesta ja painosta. Ylhäällä jo esitettiinkin huoli kevyen ja raskaan sarjan rajojen hämärtymisestä.

    Jos sukupuoltasi ei voida selkeästi todentaa, niin silloin et voi olla miesten etkä naisten sarjassa (intersukupuolisuus). Transsukupuolisista taas jokainen käyttää hormoneita ja ne on urheilussa kielletty ihan syystä.

    Tämä todellisuudenpakoilu alkaa ottaa aivan naurettavia mittasuhteita. Kovin kauaahan tämmöinen ei voi kestää enää ja silloin on vaarana, että yleinen ilmapiiri hyppää toiseen äärilaitaan eli sukupuolisen poikkeavuuden täyteen kieltämiseen, suvaitsemattomuuteen yms. Massojen psyyke toimii niin valitettavasti.

    VastaaPoista
  7. Paralympialaisissa voisi vaikka olla sukupuolisesti epämääräisten ihmisten sarja. Varsinaisiin olympialaisiin nämä tapaukset eivät kuulu.

    VastaaPoista
  8. Tää on kieltämättä hankala tilanne ja jos vastaavat tapaukset alkaa yleistyä, voidaan useimmat urheilulajit oikeastaan lakkauttaa... ja kun kehitys harppaa vähän eteenpäin ja ihmisille aletaan asentaa bionisia ruumiinjäseniä, esim. jalkoja joissa voimaa on viisinkertaisesti, ja näille cyborgeille on sitten annettava oikeus kilpailla joka lajissa normaalien ihmisten kanssa. Jokainen näkee että keulilla painaa pelkkiä peltiheikkejä mutta hyss hyss, eipäs arvostella toisten ominaisuuksia :D

    VastaaPoista