Yle suitsuttaa empatiakyvyttömyyttä valkoisia kohtaan

"Uskon naisten oikeuksiin. Niin uskoi myös Muhammed." Tämän hulvattoman huumoripläjäyksen tuotti
brittiläinen kampanja, jonka tarkoituksena oli hälventää väitettyjä ennakkoluuloja muslimien uskomuksista.

"Kaipaan elokuviin tavallisia, valkoisia naisia, koska muutoin ei elokuvista löydy hahmoja, joiden asemaan voisin samaistua."

Eikö kuulostaisi aika rasistiselta ja kummalliselta lauseelta? Elokuvayleisölle kun ei juuri tunnu rodulla olevan väliä. Itse asiassa monet mustia tai ruskeita sankareita omaavat elokuvat, kuten Piin Elämä, Django Unchained, Amistad tai Moonlight nousivat hiteiksi juuri valkoisen yleisömassan voimin. Jos valkoiset laajamittaisesti kokisivat, että eivät pysty samaistumaan muun rotuisiin henkilöihin, eivät em. elokuvat koskaan Suomessakaan olisi nousseet katsotuimpien listalle.

Musta ihminen voi kuitenkin huoletta olla naurettavan rasistinen, ja tuomitsemisen sijaan valtamedia kääntää mustasta rasistista uhrin, jota tulisi sääliä ja hoivata. "Muslimifeministi" Maryan Abdulkarim kertoi Ylen haastattelussa itse keksimästään ongelmasta suomalaisessa kirjallisuudessa: siinä ei ole tarpeeksi ruskeita hahmoja, joihin ruskeat lapset voisivat samaistua. Maryanin mukaan hän ei ole löytänyt suomalaisista kirjoista yhtään samaistuttavaa hahmoa.

Hän siis sanoo täysin suoraan, että tunteellisin, laadukkainkaan draama ei häntä kosketa, mikäli päähenkilö on valkoinen. Hän pystyy kokemaan kirja- tai elokuvanautintoon vaadittavaa myötäelämistä vain itsensä värisiä ihmisiä kohtaan.

Maryanin ratkaisuehdotus on tuttua tavaraa. Feministiä ahdistaa, joten muiden on korjattava hänen itse keksimänsä ongelma.

Hän vaatii, että suomalaiskirjailijoiden tulisi lisätä ruskeita hahmoja teoksiinsa ruskean yleisön palvelemiseksi. Kiinnostava lähestymistapa. Miksi suomalaiskirjailijoiden tulisi muuttaa omaa työtapaansa Maryanin tai kenenkään muunkaan mieliksi? Eikö loogisempi ratkaisu olisi laittaa kaikki se uskomaton kulttuurillinen rikkaus ja moniosaamisen potentiaali somaleissa hyötykäyttöön ja kannustaa muita somaleja kirjoittamaan somaleista kertovia kirjoja somaleille?

Tässä törmäämme myös toiseen ongelmaan eli siihen, että nämä rotufeministit eivät itsekään tiedä, mitä haluavat, joten he esittävät ristiriitaisia vaatimuksia. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun intersektionaalinen feministi on vaatinut valkoisia lisäämään vähemmistöhahmoja kirjoihin tai elokuviin. Mutta kun pyyntö toteutetaan, sekään ei kelpaa.

Laura Lindstedt kirjoitti teoksessaan Oneiron juutalaistytöstä. Rotuajatteluun suorastaan pakkomielteisellä fanaattisuudella suhtautuva feministi Koko Hubara tietysti löysi asiasta ongelman, joka loukkaa häntä henkilökohtaisesti mitä syvimmällä tasolla. Kaikki tässä maailmassa tuntuu sen Kokolle tekevän, kuin maailma olisi hänen tunteitaan loukkaamaan luotu.

"Ihmisenä, joka on saanut juutalaisen kasvatuksen ja tapellut syömishäiriötä vastaan lapsesta saakka, koen hyvin loukkaavana, että yksi kokemuksistani ja olemassaoloitani on yksinkertaistettu jännittäväksi tarinaksi kantasuomalaisen naisen toimesta," sanoi Hubara Helsingin Sanomille ja lisäsi vielä, että ongelma on siinä, etteivät ruskeat ihmiset pääse itse määrittelemään, miten heistä kerrotaan tarinaa. Eli valkoinen sortaa kun ei kirjoita vähemmistöistä, ja valkoinen sortaa kirjoittaessaan heistä. 

Minulla ei henkilökohtaisesti ole yhtään mitään ongelmaa sen kanssa, että Maryanin tai Kokon kirjamakua ohjaa rotuajattelu. On täysin luonnollista, että ihmiset haluavat ympärilleen - myös vaikkapa kirjojen muodossa - itsensä kaltaisia ihmisiä. Tällainen "rasismi" ei satuta yhtään ketään.

Ongelma on kaksoisstandardissa: mikäli valkoihoinen ilmaisisi Maryanin ajatuksia, hänen kohtelunsa Ylellä olisi jotain aivan muuta kuin Maryanin saama sympatia ja uhrivaluutta. Hänet leimattaisiin oitis rasistiksi, ja mieltymyksestä, joka ei satuta ketään, maalattaisiin perisyntiä vastaava kamaluus. Valkoisen rasismi on syvällistä pahuutta, ruskeiden rasismi tasa-arvotaistelua, joka verorahoilla kustannetussa uutistalossakin esitetään jalona, myötätuntoa vaativana näkemyksenä.

Maryanin ja Kokon itsekeskeisyys estää heitä näkemästä sitä, että heidän ongelmansa ja tunnekuohunsa eivät ole kaikkien ongelmia. Suomalaisten kirjailijoiden ei tarvitse myötäillä Maryania tai Kokoa, eikä heidän kannata sitä edes yrittää tehdä, koska em. esimerkit kertovat, miten tätä ihmistyyppiä on täysin mahdoton miellyttää. Niin tai näin, aina väärin päin. Tavoite kun ei ole ratkaista ongelmia vaan päästä valittamaan ja uhriutumaan jostain. Näin valittaja voi ulkoistaa vastuun oman elämänsä epäonnistumisista järjestelmälle ja sorrolle.

Mikäli Maryan haluaa ruskeita hahmoja, kirjoittakoon heistä itse tai kannustakoon muita ruskeita siihen ryhtymään. Mikäli Koko ahdistuu siitä, että pottunokka kirjoittaa juutalaisista, hänen ei tarvitse kyseistä teosta ostaa. Mikäli he ahdistuvat jostain, se on heidän ongelmansa, joka heidän on ratkaistava. Meillä ei ole velvollisuutta hoivata feministien keskenkasvuista tunne-elämää.

Kriisikeskus Tukinainen puolustaa raiskauskulttuuria

Käytännössä kaikki maat, joista meille turvapaikanhakijoita tulee, ovat listattu maiksi, joissa raiskaus on maassa endeemistä. On epärealistista toivoa, että nämä ihmiset taikaiskusta muuttuisivat tänne tullessaan.  On huomionarvoista, että lähes koko islamilainen maailma on punaista aluetta.

Ulkomaalaisten osuus raiskaustuomioista on noin kolmannes, mikä on luonnollisesti jättimäinen yliedustus. Tätä eroa yritetään aika ajoin mitätöidä sanomalla, että suurin osa raiskauksista tapahtuu yksityisasunnossa tuttavan toimesta, eikä tutun tekemistä raiskauksista ilmoiteta yhtä herkästi. Taatusti onkin niin, että vaikkapa oman puolison tekemän väkivallan ilmoittamisen kynnys on korkeampi, mutta on myös merkittäviä tekijöitä, jotka tasaavat tätä eroa pois.

Suurin on tietysti se, että kun ilmoitus tutun tekemästä raiskauksesta tehdään, on epäilty aina poliisin tiedossa. Puskaraiskauksien ja katuahdistelujen tekijöitä ei useinkaan löydy, ja mikäli tekijää ei löydetä, ei epäiltyä kirjata ulkomaalaiseksi, vaikka kaikki tuntomerkit ulkomaalaisuuteen viittaisivat. Toinen eroja tasoittava seikka on se, että toisin kuin vaikka Yhdysvalloissa, Suomen raiskaustilastot tehdään kansallisuuden, ei rodun perusteella, joten kaikki toisen polven maahanmuuttajien tai kansallisuuden saaneiden tekemiset päätyvät suomalaisten puolelle tilastoa.

Ei siis ole juuri syytä uskoa, että tilastoissa todella olisi merkittävää vääristymää suuntaan tai toiseen. Tyypillisesti muslimimaista tulevien raiskausluvut ovat selvästi suurempia, ja niissäkin näkyy sävyeroja. Irakilaiset ja somalit raiskaavat Optulan mukaan 16-17 kertaa kantasuomalaista enemmän, kamerunilaiset hurjat 90 kertaa enemmän. Sellaista sopii odottaa kulttuurilta, jossa naisten sukuelimet silvotaan ja joka kolmannelta naiselta ruhjotaan rinnat uskonnollisessa rituaalissa. Tulijoiden raiskausluvut heijastelevat heidän oman maansa kulttuuria.

Kriisikeskus Tukinaisen kehittämispäällikkö Heli Heinjoki asettuu puolustamaan tekijöitä täysin ällistyttävillä lausunnoilla. Hän väittää, että heidän tietojensa mukaan muslimit eivät raiskaa enemmän. Vuonna 2012 Heinjoki sentään vielä tunnusti, että 16% heille tulevista soitoista koskee ulkomaalaisten raiskauksia, eli yliedustus oli jo silloin varsin hurja. Tukinaisen tilastot eivät ole julkisia, joten Heinjoen älyvapaiden väitteiden todenperäisyyttä ei voi tarkistaa.

Viralliset tilastot kuitenkin kertovat totuuden: Helsingin poliisi on tiedottanut puskaraiskausten määrän noususta, ja tähän mennessä Helsingissä on ollut 55% enemmän puskaraiskauksia kuin edellisenä vuonna vastaavana ajanjaksona. Ahdistelujen määrä on kolminkertaistunut kautta maan, Tampereella kasvua on ollut hurjat 1500%. Jopa Hesarin asiantuntijakin tunnustaa, että kyseessä on ulkomaalaisten yliedustus. Vuosien 2014 ja 2015 välillä poliisi raportoi 20% kasvusta ulkomaalaisten tekemissä raiskauksissa. Heinjoki siis horisee niin epäuskottavia, että edes useimmat hänen aatetoverinsa eivät moista kehtaa väittää.

Käsittämätön hyssyttely jatkuu, kun Heinjoki sanoo, että hänen mielestään naisten alistaminen ei kuulu islaminuskoon. Halleluja, suuri islam-tuntija Heinjoki on puhunut ja todennut, että 1400 vuotta pedofiliaa, pakkoavioliittoja, kunniamurhia, sukuelimien silpomisia, pakkohunnutuksia ja zina-lakia ei ole naisia sortavaa. Selvä juttu. Ayaan Hirsi Ali voisi olla toista mieltä.

Pitäkääpä tämä mielessä Tukinaisen uskottavuutta arvioitaessa. He esittävät olevansa naisten asialla, mutta systemaattinen sorto ei ole heistä sortoa, koska tekijöinä on muslimit. Tiedä, vaikka Heinjoki noudattaisi Muhammedin oppeja ja sanoisi apua rukoilevalle perheväkivallan uhrille, että mene akka takaisin sen miehesi luo ja tee, niin kuin se käskee, ettei miehen enää tarvitse hakata. Koska islam ei ole Heinjoen mielestä naisia alistava,  niin eihän tuo neuvokaan voisi olla, koska se islamista tulee.

Kuvitellaanpa, että vaikka Jussi Halla-aho hurahtaisi hurmosuskontoon ja kehittäisi oman seurakunnan, jossa noudatetaan samoja oppeja naisten suhteen kuin Koraanin ja suurien tavat. Kurittomia naisia saisi hakata, hunnuttomana kulkevan saa ruoskia tai tappaa, sukuelimet silvotaan, mutta Muhammedin oppien mukaisesti ei leikata liikaa, koska se antaa kivan hehkun kasvoille. Seksuaalirikosten käsittely olisi käräjät, joissa selvitetään uhrin syyllisyyden aste. Naisen hallinnassa on ensin isä ja veljet, sitten aviomies, ei koskaan nainen itse.

Koraanin tarjoamiin poikkeuksiin toisen muslimin murhan kieltoon kuuluu kunniamurha. Vanhemmat saavat Allahin siunauksen lapsensa murhalle, jos lapsi on jotenkin tuonut häpeää perheelle, ja tietenkään se ei koskaan ole poikalapsi, joka tuomitaan kunnian menetyksestä. Halla-ahon kultti  noudattaisi tapaa myös. Olisiko Heinjoki kertomassa, miten kyseinen uskonto ei ole naisia alistava? Puolustaisiko hän hirviömäistä sortoa silloin, kun samoja tapoja noudattavat kantasuomalaiset?

Mitä islamilaisempi maa, sitä hirveämmät olot naisilla. Iran, Saudi-Arabia ja Afganistan ovat hyviä esimerkkejä perinteistä islamia noudattavista maista. Ne toteuttavat juurikin pakkohunnutusta, Zina-lakia, perheväkivaltaa ja raiskauskulttuuria, koska islam niin sanoo. Se on osa shariaa, joten sillä mennään. Naisille parhaat muslimimaat ovat siis ne, jotka eivät ole islamilaisia. Voisiko se jotenkin viitata siihen, että kaikki nämä kansat Aasiasta Afrikkaan eivät ehkä vetäneet naisten sortoa hatusta, vaan heillä on sille yhteinen syy? Vaikkapa uskonto?

Tämä on puukko naisten selkään. Eivätkä naiset ole ainoa ryhmä, joka poljetaan jalkoihin kiireessä suojella perinteistä islamia kritiikiltä: homot, juutalaiset, ateistit sekä kristityt maahanmuuttajat ja jesidit, jotka eivät pääse vainoa pakoon, koska me annamme sen seurata heitä, ovat sallittuja sorron kohteita islamille. Kuten Milo Yiannopoulos sanoi, vasemmisto on sijoittanut muslimit uhripyramidinsa huipulle ja kieltäytyy tunnustamasta, että pyramidin huippu haluaa sortaa kaikkia muita pyramidissa.

Samoin kuin islamin homofobian puolustelu Orlandon ampumisen jälkeen toimi valomerkkinä homoille, tällaiset kannanotot ovat valomerkki naisille: nyt on aika lähteä vasemmistosta, he eivät välitä sinusta. Keskiaikaisen arvomaailman suojelu kritiikiltä on heille tärkeämpää kuin sinun oikeutesi.