Yhdistyneet Vajakit ry

Yllä eri väestöryhmien työllisyyslukuja vuodelta 2009. (Tilastokeskus)

Husu Husseinin blogi on kyllä paatoksen ja säälinkerjäyksen kultakaivos. Milloin Husu itkee, että maamme ei ole "hänen Suomensa", milloin valittaa ikävistä tilastoista. Nyt hän on jälkimmäisen parissa ja kritisoi kansanedustaja Juho Eerolaa maahanmuuttajien kurjien työllisyystilastojen esilleottamisesta. Husu väittää, että Eerola toistelee valetta, kunnes siitä tulee totta. Paitsi, että Husu ei osoita mitään Eerolan väitettä valeeksi. Husu ei kerro yhtään numeroa vaikkapa oman kansansa eli somalien työllisyydestä. Husu vain heittelee yleisluontoisia latteuksia siitä, miten ilman maahanmuuttajia roskikset eivät tyhjenisi eikä olisi bussikuskeja jättämässä Valtteria pysäkille.

No minäpä hoidan sen, minkä Husu epähuomiossa unohti, vaikka olen lukuja aiemminkin käsitellyt. Katsotaanpas suurimpien tulija-kehitysmaiden lukuja, koska niistä Eerolakin maahanmuuttoasiassa puhui. Irakilaisten ja somalien työllistyminen on heikointa, eikä niitä ole saatu nousemaan 20% tuntumaa korkeammalle kertaakaan edes jo 1990-luvulla tulleiden tulijoiden suhteen.

 Vielä paljastavampi on huoltosuhde, koska se antaa hyvän kokonaiskuvan väestöryhmän tuottavuudesta: irakilaisten väestöllinen huoltosuhde on 9,3, somalien 9,7*. Jokaisen työssäkäyvän irakilaisen tai somalin pitäisi siis tuottaa samalla ansioillaan ja luomallaan verotuotolla liki kymmenen maanmiehensä elanto, jotta koko ryhmä päätyisi edes nollille yhteiskunnan resurssien suhteen. 

Ymmärrettävää, että Husu ei mennyt yksityiskohtiin. Tilastojen sijaan hän tarjoilikin vain henkilöön käyvän hyökkäyksen Juho Eerolan musiikkivideota vastaan. Eerolan hahmo oli videossa käyttävinään kokaiinia ja ottamassa seksilelusta takalistoon, ja se on Husun mielestä hyvä syy miettiä, pitäisikö tällaisen miehen päättää meidän asioistamme.

 No jos Husu nyt tälle linjalle haluaa lähteä, odotan, että hän ensi tekstissään arvioi vaikkapa Jani Toivolan soveltuvuutta samoin kriteerein. Toivola ei esittänyt hahmoa videolla vaan kertoi aivan avoimesti siitä, miten hän etsii puistoista tuntematonta seuraa suojaamattomaan anaaliseksiin. Minähän en mikään kristilliskonservatiivi ole, joten minua ei kiinnosta, kuka tunkee mitä ja minne, mutta Husu ilmeisesti moralistiksi haluaa ryhtyä, joten arvioikoon kaikkia sitten samoin standardein. 

Eikö viikonlopun anti hölmöilyssä tietenkään siihen jää, koska Helsingin Sanomat pukkasi taas säännölliseksi muodostunutta feministituotantoaan julkaisuun. Alan epäillä lehdellä olevan naisasiakiintiö, koska viikkoakaan ei mene Hesarissa ilman feministien manguntaa.

Toimittaja Jenni Virtanen kertoi kolumnissaan "Naiseus ei ole koskaan neutraalia", missä miesfeminismin ydin piilee: säälissä. Virtanen kertoo ruotsalaisesta #TackaNej-kampanjasta, jossa miespuoliset seminaaripuhujat ylpeydellä kieltäytyvät heille tarjotuista puhujantöistä, jotta joku nainen otettaisiin heidän tilalleen! Naisten voimaantumista siis edistetään aivan avoimesti miesten säälillä ja erityispalveluksilla.

Virtanen tekee selväksi, ettei hän usko miesten ja naisten olevan tasa-arvoisia, koska hän ei halua miesten kohtelevan naisia tasa-arvoisesti. Kieltäytyminen puhujan pestistä naisen hyväksi, vaikkei sitä miehen hyväksi tekisi, on epätasa-arvoista kohtelua. Mies ei suhtaudu naispuoliseen kollegaan tasaveroisena kilpakumppanina vaan reppanana, jota pitää avittaa tilanteissa, joissa miespuolinen kilpailija kampitettaisiin armotta. 

Juuri tällaiset säälinkerjäykset saavat osaavat, omillaan pärjäävät naiset kiristelemään hampaitaan. He eivät tarvitse mitään erityiskohtelua tai palveluksia menestyäkseen, ja sitten tulevat feministit säälipisteineen sabotoimaan kaikkien naisten onnistumista. Ne ovat myös nämä säälipistejärjestelmät, kuten sukupuolikiintiöt, jotka langettavat epäilyksen varjon kaikkien naisten osaamisen ylle. Niin pitkään, kun kiintiöitä ja naisten suosimista on, tullaan jokaista menestyvää naista katsomaan sillä silmällä, saiko hän paikkansa varmasti osaamisellaan vai jalkovälillään, ja se ei ole patriarkaatin vaan naiskiintiöiden olemassaolon vika.

Siinäpä vasemmistoideologiaa sunnuntaille. Meidän halutaan uskovan, että maahanmuuttajat ovat vajakkeja, joiden puuhasteluille pitää vain lempeästi ja hyväksyen nyökytellä karuja tilastoja katsomatta, koska kauniit lauseet. Meidän pitäisi ajatella, että he eivät pysty parempaan, joten tokkopa noita tilastoja kannattaa katsoa, vaikka kotimaisten kohdalla kyllä arvioidaan tilannetta ihan raaoilla luvuilla. Kulkeehan ne bussit kuitenkin.

Eerolan moraalia saa arvioida videoesiintymisen pohjalta, mutta kahteen vajakkikohtelua saavaan luokkaan kuuluvan Toivolan ei.  Naiset heitetään samaan vajakkien kastiin muistuttamalla kansaa siitä, että miesten on aika ajoin suotava naisille säälipisteitä, joita he mieskollegalle eivät koskaan soisi, että naisetkin pääsevät joskus puhumaan.

Näin tuotetaan vasemmiston suojellut luokat: yhdistyneet vajakit, joilla ei ole vastuuta mihinkään. Se on sitä tasa-arvoa.


*Lähde: Väestörakenteen muutos ja maahanmuutto (Taloudellinen tiedotustoimisto)

Tekstin voit jakaa somesensuurin iskiessä liittämällä tämän linkin julkaisuusi: https://goo.gl/ygvJOK

Miten tavis voi vaikuttaa maahanmuuttopolitiikkaan?

Politiikassa yksikin ihminen voi vaikuttaa. Kansanedustaja Juho Eerola nosti esille Finnlinesin aluksilla
Suomeen tulleet turvapaikanhakijat, ja kyseinen reitti saatiin laittomalta maahantulolta suljettua.

Olen usein törmännyt ongelmaan, jota joissain määrin käsiteltiin myös tämän illan Monokulttuuri FM -lähetyksessä: ihmiset haluaisivat tehdä huonolle maahanmuuttopolitiikalle jotain, mutta eivät tiedä mitä. On aivan totta, että helppoja vaikuttamisen keinoja on vaikea nimetä ja ihmisten luottamus politiikkaan on pohjamudissa. On kuitenkin paha sillekään linjalle lähteä, ettei vaikutusyrityksissä ole mitään järkeä. Niin ajatellen tilanne on toivoton, ja olen liian optimistinen hyväksymään tappiota ennen kuin peli on kunnolla ehtinyt alkaakaan.

Mutta mitkä sitten ovat ne meidän tavallisten pulliaisten vaikutuskeinomme?

1. Informaation levittäminen

Olen valinnut tämän omaksi ensisijaiseksi metodikseni asian suhteen. Yksi ihminen ei asioille paljoa voi, mutta jos hän liittyy jakamaan tietoa muille, hän voi käännyttää merkittävän ihmisjoukon kantansa puolelle ja yhdestä äänestä kasvaa koko joukko. Tiedonlevitystä voi tehdä niin netissä bloggaamalla ja vloggaamalla kuin elävässä elämässä esim. kotikunnan kyläkokouksissa tai yleisissä keskustelutilaisuuksissakin.

Netissä asioille tarjolla olevaa näkyvyyttä ei kannata aliarvioida: suosituin tekstini tällä alustalla keräsi liki 100 000 lukukertaa yhdessä päivässä. Tavoittavuuteen ei tarvita siis edes suosittua, paljon lukijoita omaavaa alustaa, jos tarpeeksi kiinnostavin otsikoin ja sisällöin saa lukijat jakamaan tekstejä. Tiedonlevitys ei koske pelkästään heitä, jotka tekevät omaa sisältöään vaan kaikkia: vaikka et itse kirjoittaisi tai olisi luonnonlahjakkuus puhujankorokkeella, voit auttaa levittämään tietoa muiden sisältöä jakamalla.

2. Paikallispolitiikka

Maahanmuuttopolitiikkaa ei kirjoiteta kunnanvaltuustoissa, mutta hallitus tarvitsee kuntien yhteistyötä. Jos paikalliset blokkaavat vastaanottokeskukset ja kuntapaikat tarpeeksi monessa paikassa, muuttuu leväperäisen maahanmuuttopolitiikan toteuttaminen ihmeen vaikeaksi. Päättäjät eivät välttämättä kuuntele kansaa, mutta käytännön ongelmien edessä  heidänkin on pysähdyttävä miettimään. Jos ei muuta, voit ainakin edesauttaa oman kotikuntasi turvallisena pysymistä pysymällä ajan tasalla kunnan päätöksenteosta, tiedottamalla muita paikallisia asioista esim. Facebook-ryhmissä tai infotilaisuuksin, tekemällä kuntalaisaloitteita tai vetoamalla tuttuihin valtuutettuihin,

3. Valtakunnanpolitiikka

Monet hyvät ihmiset eivät ryhdy politiikkaan siksi, että se on heistä kierojen ihmisten hommaa. He siis periaatteessa luovuttavat vapaaehtoisesti pelikentän kieroilijoiden käsiin. Jos sinulla on aitoa intohimoa yhteisen asian ajamiseen ja tehtävään soveltuva luonteenlaatu, pyri mukaan politiikkaan. Jos ei ole, äänestä ainakin. Sitä sanotaan paljon, ettei ole mitään järkeä äänestää, koska mikään ei muutu. Siihen sisältyy eräänlainen harha: ihmiset vertaavat vallitsevaa tilannetta omiin tavoitteisiinsa. Oikeasti heidän pitäisi verrata sitä myös pahimpaan vaihtoehtoon, mikä toteutuisi, jos kukaan samanmielinen ei ännestäisi.

Entä jos jokainen maahanmuuttokriitikko jättäisi äänestämättä? Eduskunnasta tulisi vihervasemmiston linnake, jossa paljon tämänhetkistä politiikkaamme kauheampia linjauksia vedettäisiin helposti läpi. Aina on joku vaihtoehto, joka on lähimpänä omaa arvomaailmaa ja ainakin huonoimpia vaihtoehtoja parempi. Maahanmuuttokriittisten pettymys politiikkaan ja siirtyminen nukkuviin on juuri sitä, mitä vihervasemmisto toivoo.

Valtakunnanpolitiikkaan voi osallistua myös vaikka kansalaisaloitteita allekirjoittamalla. Tiedän, tiedän: eivät ne kuitenkaan mene läpi, mutta ne toimivat eräänlaisina poliittisina ilmapuntareina. Yleisellä mielipiteellä on suuri vaikutus puolueiden politiikkaan, koska ilman kansansuosiota ei vaaleja voiteta. Varsinkin Keskusta on viime vuosina edennyt aina julkisen mielipiteen osoittamaan suuntaan, joten maahanmuuttokriittisten kannattaa muistutella poliitikkoja siitä, kuinka paljon meitä on ja millaisella politiikalla meidän äänemme voisi saada.

Mikäli taas varsinaiseen aktivismiin aikoo ryhtyä, kannattaa aloittaa verkostoitumisesta. Tässä nuivilla olisi vasemmistolta opittavaa: vasemmisto osaa tehdä yhteistyötä tärkeäksi kokemansa asian eteen ja liittoutua riittävästi samanmielisten kanssa. Ihmisten tunteminen mahdollisimman laaja-alaisesti auttaa toiminnan organisointia ja sanan levittämistä hurjasti.

Mielenosoitukset eivät juuri vaikuta valtakunnanpolitiikkaan, mutta oikein suunnattuina niillä voi vaikuttaa paikalliseen päätöksentekoon tai saada huomiota spesifiselle asialle. Mamu-kriittiset mielenosoitukset ovat kärsineet eräänlaisen inflaation, koska niitä järjestetään liian usein ja liian vähäisellä organisoinnilla. Kansa olisi helpompi saada liikkeelle tilaisuuteen, jonka he kokevat erityiseksi. 

Mielenosoitukset voivat kuitenkin parhaimmillaan edistää verkostoitumista, yhteistyötä ja motivaatiota, ja niissä usein esiintymällä voivat politiikkaan aikovat kerätä tarvitsemaansa tunnistettavuutta.

Eli lyhyesti sanottuna: äänestä kaikissa vaaleissa, harkitse itse ehdolle asettumista, levitä tietoa parhaasi mukaan ja pyri vaikuttamaan kotikunnastasi käsin. Mitään nopeita ihmeratkaisuja ei ole luvassa, mutta sellaista yhteiskunnallinen vaikuttaminen on. Ihmisiä voitetaan asian puolelle ja hyödyllistä muutosta tuotetaan askel askeleelta.

Tavoite on kuitenkin vaivan arvoinen, ja työ sen eteen on jotain, mitä ei voi jälkipolville sälyttää. Tulevaisuuden Suomen muovaavat päätökset tehdään nyt, ja me olemme ne sukupolvet, jotka voivat paremman tulevaisuuden turvata. Jos sinä jaksat yrittää nyt, voivat jälkipolvetkin nauttia siitä turvallisuudesta, vakaudesta ja hyvinvoinnista, jota pitkään pidettiin itsestäänselvyytenä.