Näytetään tekstit, joissa on tunniste Katju Aro. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Katju Aro. Näytä kaikki tekstit

perjantai 28. lokakuuta 2016

Vasemmisto sahaa taas omaa oksaansa


Voi turvallisin mielin olettaa, että ollaan varsin kaukana ns. avoimesta, demokraattisesta keskustelusta, kun yksi keskustelun osapuolista ryhtyy sanelemaan, kenellä muulla on oikeus keskusteluun ottaa osaa.  Yleensä sanelijoille heidän oma oikeutensa siihen on aina tietysti itsestäänselvä - sitä ei edes mietitä.

Avoin, demokraattinen keskustelu on juuri sitä, miltä termi kuulostaisikin: liberalismin arvojen mukaista ideoiden vapaata markkinaa, jossa jokainen voi ajatuksiaan esittää ja kuulijat ratkaisevat, mitkä ajatukset menestyvät.

Vasemmiston määritelmä on kuitenkin jokseenkin erilainen. He katsovat demokraattisen keskustelun olevan perässä myöntelyä ja nyökyttelyä samanmielisten vasemmistolaisten kesken. Kenellekään, joka on Kokoomuksesta oikealle, eli oikeistolainen alkuunkaan, ei tule olla oikeutta keskusteluun osallistua. Vasemmiston samanmieliset arvioivat ympäristönsä ihmiset ja luokittelevat heidät joko ihmisoikeuksien arvostajiin (lupa osallistua keskusteluun) tai ihmisvastaisiin toimijoihin (ei lupaa, ulos vaan).

Vihreän Langan artikkeli "Vihapuhe tappaa avoimen keskustelun" oli häikäisevän hieno esimerkki tästä ajattelusta. Vääränlainen avoin keskustelu tappaa avoimen keskustelun. Paitsi, että jos suljet tietynlaisen puheen ulos, keskustelu sananmukaisesti lakkaa olemasta avointa. Eräs kappale loisti erityisesti vasemmiston kaksoisajattelussa:

Olin keskiviikkona paikalla, kun joukko toimittajia kokoontui uuden sananvapausjärjestön ensimmäiseen tapaamiseen Tukholmassa. Mukaan pääsivät vain etukäteen ilmoittautuneet, ja nimet tarkastettiin ovella.
Avoin keskustelu ei vain toimi, sanoi järjestäjä.
Ne ovat järkyttäviä sanoja toimittajalta, mutta kumpuavat käytännön pakosta.
Voisiko paljon säälittävämpää ja tarkoitustaan tuhoavampaa sananapausjärjestön tapahtumaa kuvitella? Sananvapausjärjestö toteaa, että sananvapaus ei nyt vaan toimi. Jotenkin en yllättynyt siitä, että kyseessä on ruotsalaisen järjestön tapahtuma.
Esitetyn näkemyksen ei tarvitse olla edes poliittinen, että vaientamisen halu eräissä herää. Lontoossa feministit ja islamistit yhdistivät voimansa tämän poliittisesti epäkorrektin, antifeministisen, esineellistävän ja kehohäpäisevän mainoksen poistamiseksi.

Samaa viestiä ovat toitottaneet myös mm. kansanedustaja Jani Toivola, Nasima Razmyar sekä feministi Katju Aro. Razmyar ja Toivola kieltäytyivät osallistumasta Ylen keskusteluohjelmaan, koska mukana oli FDL:n johtohahmo. Heistä oli suunnattoman loukkaavaa, että ohjelmaa mainostettiin niin, että mukana olisivat molemmat ääripäät, koska he eivät mielestään edusta mitään ääripäätä. Ilmeisesti suojaamattoman puistoseksin tai hallitsemattoman kehitysmaamaahanmuuton kannattaminen ovat heidän maailmassaan kaikin puolin maltillisia ajatuksia.

Katju Aro taas sanoi Ylen eli-lainkaan-puolueelliselta-kuulostavassa jutussa "Naiset, jotka ajattelevat naisten parasta", ettei hänestä ole edes mitään järkeä keskustella eri mieltä olevien "ihmisvastaisten toimijoiden" kanssa. Hän haluaa vain puhua ihmisille, jotka ovat valmiiksi vastaanottavaisia kolmannen aallon eksklusiivisen feminismin ilosanomalle -  toisin sanoen hän vain haluaa saarnata, ei keskustella. 

Ja kuvio kääntyykin toisin päin: kaikki muut (tervejärkiset) tahot yhteiskunnassamme suostuvat keskustelemaan toistensa kanssa, mutta nämä vasemmistolaiset eristävät itse itsensä yhteiskunnallisesta keskustelusta järjestelmällisesti kieltäytymällä osallistumisesta, mikäli yksikään muista osallistujista kantaa mielipidettä, josta he eivät pidä. He siis vahingoittavat vain omaa asiaansa, koska muiden keskustellessa he päätyvät huutelemaan keskenään.

Mutta kuten sanonta menee: kun vihollisesi tekee virheen, älä häiritse.


Lyhyt linkki tekstiin: http://tinyurl.com/zvtcpcs

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Aiheellinen kysymys feministeille ja LGBT-aktivisteille

Tämä mies saa vihervasemmiston siunauksen uskontonsa noudattamiseen, vaikka se tarkoittaisikin ihmisten eriarvoista kohtelua sukupuolen mukaan. (Kuva: Avpixlat)

Image-lehden feministipuoluetta käsitelleessä artikkelissa kerrotaan, miten Naisasialiitto Unionin puheenjohtaja Katju Aro asettui muslimimiesten puolelle Ruotsin ympäristöpuolueen kättelykohussa. Puolueen poliitikko Yasri Khan ei siis suostunut kättelemään naisia uskonnollisista syistä. Aro kirjoitti Facebookiin pitkän puolustelun suojellun luokan edustajan käytökselle.

Pohjois-Carolinan osavaltio taas otti käyttöön lain, joka katsottiin transsukupuolisia syrjiväksi. Lain mukaan ihmiset saavat käyttää vain biologisen sukupuolensa mukaisia WC- ja pukeutumistiloja osavaltion kouluissa. Asiasta nousi naurettavan suuri kohu puolin ja toisin, ja monet artistit peruivat protestina keikkansa osavaltiossa. He eivät halunneet palvella tiettyä asiakaskuntaa moraalisista syistä. Sosiaalisen oikeuden soturit, kuten feministit, hurrasivat artisteille.

Logiikka molemmissa edellisissä tapauksissa on sama: ei ole kenenkään perusoikeus laittaa toista yksityishenkilöä tekemään mitään. Henkilön vapaus olla kättelemättä tai esiintymättä on tärkeämpää kuin toisen oikeus kättelyyn tai esiintymiseen.

Sitten on tämä tapaus:

Oregonilainen leipomo Sweetcakes by Melissa kieltäytyi asiakkaan hääkakkutilauksen vastaanottamisesta, koska kyseessä olivat lesboparin häät. Leipomon omistanut kristitty pariskunta ei voinut sovittaa epäperinteisiin häihin osallistumista uskonnolliseen vakaumukseensa.

Sosiaalisen oikeuden soturit raivostuivat leipureille ja aloittivat laajan vihakampanjan samalla, kun lesbopari vei jutun oikeuteen ja sai oikeuden määräämään heille 135 000 dollarin korvaukset. Kristitty pari joutui sulkemaan leipomonsa, ja aktivistit riemuitsivat.
...mutta kun he noudattavat vakaumustaan, se on kiihkoilua ja syrjintää.
Mikään ei erota viimeistä tapausta edellisestä. Artisti on samoin yksityinen palveluntarjoaja kuin leipurikin, eikä kenenkään perusoikeuksiin kuulu keikan kuuntelu tai kakun saaminen. Kaikki pitävät itsestäänselvyytenä, että on artistin oikeus omantunnon syistä perua keikka tietyssä paikassa, eli kieltäytyä palvelemasta tiettyä kategoriaa asiakkaita, tässä tapauksessa tietyn osavaltion asukkaita.

Juuri saman logiikan mukaan leipurin perusoikeus on kieltäytyä omantunnon syistä palvelemasta tiettyä asiakasryhmää. Hänkään ei ole julkisvallan edustaja tai tarjoa välttämätöntä palvelua vaan noudattaa vain uskonnollista vakaumustaan samoin kuin Yasri Khan.

Joten, hyväksyttekö kaikki kolme kieltäytymistä samoin vai tuomitsetteko viimeisen esimerkin henkilöt ilman mitään loogista syytä?