Sanna Marin: Paljon tuttuja, ei yhtään ystävää

Pääministeri Marin on rämpinyt bilekohusta toiseen, ja asiaa on puitu jos jonkinlaisesta vinkkelistä: onko käytös pääministerin arvolle sopivaa, mitä tämä tekee Suomen uskottavuudelle, vaarantaako Marinin heikko harkinta kansallisen turvallisuuden ja miksi pop-laulaja Olavi Uusivirta nuoli Marinin kaulaa. 

Tiedotustilaisuutta pitäessään Marin kiisti tehneensä minkäänlaisia virheitä ja sanoi, ettei aio muuttaa tapojaan. Ääni muuttui kellossa, kun SDP kokousti asiasta, ja sisäpiiriläisten mukaan Marinin saama palaute puolueväeltä oli kovaa.

Sitten kameroiden edessä nähtiinkin itkuinen Sanna, joka höpisi jotain sekavia siitä, miten hän ajatteli Zelenskyiä ja Ukrainaa, ja kertoo ottavansa opiksi. Kansalle kun voi olla nokka pystyssä - he eivät voi pääministerin paikkaasi viedä ennen vaaleja - mutta puolueväen edessä on nöyrryttävä. Jos heidän kannatuksensa menetetään, saa pääministeri pakkailla tavaransa Kesärannasta.

Ymmärrettävästi valtaosa bilekohujen kommentoinnista on liittynyt Mariniin juuri pääministerinä, mutta kiinnostavaa on myös ihminen kohujen keskiössä, mihin aion tässä kirjoituksessa keskittyä.

Miksi ihmeessä 36-vuotias perheenäiti, joka on tehnyt historiaa nuorena naispääministerinä, pilaa tieten tahtoen imagonsa ja niin uhmakkaasti kieltäytyy näkemästä minkäänlaista virhettä harkinnassaan?

Miksi tämä nainen pyörii epämääräisten somepersoonien ja B-julkkisten seurassa ja antaa heidän nolata itsensä?

Demarien puhuttelun jälkeen aiemmin uhmakas Marin oli itkuinen.
Selvästikin vasta silloin hänelle realisoitui se,
että pääministerin paikan voi menettää.

Vaikutelma on vain surullinen. Sanna teki täydellisen imagoremontin pääministeriksi tultuaan, mikä on helposti nähtävissä esim. vertaamalla hänen Twitter-kirjoituksiaan ajalta ennen pääministeriyttä sen jälkeiseen aikaan. Sanna oli aivan tavallinen nuori vasemmistonainen: itsevarmasti hyvinkin kärkeviä mielipiteitä esittävä ja tiuhaan kiroileva nainen, joka kertoi lempibändikseen Rage Against the Machinen. Pääministerinä oli vakavoiduttava ja ryhdyttävä harkitsemaan, mitä suustaan päästää. Ainakin joksikin aikaa. Mutta perusluonne ei muutu imagonkiillotuksella ja ladyboss-jakkupuvuilla.

Luonteenpiirre, joka on toistuvasti leimannut Marinin pääministeriyttä, on epävarmuus, joka ajoittain kohoaa jo paranoian tasolle.

Sanna ei istu mättäällä kuvassa, koska hänen mielestään miespoliitikko ei istuisi mättäällä. Sanna ei suostu kuvattavaksi naisellisessa istuma-asennossa vaan vaatii, että häntä kuvataan kuin miespoliitikkoa. On epätodennäköistä, että kuvaajat näissä tilanteissa ovat ajatelleet erityisesti kuvaavansa naista. Todennäköisemmin he ovat mielissään kuvanneet pääministeriä. Mutta Sannan epävarmuus sukupuolestaan on niin jatkuva kokemus hänelle, että jo valokuvaajan kuvausideat koetaan henkilökohtaiseksi hyökkäykseksi ja juuri hänen sukupuoleensa kohdistuvaksi.

Epävarmuus ei näy pelkästään pikkuasioissa vaan myös merkittävissä poliittisissa päätöksissä.

Kun kommunikaatiokatkokset olivat johtaneet katastrofaalisiin virheisiin koronatilanteen hoitamisessa, presidentti Niinistö ehdotti, että perustetaan koronanyrkki - instituutio, jonka tehtävänä on hallita koronatilanteen kokonaiskuvaa, jotta eri laitosten välisiltä tietokatkoilta ja ristiin toimimisilta vältyttäisiin.

Marin otti tämänkin kuin hyökkäyksenä omaa johtajuuttaan vastaan ja kieltäytyi ehdottomasti, vaikka ideassa ei ollut mitään huonoa. Hän koki setämies-Saulin astuvan varpailleen ja loukkaantui. Sen seurauksena koronasähellys jatkui. Koululaisille tilattiin koronatestejä, mutta kukaan ei kertonut kouluille, mitä niillä oikein pitäisi tehdä, koska koordinaatiota ei ollut.

Ja mikäs piirre onkaan taas asioiden ytimessä Sannan bilekohuissa? Epävarmuus.

Marinin somekäytöksestä ja bilevideoilta välittyy kuva naisesta, joka kaipaa epätoivoisesti hyväksyntää ja joka haluaa vakuuttaa maailmalle, että hän on edelleen siisti tyyppi, ei mikään tylsä poliitikko. Tämä epävarmuus on altistanut hänet hyväksikäytölle, jota kukaan terveen itsetunnon omaava ei sietäisi.

Hänen ympärilleen on kertynyt joukko roskasakkia, joita ei kiinnosta olla Sannan, sen ihmisen, kavereita - heitä kiinnostaa kertoa somessa, että he ovat pääministerin kavereita ja että he pääsevät Kesärantaan bilettämään. Sannan tilalla voisi olla kuka tahansa pääministerinä, ja he käyttäytyisivät samoin, koska se ei ole Sanna ihmisenä, joka heitä kiinnostaa. Vai näyttävätkö nämä ihmisiltä, jotka välittävät siitä, joutuuko Sanna taas vaikeuksiin, kun tällaista roskaa julkaistaan?

Kuten heikon itsetunnon ihmiset yleensä, Sanna ei uskalla vetää rajoja ja puolustaa itseään.

Halu hyväksynnälle estää sellaisen. Kyllä hän aidosti tietää sen, ettei nähdyn kaltaisia videoita ja kuvia tulisi päästää julkisuuteen. Hänen pääministerikautensa alussa tehty imagoremppa osoittaa, että kyllä Sanna tietää, mikä näyttää julkisuuteen hyvältä ja mikä ei, ja miten pääministerin tulisi esiintyä. 

Hän on valmis poseeraamaan noloilla kännitanssivideoilla saadakseen roskasakin hyväksynnän ja antaa heidän julkaista videoita somessa. Hän antaa heidän julkaista örvellyksiään Kesärannassa koska ei halua vaikuttaa tiukkapipolta. Häntä hyväksikäytetään armotta, ja Sanna on liian heikko laittamaan sille loppua.

Sanna on myös selvästi onneton arjessaan pääministerinä, äitinä ja vaimona. Oli surullisinta kuultavaa aikoihin, kun Sanna perusteli biletystään sanomalla, että hänkin kaipaa elämäänsä joskus iloa, valoa ja hauskuutta. Eli arki niitä ei hänelle tarjoa, ja siitä on irrottauduttava niin täysin, että edes puolisoa ei oteta mukaan, kun lähdetään viihteelle.

Tilanne kohujen suhteen tuskin olisi aivan näin pahaksi päässyt Sannan osalta, ellei hänen "ystävänsä", kansanedustaja Ilmari Nurminen eli bile-Ilmari olisi kuvioissa. Ilmari tykkää julkkisten seuraan pääsystä, mutta yksinään hän ei kutsuja julkkisbileisiin keräisi. Mutta aina on Sanna, jonka rinnalla voi siivettää, koska kaikki ovet aukeavat pääministerille. Ilmari on käyttänyt Sannan asemaa jopa seksiseuran hankintaan ja kinunnut homoseksuaaliksi tunnustautunutta Benjamin Peltosta kutsuttavaksi Kesärannan juhliin.

Ilmari Nurminen ja tämän ihastuksen kohde Benjamin Peltonen, jonka seuraan
 Ilmari oli päässyt pyytämällä Sannaa kutsumaan Peltosen Kesärannan juhliin.
(Kuva & laajempi juttu: Seiska)

Jos itse olisin Sannan lähipiiriä, olisin jo ajat sitten tarttunut häntä olkapäistä ja todennut: 

Etkö sinä näe, että nämä ihmiset käyttävät sinua ihan oman etunsa ajamiseen, eikä heitä häiritse pätkääkään, että heidän toimintansa vahingoittaa sinua. Sinä olet perkele pääministeri, eikä näiden örvelöiden hyväksynnällä tulisi olla sinulle mitään arvoa. 

Jos Ilmari olisi Sannan ystävä, hän olisi tehnyt juuri noin. Hän olisi mennyt väliin, kun bilevideoita kuvattiin ja sanonut kuvaajalle, että hei, olisitko kuvaamatta häntä. Hän olisi hakenut Sannalle vettä ja vienyt hänet pois paikalta, kun tämä humaltuu liikaa julkisella paikalla. Mutta eihän hän välitä muusta kuin siitä, että kuohuviiniä ja bilekutsuja virtaa jatkossakin.

Vaikka roskasakin limainen ja toisen heikkoutta hyväksikäyttävä toiminta on vastenmielistä, viime kädessä on kuitenkin palattava siiihen, että Sanna on aikuinen ihminen ja pääministeri. Hän on itse suuren vastuun ja sen mukana tulevan suuren huomion valinnut. 

Jos valta-asemaan päästessä omassa persoonassa on epävarmuuden ja epäterveen hyväksynnän kaipuun kaltaisia kipukohtia, jotka vahingoittavat niin työskentelyä kuin mainettakin, kypsä aikuinen ryhtyy työstämään näitä ongelmia. Elämä on loppuun asti jatkuvaa henkistä kasvua, ellei ihminen laiskuuttaan tai pelkuruuttaan toisin valitse.

Koska Sannalla on tällaisia työstämättömiä ongelmia, ei ole mikään ihme, että hän on myös alkoholisti. 

Alkoholi on helppo tapa paeta ikäviä tunteita ainakin hetkeksi. Sannan selitykset tiedotustilaisuudessa olivat kuin suoraan minkä tahansa funktionaalisen alkoholistin pelikirjasta:

-Enhän minä juo edes väkeviä vaan olutta ja viiniä

-En oikeasti juo lainkaan niin paljon ja usein kuin vaikuttaa

-Olen ihan työkykyinen

-Kävelin ihan omin jaloin kotiin

-Ei minulla edes ole koskaan krapulaa, minä herään aikaisin jne..

Sanna selitteli juomistaan pitkästi ja laajasti ja kommentoiden asioita, joista häneltä ei oltu mitään edes kysytty. Syntyi vahva vaikutelma vakuuttelusta, johon Sanna ei usko itsekään pohjimmiltaan.

Juomisen puolustelu ja vähättely on alkoholistilta tyypillistä maalitolppien siirtelyä.

Muutetaan alkoholiongelman määritelmä itselle sopivaksi ja korostetaan niitä asioita, joita voidaan tehdä juomisesta huolimatta. Alkoholismi tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että ihminen ei hallitse alkoholin käyttöään. Alkoholisti voi olla työssäkäyvä. Hän voi harrastaa liikuntaa. Hän voi olla menestyvä. Voi jopa olla, että hän ei juo koskaan, koska yhdenkin oluen juominen veisi hallinnan.

Sanna on toistuvasti nähty baareissa tolkuttomassa humalassa ja jopa niin päihtyneenä, että hänen tilansa on sivustaseuraajissa herättänyt vilpitöntä huolta hänen hyvinvoinnistaan. Kännäys on Sannan kohuja tuottaneiden tilanteiden polttoaine ollut. Selvin päin hän tuskin olisi samoin toiminut. Kuitenkin hän kiistää ongelman.

Kaikesta tästä jää jäljelle yksi kysymys: Eikö Sannan lähipiirissä todella ole ketään, joka auttaisi tuon aivan hukassa olevan naisparan oikeille raiteille, jos hän ei siihen yksin kykene: kehottaisi lopettamaan juomisen, karistamaan roskasakin kannoiltaan ja keskittymään siihen vastuuseen, joka hänellä kansaa kohtaan on pääministerinä ja lastaan ja puolisoaan kohtaan äitinä ja vaimona?

On aika erikoista huomata, että on ikäiseni luksuselämää viettävä pääministerinainen, ja minä koen häntä kohtaan sääliä. En arvostusta, en inhoa tai juuri muutakaan: vain sääliä siitä, kuinka heikko ja hyväksikäytettävissä hän on, ja siitä, että hänellä ei näytä olevan yhtään aitoa ystävää.

Siitä en jaksa vihainen olla, että hän on pääministerin tehtävän hoitanut miten sattuu. 

Muistan kuitenkin, miten edellinen pääministeri kutsui koko kolmannen maailman Suomeen kotiaan heille lupaamalla ja sen, miten hänen vahtivuorollaan Oulun grooming-jengiläiset ja Turun terroristi päästettiin Suomeen. Pääministerien taso nyt vain ei ole ollut Suomessa kummoinen tällä vuosituhannella, ja Sanna on vain jatkoa samalle Suomen rappeuttamiselle, jota on vuosikymmeniä tehty.

Naisena tunnen hivenen surua siitä, että tällainen yksilö sattui sukupuoltani edustamaan pääministerin tehtävässä ja syöttämään kansalle sitä ajatusta tiedotustilaisuuksissa, että naisilta tuleekin odottaa vain pissismäistä sometusta ja tanssivideoita - että jos meitä päästetään valta-asemiin, videot kaulan nuolemisesta tai ex-missin reiden nylkytyksestä tulevat kuulumaan asiaan.

Ei Sannalle ole syytä raivota hänen heikkoudestaan ja rappiostaan, koska se on yhteiskuntamme peilikuva. Sanna on seuraus eikä syy. Vahva ja terve yhteiskunta ei hänen kaltaistaan pääministeriksi laittaisi.

Koronatavoitteet on saavutettu, missä viipyvät voitonjuhlat?

Kajaanin sairaala tyhjänä koronapotilaista, rokotteet eivät kelpaa, rajoitukset kiristyvät: ”Ei helvetti soikoon mitään järkeä”

Noin menee Iltalehden otsikko Kajaanin koronatilanteesta: tartuntoja ilmenee paljon, mutta ne eivät näy sairaalassa, koska koronan vaarallisuus on ollut tasaisessa laskussa yli vuoden ajan, tartunnat ilmenevät lähinnä perusterveillä ihmisillä, ja riskiryhmäläiset on jo suojattu monin eri toimin.

Korona-aikaa on jatkunut Suomessa nyt puolitoista vuotta. Kun koronarajoituksia ryhdyttiin ottamaan käyttöön, perusteluna oli terveydenhuollon kantokyvyn turvaaminen: haluttiin välttää Italian ja Espanjan katastrofaaliset tilanteet, joissa koronapotilaiden määrä venytti terveydenhuollon resurssit äärimmilleen. Tavoite on saavutettu: ylikuormituksen uhkaa ei ole ollut olemassa koko tämän vuoden aikana, eikä kukaan ole yrittänytkään väittää, että ylikuormittumista voisi tapahtua. Korona ei vaikuttanut vuoden 2020 kokonaiskuolleisuuteen, eikä se tule siihen vaikuttamaan tänä vuonnakaan, vaikka tauti jylläisi miten vuoden loppuun, arvioi THL.

Miksi sitten emme juhli tavoitteiden saavuttamista ja voittoa koronasta, vaan sen sijaan hallitus ja viranomaiset puuhaavat koko ajan vain uusia rajoituksia ja peräti lähtökohtaisesti älyvapaata koronapassia?

Kajaani-uutisessa kerrottiin, että sairaalassa koronapotilaita on alueella jo pitkään ollut 0-2. "Se ei hetkauta mihinkään," sanoi pandemiapäällikkö Olli-Pekka Koukkari. Kuitenkin Kajaanin oli otettava tartuntatautilain ja viranomaisohjeistusten nojalla käyttöön uusia rajoituksia, koska kiihtymisvaiheen kriteerit täyttyivät. Koukkari ymmärsi sen olevan täysin järjetöntä, mutta järjetön oli myös se vaihtoehto, jota Koukkari itse tarjosi tilanteeseen.

"Kahteen kertaan rokotetuilla pitäisi olla harrastuksissa, ryhmäliikunnassa ja muussa ei-lakisääteissä toiminnassa vapaa kortti kulkea ja harrastaa. En kohdistaisi heihin minkäänlaisia rajoituksia."

Jos sairaala on tyhjillään, eli korona ei kansanterveydelle uhka ole, miksi Koukkari kohdistaisi yhtään keneenkään rajoituksia? Koukkarin idea etuoikeuksista kahdesti rokotetuille hahmottuu entistäkin hölmömmäksi kun huomioidaan se, että varsinkin nyt delta-variantin ollessa se yleisin, rokotetut voivat kantaa ja levittää tautia siinä missä rokottamattomatkin.

Erivapaudet heille siis eivät toisi mitään takeita tartuntalukujen laskusta, ja mitään oikeutusta rokottamattomien vapauden rajoittamiselle ei ole, koska korona ei täytä enää etäisestikään yleisvaarallisen tartuntataudin kriteerejä vaan on vaarallisuudessa laskenut muiden, pitkään tunnettujen hengitystieinfektioiden tasolle. Miksi rajoittaa kenenkään elämää sellaisen taudin takia, joka hädin tuskin tuottaa yhden sairaalahoitopotilaan alueella? Yhtä järkevää olisi asettaa rajoituksia norovirus- tai lentsukaudella. Koukkari jatkaa vielä rokotteista:

"Minusta on täysin käsittämätöntä, että voidaan pitää maata ja maapalloa vankina ja samaan aikaan keskustella siitä, onko rokotetta pakko ottaa. Ei tässä helvetti soikoon ole mitään järkeä."

Eli Koukkari tietää, että vaikka tartuntoja ilmenee, väkeä ei koronaan kuole, ja koronapotilaiden vaikutus terveydenhuollon resursseihin on mitätön. Kuitenkin hän kiertoilmauksin vaatii jo pakkorokottamista. Moinen toimenpide olisi äärimmäisen voimakas poikkeustoimenpide, mitä tulee perusoikeuksiin ja ihmisen vapauteen tehdä itse omaa kehoaan koskevat päätökset, ja niin radikaali toimi vaatisi hyvin vankat perustelut. Jos keskuudessamme liikkuisi aidosti vaarallinen ja helposti tarttuva tauti, vaikkapa ebola, voisi pakkotoimenpiteitä pohtia, mikäli pehmeämmät keinot eivät auttaisi kuolemien estämisessä. Mutta koronan kanssa me emme enää edes puhu kuolemien estämisestä, koska niitä hädin tuskin ilmenee.

Koukkarin järkeilyä voi yrittää ymmärtää kahdella eri tavalla: joko hän on vakaasti zero-corona-ihmisiä eli heitä, jotka eivät välitä pätkääkään siitä, tappaako korona ketään, vaan hyväksyvät koronan voitetuksi vasta kun tartunnat ovat nollassa. Toinen tulkinta on se, että hän on niin alistunut voimassaoleville säädöksille, että sen sijaan, että hän suuntaisi kritiikkinsä niitä kohtuuttomia säädöksiä vastaan, jotka pakottavat Kajaanin ottamaan rajoitukset käyttöön tilanteessa, jossa niille ei ole oikeutusta, hän kiukuttelee kansalle, joka kärsii täsmälleen samoista älyvapaista säädöksistä, jotka Koukkaria turhauttavat.

Jopa valtamedia on alkanut ihmetellä hallituksen ja erityisesti ministeri Krista Kiurun hinkua ylläpitää koronakriisiä loputtomiin. Tanska, jonka tartuntaluvut ovat selvästi huonommat kuin Suomen, jo ilmoitti, ettei se enää katso covid-19-tautia yleisvaaralliseksi taudiksi, ja kaikki maan sisäiset koronarajoitukset on poistettu. Suomen ministerit taas vain tarjoavat epäselviä vastauksia ja vetoavat hybridistrategiaansa, jonka selkeitä tavoitteita he eivät koskaan ole kertoneet. Se kun on varsin kätevää: jos et kerro tarkkoja tavoitteita, kukaan ei voi arvioida, oletko onnistunut niiden saavuttamisessa, ja jos vaikkapa tarkkaa määritelmää sille, milloin rajoituksista luovutaan, ei ole määritelty, voit ylläpitää rajoituksia vaikka ikuisesti.

Mitä siis on meneillään? Miksi tavoitteiden saavuttamisesta ei ole innostusta?

Ensisijainen tavoite eli terveydenhuollon kantokyvyn turvaaminen saavutettiin jo aikoja sitten. Riskiryhmäläiset on suojattu, ja tartuntoja ilmenee perusterveiden nuorempien keskuudessa. Sairaalat eivät ylikuormitu, ja kuolemien määrä on niin alhainen, ettei niihin vedoten voi enää koronaa yrittää väittää jollain tapaa poikkeukselliseksi taudiksi, joka oikeuttaisi poikkeukselliset toimet.

Hallitukselle asia on poliittinen kysymys. Vallanhimoinen Krista Kiuru, jota muiden puolueiden hallitustoverit kutsuvat kuulemma pääministeri Kiuruksi, koska hän tekee tosiasiassa monet Marinin nimiin laitetut päätökset, pysyy valokeilassa vain niin pitkään kun koronakriisi jatkuu. Hallituksessa myös pelätään luonnollisesti opposition kritiikkiä, ja oppositiosta onkin tullut melkein pahempi kansan vapauden vihollinen kuin hallituksesta, koska heidän painostuksensa luo hallitukselle motivaatiota jatkaa kovaa linjaa koronan suhteen.

Ne olivat kokoomuslaiset, jotka koronapassia ryhtyivät ensimmäisenä ehdottelemaan, ja perussuomalaiset ottivat heti pandemian alussa sen linjan, että kovia toimia vaaditaan. Alussa se olikin täysin oikeutettua: silloin emme vielä tienneet lainkaan, millaisen taudin kanssa olemme tekemisissä. Mutta nyt me tiedämme, ja rationaalinen ja älyllisesti rehellinen ihminen muuttaa mielipiteitään uuden tiedon antaessa sille aihetta.

Oppositio on kuitenkin tehnyt koronasta poliittisen aseen, ja jos koronatoimista luovuttaisiin, he ulvoisivat hallituksen vastuuttomuudesta ja piittaamattomuudesta maailman tappiin. Jokainen rajoitusten poiston jälkeinen koronakuolema otettaisiin opposition vaalimainokseksi, vaikka kuolemia tulisi vähemmän kuin normaali influenssakausi tuottaa.

Oppositio ja somen koronafanaatikot hallituksen, tutkijoiden ja viranomaisten painostajina

Hallituksemme on myös neuvoton ja kokematon, kuten on usein todettu, joten Marinilta ei voida odottaa itsevarmaa ja rohkeaa otetta koronatoimiin. Koska korona todennäköisesti jää pysyväksi vieraaksi influenssan tavoin, vaatii jonkin verran munaa sanoa yleisen hysterian ilmapiirissä, että nyt loppuu tämä sekoilu, koska olemme saavuttaneet tavoitteemme. Kritiikkiä varsinkin oppositiolta ja somen koronafanaatikoilta tulisi takuulla ja raskaasti.

Koronafanaatikkojen toiminta on ajautunut tasaisesti kauemmas tieteestä ja kansanterveydestä, ja nyt tämä ryhmä on jo täysin irrationaalinen. Kun tutkija Hanna Nohynek totesi, että jossain vaiheessa koronan kanssa on vain opittava elämään, hän sai somen koronafanaatikoilta ällistyttävän vihavyöryn ilmeisen totuuden sanomisesta. 

Kun Cleveland Clinic julkaisi laajan tutkimuksensa, joka osoitti koronan sairastamisen antavan paremman suojan koronaa vastaan kuin rokotteet, he saivat samoilta hulluilta niin paljon kritiikkiä, että joutuivat julkaisemaan lausunnon, jossa he yrittivät rauhoitella fanaatikkoja sanomalla, että tässä nyt vain tehdään tutkimusta, ja paljon on vielä selvittämättä. Tutkimuksensa tuloksia he eivät kuitenkaan ryhtyneet kyseenalaistamaan tai kumoamaan.

Eli keskuudessamme on ryhmä ihmisiä, jotka ovat kehittäneet koko kansan rokottamiseen niin uskonnollisen suhtautumisen, että he raivostuvat jopa tutkimuksista, jotka kertovat sen, minkä jokainen tartuntatautien yleistiedon tunteva osaisi arvatakin: luonnollisesti hankittu immuniteetti on pääsääntöisesti rokotteita parempi. Fanaatikoille rokote on Jumalan lahja, jonka täydellisyyttä ei sovi kyseenalaistaa.

Vaikka näitä ihmisiä ei väestössä paljoa ole - suurin osa kansasta suhtautuu koronaan melko neutraalisti - fanaatikot osaavat pitää meteliä ja sillä herättää pelkoa niin asiantuntijoissa, viranomaisissa kuin poliitkoissakin. Ja tässä ilmapiirissä hallituksen pitäisi pystyä laittamaan stoppi hulluudelle ja todeta, että oikeutusta ihmisten vapautta rajoittavalle ja erityisesti lapsille ja yrittäjille vahingollisille rajoituksille ei ole.

Tähän ei pikkutyttöjen epävarma ja sekoileva hallitus kykene. Vai kykeneekö? Nyt on hallituksen näytön paikka. Marin voisi osoittaa, että hän eikä Kiuru on pääministeri, ja hän osaa tehdä rohkeita ja poliittisesti riskaabeleita päätöksiä, kun kansan etu niitä vaatii. Sanna voisi karistaa Spice Girls-hallituksen ja huulipunahallituksen leiman osoittamalla, että hänellä on munaa. 

Vielä Pandemrix-kohun aikoihin Sanna uskalsi kritisoida rohkeasti niin tarpeetonta hysteriaa, sillä rahastavaa lääketeollisuutta ja surkeita päätöksiä tekevää hallitusta. Onko se Sanna vielä jossain pääministerimme sisällä, vai onko hänet menetetty lopullisesti lobbaajille ja poliittiselle laskemoinnille? Vielä on aikaa nähdä se.

Koronatoimet - kaikkien aikojen nigerialaiskirje

Nigerialaiskirjehuijaus toimii niin, että tavalla tai toisella kohteelle luvataan huomattava rahasumma tai arvotavaraa, kunhan hän vain antaa hieman rahaa byrokratian hoitamiseksi. 

Sitten kohteelta lypsetään koko ajan suurempia summia erilaisiin tekosyihin vedoten, ja kohde maksaa, koska ns. sunk cost fallacy alkaa ottaa vallan: sen sijaan, että kohde toteaisi, että hän ei tule koskaan mitään miljoonia näkemään ja että huijarille menetetty raha on vain hyväksyttävä tappioksi, hän jatkaa rahan antamista, koska on jo sijoittanut huijaukseen rahaa. Hän ajattelee, että muuten huijarille aiemmin annetut rahat menevät "hukkaan", mutta jos hän jatkaa rahan antamista, ehkä ne miljoonat sieltä joskus tulevat. Sunk cost on ilmiö, johon kaikki joskus sortuvat: laitetaan vaikkapa lisää rahaa hedelmäpeliin, koska sinne on jo menetetty rahaa ja niiden takaisin saamista toivotaan, vaikka järkevää olisi lopettaa, jotta tappiota ei tulisi enempää.

Ja me elämme aikaa, jossa meistä jokainen on kautta aikain laajamittaisimman nigerialaiskirjeen kohteena, ja tämä nigerialaiskirje kulkee mm. nimillä "yhdessä tästä selvitään" tai arkisemmin "koronatoimet". 

Kun pandemia alkoi, monet suhtautuivat jopa omituisen innostuneesti asiaan. Oli kivaa, kun ei tarvinut lähteä aamulla kouluun tai töihin ja pystyi vain viettämään päivät vaikka Netflixin parissa. Osa suhtautui pandemiaan kuin festareihin: järjestettiin parvekedarudeja sekä ikkunanalleja ja parvekkeille ripustettiin "#kyllätästäselvitään"-lakanoita. Vanhuksia haluttiin auttaa ruokaostoksissa ja heille järjestettiin pihakonsertteja.

Sitten palattiin todellisuuteen: eristys kotona ei olekaan kovin kivaa, kun sinut on siihen kehotettu ennalta määrittelemättömäksi ajaksi. Tulee ahdistusta, yksinäisyyttä ja mielenterveysongelmia. Parisuhteet hajoavat ja perheissä riidellään, kun omaa tilaa ei ole, ja lasten etäopetus tuo vanhemmille uuden stressin aiheen. Nyt ei soiteta parvekedarudeja vaan halutaan vain, että elämä olisi taas normaalia. Ja se hinta, mitä paluusta normaaliin ollaan valmiita maksamaan, nousee koko ajan.

Ensin sanottiin, että noudattakaa ohjeistuksia käsihygieniasta ja turvaväleistä, niin pandemia talttuu ja voidaan taas elää normaalisti. 

Kansa totteli, pandemia ei kadonnut, ja hintaa normaalille elämälle nostettiin: yrityksiä määrättiin suljettaviksi, liikkumis- ja kokoontumisrajoituksia otettiin käyttöön, ja maskeja, joita THL ja hallitus olivat vielä hetkeä aiemmin kutsuneet vaarallisiksi Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksen tuella, suositeltiin käytettäväksi. Kunhan vain kestetään nämä rajoitukset, niin sitten voidaan jatkaa elämää. Mutta eipä tietenkään voitu. Sitten alettiin rokottaa kansaa rokotteilla, jotka oli kiirehditty markkinoille ja joiden on havaittu aiheuttavan jopa kuolemia. 

Rokotetta odotettiin kuin Jeesuksen uutta tulemista ja samalla hurmoksella, mutta sitten tulikin ikävä yllätys: rokotettukin joutuu noudattamaan edelleen samoja turvaohjeita kuin muutkin, koska rokotetut voivat kantaa ja tartuttaa tautia vaikkeivät itse viruksesta sairastuisi. Sitten sanottiin, että kunhan kansaa on tarpeeksi rokotettu, niin meillä on laumasuoja ja palataan normaaliin elämään. Noh, samaan aikaan uudet variantit koronasta ilmaantuivat ja kävi ilmi, ettei Suomessa laajalti käytetty AstraZenecan rokote suojaa koko ajan yleistyvää Etelä-Afrikan varianttia vastaan, joten hinta nousi taas: pitää odotella se uusi, suojaavampi rokote, ja kunhan sillä on rokotettu koko kansa, kaikki on taas hyvin.

Rajoituksia, sääntöjä ja vaatimuksia tulee vaihe vaiheelta lisää, ja kansa tottelee toivoen, että ehkä tällä kertaa voidaankin kohta palata arkeen. Mutta koskaan ei luvattua paluuta normaaliin ole tullut, eikä sitä tule.

Uskoisin, että jotkut lukijat vielä tässä kohtaa ajattelevat, että ehkäpä kyse on vain siitä, että hallituksessakin aidosti uskottiin paluun normaalin tulevan, jos viimeisimpiä ohjeistuksia noudatetaan, mutta yksi sana osoittaa, että tämä ei pidä paikkaansa, ja päättäjät kyllä tietävät, etteivät heidän määräyksensä tule tuottamaan paluuta arkeen, ja todisteeksi riittää yksi sana: laumasuoja. 

Koronavirusta vastaan on mahdotonta saavuttaa laumasuojaa, koska virus mutatoituu koko ajan. Siksi influenssakin tappaa satoja suomalaisia vuosittain, vaikka kyseinen virus on ollut vakiovieras useiden sukupolvien ajan. Uusi rokotetekin sitä vastaan on kehitettävä lähes joka vuosi, koska valmistajien on pyrittävä ennakoimaan, miten influenssa tulee mutatoitumaan ja valmistaa rokotteensa sen ennusteen perusteella. Siinä on syy myös sille, miksi flunssapiikin teho vaihtelee niin paljon vuosittain mitättömästä suojasta varsin hyvään suojaan. Mutaatiot kun ovat arvaamattomia.

Korona ei ole kuin tuhkarokko, jota vastaan on mahdollista tuottaa laumasuoja.

Tuhkarokkoviruskin mutatoituu, mutta sen tehdessään se menettää aina ne proteiinit, joilla se pääsee ihmissoluun tarttumaan, joten mutaatiot eivät sairastuta ihmisiä. Nykyajan tuhkarokkorokote perustuu samaan viruskantaan kuin 50 vuotta sitten. Korona taas toimii kuin influenssa, eli rokotevalmistajat ovat jatkuvassa kilpajuoksussa virusta vastaan, ja virus on aina useita askelia edellä.

Aivan yhtä merkittävä seikka laumasuojan mahdottomuuden puolesta on se, miten koronarokotteiden toimintatapa eroaa useimmista rokotteista: ne eivät estä infektiota vaan toimiessaan vain Covid-19-taudin puhkeamisen, joten rokotettu voi toimia edelleen taudin levittäjänä. Israelilaistutkimuksen mukaan rokotettujen kantajien kehossa on koronavirusta mutta selvästi vähemmän kuin rokottamattomilla koronan kantajilla on. Määrä on kuitenkin hyvinkin riittävä muiden tartuttamiseen. Tutkimuksessa havaittiin myös rokotteen tehon olevan selvästi heikompi uusia variantteja vastaan. Tutkimus oli vielä pienimuotoinen ja siinä käsiteltiin vain Pfizerin rokotetta, joka suojaltaan on valmistajan mukaan rokotteista tehokkain, mutta jonka on sittemmin havaittu olevan tehoton Afrikka-varianttia vastaan.  

Nature-lehden haastattelema Shweta Bansal, matemaattinen biologi Georgetownin yliopistosta, sanoikin asiasta näin: "Laumaimmuniteetti on merkityksellinen vain, jos meillä on tartuttamisen estävä rokote. Jos ei ole, ainoa tie laumaimmuniteettiin on, että kaikki rokotetaan.“. Yle on julkaissut jutusta suppean suomennoksen, joka löytyy täältä, mutta suosittelen alkuperäisen, kattavamman jutun lukemista, jos englannin taitoa vain löytyy.

Ja tilannehan on, että tällä hetkellä kaikki rokotteet perustuvat samaan periaatteeseen, eli ne eivät estä infektiota vaan sairastumisen. Tämä voi kuulostaa hämmentävältä, koska monien korvaan infektio ja sairastuminen kuulostavat synonyymeiltä, mutta sitä ne eivät ole, ja helpoin tapa selittää asia on oireettomat kantajat, joita koronapotilaissa on paljon. Heillä on infektio, mutta he eivät sairastu.

100 %:n rokotekattavuutta ei koskaan voida saavuttaa, koska aina on ihmisiä, jotka terveydellisistä tai muista syistä jättävät rokotteen ottamatta. Ja vaikka tämä maaginen luku saavutettaisiin, rokotteiden tehokkuus estää laumasuojan: se kun on tuotteesta riippuen 60-95%, mutta yksikään valmistaja ei väitä tuotteelleen sataprosenttista suojaa. Erittäin hyvä 90% suojakin tarkoittaisi Suomessa täydellä rokotekattavuudella yli puolta miljoonaa ihmistä, jotka edelleen voivat sairastua viruksesta, ja heidän kehoissaan voi syntyä uusia variantteja. Ja vaikka rokotteiden teho olisi sataprosenttinen, variantit tekisivät siitäkin laumasuojasta vain hetkellisen. Edes täysi rokotekattavuus ei tuottaisi laumasuojaa, koska jo nyt rokotteet ovat varianteista jäljessä, ja ihmisille jaellaan rokotteita, jotka eivät suojaa esim. Etelä-Afrikan variantilta. 

Joten on vaikea kuvitella tilanne, jossa joka ihmisellä olisi niin ajantasainen rokote, että se suojaisi kaikilta liikkeellä olevilta varianteilta. Ja koska eri maissa rokotetaan eri tahtiin ja erilaisella innokkuudella, aina on paikkoja, joissa tauti jyllää, joten aina on myös mahdollisuuksia uusille varianteille, ja tarvitaan vain yksi ihminen tuomaan sellaisen maahan, ja tietysti myös Suomen sisällä voi syntyä uusia variantteja: kun AZ:n tai Pfizerin rokotteet saaneet voivat sairastua Afrikka-varianttiin, heidän kehoissaan voi kehkeytyä entistäkin vastustuskykyisempiä versioita viruksesta, mikä tekisi koko rokotushankkeen tulokset tyhjäksi kertaheitosta.

Hallituksemme on siis asettanut normaaliin elämään paluun kriteeriksi tavoitteen, jota ei koskaan voida saavuttaa, eikä yksinkertaisesti ole mahdollista, etteivätkö he tietäisi siitä, ettei laumasuoja koronaa vastaan ole mahdollinen. Päättäjät konsultoivat jatkuvasti virologian ja muiden terveydenhuollon alojen ammattilaisia, jotka tietävät koronan laumasuojan mahdottomuuden ja ovat epäilemättä tästä asiasta hallitusta informoineet. Ja mikäli meillä olisi hallitus, jonka osaamiseen voisi luottaa, heidän voisi olettaa tämän asian tietävän ilman, että jonkun on se heille kerrottava.

Tässä nigerialaiskirjeessä ei vaadita rahaa - tosin sitäkin on mennyt massatyöttömyyden, konkurssien ja muiden kansantaloudelle koituneiden vahinkojen muodossa - vaan tietynlaista käytöstä. Kunhan vain teet vielä tämän, saat palkintosi eli normaalin elämäsi takaisin, ja kuten kaikissa nigerialaiskirjehuijauksissa, palkintoa ei tule, vaikka kuinka tottelisit huijarin ohjeita. 

Mutta eikö rokotepassi pelastaisi meitä?

Itse asiassa puheetkin rokotepassista, jota vaadittaisiin matkustamiseen ja jopa ravintolassa tai kuntosalilla käyntiin ovat todiste päättäjien hyväntahtoisuutta vastaan. Maailma on väärällään koronaa huomattavasti vaarallisempia tauteja, joita vastaan on rokote, mutta kukaan ei ole ehdottanutkaan, että pitäisi ottaa käyttöön todistus rokotteesta hinkuyskää, tuhkarokkoa, sikotautia tai vesikauhua vastaan, vaikka tämän kaltaiset taudit tappavat vuosittain ympäri maailmaa paljon enemmän ihmisiä kuin korona. Miksi ei? Koska koronapassissa ei ole kyse terveydestä vaan kontrollista.

Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa suunnitellaan jopa kasvojentunnistusjärjestelmää, jolla rokotetut saisivat sisäänpääsyn pubeihin ja kauppoihin. Koronarokotepassi on käytännössä henkilöllisyystodistus, joka sisältää lain mukaan arkaluonteiseksi laskettavaa tietoa eli terveystietoja. Tällaisen passin käyttöönotolle on paljon hyötyjiä. Lisää valvontaa, määräysvaltaa kansalaisiin ja pääsyä heidän tietoihinsa toivovalle poliitikolle koronapassi on mitä hyödyllisin hallinnan väline. 

Lääketehtaille, jotka itse asiassa ovat kaikista liiketoiminnan aloista eniten poliitikkojen lobbaamiseen rahaa käyttävä ala, rokotepassi on taivaan lahja. Pelkästään Brysselissä toimii lähes 200 lääketehtaiden lobbaajaa, joiden ainoa tehtävä on syytää rahaa siihen, että EU tekisi heille edullisia päätöksiä. Kun koronapandemia alkoi, lääketehdas Novartis International kasvatti lobbausbudjettiaan 3,5-kertaiseksi aiemmasta ja Biogen Inc. liki 4,5-kertaiseksi. En löytänyt nettihaulla ainuttakaan lääketehdasta, joka ei olisi nostanut lobbausrahoitustaan alkuvuodesta 2020, ja keskimääräinen budjetin nosto oli 55%.

Lääketehtaat vainusivat rahan ennen kuin poliitikot olivat edes ehtineet arvata, että pandemia olisi tulossa.

Edellä mainitut budjettinostot tehtiin enimmäkseen jo tammikuussa 2020, ja heillä on millä mällätä. Pääministerimme Sanna Marin kirjoitti itse tästä aiheesta blogissaan v. 2010 nimellä Raharikas lääketeollisuus: hän ymmärsi, että sikaflunssasta oli tarkoituksellisesti luotu tarpeeton hysteria, jonka ainoaksi voittajaksi jäi lääketeollisuus, joka korjasi huoletta voittonsa, ja vahingot jäivät sitten muiden maksettaviksi. Herääkin kysymys, miksi Marin itse toteuttaa samaa näytelmää, jota hän tuolloin kritisoi? Onko hänet jo myyty lobbaajille, vai noudattaako hän tiukkaa linjaa vain opposition ja median arvostelun pelossa?

Koronahysteria on täysin median ylläpitämä ilmiö. En tarkoita, että medialla olisi jokin salaliitto hysterian luomiseksi, vaan kyse on vain kapitalismista. Korona tarjoaa medialle helppoa rahaa päivittäisellä tasolla: kopioit vain THL:n, AVI:n ja ministerien tiedotteet, ja saat mitättömällä vaivannäöllä takuuvarmoja mainostuloja klikkauksista ja jaoista. Siksi joka aamu jokaisen lehden etusivulla on otsikko Näin monta uutta tartuntaa tänään on tai Suomessa 320 uutta tartuntaa,lue lisää sairaaloiden tilanteesta. Media takoo tätä helppoa rahaa vain koronahysterian jatkuessa, joten tietysti he sitä pyrkivät ruokkimaan.

Ja oppositio on tähän aivan yhtä syyllinen kuin hallitus. He valitsivat heti alussa linjakseen sen, että hallitusta syytetään liian lepsusta suhtautumisesta, ja se linja on pitänyt. Oppositio siis luo hallitukselle painetta ja antaa samalla hyvät tekosyyt aina uusille rajoituksille, koska hallituksesta voidaan sanoa, että tukeehan kokoomuskin rokotepasseja ja että persut ovat vaatineet kovia rajoituksia koko vuoden.

Eli olemme sangen surkeassa tilanteessa, enkä tiedä, miten tästä pääsisimme pois ilman kansan riittävän kovaäänistä kieltäytymistä nigerialaiskirjeen vaatimuksiin suostumisesta. Media ylläpitää hysteriaa, lääketeollisuus syytää miljardeja saadakseen koko maailman pakkorokotettua, ja kansan nousu vastarintaan on perin hidasta, koska monet ovat sen sunk cost fallacyn vallassa: ajatellaan vain, että kyllä tämä tästä tällä kertaa, kunhan teemme, mitä hallitus käskee. 

Mutta koronakapinaa on nähtävissä, ja se nousee hitaasti mutta varmasti. Yhä useampi näkee, että on täysin järjetöntä, että jumalanpalvelusta tai ravintolaillallista ei voi viettää, mutta kauppakeskuksissa voidaan kyllä notkua kylki kyljessä vaikka aamusta iltaan, ja että korona ei viime kädessä ole influenssaa kummempi. Alkuun se oli tappavampi, koska kyseessä oli täysin uusi virus, mutta kuten influenssankin suhteen on käynyt, kun aikaa kuluu, yhä harvempi sairastuu, ja virukseen kuolee vain heitä, joita influenssaankin menehtyy, mutta perusterveille tauti on äärimmäisen harvoin tappava. Herää ihmettelyä, miksi näin rajut toimet sellaista tautia vastaan, joka useimmille on niin harmiton, että heidän on käytävä testissä edes tietääkseen, että heillä on korona.

Jos haluat paluun normaaliin elämään, älä jatka nigerialaiskirjeen ohjeiden noudattamista, vaan kieltäydy tulemasta huijatuksi valheellisilla lupauksilla. Älä tottele tämän nigerialaiskirjeen ohjeita vaan haistata sille pitkät ja totea, että elät elämääsi nyt etkä sitten joskus, kun hallitus siihen antaa luvan.

Muokattu 16.4.2021: Lisätty lainaus ja linkki Nature-lehden juttuun liittyen sekä sitä koskevat kommentoinnit lainauksen jälkeen.