SPR, kulissiliitot ja Kanadan malli

SPR päätyi skandaalin keskelle, kun media sai vihiä seksisuhteista vastaanottokeskusten työntekijöiden ja asukkaiden välillä.  Sittemmin aiheesta uutisoinut Seiska on paljastanut, että yksi SPR:n työntekijä oli jättänyt aviomiehensä kihlautuakseen kotimajoituksessa olleen turvapaikanhakijan kanssa. SPR:n väki on innokkaasti mainostanut sitä, kuinka turvapaikanhakijat ovat epätoivoisia ihmisyksilöitä, jotka ovat tehneet mittavia uhrauksia hankkiakseen matkan Euroopan läpi ja haluavat välttää palautuksen kotimaahan millä hinnalla tahansa. Ilmeisesti jokainen suominainen ei kuitenkaan ymmärrä, että "millä hinnalla hyvänsä" sisältää myöskin kulissiliiton solmimisen paikallisen kanssa. Jos maahantulijan kanssa suhteessa olevalta naiselta kysyisi tästä mahdollisuudesta, hän oletettavasti kiistäisi sen jyrkästi.

"Ei tämä mies. Ei tämä suhde. Tämä on aitoa rakkautta." 
--Tosin aivan samoin kyllä uskoivat kaikki nekin pohjoismaiset naiset, joita ulkomaalaisen kanssa avioiduttua on huomenlahjana odottanut tyhjä paikka vuoteessa ja kadonneet autonavaimet. Sanonpa vaan.--

Kulissiliitosta kiinnijäänyt brittinainen arabimiehineen

Ajatellaanpa tätä maahantulijan näkökulmasta:
Heistä suurin osa ei täytä turvapaikan saamisen kriteerejä, ja he tietävät sen itsekin. Ellei muuta tietä oleskelulupaan ilmaannu, jää vaihtoehdoiksi laiton maassaolo tai turvapaikkaturistiksi ryhtyminen. Kumpikaan vaihtoehto ei varmasti houkuttelevalta tunnu. Sitten saapuu automaattinen oleskelulupa suvaitsevaisen suominaisen muodossa, ja tph:n kannalta tilanne on täydellinen. Oleskelulupa on taattu, ja jos ei kiinnosta jäädä suominaisen kanssa sauvakävelemään, ei kantturan kanssa tarvitse edes asua. Riittää kun on nimi avioliittopaperissa. Ruusuiset kuvitelmat karisevat naisilta vasta kun pahin on tapahtunut, ja tällöin häpeä  hyväuskoisuudesta on usein niin syvä, ettei nainen kehtaa viranomaisille tarinaansa kertoa.

 Ruotsista suuntautuu kehitysmaihin, kuten Gambiaan, paljon naisten seksiturismia. Ikääntyneet ruotsalaisnaiset etsivät romantiikkaa ja paikalliset miehet pääsylippua Eurooppaan. Fiksuimmat naiset tietävät, ettei miehen kanssa kannata avioitua, jos hänet Ruotsiin tuo, koska silloin mies lähtee. Tällöin on kyse eräänlaisesta bisnesjärjestelystä, jossa molemmat osapuolet ovat tietoisesti mukana: mies pääsee vauraampaan maahan, saa naiselta elatuksen ja pystyy siten myös elättämään perhettään kotimaassa. Nainen saa seuraa, romantiikkaa ja komean miehen, jota esitellä tuttaville. Tällöin on kyse yksityisasiasta: niin pitkään kun nainen vastaa puolison ja tämän perheen kuluista, ei kulissiliitosta ole yhteiskunnalle harmia. Mutta jotkin naiset kuitenkin sokaistuvat kuvittelemastaan rakkaudesta niin, että hyväuskoisuuttaan avioituvat ja päätyvät jätetyiksi.

Svea-mammat -suuret, valkoiset metsästäjät- Gambiassa

Kanadan lainsäädäntö kulissiliittojen ehkäisemiseksi on maailman tiukimpia.
Lainsäädännön tavoite on siirtää kulissiliiton taloudellinen vastuu avoituvalle kansalaiselle ja siten vähentää kansan motivaatiota valeliittojen solmintaan. Kanadassa puolison kanssa on elettävä todellisessa suhteessa kaksi vuotta liiton solmimisen jälkeen, ja paikallinen puoliso on taloudellisesti täysin vastuussa puolisonsa luomista kuluista kolmen ensimmäisen vuoden ajan riippumatta siitä, kestääkö liitto sen ajan. Jos maahantullut puoliso käyttää sinä aikana mitään valtion palveluita kuten terveyspalveluita tai sosiaaliturvaa, perii valtio paikalliselta puolisolta niiden arvon täysimääräisenä. Valeliitosta tai sen yrittämisestä kiinni jäävä ulkomaalainen saa kahden vuoden maahantulokiellon sekä rikosoikeudelliset seuraamukset, paikallista osapuolta uhkaa ehdoton vankeus.

Brittipoliisi pidättää ostettuja feikkimorsiamia

Kanadan malli todennäköisesti hillitsisi myös suomalaisten intoa kulissiliittoihin. Myös "aitoon rakkauteen" uskovat olisivat varovaisempia päätöksenteossa kun seurauksena voisi olla kymmenientuhansien lasku valtiolta puolison käyttämistä palveluista. Ikävä kyllä, henkilökohtainen vastuu omien päätösten seurauksista on monille välttämätön kannuste järkevään käytökseen. Yhteiskunta hoitaa laskun ja usein typeryydestä palkitaan: jos hankit itsellesi potkut töistä, tulee valtiolta rahaa kuitenkin. Jos typeryyksissäsi hankit lapsia, joihin sinulla ei ole varaa, valtio maksaa jälleen. Jos otat ulkomaalaisen puolison, joka sitten nostaa Suomessa sosiaalietuuksia loppuikänsä, yhteiskunta, eli parempia päätöksiä tehneiden verokassa, maksaa jälleen.
                 
                  Typeryyttä ja typeryyden hyväksikäyttöä ei yhteiskunnan pidä kannustaa.