Näytetään tekstit, joissa on tunniste Naisten marssi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Naisten marssi. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Abortti ei ole naisasia vaan arvoasia

Ja nämä väittävät edustavansa kaikkia naisia.

Keskustelussa naisten oikeuksista ja seksuaaliterveydestä punavihreä näkökulma on se, että vasemmiston mielipiteet ovat naisten ääni, eri mieltä heidän kanssaan ovat vain yleisesti "konservatiivit", patriarkaatti ja valkoinen heteromies. 

Tämän näkemyksen mukaan naisen siis on aina oltava vasemmistolainen, ja mikäli vasemmiston näkemyksistä poikkeavien naisten olemassaolo edes noteerataan, heidät kuvataan patriarkaatin tuottaman sisäistetyn naisvihan uhreina - naisina, jotka tietämättömyyttään tai alistettuina toimivat omaa ja muiden naisten etua vastaan.

Tammikuussa pidetyn Naisten Marssin suurimmassa tapahtumassa Washington DC:ssä aborttia vastustavia naisjärjestöjä ei päästetty edes osallistumaan tapahtumaan, koska heidän läsnäolonsa olisi pakottanut muutkin osallistujat toteamaan, että naistenkin keskuudessa on mielipide-eroja.

Naisten Marssi ei ollut naisten ääni - ei edes amerikkalaisnaisten enemmistön ääni, koska Yhdysvalloissa on enemmän aborttia vastustavia kuin kannattavia naisia, eikä edes aborttioikeuden kannattajien enemmistö kannata vaikkapa aborttien rahoitusta amerikkalaisten veronmaksajien rahoista kehitysmaissa.

Tästä abortinvastaisten naisten joukosta löytyy myös monia eri motiiveja. Osa on kristilliskonservatiiveja, joita motivoi uskonnollinen käsitys ihmishengestä, toisia motivoi henkilökohtainen moraali, joitain käsitys ihmisarvosta ja on heitäkin, jotka vastustavat aborttia poliittisista tai demografisista syistä.

Tiukka kahtiajako vastustajiin ja kannattajiin ei ole kovin realistinen sekään, koska sekaan mahtuu myös minun kaltaisiani naisia, jotka ovat abortinvastaisia mutta eivät vastusta aborttioikeutta. Minun kohdallani syy näkemykselle ei ole millään tavoin uskonnollinen vaan puhdas henkilökohtaisen moraalin kysymys. En pystyisi ilman huomattavaa pahoinvointia edes katsomaan kuvia aborteista, saati pystyisi koskaan kenellekään aborttia tekemään. Moraaliini kuuluu vahvasti ajatus siitä, että muiden niskoille ei tulisi sälyttää asioita, joita ei itse henkisesti kykenisi tekemään, joten en myöskään teettäisi aborttia.

Vasemmiston eufemismien käyttö viittaa siihen, että jonkinlainen kauhistus abortti on heillekin. Hanna Sarkkinen, Heidi Hautala ja muut abortin puolesta liputtavat tykkävät puhua kierrellen seksuaaliterveydestä (abortti on pääsääntöisesti sen kohteeksi joutuvalle varsin epäterveellinen) tai jopa perhesuunnittelusta (jota abortti tai jälkiehkäisy ei ole), enkä koskaan ole kuullut heidän menevän minkään tason yksityiskohtiin abortista puhuessa. Eli vaikkapa siihen, kannatetaanko siis sitä, että vain imuroidaan alkioita ulos vai sitäkin, että sikiöltä katkaistaan selkäranka tai murskataan kallo, minkä jälkeen se palasina otetaan ulos.

Myös aborttien muut rumuudet mieluummin jätetään huomiotta. Kun Kanadan feministipääministeri Justin Trudeaulta kysyttiin, mikä hänen kantansa on tietyissä poikalapsia enemmäna arvostavissa maissa abortin keinoin tapahtuvaan tyttölasten joukkomurhaan, Trudeau vastasi kiusaantuneena vain, että tukee naisten oikeutta valita. Siis vaikka se johtaisi tyttöjen abortointeihin.

Toinen syy liittyy vain yleiseen moraaliin. Aborttien yleisyys on oireilua laajemmasta yhteiskunnallisesta ongelmasta, jonka muita oireita ovat mm. yleistyneet avioerot ja yksinhuoltajaperheet, sukupuolitaudit sekä syntyvyyden lasku. Mielestäni arvomaailman muutos olisi kaikin puolin toivottavaa, mutta en usko lain keinoin pakottamisen olevan siihen kovinkaan tehokas ratkaisu.

Voidaan siis turvallisin mielin todeta, että naisten puolestapuhujiksi itsensä julistavat eivät puhu kaikkien naisten puolesta, ja aborttioikeus on tietysti vain yksi aspekti tässä. Useimpia naisia ei kiinnosta mielenosoituksessa uikuttaminen jättivaginaksi pukeutuneena tai muutkaan modernin naisasia-aktivismin hörhöilyt.

Mutta he voivat esiintyä naisten äänitorvina niin pitkään kun heitä tolkullisemmat naiset sen laiskuuttaan tai piittaamattomuuttaan sallivat. Vasemmisto ei koskaan ole naisilta mandaattia kysellyt mutta tulee käyttäytymään kuin heillä sellainen olisi ellei toisin riittävän kovaäänisesti osoiteta. Tuskin pitäisit siitä, jos kotiseudullasi joku kulkisi ympäriinsä väittäen sinun sanoneen asioita, joita et ole koskaan sanonut, joten miksi sallisit vasemmiston esiintyä sinun puolestapuhujanasi? 

lauantai 11. helmikuuta 2017

Ainutlaatuinen typeryys on naisten laji

Naisten Marssilla halukkaille tehtiin Yhdysvaltain lipuista hijabeja. Näitä naisia ei kuitenkaan
kukaan pahoinpitele tai tapa, jos he valitsevat olla huivia käyttämättä. Toisin on miljoonilla muilla naisilla.

Naisilla ei ole arvostelukykyä. Tuo väite on toki yleistävä - on myöskin naisia, joilla on arvostelukykyä - mutta yleisiä trendejä katsoen väite on kohtalaisen paikkansapitävä. Typeryyksiä tekevät niin miehet kuin naisetkin, mutta puhuttaessa tajunnanräjäyttävästä, ainutlaatuisesta typeryydestä, ovat alan sankarit lähes poikkeuksetta naisia.

Katsotaanpas vaikka Naisten Marssia, jonka suurin tapahtuma järjestettiin Washington DC:ssä. Länsimaiset naiset kantoivat kylttejä hijabiin pukeutuneesta naisesta ja pukivat rättejä ylleen solidaarisuuden osoituksena -  ja kaikki tämä tapahtui tietysti sharia-lakia kannattavan Linda Sarsourin johdolla. Yhdessä Naisten Marssi -tapahtumassa peräti kuunneltiin tippa linssissä islamilaista rukouskutsua.

Nämä ovat niitä hetkiä, jotka saavat tolkun naiset häpeämään omaa sukupuoltaan. Hijabissa ei ole mitään voimaannuttavaa, se on sorron symboli, johon pukeutuminen ei miljoonille naisille ole valinta vaan hengen ja terveyden säilyttämisen kannalta pakollinen seikka. Islam on maailman suurin naisten sortaja. Minkään muun aatteen alla ei tehdä niin monen naisen elämää kurjaksi tällä hetkellä kuin islamin, ja sharia on naisten oikeuksien kuolemantuomio.

Kuitenkin nämä hyödylliset idiootit toikkaroivat tyynyliinat päässä rukouskutsua kuunnellen ja kuvittelevat sen jotenkin edistävän naisten asiaa, vaikka tosiasiassa heidät on vain ovelasti valjastettu islamin asialle - naisten oikeuksia vastaan.
Shariaa kannattavia twiittejä Naisten Marssin organisoija Linda Sarsourilta.

Ja sitten on islam-käännynnäiset. Jos olet mies ja jokseenkin kusipäinen sellainen, on islamiin kääntyminen tietysti win-win-tilanne. Sinun valtasi vain kasvaa, koska islaminuskon mukaan vaimon on aina toteltava miestään ja naista saa vaikka lyödä, jos hän sanoo vastaan tai kieltäytyy seksistä.

Naiselle islamiin kääntyminen on tietysti tyhmin mahdollinen valinta. Pohjoismainen nainen, joka oikeuksiensa ja vapauksiensa puolesta kuuluu maailman onnekkaimpaan ryhmään, vaihtaa statuksensa huomattavasti heikompaan vapaasta tahdostaan. Hän luopuu itsemääräämisoikeudestaan ja puolittaa oman ihmisarvonsa kirjaimellisesti. Islamilaisen lain mukaan naisen todistajanlausunnon arvo on puolet miehen arvosta ja naisen perintöoikeus puolet miehen osuudesta. Hän luopuu oikeudestaan olla joutumatta perheväkivallan kohteeksi. Tällaisen valinnan edustama uniikki typeryys on naisten laji.

Toki asiassa on huomioitava miesten ja naisten erilaiset suhtautumistavat henkisiin vaurioihin. Henkisesti rikkinäinen mies kääntyy sisäänpäin ja alkaa vaikka juomaan. Naiset ovat miehiä sosiaalisempia, joten henkisesti rikkinäinen, traumatisoitunut tai yksinäinen nainen hakee turvaa yhteisöstä. Tällaiselle naiselle islam voi tuntua emotionaalisesti järkevältä valinnalta. Hän saa yhteisön, johon voi kokea kuuluvansa, ja tyynyliina päässä kulkiessa voi aina tuntea itsensä erityiseksi ja saada ympäristöltä huomiota, jota ei muutoin saisi.

Monet sanovatkin, että naiset tuhoavat yhteiskuntia heikolla arvostelukyvyllään. Väite on osin totta. Henkisesti rikkinäisiä naisia ei koskaan tulisi päästää valta-asemiin, koska heidän motiivinsa ei ole tuottaa menestystä vaan saada hyväksyntää ja huomiota. Tämän vuoksi naisilla on niin merkittävä yliedustus kaikissa hyveliputuksen muodoissa Refugees Welcome -touhusta LGBT-oikeuksien ajamiseen.

Nämä henkilökohtaisen tunteen viemät yksilöt on varsin helppo tunnistaa joukosta: he ovat niitä, joiden periaatteiden toteuttaminen ei poliittisena ratkaisuna tuottaisi suurempaa hyvää Suomen kansalle, mutta saisi itse politiikan vetäjän kokemaan itsensä hyväksi ihmiseksi. Ketään, joka päästää oman tunne-elämänsä yhteisön edun edelle, ei koskaan tulisi päästää sanelemaan mitään yhteisistä asioista päätettäessä.

Joten naisväki: miten olisi, jos paikkaisitte tästedes traumojanne ja huomionkaipuutanne aivan yksityisesti vetämättä meitä muita mukaan tunne-elämänne sotkuihin. Ottakaa turvapaikanhakijoita omaan kotiinne omalla kustannuksellanne. Kääntykää islamiin. Ottakaa mieheltä turpaan, jos se niin houkuttelevalta tuntuu. Tehkää mitä lystäätte, mutta älkää tunkeko näkemyksiänne valtakunnanpolitiikkaan tai odottako, että me ryhtyisimme touhuihinne mukaan tai edes niitä kannustamaan.