Turistiviisumit peruttiin, mutta itärajan aikapommi tikittää

Marinin hallituksen harhautus meni täydestä, ja kansa juhlii venäläisten turistiviisumien perumista, niin kuin kyseessä olisi merkittäväkin teko itärajan turvallisuusuhkia vastaan.

Kyseessä on toki pieni askel oikeaan suuntaan mutta täysin väärällä rintamalla - päätös on samanlainen, kuin jos vuoden 2015 turvapaikanhakija-aaltoa olisi "torjuttu" kieltämällä ruotsalaisia turisteja ylittämästä rajaa Haaparannasta. Tulijat kun eivät turisteina maahan tulevia ruotsalaisia vaan kolmansien maiden asukkaita, joille Ruotsi oli vain läpikulkumaa, ja sen edessä hallituksemme on omasta valinnastaan täysin voimaton.

Rajaliikenne Venäjältä muodostaa uhan, jossa on kolme merkittävää haaraa:

1. Suomessa on jo valmiiksi suuri venäläisvähemmistö, ja sen kasvattaminen antaa heille lisää poliittista vaikutusvaltaa. Tuskin haluamme siihen tilanteeseen kuin huomattavan venäläisvähemmistön omaavassa Latviassa, että meillä on vaaleissa "Suomen venäläinen puolue", koska venäläisiä on niin paljon, että he alkavat muodostamaan omia eturyhmiään?

2. Myös täysin harmittomia tai jopa meille myötämielisiä venäläisiä maassamme voidaan käyttää aseena Suomea vastaan. Kaikki Venäjän viimeaikaiset rajakiistat ovat liittyneet naapurimaassa olevaan venäläisvähemmistöön, ja jo sen vähemmistön olemassaolo tarjoaa Putinille tekosyyn haluamilleen toimenpiteille: he vain suojelevat venäläisvähemmistöä ilkeältä valtaväestöltä. Sitten kehitellään narratiivi siitä, miten suomalaiset sortavat venäläisiä, ja pelilauta onkin jo aseteltu. On siis viime kädessä täysin epäolennaista, ovatko tulijat vieraan vallan agentteja vai meitä kohtaan hyväntahtoisia.

Ukrainan venäläisvähemmistö syntyi ajattelemattomasti tehdyn rajojen vedon tuloksena Neuvostoliiton hajotessa, ja Viroon se pakotettiin väestönsiirroilla Neuvostovallan aikana, mutta Suomi voi valita, antaako se tällaisen vähemmistön syntyä ja kasvaa maassa vai ei, mikä osoittaa, kuinka hullua politiikkaa toteutamme. Se ongelma, mikä pakotettiin muihin maihin, otetaan tänne tietoisella politiikalla.

3. Tämä on se akuutein uhka, koska tätä käyttäen voidaan ajaa Suomi täyteen kaaokseen ilman vaivannäköä Venäjältä ja koska kaikki niin Suomessa kuin Venäjälläkin tietävät hallituksemme olevan voimaton sen edessä: avataan Venäjää ympäröivien kehitysmaiden turvapaikanhakijoille läpikulku Suomeen.

Vuoden 2015 turvapaikanhakijoiden aallon n. 30 000 tulijaa riittivät kaaoksen luontiin. Viranomaiset olivat hätää kärsimässä sen suhteen, minne kaikki ne ihmiset sijoitetaan, ja taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset näkyvät edelleen. Ei tarvitse kauaa pohtia, mitkä ovat seuraukset, jos sama toisinnetaan täysin eri mittakaavassa, organisoituna operaationa Suomea vastaan. Ainoa asia, mitä venäläisten tämän toteutumiseksi tarvitsee tehdä, on lakata estämästä läpikulkijoita pääsemästä Venäjän omien raja-asemien ohi Suomen rajaviranomaisten puheille.

Tämä uhka on roikkunut Suomen yllä koko ajan ja saanut minut pitämään sormia
ristissä ja toivomaan, että ei tapahdu jotain, mikä saisi Kremlin suuntaamaan
katseensa tänne ja päättämään, että suomalaisia on aika kurittaa.

Tapaus Anton oli huoltajuuskiista suomalaisisän ja venäläisäidin välillä. Kiista paisui diplomaattiseksi
selkkaukseksi, ja kuten kuvasta näkyy, se politisoitiin hetkessä Suomi-vastaiseksi propagandaksi.

Se jokin voisi olla lähes mikä tahansa selkkaus. Kuten vuosia sitten näimme ns. tapaus Antonista, jopa huoltajuuskiistasta, jonka kuuluisi olla yhden perheen asia, saatiin aikaan täysimittainen diplomaattinen selkkaus, osapuolet politisoitiin tai politisoituivat omasta tahdostaan, ja Venäjän mediassa kerrottiin tarinoita Suomen viranomaisista, jotka syrjivät ja vainoavat venäläisiä.

Saimme esimakua siitä, miltä rajan avaaminen Venäjän puolelta näyttäisi, kun talvella 2015-2016 Sallan ja Raja-Joosepin rajanylityspaikkojen kautta Suomeen tuli n. 1700 turvapaikanhakijaa, jotka käyttivät Venäjää läpikulkumaana. Edelleen on epäselvää, oliko kyseessä tahallinen isku Suomea vastaan vai ainoastaan se, että tieto siitä, että rajakontrolli on löyhempää pohjoisessa, oli levinnyt lähtömaissa. 

Nykyhetken tilanteen kannalta on kuitenkin täysin epäolennaista, olivatko nuo tapahtumat Putinin tahallista kiusantekoa vai eivät: se on fakta joka tapauksessa, että rajakontrollin poistamalla Venäjä saisi ajettua Suomen kaaokseen. 

Myös se mittakaava, jossa tällainen hybridioperaatio voitaisiin toteuttaa, olisi aivan toista luokkaa. Viime kerralla puhuttiin vain kahdesta, vaikeasti saavutettavasta pohjoisen rajanylityspaikasta, eikä mikään merkittävää näkyvyyttä omaava taho ollut näitä rajanylitysmahdollisuuksia markkinoinut. Tieto oli levinnyt somessa ja suusta suuhun lähtömaissa. 

Entä jos sama toteutettaisiin täysimittaisena hybridioperaationa Valko-Venäjän malliin:
joka ikinen rajanylityspaikka avoimeksi läpikululle ja samaan aikaan mittava
tiedotuskampanja Keski-Aasian köyhiin maihin siitä, että nyt pääsee Suomeen?

Valko-Venäjä jopa lennätti tulijoita Turkista ja Irakista ja sitten kuskasi heidät busseilla rajalle. Sama on tietysti nähty myös Turkin tekemänä Kreikkaa vastaan, kun Turkki on rahdannut bussilasteittain siirtolaisia Kreikan rajalle ja sitten estänyt heitä palaamasta Turkin suuntaan, jotta he päätyisivät joko Kreikkaan tai jäisivät pidemmäksi aikaa Kreikan riesoiksi raja-alueelle leirejä perustamaan ja polttopulloja heittelemään.

Linkmenysin pakolaisleirillä haastattelemassa Valko-Venäjän
hybridioperaatiossa maahan tungettuja elintasopakolaisia

Olin paikan päällä Baltiassa, kun Valko-Venäjän hybridioperaatio oli käynnissä. Rajan läheisille alueille oli julistettu poikkeustila, ja tilanne oli kaoottinen, vaikka Baltian maat ja Puola toimivat tilanteessa oikein eli pysäyttivät tulijavirran huomattuaan sen olevan suunniteltu hyökkäys heidän maitaan vastaan. Paikalliset olivat kauhistuneita tulijamääristä, viranomaisilla alkoivat keinot, rahat ja tilat loppua tulijoiden sijoittamiseksi, ja siirtolaisleireillä mellakoitiin. 

Myös epävirallisilla rajanylityspaikoilla kuhisi. Valitsimme Latviassa täysin sattumanvaraisen metsätienpätkän, joka nyt vain oli lähin reitti Valko-Venäjän rajalle, ja törmäsimme saman tien partioon rajavartijoita, jotka olivat napanneet metsästä joukon laittomia rajanylittäjiä ja olivat paraikaa katsomassa heidän passejaan. 

Baltia ja Puola saivat tilanteen haltuun, ja Valko-Venäjälle jäi viime kädessä luu käteen: se oli ehtinyt rahdata maahan suuren määrän Lähi-Idän tulijoita, ja nyt he eivät saaneet niitä pukattua Schengen-alueelle. Ja koska monet tulijat olivat hävittäneet passinsa heti Minskiin saavuttuaan, ja koska monet valehtelivat lähtömaastaan ja identiteetistään, heitä ei tuosta vain voinut palauttaakaan. Siihen kaatui se hybridioperaatio.

Mutta miten reagoisi Suomen hallitus, jos meihin kohdistettaisiin turvapaikanhakijoiden vyöry?

No, sen on hallituksemme tehnyt selväksi jo silloin, kun Valko-Venäjä ja Turkki ovat näitä operaatioita tehneet: erityisesti tuolloinen sisäministeri Maria Ohisalo oli ärhäkästi tuomitsemassa hybridioperaation kohteeksi joutuneita maita siitä, että he puolustivat rajojaan ja vaati niitä päästämään tulijat sisään, vaikka hän kertoi itsekin tietävänsä, että kyseessä on hybridisodankäynti näitä maita vastaan.

Miten Suomi on varautunut siirtolaisten käyttöön hybridisodan välineenä?
No, meillä on vokeissa sängyt pedattuna ja laukunkantajat rajalla odottamassa.

Nyt Ohisalon paikalla on vihreiden Krista Mikkonen, jonka suhtautuminen ei takuulla tule yhtään tiukempaa olemaan. Ja entäs ne muut puolueet? SDP ja vasemmisto ovat myös pitäneet vuosien varrella tiukkaa linjaa sen suhteen, että oikeus turvapaikan hakuun - vaikka se tehtäisiin hybridioperaation tuloksena - on ihmisoikeus, josta ei voi joustaa. Kepusta voisimme kuulla yksittäisiä hajaääniä tätä vastaan, mutta viime kädessä kepu haluaa vain pysyä hallituksessa ajamassa siltarumpupolitiikkaansa, eli se kyllä taipuu muiden puolueiden tahtoon.

No, entä jos valta vaihtuu seuraavissa eduskuntavaaleissa, ja Venäjä avaa rajat tulijoille sitten? 

Lopputulos tulee olemaan täysin sama. Gallupeja johtaa tällä hetkellä Petteri Orpon kokoomus. Orpo oli sisäministeri, kun yli 30 000 turvapaikkaturistia läpsytteli Suomeen, eikä hän tehnyt mitään sen estämiseksi. Kun kysyin Orpolta Oulun Rotuaarilla, että nyt kun Juha Sipiläkin on myöntänyt, että turvapaikanhakijat olisi voitu pikakäännyttää, miksi rajaa ei suljettu. Orpo vain vastasi: "Tähän kysymykseen on vastattu jo," ja signaloi turvamiehilleen, että jos tämä hankala pikku nainen ei tästä lähde, viekää se pois.

Mitä Orpo sitten turvapaikkakriisin aikaan teki? No ei mitään suomalaisten hyväksi, mutta vähäisinkin asia, joka koski tulijoiden ihmisoikeuksia, sai hänet tarttumaan välittömästi toimeen. Kirjoitin vuoden 2016 huomattavan lukijamäärän keränneessä blogipäivityksessäni Miten huijaripariskunta Irakista itketti hölmöläisiä tapauksesta, jossa valtamedia kehitteli valheellisen nyyhkytarinan irakilaisperheestä, joka julmasti revitään rikki pakkopalautuksilla.

Kun Orpo sai kuulla asiasta, hän havahtui viikonlopun vietosta ilmoittamaan sunnuntaipäivänä, että hän on vaatinut tapauksesta välitöntä selontekoa. Kun suomalaisia joutui useiden turvapaikanhakijoiden tekemien henkirikosten uhreiksi Orpon sisäministeriyden ja siis myös poliisin johtajuuden aikaan, tapaukset eivät kiinnostaneet häntä lainkaan.

Näin Orpo reagoi valheelliseen nyyhkytarinaan karkotettavasta irakilaisesta. Kun suomalaiset
joutuivat tulijoiden vakavien rikosten kohteiksi, Petteriä ei kiinnostanut edes yhden twiitin vertaa.

Ei siis kannata laittaa toivoaan sen varaan, että opposition

 nousu hallitukseksi turvaisi meidät itärajan aikapommilta.

Tämän vuoksi Putinin luottonainen Maria Zaharova ilkkui suomalaisten raja-aitahankkeelle Telegramissa suositellen venäläisiä yrityksiä, jotka Suomi voisi palkata rakentamaan aidan. Tämä pilkka on täysin ymmärrettävää. Kyllä Venäjällä tiedetään se ihan yhtä hyvin kuin täälläkin, että aidalla ei ole mitään väliä, jos rajanylityspaikoilla kuitenkin pääsee kuka tahansa sisään vain anomalla turvapaikkaa.

Hallituksemme täyden hampaattomuuden osoittivat myös ne perustelut, joita se tarjosi syyksi venäläisten turistiviisumien perumiselle: "turistiviisumien myöntämisen jatkaminen voisi vahingoittaa Suomen kansainvälisiä suhteita". Eli päätöstä ei tehty siksi, että se on suomalaisten etu vaan siksi, että varsinkin Itä-Euroopan maat asettivat Suomen suuntaan suurta poliittista painetta asiasta, ja se alkoi olla noloa, että Suomi ainoana päästi turistit kulkemaan vanhaan malliin.

Olemme karmeassa tilanteeessa. Se, onko Suomi ensi viikolla kaaoksen vallassa, on täysin Putinin käsissä. Oma hallituksemme ei tule tekemään mitään, jos portit läpikululle avataan. Tämän vuoksi hössötys turistiviisumeista on täysin toissijaista. Pieni edistysaskel, mutta sellainen, joka ei vaikuta mitenkään tähän hybridiuhkaan.

Pelottavinta tässä on se, kuinka helppoa operaation toteutus venäläisille olisi. Yksi käsky rajavartijoille ja tehosteeksi vähän markkinointia kehitysmaihin, ja Suomi hukkuisi turvapaikanhakijoihin. Ikävä kyllä tällä hetkellä Ukrainan vahinko on meidän etumme: niin pitkään, kun Putinin katse ja kiinnostus operaatioihin on suuntautunut Ukrainaan, me olemme paremmin turvassa, kunhan ei tapahdu sitä jotain, joka saisi Kremlin päättämään, että nyt on aika ajaa Suomi katastrofiin.

Joten älkää juhliko turistiviisumien poistoa, kuin se olisi suurikin voitto. Pieni muutos parempaan kyllä, mutta suurin uhka on edelleen aivan yhtä todellinen kuin ennenkin. Nyt on aika alkaa asettaa poliittista painetta päättäjille tämän uhan torjumiseksi: vaatia Marinin hallitukselta välittömiä ja selkeitä päätöksiä asiasta ja tehdä hallituksen ulkopuolisille puolueille selväksi, että ääniä ei tule, ellei tähän uhkaan ole tarjota todellista ja tehokasta ratkaisua.

Totuus Valko-Venäjän "hädänalaisista pakolaisista"

"Täällä on naisia ja lapsia!"

Valko-Venäjän hyökkäys EU-naapureitaan kohtaan on taas kiihtynyt, ja aseena edelleen on kehitysmaiden ylijäämäväestö, jota rajalle rahtaamalla pyritään ajamaan naapurimaat kaaokseen. 

Jos luet vihervasemmiston kannanottoja asiaan - korkeinta poliittista johtoa myöten - kyseessä ovat hädänalaiset pakolaiset, jotka eivät koskaan jättäisi kotiaan elleivät todella olisi hengenvaarassa. Naisia, lapsia ja vanhuksia, ja heillä on oikeus hakea turvapaikkaa.

Sisäministeri Maria Ohisalo väitti Ylen A-Talk-ohjelmassa, että "tietojen mukaan" lapsia on kuollut pakkaseen. Mitäs nämä tiedot sitten ovat? Yksi irakilainen oli kuulemma sanonut jollekin toimittajalle, että 14-vuotias poika olisi kuollut paleltumiseen. Toisaalla kerrottiin, että tämä tieto oli saatu "aktivisteilta" ja että media ei tätä tietoa voi vahvistaa. Valko-Venäjä kiistää tällaista tapahtuneen.

Ohisalo ja muu vihervasemmisto myös pitää sinnikkäästi kiinni siitä väitteestä, että oikeus turvapaikan hakemiseen olisi ehdoton ja aina voimassa. 

Tämä on yksinkertaisesti vale. Mikäli valtion turvallisuus ja /tai suvereniteetti ovat akuutisti uhattuna, ei valtion tarvitse näitä sopimuksia noudattaa, koska sillä on ehdoton oikeus puolustaa itseään hyökkäykseltä ja taata valtion turvallisuuden ja suvereniteetin säilyminen.

Media on käyttänyt huolettomasti juttujensa kuvituksena Valko-Venäjän valtiollisen median Beltan kuvamateriaalia eli vihollisvaltion propagandaa, jossa esitellään rajalle kuljetettavaa väkeä juuri pikkulapsina ja vanhuksina sekä mustamaalataan valheellisesti EU-maiden rajavartijoita perättömillä väitteillä kohtuuttomasta voimankäytöstä.

Usko agendaan ja lukijoiden hyväuskoisuuteen on mediassa niin vahva, että Hesari veti huikean komediasuorituksen jutullaan "Valko-Venäjän hybridivaikuttaminen tunnistetaan, mutta Puola saa omansa läpi 6-0". Juttuun sisältyi video, jonka lähteeksi väitettiin Reutersia, mutta videolta näkyi Valko-Venäjän valtion vesileima, joka paljasti videon todellisen lähteen. 

Kuitenkin Hesarin Juho-Pekka Pekonen tätä videota kirkkain silmin Reutersin tuotannoksi väitti.

Mikä sitten on totuus tulijoista?

Vietin itse elokuussa 2 viikkoa Baltian maissa rajakriisiä seuraamassa ja siitä raportoimassa. 

Kun valtamedian toimittajat kitisivät siitä, ettei heitä päästetä sisään pakolaisleireille, puolisoni ja työtoverini Junes Lokka ja minä hankimme kulkuluvat leireille Liettuan sisäministeriöltä, ja vain yhdelle leirille, Rudninkaihin, ei voinut päästä, koska se oli suljettu täysin ulkopuolisilta turvallisuusuhan takia. Linkit haastatteluvideoihin löytyvät tekstin lopusta.

Leirillä kun oli juuri mellakoitu, ja sieltä oli tehty joukkopakoyritys - joskin pakenijat oli saatu nopeasti kiinni. Tämä Rudninkain leiri kun on metsässä keskellä ei mitään, ja sieltä on lähes mahdotonta Liettuan läpi kulkea ilman, että viranomaiset tai paikalliset sinua huomaavat ja jäät kiinni.

Kun valtamedian toimittajat, joilla on käytössään massiiviset resurssit, huutelivat kysymyksiään tulijoille leirien aidan yli, minä olin Linkmenysin leirillä tekemässä suoraa lähetystä, jossa haastateltiin leirin asukkeja. Kävi hyvin nopeasti selväksi, että kaikki haastattelemamme olivat elintasopakolaisia.

Yksikään ei kertonut sellaista taustatarinaa, joka edes todistettuna oikeuttaisi turvapaikan saantiin. Eli tarinoihin ei sisältynyt sitä henkilöön kohdistuvaa vainoa valtion taholta tai maan ollessa kaoottisessa tilassa sillä hetkellä valtaapitävän tahon osalta. Kerrottiin tarinoita enimmäkseen siitä, miten elämä on ikävää kotimaassa.

Ja kuten tiedetään, paperittomiahan nämä aina väittävät olevansa. Se kun tekee viranomaisille vaikeammaksi todistaa heidän henkilöllisyyttään ja selvittää heidän tarinansa todenmukaisuutta. Mutta jokaisen tarina paperittomuudesta kaatui samaan kysymykseen:

 "Miten muuten saavuit Minskiin?"

-Lentokoneella.
"Miten pääsit kansainväliselle lennolle ilman passia?"

Seurasi aina epämääräistä selittelyä siitä, että tuttava tai joku järjesti matkan hänen puolestaan, ja nopeasti halusivat vaihtaa puheenaihetta. Paperit heillä on, mutta ne heivataan heti kun EU-alueelle ollaan pääsemässä.

Turvapaikkaa tarvittaisiin, kun velikin murhattiin, mutta turvalliseen
Turkkiin ei voinut jäädä, koska siellä pitää tehdä töitä!

Aika lennokkaita tuhannen ja yhden yön tarinoita sain kuulla.

Eräs nuorimies (haastateltava ylläolevassa kuvassa) kertoi minulle nyyhkytarinan siitä, miten hänen veljensä tapettiin, ja todisteeksi hän näytti puhelimestaan kuvia kotikaupungistaan ja "veljestään" makaamassa kuolleena ja verisenä. 

Mutta hän teki yhden virheen: hänen selatessaan kuvia ehdin nähdä kuvien tiedostonimet vilaukselta, ja nimet paljastivat, että kuvat olivat netistä ladattuja. Kun otat omalla puhelimellasi kuvan, tiedostonimeksi tulee kirjain- ja numerosarja, mutta näissä kuvissa tiedostoniminä oli sanoja ja lauseita englanniksi ja arabiaksi. Nyyhkytarinan valheellisuus huipentui lopussa, kun ryhdyttiin puhumaan siitä, miksi hän Liettuassa on.

Kysyin mieheltä, miten hän oli Valko-Venäjälle saapunut. Lentokoneella Turkista. Kun kysyin, miksei hän jäänyt Turkkiin monien muiden pakolaisten tavoin, nyyhkytarina muuttui silmänräpäyksessä miehen naurunremakaksi: eihän nyt Turkkiin voi jäädä, kun siellä pitää tehdä töitä. "All work, work, work", mies nauroi.

Eräs keski-ikää lähestyvä mies kertoi olevansa tulossa Suomeen jo toista kertaa. Hän itse väitti lähteneensä vapaaehtoisesti, koska perhe oli vaarassa, mutta kysyttäessä, oliko hänellä turvapaikkaa, hän vastasi ei, joten taisi olla todellisuudessa pakkopalautus kyseessä.

Noh, uutta yritystä tulille eri reittiä käyttäen vain. Tämän miehen tarina asettaa myös rajavartiolaitoksen tuoreen ulostulon Twitterissä aika erikoiseen valoon. Die Weltin kerrottua, että heidän tietojensa mukaan tulijoiden yleisimmät kohdemaat ovat Saksa ja Suomi, Rajavartiolaitos kiirehti sanomaan twiittiketjussa, että ei sieltä nyt ole juurikaan väkeä tulossa, ja pääsy tänne on liki mahdotonta.

Jos minä menen yhden invaasion kohteena olevan maan yhdelle leirille ja puhutan siellä muutamia tulijoita, ja heidänkin joukkoonsa mahtuu jo yksi Suomeen pyrkivä ja peräti täältä kertaalleen palautettu, on aika selvää, että Suomeen tulijoita täytyy olla paljon. Olisi hyvin epätodennäköistä, että kohdalleni osuisi yksi hyvin harvoista Suomeen tulijoista juuri sillä leirillä juuri Liettuassa.

Nuorten miesten lisäksi paikalla oli useampi eläkeikäinen naishenkilö, ja jokaisella heistä oli sama tarina: olen vanha ja sairas, eikä minulla ole Irakissa ketään. Koska tarinat olivat niin tarkasti samanlaisia, epäilen, että ihmiskauppiaat olivat neuvoneet näin sanomaan.

Eräs kertoi haluavansa Saksaan ja valitti vakavista terveysongelmista, joihin ei Irakissa saa hoitoa. Ambulanssi ei ota häntä edes kyytiin. Kun kerroin naiselle, että ei hän tule Saksaan pääsemään, koska kansainväliset sopimukset ovat sellaiset, ettei Liettua tule ketään päästämään maan läpi kulkemaan toiseen EU-maahan, naisen terveysongelmien vakavuusaste laski hetkessä. Sitten hän totesikin palaavansa Irakiin jos ei Saksaan pääse. Liettuassa hän tietysti oli heti maahan saavuttuaan saanut kaiken tarvitsemansa terveydenhuollon, mutta sen saaminen ei niin tärkeää ollutkaan, kun sitä tarjosi maa, joka ei tarjoa myös hulppeaa elintasoa.

Moni leiriläinen oli eläkeikäinen nainen. Tämä kertoi olevansa hyvin sairas,
mutta oli kuulemma patikoinut metsässä 7 tuntia rajalle päästäkseen.

Kun teimme tämän suoran lähetyksen leiriltä, vihervasemmiston someraivo oli silmitöntä, mikä on vallan ristiriitaista. 

He itse sanovat, että näiden kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ääni pitäisi saada kuuluviin, ja siinä me tarjosimme heille melkein 2 tuntia aikaa kertoa omin sanoin tilanteestaan suorassa lähetyksessä, jota ei millään tapaa siis editoitu. Eikös sen pitäisi olla täsmälleen sitä, mitä vihervasemmisto haluaa?

Mutta eihän se ole, koska eivät he aidosti halua näiden ihmisten tarinoita kuuluviin. He haluavat oman versionsa niistä julki. Koska striimi paljasti karun totuuden turvapaikkaturismista ja tulijoiden jatkuvasta valehtelusta, ei se sopinut lainkaan siihen tarinaan, mitä vihervasemmisto haluaa näistä ihmisistä luoda. 

He haluavat, että valtamedian toimittajat menevät ottamaan muutamia kuvia näistä ihmisistä ja kertovat sitten, kuinka nämä ovat kaikkein hädänalaisimpia ja tarvitsevat apuamme, eli aatetovereiden kertoman tarinan, jossa siirtolaiset ovat vain kuvattavana lavasteena tarinan esittämiselle.

Nytkin turvapaikka-aktivistit yrittävät vakuuttaa, että hädänalaisia sieltä on tulossa, kun samaan aikaan somessa leviää videoita siitä, miten nämä hädänalaiset hakkaavat lapioilla raja-aitoja hajalle, heittävät valkovenäläisiltä saatuja kyynelkaasuammuksia puolalaisten rajavartijoiden niskaan, pyrkivät sokaisemaan heitä lasereilla ja heittelevät kiviä ja kaikkea, mitä käteen sattuu, rajavartijoita kohti. 

Tämä ei ole pakolaiskriisi vaan invaasio.

Samaan aikaan Maria Ohisalo ilmoittaa Twitterissä, että oikeus hakea turvapaikkaa menee kaiken edelle. Sisäministerimme siis kertoo itänaapurille, että Suomen voi ajaa kaaokseen tai vaikka miehittää laukaustakaan ampumatta, kunhan jokainen itärajan ylittävä muistaa sanoa taikasanan asylum.

Onhan tämä kiusallinen tilanne sisäministerille: hänen tavoitteensa kun Suomelle ovat täsmälleen samat kuin EU-maiden vihollisten tavoitteet, eli täyttää maamme kehitysmaiden ylijäämäväestöllä. Jos haluat lukea lisää tästä aiheesta ja rajakriisin kaltaisista feikeistä pakolaiskriiseistä, suosittelen lukemaan aiemman tekstini Feikki pakolaiskriisi jos toinenkin.


Tästä voit katsoa Linkmenysin leirin haastattelujen ensimmäisen osan. Haastattelut alkavat videon kohdasta 18:25. Tästä taas toisen osan, johon sisältyy mm. Turkista työntekoa paenneen kaikista hädänalaisimman haastattelu.

Feikki pakolaiskriisi jos toinenkin

Kun Yhdysvaltojen epäonninen vetäytyminen vielä epäonnisemmalta, 20 vuotta kestäneeltä Afganistanin sotaretkeltään johti talebanien valtaannousuun, turvapaikka-aktivistit ja sisäministeri Maria Ohisalo olivat täpinöissään: tätä jos mitä voisi yrittää käyttää oikeutuksena afgaanien massamaahanmuutolle Eurooppaan.

Ohisalo sai kuitenkin kokea pettymyksen EU:n sisäministerien kokoontumisessa: vuoden 2015 turvapaikanhakijoiden vyörystä ei ole toivuttu, se kalvaa edelleenkin vihervasemmiston kannatusta, ja Turkin ja Valko-Venäjän hybridioperaatiot EU:ta vastaan siirtolaisia käyttämällä ovat saaneet Euroopan päättäjät varuilleen. 

Enää EU ei ole vastaanottamassa kehitysmaiden ylijäämäväestöä avosylin, ja kokouksen päätösten painopiste oli vahvasti siinä, että pyritään estämään massamaahanmuutto Eurooppaan ja myös Afganistanin naapurimaihin.

Ohisalo sanoi Twitterissä pakolaisten uudelleensijoittamisen ja perheenyhdistämisten olevan tärkeitä, kuin nämä asiat olisivat olleet osa EU:n päätöstä. Perheenyhdistämisistä päätöksessä ei puhuttu mitään, ja uudelleensijoittamisesta vain siinä kontekstissa, että EU voisi auttaa rajavalvonnan lisäksi Afganistanin naapurimaita afgaanien uudelleensijoittamisessa naapurimaihin, jos naapurimaat vapaaehtoisesti heitä haluavat ottaa.

Kun Turkin ja Kreikan välinen rajakriisi alkoi helmikuussa 2020, EU joutui toteamaan olevansa uudenlaisen tilanteen edessä: hybridisodankäyntiä unionia vastaan, jossa aseena käytetään siirtolaisten hallitsematonta tulvaa. 

Sama todettiin tänä kesänä Valko-Venäjän rajakriisin suhteen, kun maa ryhtyi pukkaamaan siirtolaisia Latviaan, Liettuaan ja Puolaan kostotoimena EU:n sanktioista ja siitä, että Puola oli tarjonnut turvapaikan valko-venäläiselle urheilijalle, joka ei halunnut palata kotimaahansa.

Yksi huomattava virhe oli kuitenkin havaittavissa siinä, miten näistä hybridioperaatioista puhuttiin ja puhutaan edelleen: sanotaan, että ne tilanteet eivät ole kuin vuoden 2015 pakolaiskriisi vaan keinotekoisesti ja pahantahtoisesti tuotettuja kriisejä. Eli annetaan ymmärtää, että vuoden 2015 kriisi olisi ollut luonnollinen, todellinen pakolaiskriisi mutta hybridioperaatiot eivät. Mutta mikään ei voisi olla kauempana totuudesta.

Vuoden 2015 tapahtumat olivat epäaito pakolaiskriisi siinä missä myöhemmätkin kriisit. 

Ainoa erottava tekijä on se, että 2015 tulijoiden vyöryllä ei ollut yhtä, selkeää organisoivaa tahoa, vaan vyöry oli yhdistelmä kehitysmaiden väestön opportunismia, rikkaiden EU-maiden naiiviutta sekä Soros-rahoitteisten meritaksipalvelujen toteuttamaa väestönsiirtoa, jota edelleen tehdään yhteistyössä ihmiskauppiaiden kanssa.

Väitetysti v. 2015 pakolaiskriisin syynä oli Syyrian tilanne, mutta Suomeen vyöryssä saapuneista turvapaikanhakijoista parhaimmillaankin n. 2% oli syyrialaisia. Lähtömaina huomattavasti yleisempiä olivat Irak, Afganistan ja Afrikan maat. Toisin sanoen kolmannen maailman opportunistit näkivät mahdollisuuden Merkelin tervetuliaistoivotuksissa ja hyppäsivät Syyrian pakolaisten reppuselkään paremman elämän toivossa.

Refugees Welcome -huumassa ei vain haluttu nähdä tätä realiteettia, ja siinäkin vaiheessa, kun oli pakko tunnustaa, että harvalla turvapaikanhakijalla oli mitään tekemistä Syyrian tilanteen kanssa, ryhdyttiin keksimään selittelyjä: No onhan niiden kotimaassa vaarallista. Pitää auttaa ja jakaa taakkaa. Ja näistähän on hyötyä, vaikka feikkejä pakolaisia olisivatkin, kun ne paikkaavat työvoimapulaa ja syntyvyyttä!

Jälkikäteen katsottuna väestönvaihtoaktivistien hurmos on lähes epätodellisen absurdia. 

Kerrottiin, että tulee syyrialaisia naisia ja lapsia. 

No tuli muutama 30 000 muiden lähtömaiden miesten seassa.

Kerrottiin, että afgaanien mukana tulee uusi Nokia. Ei tullut. 

Tuli grooming-kriisi ja seksuaalirikosten järkyttävä nousujohdanne.

 

Sanottiin, että Balkanin teillä vaeltaa akavalaisten joukko. No ei vaeltanut.

Yle uutisoi selvitystä turvapaikanhakijoiden koulutustasosta näyttävästi hehkuttamalla korkeakoulutettujen määrää: kolmanneksella korkeakouluopintoja takanaan! Ja 93% osaa lukea ja kirjoittaa vähintään omalla äidinkielellään. Selvitystä tarkemmin katsoessa paljastui kuitenkin, että tulokset eivät ole ihan uskottavia.

Vain joka neljäs osallistuja oli kyennyt täyttämään kyselylomakkeen omalla äidinkielellään ilman tutkijan apua, ja kyselylomakkeessa ammatit oli nimikkeiden sijaan ilmaistu lapsekkaasti kuvilla, kuten lääkärin ammatti hahmolla, jolla on lääkärin tarvikkeita. Tutkijat kun huomasivat, että vastaajat eivät ymmärrä ammattinimikkeitä. 

Meidän olisi siis selvityksen perusteella uskottava, että vastaajissa on vähintään muutama prosentti korkeakoulutettuja, jotka eivät kuitenkaan osaa edes täyttää lomaketta omalla äidinkielellään tai kertoa ilman kuvia, mitä he ovat opiskelleet. Ja 93% luku- ja kirjoitustaitoisuuden osuus asettuu myös hieman outoon valoon, jos kolme neljästä ei selviä yksinkertaisen kyselyn täyttämisestä ilman apua.

Mutta palataanpa itse aiheeseen eli valheellisiin pakolaiskriiseihin. EU-sisäministerien päätöslistassa mainittiin ilmiö, joka on turvapaikka-aktivisteille perin kiusallinen jo olemassaolollaan: EU varautuu hybridisodankäyntiin, jossa vihamieliset toimijat voivat käyttää afgaanien vyörytystä Eurooppaan aseena meitä vastaan.

Turkin Kreikkaan tunkemia siirtolaisia helmikuulta 2020. Tulijat yrittivät tunkeutua Kreikkaan mm. kivittämällä ja heittämällä polttopulloja rajavartijoiden niskaan ja sytyttämällä tulipaloja.

Sille on syynsä, miksi Ohisalo ja muut väestönvaihtofanaatikot eivät halua puhua tällaisesta hybridisodankäynnistä.

Siinä kehitysmaalaisten laajamittaista muuttoliikettä käytetään aseena Euroopan epävakauttamiseen ja tuhoamiseen. Sitä muuttoliikettä, jonka vaatiminen on ohisalojen ideologian kovinta ydintä. Hybridisodankäynti siirtolaisilla osoittaa, että vihervasemmiston tavoitteet ovat Euroopalle tuhovoimaisia asioita, joita vihollisemme käyttävät aseena meitä vastaan. 

Ymmärrettävästi hybridioperaatioista ollaankin hiljaa, koska onhan se noloa puhua asiasta, joka paljastaa, että sinun tavoitteesi Suomelle ovat samat kuin vihollistemme, jotka haluavat Suomen tuhoa.

Viimeisin aito pakolaiskriisi, jonka Eurooppa on kokenut, oli toisen maailmansodan liikkeelle laittamien ihmisten pakolaisuus. 

Pienimuotoisempi, sittemmin tapahtunut pakolaisten liikehdintä Eurooppaan tapahtui Jugoslavian hajoamissodissa, mutta tuolloin muuttoliike oli verraten niin vähäistä, että sitä ei voida Euroopan laajuiseksi pakolaiskriisiksi kutsua.

Vaikka Kreikka ja Itä-Eurooppa ovat kärsineet raskaasti hybridioperaatioista, viime kädessä Turkki ja Valko-Venäjä tekivät Euroopalle valtavan palveluksen: niiden operaatiot pakottivat EU-päättäjät tunnustamaan valheellisten pakolaisliikehdintöjen olemassaolon ja muuttamaan suhtautumistaan kehitysmaiden ylijäämäväestön muuttoon Eurooppaan. Ilman näitä vihollistemme operaatioita EU-päättäjät voisivat maailman tappiin leikkiä jokaisen tulijoiden vyöryn olevan aito pakolaiskriisi, johon meillä on humanitäärinen vastuu puuttua auttamalla tulijoita.

Toki hybridioperaatiot eivät ole ainoa syy EU:n muuttuneelle suhtautumiselle siirtolaisiin.

Vuoden 2015 vyörystä ei ole edelleenkään toivuttu, ja se oli kova isku koko EU:n vihervasemmistolle, joka edelleen kärsii kannatuslaskusta, jonka maahantulijoiden keppostelu ja taloudelliset kustannukset aiheuttivat. 

Kansalliskonservatiivien jo aiemmin alkanut nousujohde sai vahvasti uutta potkua, ja se pelottaa EU-komissiota. Heille eurooppalaiset arvot tarkoittavat viime aikojen trendi-ilmiöitä kuten väestönvaihtoa ja drag queen -satutuokioita, ja kansalliskonservatiivien nousu uhkaa tätä mädätystä. Mielenmuutos ei siis ole vilpitöntä ymmärrystä sille, kuinka vahingollista massamaahanmuutto on, vaan pelonsekainen reaktio, jolla pyritään välttämään nationalismin nousu ja pitämään liitoksissaan natiseva unioni kasassa.

Sillä ei kuitenkaan meille ole tällä hetkellä merkitystä, kuinka vilpitöntä EU-eliitin yhtäkkinen maahanmuuttokriittisyys on. Tärkeintä on, että sitä toteutetaan. Afganistan-mietinnön tuottamat päätökset olivat vallan järkeviä EU-tasolla, joskin niihin tietysti sisältyi paljon tarpeetonta kansalaisten verovarojen tuhlaamista ulkomaille: EU auttaa Afganistanin naapureita rajavalvonnassa laittoman maahantulon estämiseksi ja vahvistaa omaa rajavalvontaansa.

Päätöslauselman kohtaan 8. oli lisätty ikään kuin vastuuvapautuslausekkeeksi kohta, jossa sanotaan, että EU noudattaa kansainvälistä lakia, mitä tulee turvapaikanhakijoiden vastaanottamiseen, ja pyrkii yhdenmukaistamaan jäsenmaiden käytäntöjä asiassa. Tämä mainittiin kuitenkin vain eräänlaisena sivulauseena, jotta Ohisalon kaltaiset ihmisoikeustalebanit eivät pääsisi ulvomaan, että EU rikkoo ihmisoikeuksia.

Kuitenkin päätösten tavoite on nimenomaan turvapaikan hakemisen estäminen Euroopassa, ei sen järjestely. Nyt on vain syytä toivoa, että EU pitäytyy päätöksissään.


Lähteet:
EU:n sisäministereiden lausunto Afganistanin tilanteeseen
Yle hehkuttaa turvapaikanhakijoiden korkeaa koulutustasoa
Selvitys turvapaikanhakijoiden koulutuksesta