Rasisti Koko Hubara perustelee rotuerottelua

Segregaatio ei ole mikään uusi ajatus. Erotteluun palaamisen kannattaminen on juuri niitä syitä, miksi Koko Hubaran kaltaisia kutsutaan regressiiviseksi l. taantumukselliseksi vasemmistoksi.

Helsingissä järjestettävä feministinen tapahtuma herätti mikrokohun keskustelutilaisuudella, jossa osallistujat valikoitiin ihonvärin perusteella. Valkoihoisilla ei tapahtumaan ole asiaa. Menettely on tietysti täysin sananmukaista rasismia: ihonväri on ainoa määräävä tekijä siinä, voiko joku osallistua. Kyseessä on ilmiselvä rotusyrjintä, eikä se, että syrjintä kohdistuu enemmistöön, muuta ihonvärin kyttäämistä miksikään.

Ruskea ja naispuolinen bloggaaja Koko Hubara puolusti tapahtumaa Facebook-päivityksessään mielikuvituksellisin sanankääntein. Ensin Koko ylisti segregaation ihanuutta kertomalla, miten mukavaa oli ollut sukupuolijaotellussa tapahtumassa, johon miehiä ei päästetty. Tiedä häntä, mutta olen aina ollut siinä luulossa, että näiden ihmisten pitäisi olla segregaatiota vastaan eikä ihannoida sitä. 

Seuraavaksi Kokon selitykset saavuttivat suorastaan ihastuttavan harhaisuuden tason:

Olemme sellaisessa pisetessä historiallisessa jatkumossa taistelussa kohti tasa-arvoa, missä naiset siis saavat ottaa tiloja itselleen turvallisuuden nimissä, mutta rodullistetut naiset eivät. Olemme sellaisessa pisteessä, missä Suomessa ei tunnisteta lainkaan sitä, että käytännössä KAIKKI sen julkiset tilat on rakennettu ensisijaisesti valkoisten ehdoilla -  aivan kuten aiemmin historiassa monet julkiset tilat eivät olleet naisia varten.  

Jos rodullistettu henkilö haluaa pärjätä näissä tiloissa, on omasta kokemuksesta vaiettava tai se on mahdutettava muotoon, joka ei aiheuta valkoisuudessa epämukavuuden tunteita. Tällainen toiminta on äärimmäisen uuvuttavaa ja vie energiaa pois muiden asioiden tekemisestä.

Mikäköhän on valkoisten ehdoilla rakennettu tila? Jos menen vaikkapa juna-asemalle tai kunnantalolle, mistä merkeistä näen, minkä rodun ehdoilla se on rakennettu? Miten nämä tilat painostavat rodullistetut henkilöt vaikenemaan kokemuksistaan? Perustuuko Kokon olettamus valkoisten tuntemasta epämukavuudesta mihinkään muuhun kuin hänen omiin epävarmuuksiinsa?

 Koko jatkaa vielä, että vaikka hän on jalomielisesti antanut "valkoisuudelle" luvan lukea kirjoituksiaan, hän ei suostu vastaamaan väitteitään koskeviin kysymyksiin tai vasta-argumentteihin, koska ei ole hänen tehtävänsä valistaa ketään. No ei tietenkään ole, mutta mikäli on agendaa levittämässä ja mielestään maailmaa muuttamassa, se ei onnistu kuorolle saarnaamalla. Täytyy saada uusia ihmisiä puolelleen, ja se tapahtuu vain kantaansa perustelemalla.

Kommentoin Kokon Facebook-postaukseen kysymällä em. kysymykset valkoisten ehdoilla rakennetuista tiloista, segregaation oletetusta ihanuudesta sekä siitä, onko ylipäänsä aivan normaalin ihmisen hommaa tarvita turvallisia tiloja, joissa vuodattaa elämäntuskaansa, kun samalla kuuluu maailman etuoikeutetuimpiin ihmisiin. Pohdin myös, olenko rodullistettu, koska minua usein on luultu mustalaiseksi.

Koko on etuoikeutettu. Mikäli hänen asemaansa vertaa 90% maapallon väestöstä, hänellä on asiat äärimmäisen hyvin. Kuitenkin hän kokee tarpeelliseksi luoda sortavan mielikuvitusmaailman, jossa hän voi kokea itsensä uhriksi. Uhrilla kun ei ole vastuuta mistään. Kaikki ikävä on valkoisuuden ja patriarkaatin syytä. Koko on valitellut somessa mm. rahavaikeuksiaan ja syyttänyt niistä muita.

Hänen päätöksensä hankkiutua pienituloiseksi yh-bloggaajaksi ei hänen mielestään ole hänen oma päätöksensä. Ja nämä ihmiset leikkivät voimaantunutta. Mitä voimaantunutta on uhriksi heittäytymisessä ja oman vastuun pois heittämisessä? Rotupolitiikkafeministit ovat mielissään vain lastuja patriarkaatin ja valkoisuuden ohjaamilla aalloilla.

En saanut vastausta täysin asiallisiin kysymyksiini. Ruskea tyttö, joka näyttää suurin piirtein yhtä rodulliselta kuin minä kesärusketuksen kanssa, poisti kommenttini ja blokkasi minut sivulta. Feministit ovat niin ennalta-arvattavia.