Britannia valitsi demokratiana säilymisen, mitä me valitsemme?

Brexit-äänestyksen tulos teki tästä juhannusaatosta historiallisen päivän. Ei ole vain ensimmäinen kerta, kun mikään maa lähtee EU:sta, vaan myös ensimmäistä kertaa tuli osoitetuksi, että EU-eliitin voi voittaa. Propagandamyllyt jauhoivat kauhukuvia Brexitistä, monet maan omat poliitikot kampanjoivat raivokkaasti EU:n puolesta, mutta kansa piti päänsä.

Jokaisen kansan tulee tehdä päätöksensä siitä, haluavatko he säilyttää itsenäisyytensä vai eivät. Valtakoneistoilla ei ole taipumusta vapaasta tahdosta päättää, että heillä onkin jo tarpeeksi valtaa, eikä lisää tarvita. EU:n suunta on jo määrätty, ja se on eurooppalainen liittovaltio.

Lissabonin sopimus toimii jo Euroopan perustuslakina, EU:lla on oma keskuspankkinsa, oma valuuttansa, oma oikeusjärjestelmänsä ja omat hallintoelimensä. Näitä liittovaltion tunnusmerkkejä on hiljalleen lujitettu. Nyt EU:ssa halutaan myös omat asevoimat: ei niinkään akuutin tarpeen vuoksi vaan imagon vuoksi. EU-komissio haluaa armeijan lujittamaan mielikuvia EU:sta maailmanmahtina ja varteenotettavana sotilaallisena voimana. 

EU-kansalaisilla ei ole oikeastaan mitään valtaa tähän koneistoon. EU:ssa on yli 500 000 0000 äänestäjää, ja meillä jokaisella on yksi niistä äänistä. Sillä yhdellä äänellä ei tietenkään voi vaikuttaa kuin yhteen EU-koneiston osaan: europarlamenttiin. Koska EU-parlamentilla ei kuitenkaan ole valtaa tehdä muuta kuin äänestää; siellä ei voida tehdä aloitteita, ei kansallakaan ole muuta valtaa. Parlamentin kautta ei voi vaikuttaa EU:n rakenteisiin, koska se on siellä vain kumileimasimena. 

Kansalle jää jäljelle siis vain EU-kansalaisaloite, mutta silläkään ei ole mitään virkaa, koska komissio voi halutessaan vain estää aloitteen, kuten he tekivät TTIP:tä vastustavan kansalaisaloitteen kanssa. Kansallisella demokratialla ei ole virkaa myöskään, koska he eivät käytä korkeinta päätäntävaltaa vaan joutuvat taipumaan EU:n päätöksiin. He siis päättävät vain siitä, mistä EU antaa heidän päättää. Demokratiaa ei unionissa ole.

EU tuo mukanaan myös aivan uudet petikaverit: rajattoman määrän alueen sisäistä maahanmuuttoa sekä jäsenyysneuvottelut viiden uuden maan kanssa, joiden jäsenyys avaisi meidänkin ovemme yli 90 miljoonalle köyhälle "paremman elämän etsijälle". EU on antanut Turkin ottaa meidät panttivangiksi: heille maksettiin siitä, että he pitävät rajansa hallinnassa ja maahantulijoiden vyöryn omalla puolellaan, mutta he voivat vaatia koko ajan lisää etuja sen tehtävän hoitamiseksi.

Britannian lähdön sekä Sveitsin ja Islannin jäsenhakemusten poisvetämisen vuoksi nettomaksajien paine kasvaa entisestään ja tietyt maat, kuten Unkari, voivat keinahtaa nettohyötyjien puolelta maksajiksi. Tämä taas lisää entisestään EU-tyytymättömyyttä ja murentaa unionin rakenteita edelleen. Uusia maksajia ei ole näköpiirissä, uudet hyötyjät kyllä yrittävät tunkea mukaan unioniin.

Suomen EU-eron kulku on jokseenkin tulkinnanvarainen kysymys. Puhtaasti lain kirjainta noudattaen voisi katsoa, että Suomen unionin jäseneksi sitovaa perustuslain pykälää ei tarvitse äänestää pois, koska se on perustuslain vastainen pykälä lähtöjäänkin. Perustuslaissa kun todetaan korkeimman päätäntävallan Suomessa olevan Suomen kansalla, mutta EU-pykälä on sen kanssa ristiriidassa.

 EU-pykälä voitaisiin siis katsoa mitättömäksi. Jos taas leikitään sen olevan lainvoimainen, pitää se ensin kumota kahdella peräkkäisellä eduskunnalla tai yhden eduskunnan 5/6 :n suurenemmistöllä.

Suomenkin on valittava, haluaako se jatkaa itsenäisenä valtiona vain unionin sivukonttorina, jonka tehtävä on lähinnä tuottaa verotuloja, joilla maksetaan EU:n ylläpito ja köyhempien maiden avustukset. Brexit ja Sveitsin vetäytyminen raottavat ovea lisää, mutta meidän on itse astuttava ulos.

Kansalaisaloite kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen EU-jäsenyydestä: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2058

Nyt aloitetaan #Fixit, Suomen vetäytyminen EU:sta

Britannian EU-jäsenyyden jatkumisesta äänestetään ylihuomenna, ja Suomen vetäytyminen unionista on ajankohtaisempi kuin koskaan. Kansalaisaloitepalvelussa on nyt allekirjoitettavissa Aleksi Hernesniemen ja Sebastian Tynkkysen luoma aloite, jolla vaaditaan Suomeen omaa kansanäänestystä asiasta (linkki aloitteeseen löytyy lopusta, käy ihmeessä allekirjoittamassa).

Suomen EU:ssa pysymisen puolesta esitetään samat, tyhjänpäiväiset argumentit kuin Britanniankin: ollaan Euroopan ytimessä, on se paikka päätöksentekokeskiössä ja eroaminen tarkoittaisi isoa neuvotteluruljanssia ja muuta ikävää.

Paikalla päätöksentekokeskiössä ei ole mitään virkaa. Meillä ei ole siellä mitään vaikutusvaltaa pienenä maana, joten olisi aivan sama, mikäli meillä ei olisi edustusta lainkaan. Meihin verrattuna jättimäinen Britanniakaan ei omaa vaikutusvaltaa: Britannian edustajat ovat yrittäneet äänillään estää 71:n Britannialle negatiivisen esityksen läpimenon, kertaakaan heidän äänillään ei ole ollut mitään väliä. Esitykset ovat menneet läpi, halusi Britannia sitä tai ei.

Suomella on vielä paljon vähemmän äänivaltaa, ja jo perusolemuksensa vuoksi Suomi kuuluu EU:n alimpaan kastiin: EU:ssa pärjää parhaiten väkiluvultaan suuri ja kansantuotteeltaan pieni valtio: se voi äänimäärällään edesauttaa omien tavoitteidensa saavuttamista, mutta koska erilaiset maksut suhteutetaan kansantuotteeseen, eivät maksut päädy köyhälle maalle olemaan suuria. Suomi on väkiluvultaan pieni ja BKT:ltaan suuri, joten olemme huonoimmassa mahdollisessa asemassa.

Päätöksentekokeskiöön kuuluminen on muutenkin hölmö ajatus: jos omistat oman talosi, päätätkö mieluummin itse omasta elämästäsi sen talon sisällä vai haluaisitko saada yhden paikan suuresta päätöksentekoelimestä, joka päättää kaikkien elämän yksityiskohdat? Sama pätee EU:n suunnittelemaan yhteiseen maahanmuuttopolitiikkaan, jossa kaikki turvapaikkapäätökset tehtäisiin EU:n toimesta. Haluaisitko mieluummin itse päättää ketä taloosi tulee asumaan vai saada yhden sadasta äänestä äänestykseen, jossa päätetään, kuinka paljon ja ketkä ihmiset minnekin laitetaan?

Kuitenkin tyhmimpiä kuulemiani argumentteja EU:n puolesta on se, että mitä turhia välittämään EU:n pikkutarkasta säätelystä, kun onhan meillä säätelyä omasta takaakin. Aivan kuin kaikki säätely olisi samanarvoista. Olen jokaiselle tuon argumentin sanojalle ehdottanut, että mitenkäs sitten olisi, jos minä päätän sinun puolestasi elämäntapasi, vuorokausirytmisi ja ruokavaliosi? Sinullahan on ne joka tapauksessa, joten väliäkö tuolla, kuka niistä päättää. Tietysti oma säätelymme on pienempi paha, koska sitä voimme itse muuttaa.

EU:sta pidetään kiinni, koska itsenäisyyttä ja omillaan pärjäämistä pelätään kuin ensi kertaa kotoa muuttavat nuoret. EU:sta lähteminen on tietyin tavoin hyppy tuntemattomaan, mutta ainakin teemme sen itsenäisenä valtiona. Monia asioita pitää neuvotella uusiksi, mutta itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden säilyttäminen on paljon tärkeämpää kuin neuvotteluilta välttyminen.

EU-maita voisi verrata ylivelkaantuneisiin ihmisiin: tilanne on omilla virheillä päästetty pahaksi, laskuja ropisee postiluukusta ja velkaantunut joutuu joka päivä  tekemään valinnan: muutanko tapojani ja yritän tehdä asialle jotain, vai heitänkö laskut avaamattomina roskiin ja annan tilanteen hiljalleen pahentua. Jälkimmäinen vaihtoehto tarjoaa hetkellistä mukavuutta pitkäaikaisen hyödyn kustannuksella juuri kuin EU:ssa pysyminen: ei tarvitse pelätä itsenäisyyttä, mutta suurempi ongelma nakertaa taustalla koko ajan.

Samoin kuin velkoihin puuttuminen tulee EU:sta lähteminenkin alussa kirpaisemaan.

Kun on ajanut itsensä pahaan paikkaan,  ei tilanteen ratkaisukaan yleensä mukavaa hommaa ole, mutta se on tehtävä jos aikoo välttyä pahemmalta tulevaisuudessa. Kun alun raskaampi vaihe on ohitettu, voidaan elämää jatkaa terveeltä pohjalta.

EU ei taatusti tule kehittymään vähemmän kontrolloivaan, vähemmän fasistiseen suuntaan. Ne, jotka kerran saavat valtaa, haluavat sitä lisää. Mitä nopeammin toimimme, sitä vähemmän kivuliasta tulee tilanteen korjaaminenkin olemaan.

Kansalaisaloite EU-kansanäänestyksestä: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2058