Turistiviisumit peruttiin, mutta itärajan aikapommi tikittää

Marinin hallituksen harhautus meni täydestä, ja kansa juhlii venäläisten turistiviisumien perumista, niin kuin kyseessä olisi merkittäväkin teko itärajan turvallisuusuhkia vastaan.

Kyseessä on toki pieni askel oikeaan suuntaan mutta täysin väärällä rintamalla - päätös on samanlainen, kuin jos vuoden 2015 turvapaikanhakija-aaltoa olisi "torjuttu" kieltämällä ruotsalaisia turisteja ylittämästä rajaa Haaparannasta. Tulijat kun eivät turisteina maahan tulevia ruotsalaisia vaan kolmansien maiden asukkaita, joille Ruotsi oli vain läpikulkumaa, ja sen edessä hallituksemme on omasta valinnastaan täysin voimaton.

Rajaliikenne Venäjältä muodostaa uhan, jossa on kolme merkittävää haaraa:

1. Suomessa on jo valmiiksi suuri venäläisvähemmistö, ja sen kasvattaminen antaa heille lisää poliittista vaikutusvaltaa. Tuskin haluamme siihen tilanteeseen kuin huomattavan venäläisvähemmistön omaavassa Latviassa, että meillä on vaaleissa "Suomen venäläinen puolue", koska venäläisiä on niin paljon, että he alkavat muodostamaan omia eturyhmiään?

2. Myös täysin harmittomia tai jopa meille myötämielisiä venäläisiä maassamme voidaan käyttää aseena Suomea vastaan. Kaikki Venäjän viimeaikaiset rajakiistat ovat liittyneet naapurimaassa olevaan venäläisvähemmistöön, ja jo sen vähemmistön olemassaolo tarjoaa Putinille tekosyyn haluamilleen toimenpiteille: he vain suojelevat venäläisvähemmistöä ilkeältä valtaväestöltä. Sitten kehitellään narratiivi siitä, miten suomalaiset sortavat venäläisiä, ja pelilauta onkin jo aseteltu. On siis viime kädessä täysin epäolennaista, ovatko tulijat vieraan vallan agentteja vai meitä kohtaan hyväntahtoisia.

Ukrainan venäläisvähemmistö syntyi ajattelemattomasti tehdyn rajojen vedon tuloksena Neuvostoliiton hajotessa, ja Viroon se pakotettiin väestönsiirroilla Neuvostovallan aikana, mutta Suomi voi valita, antaako se tällaisen vähemmistön syntyä ja kasvaa maassa vai ei, mikä osoittaa, kuinka hullua politiikkaa toteutamme. Se ongelma, mikä pakotettiin muihin maihin, otetaan tänne tietoisella politiikalla.

3. Tämä on se akuutein uhka, koska tätä käyttäen voidaan ajaa Suomi täyteen kaaokseen ilman vaivannäköä Venäjältä ja koska kaikki niin Suomessa kuin Venäjälläkin tietävät hallituksemme olevan voimaton sen edessä: avataan Venäjää ympäröivien kehitysmaiden turvapaikanhakijoille läpikulku Suomeen.

Vuoden 2015 turvapaikanhakijoiden aallon n. 30 000 tulijaa riittivät kaaoksen luontiin. Viranomaiset olivat hätää kärsimässä sen suhteen, minne kaikki ne ihmiset sijoitetaan, ja taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset näkyvät edelleen. Ei tarvitse kauaa pohtia, mitkä ovat seuraukset, jos sama toisinnetaan täysin eri mittakaavassa, organisoituna operaationa Suomea vastaan. Ainoa asia, mitä venäläisten tämän toteutumiseksi tarvitsee tehdä, on lakata estämästä läpikulkijoita pääsemästä Venäjän omien raja-asemien ohi Suomen rajaviranomaisten puheille.

Tämä uhka on roikkunut Suomen yllä koko ajan ja saanut minut pitämään sormia
ristissä ja toivomaan, että ei tapahdu jotain, mikä saisi Kremlin suuntaamaan
katseensa tänne ja päättämään, että suomalaisia on aika kurittaa.

Tapaus Anton oli huoltajuuskiista suomalaisisän ja venäläisäidin välillä. Kiista paisui diplomaattiseksi
selkkaukseksi, ja kuten kuvasta näkyy, se politisoitiin hetkessä Suomi-vastaiseksi propagandaksi.

Se jokin voisi olla lähes mikä tahansa selkkaus. Kuten vuosia sitten näimme ns. tapaus Antonista, jopa huoltajuuskiistasta, jonka kuuluisi olla yhden perheen asia, saatiin aikaan täysimittainen diplomaattinen selkkaus, osapuolet politisoitiin tai politisoituivat omasta tahdostaan, ja Venäjän mediassa kerrottiin tarinoita Suomen viranomaisista, jotka syrjivät ja vainoavat venäläisiä.

Saimme esimakua siitä, miltä rajan avaaminen Venäjän puolelta näyttäisi, kun talvella 2015-2016 Sallan ja Raja-Joosepin rajanylityspaikkojen kautta Suomeen tuli n. 1700 turvapaikanhakijaa, jotka käyttivät Venäjää läpikulkumaana. Edelleen on epäselvää, oliko kyseessä tahallinen isku Suomea vastaan vai ainoastaan se, että tieto siitä, että rajakontrolli on löyhempää pohjoisessa, oli levinnyt lähtömaissa. 

Nykyhetken tilanteen kannalta on kuitenkin täysin epäolennaista, olivatko nuo tapahtumat Putinin tahallista kiusantekoa vai eivät: se on fakta joka tapauksessa, että rajakontrollin poistamalla Venäjä saisi ajettua Suomen kaaokseen. 

Myös se mittakaava, jossa tällainen hybridioperaatio voitaisiin toteuttaa, olisi aivan toista luokkaa. Viime kerralla puhuttiin vain kahdesta, vaikeasti saavutettavasta pohjoisen rajanylityspaikasta, eikä mikään merkittävää näkyvyyttä omaava taho ollut näitä rajanylitysmahdollisuuksia markkinoinut. Tieto oli levinnyt somessa ja suusta suuhun lähtömaissa. 

Entä jos sama toteutettaisiin täysimittaisena hybridioperaationa Valko-Venäjän malliin:
joka ikinen rajanylityspaikka avoimeksi läpikululle ja samaan aikaan mittava
tiedotuskampanja Keski-Aasian köyhiin maihin siitä, että nyt pääsee Suomeen?

Valko-Venäjä jopa lennätti tulijoita Turkista ja Irakista ja sitten kuskasi heidät busseilla rajalle. Sama on tietysti nähty myös Turkin tekemänä Kreikkaa vastaan, kun Turkki on rahdannut bussilasteittain siirtolaisia Kreikan rajalle ja sitten estänyt heitä palaamasta Turkin suuntaan, jotta he päätyisivät joko Kreikkaan tai jäisivät pidemmäksi aikaa Kreikan riesoiksi raja-alueelle leirejä perustamaan ja polttopulloja heittelemään.

Linkmenysin pakolaisleirillä haastattelemassa Valko-Venäjän
hybridioperaatiossa maahan tungettuja elintasopakolaisia

Olin paikan päällä Baltiassa, kun Valko-Venäjän hybridioperaatio oli käynnissä. Rajan läheisille alueille oli julistettu poikkeustila, ja tilanne oli kaoottinen, vaikka Baltian maat ja Puola toimivat tilanteessa oikein eli pysäyttivät tulijavirran huomattuaan sen olevan suunniteltu hyökkäys heidän maitaan vastaan. Paikalliset olivat kauhistuneita tulijamääristä, viranomaisilla alkoivat keinot, rahat ja tilat loppua tulijoiden sijoittamiseksi, ja siirtolaisleireillä mellakoitiin. 

Myös epävirallisilla rajanylityspaikoilla kuhisi. Valitsimme Latviassa täysin sattumanvaraisen metsätienpätkän, joka nyt vain oli lähin reitti Valko-Venäjän rajalle, ja törmäsimme saman tien partioon rajavartijoita, jotka olivat napanneet metsästä joukon laittomia rajanylittäjiä ja olivat paraikaa katsomassa heidän passejaan. 

Baltia ja Puola saivat tilanteen haltuun, ja Valko-Venäjälle jäi viime kädessä luu käteen: se oli ehtinyt rahdata maahan suuren määrän Lähi-Idän tulijoita, ja nyt he eivät saaneet niitä pukattua Schengen-alueelle. Ja koska monet tulijat olivat hävittäneet passinsa heti Minskiin saavuttuaan, ja koska monet valehtelivat lähtömaastaan ja identiteetistään, heitä ei tuosta vain voinut palauttaakaan. Siihen kaatui se hybridioperaatio.

Mutta miten reagoisi Suomen hallitus, jos meihin kohdistettaisiin turvapaikanhakijoiden vyöry?

No, sen on hallituksemme tehnyt selväksi jo silloin, kun Valko-Venäjä ja Turkki ovat näitä operaatioita tehneet: erityisesti tuolloinen sisäministeri Maria Ohisalo oli ärhäkästi tuomitsemassa hybridioperaation kohteeksi joutuneita maita siitä, että he puolustivat rajojaan ja vaati niitä päästämään tulijat sisään, vaikka hän kertoi itsekin tietävänsä, että kyseessä on hybridisodankäynti näitä maita vastaan.

Miten Suomi on varautunut siirtolaisten käyttöön hybridisodan välineenä?
No, meillä on vokeissa sängyt pedattuna ja laukunkantajat rajalla odottamassa.

Nyt Ohisalon paikalla on vihreiden Krista Mikkonen, jonka suhtautuminen ei takuulla tule yhtään tiukempaa olemaan. Ja entäs ne muut puolueet? SDP ja vasemmisto ovat myös pitäneet vuosien varrella tiukkaa linjaa sen suhteen, että oikeus turvapaikan hakuun - vaikka se tehtäisiin hybridioperaation tuloksena - on ihmisoikeus, josta ei voi joustaa. Kepusta voisimme kuulla yksittäisiä hajaääniä tätä vastaan, mutta viime kädessä kepu haluaa vain pysyä hallituksessa ajamassa siltarumpupolitiikkaansa, eli se kyllä taipuu muiden puolueiden tahtoon.

No, entä jos valta vaihtuu seuraavissa eduskuntavaaleissa, ja Venäjä avaa rajat tulijoille sitten? 

Lopputulos tulee olemaan täysin sama. Gallupeja johtaa tällä hetkellä Petteri Orpon kokoomus. Orpo oli sisäministeri, kun yli 30 000 turvapaikkaturistia läpsytteli Suomeen, eikä hän tehnyt mitään sen estämiseksi. Kun kysyin Orpolta Oulun Rotuaarilla, että nyt kun Juha Sipiläkin on myöntänyt, että turvapaikanhakijat olisi voitu pikakäännyttää, miksi rajaa ei suljettu. Orpo vain vastasi: "Tähän kysymykseen on vastattu jo," ja signaloi turvamiehilleen, että jos tämä hankala pikku nainen ei tästä lähde, viekää se pois.

Mitä Orpo sitten turvapaikkakriisin aikaan teki? No ei mitään suomalaisten hyväksi, mutta vähäisinkin asia, joka koski tulijoiden ihmisoikeuksia, sai hänet tarttumaan välittömästi toimeen. Kirjoitin vuoden 2016 huomattavan lukijamäärän keränneessä blogipäivityksessäni Miten huijaripariskunta Irakista itketti hölmöläisiä tapauksesta, jossa valtamedia kehitteli valheellisen nyyhkytarinan irakilaisperheestä, joka julmasti revitään rikki pakkopalautuksilla.

Kun Orpo sai kuulla asiasta, hän havahtui viikonlopun vietosta ilmoittamaan sunnuntaipäivänä, että hän on vaatinut tapauksesta välitöntä selontekoa. Kun suomalaisia joutui useiden turvapaikanhakijoiden tekemien henkirikosten uhreiksi Orpon sisäministeriyden ja siis myös poliisin johtajuuden aikaan, tapaukset eivät kiinnostaneet häntä lainkaan.

Näin Orpo reagoi valheelliseen nyyhkytarinaan karkotettavasta irakilaisesta. Kun suomalaiset
joutuivat tulijoiden vakavien rikosten kohteiksi, Petteriä ei kiinnostanut edes yhden twiitin vertaa.

Ei siis kannata laittaa toivoaan sen varaan, että opposition

 nousu hallitukseksi turvaisi meidät itärajan aikapommilta.

Tämän vuoksi Putinin luottonainen Maria Zaharova ilkkui suomalaisten raja-aitahankkeelle Telegramissa suositellen venäläisiä yrityksiä, jotka Suomi voisi palkata rakentamaan aidan. Tämä pilkka on täysin ymmärrettävää. Kyllä Venäjällä tiedetään se ihan yhtä hyvin kuin täälläkin, että aidalla ei ole mitään väliä, jos rajanylityspaikoilla kuitenkin pääsee kuka tahansa sisään vain anomalla turvapaikkaa.

Hallituksemme täyden hampaattomuuden osoittivat myös ne perustelut, joita se tarjosi syyksi venäläisten turistiviisumien perumiselle: "turistiviisumien myöntämisen jatkaminen voisi vahingoittaa Suomen kansainvälisiä suhteita". Eli päätöstä ei tehty siksi, että se on suomalaisten etu vaan siksi, että varsinkin Itä-Euroopan maat asettivat Suomen suuntaan suurta poliittista painetta asiasta, ja se alkoi olla noloa, että Suomi ainoana päästi turistit kulkemaan vanhaan malliin.

Olemme karmeassa tilanteeessa. Se, onko Suomi ensi viikolla kaaoksen vallassa, on täysin Putinin käsissä. Oma hallituksemme ei tule tekemään mitään, jos portit läpikululle avataan. Tämän vuoksi hössötys turistiviisumeista on täysin toissijaista. Pieni edistysaskel, mutta sellainen, joka ei vaikuta mitenkään tähän hybridiuhkaan.

Pelottavinta tässä on se, kuinka helppoa operaation toteutus venäläisille olisi. Yksi käsky rajavartijoille ja tehosteeksi vähän markkinointia kehitysmaihin, ja Suomi hukkuisi turvapaikanhakijoihin. Ikävä kyllä tällä hetkellä Ukrainan vahinko on meidän etumme: niin pitkään, kun Putinin katse ja kiinnostus operaatioihin on suuntautunut Ukrainaan, me olemme paremmin turvassa, kunhan ei tapahdu sitä jotain, joka saisi Kremlin päättämään, että nyt on aika ajaa Suomi katastrofiin.

Joten älkää juhliko turistiviisumien poistoa, kuin se olisi suurikin voitto. Pieni muutos parempaan kyllä, mutta suurin uhka on edelleen aivan yhtä todellinen kuin ennenkin. Nyt on aika alkaa asettaa poliittista painetta päättäjille tämän uhan torjumiseksi: vaatia Marinin hallitukselta välittömiä ja selkeitä päätöksiä asiasta ja tehdä hallituksen ulkopuolisille puolueille selväksi, että ääniä ei tule, ellei tähän uhkaan ole tarjota todellista ja tehokasta ratkaisua.

Feikki pakolaiskriisi jos toinenkin

Kun Yhdysvaltojen epäonninen vetäytyminen vielä epäonnisemmalta, 20 vuotta kestäneeltä Afganistanin sotaretkeltään johti talebanien valtaannousuun, turvapaikka-aktivistit ja sisäministeri Maria Ohisalo olivat täpinöissään: tätä jos mitä voisi yrittää käyttää oikeutuksena afgaanien massamaahanmuutolle Eurooppaan.

Ohisalo sai kuitenkin kokea pettymyksen EU:n sisäministerien kokoontumisessa: vuoden 2015 turvapaikanhakijoiden vyörystä ei ole toivuttu, se kalvaa edelleenkin vihervasemmiston kannatusta, ja Turkin ja Valko-Venäjän hybridioperaatiot EU:ta vastaan siirtolaisia käyttämällä ovat saaneet Euroopan päättäjät varuilleen. 

Enää EU ei ole vastaanottamassa kehitysmaiden ylijäämäväestöä avosylin, ja kokouksen päätösten painopiste oli vahvasti siinä, että pyritään estämään massamaahanmuutto Eurooppaan ja myös Afganistanin naapurimaihin.

Ohisalo sanoi Twitterissä pakolaisten uudelleensijoittamisen ja perheenyhdistämisten olevan tärkeitä, kuin nämä asiat olisivat olleet osa EU:n päätöstä. Perheenyhdistämisistä päätöksessä ei puhuttu mitään, ja uudelleensijoittamisesta vain siinä kontekstissa, että EU voisi auttaa rajavalvonnan lisäksi Afganistanin naapurimaita afgaanien uudelleensijoittamisessa naapurimaihin, jos naapurimaat vapaaehtoisesti heitä haluavat ottaa.

Kun Turkin ja Kreikan välinen rajakriisi alkoi helmikuussa 2020, EU joutui toteamaan olevansa uudenlaisen tilanteen edessä: hybridisodankäyntiä unionia vastaan, jossa aseena käytetään siirtolaisten hallitsematonta tulvaa. 

Sama todettiin tänä kesänä Valko-Venäjän rajakriisin suhteen, kun maa ryhtyi pukkaamaan siirtolaisia Latviaan, Liettuaan ja Puolaan kostotoimena EU:n sanktioista ja siitä, että Puola oli tarjonnut turvapaikan valko-venäläiselle urheilijalle, joka ei halunnut palata kotimaahansa.

Yksi huomattava virhe oli kuitenkin havaittavissa siinä, miten näistä hybridioperaatioista puhuttiin ja puhutaan edelleen: sanotaan, että ne tilanteet eivät ole kuin vuoden 2015 pakolaiskriisi vaan keinotekoisesti ja pahantahtoisesti tuotettuja kriisejä. Eli annetaan ymmärtää, että vuoden 2015 kriisi olisi ollut luonnollinen, todellinen pakolaiskriisi mutta hybridioperaatiot eivät. Mutta mikään ei voisi olla kauempana totuudesta.

Vuoden 2015 tapahtumat olivat epäaito pakolaiskriisi siinä missä myöhemmätkin kriisit. 

Ainoa erottava tekijä on se, että 2015 tulijoiden vyöryllä ei ollut yhtä, selkeää organisoivaa tahoa, vaan vyöry oli yhdistelmä kehitysmaiden väestön opportunismia, rikkaiden EU-maiden naiiviutta sekä Soros-rahoitteisten meritaksipalvelujen toteuttamaa väestönsiirtoa, jota edelleen tehdään yhteistyössä ihmiskauppiaiden kanssa.

Väitetysti v. 2015 pakolaiskriisin syynä oli Syyrian tilanne, mutta Suomeen vyöryssä saapuneista turvapaikanhakijoista parhaimmillaankin n. 2% oli syyrialaisia. Lähtömaina huomattavasti yleisempiä olivat Irak, Afganistan ja Afrikan maat. Toisin sanoen kolmannen maailman opportunistit näkivät mahdollisuuden Merkelin tervetuliaistoivotuksissa ja hyppäsivät Syyrian pakolaisten reppuselkään paremman elämän toivossa.

Refugees Welcome -huumassa ei vain haluttu nähdä tätä realiteettia, ja siinäkin vaiheessa, kun oli pakko tunnustaa, että harvalla turvapaikanhakijalla oli mitään tekemistä Syyrian tilanteen kanssa, ryhdyttiin keksimään selittelyjä: No onhan niiden kotimaassa vaarallista. Pitää auttaa ja jakaa taakkaa. Ja näistähän on hyötyä, vaikka feikkejä pakolaisia olisivatkin, kun ne paikkaavat työvoimapulaa ja syntyvyyttä!

Jälkikäteen katsottuna väestönvaihtoaktivistien hurmos on lähes epätodellisen absurdia. 

Kerrottiin, että tulee syyrialaisia naisia ja lapsia. 

No tuli muutama 30 000 muiden lähtömaiden miesten seassa.

Kerrottiin, että afgaanien mukana tulee uusi Nokia. Ei tullut. 

Tuli grooming-kriisi ja seksuaalirikosten järkyttävä nousujohdanne.

 

Sanottiin, että Balkanin teillä vaeltaa akavalaisten joukko. No ei vaeltanut.

Yle uutisoi selvitystä turvapaikanhakijoiden koulutustasosta näyttävästi hehkuttamalla korkeakoulutettujen määrää: kolmanneksella korkeakouluopintoja takanaan! Ja 93% osaa lukea ja kirjoittaa vähintään omalla äidinkielellään. Selvitystä tarkemmin katsoessa paljastui kuitenkin, että tulokset eivät ole ihan uskottavia.

Vain joka neljäs osallistuja oli kyennyt täyttämään kyselylomakkeen omalla äidinkielellään ilman tutkijan apua, ja kyselylomakkeessa ammatit oli nimikkeiden sijaan ilmaistu lapsekkaasti kuvilla, kuten lääkärin ammatti hahmolla, jolla on lääkärin tarvikkeita. Tutkijat kun huomasivat, että vastaajat eivät ymmärrä ammattinimikkeitä. 

Meidän olisi siis selvityksen perusteella uskottava, että vastaajissa on vähintään muutama prosentti korkeakoulutettuja, jotka eivät kuitenkaan osaa edes täyttää lomaketta omalla äidinkielellään tai kertoa ilman kuvia, mitä he ovat opiskelleet. Ja 93% luku- ja kirjoitustaitoisuuden osuus asettuu myös hieman outoon valoon, jos kolme neljästä ei selviä yksinkertaisen kyselyn täyttämisestä ilman apua.

Mutta palataanpa itse aiheeseen eli valheellisiin pakolaiskriiseihin. EU-sisäministerien päätöslistassa mainittiin ilmiö, joka on turvapaikka-aktivisteille perin kiusallinen jo olemassaolollaan: EU varautuu hybridisodankäyntiin, jossa vihamieliset toimijat voivat käyttää afgaanien vyörytystä Eurooppaan aseena meitä vastaan.

Turkin Kreikkaan tunkemia siirtolaisia helmikuulta 2020. Tulijat yrittivät tunkeutua Kreikkaan mm. kivittämällä ja heittämällä polttopulloja rajavartijoiden niskaan ja sytyttämällä tulipaloja.

Sille on syynsä, miksi Ohisalo ja muut väestönvaihtofanaatikot eivät halua puhua tällaisesta hybridisodankäynnistä.

Siinä kehitysmaalaisten laajamittaista muuttoliikettä käytetään aseena Euroopan epävakauttamiseen ja tuhoamiseen. Sitä muuttoliikettä, jonka vaatiminen on ohisalojen ideologian kovinta ydintä. Hybridisodankäynti siirtolaisilla osoittaa, että vihervasemmiston tavoitteet ovat Euroopalle tuhovoimaisia asioita, joita vihollisemme käyttävät aseena meitä vastaan. 

Ymmärrettävästi hybridioperaatioista ollaankin hiljaa, koska onhan se noloa puhua asiasta, joka paljastaa, että sinun tavoitteesi Suomelle ovat samat kuin vihollistemme, jotka haluavat Suomen tuhoa.

Viimeisin aito pakolaiskriisi, jonka Eurooppa on kokenut, oli toisen maailmansodan liikkeelle laittamien ihmisten pakolaisuus. 

Pienimuotoisempi, sittemmin tapahtunut pakolaisten liikehdintä Eurooppaan tapahtui Jugoslavian hajoamissodissa, mutta tuolloin muuttoliike oli verraten niin vähäistä, että sitä ei voida Euroopan laajuiseksi pakolaiskriisiksi kutsua.

Vaikka Kreikka ja Itä-Eurooppa ovat kärsineet raskaasti hybridioperaatioista, viime kädessä Turkki ja Valko-Venäjä tekivät Euroopalle valtavan palveluksen: niiden operaatiot pakottivat EU-päättäjät tunnustamaan valheellisten pakolaisliikehdintöjen olemassaolon ja muuttamaan suhtautumistaan kehitysmaiden ylijäämäväestön muuttoon Eurooppaan. Ilman näitä vihollistemme operaatioita EU-päättäjät voisivat maailman tappiin leikkiä jokaisen tulijoiden vyöryn olevan aito pakolaiskriisi, johon meillä on humanitäärinen vastuu puuttua auttamalla tulijoita.

Toki hybridioperaatiot eivät ole ainoa syy EU:n muuttuneelle suhtautumiselle siirtolaisiin.

Vuoden 2015 vyörystä ei ole edelleenkään toivuttu, ja se oli kova isku koko EU:n vihervasemmistolle, joka edelleen kärsii kannatuslaskusta, jonka maahantulijoiden keppostelu ja taloudelliset kustannukset aiheuttivat. 

Kansalliskonservatiivien jo aiemmin alkanut nousujohde sai vahvasti uutta potkua, ja se pelottaa EU-komissiota. Heille eurooppalaiset arvot tarkoittavat viime aikojen trendi-ilmiöitä kuten väestönvaihtoa ja drag queen -satutuokioita, ja kansalliskonservatiivien nousu uhkaa tätä mädätystä. Mielenmuutos ei siis ole vilpitöntä ymmärrystä sille, kuinka vahingollista massamaahanmuutto on, vaan pelonsekainen reaktio, jolla pyritään välttämään nationalismin nousu ja pitämään liitoksissaan natiseva unioni kasassa.

Sillä ei kuitenkaan meille ole tällä hetkellä merkitystä, kuinka vilpitöntä EU-eliitin yhtäkkinen maahanmuuttokriittisyys on. Tärkeintä on, että sitä toteutetaan. Afganistan-mietinnön tuottamat päätökset olivat vallan järkeviä EU-tasolla, joskin niihin tietysti sisältyi paljon tarpeetonta kansalaisten verovarojen tuhlaamista ulkomaille: EU auttaa Afganistanin naapureita rajavalvonnassa laittoman maahantulon estämiseksi ja vahvistaa omaa rajavalvontaansa.

Päätöslauselman kohtaan 8. oli lisätty ikään kuin vastuuvapautuslausekkeeksi kohta, jossa sanotaan, että EU noudattaa kansainvälistä lakia, mitä tulee turvapaikanhakijoiden vastaanottamiseen, ja pyrkii yhdenmukaistamaan jäsenmaiden käytäntöjä asiassa. Tämä mainittiin kuitenkin vain eräänlaisena sivulauseena, jotta Ohisalon kaltaiset ihmisoikeustalebanit eivät pääsisi ulvomaan, että EU rikkoo ihmisoikeuksia.

Kuitenkin päätösten tavoite on nimenomaan turvapaikan hakemisen estäminen Euroopassa, ei sen järjestely. Nyt on vain syytä toivoa, että EU pitäytyy päätöksissään.


Lähteet:
EU:n sisäministereiden lausunto Afganistanin tilanteeseen
Yle hehkuttaa turvapaikanhakijoiden korkeaa koulutustasoa
Selvitys turvapaikanhakijoiden koulutuksesta

Britannia valitsi demokratiana säilymisen, mitä me valitsemme?

Brexit-äänestyksen tulos teki tästä juhannusaatosta historiallisen päivän. Ei ole vain ensimmäinen kerta, kun mikään maa lähtee EU:sta, vaan myös ensimmäistä kertaa tuli osoitetuksi, että EU-eliitin voi voittaa. Propagandamyllyt jauhoivat kauhukuvia Brexitistä, monet maan omat poliitikot kampanjoivat raivokkaasti EU:n puolesta, mutta kansa piti päänsä.

Jokaisen kansan tulee tehdä päätöksensä siitä, haluavatko he säilyttää itsenäisyytensä vai eivät. Valtakoneistoilla ei ole taipumusta vapaasta tahdosta päättää, että heillä onkin jo tarpeeksi valtaa, eikä lisää tarvita. EU:n suunta on jo määrätty, ja se on eurooppalainen liittovaltio.

Lissabonin sopimus toimii jo Euroopan perustuslakina, EU:lla on oma keskuspankkinsa, oma valuuttansa, oma oikeusjärjestelmänsä ja omat hallintoelimensä. Näitä liittovaltion tunnusmerkkejä on hiljalleen lujitettu. Nyt EU:ssa halutaan myös omat asevoimat: ei niinkään akuutin tarpeen vuoksi vaan imagon vuoksi. EU-komissio haluaa armeijan lujittamaan mielikuvia EU:sta maailmanmahtina ja varteenotettavana sotilaallisena voimana. 

EU-kansalaisilla ei ole oikeastaan mitään valtaa tähän koneistoon. EU:ssa on yli 500 000 0000 äänestäjää, ja meillä jokaisella on yksi niistä äänistä. Sillä yhdellä äänellä ei tietenkään voi vaikuttaa kuin yhteen EU-koneiston osaan: europarlamenttiin. Koska EU-parlamentilla ei kuitenkaan ole valtaa tehdä muuta kuin äänestää; siellä ei voida tehdä aloitteita, ei kansallakaan ole muuta valtaa. Parlamentin kautta ei voi vaikuttaa EU:n rakenteisiin, koska se on siellä vain kumileimasimena. 

Kansalle jää jäljelle siis vain EU-kansalaisaloite, mutta silläkään ei ole mitään virkaa, koska komissio voi halutessaan vain estää aloitteen, kuten he tekivät TTIP:tä vastustavan kansalaisaloitteen kanssa. Kansallisella demokratialla ei ole virkaa myöskään, koska he eivät käytä korkeinta päätäntävaltaa vaan joutuvat taipumaan EU:n päätöksiin. He siis päättävät vain siitä, mistä EU antaa heidän päättää. Demokratiaa ei unionissa ole.

EU tuo mukanaan myös aivan uudet petikaverit: rajattoman määrän alueen sisäistä maahanmuuttoa sekä jäsenyysneuvottelut viiden uuden maan kanssa, joiden jäsenyys avaisi meidänkin ovemme yli 90 miljoonalle köyhälle "paremman elämän etsijälle". EU on antanut Turkin ottaa meidät panttivangiksi: heille maksettiin siitä, että he pitävät rajansa hallinnassa ja maahantulijoiden vyöryn omalla puolellaan, mutta he voivat vaatia koko ajan lisää etuja sen tehtävän hoitamiseksi.

Britannian lähdön sekä Sveitsin ja Islannin jäsenhakemusten poisvetämisen vuoksi nettomaksajien paine kasvaa entisestään ja tietyt maat, kuten Unkari, voivat keinahtaa nettohyötyjien puolelta maksajiksi. Tämä taas lisää entisestään EU-tyytymättömyyttä ja murentaa unionin rakenteita edelleen. Uusia maksajia ei ole näköpiirissä, uudet hyötyjät kyllä yrittävät tunkea mukaan unioniin.

Suomen EU-eron kulku on jokseenkin tulkinnanvarainen kysymys. Puhtaasti lain kirjainta noudattaen voisi katsoa, että Suomen unionin jäseneksi sitovaa perustuslain pykälää ei tarvitse äänestää pois, koska se on perustuslain vastainen pykälä lähtöjäänkin. Perustuslaissa kun todetaan korkeimman päätäntävallan Suomessa olevan Suomen kansalla, mutta EU-pykälä on sen kanssa ristiriidassa.

 EU-pykälä voitaisiin siis katsoa mitättömäksi. Jos taas leikitään sen olevan lainvoimainen, pitää se ensin kumota kahdella peräkkäisellä eduskunnalla tai yhden eduskunnan 5/6 :n suurenemmistöllä.

Suomenkin on valittava, haluaako se jatkaa itsenäisenä valtiona vain unionin sivukonttorina, jonka tehtävä on lähinnä tuottaa verotuloja, joilla maksetaan EU:n ylläpito ja köyhempien maiden avustukset. Brexit ja Sveitsin vetäytyminen raottavat ovea lisää, mutta meidän on itse astuttava ulos.

Kansalaisaloite kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen EU-jäsenyydestä: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2058