Helsingin punavihreä kupla osoitti tehonsa, kun kaupungin mielenilmaus keräsi jopa 15 000 kävijää, mutta muualla väkimäärät jäivät kymmeniin ja satoihin suuremmissa kaupungeissakin. Rasismi nyt ei vaan ole niin suuri ongelma, että se jaksaisi kiinnostaa. Rasismia liioitellaan kaikin keinoin, ja siltikin parhaimmillaan saadaan aikaan vain tarinoita bussista myöhästyneestä Valtterista, jonka taka-alalla iloinen äiti kerää kolehtia pojan lohdutukseksi. Suomessa on tapahtunut vain yksi rasistinen henkirikos, ja sekin oli romanin* suomalaista kohtaan tekemä. Rasismin tilastoista puhun tarkemmin tässä vanhemmassa tekstissäni.
Kuitenkin meillä on oikeitakin ongelmia: työttömyys, talouskasvu ja turvapaikkajärjestelmä, josta on tullut loputon karuselli, joka imaisee miljardin toisensa jälkeen ja sinkoaa ympäristöön raiskauksia, ryöstöjä, murhia ja pelkoa. Näemme joka päivä uutisotsikoita milloin mistäkin kadonneesta muistisairaasta, koska vanhukset jätetään resurssien puutteessa heitteille. Meillä on kodittomia, jotka ovat olleet asuntojonossa vuosia, ja heidän on katsottava sivusta, miten kuntapaikat nappaavat heidän jonottamansa asunnot irakilaisille.
Taikanäytösten kohokohtia olivat päättäjien visiitit mielenilmauksiin: ainakin Juha Sipilä, Petteri Orpo, Sanni Grahn-Laasonen, Paula Risikko, Li Andersson sekä Ville Niinistö ja vanhoista päättäjistä Tarja Halonen olivat paikalla.
Hurja lista, mutta mitä hittoa nämä ihmiset miekkarissa tekevät? Hehän ovat niitä päättäjiä, joiden toimintaan mielenosoituksilla pyritään vaikuttamaan. Itselleenkö he mieltä osoittavat, vai onko tämä juuri sitä taikuuteen uskomista? Ja kuinka epäpäteviä nämä ihmiset oikein ovat? He ovat hyvissä asemissa vaikuttamiseen, jopa kaikkein parhaimmissa, joten miten ihmeessä he voivat katsoa järkeväksi ajankäytöksi miekkariesiintymiset? Pääministeri saa parilla kynänpyöräytyksellä enemmän aikaan toimistossaan kuin ikinä kaduilla mieltä osoittamalla. Voisiko joku kertoa ainakin ministerisväelle, ettei heidän tarvitse osoittaa mieltä, heillä kyllä on valtaa?
Osa näiden tapahtumien osallistujista onkin yleisluontoisia lampaita: he tekevät sitä, mitä porukka tekee. Sitten päädytään ensin osoittamaan mieltä homojen oikeuksien puolesta ja seuraavana viikonloppuna hurrataaan haittamaahanmuutolle, joka tuottaa Suomeen tuhansia äärimmäisen homofobisia ja rikosalttiita ihmisiä joka vuosi. Ollaan mukamas natseja vastaan, mutta jätetään se huomiotta, että suurin osa häirinnästä ja vandalismista Suomen juutalaisyhteisöihin tulee itse asiassa äärivasemmistolta.
Mielenosoitusten teemat myös kertovat paljon ajattelutavan erosta monikulturistien ja realistien välillä: Monikulturistit aina nimeävät tapahtumansa abstraktien ajatusten mukaan, koska haluavat piilotella todellisia tavoitteitaan eli haittamaahanmuuton ja islamisaation edistämistä. Mamu-kriittiset taas tarjoavat käytännön ehdotuksia: vokit kiinni, irti eurosta, rajat kiinni, suomalaisten turvallisuus ensin. Voisivat hekin järjestää vaikkapa väkivallanvastaisia tai raiskauksenvastaisia tapahtumia, mutta heidän ei tarvitse turvautua laajoihin, itsestäänselvästi tuomittaviin käsitteisiin, koska he uskaltavat sanoa omat käytännön ideansa ääneen, ja heillä ylipäänsä moisia on. Unelmaväellä on vain fantasiaa.
Tänään oli lapsentasoisten narsistien juhlapäivä. Meillä on edessämme monia kovia haasteita, joista kyllä voidaan määrätietoisella, fiksulla toiminnalla selvitä, mutta nämä höperöt huutelevat rasismista, joka ei takuulla pääsisi edes top 50 -listalle suomalaisten kohtaamissa ongelmissa. He saavat feelgood-annoksensa leikkimällä keskenään, että he ovat nyt parantaneet maailmaa, kun rasismia on nyt vastustettu. No jos he uskovat vastustuksen toimivan, menköön ensi viikonloppuna vastustamaan vaikkapa ebolaa tai uskonnollista vihaa Irakissa. Katsotaan, miten taikuus toimii.
*Alkuperäisessä tekstissä luki "ulkomaalaisen". Korjattu.
Kiitokset J.J:lle ajatuksia herättävästä viestistä aiheen suhteen.







