"Avoin yhteiskunta" on rekkaesteitä ja kyttäämistä

Rinkebyn koulu erään mellakan jälkeen vuonna 2010.
Kivat kalterit ikkunoissa.

Avoin yhteiskunta. 

Sitä massamaahanmuuttoa kannattavat päättäjämme toistelevat, kansallismielisyyttä kritisoidessaan. Meidän kuulemma tulee noudattaa avoimen yhteiskunnnan arvoja ja pyrkiä säilyttämään avoin yhteiskunta, ja kansallismielisyys on jollain tapaa tämän avoimuuden kanssa ristiriidassa.

Mietitäänpä hetki, mitä se avoin yhteiskunta käytännössä tarkoittaa.

• Rekkaesteitä kaduilla.
• Lisää kansalaisten valvontaa esim. televalvonnan keinoin.
• Sananvapauden rajoittamista, joka viedään niinkin pitkälle, että pääministeri sekaantuu siihen, mitä kansallismielinen kansanedustaja saa työssään sanoa, vaikka lakikin jo antaa kansanedustajille vapaat kädet puheissaan eduskunnassa.
• Kansalaisten nettikeskustelun kyttäämistä. Tuhmanpuhuminen muslimeista tai islamista kun voi laukaista terrorismia muslimeissa, vaikka muslimeilla ja islamilla ei ole mitään tekemistä terrorismin kanssa.
• Naisten vapauden rajoittaminen. On vain luonnollista, että ns. avoimessa yhteiskunnassa ei nainen kaikkialla uskalla iltaisin liikkua, ja aina on hyvä olla lenkkarit jalassa siltä varalta, että tarvitsee juosta henkensä edestä.
• Lisää naisten sosiaalista kontrollia. Avoin yhteiskunta luonnollisesti tuottaa kansanryhmiä, joissa naisten pukeutumista ja käytöstä valvotaan tarkasti, ja joissa edes puolison valinta, urasuunnitelmat tai lapsenteko eivät ole naisen itsensä päätettävissä.
• Uusia lakeja ja lisää valtuuksia viranomaisille ihmisten kyttäämiseen, koska avoimen yhteiskunnan tuottamaa terrorismin riskiä on torjuttava.
• Kalvavaa tietoisuutta siitä, että keskuudessamme on viiteryhmä, jonka ideologiaan kuuluu olennaisena osana se, että meitä tulisi ottaa hengiltä uskontomme vuoksi.
• Aitoa islamofobiaa eli päättäjiemme niskavillat pystyyn nostavaa kauhua silloin, kun joku uskaltautuu puhumaan islamista millään realistisella tasolla.
• Ghettoutumista, white flightia, kansanryhmien eriytymistä ja niiden välistä epäluuloa.
• Poliiseja suojaamaan roskakuskeja mamulähiöissä, kuten Molenbeekissa, ja suojaverkkoja polttopulloja vastaan rakennusten seinissä, kuten Rinkebyssä.
• Ensihoitajien ja poliisin kivitystä sekä pommiansoja palomiehille Järvan malliin.
• Poliisin henkilökohtaista vainoamista rikollisten taholta, kuten Malmössä.

Siinä vain muutama esimerkki siitä, mitä avoin yhteiskunta tuottaa. Aika suljetulta ja ahdistavalta kuulostaa. Ja kansallismielisiä, jotka haluavat säilyttää vapautemme täällä, leimataan avoimen yhteiskunnan arvojen vihollisiksi.

Rinkebyskolanin uusia tiloja. Verkko seinässä ei ole koriste vaan tarkoitettu pysäyttämään polttopullot
 ennen seinään osumista, jotta rakennus ei syty tuleen. Avointa yhteiskuntaa.

Vahtera vs. Rasmus

Iltalehdessä bloggaava, usein talouteen tai maahanmuuttoon liittyviä aiheita käsittelevä Pauli Vahtera oli julkaissut tekstin nimeltä Minua ette nujerra. Siinä Vahtera käsitteli mm. humanitäärisen maahanmuuton kestämättömyyttä, väestönkasvun tuhoisaa vaikutusta kehitysmaille ja maahanmuuton kautta länsimaillekin sekä itseensä kohdistuneita Facebook-ilmoituskampanjoita, joihin maahanmuuttokriittiset toimijat ovat jo pitkään saaneet vasemmiston taholta tottua.

Tuttuun tapaansa Pauli tykitti faktaa ja tilastoa toisensa jälkeen. Samat asiat jo etukäteen tuntevana niissä ei minulle ollut juuri uutta, mutta aavistin heti, että antirasistien keskuudessa teksti tulisi saamaan kiintoisan vastaanoton. Ja niinhän kävi Facebookin Rasmus-ryhmässä. Tässä Vahteran tekstiä käsitelleen ketjun kohokohtia.

Sanotaan vaikka niin, että tyhjät tuijottelut tälle kirjoittajalle tuskin ovat vieraita edes ilman Vahteraa.

Eli tällä logiikalla meidän kannattaisi ottaa murtovarkaita ja murhamiehiä sisään kotiimme, koska onpa sitten enemmän väkeä puolustamassa kotia, jos vaikka joku rikollinen yrittäisi sisään. Lisäksi sillä on eroa, onko täällä vähän suomalaisia, jotka hallitsevat maataan, vai vähän suomalaisia, jotka elävät vähemmistönä omassa maassaan.

Luotettavimpien ennusteiden siteeraaminen ja pyrkimys välttää ilmeinen kansakunnan itsemurha maahanmuutolla, joka ei edes auta ketään, on siis huruennustelua ja uhriutumista. Ja Iltalehti ei tietenkään saisi julkaista yhtään mitään vihervasemmiston narratiivista poikkeavaa harhaoppia. Edelleen: ehkäpä tyhjyyteen tuijottelunne eivät ole Vahteran syytä vaan heijastelua päänsisäisestä passiivisuudesta.

Nyt keskusteluun liittyivät sitten ne, jotka eivät edes ymmärrä suomea. Vahtera sanoi blogissaan tarkalleen ottaen näin: Joillakin ihmisillä Suomessa on naiivi käsitys siitä, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia ja siksi kaikille maailman ihmisille on taattava suomalainen elintaso, mieluummin vielä Suomessa. Vahtera ei siis sanonut, että usko samanarvoisuuteen olisi joku naiivi käsitys. Jos hän olisi sanonut niin, sanamuotojen olisi pitänyt mennä jotakuinkin näin:

Joillakin ihmisillä Suomessa on naiivi käsitys, jonka mukaan kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. 

Hänen käyttämänsä sanamuoto kuitenkin tarkoittaa, että joillain ihmisillä on naiivi käsitys siitä, mitä ihmisten saman arvon tulisi tarkoittaa. Se ei kuitenkaan latvakakkosia hidasta. On muistettava, että jos nämä ihmiset näkevät tervettä järkeä tai moraalia uhmaavan kohdan fiksussa tekstissä, he olettavat ensisijaisesti vian olevan tekstissä, ei siinä, miten he itse ovat sen tulkinneet. Omia tulkintojaan he eivät edes kahdesti mieti.

Tämä oli jo melkein hellyttävää. Feministisillä vasemmistonaisilla on aina niin suuret luulot itsestään. Ovatko nämä naiset siis sitä mieltä, että esim. Iranin naiset antavat miesten alistaa itseään vapaasta tahdostaan? Ovatko he jotenkin heikompaa tekoa kuin suominaiset? Tai katselevatko Somalian naiset huvikseen sivusta, miten heidän sisariaan ammutaan ja hakataan esim. huivista kieltäytymisen takia? Tuskin. Monet näistä naisista vastustavat naisia sortavia lakeja - he vain eivät voi tilanteelle mitään. Samassa jamassa olisi suominainen, ellei hänen ympärillään olisi turvaavaa muuria länsimaisia naisen oikeuksia ja vapautta kunnioittavia miehiä. 

Mikäli heidän tilallaan olisi Lähi-Idän tai Afrikan muslimimiehiä, olisivat suominaiset samassa asemassa kuin näiden alueiden naiset. On täysin epärealistista kuvitella, että naisten oikeuksia ja vapauksia olisi olemassa ilman saman yhteiskunnan miehiä, jotka niiden olemassaoloa toivovat. Kehottaisin näitä naisia pohtimaan, mitä ihmettä he meinaisivat tehdä, jos valtion lait olisi säädetty kaikin tavoin heidän oikeuksiaan vähentämään ja naisten ympärillä olevat miehet tätä järjestelmää tukisivat? Miten he meinaisivat alistamisen estää?

Me olemme vapaita, koska suomalaiset miehet niin tahtovat.

Niin, ja en ole yllättynyt, että yksi blogiteksti muodostaa liian pitkän kappaleen luettavaksi tälle porukalle.

Yksi kehottaa jättämään lukematta ja ajattelematta, toinen tunnustaa, ettei lukenut koko tekstiä, mutta on silti valmis sen arvioimaan. Ohjeet ajatteluun tuntuvat erityisen huvittavilta itsenäiseen ajatteluun tottuneelle oikeistonaiselle. Pirjon ajatus on se, että koska mamut saavat ilmaista sälää, kokemus epäreiluudesta korjautuisi ilmaisella sälällä kantaväestölle. Ei se vaan mene niin. Niin pitkään kun yksi roturyhmä on enemmän saajapuolella ja toinen maksajapuolella, tulee katkeruutta olemaan. Tilastot tänne 1990-luvulla tulleista kehitysmaalaisista eivät viittaa millään tasolla siihen, että kehitysmaalaiset koskaan siirtyisivät pois saajapuolelta.

Vain vasemmisto voi kokea, että se, että ihmiset eivät jaksa lukea, on millään tasolla hyvä asia. Kuka heitä enää kannattaisi, jos ihmiset oikeasti lukisivat?

Jokainen voi itse tarkistaa ja havaita, että Vahteran kirjoituksessa on asianmukaiset lähteet. Kyse ei siis ole mielipiteistä tai tuntemuksista, vaikka monikulturistit kuinka haluaisivat niin uskoa. Ja jatko tapahtuu tyypillisellä Rasmus-kritiikillä: sanotaan, että kirjoitus oli onneton, surkea ja tyhmä tarjoamatta yhtään vasta-argumenttia kirjoituksen varsinaiselle sisällölle. Lukijatkin haukutaan tyhmiksi, koska uskovat Vahteran kaavioita, mutta sitä ei eritellä, mikä kaavioissa sitten on vialla.

En muista koskaan nähneeni, että yhdelläkään oikeistofoorumilla ylpeiltäisiin sillä, ettei edes yhtä blogipäivitystä jakseta lukea loppuun. Rasmuksessa se on toistuva teema. 

Nämä kommentit paljastavat hyvin ne todelliset kriteerit, joilla rasmuslaiset arvioivat heille tarjottua tietoa. Järkevälle ihmiselle ainoa kriteeri olisi tietysti argumenttien vahvuus, rasmuslaiset taas jakavat tiedon sen lähteen mukaan: jos se tulee mamu-kriitikolta, se on väärin, jos se tulee edes hulluimmalta, valehtelijaksi useaan otteeseen osoitetulta antirasistibloggaajalta, se on absoluuttinen totuus. He eivät puhu koko ketjun aikana mitään Vahteran tekstin sisällöstä, vain siitä, mille puolelle hän maahanmuuttokeskustelussa asettuu.

Nyt keskusteluun liittyi Rasmuksen oma muslimikäännynnäinen, feministipuolueen Isra Lehtinen, joka pyrkii vaientamaan kaiken ideologiaansa kohdistuvan kritiikin somessa ja joka valittaa jokaisen maahanmuuttajien tai islamin kannalta ikävän julkaisun alla, että miksi sellaista piti mennä jakamaan. Ikävistä totuuksista pitäisi vain vaieta, koska kamalaahan se olisi, jos muslimien imago kärsisi entisestään. Feministille ja islamistille tyypillisesti Isra ylpeilee sillä, ettei lue mitään aatemaailmastaan poikkeavaa, ettei kupla vaan puhkeaisi.

Alan Salehzadeh, toinen Iltalehden bloggaaja, leimataan islamofobiksi ilman ainuttakaan perustetta. Salehzadehin siteeraaminen ei ole peruste - täytyisi osoittaa, että hän on väärässä. Sitä ei luonnollisestikaan edes yritetä.

Tällainen on fanatismin kupla. Kuplassa määitään lammasmaisesti samaa ajatusta ja keskenään ylpeillään sillä, kuka on tehokkaimmin pitänyt itsensä tietämättömänä kieltäytymällä lukemasta mitään, mikä poikkeaa omasta maailmankuvasta. Vasta-argumentteja ei tarjota tai vaadita. Olennaista on vakuuttelu.

Vahteran ja lukuisten hänen kaltaistensa kirjoittajien tuotokset ovat pelottava vaaratekijä tälle ryhmälle. Kun moiselle säikäytykselle on altistuttu, kokoonnutaan yhdessä selittelemään asia parhain päin ja vakuuttelemaan, ettei tuhmaa tietoa tarvitse uskoa. Sitten kaikille tulee taas hyvä mieli, ja kupla säilyy puhkeamattomana.

Abortti ei ole naisasia vaan arvoasia

Ja nämä väittävät edustavansa kaikkia naisia.

Keskustelussa naisten oikeuksista ja seksuaaliterveydestä punavihreä näkökulma on se, että vasemmiston mielipiteet ovat naisten ääni, eri mieltä heidän kanssaan ovat vain yleisesti "konservatiivit", patriarkaatti ja valkoinen heteromies. 

Tämän näkemyksen mukaan naisen siis on aina oltava vasemmistolainen, ja mikäli vasemmiston näkemyksistä poikkeavien naisten olemassaolo edes noteerataan, heidät kuvataan patriarkaatin tuottaman sisäistetyn naisvihan uhreina - naisina, jotka tietämättömyyttään tai alistettuina toimivat omaa ja muiden naisten etua vastaan.

Tammikuussa pidetyn Naisten Marssin suurimmassa tapahtumassa Washington DC:ssä aborttia vastustavia naisjärjestöjä ei päästetty edes osallistumaan tapahtumaan, koska heidän läsnäolonsa olisi pakottanut muutkin osallistujat toteamaan, että naistenkin keskuudessa on mielipide-eroja.

Naisten Marssi ei ollut naisten ääni - ei edes amerikkalaisnaisten enemmistön ääni, koska Yhdysvalloissa on enemmän aborttia vastustavia kuin kannattavia naisia, eikä edes aborttioikeuden kannattajien enemmistö kannata vaikkapa aborttien rahoitusta amerikkalaisten veronmaksajien rahoista kehitysmaissa.

Tästä abortinvastaisten naisten joukosta löytyy myös monia eri motiiveja. Osa on kristilliskonservatiiveja, joita motivoi uskonnollinen käsitys ihmishengestä, toisia motivoi henkilökohtainen moraali, joitain käsitys ihmisarvosta ja on heitäkin, jotka vastustavat aborttia poliittisista tai demografisista syistä.

Tiukka kahtiajako vastustajiin ja kannattajiin ei ole kovin realistinen sekään, koska sekaan mahtuu myös minun kaltaisiani naisia, jotka ovat abortinvastaisia mutta eivät vastusta aborttioikeutta. Minun kohdallani syy näkemykselle ei ole millään tavoin uskonnollinen vaan puhdas henkilökohtaisen moraalin kysymys. En pystyisi ilman huomattavaa pahoinvointia edes katsomaan kuvia aborteista, saati pystyisi koskaan kenellekään aborttia tekemään. Moraaliini kuuluu vahvasti ajatus siitä, että muiden niskoille ei tulisi sälyttää asioita, joita ei itse henkisesti kykenisi tekemään, joten en myöskään teettäisi aborttia.

Vasemmiston eufemismien käyttö viittaa siihen, että jonkinlainen kauhistus abortti on heillekin. Hanna Sarkkinen, Heidi Hautala ja muut abortin puolesta liputtavat tykkävät puhua kierrellen seksuaaliterveydestä (abortti on pääsääntöisesti sen kohteeksi joutuvalle varsin epäterveellinen) tai jopa perhesuunnittelusta (jota abortti tai jälkiehkäisy ei ole), enkä koskaan ole kuullut heidän menevän minkään tason yksityiskohtiin abortista puhuessa. Eli vaikkapa siihen, kannatetaanko siis sitä, että vain imuroidaan alkioita ulos vai sitäkin, että sikiöltä katkaistaan selkäranka tai murskataan kallo, minkä jälkeen se palasina otetaan ulos.

Myös aborttien muut rumuudet mieluummin jätetään huomiotta. Kun Kanadan feministipääministeri Justin Trudeaulta kysyttiin, mikä hänen kantansa on tietyissä poikalapsia enemmäna arvostavissa maissa abortin keinoin tapahtuvaan tyttölasten joukkomurhaan, Trudeau vastasi kiusaantuneena vain, että tukee naisten oikeutta valita. Siis vaikka se johtaisi tyttöjen abortointeihin.

Toinen syy liittyy vain yleiseen moraaliin. Aborttien yleisyys on oireilua laajemmasta yhteiskunnallisesta ongelmasta, jonka muita oireita ovat mm. yleistyneet avioerot ja yksinhuoltajaperheet, sukupuolitaudit sekä syntyvyyden lasku. Mielestäni arvomaailman muutos olisi kaikin puolin toivottavaa, mutta en usko lain keinoin pakottamisen olevan siihen kovinkaan tehokas ratkaisu.

Voidaan siis turvallisin mielin todeta, että naisten puolestapuhujiksi itsensä julistavat eivät puhu kaikkien naisten puolesta, ja aborttioikeus on tietysti vain yksi aspekti tässä. Useimpia naisia ei kiinnosta mielenosoituksessa uikuttaminen jättivaginaksi pukeutuneena tai muutkaan modernin naisasia-aktivismin hörhöilyt.

Mutta he voivat esiintyä naisten äänitorvina niin pitkään kun heitä tolkullisemmat naiset sen laiskuuttaan tai piittaamattomuuttaan sallivat. Vasemmisto ei koskaan ole naisilta mandaattia kysellyt mutta tulee käyttäytymään kuin heillä sellainen olisi ellei toisin riittävän kovaäänisesti osoiteta. Tuskin pitäisit siitä, jos kotiseudullasi joku kulkisi ympäriinsä väittäen sinun sanoneen asioita, joita et ole koskaan sanonut, joten miksi sallisit vasemmiston esiintyä sinun puolestapuhujanasi? 

Sara Salmani vs. naisten oikeudet ja tasa-arvo

Sara Salmani Twitter-profiilikuvassaan.

Mtv3:n lähetyksiinsä toistuvasti valitsema Sara Salmani kirjoittaa islamia uusiksi ja uhriutuu islamin ansaitusti huonosta maineesta. 

"Salmani kumoaa yleisen uskomuksen, jonka mukaan naisen asema islaminuskossa olisi selkeästi miestä huonompi," sanoi Mtv nettijutussaan Salmanin oltua Huomenta Suomen lähetyksessä 5.7.2016. Täytyy olla melkoiset argumentit, että pikaisessa haastattelussa saa kumottua todisteet islamin laajamittaisesta naisten alistamisesta.

Tietenkään mitään todisteita ei tarjottu, vaan Salmani kertoi ikiomasta  koska-minä-sanon-niin-islamistaan. Eli koska Salmani sanoo, että islam ei sorra naisia, pitäisi meidän ennemmin uskoa häntä kuin fyysistä todellisuutta, joka viestii päinvastaista.

"Mielestäni meillä (naisilla) on hyvä asema islamissa, en muuten olisi muslimi. Olen ylpeä nainen. Naisille ja miehille on islamissa tiettyjä ja hieman erilaisia sääntöjä. Mutta naiset ja miehet ovat keskenään tasa-arvoisia, mutta erilaisia," sanoo Salmani.

Hieman erilaisia sääntöjä. Hmm...

Koraanin mukaan:

-Perinnössä miehen osuus on kaksi kertaa naisen osuuden kokoinen.
-Todistajana yhden miehen arvoa vastaa kaksi naista.
-Mies saa ottaa useita vaimoja, nainen ei saa ottaa useita miehiä.
-Mies saa ottaa seksiorjia vaimonsa lisukkeeksi.
-Naisen pukeutuminen on erittäin tarkkaan säädeltyä, ja hunnuista kieltäytyminen johtaa usein väkivaltaan, pidätykseen tai jopa kuolemaan. Miehille vastaavia vaatimuksia ei ole.
-Vaimo on miehen "vlijelysmaata", jota mies saa lähestyä milloin ja miten haluaa.

"Hieman erilaiset säännöt" eli naiset pakotetaan keskiaikaan kun miehet saavat nauttia nykyajasta.

Haditheissa:

-Profeetta Muhammedin mukaan suurin osa helvettiin joutuvista on naisia.
- Naisella on oikeus siihen, että häntä ei lyödä kasvoihin.
-Vaimon on toteltava miestään.
-Muhammedin mukaan miehiltä ei pidä kysellä, miksi he hakkaavat vaimojaan.
-Allah ei hyväksy puberteetin saavuttaneen naisen rukouksia, ellei tällä ole huntua.
-Naiset ovat miehille kuin kotieläimiä.

Näiden päälle voisi toki heittää vielä Zina-lait, joiden nojalla naisia heitetään vankilaan esiaviollisten suhteiden tai raiskatuksi joutumisen vuoksi. Mikäli vaikkapa raskaana oleva naimaton nainen ei pysty toimittamaan riittävästi todistajia sille, että hänet raiskattiin, hänet tuomitaan haureudesta. Islamilaista lakia noudattavissa maissa, kuten Saudi-Arabiassa ja Pakistanissa, tämä on täysin tavallista.

Salmani oli uudelleen Mtv3:n haastattelussa 23.12. Tällöin hän valitti siitä, että joutuu usein perustelemaan uskontoaan ihmisille. Mistäköhän se johtuu? Miksi muilla ei ole tätä ongelmaa? Voisiko olla niin, että islam on niin kammottava järjestelmä, että jokainen tervepäinen hämmentyy siitä, että kukaan voisi sen vapaaehtoisesti omaksua. Yksikään moraalisesti terve ihminen ei voi pitää islamia millään tavoin hyvänä tai eettisenä.

Kun puheenaiheeksi tulee Jenni Haukion huivin käyttö Iranin vierailulla ja Iranin edustajan kättelemättömyys linnan juhlissa, Salmani selittelee asiaa näin: "Iranissahan huivin käyttäminen on laissa pakollista eikä sille voi mitään. Ja islamissa se on jopa epäkunnioittavaa, että joku kättelisi, Salmani selittää"

Mutta Jenni Haukio ei ole muslimi, eikä Suomi ole islamilainen maa. Täällä kätellään. Huivin käytön pakollisuus on lähinnä huvittava tekosyy, koska se on yksi todiste Salmanin aiempia tasa-arvopuheita vastaan. Iranissa moraalipoliisit kyttäävät naisten huivien asentoa, miehille ei sellaista sääntöä ole. Paikalliset aktivistit yrittävät saada huivipakon kumotuksi, mutta se on vaikeaa maassa, jossa on vastassa valtaa pitävä miessukupuoli, jonka edustajat haluavat pitää naiset alistettuina.

Lopulta Salmanin selityksistä tulee jo lähes parodiaa: Vihapuheesta tulee sallittua. Eikö olla opittu antisemitismistä mitään? Missäs ne nykyajan antisemiitit piilevät? ADL:n Global 100 -tutkimuksen mukaan 74% Lähi-Idän muslimeista on äärimmäisen juutalaisvastaisia, ja Koraani yllyttää tappamaan juutalaisia missä suinkin mahdollista.

Muslimit muodostavat valtaenemmistön maailman antisemiiteistä. Ranskassa ja Britanniassa antisemitistiset viharikokset ovat hurjassa nousussa, ja noususta ovat vastuussa synagogia turmelevat, rabbeja puukottavat ja kosher-kaupoissa ammuskelevat muslimit.

Salmani päättää puheensa sanomalla että hän viettää joulua ja siten yrittäen vaikuttaa sympaattiselta. Hänen mukaansa meidän pitäisi keskittyä siihen, mitä meillä on yhteistä. Meillä ei ole mitään yhteistä. Minusta naisten sorto muslimimaissa on massiivinen ongelma, Sarasta ei. Minusta päänleikkaaja-pedofiili-massamurhaaja on aika heikko ehdokas täydelliseksi Jumalan sanansaattajaksi, Sarasta ei. 

Iranin naiset kertovat, miltä tuntuu pitää huivia:

Islamin alkeet erityisille pikku lumihiutaleille

Nainen osoittaa mieltä sharian mukaisia kivitystuomioita vastaan. Yksi raa'an lain uhreista oli mm.  13-vuotias somalityttö Aysha Ibrahim Duhulow, jonka 50 miestä kivitti hengiltä tytön ilmoitettua poliisille kolmen miehen raiskanneen hänet.

Noin viikko sitten kävin Twitterissä keskustelua islamista toimittaja Maria Petterssonin kanssa. Ja kyllä: juuri sen Petterssonin, joka kävi ajelemassa tunteroisen Malmössä päiväsaikaan, ei joutunut ammutuksi tai raiskatuksi ja päätti sitten sen perusteella Malmön huonon maineen olevan silkkaa höpöpuhetta. Me emme kuitenkaan puhuneet Malmöstä vaan pääasiallisesti islamista.

Kysymys oli se, mikä on oikeaa islamia, ja samasta aiheesta Maria kirjoitti myöhemmin Imagen blogiinsa kaunaisen kirjoituksen. Kaikki uskonnot tai kulttuurit eivät toki ole yhtä hyvin määriteltävissä, mutta autoritäärinen islam on helpohko tapaus.

Pettersson elää itse punavihreässä kuplassa, jossa hän voi joka päivä miettiä itselleen uuden identiteetin vegaanikahvilan jonossa. Identiteettipolitiikan mukaisesti ihminen on aivan mitä tahansa, mitä hän nyt keksii väittää olevansa. Jos minä väittäisin olevani 68-vuotias ortodoksipastori, vasemmistolaisen identiteettipolitiikan mukaan minä olisin sellainen. Kaikki käy! Sano vaan, mitä olet, ja fyysinen todellisuus muuttuu toiveidesi ja mielikuviesi mukaiseksi! 

Identiteettipolitiikka on siis viitekehys, jossa Pettersson ajattelee asioita, eikä hän huomaa, että koko maailma ei usko tähän kaikki käy -aatteeseen. Menepä muotoilemaan oma islamisi vaikkapa Saudi-Arabiassa ja katso, mitä tapahtuu. Islam onkin yksi lujimmin juuriinsa takertuvimmista uskonnoista: sen sisarukset kristinusko ja juutalaisuus ovat läpikäyneet maallistumista ja opillisia muutoksia, mutta islamin reformaatiota odotellaan edelleen.

Kaikki uskonnot ja kansat eivät ole samanlaisia, joten ne eivät kehity ja maallistu samoin. Uskonnon potentiaalin voi määritellä kaksiosaisella kysymyksellä: mitä uskonto ehdottomasti vaatii, ja minkä suhteen se jättää pelivaraa? Vaikka Pettersson leikkii, että jokainen voi määritellä omat islaminsa, ei väite yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Toki minä voisin vaikka lyödä kuolleen kanan kepin nokkaan ja palvoa sitä, mutta ei se olisi islamia, vaikka siksi sitä kutsuisin.

On siis olemassa alin yhteinen nimittäjä, jonka saavuttavia voidaan sanoa uskonnon edustajiksi. Protestanteille riittää usko Jahveen, tämän poikaan Jeesukseen, kolminaisuusoppiin ja pelastukseen armosta. Jehovan todistajalla mukaan tulisi jo varsin monta käytössääntöäkin, jotka yhteisöissä katsotaan välttämättömiksi tosiuskovalle. Mutta entäs muslimit? No, muslimit ainakin uskovat abrahamilaiseen jumalaan yleis- ja erisnimellä Allah sekä siihen, että Muhammed-niminen mies oli hänen profeettansa, jolle enkeli saneli jumalaista sanaa. Profeettana Muhammed tietysti on virheetön, koska eihän Jumala muuta valitsisi.

Edellisestä tuleekin muslimien yleinen käsite sunna. Sunnalla tarkoitetaan profeetan elämäntapaa, jota hyvien muslimien odotetaan jäljittelevän. Siitä myös sunnalaisuus on saanut nimensä. Sunna ei liity Koraaniin vaan hadith-kirjoituksiin, jotka ovat myöhempää perua. Teksteissä kerrotaan profeetan elämästä, ja hänen niissä antamiaan ohjeita muslimit pyrkivät noudattamaan. Harvalukuiset reformaation kannattajat ajavat hadithien poissulkua pyhistä teksteistä niiden täyden moderniin elämään soveltumattomuuden vuoksi, mutta enemmistö on hadithien noudattamisen kannalla.

Millaista elämää Muhammed sitten eli?  Profeetan ohjeet peilaavat varsin paljon vanhatestamentillista ajattelutapaa ja heimokulttuuria: käsketään olla kiva oman heimon jäsenille, mutta esim. kielto murhata ihminen ei ole voimassa ulkopuolisten tai tiukkoja sääntöjä rikkoneiden paikallisten kohdalla.

Muhammed kehottaa mm. mustaksi hakattua naista palaamaan miehensä luo ja tottelemaan häntä, ettei miehellä olisi enää syytä hakata naista. 

Hän ohjeistaa puoskaria siinä, miten oikeaoppinen pikkutytön sukuelinten silvonta tehdään. 

Hän toteaa naisten olevan puolet miehen arvosta, koska naisilla on päässä luonnostaan vikaa, ja suurimman osan helvetin asukeista olevan naisia. 

Hän vaatii uskosta luopuvien tappamista sekä toteaa, ettei vääräuskoisen tappamisesta pidä muslimia teloittaa. 

Ja vaikka tänä kesänäkin näimme islam-puolustelijoiden väittävän, että ISIS ei voi edustaa aitoja muslimeja, koska se tappaa ramadanin aikaan, on väite tyhjä, koska niin tappoi profeettakin. Kaikki em. löytyvät Al-Bukharin hadithista.

Tämä on sitten se kohta, jossa islam-puolustelija sanoo, että onhan Raamatussakin kauheita juttuja, mutta eivät kristityt ole kauheita ihmisiä. Mutta, kuten sanoin, kaikki uskonnot eivät ole samanlaisia. Kristinusko oli UT:n olemassaolon ja luonteen vuoksi parempaa materiaalia reformaatiolle ja kristityt itse halukkaampia kehittymään. Äärimmäisen harva kristitty uskoo Mooseksen lakiin, mutta vielä julmempaa sharia-lakia kannattaa maansa viralliseksi laiksi Lähi-Idän ja Afrikan muslimien enemmistö. Muslimit todella uskovat niihin hullutuksiin, joita kirja tarjoaa.

Islamin viisi pilaria. Ensimmäisen ilmaisu on suoraan profeetan suusta: vain Allahilla ja Muhammedilla on oikeus tulla palvotuksi. Se siitä uskonnonvapaudesta ja moniarvoisuudesta.

Al-Bukhari ei ollut pelkästään mielipuolisen profeettakuvauksen takana, myös islamin viisi peruspilaria pohjautuvat suurimmilta osin hänen teksteihinsä.  Peruspilarit eivät ole kymmenen käskyn kaltainen selkeä lista, mutta vahvasti vaadittu täysi-ikäisiltä muslimeilta. Pilarit ovat rukous, uskontunnustus, pyhiinvaellus, paasto ja almuvero, ja shiioilla taas on omat kymmenen pilariaan. Pilarien noudattaminen näkyy myös niiden muslimien elämässä, jotka muuten vaikuttaisivat maallistuneilta: diskoissa ramppaava vokkilainen voi hyvinkin viettää samalla ramadanin paastoa.

Toki on paljon yksilöitä, jotka ovat muslimeja vain nimellisesti. Näiden ihmisten olemassaolo ei kuitenkaan tarkoita, että heillä olisi vain joku "erilainen islam". Heillä on epä-islam aivan samoin kuin minulla on epä-kristinusko. En minä muovannut itselleni uutta kristinuskoa tullessani ateistiksi, minä vain olin välittämättä siitä. Samoin maallistuneiden muslimien "uskomista" on naurettavaa kutsua jonkinlaiseksi omaksi, spesiaaliksi islamiksi. Se on vain uskonnon puutetta.

Maria Petterssonin mielessä me ollaan muslimeja kaikki, kun oikein silmin katsotaan. Sinäkin olet muslimi, jos vain sanot sellaiseksi identifioituvasi. Minä olen yhtäkkiä muslimi, jos keksin moista väittää. Petterssonin mielessä islam ei tarkoita yhtään mitään, ei perinnettä, elämäntapaa, kulttuuria, rituaaleja tai oikeutta. Islam on vaikka kassialma kadunkulmassa, jos sitä siksi kutsut. Tietysti 1400 vuotta islamin historiaa ja tuhannet uskonoppineet ympäri maailmaa ovat eri mieltä Petterssonin kanssa, mutta se ei hidasta Marian pyrkimyksiä asettua tämän hänen silmissään avuttoman ressukkaryhmän puolustajaksi.

Muhammedin aloittama globaali jihad on jättänyt jälkeensä liki 200 miljoonaa ruumista. Tällä hetkellä maailmassa mikään ei ole niin suuri uhka naisten oikeuksille kuin islam. Miljoonat lapset altistetaan tarpeettomalle, raa'alle silvonnalle, tyttöjen kasvoille heitetään happoa koulussa käymisen tai hunnuttomuuden vuoksi. Sharialla naiset alistetaan miestensä omaisuudeksi ja lainsuojattomiksi. Islamin takia poliota on edelleen Afrikassa. Se oltiin vähällä kadottaa rokoteohjelmilla, kunnes islamistit ryhtyivät sanomaan rokotteita epäislamilaisiksi sekä kaffirien juoneksi. Pariisissa nuoret luulivat menevänsä konserttiin, mutta päätyivätkin saamaan silmänsä kaivetuksi ulos päästä jihadistien toimesta.

Tämä oksettava verilöyly on kuitenkin jotain, mistä Maria Pettersson epätoivoisesti haluaisi löytää jotain hyvää. Mitä hyvää voitaisiin koskaan löytää, mikä tekisi tuon vuosituhansien läpi kylvetyn kauhun tyhjäksi? Islam tekee joka hetki miljoonien ihmisten elämästä helvettiä.


Muita kirjoituksiani samasta aihepiiristä:
Islam ei ansaitse paikkaa multikultin pöydässä,
 Taikamuslimi tulee,
Malala on sorron mannekiini,
islam-keskustelu: voiko tosiasioita sanomalla rikkoa lakia?