Totuus Valko-Venäjän "hädänalaisista pakolaisista"

"Täällä on naisia ja lapsia!"

Valko-Venäjän hyökkäys EU-naapureitaan kohtaan on taas kiihtynyt, ja aseena edelleen on kehitysmaiden ylijäämäväestö, jota rajalle rahtaamalla pyritään ajamaan naapurimaat kaaokseen. 

Jos luet vihervasemmiston kannanottoja asiaan - korkeinta poliittista johtoa myöten - kyseessä ovat hädänalaiset pakolaiset, jotka eivät koskaan jättäisi kotiaan elleivät todella olisi hengenvaarassa. Naisia, lapsia ja vanhuksia, ja heillä on oikeus hakea turvapaikkaa.

Sisäministeri Maria Ohisalo väitti Ylen A-Talk-ohjelmassa, että "tietojen mukaan" lapsia on kuollut pakkaseen. Mitäs nämä tiedot sitten ovat? Yksi irakilainen oli kuulemma sanonut jollekin toimittajalle, että 14-vuotias poika olisi kuollut paleltumiseen. Toisaalla kerrottiin, että tämä tieto oli saatu "aktivisteilta" ja että media ei tätä tietoa voi vahvistaa. Valko-Venäjä kiistää tällaista tapahtuneen.

Ohisalo ja muu vihervasemmisto myös pitää sinnikkäästi kiinni siitä väitteestä, että oikeus turvapaikan hakemiseen olisi ehdoton ja aina voimassa. 

Tämä on yksinkertaisesti vale. Mikäli valtion turvallisuus ja /tai suvereniteetti ovat akuutisti uhattuna, ei valtion tarvitse näitä sopimuksia noudattaa, koska sillä on ehdoton oikeus puolustaa itseään hyökkäykseltä ja taata valtion turvallisuuden ja suvereniteetin säilyminen.

Media on käyttänyt huolettomasti juttujensa kuvituksena Valko-Venäjän valtiollisen median Beltan kuvamateriaalia eli vihollisvaltion propagandaa, jossa esitellään rajalle kuljetettavaa väkeä juuri pikkulapsina ja vanhuksina sekä mustamaalataan valheellisesti EU-maiden rajavartijoita perättömillä väitteillä kohtuuttomasta voimankäytöstä.

Usko agendaan ja lukijoiden hyväuskoisuuteen on mediassa niin vahva, että Hesari veti huikean komediasuorituksen jutullaan "Valko-Venäjän hybridivaikuttaminen tunnistetaan, mutta Puola saa omansa läpi 6-0". Juttuun sisältyi video, jonka lähteeksi väitettiin Reutersia, mutta videolta näkyi Valko-Venäjän valtion vesileima, joka paljasti videon todellisen lähteen. 

Kuitenkin Hesarin Juho-Pekka Pekonen tätä videota kirkkain silmin Reutersin tuotannoksi väitti.

Mikä sitten on totuus tulijoista?

Vietin itse elokuussa 2 viikkoa Baltian maissa rajakriisiä seuraamassa ja siitä raportoimassa. 

Kun valtamedian toimittajat kitisivät siitä, ettei heitä päästetä sisään pakolaisleireille, puolisoni ja työtoverini Junes Lokka ja minä hankimme kulkuluvat leireille Liettuan sisäministeriöltä, ja vain yhdelle leirille, Rudninkaihin, ei voinut päästä, koska se oli suljettu täysin ulkopuolisilta turvallisuusuhan takia. Linkit haastatteluvideoihin löytyvät tekstin lopusta.

Leirillä kun oli juuri mellakoitu, ja sieltä oli tehty joukkopakoyritys - joskin pakenijat oli saatu nopeasti kiinni. Tämä Rudninkain leiri kun on metsässä keskellä ei mitään, ja sieltä on lähes mahdotonta Liettuan läpi kulkea ilman, että viranomaiset tai paikalliset sinua huomaavat ja jäät kiinni.

Kun valtamedian toimittajat, joilla on käytössään massiiviset resurssit, huutelivat kysymyksiään tulijoille leirien aidan yli, minä olin Linkmenysin leirillä tekemässä suoraa lähetystä, jossa haastateltiin leirin asukkeja. Kävi hyvin nopeasti selväksi, että kaikki haastattelemamme olivat elintasopakolaisia.

Yksikään ei kertonut sellaista taustatarinaa, joka edes todistettuna oikeuttaisi turvapaikan saantiin. Eli tarinoihin ei sisältynyt sitä henkilöön kohdistuvaa vainoa valtion taholta tai maan ollessa kaoottisessa tilassa sillä hetkellä valtaapitävän tahon osalta. Kerrottiin tarinoita enimmäkseen siitä, miten elämä on ikävää kotimaassa.

Ja kuten tiedetään, paperittomiahan nämä aina väittävät olevansa. Se kun tekee viranomaisille vaikeammaksi todistaa heidän henkilöllisyyttään ja selvittää heidän tarinansa todenmukaisuutta. Mutta jokaisen tarina paperittomuudesta kaatui samaan kysymykseen:

 "Miten muuten saavuit Minskiin?"

-Lentokoneella.
"Miten pääsit kansainväliselle lennolle ilman passia?"

Seurasi aina epämääräistä selittelyä siitä, että tuttava tai joku järjesti matkan hänen puolestaan, ja nopeasti halusivat vaihtaa puheenaihetta. Paperit heillä on, mutta ne heivataan heti kun EU-alueelle ollaan pääsemässä.

Turvapaikkaa tarvittaisiin, kun velikin murhattiin, mutta turvalliseen
Turkkiin ei voinut jäädä, koska siellä pitää tehdä töitä!

Aika lennokkaita tuhannen ja yhden yön tarinoita sain kuulla.

Eräs nuorimies (haastateltava ylläolevassa kuvassa) kertoi minulle nyyhkytarinan siitä, miten hänen veljensä tapettiin, ja todisteeksi hän näytti puhelimestaan kuvia kotikaupungistaan ja "veljestään" makaamassa kuolleena ja verisenä. 

Mutta hän teki yhden virheen: hänen selatessaan kuvia ehdin nähdä kuvien tiedostonimet vilaukselta, ja nimet paljastivat, että kuvat olivat netistä ladattuja. Kun otat omalla puhelimellasi kuvan, tiedostonimeksi tulee kirjain- ja numerosarja, mutta näissä kuvissa tiedostoniminä oli sanoja ja lauseita englanniksi ja arabiaksi. Nyyhkytarinan valheellisuus huipentui lopussa, kun ryhdyttiin puhumaan siitä, miksi hän Liettuassa on.

Kysyin mieheltä, miten hän oli Valko-Venäjälle saapunut. Lentokoneella Turkista. Kun kysyin, miksei hän jäänyt Turkkiin monien muiden pakolaisten tavoin, nyyhkytarina muuttui silmänräpäyksessä miehen naurunremakaksi: eihän nyt Turkkiin voi jäädä, kun siellä pitää tehdä töitä. "All work, work, work", mies nauroi.

Eräs keski-ikää lähestyvä mies kertoi olevansa tulossa Suomeen jo toista kertaa. Hän itse väitti lähteneensä vapaaehtoisesti, koska perhe oli vaarassa, mutta kysyttäessä, oliko hänellä turvapaikkaa, hän vastasi ei, joten taisi olla todellisuudessa pakkopalautus kyseessä.

Noh, uutta yritystä tulille eri reittiä käyttäen vain. Tämän miehen tarina asettaa myös rajavartiolaitoksen tuoreen ulostulon Twitterissä aika erikoiseen valoon. Die Weltin kerrottua, että heidän tietojensa mukaan tulijoiden yleisimmät kohdemaat ovat Saksa ja Suomi, Rajavartiolaitos kiirehti sanomaan twiittiketjussa, että ei sieltä nyt ole juurikaan väkeä tulossa, ja pääsy tänne on liki mahdotonta.

Jos minä menen yhden invaasion kohteena olevan maan yhdelle leirille ja puhutan siellä muutamia tulijoita, ja heidänkin joukkoonsa mahtuu jo yksi Suomeen pyrkivä ja peräti täältä kertaalleen palautettu, on aika selvää, että Suomeen tulijoita täytyy olla paljon. Olisi hyvin epätodennäköistä, että kohdalleni osuisi yksi hyvin harvoista Suomeen tulijoista juuri sillä leirillä juuri Liettuassa.

Nuorten miesten lisäksi paikalla oli useampi eläkeikäinen naishenkilö, ja jokaisella heistä oli sama tarina: olen vanha ja sairas, eikä minulla ole Irakissa ketään. Koska tarinat olivat niin tarkasti samanlaisia, epäilen, että ihmiskauppiaat olivat neuvoneet näin sanomaan.

Eräs kertoi haluavansa Saksaan ja valitti vakavista terveysongelmista, joihin ei Irakissa saa hoitoa. Ambulanssi ei ota häntä edes kyytiin. Kun kerroin naiselle, että ei hän tule Saksaan pääsemään, koska kansainväliset sopimukset ovat sellaiset, ettei Liettua tule ketään päästämään maan läpi kulkemaan toiseen EU-maahan, naisen terveysongelmien vakavuusaste laski hetkessä. Sitten hän totesikin palaavansa Irakiin jos ei Saksaan pääse. Liettuassa hän tietysti oli heti maahan saavuttuaan saanut kaiken tarvitsemansa terveydenhuollon, mutta sen saaminen ei niin tärkeää ollutkaan, kun sitä tarjosi maa, joka ei tarjoa myös hulppeaa elintasoa.

Moni leiriläinen oli eläkeikäinen nainen. Tämä kertoi olevansa hyvin sairas,
mutta oli kuulemma patikoinut metsässä 7 tuntia rajalle päästäkseen.

Kun teimme tämän suoran lähetyksen leiriltä, vihervasemmiston someraivo oli silmitöntä, mikä on vallan ristiriitaista. 

He itse sanovat, että näiden kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ääni pitäisi saada kuuluviin, ja siinä me tarjosimme heille melkein 2 tuntia aikaa kertoa omin sanoin tilanteestaan suorassa lähetyksessä, jota ei millään tapaa siis editoitu. Eikös sen pitäisi olla täsmälleen sitä, mitä vihervasemmisto haluaa?

Mutta eihän se ole, koska eivät he aidosti halua näiden ihmisten tarinoita kuuluviin. He haluavat oman versionsa niistä julki. Koska striimi paljasti karun totuuden turvapaikkaturismista ja tulijoiden jatkuvasta valehtelusta, ei se sopinut lainkaan siihen tarinaan, mitä vihervasemmisto haluaa näistä ihmisistä luoda. 

He haluavat, että valtamedian toimittajat menevät ottamaan muutamia kuvia näistä ihmisistä ja kertovat sitten, kuinka nämä ovat kaikkein hädänalaisimpia ja tarvitsevat apuamme, eli aatetovereiden kertoman tarinan, jossa siirtolaiset ovat vain kuvattavana lavasteena tarinan esittämiselle.

Nytkin turvapaikka-aktivistit yrittävät vakuuttaa, että hädänalaisia sieltä on tulossa, kun samaan aikaan somessa leviää videoita siitä, miten nämä hädänalaiset hakkaavat lapioilla raja-aitoja hajalle, heittävät valkovenäläisiltä saatuja kyynelkaasuammuksia puolalaisten rajavartijoiden niskaan, pyrkivät sokaisemaan heitä lasereilla ja heittelevät kiviä ja kaikkea, mitä käteen sattuu, rajavartijoita kohti. 

Tämä ei ole pakolaiskriisi vaan invaasio.

Samaan aikaan Maria Ohisalo ilmoittaa Twitterissä, että oikeus hakea turvapaikkaa menee kaiken edelle. Sisäministerimme siis kertoo itänaapurille, että Suomen voi ajaa kaaokseen tai vaikka miehittää laukaustakaan ampumatta, kunhan jokainen itärajan ylittävä muistaa sanoa taikasanan asylum.

Onhan tämä kiusallinen tilanne sisäministerille: hänen tavoitteensa kun Suomelle ovat täsmälleen samat kuin EU-maiden vihollisten tavoitteet, eli täyttää maamme kehitysmaiden ylijäämäväestöllä. Jos haluat lukea lisää tästä aiheesta ja rajakriisin kaltaisista feikeistä pakolaiskriiseistä, suosittelen lukemaan aiemman tekstini Feikki pakolaiskriisi jos toinenkin.


Tästä voit katsoa Linkmenysin leirin haastattelujen ensimmäisen osan. Haastattelut alkavat videon kohdasta 18:25. Tästä taas toisen osan, johon sisältyy mm. Turkista työntekoa paenneen kaikista hädänalaisimman haastattelu.

Feikki pakolaiskriisi jos toinenkin

Kun Yhdysvaltojen epäonninen vetäytyminen vielä epäonnisemmalta, 20 vuotta kestäneeltä Afganistanin sotaretkeltään johti talebanien valtaannousuun, turvapaikka-aktivistit ja sisäministeri Maria Ohisalo olivat täpinöissään: tätä jos mitä voisi yrittää käyttää oikeutuksena afgaanien massamaahanmuutolle Eurooppaan.

Ohisalo sai kuitenkin kokea pettymyksen EU:n sisäministerien kokoontumisessa: vuoden 2015 turvapaikanhakijoiden vyörystä ei ole toivuttu, se kalvaa edelleenkin vihervasemmiston kannatusta, ja Turkin ja Valko-Venäjän hybridioperaatiot EU:ta vastaan siirtolaisia käyttämällä ovat saaneet Euroopan päättäjät varuilleen. 

Enää EU ei ole vastaanottamassa kehitysmaiden ylijäämäväestöä avosylin, ja kokouksen päätösten painopiste oli vahvasti siinä, että pyritään estämään massamaahanmuutto Eurooppaan ja myös Afganistanin naapurimaihin.

Ohisalo sanoi Twitterissä pakolaisten uudelleensijoittamisen ja perheenyhdistämisten olevan tärkeitä, kuin nämä asiat olisivat olleet osa EU:n päätöstä. Perheenyhdistämisistä päätöksessä ei puhuttu mitään, ja uudelleensijoittamisesta vain siinä kontekstissa, että EU voisi auttaa rajavalvonnan lisäksi Afganistanin naapurimaita afgaanien uudelleensijoittamisessa naapurimaihin, jos naapurimaat vapaaehtoisesti heitä haluavat ottaa.

Kun Turkin ja Kreikan välinen rajakriisi alkoi helmikuussa 2020, EU joutui toteamaan olevansa uudenlaisen tilanteen edessä: hybridisodankäyntiä unionia vastaan, jossa aseena käytetään siirtolaisten hallitsematonta tulvaa. 

Sama todettiin tänä kesänä Valko-Venäjän rajakriisin suhteen, kun maa ryhtyi pukkaamaan siirtolaisia Latviaan, Liettuaan ja Puolaan kostotoimena EU:n sanktioista ja siitä, että Puola oli tarjonnut turvapaikan valko-venäläiselle urheilijalle, joka ei halunnut palata kotimaahansa.

Yksi huomattava virhe oli kuitenkin havaittavissa siinä, miten näistä hybridioperaatioista puhuttiin ja puhutaan edelleen: sanotaan, että ne tilanteet eivät ole kuin vuoden 2015 pakolaiskriisi vaan keinotekoisesti ja pahantahtoisesti tuotettuja kriisejä. Eli annetaan ymmärtää, että vuoden 2015 kriisi olisi ollut luonnollinen, todellinen pakolaiskriisi mutta hybridioperaatiot eivät. Mutta mikään ei voisi olla kauempana totuudesta.

Vuoden 2015 tapahtumat olivat epäaito pakolaiskriisi siinä missä myöhemmätkin kriisit. 

Ainoa erottava tekijä on se, että 2015 tulijoiden vyöryllä ei ollut yhtä, selkeää organisoivaa tahoa, vaan vyöry oli yhdistelmä kehitysmaiden väestön opportunismia, rikkaiden EU-maiden naiiviutta sekä Soros-rahoitteisten meritaksipalvelujen toteuttamaa väestönsiirtoa, jota edelleen tehdään yhteistyössä ihmiskauppiaiden kanssa.

Väitetysti v. 2015 pakolaiskriisin syynä oli Syyrian tilanne, mutta Suomeen vyöryssä saapuneista turvapaikanhakijoista parhaimmillaankin n. 2% oli syyrialaisia. Lähtömaina huomattavasti yleisempiä olivat Irak, Afganistan ja Afrikan maat. Toisin sanoen kolmannen maailman opportunistit näkivät mahdollisuuden Merkelin tervetuliaistoivotuksissa ja hyppäsivät Syyrian pakolaisten reppuselkään paremman elämän toivossa.

Refugees Welcome -huumassa ei vain haluttu nähdä tätä realiteettia, ja siinäkin vaiheessa, kun oli pakko tunnustaa, että harvalla turvapaikanhakijalla oli mitään tekemistä Syyrian tilanteen kanssa, ryhdyttiin keksimään selittelyjä: No onhan niiden kotimaassa vaarallista. Pitää auttaa ja jakaa taakkaa. Ja näistähän on hyötyä, vaikka feikkejä pakolaisia olisivatkin, kun ne paikkaavat työvoimapulaa ja syntyvyyttä!

Jälkikäteen katsottuna väestönvaihtoaktivistien hurmos on lähes epätodellisen absurdia. 

Kerrottiin, että tulee syyrialaisia naisia ja lapsia. 

No tuli muutama 30 000 muiden lähtömaiden miesten seassa.

Kerrottiin, että afgaanien mukana tulee uusi Nokia. Ei tullut. 

Tuli grooming-kriisi ja seksuaalirikosten järkyttävä nousujohdanne.

 

Sanottiin, että Balkanin teillä vaeltaa akavalaisten joukko. No ei vaeltanut.

Yle uutisoi selvitystä turvapaikanhakijoiden koulutustasosta näyttävästi hehkuttamalla korkeakoulutettujen määrää: kolmanneksella korkeakouluopintoja takanaan! Ja 93% osaa lukea ja kirjoittaa vähintään omalla äidinkielellään. Selvitystä tarkemmin katsoessa paljastui kuitenkin, että tulokset eivät ole ihan uskottavia.

Vain joka neljäs osallistuja oli kyennyt täyttämään kyselylomakkeen omalla äidinkielellään ilman tutkijan apua, ja kyselylomakkeessa ammatit oli nimikkeiden sijaan ilmaistu lapsekkaasti kuvilla, kuten lääkärin ammatti hahmolla, jolla on lääkärin tarvikkeita. Tutkijat kun huomasivat, että vastaajat eivät ymmärrä ammattinimikkeitä. 

Meidän olisi siis selvityksen perusteella uskottava, että vastaajissa on vähintään muutama prosentti korkeakoulutettuja, jotka eivät kuitenkaan osaa edes täyttää lomaketta omalla äidinkielellään tai kertoa ilman kuvia, mitä he ovat opiskelleet. Ja 93% luku- ja kirjoitustaitoisuuden osuus asettuu myös hieman outoon valoon, jos kolme neljästä ei selviä yksinkertaisen kyselyn täyttämisestä ilman apua.

Mutta palataanpa itse aiheeseen eli valheellisiin pakolaiskriiseihin. EU-sisäministerien päätöslistassa mainittiin ilmiö, joka on turvapaikka-aktivisteille perin kiusallinen jo olemassaolollaan: EU varautuu hybridisodankäyntiin, jossa vihamieliset toimijat voivat käyttää afgaanien vyörytystä Eurooppaan aseena meitä vastaan.

Turkin Kreikkaan tunkemia siirtolaisia helmikuulta 2020. Tulijat yrittivät tunkeutua Kreikkaan mm. kivittämällä ja heittämällä polttopulloja rajavartijoiden niskaan ja sytyttämällä tulipaloja.

Sille on syynsä, miksi Ohisalo ja muut väestönvaihtofanaatikot eivät halua puhua tällaisesta hybridisodankäynnistä.

Siinä kehitysmaalaisten laajamittaista muuttoliikettä käytetään aseena Euroopan epävakauttamiseen ja tuhoamiseen. Sitä muuttoliikettä, jonka vaatiminen on ohisalojen ideologian kovinta ydintä. Hybridisodankäynti siirtolaisilla osoittaa, että vihervasemmiston tavoitteet ovat Euroopalle tuhovoimaisia asioita, joita vihollisemme käyttävät aseena meitä vastaan. 

Ymmärrettävästi hybridioperaatioista ollaankin hiljaa, koska onhan se noloa puhua asiasta, joka paljastaa, että sinun tavoitteesi Suomelle ovat samat kuin vihollistemme, jotka haluavat Suomen tuhoa.

Viimeisin aito pakolaiskriisi, jonka Eurooppa on kokenut, oli toisen maailmansodan liikkeelle laittamien ihmisten pakolaisuus. 

Pienimuotoisempi, sittemmin tapahtunut pakolaisten liikehdintä Eurooppaan tapahtui Jugoslavian hajoamissodissa, mutta tuolloin muuttoliike oli verraten niin vähäistä, että sitä ei voida Euroopan laajuiseksi pakolaiskriisiksi kutsua.

Vaikka Kreikka ja Itä-Eurooppa ovat kärsineet raskaasti hybridioperaatioista, viime kädessä Turkki ja Valko-Venäjä tekivät Euroopalle valtavan palveluksen: niiden operaatiot pakottivat EU-päättäjät tunnustamaan valheellisten pakolaisliikehdintöjen olemassaolon ja muuttamaan suhtautumistaan kehitysmaiden ylijäämäväestön muuttoon Eurooppaan. Ilman näitä vihollistemme operaatioita EU-päättäjät voisivat maailman tappiin leikkiä jokaisen tulijoiden vyöryn olevan aito pakolaiskriisi, johon meillä on humanitäärinen vastuu puuttua auttamalla tulijoita.

Toki hybridioperaatiot eivät ole ainoa syy EU:n muuttuneelle suhtautumiselle siirtolaisiin.

Vuoden 2015 vyörystä ei ole edelleenkään toivuttu, ja se oli kova isku koko EU:n vihervasemmistolle, joka edelleen kärsii kannatuslaskusta, jonka maahantulijoiden keppostelu ja taloudelliset kustannukset aiheuttivat. 

Kansalliskonservatiivien jo aiemmin alkanut nousujohde sai vahvasti uutta potkua, ja se pelottaa EU-komissiota. Heille eurooppalaiset arvot tarkoittavat viime aikojen trendi-ilmiöitä kuten väestönvaihtoa ja drag queen -satutuokioita, ja kansalliskonservatiivien nousu uhkaa tätä mädätystä. Mielenmuutos ei siis ole vilpitöntä ymmärrystä sille, kuinka vahingollista massamaahanmuutto on, vaan pelonsekainen reaktio, jolla pyritään välttämään nationalismin nousu ja pitämään liitoksissaan natiseva unioni kasassa.

Sillä ei kuitenkaan meille ole tällä hetkellä merkitystä, kuinka vilpitöntä EU-eliitin yhtäkkinen maahanmuuttokriittisyys on. Tärkeintä on, että sitä toteutetaan. Afganistan-mietinnön tuottamat päätökset olivat vallan järkeviä EU-tasolla, joskin niihin tietysti sisältyi paljon tarpeetonta kansalaisten verovarojen tuhlaamista ulkomaille: EU auttaa Afganistanin naapureita rajavalvonnassa laittoman maahantulon estämiseksi ja vahvistaa omaa rajavalvontaansa.

Päätöslauselman kohtaan 8. oli lisätty ikään kuin vastuuvapautuslausekkeeksi kohta, jossa sanotaan, että EU noudattaa kansainvälistä lakia, mitä tulee turvapaikanhakijoiden vastaanottamiseen, ja pyrkii yhdenmukaistamaan jäsenmaiden käytäntöjä asiassa. Tämä mainittiin kuitenkin vain eräänlaisena sivulauseena, jotta Ohisalon kaltaiset ihmisoikeustalebanit eivät pääsisi ulvomaan, että EU rikkoo ihmisoikeuksia.

Kuitenkin päätösten tavoite on nimenomaan turvapaikan hakemisen estäminen Euroopassa, ei sen järjestely. Nyt on vain syytä toivoa, että EU pitäytyy päätöksissään.


Lähteet:
EU:n sisäministereiden lausunto Afganistanin tilanteeseen
Yle hehkuttaa turvapaikanhakijoiden korkeaa koulutustasoa
Selvitys turvapaikanhakijoiden koulutuksesta

10 "kevenevän EU:n" säätelyn merkkipaalua

Turmion pillit. EU on säätänyt 14 vuoden ikärajan vappupillin käytölle, koska se voi ilmeisesti olla vaarallinen.

Suomalainen komediaviihde ei ole kuollut. Aiemmin tällä viikolla pääministeri Sipilä huutonauratti kansaa sanomalla, että Suomen tulee vaikuttaa, ei valittaa EU:ssa. Persujen Sampo Terho taas sanoi uskovansa, että EU pyrkii keventämään hallintoaan ja säätelyään.

Stop it, you're killing me.

Tällainen on Suomen todellisen vaikutusvallan sekä säätelyn "keventämisen" tila unionissa:

Sähkömittarit uusiksi. Suomessa tehtiin muutama vuosi sitten laajat uudistustyöt sähkömittarien suhteen. Tällä hetkellä maan mittarien taseaika on yksi tunti. Uusi EU-direktiivi vaatii mittareita, joiden tasejaksot ovat varttitunnin. Suomi on niinkin vaikutusvaltainen, että edustajamme saavat ryömiä polvillaan Brysseliin rukoilemaan, että saisimme muutaman vuoden lisää siirtymäaikaa ja siten lykättyä hieman 250 miljoonan hintaisen mittariremontin toteuttamista.

Vaaralliset vappupillit ja ilmapallot. Ilmapalloja saa EU-alueella puhaltaa vain 8-vuotias ilman vanhempien valvontaa. Vappupillin käyttöön taas vaaditaan 14 vuoden ikää, koska pillin ulos työntyvä paperitötterö voi olla EU:n mielestä vaarallinen.

Tuotesuoja. EU:n tarjoama tuotesuoja onkuin kylähullun versio patentista. Patenttiin vaaditaan se, että olet keksinyt tuotteen, ja sillä suojataan jonkin henkilön oikeutta hänen älylliseen työhönsä. Tuotesuoja ei suojele kenenkään oikeuksia mihinkään vaan lisää mielivaltaisen säätelyn tiettyjen ruokien ympärille. Quattro Staggionin saa tehdä miten haluaa, mutta pizza napoletana taas pitää tehdä hyvin tarkasti määritellyistä raaka-aineista. Ketä tämä hyödyttää?

Sota hiustenkuivaajia vastaan. EU on laatinut suunnitelman kieltää korkeatehoiset kodinkoneet. Listalla on kolmisenkymmentä laitetta leivänpaahtimesta hiustenkuivaajaan. EU on jo kieltänyt mm. liian kovaääniset ruohonleikkurit sekä yli 1500 watin pölynimurit, joten ei ole mitenkään epärealistista, että tämäkin hullutus saadaan menemään läpi.

Tätä ei enää ravintolan pöydässä näe, koska EU:n sankarit päättivät pelastaa kansan sievien öljykannujen helvetiltä.

Vihannessäätely. Pahamaineinen kurkkujen ja banaanien käyryyttä säätelevä direktiivi on hyvä esimerkki hullusta direktiivistä eikä pelkästään luonteensa vuoksi vaan siksi, että suurin osa jäsenmaista äänesti direktiiviä vastaan, mutta se meni kuitenkin läpi. Direktiivi tuli voimaan 1995 ja kumottiin vasta vuonna 2008, kun viljelijöiden tajuttiin heittävän täysin syömäkelpoista ruokaa roskiin, koska se ei täyttänyt ensimmäisen luokan laatuvaatimuksia.  Brysselin byrokraatit päättivät siis pistää töpinäksi ja hoitaa asian lyhyen kaavan  mukaan, minkä vuoksi asian korjaaminen vei vain 13 vuotta.

Banaanisäätely ja Liian pienet kiivit.  Järjen valo ei loistanut EU:ssa kauaa, koska jo vuonna 2009 keksittiin uudet kasvissäätelyt. Uuden lain mukaan 1-luokan banaaneissa saa olla lieviä ulkonäöllisiä vikoja. Erään kauppiaan kiwi-hedelmät eivät täyttäneet EU:n kokovaatimuksia, joten hän ei saanut myydä tai edes anta pois 5000 kiivin erää. EU-säädösten mukainen sallittu kiwin paino oli min. 62 grammaa, ja tämän miehen kiivit olivat enimmäkseen 58-grammaisia.

Rekkojen mittailu. EU määrittelee rekkojen maksimileveydeksi 255 cm, mikä aiheutti monille firmoille Suomessa kalliita remontteja, koska rekkojen leveys meni vain senteillä yli EU-rajan.

Oliiviöljyn kaatoastiat. Välimerellä tai etnisissä ravintoloissa kulkeneet tietävät, että monissa paikoin on ollut tapana, että oliiviöljyä ja etikkaa on pöydällä kannuissa tai suihkepulloissa. Sille kauheudelle tehtiin loppu 2014, kun EU määräsi, että astioiden on oltava tehtaan pakkauksia, joissa on sinetillinen korkki sekä EU:n määräyksiä vastaavat merkinnät.

Osaatko varmasti käyttää kumppareita? EU-säädösten vuoksi kumisaappaiden mukana tulee saada käyttöohje, jossa ohjeteksti on 12 eri kielellä. Tämä kertoo aika paljon siitä, kuinka akuutteja ja vakavia asioita EU-byrokraatit työkseen pohdiskelevat. Jos siis olit jo aikeissa syödä kumpparisi tai kuljettaa niissä perunoita, voit kiittää EU-byrokraatteja sivistyksen valon tuonnista asiaan.

Vedenjuonti ei estä nestehukkaa. Kaksi tutkijaa laittoi kokeilumielessä EU:n terveysviranomaisille ehdotuksen terveysväitteeksi vedelle. Väite meni näin: "Merkittävien vesimäärien säännöllinen juonti voi vähentää nestehukan riskiä." EU ei hyväksynyt väitettä, koska vesi ei täysin varmasti estä nestehukkaa, jos henkilö vaikkapa kärsii elektrolyyttien puutteesta. Samalla logiikalla voisi kumota kaikki terveysväitteet, koska mikään ei ole yhdestä vaikuttavasta tekijästä kiinni, eikä tutkijoiden väite sanonut veden olevan ainoa, pomminvarma keino nestehukan estämiseen.

EU:n mielestä on epärehellinen terveysväite sanoa, että säännöllinen veden juonti voi estää nestehukkaa.

Tässä on tietysti vain muutama esimerkki tuhansien säädösten viidakosta, mutta ne osoittavat erittäin hyvin pointtini. Sampo Terhon väitteet EU:sta, joka pyrkii keventämään itseään ja vähentämään vaikutusvaltaansa, voidaan unohtaa. EU menee koko ajan autoritäärisemmäksi ja ohjailevammaksi. Se on ollut äärimmäisen autoritäärinen jo vuosikymmeniä, eikä meillä ole poliitikkojen lupausten ohella mitään syytä uskoa, että EU koskaan kevenisi.

Toisekseen: tässä näemme, kuinka kauas EU on ajautunut omista perusperiaatteistaan, kuten subsidiariteettiperiaatteesta. Sen perusteella kaikki päätökset tulisi tehdä paikallisimmalla, matalimmalla mahdollisella tasolla. Onko sähkömittarien syynäys, kiukaiden säätely tai vihannesten muoto todella jotain sellaista, mistä ei voida päättää vaikkapa yksityishenkilöiden, yhteisöjen tai valtioiden tasolla? Subsidiariteetti on ristiriidassa EU:n vallanjanon kanssa, joten siitä ei piitata.

Kolmanneksi: tässä on se suomalaisten vaikutusvalta. EU:n päätöksentekoa ohjaa Brysselin tunkeilevien kukkahattuvirkailijoiden mielivalta sekä suuryritysten edunvalvonta. Meillä ei ole mitään vaikutusta siihen, mitä EU:ssa päätetään, eivätkä johtajamme siihen edes yritä vaikuttaa. Meille ei ole koskaan yritetty neuvotella alhaisempia jäsenmaksuja, ainoat kansalliset poikkeukset koskevat varsin vähäisiä asioita, kuten poikkeuslupaa veneiden käsittelyyn tervalla.

Turha tästä on Sipilän ja Terhon kaltaisia humpuukimaakareita haukkua. Tähän voi itse kukanenkin vaikuttaa äänestämällä vain aidosti EU-kriittisiä ja Suomen etujen ajamiseen halukkaita ihmisiä.

Edit klo 21.18: Muutettu otsikko ja osa sisällöstä. Alkuperäisen tekstin väite saunadirektiivistä ei ole totta. Korvattu kyseinen kohta muutamalla muulla esimerkillä.

EU-myönteisen median 3 hölmöintä Brexit-kiukuttelua

Hyvänä häviäjänä oleminen on ilmeisesti aivan liikaa vaadittu Suomen valtamedialta. Itkupotkuraivari Brexitistä jatkuu kolmatta päivää, eikä loppua näy. Tartun tässä nyt muutamaan hölmöimpään raivarin väitteeseen, joita IL, IS,HS ja muut jankkaavat epätoivon vimmalla kuin kuvitellen, että heidän toimitusvalintansa ja haaveilunsa muokkaisivat todellisuutta.

1. Adressi uuden kansanäänestyksen järjestämisestä.

Valtamedia hypettää aloitetaa vailla vähääkään kritiikkiä. Hype ei ole suunnattu briteille - ei täällä nyt niin harhaisia sentään olla, että kuviteltaisiin suomimedian vaikutuksen sinne yltävän. Se on suunnattu meille. Meille yritetään esittää, että britit hartaasti katuvat äänestystään ja että uusi äänestys on aivan realistinen.

Adressilla ei yksinkertaisesti ole mitään tekemistä torstaisen äänestyksen kanssa: se pätisi vain tuleviin kansanäänestyksiin, koska siinä ei edes mainita, että adressilla tarkoitetaan juuri torstain EU-kansanäänestystä. Jopa erittäin epätodennäköinen adressin läpimenokin siis vain muuttaisi tulevien äänestysten käytäntöjä, ei Brexit-tulosta. Sääntöjen muuttelu jälkikäteen on laillisuusperiaatteen vastaista, joten torstain äänestykseen ei voi enää säännöillä vaikuttaa.

Ja vaikka 3 miljoonaa brittiä olisi allekirjoittanut adressin, mitä siitä? 16 miljoonaa äänesti EU:hun jäämisen puolesta. Se, että heistä joka viides saa allekirjoitettua adressin, ei kerro mistään muusta kuin huonoksi häviäjäksi heittäytymisestä.

Tietenkään adressin saama suosio ei ole oikeaa, vaikka mediassa kuinka toivottaisiin: 4chan-sivuston trollit järjestivät "yleisöryntäyksen" pilana MOOTER-ohjelmaa käyttäen. Sen vuoksi 2 miljoonan allekirjoituksen tuottaminen 40 minuutissa eilen illalla oli mahdollista. Parlamentin tutkinnan seurauksena poistettiin adressista yli 70 000 ilmeisimmin vilpillistä nimeä, kuten 20 000 ääntä Pohjois-Koreasta, 30 000 Vatikaanista, jossa on 800 asukasta, sekä 2800 ääntä Etelänavalta, mutta feikit jäävät edelleenkin muodostamaan leijonanosan nimistä.

2. Britit eivät tajunneet, mistä äänestivät

Viikonloppuna Google julkaisi trends-tilastonsa brittien EU-aiheisista kysymyksistä Brexitin jälkeen. Esim. kysymyksen "Mikä EU on?" esiintyvyydessä tapahtui piikki Brexitin aikaan. Tätä mediassa on yritetty esittää niin, että leave-leirin äänestäjät eivät tienneet, mitä tekivät. Aivan yhtä hyvin hakijat ovat tosin voineet olla remain-äänestäjiä tai lapsia ja nuoria, jotka eivät asioista tiedä.

 Hassuinta uutisoinnissa on kuitenkin kysymysten oletettu yleisyys. Google ei kerro tarkkoja määriä sille, kuinka monta kertaa mikäkin kysymys on esitetty, vain suhteelliset määrät sen esiintyvyyteen nähden siten, että luku 100 laitetaan sille päivälle, kun kysymyksiä on ollut eniten, ja käyrän muut kohdat suhteutetaan korkeimpaan määrään.

Sama käyrä siis voi edustaa monia lukuja: se kertoo vain kymmenkertaisesta noususta, muttei siitä, minkä lukujen välillä. Luvut ovat voineet olla 20 ja 200 tai 10 000 ja 100 000.

3. Vanhat varastivat nuorten tulevaisuuden

Tästä on valitettu myös somessa paljon: väitetään, että vanhat ihmiset itsekkäästi pettivät nuoret sillä, että äänestivät eri tavoin. Suvaitsevainen vassarinuoriso ilmeisesti uskoo, että yli viisikymppisenä ihminen on käytännössä kuollut, minkä jälkeen hänen pitäisi vain olla hiljaa ja antaa besserwisseröivien opiskelijoiden haihatella tahtonsa läpi.

Äänestysprosentti Brexit-äänestyksessä ikäluokittain. Vain joka kolmas nuori edes äänesti.

Paitsi, että se ei mennyt niin. Nuoret pettivät itse itsensä. Kaikissa yli 25-vuotiaiden ikäluokissa enemmistö kävi äänestämässä. 18-24-vuotiaista vain 36% äänesti. Turha itseään fiksumpia on syyttää siitä, että itse on liian laiska lähtemään äänestämään. Tietysti nuorison adressi kerää nimiä, koska sen voi allekirjoittaa persauksillaan istuen sohvalta nousematta, mutta uusi äänestys ei heitä varmasti aktivoisi yhtään enempää.

Näkihän tuon, kun uutta kansanäänestystä vaativa mielenosoitus veti viikonloppuna parlamenttitalon eteen vain 50 ihmistä. Siitä flopistakaan ei Suomen valtamedia kertonut mitään. Nähtäväksi jää, kauanko media jaksaa hakata lattiaa ja huutaa. Todellisuus kun ei kiukuttelulla kummene.

"3 miljoonaa allekirjoittajaa" adressille typistyi 50 henkeen, vaikka protesti EU-jäsenyyden puolesta järjestettiin EU-myönteisessä, miljoonien asukkaiden Lontoossa viikonloppuna.

Nyt aloitetaan #Fixit, Suomen vetäytyminen EU:sta

Britannian EU-jäsenyyden jatkumisesta äänestetään ylihuomenna, ja Suomen vetäytyminen unionista on ajankohtaisempi kuin koskaan. Kansalaisaloitepalvelussa on nyt allekirjoitettavissa Aleksi Hernesniemen ja Sebastian Tynkkysen luoma aloite, jolla vaaditaan Suomeen omaa kansanäänestystä asiasta (linkki aloitteeseen löytyy lopusta, käy ihmeessä allekirjoittamassa).

Suomen EU:ssa pysymisen puolesta esitetään samat, tyhjänpäiväiset argumentit kuin Britanniankin: ollaan Euroopan ytimessä, on se paikka päätöksentekokeskiössä ja eroaminen tarkoittaisi isoa neuvotteluruljanssia ja muuta ikävää.

Paikalla päätöksentekokeskiössä ei ole mitään virkaa. Meillä ei ole siellä mitään vaikutusvaltaa pienenä maana, joten olisi aivan sama, mikäli meillä ei olisi edustusta lainkaan. Meihin verrattuna jättimäinen Britanniakaan ei omaa vaikutusvaltaa: Britannian edustajat ovat yrittäneet äänillään estää 71:n Britannialle negatiivisen esityksen läpimenon, kertaakaan heidän äänillään ei ole ollut mitään väliä. Esitykset ovat menneet läpi, halusi Britannia sitä tai ei.

Suomella on vielä paljon vähemmän äänivaltaa, ja jo perusolemuksensa vuoksi Suomi kuuluu EU:n alimpaan kastiin: EU:ssa pärjää parhaiten väkiluvultaan suuri ja kansantuotteeltaan pieni valtio: se voi äänimäärällään edesauttaa omien tavoitteidensa saavuttamista, mutta koska erilaiset maksut suhteutetaan kansantuotteeseen, eivät maksut päädy köyhälle maalle olemaan suuria. Suomi on väkiluvultaan pieni ja BKT:ltaan suuri, joten olemme huonoimmassa mahdollisessa asemassa.

Päätöksentekokeskiöön kuuluminen on muutenkin hölmö ajatus: jos omistat oman talosi, päätätkö mieluummin itse omasta elämästäsi sen talon sisällä vai haluaisitko saada yhden paikan suuresta päätöksentekoelimestä, joka päättää kaikkien elämän yksityiskohdat? Sama pätee EU:n suunnittelemaan yhteiseen maahanmuuttopolitiikkaan, jossa kaikki turvapaikkapäätökset tehtäisiin EU:n toimesta. Haluaisitko mieluummin itse päättää ketä taloosi tulee asumaan vai saada yhden sadasta äänestä äänestykseen, jossa päätetään, kuinka paljon ja ketkä ihmiset minnekin laitetaan?

Kuitenkin tyhmimpiä kuulemiani argumentteja EU:n puolesta on se, että mitä turhia välittämään EU:n pikkutarkasta säätelystä, kun onhan meillä säätelyä omasta takaakin. Aivan kuin kaikki säätely olisi samanarvoista. Olen jokaiselle tuon argumentin sanojalle ehdottanut, että mitenkäs sitten olisi, jos minä päätän sinun puolestasi elämäntapasi, vuorokausirytmisi ja ruokavaliosi? Sinullahan on ne joka tapauksessa, joten väliäkö tuolla, kuka niistä päättää. Tietysti oma säätelymme on pienempi paha, koska sitä voimme itse muuttaa.

EU:sta pidetään kiinni, koska itsenäisyyttä ja omillaan pärjäämistä pelätään kuin ensi kertaa kotoa muuttavat nuoret. EU:sta lähteminen on tietyin tavoin hyppy tuntemattomaan, mutta ainakin teemme sen itsenäisenä valtiona. Monia asioita pitää neuvotella uusiksi, mutta itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden säilyttäminen on paljon tärkeämpää kuin neuvotteluilta välttyminen.

EU-maita voisi verrata ylivelkaantuneisiin ihmisiin: tilanne on omilla virheillä päästetty pahaksi, laskuja ropisee postiluukusta ja velkaantunut joutuu joka päivä  tekemään valinnan: muutanko tapojani ja yritän tehdä asialle jotain, vai heitänkö laskut avaamattomina roskiin ja annan tilanteen hiljalleen pahentua. Jälkimmäinen vaihtoehto tarjoaa hetkellistä mukavuutta pitkäaikaisen hyödyn kustannuksella juuri kuin EU:ssa pysyminen: ei tarvitse pelätä itsenäisyyttä, mutta suurempi ongelma nakertaa taustalla koko ajan.

Samoin kuin velkoihin puuttuminen tulee EU:sta lähteminenkin alussa kirpaisemaan.

Kun on ajanut itsensä pahaan paikkaan,  ei tilanteen ratkaisukaan yleensä mukavaa hommaa ole, mutta se on tehtävä jos aikoo välttyä pahemmalta tulevaisuudessa. Kun alun raskaampi vaihe on ohitettu, voidaan elämää jatkaa terveeltä pohjalta.

EU ei taatusti tule kehittymään vähemmän kontrolloivaan, vähemmän fasistiseen suuntaan. Ne, jotka kerran saavat valtaa, haluavat sitä lisää. Mitä nopeammin toimimme, sitä vähemmän kivuliasta tulee tilanteen korjaaminenkin olemaan.

Kansalaisaloite EU-kansanäänestyksestä: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2058